Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä nykyisin vaimoni kanssa seksiä on maksimissaan kerran kuukaudessa, itseäni haluttaisi päivittäin ja joudunkin tyytymään käsitöihin useasti viikossa. Parisuhteessa on kaikki muuten hyvin, enkä asian takia halua erota, mutta tämä asia syö pikkuhiljaa sisältä päin. Yritän ymmärtää vaimoani, mutta välillä se on hyvin hankalaa. Pitäisi olla ennustaja että tietäisi milloin vaimoa haluttaa, koska jos kysyn väärinä päivinä on vastaus että älä aina jaksa ruikuttaa, mutta jos en tee mitään en myöskään koskaan saa mitään.

Seksi antaa miehelle, ainakin minulle, voimia, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, sekä nukun paljon paremmin, jolloin olen pirteämpi. Tällöin myös jaksan paremmin parisuhteessa sekä lapsieni kanssa. Kun elää puutteessa on enemmänkin ärtynyt ja väsynyt, ja sitten pitäisi panostaa ja jaksaa kaikkea muuta, ja tämä on välillä ylipääsemätöntä ja hermot palaa turhankin usein.

Eli seksi ei ole pelkkää seksiä vaan paljon muutakin, näin miehisestä näkökulmasta.

Kukaan ei ole ennustaja, mutta useimmat osaavat jonkinlaisia sosiaalisia taitoja, varsinkin jos ovat naimisiin asti päässeet. Se, että saat pakit silloin kun haukottelen, sanon että menen nyt nukkumaan kun väsyttää ja on aikainen herätys työmatkalle, ei edellytä ennustajanlahjoja keneltäkään.

Seksi antaa parhaimmillaan niin miehelle kuin naiselle noita asioita, joita luettelit, mutta vain silloin, kun parisuhteessa on perusasiat, kuten kunnioitus, työnjako, molemminpuolinen tukeminen jne. kunnossa. 

Älä kiristä vaimoa lasten kanssa "paremmin" jaksamisella, jos vaimo vain antaisi tarpeeksi. Tuollainen on oksettavaa.

Kumpa elämä olisikin aina näin helppoa, mutta kun se aina ei ole..

Lapsia en ole sekoittanut tähän, enkä mökötä tai kiukuttele kun en saa. Asiasta on muutamia kertoja puhuttu, kuten mainitsin ja kummatkin tiedostavat ongelman.

Myös vaimoni on myös sitä mieltä että meillä on kaikki muuten hyvin ja olemme erinomainen tiimi, tai hänen mielestään meillä ei ole mitään ongelmaa, minulla vain on tämä pieni ongelma.

En kiristä seksillä, vaan kyse on että koskettelemalla kokeilen kiinnostaako vai ei, jos kiinnostaa hommat etenee, jos ei saan vastauksen "älä aina yritä" se jää siihen :) kaikkea muuta on myös kokeiltu, myös ihan kyselemällä, tässä vuosien saatossa.

Onhan se ikävä juttu, sitä en kiellä. Mutta ongelman ratkaisu on se, että vaimosi saisi halut takaisin, ei se, että hän haluttomana antaa. Kun se haluton seksi saattaa naista sattua. Kun ei se ole pelkästä kosteudesta kiinni se yhdyntä, vaan kiihottuessa naisen keho reagoi myös muilla tavoilla. Haluton ei myöskään pihtaa tahallaan, hän ei vain halua. Onko hän ennen nauttinut seksistä? Jos on, niin ota asia sillä tavalla puheeksi, että eikö hän kaipaa entisiä aikoja. Onko synnytyksessä jokin mennyt vikaan, ettei hän enää nauti? Onko liikaa stressiä? Painostamalla ja velvollisuusseksillä ei saa mitään hyvää aikaan. Mutta tottakai olisi ihanaa että halukkuus palaisi. Mutta miesten tulisi ymmärtää kyllä se, että haluton yhdyntä ei ole mikään pikkujuttu monellekaan naiselle, vaan tuntuu kuin olsii miehelle vain patjana. Ja se mahdollinen henkinen ja fyysinen kipu.

Niin, jos rakastat miestäsi, ja haluat rakastella hänen kanssaan, siitä huolimatta että sun kroppa ei sitä halua just sillä hetkellä, niin miksi pitäisi tuntea olevansa vaan patja tai tuntea henkistä kipua??? Mieshän tekee toki kaikkensa kiihottaakseen sinua tai ainakin tuntemaan miellyttävää tunnetta kun silittelee ja suukottelee ympäri kehoa? Sekö on sitten niin kauheaa?

Halukkuus häviää juuri sen takia jos seksiä ei ole ollut pitkään aikaan, ihminen tottuu kaikkeen, ihan samalla tavalla jos on syömättä suolaa tai sokeria monta viikkoa, niin siihen tottuu eikä sitä enää kaipaakaan, sitten kun syö taas ekan kerran sokeria tai suolaa se tuntuu liian voimakkaalta ja ällöltä. Samoin sanotaan että jos opettelee syömään jotain ruoka-ainetta josta ei tykkää, kestää niihin tottuminen tietyn määrän maistelukertoja, niin lapsia opetetaan syömään eri makuja jotka on ensin outoja. Ihmisen mieli ja kroppa on hyvin mukautuvaisia ja tottuu tiettyihin asioihin, hyviin ja huonoihin. Jopa pahoinpidellyt naiset kertovat että ovat jollain tasolla tottuneet siihen että mies hakkaa ja oppivat uskomaan kaiken pilkan mitä mies suustaan päästää ja uskoo että on hakkaamisen ansainnut.

Positiivisuus aiheuttaa positiivisen kierteen, samoin negatiivisuus negatiivisen, jos ajattelet että seksi on yök, niin sitähän se sitten suurella todennäköisyydellä sitten onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä nykyisin vaimoni kanssa seksiä on maksimissaan kerran kuukaudessa, itseäni haluttaisi päivittäin ja joudunkin tyytymään käsitöihin useasti viikossa. Parisuhteessa on kaikki muuten hyvin, enkä asian takia halua erota, mutta tämä asia syö pikkuhiljaa sisältä päin. Yritän ymmärtää vaimoani, mutta välillä se on hyvin hankalaa. Pitäisi olla ennustaja että tietäisi milloin vaimoa haluttaa, koska jos kysyn väärinä päivinä on vastaus että älä aina jaksa ruikuttaa, mutta jos en tee mitään en myöskään koskaan saa mitään.

Seksi antaa miehelle, ainakin minulle, voimia, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, sekä nukun paljon paremmin, jolloin olen pirteämpi. Tällöin myös jaksan paremmin parisuhteessa sekä lapsieni kanssa. Kun elää puutteessa on enemmänkin ärtynyt ja väsynyt, ja sitten pitäisi panostaa ja jaksaa kaikkea muuta, ja tämä on välillä ylipääsemätöntä ja hermot palaa turhankin usein.

Eli seksi ei ole pelkkää seksiä vaan paljon muutakin, näin miehisestä näkökulmasta.

Onko vaimo synnyttänyt vuoden sisällä?

Mitä ratkaisua haluat tilanteeseen? Vaimo  antaa velvollisuudesta niin, että häntä sattuu? tms?

Moni sinkku elää jatkuvassa puutteessa vuodesta toiseen.

Pienin lapsemme on jo koulussa. Kyseessä ei ole edes kivut, vaan vain että häntä ei enää haluta. Olemme tästä kyllä keskustelleet ja hän tietää tilanteen, mutta siihen se on jäänytkin.

