Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?
21.12.2016 |
Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton? Täällä palstalla usein puhutaan, että pitäisi antaa toiselle seksiä säännöllisesti, vaikkei itsellä huvittaisikaan "koska eihän kukaan voi kauan ilman seksiä elää". Ymmärrän, että täysi seksittömyys on eri asia, mutta ainakin omasta mielestäni on normaalia, että ihmisten elämässä tulee joskus kausia, jolloin seksi ei ole päällimmäisenä mielessä. Toki seksi oman kumppanin kanssa on useimmista mukavampaa kuin omin kätösin, mutta tuleeko parisuhteessa toisen kehosta kumppanin omaisuutta?
Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? Jos ihminen on sinkku, onko jollakulla velvollisuus toteuttaa sinkun mielihalut?
Kommentit (430)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tämän ennenkin sanonut, mutta haluttomuus on aina parisuhteessa yhteinen ongelma. Siitä pitää puhua ja keskustella eikä koskaan lakaista maton alle.
Itse menin melko nuorena naimisiin mieheni kanssa. Toisen lapsen syntymän jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kaikki haluni lähtivät. Olin kuitenkin sitä mieltä tuolloin, että toiselle on annettava seksiä vaikka itseä ei huvittaisi. Se oli todella tuhoisaa ja tappoi kaikki positiiviset ajatukset seksistä. Sitä jatkui ehkä puoli vuotta, kunnes sovittiin miehen kanssa, ettei tässä ole mitään järkeä eikä koskaan saa näytellä miellyttääkseen toista.
Onneksi olemme kasvaneet ihmisinä noista ajoista. Meille tärkeintä parisuhteessa on toisen kunnioittaminen, kuunteleminen, oman tilan antaminen sekä pyrkimys ymmärtää toisen tunteita ja ajatuksia. Ne on minusta meidän seksielämän peruspilarit. Vaikka toisinaan minua edelleen vaivaa haluttomuus, mies ei koskaan, ei ikinä painosta seksiin. Hän saattaa sanoa, että hänestä tuntuu pahalta kun seksiä ei ole ollut ja mitä me voitaisiin sille yhdessä tehdä. Se on tosi ihanaa, kun koskaan ei tule tunnetta, että on pakko harrastaa seksiä tai että jäisin yksin haluttomuuteni kanssa. Minulla on tapana esimerkiksi stressissä käpertyä itseeni enkä voi kuvitellakaan harrastavani silloin seksiä. Mieheni ymmärtää tämän, pyrkii vähentämään stressiäni tai vain odottaa, että stressi menisi ohi.
On ollut vapauttavaa, ettei parisuhteemme pyöri seksin ympärillä vaan ihan oikeasti tärkeää on toisen kunnioittaminen ja se, että haluaa toisen olevan onnellinen. Läheisyyttä on myös aina ollut paljon huolimatta siitä, onko seksiä ollut vai ei. Koen tämän olleen omalle haluttomuudelleni tosi tärkeää.
Kerro vielä, että miten sinä ymmärrät häntä? Hän ymmärtää sinua eikä ikinä painosta seksiin. Miten sinä vastavuoroisesti ymmärrät häntä?
Kun mietitte mitä voisi yhdessä tehdä, mihin te päädytte, mitä te sitten teette yhdessä?
Tähän olis kiva saada vastauksia, mutta ehkä on turha odottaa niitä. Sääli, voisi vähän avata haluttomien logiikkaa.
Kyllähän tuo aiemmin lainattu kirjoittaja jo kertoi, miten ymmärtää suhteen halukkaampaa osapuolta eli miestä. Hehän keskustelevat asiasta avoimesti ja mies voi kumppanin pahastumatta ilmaista harmiaan seksittömyydestä. Yhdessä sitten etsivät ratkaisua ongelmaan. Lisäksi kirjoittaja kertoo vielä, että haluttomina kausina pidettiin seksielämä säännöllisenä sovittujen kertojen avulla, jolloin toisen ei tarvitse ahdistua toistuvasta ehdottelusta eikä toisen täydestä seksittömyydestä. Tässä on molemminpuolista ymmärrystä kerrakseen.
Täällä on jo todettu se, että vain toisen mieliksi seksin harrastaminen ei toimi, vaikka kuinka surettaisi sen halukkaamman puolesta. Ratkaisua ongelmaan pitää etsiä niin, että miten ne halut saataisiin palaamaan. Tilannetta vain pahentaa se, jos haluton väkisin harrastaa seksiä.
Muistettava on myös se, ettei mitään ongelmaa edes ole, jos haluttomuutta ilmenee vaikka vain kuukautiskierron kolmannella viikolla keltarauhashormonin kohoamisen vuoksi. Silloinkin on kyllä hyvä selittää kumppanille, mistä tilanne johtuu. Merkitä vaikka kalenteriin valmiiksi se kierron viikko, jolloin kumppanin ei kannata tehdä aloitetta. Todellisesta ongelmaksi kasvavasta haluttomuudesta voi mielestäni puhua vasta, jos kumppani, joka ennen on halunnut seksiä säännöllisesti, haluaa enää vain satunnaisesti ja haluttomuuskaudet venyvät kuukautta pidemmiksi ajoiksi. Se, kuinka säännöllistä haluttomuus on, on ratkaisevaa. Ihan satunnainen kuukauden kuiva kausi on normaalia, mutta säännöllinen enää ei, jos aiemmin on kuitenkin seksiä useammin ollut.
Ja sitten vielä se, että jos yksi haluaa seksiä joka päivä ja toinen haluaa kerran viikossa, ei se toinen mikään haluton ole, kun kerran säännöllisesti kuitenkin haluaa ja tarvitsee seksiä. Silloin useammin haluavan pitää miettiä, pystyykö hän tyytymään harvempaan tahtiin. Jos ei, niin sitten on väärä kumppani. Jos kumppanilla on ihan tavallinen, aktiivinen seksuaalisuus, jota toteuttaa viikoittain, ei tätä saa haluttomuudesta syyllistää, vaikka itsellä libido olisi vielä korkeampi. Uutta kumppania vain etsimään, jos ei pysty vanhan kanssa muuten katkeroitumatta elämään.
