Päivähoidon todellinen tila
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000005016106.html?utm_campaign=tf-HS&ut…
Kun päivähoidon kentältä uskaltaudutaan kuvaamaan päiväkodin arkea (HS Mielipide 18.12.), sekä varhaiskasvatusviraston johto että poliitikot nousevat puolustuskannalle (HS 19.12.).
Olemme kolme päivähoidon ammattilaista: lastentarhanopettaja, erityislastentarhanopettaja ja entinen päiväkodin johtaja. Olemme sitä mieltä, että puolustuskirjoitusten laatijat eivät täysin tunne tai tunnusta päiväkotien ahdingon olemassaoloa ja sen laajuutta.
Todellisuudessa yhdellä kasvattajalla on vastuullaan enemmän kuin kahdeksan lasta jo pelkästään työvuorojen, kokousten, koulutusten sekä sijaisten puutteen vuoksi. Henkilökunnan työaika on lyhyempi kuin lasten hoitopäivä.
Se, että Helsinki ei toteuta lain sallimaa suhdelukua – yksi aikuinen kahdeksaa lasta kohti –, ei ole ratkaisu, vaikka päätös sellaisenaan on arvostettava.
Varhaiskasvatusviraston johto ja päiväkotien johtajat haluavat antaa vanhemmille kuvan, jonka mukaan ”päiväkodeissa tehdään hyvää varhaiskasvatusta ja työntekijöiden jaksamiseen panostetaan”.
Kun puhutaan hyvästä varhaiskasvatuksesta, kyse ei ole vain numeroilla mitattavista asioista. Keskeisintä lapsen hyvinvoinnin kannalta on tuttujen aikuisten läsnäolo, turvallinen kohtaaminen ja pysyvyys. Vasta kun nämä on taattu, voimme onnistua taitojen ja valmiuksien kehittämisessä.
Päiväkodeissa on aikaa käytännössä vain perusasioihin. Siellä ei ole mahdollista saavuttaa niitä tavoitteita, joita laadukkaalle päivähoidolle on asetettu.
Lastentarhanopettajissa on potentiaalia toteuttaa päättäjien illuusioissa elävää ”maailman parasta varhaiskasvatusta”, mutta olosuhteiden pakosta joudumme olemaan pikemminkin yliopistokoulutuksen saaneita lastenvahteja. Kun henkilökuntaa siirrellään tunniksi tai päiväksi toiseen lapsiryhmään tai päiväkotiin, meitä kutsutaan ”käsiksi, joita tarvitaan” siellä tai täällä.
Päiväkotien työntekijöiden keskusteluissa nousee usein esille kokemus, että työnteko on selviytymistä päivästä toiseen. Moni vaihtaa alaa.
Olemme työskennelleet useissa eri päiväkodeissa eri tehtävissä ja nähneet, miten taloudellista tehokkuutta lisäävät toimet ovat tehneet työstämme hektistä poukkoilua, jossa mahdollisuus lapsen yksilöllisen kohtaamiseen on heikentynyt.
Päiväkotilasten levottomuuden lisääntyminen ei ole päiväkodissa työtä tekevien vika. Liian suuri ja vaihtuva määrä niin aikuis- kuin lapsikontaktejakin saavat lapset oireilemaan levottomuudella ja voimaan huonosti.
Vanhustenhoidon alennustilasta on puhuttu pitkään. Nyt on tarpeellista käydä keskustelua myös päiväkotihoidon tilasta.
Näin kirjoittaa kolme lastentarhanopettajaa tänään Hesarin mielipideosastolla. Mutta kotiäidithän ne on huono asia.
Kommentit (66)
Päiväkotien mitoitus, vain kahdeksan lasta yhtä hoitajaa kohden on pahasti pielessä. Muualla maailmassa lapsimäärät ovat moninkertaiset.
Toisaalta Suomi on menossa kovaa vauhtia kohden fantasiakirjojen tulevaisuuden maailmaa, jossa yhteiskunta kasvattaa lapset. Uskon että jo parin vuosikymmenen sisällä olemme niin pitkällä että vanhemmat luovuttavat lapsensa syntymän jälkeen hoitolaitokseen eivätkä näe heitä sen koommin. Jo nyt yhteiskunta hoitaa myös kotona lojuvien työttömien penskat, mikä on suurimpia syitä tähän niin sanottuun päivähoidon ahdinkoon.
Onnea teille, jotka pystytte olemaan " kotiäiteinä"
Itse olen mennyt töihin kun lapsi 9 kk.
Läpystä vaihto miehen kanssa ovella.[/quote]
Valintoja.[/quote]
Ei tosiaan ole "valinta". Esim. meillä perheen menot kuussa 2000 - 4000 euroa. Työssä käyvä tienaa alkavana yrittäjänä starttirahaa 500 e/kk. Sitten hoitovapaalla oleva tienaisi 200 e/kk. Lapsilisät päälle. Ei oikeasti ole varaa jäädä tuolle 200 euron tasolle kotiin! Itku siinä pääsisi kaupassa käydessä. Jo kauppakulut 800 e/kk (5-henkinen perhe).