Moni sinkuista taatusti elää vuosia puutteessa, mutta moni sinkku ei elä joka päivä seksikkään naisen kanssa, jonka kanssa olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin katsella televisio. Tämän lisäksi sinkuilla on paljon muitakin virikkeitä kuin velvollisuudet jälkipolvien ja vaimon suhteen, elämä on siis muutenkin paljon raskaampaa (ja antoisampaakin) kuin sinkuilla, ja välillä kaipaisi yhteisiä hetkiä henkilön kanssa jonka kanssa elää parisuhteessa..

Tosin en uskonutkaan monen tämän palstan feministisen naisen ymmärtävänkään asian miehistä näkökulmaa (huomaa alapeukuista)..

siis jos nainen on haluton niin kyllä silloin se haluton yhdyntä tuntuu usein kivuliaalta sekä FYYSISESTI että henkisesti. Eli jos nainen alkaa haluttomana antamaan, häntä saattaa sattua jollakin tavalla. Kyse ei ole mistään feminismistä vaan siitä, että yhdynnän ei pitäisi aiheuttaa kenellekään henkistä tai fyysistä tuskaa.

Jos rakastelu oman rakkaan kanssa aiheuttaa kipua pitää mennä lääkäriin, tai ottaa ero, eikä tuomita puolisoa olemaan se ikävä ihminen joka joutuu ottamaan eron jotta ei tuhlaisi elämäänsä ilman rakkautta.

N42

Mutta kun siinä ei ole lääketieteellisesti mitään ongelmaa, jos naista sattuu, kun hän antaa ilman kiihottumista. ongelma ratkeaa sillä, että nainen alkaa seksiin vain silloin kun on kiihottunut.

No pitäisikö naisen sitten avata suunsa ja kertoa tämä miehelle, että hän tietää mistä on kyse. Kyllä ne miehetkin ymmärtää, jos niille puhuu.

Lisäksi myös liukuvoiteet yms.. on tällä vuosisadalla keksitty, jotka voivat auttaa kuivuudesta johtuviin ongelmiin.

Mutta kun se liukuvoide ei tuo sitä kiihottuneisuutta! Eikä se turvota pimppiä tai lisää verenkiertoa vulvan alueelle tai tee mieltä kiihottuneeksi! Mikä ihme siinä on, että ajatellaan, että nainen on valmis yhdyntään kun se mies saa tungettua jollakin konstilla sen kyrvän sisään, esim liukkarilla? Ovatko nämä liukkariehdottelijat yhtään kiinnostuneita siitä, että nauttiiko nainen ja onko nainen kiihottunut vaan ovatko he pelkästään kiinnostuneita siitä, miten naisen saa haarat auki makamaan miehen alla??? Ei nimittäin ihme, että naista ei seksi kiinnosta kun yhdyntään valmistaminen on sama kuin liukkarin pruuttaaminen rakoon.

No eipä tässä puhuttu siitä että liukkari auttaisi haluttomuuteen, mutta se että liukkaria käyttää auttaa kuivuuteen. Ja kun rakastellaan, yleensä kiihotus tulee viimeistään siinä kohtaa, suudelmat, koskettelut ja se edestakainen liike emättimessä, on yleensä sellaisia asioita jotka saa aikaan kiihotusta. Yleisin vika on siellä korvien välissä, ja jos kropan saa mukaan jotenkin, voi mielikin tulla perässä kun huomaa kuinka toinen haluaa ja rakastaa.

Ei käy kateeksi tuollainen seksi. Itsellä yhdyntä tuntuu pahalta pelkän liukkarin kanssa, joten en ala seksiin jos en ole kiihottunut. Naisen pitää olla kiihottunut ENNEN yhdyntää jotta yhdyntä olisi hyvä. Kiihottuminen valmistaa emättimen yhdyntään. Jos se vehje on jo sisällä ennen kiihottumista, niin ei siinä enää oikein nauttia voi, kun tuntuu jo pahalta. Jos se kuivuus siis johtuu siitä, ettei ole kiihottunut, niin ratkaisua on kiihottua ensin, yhdyä vasta sitten. Eihän tuollaista seksiä, jossa tyydytetään vain miehen tarpeita, kukaan nainen haluakaan. Miten tuo eroaa huoraamisesta?

No ehkä siinä pitääkin tehdä vähän pidempään niitä muita juttuja, eikä vaan pruutata liukkaria ja penis perään??? Minähän sanoin että suutelu ja muu koskettelu, ihan muualle kuin jalkoväliin. Sitä sanotaan esileikiksi, ja se voi kestää vaikka miten pitkään jos toista rakastaa. Kyllä siinä naisen tarpeita tyydytetään koko ajan, jos nainen miestään rakastaa, niin haluaa hänen kosketuksiaan. Ja sitten kun yhdyntään ryhdytään, se lisää todennäköisesti kiihotusta molemminpuolisesti, vähintäänkin sen verran ettei ota kipeää fyysisesti. Ja jos se tekee henkisesti kipeää, pitää ottaa ero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä nykyisin vaimoni kanssa seksiä on maksimissaan kerran kuukaudessa, itseäni haluttaisi päivittäin ja joudunkin tyytymään käsitöihin useasti viikossa. Parisuhteessa on kaikki muuten hyvin, enkä asian takia halua erota, mutta tämä asia syö pikkuhiljaa sisältä päin. Yritän ymmärtää vaimoani, mutta välillä se on hyvin hankalaa. Pitäisi olla ennustaja että tietäisi milloin vaimoa haluttaa, koska jos kysyn väärinä päivinä on vastaus että älä aina jaksa ruikuttaa, mutta jos en tee mitään en myöskään koskaan saa mitään.

Seksi antaa miehelle, ainakin minulle, voimia, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, sekä nukun paljon paremmin, jolloin olen pirteämpi. Tällöin myös jaksan paremmin parisuhteessa sekä lapsieni kanssa. Kun elää puutteessa on enemmänkin ärtynyt ja väsynyt, ja sitten pitäisi panostaa ja jaksaa kaikkea muuta, ja tämä on välillä ylipääsemätöntä ja hermot palaa turhankin usein.

Eli seksi ei ole pelkkää seksiä vaan paljon muutakin, näin miehisestä näkökulmasta.

Onko vaimo synnyttänyt vuoden sisällä?

Mitä ratkaisua haluat tilanteeseen? Vaimo  antaa velvollisuudesta niin, että häntä sattuu? tms?

Moni sinkku elää jatkuvassa puutteessa vuodesta toiseen.

Pienin lapsemme on jo koulussa. Kyseessä ei ole edes kivut, vaan vain että häntä ei enää haluta. Olemme tästä kyllä keskustelleet ja hän tietää tilanteen, mutta siihen se on jäänytkin.

Moni sinkuista taatusti elää vuosia puutteessa, mutta moni sinkku ei elä joka päivä seksikkään naisen kanssa, jonka kanssa olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin katsella televisio. Tämän lisäksi sinkuilla on paljon muitakin virikkeitä kuin velvollisuudet jälkipolvien ja vaimon suhteen, elämä on siis muutenkin paljon raskaampaa (ja antoisampaakin) kuin sinkuilla, ja välillä kaipaisi yhteisiä hetkiä henkilön kanssa jonka kanssa elää parisuhteessa..

Tosin en uskonutkaan monen tämän palstan feministisen naisen ymmärtävänkään asian miehistä näkökulmaa (huomaa alapeukuista)..

siis jos nainen on haluton niin kyllä silloin se haluton yhdyntä tuntuu usein kivuliaalta sekä FYYSISESTI että henkisesti. Eli jos nainen alkaa haluttomana antamaan, häntä saattaa sattua jollakin tavalla. Kyse ei ole mistään feminismistä vaan siitä, että yhdynnän ei pitäisi aiheuttaa kenellekään henkistä tai fyysistä tuskaa.

Jos rakastelu oman rakkaan kanssa aiheuttaa kipua pitää mennä lääkäriin, tai ottaa ero, eikä tuomita puolisoa olemaan se ikävä ihminen joka joutuu ottamaan eron jotta ei tuhlaisi elämäänsä ilman rakkautta.