Tämä.
Se ei ole haluttomuutta, jos toinen haluaa jerran viikossa, vaikka toinen haluaisi kerran päivässä. Kumpikin ovat 0normaaleja. Mutta jos se enemmän haluava alkaa tuossa painostaa ja syyllistää toista väkisin useammin, niin saadaan aikaan paha kriisi, joka lopettaa halut painostetulta kokonaan.
Missä on normaali itsehillintä nykyään tai oma käsi? Kaikki tarpeet pitäisi saada heti tyydytettyä. Eihän ihminen voi syödä loputtomasti joka päivä suklaalevyjäkään vaikka mieli tekisi.Seksuaalinen yhteensopimattomuus on käsittääkseni aika yleinen (ja hyvä) syy erota.
Niin on. Mutta siinä on kyse kahden normaalin, mutta erilaisen ihmisen YHTEENSOPIMATTOMUUDESTA, eikä siitä, että toisella osapuolella olisi oikeus määritellä normaali ja painostaa ja syyllistää toista muuttumaan itsensä kaltaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluttomat ei suostu ymmärtämään yhtä asiaa. Jos seksiä on ollut aiemmin vaikka kerran viikossa, kerran kuukaudessa tai kerran puolessa vuodessa ja tämä rytmi mihin molemmat ovat tottuneet, muuttuukin toisen totaaliseen kieltäytymiseen niin siinäkö pitäisi halukkaamman vain tyytyä ilolla omaan käteen?
Näen tilanteen niin, että toiselle on tullut jokin psyykkinen tai fyysinen vika josta mielelläni kuulisin. Luonnollisesti olen huolissani lähimmäiseni terveydentilasta koska välitän. Jos vastaus kyselyihin on toivotus mennä helvettiin koen suhteen olevan totaalisessa kriisissä. Tämän palstan haluttomat tuntuvat jotenkin katkeroituneen puolisoihinsa, olisiko mahdotonta lähteä selvittämään asiaa? Tai edes puhua kumppanilleen?
Kerta viikossa tahtiseen seksiin tottuneena ihmettelisin yhtälailla sitä, jos puoliso yhtäkkiä haluaisi seksiä reippaasti enemmän. Ihmettelisin sitä yhtä paljon kuin totaalista kieltäytymistä. Molemmista tilanteista selviää puhumalla, jos puhumiseen viitsii ryhtyä. Jos puhuminen ei kiinnosta voi miettiä miksi enää edes jumittaa omaa ja toisen elämää parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluttomat ei suostu ymmärtämään yhtä asiaa. Jos seksiä on ollut aiemmin vaikka kerran viikossa, kerran kuukaudessa tai kerran puolessa vuodessa ja tämä rytmi mihin molemmat ovat tottuneet, muuttuukin toisen totaaliseen kieltäytymiseen niin siinäkö pitäisi halukkaamman vain tyytyä ilolla omaan käteen?
Näen tilanteen niin, että toiselle on tullut jokin psyykkinen tai fyysinen vika josta mielelläni kuulisin. Luonnollisesti olen huolissani lähimmäiseni terveydentilasta koska välitän. Jos vastaus kyselyihin on toivotus mennä helvettiin koen suhteen olevan totaalisessa kriisissä. Tämän palstan haluttomat tuntuvat jotenkin katkeroituneen puolisoihinsa, olisiko mahdotonta lähteä selvittämään asiaa? Tai edes puhua kumppanilleen?
Kerta viikossa tahtiseen seksiin tottuneena ihmettelisin yhtälailla sitä, jos puoliso yhtäkkiä haluaisi seksiä reippaasti enemmän. Ihmettelisin sitä yhtä paljon kuin totaalista kieltäytymistä. Molemmista tilanteista selviää puhumalla, jos puhumiseen viitsii ryhtyä. Jos puhuminen ei kiinnosta voi miettiä miksi enää edes jumittaa omaa ja toisen elämää parisuhteessa.
Onko teidän seksi kehittynyt ja uudistunut aina uudelleen ja uudelleen ajan myötä? Jos se on sitä samaa, niin siihen samaan todellakin kyllästyy ajan mittaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluttomat ei suostu ymmärtämään yhtä asiaa. Jos seksiä on ollut aiemmin vaikka kerran viikossa, kerran kuukaudessa tai kerran puolessa vuodessa ja tämä rytmi mihin molemmat ovat tottuneet, muuttuukin toisen totaaliseen kieltäytymiseen niin siinäkö pitäisi halukkaamman vain tyytyä ilolla omaan käteen?
Näen tilanteen niin, että toiselle on tullut jokin psyykkinen tai fyysinen vika josta mielelläni kuulisin. Luonnollisesti olen huolissani lähimmäiseni terveydentilasta koska välitän. Jos vastaus kyselyihin on toivotus mennä helvettiin koen suhteen olevan totaalisessa kriisissä. Tämän palstan haluttomat tuntuvat jotenkin katkeroituneen puolisoihinsa, olisiko mahdotonta lähteä selvittämään asiaa? Tai edes puhua kumppanilleen?
Kerta viikossa tahtiseen seksiin tottuneena ihmettelisin yhtälailla sitä, jos puoliso yhtäkkiä haluaisi seksiä reippaasti enemmän. Ihmettelisin sitä yhtä paljon kuin totaalista kieltäytymistä. Molemmista tilanteista selviää puhumalla, jos puhumiseen viitsii ryhtyä. Jos puhuminen ei kiinnosta voi miettiä miksi enää edes jumittaa omaa ja toisen elämää parisuhteessa.
