Voiko parisuhde toimia keskivaikeasti masentuneen kanssa?

Voi. Se riippuu siitä, miten masentunut oirehtii, tunnustaako olevansa sairas ja hoitaako masennustaan.

Jos masennus oirehtii aggressiivisuutena ja siten, että masentunut syyttää lähipiiriään masennuksestaan, niin en koskisi pitkällä tikullakaan. Mieheni oli tämmöinen, ennen kuin parani - ja elämä oli pari vuotta TODELLA raskasta.

Mutta jos masentunut syö lääkkeitä ja käy terapiassa, toivoa on. 

Ja nyt siis kommentoin tilannetta, jossa parisuhde on vasta alkamassa. Pitkän parisuhteen aikana sairastunutta puolisoa en hylkäisi, enkä hylännyt.

Ei voi, jos kyseessä on reaktiivinen masennus ja olet sen itse aiheuttanut. Olin itse masentunut, kävin terapiassa ja söin lääkkeitä, ja jätin miehen joka oli itse koko sotkun alkuunpanija. 

Eivät kaikki masentuneet ole samasta puusta veistettyjä. Riippuu tosiaan miten oireilee ja näkyy käytöksessä sekä muussa elämässä. Jos sitoutuu itsensä hoitamiseen (lääkitys ja mahdollisesti terapia) ja yrittää sitkeästi pitää edes jostain arkisista rutiineista kiinni, niin masennuskin on selätettävissä.

Vierailija kirjoitti:

Ei voi, jos kyseessä on reaktiivinen masennus ja olet sen itse aiheuttanut. Olin itse masentunut, kävin terapiassa ja söin lääkkeitä, ja jätin miehen joka oli itse koko sotkun alkuunpanija. 

Masentuminen on joillekin reaktio väärinkohteluun. Jotkut osaavat pistää kampoihin ja tapella vastaan ja jotkut taas vetäytyvät kuoreensa ja masentuvat. Ei siinä ole mitään ihmeellistä ja usein väärinkohtelija vielä lisää vettä myllyyn toisen heikkouden vuoksi. Minun eksäni kysyi saako hän nyt mennä luvalla vieraisiin kun masennuslääkkeet aiheuttavat haluttomuutta. Ja että pitää vetää nappeja, ihme narkki. 

Minulla todettiin ei elimellinen vaan reaktiivinen masennus pitkien tutkimusten ja terapian yhteydessä. Minua ei olisi kukaan osannut hoitaa kuntoon niin kauan kuin väärinkohtelija olisi saanut jatkaa työtään, joten erosin, niinkuin lääkärit ja terapeutit suosittelivat kaikki rivissä.