N42

Mutta kun siinä ei ole lääketieteellisesti mitään ongelmaa, jos naista sattuu, kun hän antaa ilman kiihottumista. ongelma ratkeaa sillä, että nainen alkaa seksiin vain silloin kun on kiihottunut.

No pitäisikö naisen sitten avata suunsa ja kertoa tämä miehelle, että hän tietää mistä on kyse. Kyllä ne miehetkin ymmärtää, jos niille puhuu.

Lisäksi myös liukuvoiteet yms.. on tällä vuosisadalla keksitty, jotka voivat auttaa kuivuudesta johtuviin ongelmiin.

Mutta kun se liukuvoide ei tuo sitä kiihottuneisuutta! Eikä se turvota pimppiä tai lisää verenkiertoa vulvan alueelle tai tee mieltä kiihottuneeksi! Mikä ihme siinä on, että ajatellaan, että nainen on valmis yhdyntään kun se mies saa tungettua jollakin konstilla sen kyrvän sisään, esim liukkarilla? Ovatko nämä liukkariehdottelijat yhtään kiinnostuneita siitä, että nauttiiko nainen ja onko nainen kiihottunut vaan ovatko he pelkästään kiinnostuneita siitä, miten naisen saa haarat auki makamaan miehen alla??? Ei nimittäin ihme, että naista ei seksi kiinnosta kun yhdyntään valmistaminen on sama kuin liukkarin pruuttaaminen rakoon.

No eipä tässä puhuttu siitä että liukkari auttaisi haluttomuuteen, mutta se että liukkaria käyttää auttaa kuivuuteen. Ja kun rakastellaan, yleensä kiihotus tulee viimeistään siinä kohtaa, suudelmat, koskettelut ja se edestakainen liike emättimessä, on yleensä sellaisia asioita jotka saa aikaan kiihotusta. Yleisin vika on siellä korvien välissä, ja jos kropan saa mukaan jotenkin, voi mielikin tulla perässä kun huomaa kuinka toinen haluaa ja rakastaa.

Niin että raiskattukin alkaa yleensä kiihottumaan  viimeistään siinä vaiheessa kun se edestakainen liike? Voi elämä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluttomat ei suostu ymmärtämään yhtä asiaa. Jos seksiä on ollut aiemmin vaikka kerran viikossa, kerran kuukaudessa tai kerran puolessa vuodessa ja tämä rytmi mihin molemmat ovat tottuneet, muuttuukin toisen totaaliseen kieltäytymiseen niin siinäkö pitäisi halukkaamman vain tyytyä ilolla omaan käteen?

Näen tilanteen niin, että toiselle on tullut jokin psyykkinen tai fyysinen vika josta mielelläni kuulisin. Luonnollisesti olen huolissani lähimmäiseni terveydentilasta koska välitän. Jos vastaus kyselyihin on toivotus mennä helvettiin koen suhteen olevan totaalisessa kriisissä. Tämän palstan haluttomat tuntuvat jotenkin katkeroituneen puolisoihinsa, olisiko mahdotonta lähteä selvittämään asiaa? Tai edes puhua kumppanilleen?

Kerta viikossa tahtiseen seksiin tottuneena ihmettelisin yhtälailla sitä, jos puoliso yhtäkkiä haluaisi seksiä reippaasti enemmän. Ihmettelisin sitä yhtä paljon kuin totaalista kieltäytymistä. Molemmista tilanteista selviää puhumalla, jos puhumiseen viitsii ryhtyä. Jos puhuminen ei kiinnosta voi miettiä miksi enää edes jumittaa omaa ja toisen elämää parisuhteessa.

siis tuo kerta viikossa tahtihan voi olla poikkeuksellisesti poissa käytöstä esim synnytyksen jälkeen. Imetyksen lopetettua hormonit normalisoituvat ja halut palavaat. Imetykseen menee yleensä se eka vuosi. Tietenkin se on ikävää toiselle olla ilman yhdyntää, mutta lapsi tarvitsee ruokaa eikä haluttoman äidin halut palaa pakkonaimalla. miesten pitäisi ymmärtää, että perhe-elämä voi muuttaa naisen jaksamista ja halukkuutta ihan pelkästään normaaleista elämäänkuuluvista hormonaalisista syistä.

Imetys EI ole este läheisyydelle ja rakastelulle! Ei todellakaan ole normaalia olla vuosi ilman toisen läheisyyttä lapsen synnyttyä. Sitten kelpaa taas kerran peiton alle että toinen muksu saadaan alulle ja sama rumba taas edessä. Jos olisin mies en todellakaan hyväksyisi tällaista. Naisena (normaalina sellaisena, halukkaana ja läheisyydestä nauttivana) en tajua hyväksy senkään vertaa tuollaista ajattelua. Lapset ja vanhemmuus on vain yksi osa parisuhdetta samoin kuin seksuaalisuus ja läheisyyskin. Kaikkeen voi ja pitää löytyä aikaa että tasapaino säilyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi, läheisyys ja romantiikka ei ole "vain yksi osa-alue" parisuhteessa. Jona ei tätä tajua, olkoon hiljaa. Tai kokeilkoon ainakin ensin parisuhdetta, jossa edellämainittuja asioita ei saa. Kerta vuodessa olisi yhtä tyhjän kanssa.

Ohis

Joo tänne on tultu olemaan hiljaa, jos käsket. Jos toinen parisuhteessa kokee saavansa liian vähän seksiä, hän lähtee kävelemään. Ihan itse, ovesta ulos, tai sitten tekee seksin puolisolle haluttavaksi. Haluta ei voi väkisin tai toisen vinkumisesta.

Voi lähteä, mutta monesti se haluton alkaa vinkua siinä vaiheessa, että miksi minut jätettiin. Täälläkin jotkut tuntuvat olettavan, että seksi on vain yksi pieni osa elämää ja ilman sitä pitäisi tyytyä olemaan ja elää selibaatissa. Ilman muuta kannatan näin kyllä lähtemään, jos parisuhde ei ole oikea parisuhde, ja näin tekisin itsekin.

Onhan seksi ihana ja tärkeä asia. Mutta nykyään jo pieni haluttomuuskausi on kriisi. Esim jos nainen ei vuoteen halua seksiä synnytyksestä niin jo mietitään eroa. Vaikka limakalvot olisivat niin kuivat että seksi sattuu, vaikka synnytyksessä olisi tapahtunut jotain sellaista, joka vaatii toipumista useamman kuukauden tai äiti on niin väsynyt vauvan heräämisestä, tai imetys aiheuttaa haluttomuutta. Tämäkin ongelma ratkeaa itsestään sitten kun lapsi on vanhempi ja äidin hormonit tasoittuvat. Mutta edes sitä vertaa ei voi mies odottaa, että äiti ehtii toipua synnytyksestä ja saada halun takaisin.

.

No just joo. Ei taatusti ongelma ratkea kuin itsestään vuoden odotuksella :D Siinä ajassa ehtii molempien ajatusmaailma ja tunne-elämä muuttumaan. En tiedä missä maailmassa sä elät.

Ihan normaalissa maailmassa elän ja hyväksyn aikuisen ihmisen lailla biologiset faktat. Eli imetys muuttaa naisen hormonitasapainoa niin, että emätin kuivuu ja tulee haluttomuutta. Sitä haluttomuutta ei voida liukkarilla yms hoitaa vaan pitää odotella että hormonitasapaino palaa (eli kun imetys loppuu). Eli ongelma poistuu itsestään kun imetys loppuu. Ihan keksitty ongelam tuo onkin, koska kaikkien lasta suunnittelevien pitäisi tajuta, että vauvauosi ei ole mikään erotiikan kukoistusvuosi.