Onko teidän seksi kehittynyt ja uudistunut aina uudelleen ja uudelleen ajan myötä? Jos se on sitä samaa, niin siihen samaan todellakin kyllästyy ajan mittaan.
Parempi mun olla kyllästymättä koska estoisemman tahdilla mennään ja uusien juttujen ehdottelu ei tapahdu sängyssä sillä hetkellä (tulee vain turhia paineita).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, läheisyys ja romantiikka ei ole "vain yksi osa-alue" parisuhteessa. Jona ei tätä tajua, olkoon hiljaa. Tai kokeilkoon ainakin ensin parisuhdetta, jossa edellämainittuja asioita ei saa. Kerta vuodessa olisi yhtä tyhjän kanssa.
Ohis
Joo tänne on tultu olemaan hiljaa, jos käsket. Jos toinen parisuhteessa kokee saavansa liian vähän seksiä, hän lähtee kävelemään. Ihan itse, ovesta ulos, tai sitten tekee seksin puolisolle haluttavaksi. Haluta ei voi väkisin tai toisen vinkumisesta.
Voi lähteä, mutta monesti se haluton alkaa vinkua siinä vaiheessa, että miksi minut jätettiin. Täälläkin jotkut tuntuvat olettavan, että seksi on vain yksi pieni osa elämää ja ilman sitä pitäisi tyytyä olemaan ja elää selibaatissa. Ilman muuta kannatan näin kyllä lähtemään, jos parisuhde ei ole oikea parisuhde, ja näin tekisin itsekin.
Onhan seksi ihana ja tärkeä asia. Mutta nykyään jo pieni haluttomuuskausi on kriisi. Esim jos nainen ei vuoteen halua seksiä synnytyksestä niin jo mietitään eroa. Vaikka limakalvot olisivat niin kuivat että seksi sattuu, vaikka synnytyksessä olisi tapahtunut jotain sellaista, joka vaatii toipumista useamman kuukauden tai äiti on niin väsynyt vauvan heräämisestä, tai imetys aiheuttaa haluttomuutta. Tämäkin ongelma ratkeaa itsestään sitten kun lapsi on vanhempi ja äidin hormonit tasoittuvat. Mutta edes sitä vertaa ei voi mies odottaa, että äiti ehtii toipua synnytyksestä ja saada halun takaisin.
.
Vuosi ei todellakaan ole mikään lyhyt aika. Ja kuivuutta voi hoitaa. Aivan äärimmäisen harvalla oikeesti varmaan halut lähtis vuodeksi lapsen saannin jälkeen... ja hoidolla elin vois hoitaa kuntoon. Joten selityksiä selityksiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, läheisyys ja romantiikka ei ole "vain yksi osa-alue" parisuhteessa. Jona ei tätä tajua, olkoon hiljaa. Tai kokeilkoon ainakin ensin parisuhdetta, jossa edellämainittuja asioita ei saa. Kerta vuodessa olisi yhtä tyhjän kanssa.
Ohis
Joo tänne on tultu olemaan hiljaa, jos käsket. Jos toinen parisuhteessa kokee saavansa liian vähän seksiä, hän lähtee kävelemään. Ihan itse, ovesta ulos, tai sitten tekee seksin puolisolle haluttavaksi. Haluta ei voi väkisin tai toisen vinkumisesta.
Voi lähteä, mutta monesti se haluton alkaa vinkua siinä vaiheessa, että miksi minut jätettiin. Täälläkin jotkut tuntuvat olettavan, että seksi on vain yksi pieni osa elämää ja ilman sitä pitäisi tyytyä olemaan ja elää selibaatissa. Ilman muuta kannatan näin kyllä lähtemään, jos parisuhde ei ole oikea parisuhde, ja näin tekisin itsekin.
Onhan seksi ihana ja tärkeä asia. Mutta nykyään jo pieni haluttomuuskausi on kriisi. Esim jos nainen ei vuoteen halua seksiä synnytyksestä niin jo mietitään eroa. Vaikka limakalvot olisivat niin kuivat että seksi sattuu, vaikka synnytyksessä olisi tapahtunut jotain sellaista, joka vaatii toipumista useamman kuukauden tai äiti on niin väsynyt vauvan heräämisestä, tai imetys aiheuttaa haluttomuutta. Tämäkin ongelma ratkeaa itsestään sitten kun lapsi on vanhempi ja äidin hormonit tasoittuvat. Mutta edes sitä vertaa ei voi mies odottaa, että äiti ehtii toipua synnytyksestä ja saada halun takaisin.
.
No just joo. Ei taatusti ongelma ratkea kuin itsestään vuoden odotuksella :D Siinä ajassa ehtii molempien ajatusmaailma ja tunne-elämä muuttumaan. En tiedä missä maailmassa sä elät.
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalinen yhteensopimattomuus on minunkin ymmärtääkseni hyvin yleinen eron syy. Vastaavasti kun oman tehty tutkimuksia onnellisista pitkistä avioliitoista, niin niitä on yleensä yhdistänyt vilkas seksielämä. Eli toisilleen seksuaalisesti sopimattomat parit ovat vuosien varrella "tilastojen" mukaan eronneet tai eivät kuitenkaan itse tunnista liittoaan onnellisiksi. Siinä mielessä kait voidaan sanoa sen seksin olevan parisuhteen liima, vaikkei missään nimessä tärkein asia. En kuitenkaan kutsuisi sitä vain yhdeksi osa-alueeksi muiden rinnalla, vaan enemmänkin eri osa-alueita yhdistäväksi liimaksi. Ehkä se parhaimmillaan luo yhteenkuuluvuutta ja hitsaa eri osa-alueita yhteen? Vastaavasti suuret libidoerot voivat aiheuttaa säröjä kokonaisuuteen.
