Miten ihmeessä arki voi olla niin rankkaa niin monelle terveelle ja työssäkäyvälle kolmi- tai nelikymppiselle? :O
Tältä palstalta olen oppinut, että arki on liian kiireistä ja rankkaa syvällisten keskustelujen käymiselle, seksille, kokonaisen kirjan lukemiselle, elokuvan katsomiselle, uusien ystävien hankkimiselle tai kahdenkeskiselle illalliselle kumppanin kanssa. Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Kun on rahaa ja terveyttä, aikuisenahan on oikeasti tosi helppoa ja hauskaa elää verrattuna vaikka opiskeluvuosien jatkuviin paineisiin ja stressiin.
Miksi sinun arkesi on liian rankkaa?
Kommentit (383)
Ei ole ainoa todellakaan. Esim kioskilla koko päivä ollaan usein yksin, syödä voi silloin kun asiakkaita ei ole sisällä kioskissa. Ja jos niitä on 9h putkeen niin sitten et syö. Vessassa käynti on periaatteessa ok, mutta se onnistuu jos tulee hetki että asiakkaita ei ole ja pääsee laittamaan oven kiinni ja palaan pian lapun. Jos asiakas sattuu tulemaan juuri kun sulla on hätä, pidätät kunnes lähtee. Työntekijän ihmisarvo on muutenkin usein sillä tasolla että jos kesken työpäivän iskee vaikka migreeni, niin töihin jäädään. Itket sitten kivusta mutta mieluiten niin että asiakkaat ei näe.
En siis vähättele tilannettasi, kerron vaan että on sitä muitakin ikäviä pestejä. Jos vaikka lohduttaisi :)
Ns. akateemisilla aloilla kyllä pääsee vessaan jne mutta on niissäkin omat huonot puolensa kuten ketjussa on moneen kertaan jo todettukin. Kokemusta on molemmista.
Sori, tähän siis oli tarkoitus vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työelämä on monessa paikassa tappotahtista! Myös töissä, joissa joutuu jatkuvasti käyttämään ongelmanratkaisukykyä ja tekemään luovia ratkaisuja. Esimerkiksi monissa paikoissa hoitoalalla ja myös sosiaalipalveluita tuottavissa työpaikoissa, kuten järjestöissä. Hyvä että työntekijät ehtivät pitää ruokataukoa.
Tämä on huonon johtamisen syytä ja sitä on tässä maassa todella paljon. Johtaminen on joko täysin etäistä ja poissaolevaa tai johdolla on harha nimeltä "visio ja strategia", jossa työntekijät ovat jotain tuotantokoneita jotka suoltavat laadukkaita asiakaskeskeisiä ratkaisuja niska limassa. Sitten ollaan tyytymättömiä kun työyhteisö voi huonosti. Kaikkein pahinta on että tuollainen johtaminen antaa persoonallisuushäiriöisille tapauksille vapaan temmellyskentän siellä työntekijöiden joukossa.
Mikä ruokatauko?
Olen päiväkodissa töissä, taitaa olla ainoa ala, jossa ruokatauko täytyy pitää samalla töitä tehden? Eli esimerkkiruokailuna, vaikka olis omatkin eväät mukanaa, niin täytyy syödä lasten keskellä, koko ajan pomppien antamaan lapsille lisää ruokaa ja pitäen järjestystä yllä jne.
Ei kuulu kuin yksi 9 minuutin kahvitauko, vaikka olis 10 tunnin työpäivä.
Samoin työajat voi jatkuvasti muuttua, jos joku sairastuu. Vapaapäivällä tulee viestä että "huominen työvuorosi on sitten se ja se", eikä auta kieltäytyä. Palkatonta vapaata ei saa vaikka haluaisi.
Koko päivä hölinässä ja ölinässä, ei välttämättä ainuttakaan taukoa. Miksihän sitä on niin väsynyt?
Aikoinaan kun lapset oli pieniä asuimme Vuosaaressa ja olin Helsingin ydinkeskustassa töissä. Oli täysi mahdottomuus ehtiä julkisilla päiväkodille klo 17 mennessä kun se meni kiinni! Vaikka kuinka yritin päästä lähtemään viimeistään klo 16 aina tuli joku työtehtävä joka oli pakko katsoa juuri sillä hetkellä, liekö sitten ollut pomon vittuilua? Sain tarhalta monta kertaa paskaa niskaan kun joutuivat tekemään vartin ylitöitä meidän takiamme! Jos olisin asunut kehyskunnassa tai vaikka Korsossa tuo viive olisi ollut vähintään 45 min. Ja lapset lastensuojelun hampaissa.
Meidän nuoret taistelevat nyt samasta asiasta oman lapsensa kanssa Espoossa. Päiväkoti menee kiinni jo 16.30. Tämä tarkoittaa sitä että toinen vanhemmista menee vuoroviikkoina klo 07 töihin voidakseen lähteä 15.30 - ja saa noottia töissä koska asiakkaat kaipaa vielä klo 17 saakka! Koskaan ei ole hyvä...