Onneksi  mä en tiennyt tuota vauvavuosihaluttomuutta silloin kun tein 4 lastani.

Odotusajan olin tosi halukas ja kärsin siitä kun mies alkoi varomaan joskus 7 kuukauden aikoihin. Synnytyksen jälkeen muutama viikko puolin ja toisin kärvisteltiin ja oli ihanaa kun vihdoin saatiin taas rakastella kunnolla! Muksut taisi olla 6-8 vkon ikäisiä. Eipä tullut edes mieleen ettei homma pelaisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin voisi kysyä näiltä pihtaaja-ämmiltä ja -äijiltä (sanotaan nyt tasapuolisuuden vuoksi, etteivät feministit hyökkää kimppuun), että miksi roikutte väkisin parisuhteessa, jossa toinen osapuoli aiheuttaa teissä ainoastaan kuvotusta ja negatiivisia tunteita, eikä ole enää tippaakkaan haluttava, jos on koskaan ollutkaan. Vai nautitteko jotenkin siitä tunteesta kun saatte pihdata? "Hähää, kerran kun olet naimisiin erehtynyt menemään, niin siinäpä olet loppuikäsi ilman seksiä koska minä päätän niin, etkä muuta voi".

Ei kyse ole mistään tuollaisesta, että kumppani aiheuttaisi negatiiviisia tunteita. Jos seksuaalista halua ei ole niin silloin ei halua seksiä kenenkään kanssa, ei kumppanin tai kenenkään muun. Vika ei siis (välttämättä) ole kumppanissa, vaan ihan siinä, että omaa halua ei ole. Ei minulle seksuaalinen halu ole rakkautta, vaan seksuaalista halua. Jos en halua seksiä, niin en kykene yhdyntään. Tuntuisi pakkopullalta. Eli oman kumppanin halukkuus ei ole vähentynyt vaan OMA halukkuus. Ja usein tämä on väliaikaista viikoista kuukausista vuoteen, ei loppuelämän juttu. Painostus ja velvollisuusseksi voivat kyllä lisätä haluttomuuskauden pituttaa..... Esim itselleni on ollut vaikea sairaus, jotka ovat aiheuttaneet haluttomuutta. Lisäksi toinen sairaus on kohdallani estänyt yhdynnät joksikin aikaa. Jos olisin ollut parisuheessa tuona aikana, en olisi kyennyt yhdyntöihin, ei olisi onnistunut. Hyvä parisuhde kestää väliaikaiset haluttomuudet, jotka voivat kestää viikoista vuoteen.

Mutta edelleen, haluttomuus ei läheskään aina ole puolisosta kiinni, minä en halua haluttomana ketään miestä. Terveenä halukuutteeni ei myöskään kohdistu vain yhteen mieheen. (tosin jos on parisuhteessa, niin muiden kanssa ei tehdä mitään).

Radiossa papattivat syksyllä tästä haluttomuudesta. 48% haluttomista miehistä ei halua kumppaniaan mutta muut naiset kyllä kelpaa. On muuten "hieno" fiilis elellä tällaisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä nykyisin vaimoni kanssa seksiä on maksimissaan kerran kuukaudessa, itseäni haluttaisi päivittäin ja joudunkin tyytymään käsitöihin useasti viikossa. Parisuhteessa on kaikki muuten hyvin, enkä asian takia halua erota, mutta tämä asia syö pikkuhiljaa sisältä päin. Yritän ymmärtää vaimoani, mutta välillä se on hyvin hankalaa. Pitäisi olla ennustaja että tietäisi milloin vaimoa haluttaa, koska jos kysyn väärinä päivinä on vastaus että älä aina jaksa ruikuttaa, mutta jos en tee mitään en myöskään koskaan saa mitään.

Seksi antaa miehelle, ainakin minulle, voimia, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, sekä nukun paljon paremmin, jolloin olen pirteämpi. Tällöin myös jaksan paremmin parisuhteessa sekä lapsieni kanssa. Kun elää puutteessa on enemmänkin ärtynyt ja väsynyt, ja sitten pitäisi panostaa ja jaksaa kaikkea muuta, ja tämä on välillä ylipääsemätöntä ja hermot palaa turhankin usein.

Eli seksi ei ole pelkkää seksiä vaan paljon muutakin, näin miehisestä näkökulmasta.

Onko vaimo synnyttänyt vuoden sisällä?

Mitä ratkaisua haluat tilanteeseen? Vaimo  antaa velvollisuudesta niin, että häntä sattuu? tms?

Moni sinkku elää jatkuvassa puutteessa vuodesta toiseen.

Pienin lapsemme on jo koulussa. Kyseessä ei ole edes kivut, vaan vain että häntä ei enää haluta. Olemme tästä kyllä keskustelleet ja hän tietää tilanteen, mutta siihen se on jäänytkin.

Moni sinkuista taatusti elää vuosia puutteessa, mutta moni sinkku ei elä joka päivä seksikkään naisen kanssa, jonka kanssa olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin katsella televisio. Tämän lisäksi sinkuilla on paljon muitakin virikkeitä kuin velvollisuudet jälkipolvien ja vaimon suhteen, elämä on siis muutenkin paljon raskaampaa (ja antoisampaakin) kuin sinkuilla, ja välillä kaipaisi yhteisiä hetkiä henkilön kanssa jonka kanssa elää parisuhteessa..

Tosin en uskonutkaan monen tämän palstan feministisen naisen ymmärtävänkään asian miehistä näkökulmaa (huomaa alapeukuista)..

siis jos nainen on haluton niin kyllä silloin se haluton yhdyntä tuntuu usein kivuliaalta sekä FYYSISESTI että henkisesti. Eli jos nainen alkaa haluttomana antamaan, häntä saattaa sattua jollakin tavalla. Kyse ei ole mistään feminismistä vaan siitä, että yhdynnän ei pitäisi aiheuttaa kenellekään henkistä tai fyysistä tuskaa.

Haluttomalla on velvollisuus tehdä asialle jotain! Toivottavasti esimerkin vaimo on aktiivisesti pyrkinyt korjaamaan ongelmaansa. Haluttomat osaa olla äärimmäisen itsekkäitä.

Älkää nyt hyvät miehet uskoko tuota jankkaajaa, jonka mielestä on normaalia että seksi loppuu vuodeksi lapsen saamisen jälkeen. Ei se ole. Minunkaan laajassa ystäväpiirissä ei kukaan synnyttänyt äiti olisi itsekään suostunut siihen, että seksuaalisuus laantuisi noin pitkäksi ajaksi. Tuo yksi nyt provoaa samalla aiheella jatkuvasti päivästä toiseen. En tiedä mikä trauma sillä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän ettei kaikilla seksi ja rakkaus kulje käsikädessä. Puolisoni on tärkein ihminen elämässäni. Silti en välitä seksistä, en ole edes alussa halunnut kovin usein.

Jaan aikalailla kaiken elämässäni puolisoni kanssa. Ihana ihminen, läheinen ja ymmärtävä, todella rakas.

En vain ole koskaan pitänyt fyysisestä läheisyydestä. Lasten kanssa yritän jotain läheisyyttä, mitä isompi lapsi sitä vähemmän. Miehen kanssa koetan herätellä halujani mutta oikeasti niitä on vain tietyssä kuukautiskierron vaiheessa. Teen aloitteenkin välillä vaikkei yhtään huvittaisi, yleensä lopulta tykkään seksistä jos siihen ryhdyn mutta olen myös helpottunut "nyt se on pariksi päiväksi hoidettu!" Uskon että meitä on muitakin.