Mä ymmärrän tämän. Se, miten seksielämään liittyvät asiat hoidetaan kertoo ihan älyttömän paljon parisuhteesta ja siitä kuinka paljon kumpikin on valmis arvostamaan toista, toisen hyvinvointia ja itseään. Epätyydyttävä seksielämä tai sen puute heijastuu kyllä niin laajalle suhteeseen, että kyllä siihen kannattaa panostaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä väitän ettei kaikilla seksi ja rakkaus kulje käsikädessä. Puolisoni on tärkein ihminen elämässäni. Silti en välitä seksistä, en ole edes alussa halunnut kovin usein.
Jaan aikalailla kaiken elämässäni puolisoni kanssa. Ihana ihminen, läheinen ja ymmärtävä, todella rakas.
En vain ole koskaan pitänyt fyysisestä läheisyydestä. Lasten kanssa yritän jotain läheisyyttä, mitä isompi lapsi sitä vähemmän. Miehen kanssa koetan herätellä halujani mutta oikeasti niitä on vain tietyssä kuukautiskierron vaiheessa. Teen aloitteenkin välillä vaikkei yhtään huvittaisi, yleensä lopulta tykkään seksistä jos siihen ryhdyn mutta olen myös helpottunut "nyt se on pariksi päiväksi hoidettu!" Uskon että meitä on muitakin.
Puoliso on hyvin fyysinen, pyrkii joka välissä halailemaan ja pitää huolen että lapset saa läheisyyttä. Ikävä etten voi antaa hänelle enempää, rakastan mutten halua. Rasittavampaa tämä on minulle kuin hänelle, päästää toinen toisinaan lähelle vaikken halua. Ahdistaa ja kiukuttaa jos liian usein liian lähekkäin.
Mitään traumaa ei löydy vaan tämä on ominaisuus joka kuuluu minuun. En ole kylmä ihminen vaan päinvastoin turhankin herkkä, kaikille rakkauden osoittaminen ei vaan ole sitä fyysistä. Olen silti ihan yhtä hyvä ihminen ja tunteeni ovat sallittuja. Toivoisin että puolison halut iän myötä vähän hiipuisivat niin oltaisiin lähempänä kompromissia. Kumpikaan meistä ei ole "parempi" tai "oikeanlainen" eikä kyse ole rakkauden määrästä, ikävä tulee jos yhtään erossa ollaan. Läheisyyden tarve voi olla ihmisillä erilainen myös parisuhteessa.
Minä taas väitän, että miehellesi se tuska on moninkerroin suurempi. Huomaa kyllä, ettet pysty lainkaan asettumaan toisen ihmisen asemaan.
Toivottavasti olet myös sanonut miehellesi, ettei enempää ole tiedossa. Hänellä pitäisi olla mahdollisuus valita sellainen, joka häntä oikeasti haluaa.
No kyllä se haluton yhdyntä satuttaa miljoona kertaa enemmän kuin se, ettei saa aina seksiä kun haluaa. Haluton yhdyntä tuntuu pahalta myös fyysisesti.
Lihavoimani lauseessa puhuttiin lähelle päästämisestä, ei yhdynnästä. Olen itsekin introvertti, joten tiedän kyllä ahdistuksen lähellä olemisesta, mutta ei sentään puoliso sitä aiheuta.
Suhteuttakaa hyvät ihmiset näitä asioita. Jos toisella on selvästi enemmän haluja seksiin ja läheisyyteen, mutta vuoden kokonaissaldo on 10-15 yhdyntää ja muutaman kymmenen kertaa läheisyyttä (edes jokin kosketus), jää vielä kolmisensataa (300) päivää, jolloin halukkaampi osapuoli jää ilman. Miettii miksi ei kelpaa, ei riitä, ahdistuu siitä kun oma rakas puoliso ei pidä minkään arvoisena. Ei päästä lähelleen, ei tee aloitteita, ei koske, ei suukota. Kyllä minä väitän, että halukkaampi joutuu joustamaan ja pettymään huomattavasti useammin kuin haluton. Yleensä tasapaino seksin ja läheisyyden määrässä on paljon lähempänä haluttoman toiveita, kuin edes puoliväliä.
Keskimääräinen seksimäärä on tutkimusten mukaan kaksi kertaa viikossa. Jos haluton suostuu seksiin (käsittämätöntä, että edes puhutaan joutumisesta tai suostumisesta seksistä puolison kanssa) vaikka kerran kuussa, halukas joutuu peittämään seksuaaliset tarpeensa seitsemän kertaa kuukaudessa. Aika kaukana ollaan molempia tyydyttävästä ratkaisusta.
Ei minun halukkuuteni ainakaan ola sidottu ns kohteeseen, eli jos en halua seksiä puolison kanssa, niin ei kyse ole siitä että puoliso olisi huono. En silloin halua seksiä kenenkään muunkaan kanssa. Seksi ei ole minulle rakkauden ilmentämistä vaan seksuaalisen halun tyydyttämistä. Jos tätä halua ei ole, niin miten voi esim olla yhdynnässä? Eli jos haluton suostuu haluttomaan yhdyntään kerran viikossa, on se mielestäni aika kamalaa, nimittäin itseäni sattuisi olla haluttomassa yhdynnässä. Ja moni vaatii nimenomaan yhdyntää haluttomalta puolisoltaan. Itse rakastan yhdyntää, mutta en ala sitä haluttomana harrastamaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluttomat ei suostu ymmärtämään yhtä asiaa. Jos seksiä on ollut aiemmin vaikka kerran viikossa, kerran kuukaudessa tai kerran puolessa vuodessa ja tämä rytmi mihin molemmat ovat tottuneet, muuttuukin toisen totaaliseen kieltäytymiseen niin siinäkö pitäisi halukkaamman vain tyytyä ilolla omaan käteen?