Oikeastaan en tajua, miten kukaan pystyy elää tuolla 200 e/kk hoitovapaalla... Tai no toisen täytyy tienata hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi liitto ei ärähdä? Miksei perushoitajat älähdä.
Kukaan ei tee tälle asialle yhtään mitään. Kiltisti vain yritetään jaksaa.
Itse en edes pärjäisi päiväkodissa yhtä päivää. Siellä työskentelevät ihmiset ovat huippuja, mutta valtio ei heitä arvosta.
Suomessa voi hyvin vain megaluokan yrittäjät, poliittinen eliitti.
Duunari maksaa kaiken ihan itse.
Joo, se joku...
Kuule muistaakseni 60 000 nimeä kerättiin "Vain kaksi kättä " -adressiin muutamassa viikossa ja 10 000 ihmistä oli mielenosoituksessa. Mutta Sipilän hallitus muutti ketään kuulematta mitoitukseksi 8/aikuinen.
Oli tosi iso joukkovoima ja kaikki liitot yhteistyössä samassa rintamassa.
Vierailija kirjoitti:
Onnea teille, jotka pystytte olemaan " kotiäiteinä"
Itse olen mennyt töihin kun lapsi 9 kk.
Läpystä vaihto miehen kanssa ovella.
Valintoja.
Ei tosiaan ole "valinta". Esim. meillä perheen menot kuussa 2000 - 4000 euroa. Työssä käyvä tienaa alkavana yrittäjänä starttirahaa 500 e/kk. Sitten hoitovapaalla oleva tienaisi 200 e/kk. Lapsilisät päälle. Ei oikeasti ole varaa jäädä tuolle 200 euron tasolle kotiin! Itku siinä pääsisi kaupassa käydessä. Jo kauppakulut 800 e/kk (5-henkinen perhe).
Oikeastaan en tajua, miten kukaan pystyy elää tuolla 200 e/kk hoitovapaalla... Tai no toisen täytyy tienata hyvin.
Ja nuo teidän neljän tonnin "pakolliset" menotko eivät mielestäsi ole teidän oma valintanne? Tai kolmen lapsen tekeminen? Tai yrittäjäksi alkaminen starttirahalla, kun on kolme lasta huollettavana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua ei jotenkin ihan hirveesti kiinnosta, tiedätkö miksi?
Koska me ollaan niitä paskoja vanhempia, jotka hoitavat lapsensa kotona muutamalla satasella kuussa.
Lisäksi kuunnellaan valitusta jatkuvasti siitä, kuinka meidän lapsista tulee ääliöitä ja huonoja ihmisiä
koska ne ei ole " laadukkaan varhaiskasvatuksen" piirissä.Et täällä ihmiset ja äidit kusee ihan itse aamumuronsa.
Mut pitäkää laadukas varhaiskasvatuksenne.Minä ymmärrän sinun suuttumuksen todella hyvin. Kun itse olin kotiäitinä, olin sitä sydämestäni. Vein isompaa kerhoon kun kuopus syntyi, askartelin, ulkoilin lähes säässä kuin säässä. Askartelin, leivoin, hoivasin. Tein itse ruoat ja pidin kodin siistinä.
Samaan aikaan oli käynnissä kaikkialla kotiäiti-keskustelut. Miten oltiin huonoja ihmisiä, yhteiskunnan loisia ja ties mitä. Se tuntui todella pahalta. Meillä oli ja on edelleen tukiverkot vähissä, ja monesti mietin miten helpolla toiset pääsee kun käyttävät sitä "laadukasta varhaiskasvatusta" vaikka itse ovat kotona. Palasin töihin kun kuopus oli kaksi. Se oli liian aikaisin mutta siinä oli oma työpaikka pelissä.
Nyt olen kaiken lisäksi vielä opiskelija, ja kolmas lapsi on pieni vielä. Olen siis viestin nmr. 8 kirjoittaja. Laadukas varhaiskasvatus on kunnallisissa päiväkodeissa monesti iso vitsi. Tätä ei ihmiset halua kuulla. Ja monella hoitajalla koulutustaustasta riippumatta olisi halua toimia toisin ja lapsilähtöisimmin, mutta se ei ole mahdollista.
Kuka tämän tilanteen korjaa, jos korjaa?
Onnea teille, jotka pystytte olemaan " kotiäiteinä"
Itse olen mennyt töihin kun lapsi 9 kk.
Läpystä vaihto miehen kanssa ovella.Valintoja.
Mitä valintoja???
Jaa että kuka lapsista käyttää kenkiä tänään?
Vai otetaanko leipä vai puuropaketti?Se että laittaa lapsen hoitoon yhdeksänkuisena.
Ei mulla olisi ollut varaa laittaa hoitoon, eikä jäädä kotiäidiksi. Sehän se pointti oli.
Ihanko yllätyksenä tuli, että lapsesta aiheutuu kuluja (myös) vauvavuoden jälkeen? Yleensä on kai tapana ennakoida ja esim. säästää hyvissä ajoin, että on varaa joko jäädä kotiin, tai maksaa päivähoitomaksut.
Up