Puoliso on hyvin fyysinen, pyrkii joka välissä halailemaan ja pitää huolen että lapset saa läheisyyttä. Ikävä etten voi antaa hänelle enempää, rakastan mutten halua. Rasittavampaa tämä on minulle kuin hänelle, päästää toinen toisinaan lähelle vaikken halua. Ahdistaa ja kiukuttaa jos liian usein liian lähekkäin.

Mitään traumaa ei löydy vaan tämä on ominaisuus joka kuuluu minuun. En ole kylmä ihminen vaan päinvastoin turhankin herkkä, kaikille rakkauden osoittaminen ei vaan ole sitä fyysistä. Olen silti ihan yhtä hyvä ihminen ja tunteeni ovat sallittuja. Toivoisin että puolison halut iän myötä vähän hiipuisivat niin oltaisiin lähempänä kompromissia. Kumpikaan meistä ei ole "parempi" tai "oikeanlainen" eikä kyse ole rakkauden määrästä, ikävä tulee jos yhtään erossa ollaan. Läheisyyden tarve voi olla ihmisillä erilainen myös parisuhteessa.

Minä taas väitän, että miehellesi se tuska on moninkerroin suurempi. Huomaa kyllä, ettet pysty lainkaan asettumaan toisen ihmisen asemaan.

Toivottavasti olet myös sanonut miehellesi, ettei enempää ole tiedossa. Hänellä pitäisi olla mahdollisuus valita sellainen, joka häntä oikeasti haluaa.

No kyllä se haluton yhdyntä satuttaa miljoona kertaa enemmän kuin se, ettei saa aina seksiä kun haluaa. Haluton yhdyntä tuntuu pahalta myös fyysisesti.

Lihavoimani lauseessa puhuttiin lähelle päästämisestä, ei yhdynnästä. Olen itsekin introvertti, joten tiedän kyllä ahdistuksen lähellä olemisesta, mutta ei sentään puoliso sitä aiheuta.

Suhteuttakaa hyvät ihmiset näitä asioita. Jos toisella on selvästi enemmän haluja seksiin ja läheisyyteen, mutta vuoden kokonaissaldo on 10-15 yhdyntää ja muutaman kymmenen kertaa läheisyyttä (edes jokin kosketus), jää vielä kolmisensataa (300) päivää, jolloin halukkaampi osapuoli jää ilman. Miettii miksi ei kelpaa, ei riitä, ahdistuu siitä kun oma rakas puoliso ei pidä minkään arvoisena. Ei päästä lähelleen, ei tee aloitteita, ei koske, ei suukota. Kyllä minä väitän, että halukkaampi joutuu joustamaan ja pettymään huomattavasti useammin kuin haluton. Yleensä tasapaino seksin ja läheisyyden määrässä on paljon lähempänä haluttoman toiveita, kuin edes puoliväliä.

Keskimääräinen seksimäärä on tutkimusten mukaan kaksi kertaa viikossa. Jos haluton suostuu seksiin (käsittämätöntä, että edes puhutaan joutumisesta tai suostumisesta seksistä puolison kanssa) vaikka kerran kuussa, halukas joutuu peittämään seksuaaliset tarpeensa seitsemän kertaa kuukaudessa. Aika kaukana ollaan molempia tyydyttävästä ratkaisusta.

Ei minun halukkuuteni ainakaan ola sidottu ns kohteeseen, eli jos en halua seksiä puolison kanssa, niin ei kyse ole siitä että puoliso olisi huono. En silloin halua seksiä kenenkään muunkaan kanssa. Seksi ei ole minulle rakkauden ilmentämistä vaan seksuaalisen halun tyydyttämistä. Jos tätä halua ei ole, niin miten voi esim olla yhdynnässä? Eli jos haluton suostuu haluttomaan yhdyntään kerran viikossa, on se mielestäni aika kamalaa, nimittäin itseäni sattuisi olla haluttomassa yhdynnässä. Ja moni vaatii nimenomaan yhdyntää haluttomalta puolisoltaan. Itse rakastan yhdyntää, mutta en ala sitä haluttomana harrastamaan.

Tuo mun mielestä kertoo vaan sen että et ole rakastunut puolisoosi, eli hän on sinulle vain rakas ystävä tai sukulainen. Rakastelu on tutkimustenkin mukaan se joka lisää rakkauden tunnetta, ei se ole turhaan ollut aina merkki parisuhteesta. Toki voi harrastaa seksiä ilman tunteita (minä en) mutta jos se on niin myös parisuhteessa, ei parisuhde ole mikään rakkaussuhde. Se ei ole se villakoiran ydin, että haluttomalta toinen vaatii että pitäisi yhdyntöjä olla, vaan se, että haluton ei halua puolisoaan vaikka väittää että muka rakastaa, se on valheellista vedättämistä joka satuttaa vielä lisää henkisesti. En käsitä sitä että miten joku voi olla haluamatta orgasmia. Ja jos haluttomuus johtuu siitä että orgasmia ei saa, eli seksi on huonoa, turha puolisoa on vedättää parisuhteeseen alunperinkään niin että toinen vielä rakastuu ja näin on ansassa. On molemmille parempi että etsivät paremmin seksuaalisesti yhteensopivan puolison.

Sekoitat nyt aika lahjaakkasti seksin ja rakkauden. Seksiä tehdään seksuaalisesta halusta ja halusta nauttia kumppanin kanssa. Haluttoman kanssa seksi ei ilmennä tätä. Rakkaudesta ei edes voi antaa, koska onnistunut yhdyntä edellyttää kiihottumista.

Ehkä meitä on erilaisia??

Kun mä pääsen rakkaani lähelle, toinen koskee, silittää hiuksia ja vaikka suutelee se rakkauden tunne muuntuu myös seksuaaliseksi haluksi.

Mä en ole koskaan nainut pelkästään seksuaalisesta halusta (esim ei yhtään yhden yön juttua em syystä) koska mulla on aina tunteet pelissä. Jos en rakasta en myöskään halua, jos en halua ei rakkauttakaan ole. Siksi mun on äärimmäisen vaikea tajuta väitettä että haluttomat ja pihtarit rakastaa ja arvostaa puolisoaan sydämensä pohjasta. En vaan usko. Ja tiedän että se ilman jäävä puoliso ei usko senkään vertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi parisuhteessa kumppanista tulee joku omien mielihalujen toteutusautomaatti? ?

Turhan moni ajattelee, että kumppani on vastuussa toisen kumppanin onnesta ja hyvinvoinnista. Toki kumppani voi tuoda toisen onneen ja hyvinvointiin oman lisänsä, mutta koskaan kenenkään onnellisuus ja hyvinvointi (johon sen seksinkin voi laskea) ei ole toisen ihmisen vastuulla.

Silloin ei voi myöskään vaatia uskollisuutta

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/nayttelija_seela…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä nykyisin vaimoni kanssa seksiä on maksimissaan kerran kuukaudessa, itseäni haluttaisi päivittäin ja joudunkin tyytymään käsitöihin useasti viikossa. Parisuhteessa on kaikki muuten hyvin, enkä asian takia halua erota, mutta tämä asia syö pikkuhiljaa sisältä päin. Yritän ymmärtää vaimoani, mutta välillä se on hyvin hankalaa. Pitäisi olla ennustaja että tietäisi milloin vaimoa haluttaa, koska jos kysyn väärinä päivinä on vastaus että älä aina jaksa ruikuttaa, mutta jos en tee mitään en myöskään koskaan saa mitään.

Seksi antaa miehelle, ainakin minulle, voimia, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, sekä nukun paljon paremmin, jolloin olen pirteämpi. Tällöin myös jaksan paremmin parisuhteessa sekä lapsieni kanssa. Kun elää puutteessa on enemmänkin ärtynyt ja väsynyt, ja sitten pitäisi panostaa ja jaksaa kaikkea muuta, ja tämä on välillä ylipääsemätöntä ja hermot palaa turhankin usein.