Näen tilanteen niin, että toiselle on tullut jokin psyykkinen tai fyysinen vika josta mielelläni kuulisin. Luonnollisesti olen huolissani lähimmäiseni terveydentilasta koska välitän. Jos vastaus kyselyihin on toivotus mennä helvettiin koen suhteen olevan totaalisessa kriisissä. Tämän palstan haluttomat tuntuvat jotenkin katkeroituneen puolisoihinsa, olisiko mahdotonta lähteä selvittämään asiaa? Tai edes puhua kumppanilleen?
Kerta viikossa tahtiseen seksiin tottuneena ihmettelisin yhtälailla sitä, jos puoliso yhtäkkiä haluaisi seksiä reippaasti enemmän. Ihmettelisin sitä yhtä paljon kuin totaalista kieltäytymistä. Molemmista tilanteista selviää puhumalla, jos puhumiseen viitsii ryhtyä. Jos puhuminen ei kiinnosta voi miettiä miksi enää edes jumittaa omaa ja toisen elämää parisuhteessa.
siis tuo kerta viikossa tahtihan voi olla poikkeuksellisesti poissa käytöstä esim synnytyksen jälkeen. Imetyksen lopetettua hormonit normalisoituvat ja halut palavaat. Imetykseen menee yleensä se eka vuosi. Tietenkin se on ikävää toiselle olla ilman yhdyntää, mutta lapsi tarvitsee ruokaa eikä haluttoman äidin halut palaa pakkonaimalla. miesten pitäisi ymmärtää, että perhe-elämä voi muuttaa naisen jaksamista ja halukkuutta ihan pelkästään normaaleista elämäänkuuluvista hormonaalisista syistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, läheisyys ja romantiikka ei ole "vain yksi osa-alue" parisuhteessa. Jona ei tätä tajua, olkoon hiljaa. Tai kokeilkoon ainakin ensin parisuhdetta, jossa edellämainittuja asioita ei saa. Kerta vuodessa olisi yhtä tyhjän kanssa.
Ohis
Joo tänne on tultu olemaan hiljaa, jos käsket. Jos toinen parisuhteessa kokee saavansa liian vähän seksiä, hän lähtee kävelemään. Ihan itse, ovesta ulos, tai sitten tekee seksin puolisolle haluttavaksi. Haluta ei voi väkisin tai toisen vinkumisesta.
Voi lähteä, mutta monesti se haluton alkaa vinkua siinä vaiheessa, että miksi minut jätettiin. Täälläkin jotkut tuntuvat olettavan, että seksi on vain yksi pieni osa elämää ja ilman sitä pitäisi tyytyä olemaan ja elää selibaatissa. Ilman muuta kannatan näin kyllä lähtemään, jos parisuhde ei ole oikea parisuhde, ja näin tekisin itsekin.
Onhan seksi ihana ja tärkeä asia. Mutta nykyään jo pieni haluttomuuskausi on kriisi. Esim jos nainen ei vuoteen halua seksiä synnytyksestä niin jo mietitään eroa. Vaikka limakalvot olisivat niin kuivat että seksi sattuu, vaikka synnytyksessä olisi tapahtunut jotain sellaista, joka vaatii toipumista useamman kuukauden tai äiti on niin väsynyt vauvan heräämisestä, tai imetys aiheuttaa haluttomuutta. Tämäkin ongelma ratkeaa itsestään sitten kun lapsi on vanhempi ja äidin hormonit tasoittuvat. Mutta edes sitä vertaa ei voi mies odottaa, että äiti ehtii toipua synnytyksestä ja saada halun takaisin.
.
Vuosi ei todellakaan ole mikään lyhyt aika. Ja kuivuutta voi hoitaa. Aivan äärimmäisen harvalla oikeesti varmaan halut lähtis vuodeksi lapsen saannin jälkeen... ja hoidolla elin vois hoitaa kuntoon. Joten selityksiä selityksiä...
1. Vuosi on todellakin lyhyt haluttomuuskausi. Joissakin sairauksissa saatetaan laittaa yhdyntäkieltoon 6-9 kk.
2. toki voi hoitaa, mutta ei välttämättä hoito tehoa. Esim itselle liukkarilla naiminen ei tunnu hyvältä. Pitää olla omat nesteet. Miksi harrastaisin seksiä jos se ei tunnu hyvältä?
3. Halut VOI lähteä hormonien vaikutuksesta ja tämä on täysin normaalia. Imetys vaikuttaa hormonitasapainoon ja siten haluttomuuteen. Ennen ei naida, ennnekuin MOLEMMAT haluaa.
4. Kyseessä ei ole mitkään tekosyyt. Jos nainen ei kiihotu, niin pelkkä liukkarin laitto ei tee hommasta mukavaa. Kiihottumiseen kuuluu nimittäin muukin kuin kostuminen, esim pimpin turpoaminen yms. Ei se pimppi ole jatkuvassa valmiustilassa vastaanottamaan miestä, vaan kiihottumisen seurauksena siitä tulee siihen puuhaan valmis. Ja kuten edellä sanoin, liukkarin kanssa naiminen tuntuu ikävältä FYYSISESTI.
5. Muut syyt, eli jos vaikka on tullut synnytysvauriota eikä seksi sen takia onnistu. Voi mennä pidempäänkin kuin vuosi selibaatissa.
6. Ei pitäisi luvata uskollisuutta myötä-ja vastoinkäymisissä jos siihen ei edes jo etukäteen ole valmiuksia sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, läheisyys ja romantiikka ei ole "vain yksi osa-alue" parisuhteessa. Jona ei tätä tajua, olkoon hiljaa. Tai kokeilkoon ainakin ensin parisuhdetta, jossa edellämainittuja asioita ei saa. Kerta vuodessa olisi yhtä tyhjän kanssa.
Ohis
Joo tänne on tultu olemaan hiljaa, jos käsket. Jos toinen parisuhteessa kokee saavansa liian vähän seksiä, hän lähtee kävelemään. Ihan itse, ovesta ulos, tai sitten tekee seksin puolisolle haluttavaksi. Haluta ei voi väkisin tai toisen vinkumisesta.
Voi lähteä, mutta monesti se haluton alkaa vinkua siinä vaiheessa, että miksi minut jätettiin. Täälläkin jotkut tuntuvat olettavan, että seksi on vain yksi pieni osa elämää ja ilman sitä pitäisi tyytyä olemaan ja elää selibaatissa. Ilman muuta kannatan näin kyllä lähtemään, jos parisuhde ei ole oikea parisuhde, ja näin tekisin itsekin.
Onhan seksi ihana ja tärkeä asia. Mutta nykyään jo pieni haluttomuuskausi on kriisi. Esim jos nainen ei vuoteen halua seksiä synnytyksestä niin jo mietitään eroa. Vaikka limakalvot olisivat niin kuivat että seksi sattuu, vaikka synnytyksessä olisi tapahtunut jotain sellaista, joka vaatii toipumista useamman kuukauden tai äiti on niin väsynyt vauvan heräämisestä, tai imetys aiheuttaa haluttomuutta. Tämäkin ongelma ratkeaa itsestään sitten kun lapsi on vanhempi ja äidin hormonit tasoittuvat. Mutta edes sitä vertaa ei voi mies odottaa, että äiti ehtii toipua synnytyksestä ja saada halun takaisin.
.
No just joo. Ei taatusti ongelma ratkea kuin itsestään vuoden odotuksella :D Siinä ajassa ehtii molempien ajatusmaailma ja tunne-elämä muuttumaan. En tiedä missä maailmassa sä elät.
Ihan normaalissa maailmassa elän ja hyväksyn aikuisen ihmisen lailla biologiset faktat. Eli imetys muuttaa naisen hormonitasapainoa niin, että emätin kuivuu ja tulee haluttomuutta. Sitä haluttomuutta ei voida liukkarilla yms hoitaa vaan pitää odotella että hormonitasapaino palaa (eli kun imetys loppuu). Eli ongelma poistuu itsestään kun imetys loppuu. Ihan keksitty ongelam tuo onkin, koska kaikkien lasta suunnittelevien pitäisi tajuta, että vauvauosi ei ole mikään erotiikan kukoistusvuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
> Halukkaammat eivät ainakaan tässä keskustelussa yritä edes asettua haluttomamman asemaan
> Parisuhteessa seksi on vain pieni osa
Lol.
Ei noissa ole mitään ristiriitaa kuin seksiriippuvaisen sairaassa mielessä, pikku lollittelija. Oikeasti lollit ansaitset sinä typerällä kommentillasi 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksi, läheisyys ja romantiikka ei ole "vain yksi osa-alue" parisuhteessa. Jona ei tätä tajua, olkoon hiljaa. Tai kokeilkoon ainakin ensin parisuhdetta, jossa edellämainittuja asioita ei saa. Kerta vuodessa olisi yhtä tyhjän kanssa.
Ohis
Joo tänne on tultu olemaan hiljaa, jos käsket. Jos toinen parisuhteessa kokee saavansa liian vähän seksiä, hän lähtee kävelemään. Ihan itse, ovesta ulos, tai sitten tekee seksin puolisolle haluttavaksi. Haluta ei voi väkisin tai toisen vinkumisesta.
Voi lähteä, mutta monesti se haluton alkaa vinkua siinä vaiheessa, että miksi minut jätettiin. Täälläkin jotkut tuntuvat olettavan, että seksi on vain yksi pieni osa elämää ja ilman sitä pitäisi tyytyä olemaan ja elää selibaatissa. Ilman muuta kannatan näin kyllä lähtemään, jos parisuhde ei ole oikea parisuhde, ja näin tekisin itsekin.
Mitähän se siinä vaiheessa merkitsee jos se jätetty vinkuu. Jos on tyytymätön parisuhteeseen eikä asiaa saada sopimalla järjestettyä, pitää lähteä, huolimatta siitä että siinä joutuu itsekin näkemään vähän vaivaa. Seksi on pieni osa elämää, miten muuten, ja jos ei haluamiset kohtaa, on etsittävä sopivampi partneri. Nykyistä ei voi pakottaa toimimaan niinkuin sinä haluat.
Täällä tunnutaan onneksi osittain tiedostettavan se että seksi ei ole maailman tärkein asia, mutta joillekin se on. Itse elin seksiaddiktin kanssa. Sellaiselle ihmiselle seksi on koko maailma, ja se on addiktio siinä missä muutkin.
Voisitko sitten laittaa ne kriteerit, mikä on "oikea parisuhde", kun sulla on kerran tuota ehdotonta tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ne, joiden mielestä vuosi on lyhyt aika, verrataanpa vähän.
Olisitko parisuhteessa ollessasi helposti vuoden ilman yhtään ainoaa suukkoa? Tai vuoden niin, ettet saa kertaakaan halata kumppaniasi eikä hän halaa sinua? Muuten elelette ihan normaalia arkea yhdessä, mutta fyysinen kosketus on täysin kielletty? Olisiko lyhyt aika? Olisiko helppoa ja normaalia?
Seksi on se parisuhteen osa-alue, joka voimakkaimmin erottaa sen ystävyyssuhteesta. Ilman seksiä parisuhde on hyvin erilainen. Se voi toimia, jos seksittömyys sopii kummallekin, mutta jos se ei toiselle sovi, luvassa on ongelmia.
Ja miehille tiedoksi: Vuosi ilman seksiä synnytyksen jälkeen ei ole tyypillistä. Muutama kuukausi haluttomampaa ja kuivempaa aikaa on normaalia, mutta kokonainen vuosi on tolkuttoman pitkä aika. Syntyyhän paljon lapsiakin vuoden ikäerolla. Miten niitä voisi syntyä, jos tyypillinen tuore äiti on jalat ristissä vuoden?