Eli seksi ei ole pelkkää seksiä vaan paljon muutakin, näin miehisestä näkökulmasta.

Onko vaimo synnyttänyt vuoden sisällä?

Mitä ratkaisua haluat tilanteeseen? Vaimo  antaa velvollisuudesta niin, että häntä sattuu? tms?

Moni sinkku elää jatkuvassa puutteessa vuodesta toiseen.

Pienin lapsemme on jo koulussa. Kyseessä ei ole edes kivut, vaan vain että häntä ei enää haluta. Olemme tästä kyllä keskustelleet ja hän tietää tilanteen, mutta siihen se on jäänytkin.

Moni sinkuista taatusti elää vuosia puutteessa, mutta moni sinkku ei elä joka päivä seksikkään naisen kanssa, jonka kanssa olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin katsella televisio. Tämän lisäksi sinkuilla on paljon muitakin virikkeitä kuin velvollisuudet jälkipolvien ja vaimon suhteen, elämä on siis muutenkin paljon raskaampaa (ja antoisampaakin) kuin sinkuilla, ja välillä kaipaisi yhteisiä hetkiä henkilön kanssa jonka kanssa elää parisuhteessa..

Tosin en uskonutkaan monen tämän palstan feministisen naisen ymmärtävänkään asian miehistä näkökulmaa (huomaa alapeukuista)..

siis jos nainen on haluton niin kyllä silloin se haluton yhdyntä tuntuu usein kivuliaalta sekä FYYSISESTI että henkisesti. Eli jos nainen alkaa haluttomana antamaan, häntä saattaa sattua jollakin tavalla. Kyse ei ole mistään feminismistä vaan siitä, että yhdynnän ei pitäisi aiheuttaa kenellekään henkistä tai fyysistä tuskaa.

Jos rakastelu oman rakkaan kanssa aiheuttaa kipua pitää mennä lääkäriin, tai ottaa ero, eikä tuomita puolisoa olemaan se ikävä ihminen joka joutuu ottamaan eron jotta ei tuhlaisi elämäänsä ilman rakkautta.

N42

Mutta kun siinä ei ole lääketieteellisesti mitään ongelmaa, jos naista sattuu, kun hän antaa ilman kiihottumista. ongelma ratkeaa sillä, että nainen alkaa seksiin vain silloin kun on kiihottunut.

No pitäisikö naisen sitten avata suunsa ja kertoa tämä miehelle, että hän tietää mistä on kyse. Kyllä ne miehetkin ymmärtää, jos niille puhuu.

Lisäksi myös liukuvoiteet yms.. on tällä vuosisadalla keksitty, jotka voivat auttaa kuivuudesta johtuviin ongelmiin.

Mutta kun se liukuvoide ei tuo sitä kiihottuneisuutta! Eikä se turvota pimppiä tai lisää verenkiertoa vulvan alueelle tai tee mieltä kiihottuneeksi! Mikä ihme siinä on, että ajatellaan, että nainen on valmis yhdyntään kun se mies saa tungettua jollakin konstilla sen kyrvän sisään, esim liukkarilla? Ovatko nämä liukkariehdottelijat yhtään kiinnostuneita siitä, että nauttiiko nainen ja onko nainen kiihottunut vaan ovatko he pelkästään kiinnostuneita siitä, miten naisen saa haarat auki makamaan miehen alla??? Ei nimittäin ihme, että naista ei seksi kiinnosta kun yhdyntään valmistaminen on sama kuin liukkarin pruuttaaminen rakoon.

Jos ei seksi kiinnosta niin avioero on ainoa oikea ratkaisu. Minä en suostu asumaan naisen kanssa joka ei seksiä kanssani halua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin voisi kysyä näiltä pihtaaja-ämmiltä ja -äijiltä (sanotaan nyt tasapuolisuuden vuoksi, etteivät feministit hyökkää kimppuun), että miksi roikutte väkisin parisuhteessa, jossa toinen osapuoli aiheuttaa teissä ainoastaan kuvotusta ja negatiivisia tunteita, eikä ole enää tippaakkaan haluttava, jos on koskaan ollutkaan. Vai nautitteko jotenkin siitä tunteesta kun saatte pihdata? "Hähää, kerran kun olet naimisiin erehtynyt menemään, niin siinäpä olet loppuikäsi ilman seksiä koska minä päätän niin, etkä muuta voi".

Ei kyse ole mistään tuollaisesta, että kumppani aiheuttaisi negatiiviisia tunteita. Jos seksuaalista halua ei ole niin silloin ei halua seksiä kenenkään kanssa, ei kumppanin tai kenenkään muun. Vika ei siis (välttämättä) ole kumppanissa, vaan ihan siinä, että omaa halua ei ole. Ei minulle seksuaalinen halu ole rakkautta, vaan seksuaalista halua. Jos en halua seksiä, niin en kykene yhdyntään. Tuntuisi pakkopullalta. Eli oman kumppanin halukkuus ei ole vähentynyt vaan OMA halukkuus. Ja usein tämä on väliaikaista viikoista kuukausista vuoteen, ei loppuelämän juttu. Painostus ja velvollisuusseksi voivat kyllä lisätä haluttomuuskauden pituttaa..... Esim itselleni on ollut vaikea sairaus, jotka ovat aiheuttaneet haluttomuutta. Lisäksi toinen sairaus on kohdallani estänyt yhdynnät joksikin aikaa. Jos olisin ollut parisuheessa tuona aikana, en olisi kyennyt yhdyntöihin, ei olisi onnistunut. Hyvä parisuhde kestää väliaikaiset haluttomuudet, jotka voivat kestää viikoista vuoteen.

Mutta edelleen, haluttomuus ei läheskään aina ole puolisosta kiinni, minä en halua haluttomana ketään miestä. Terveenä halukuutteeni ei myöskään kohdistu vain yhteen mieheen. (tosin jos on parisuhteessa, niin muiden kanssa ei tehdä mitään).

Radiossa papattivat syksyllä tästä haluttomuudesta. 48% haluttomista miehistä ei halua kumppaniaan mutta muut naiset kyllä kelpaa. On muuten "hieno" fiilis elellä tällaisen miehen kanssa.

Jos oma mies ei halua sinua mutta haluaa muita naisia niin siinä vaiheessa sinun pitäisi katsoa peiliin. Jos olet niin surkea pano että mies on ilman seksiä kuin nussii sinua niin sinussa on se vika. Olisi eri asia jos mies ei haluaisi ketään muutakaan mutta jos haluaa niin se tarkoittaa että sinussa on se vika

Naisen näkökulma (tuskin miehen eroaa niin kovin paljoa):

Mulla on maailman ihanin mies. Antaisi vaikka kuun taivaalta jos pystyisi saadakseen mut ilahtumaan. Jaamme arjen kaikilta osin. Olemme rakentaneet oman kotimme itse vieri vieressä pakertaen, hoitaneet lapsemme teineiksi, tukeneet töissä ja kotona - oli kyse sitten hyvistä tai huonoista asioista. En nalkuta, pidän itsestäni huolta (paino, kunto ja ulkonäkö), tiedän mistä mieheni pitää ja annan hänen nauttia niistä asioista sängyssä ja sängyn ulkopuolella. Järjestän hänelle yllätyksiä joista tiedän hänen pitävän ja annan tilaa olla ystävien kanssa tai omissa oloissaan. Ja sama tietty toisinpäin.

Seksi on ollut hyvää ja nautinnollista ja sitä on ollut sopivasti - minä olen meistä seksuaalisempi mutta n kerran viikossa on ollut hyvä tahti molemmille. Kun lääkkeet alkoivat vaikuttaa miehen erektioon hän meni heti lääkärille tutkituttamaan asian ja se korjaantui lääkkeitä vaihtamalla.

Reilu vuosi sitten huomasin yllättäin että aloitteita ei enää hänen puoleltaan tullut, seksikerrat harvenivat 2-3 viikon välille ja yleensä minun aloitteestani tehtiin jotain. Mieheni on aina (lapsesta saakka) vieroksunut läheisyyttä joten ei ollut edes halailua tai sylissäoloa korvikkeena. Puoli vuotta katselin tuota, sitten lopetin aloitteiden teon täysin. Kun oli mennyt yli kuukausi edellisestä kerrasta muistutin miestäni että olen olemassa, kaipaan läheisyyttä ja rakastelua. Hän väitti kivenkovaan ettei voi olla niin pitkää väliä. Sitten selvisi että hän viettää yönsä videoiden ja kuvien seurassa (sallittua tietty jos ei vaikuta meidän väleihin). Kysyin haluaako hän korvata meidän parisuhteen niillä vai tehdä vielä jotain suhteemme eteen?

Kävimme läpi kaikki asiat mitkä saattaisivat heikentää hänen halujaan eikä mitään "oikeaa" syytä löytynyt. Tai ei ainakaan kertonut minulle. Kuvat hävitettiin (tietty netti on täynnä niitä joten ei iso menetys) ja mies lupasi panostaa meihin uudelleen, olimmehan edelleen se tärkein asia hänelle.

Tiedän ettei nuo videot tai kuvat ole enää meidän välillämme mutta jo tästä "hylkäämiskokemuksesta" jäi niin pahat arvet että pienikin unohdus rakastelussa tuntuu loukkaukselta. Se että selvisin aiemmin ilman läheisyyttä onkin nyt hirveä mörkö minulle. Vaikka kuinka tiedän että tuo koskettamisen ja läheisyyden karttaminen on lapsuudesta lähtöisin koen senkin puutteen joka hetki. Ja mies tietty kokee että kerjään halausta jatkuvasti kun haluan halata kerran aamulla ja kerran illalla sekä antaa iltasuukon.

Eli - emme elä todellisessa puutteessa, seksiä sentään on harvakseltaan mutta jo pelkkä läheisyyden puute tuntuu minusta samalta kuin sydän revittäisiin rinnasta. Mietin rakastaako mieheni minua sittenkään vai onko vain velvollisuudesta mun kanssani, eikö enää haluakaan oikeasti vaan velvollisuudesta sekin? Tuntuu että vahdin mieheni ilmeitä ja eleitä ja etsin niistä hyväksyntää, hellyyttä haen "väkisin" käpertymällä yöllä hänen syliinsä kun hän nukkuu......

Uskon (ja tiedänkin tapauksia) että miehet kokevat pihtaamisen ja haluttomuuden samalla tavalla. Uskokaa jo että puolison torjuminen sattuu ihan saatanasti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin voisi kysyä näiltä pihtaaja-ämmiltä ja -äijiltä (sanotaan nyt tasapuolisuuden vuoksi, etteivät feministit hyökkää kimppuun), että miksi roikutte väkisin parisuhteessa, jossa toinen osapuoli aiheuttaa teissä ainoastaan kuvotusta ja negatiivisia tunteita, eikä ole enää tippaakkaan haluttava, jos on koskaan ollutkaan. Vai nautitteko jotenkin siitä tunteesta kun saatte pihdata? "Hähää, kerran kun olet naimisiin erehtynyt menemään, niin siinäpä olet loppuikäsi ilman seksiä koska minä päätän niin, etkä muuta voi".

Ei kyse ole mistään tuollaisesta, että kumppani aiheuttaisi negatiiviisia tunteita. Jos seksuaalista halua ei ole niin silloin ei halua seksiä kenenkään kanssa, ei kumppanin tai kenenkään muun. Vika ei siis (välttämättä) ole kumppanissa, vaan ihan siinä, että omaa halua ei ole. Ei minulle seksuaalinen halu ole rakkautta, vaan seksuaalista halua. Jos en halua seksiä, niin en kykene yhdyntään. Tuntuisi pakkopullalta. Eli oman kumppanin halukkuus ei ole vähentynyt vaan OMA halukkuus. Ja usein tämä on väliaikaista viikoista kuukausista vuoteen, ei loppuelämän juttu. Painostus ja velvollisuusseksi voivat kyllä lisätä haluttomuuskauden pituttaa..... Esim itselleni on ollut vaikea sairaus, jotka ovat aiheuttaneet haluttomuutta. Lisäksi toinen sairaus on kohdallani estänyt yhdynnät joksikin aikaa. Jos olisin ollut parisuheessa tuona aikana, en olisi kyennyt yhdyntöihin, ei olisi onnistunut. Hyvä parisuhde kestää väliaikaiset haluttomuudet, jotka voivat kestää viikoista vuoteen.

Mutta edelleen, haluttomuus ei läheskään aina ole puolisosta kiinni, minä en halua haluttomana ketään miestä. Terveenä halukuutteeni ei myöskään kohdistu vain yhteen mieheen. (tosin jos on parisuhteessa, niin muiden kanssa ei tehdä mitään).

Radiossa papattivat syksyllä tästä haluttomuudesta. 48% haluttomista miehistä ei halua kumppaniaan mutta muut naiset kyllä kelpaa. On muuten "hieno" fiilis elellä tällaisen miehen kanssa.

Jos oma mies ei halua sinua mutta haluaa muita naisia niin siinä vaiheessa sinun pitäisi katsoa peiliin. Jos olet niin surkea pano että mies on ilman seksiä kuin nussii sinua niin sinussa on se vika. Olisi eri asia jos mies ei haluaisi ketään muutakaan mutta jos haluaa niin se tarkoittaa että sinussa on se vika

Yököttävää, ihan kuin Al Bundy. Tätä en muuten ikinä tajunnut Pulmusissa, enkä sarjaa myöskään hauskana pitänyt. Kuvottava, sovinistinen ällötys tämä Al.

Mä ymmärrän haluttomuuden totaalisena haluttomuutena. Jos haluaa panna muita, mutta ei omaa kumppaniaan, siihen ratkaisu on ero. Jos ei halua panna koskaan eikä ketään, vaikka on ennen halunnut ja elää parisuhteessa normaalihaluisen kanssa, siihen saattaa auttaa lääkitys tai terapia.

Kaikista vaikeinta haluttomalle ihmiselle on myöntää että jotain voi olla vialla, usein ajatellaan että ei minussa mitään vikaa ole ja tämä on vain normaalia.

Itselläni näin kävi useampi vuosi takaperin, halusin läheisyyttä mutta jotenkin seksi ei innostanut vaikka kemiat olikin olleet kunnossa seuralaiseni kanssa. Minulla kesti useampi vuosi aikaa myöntää itselle että ehkä minussa voisikin olla vikaa ja kävelin lääkäriin selittämään asiaa. Täällä selvisi että testosteronitasoni oli matalalla, sain tähän hoitoa ja halut palasivat. Tämän jälkeen ei enää halujen tai muutenkaan seksin kanssa ole ollut ongelmia.

Suosittelen jokaiselle, jolla esiintyy haluttomuutta, mennä tutkimaan, joskos ongelmaan löytyisikin ratkaisu itsestä, ja voisi jopa olla helposti hoidettavissa, niin kuin minulla. Tämä siis sekä miehille että naisille. Ei ole ihmiselle luontaista olla haluton, jos vain vieressä on henkilö jonka kanssa kemiat kohtaavat. Älkää odottako vuosia niin kuin minä tein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennemminkin voisi kysyä näiltä pihtaaja-ämmiltä ja -äijiltä (sanotaan nyt tasapuolisuuden vuoksi, etteivät feministit hyökkää kimppuun), että miksi roikutte väkisin parisuhteessa, jossa toinen osapuoli aiheuttaa teissä ainoastaan kuvotusta ja negatiivisia tunteita, eikä ole enää tippaakkaan haluttava, jos on koskaan ollutkaan. Vai nautitteko jotenkin siitä tunteesta kun saatte pihdata? "Hähää, kerran kun olet naimisiin erehtynyt menemään, niin siinäpä olet loppuikäsi ilman seksiä koska minä päätän niin, etkä muuta voi".