Vierailija kirjoitti:
Ne, joiden mielestä vuosi on lyhyt aika, verrataanpa vähän.
Olisitko parisuhteessa ollessasi helposti vuoden ilman yhtään ainoaa suukkoa? Tai vuoden niin, ettet saa kertaakaan halata kumppaniasi eikä hän halaa sinua? Muuten elelette ihan normaalia arkea yhdessä, mutta fyysinen kosketus on täysin kielletty? Olisiko lyhyt aika? Olisiko helppoa ja normaalia?
Seksi on se parisuhteen osa-alue, joka voimakkaimmin erottaa sen ystävyyssuhteesta. Ilman seksiä parisuhde on hyvin erilainen. Se voi toimia, jos seksittömyys sopii kummallekin, mutta jos se ei toiselle sovi, luvassa on ongelmia.
Ja miehille tiedoksi: Vuosi ilman seksiä synnytyksen jälkeen ei ole tyypillistä. Muutama kuukausi haluttomampaa ja kuivempaa aikaa on normaalia, mutta kokonainen vuosi on tolkuttoman pitkä aika. Syntyyhän paljon lapsiakin vuoden ikäerolla. Miten niitä voisi syntyä, jos tyypillinen tuore äiti on jalat ristissä vuoden?
Seksuaalisuus on hyvin herkkää aluetta ihmisessä. Sitä ei voi sen takia verrata muuhun läheisyyteen, esim suukotteluun. Haluttomana yhdynnässä oleminen voi tuottaa vaikeita ongelmia sille haluttomalle.
Ja kyllä, vuosi ilman seksiä synnytyksen jälkeen on NORMAALIA. En sanonutkaan, että kaikilla niin olisi, sillä hormoniheittelyt vaikuttavat eritavalla eikä kaikilla edes ole haluttomuutta. Mutta ei ole mitenkään outoa, jos ei imetyksen aikana halua seksiä.
Kyllä, lapsia syntyy pienelläkin ikäerolla. Syynä voivat olla:
1. Nainen on halukas ja imetyshormonit eivät ole vaikuttaneet negatiivisesti seksielämään
2. Nainen ei ole halukas vaan antaa velvollisuudesta.
2. vaihtoehtoa ei voi suositella kenellekään.
Minkälainen mies haluaa seksiä, jossa vaimo on mukana vain velvollisuudesta ja jossa vaimoa SATTUU sekä fyysisesti että henkisesti?
Vuosi on lyhyt aika. Ja edelleen, ne yhdynnät voivat loppua muutenkin, voi tulla yhdyntäkipuja, voi tulla sellaisia vaurioita emättimeen, että yhdyntä ei enää koskaan onnistu, voi tulla erektiohäiriöitä yms. Nämä ovat ikäviä asioita ja vaikuttavat molempiin parisuhteen osapuoliin. Ei nuo kuitenkaan sellaisia asioita ole, jotka päättävät vakavan suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Ne, joiden mielestä vuosi on lyhyt aika, verrataanpa vähän.
Olisitko parisuhteessa ollessasi helposti vuoden ilman yhtään ainoaa suukkoa? Tai vuoden niin, ettet saa kertaakaan halata kumppaniasi eikä hän halaa sinua? Muuten elelette ihan normaalia arkea yhdessä, mutta fyysinen kosketus on täysin kielletty? Olisiko lyhyt aika? Olisiko helppoa ja normaalia?
Seksi on se parisuhteen osa-alue, joka voimakkaimmin erottaa sen ystävyyssuhteesta. Ilman seksiä parisuhde on hyvin erilainen. Se voi toimia, jos seksittömyys sopii kummallekin, mutta jos se ei toiselle sovi, luvassa on ongelmia.
Ja miehille tiedoksi: Vuosi ilman seksiä synnytyksen jälkeen ei ole tyypillistä. Muutama kuukausi haluttomampaa ja kuivempaa aikaa on normaalia, mutta kokonainen vuosi on tolkuttoman pitkä aika. Syntyyhän paljon lapsiakin vuoden ikäerolla. Miten niitä voisi syntyä, jos tyypillinen tuore äiti on jalat ristissä vuoden?
Luuletko tosissasi ettei tuoreita äitejä painosteta parisuhteissa yhdyntöihin ja että he nauttivat seksistä, jota antavat velvollisuudesta miehelle, joka kiristää pettämisellä/jättämisellä??
"Toisaalta tukien palautumista (imettäessä ja kehokosketuksessa erittyvä oksitosiini) ja vähentäen seksuaalista halukkuutta (imetyshormoni prolaktiini). Erityisesti estrogeenitason romahtaminen synnytyksen jälkeen vaikuttaa moneen naiseen voimakkaasti, kuivattaa limakalvoja ja vaikuttaa myös mielialaan ja seksuaaliseen halukkuuteen. Hormonitoiminnan palaaminen ennalleen kestää jopa vuodesta puoleentoista vuotta."
"Synnytys on hyvin tavallinen yhdyntäkipujen ja lantionpohjan lihasten toiminnallisten häiriöiden aiheuttaja. Monesti naiset luulevat kaikenlaisten ongelmien ja kipujen kuuluvan asiaan synnytyksen jälkeen. Kauhutarinat neljännen asteen repeämistä, sekä äidin että vauvan vaipoista ja lopullisesti menetetyistä seksin iloista, voivat saada naisen ajattelemaan että hänen tilanteensa on se normaali hinta, joka täytyy maksaa lapsen saamisesta. Pienen lapsen vanhemmat saattavat jäädä täysin yksin tämäntyyppisten ongelmien kanssa, aikana joka on muutenkin täynnä uusia haasteita ja uuteen sopeutumista. Kipuilu, seksuaalinen tyytymättömyys ja parisuhdeongelmat jäävät muhimaan."
Itsellä nykyisin vaimoni kanssa seksiä on maksimissaan kerran kuukaudessa, itseäni haluttaisi päivittäin ja joudunkin tyytymään käsitöihin useasti viikossa. Parisuhteessa on kaikki muuten hyvin, enkä asian takia halua erota, mutta tämä asia syö pikkuhiljaa sisältä päin. Yritän ymmärtää vaimoani, mutta välillä se on hyvin hankalaa. Pitäisi olla ennustaja että tietäisi milloin vaimoa haluttaa, koska jos kysyn väärinä päivinä on vastaus että älä aina jaksa ruikuttaa, mutta jos en tee mitään en myöskään koskaan saa mitään.
Seksi antaa miehelle, ainakin minulle, voimia, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, sekä nukun paljon paremmin, jolloin olen pirteämpi. Tällöin myös jaksan paremmin parisuhteessa sekä lapsieni kanssa. Kun elää puutteessa on enemmänkin ärtynyt ja väsynyt, ja sitten pitäisi panostaa ja jaksaa kaikkea muuta, ja tämä on välillä ylipääsemätöntä ja hermot palaa turhankin usein.
Eli seksi ei ole pelkkää seksiä vaan paljon muutakin, näin miehisestä näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä nykyisin vaimoni kanssa seksiä on maksimissaan kerran kuukaudessa, itseäni haluttaisi päivittäin ja joudunkin tyytymään käsitöihin useasti viikossa. Parisuhteessa on kaikki muuten hyvin, enkä asian takia halua erota, mutta tämä asia syö pikkuhiljaa sisältä päin. Yritän ymmärtää vaimoani, mutta välillä se on hyvin hankalaa. Pitäisi olla ennustaja että tietäisi milloin vaimoa haluttaa, koska jos kysyn väärinä päivinä on vastaus että älä aina jaksa ruikuttaa, mutta jos en tee mitään en myöskään koskaan saa mitään.
Seksi antaa miehelle, ainakin minulle, voimia, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, sekä nukun paljon paremmin, jolloin olen pirteämpi. Tällöin myös jaksan paremmin parisuhteessa sekä lapsieni kanssa. Kun elää puutteessa on enemmänkin ärtynyt ja väsynyt, ja sitten pitäisi panostaa ja jaksaa kaikkea muuta, ja tämä on välillä ylipääsemätöntä ja hermot palaa turhankin usein.
Eli seksi ei ole pelkkää seksiä vaan paljon muutakin, näin miehisestä näkökulmasta.
Onko vaimo synnyttänyt vuoden sisällä?
Mitä ratkaisua haluat tilanteeseen? Vaimo antaa velvollisuudesta niin, että häntä sattuu? tms?
Moni sinkku elää jatkuvassa puutteessa vuodesta toiseen.
Alue: Aihe vapaa
1. Miksi halukas ottaa yhdyntäkertojen harvalukuisuuden henk. koht. loukkauksena, ellei niitä ole sellaisiksi tarkoitettu?
2. Seksi on nautinto, kuten erityisen hyvä ruoka, suklaa, alkoholi, liikunta, aivoja kutkuttava kirja. Jos parisuhteen toista osapuolta ei kiinnosta esim. iltaviinipullo kahta kertaa viikossa, vaikka toinen olisi siihen halukas, siitä ei tehdä niin suurta ongelmaa. Miksei? Koska vähäalkoholisuutta ei alkoholisempi todennäköisesti ota merkkinä siitä, ettei kelpaa tai ettei rakasteta.
3. Koska seksi on nautinto, olisi ehkä kohtuullista halukkaankin miettiä, mikä määrä on edes jotenkin järjellisen rajoissa. Jos libido huutaa kahta kertaa päivässä, voisiko sitä libidoaan kouluttaa tarvitsemaan vähemmän? Hankkimalla vaikka muuta mielenkiinnon kohdetta, joka tuottaa hyvää oloa, hyväksytyksitulemisen tunnetta ja onnistumisen kokemuksia?
4. Jos libido ei ole koulutettavissa, niin miksi haluttomamman tulisi koittaa muokata omaansa?
5. Miksi ylipäätään parisuhteessa kenenkään pitäisi tehdä asioita omaa tahtoaan vastaan, jos kyse on niinkin tavallaan vähäisestä asiasta kuin tietyntyyppisestä nautinnosta? Kukaan ei pakota (toivottavasti) toista juomaan kanssaan, syömään tiettyä ruokaa, harrastamaan tiettyä urheilua tai lukemaan tiettyä kirjaa vain koska itse nauttii siitä, ja toisenkin on oltava mukana tai muuten tulkitaan, ettei rakasta enää.
6. Seksi on hieno asia, ja siitä nauttiminen on yksilöllisimpiä asioita koko maailmassa. Kaikki eivät tarvitse seksiä eivätkä kärsi sen puutteesta. Toisille seksi on lähes pakkomielle. Ja rehellisesti, jos 300 päivänä vuodessa on epätoivon partaalla sen kanssa, että seksiä ei ole, niin ehkä siihen omaan seksuaalisuuteen voisi paneutua ja miettiä, miksi se hallitsee niin suurta osaa vuodesta ja omasta psyykestä. Onko kyse epävarmuudesta, tavasta, tottumuksesta, yksinäisyydestä, läheisyydenpuutteesta, siitä tunteesta, että elämä ei ole hallinnassa? Mikä tekee seksistä sellaisen, että kokee toisen ns velvollisuudeksi suorittaa sitä jopa omaa tahtoaan vastaan?
Terv. Erittäin halukas, joka ei silti ymmärrä, miksi seksistä pitää tehdä niin jumalaton ongelma.