Ei kyse ole mistään tuollaisesta, että kumppani aiheuttaisi negatiiviisia tunteita. Jos seksuaalista halua ei ole niin silloin ei halua seksiä kenenkään kanssa, ei kumppanin tai kenenkään muun. Vika ei siis (välttämättä) ole kumppanissa, vaan ihan siinä, että omaa halua ei ole. Ei minulle seksuaalinen halu ole rakkautta, vaan seksuaalista halua. Jos en halua seksiä, niin en kykene yhdyntään. Tuntuisi pakkopullalta. Eli oman kumppanin halukkuus ei ole vähentynyt vaan OMA halukkuus. Ja usein tämä on väliaikaista viikoista kuukausista vuoteen, ei loppuelämän juttu. Painostus ja velvollisuusseksi voivat kyllä lisätä haluttomuuskauden pituttaa..... Esim itselleni on ollut vaikea sairaus, jotka ovat aiheuttaneet haluttomuutta. Lisäksi toinen sairaus on kohdallani estänyt yhdynnät joksikin aikaa. Jos olisin ollut parisuheessa tuona aikana, en olisi kyennyt yhdyntöihin, ei olisi onnistunut. Hyvä parisuhde kestää väliaikaiset haluttomuudet, jotka voivat kestää viikoista vuoteen.

Mutta edelleen, haluttomuus ei läheskään aina ole puolisosta kiinni, minä en halua haluttomana ketään miestä. Terveenä halukuutteeni ei myöskään kohdistu vain yhteen mieheen. (tosin jos on parisuhteessa, niin muiden kanssa ei tehdä mitään).

Radiossa papattivat syksyllä tästä haluttomuudesta. 48% haluttomista miehistä ei halua kumppaniaan mutta muut naiset kyllä kelpaa. On muuten "hieno" fiilis elellä tällaisen miehen kanssa.

Jos oma mies ei halua sinua mutta haluaa muita naisia niin siinä vaiheessa sinun pitäisi katsoa peiliin. Jos olet niin surkea pano että mies on ilman seksiä kuin nussii sinua niin sinussa on se vika. Olisi eri asia jos mies ei haluaisi ketään muutakaan mutta jos haluaa niin se tarkoittaa että sinussa on se vika

En muuta väittänytkään ja monta kertaa olen syytä yrittänyt saada selville. Miehen mukaan mussa ei ole mitään vikaa. Lähimmäisiä kuulema ei panna, ajatuskin siitä on miehen mukaan täysin perverssi. Ero ei miehen mielestä ole tähän tilanteeseen mikään ratkaisu kun arki pelaa niin hyvin. Avoin suhde ei kelpaa koska naisten on miehen mukaan helpompi löytää panokaveri kuin miesten. Jos pystyt jotenkin avaamaan tätä ajattelutapaa, otan informaation ilolla vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän ettei kaikilla seksi ja rakkaus kulje käsikädessä. Puolisoni on tärkein ihminen elämässäni. Silti en välitä seksistä, en ole edes alussa halunnut kovin usein.

Jaan aikalailla kaiken elämässäni puolisoni kanssa. Ihana ihminen, läheinen ja ymmärtävä, todella rakas.

En vain ole koskaan pitänyt fyysisestä läheisyydestä. Lasten kanssa yritän jotain läheisyyttä, mitä isompi lapsi sitä vähemmän. Miehen kanssa koetan herätellä halujani mutta oikeasti niitä on vain tietyssä kuukautiskierron vaiheessa. Teen aloitteenkin välillä vaikkei yhtään huvittaisi, yleensä lopulta tykkään seksistä jos siihen ryhdyn mutta olen myös helpottunut "nyt se on pariksi päiväksi hoidettu!" Uskon että meitä on muitakin.

Puoliso on hyvin fyysinen, pyrkii joka välissä halailemaan ja pitää huolen että lapset saa läheisyyttä. Ikävä etten voi antaa hänelle enempää, rakastan mutten halua. Rasittavampaa tämä on minulle kuin hänelle, päästää toinen toisinaan lähelle vaikken halua. Ahdistaa ja kiukuttaa jos liian usein liian lähekkäin.

Mitään traumaa ei löydy vaan tämä on ominaisuus joka kuuluu minuun. En ole kylmä ihminen vaan päinvastoin turhankin herkkä, kaikille rakkauden osoittaminen ei vaan ole sitä fyysistä. Olen silti ihan yhtä hyvä ihminen ja tunteeni ovat sallittuja. Toivoisin että puolison halut iän myötä vähän hiipuisivat niin oltaisiin lähempänä kompromissia. Kumpikaan meistä ei ole "parempi" tai "oikeanlainen" eikä kyse ole rakkauden määrästä, ikävä tulee jos yhtään erossa ollaan. Läheisyyden tarve voi olla ihmisillä erilainen myös parisuhteessa.

Minä taas väitän, että miehellesi se tuska on moninkerroin suurempi. Huomaa kyllä, ettet pysty lainkaan asettumaan toisen ihmisen asemaan.

Toivottavasti olet myös sanonut miehellesi, ettei enempää ole tiedossa. Hänellä pitäisi olla mahdollisuus valita sellainen, joka häntä oikeasti haluaa.

No kyllä se haluton yhdyntä satuttaa miljoona kertaa enemmän kuin se, ettei saa aina seksiä kun haluaa. Haluton yhdyntä tuntuu pahalta myös fyysisesti.

Lihavoimani lauseessa puhuttiin lähelle päästämisestä, ei yhdynnästä. Olen itsekin introvertti, joten tiedän kyllä ahdistuksen lähellä olemisesta, mutta ei sentään puoliso sitä aiheuta.

Suhteuttakaa hyvät ihmiset näitä asioita. Jos toisella on selvästi enemmän haluja seksiin ja läheisyyteen, mutta vuoden kokonaissaldo on 10-15 yhdyntää ja muutaman kymmenen kertaa läheisyyttä (edes jokin kosketus), jää vielä kolmisensataa (300) päivää, jolloin halukkaampi osapuoli jää ilman. Miettii miksi ei kelpaa, ei riitä, ahdistuu siitä kun oma rakas puoliso ei pidä minkään arvoisena. Ei päästä lähelleen, ei tee aloitteita, ei koske, ei suukota. Kyllä minä väitän, että halukkaampi joutuu joustamaan ja pettymään huomattavasti useammin kuin haluton. Yleensä tasapaino seksin ja läheisyyden määrässä on paljon lähempänä haluttoman toiveita, kuin edes puoliväliä.

Keskimääräinen seksimäärä on tutkimusten mukaan kaksi kertaa viikossa. Jos haluton suostuu seksiin (käsittämätöntä, että edes puhutaan joutumisesta tai suostumisesta seksistä puolison kanssa) vaikka kerran kuussa, halukas joutuu peittämään seksuaaliset tarpeensa seitsemän kertaa kuukaudessa. Aika kaukana ollaan molempia tyydyttävästä ratkaisusta.

Ei minun halukkuuteni ainakaan ola sidottu ns kohteeseen, eli jos en halua seksiä puolison kanssa, niin ei kyse ole siitä että puoliso olisi huono. En silloin halua seksiä kenenkään muunkaan kanssa. Seksi ei ole minulle rakkauden ilmentämistä vaan seksuaalisen halun tyydyttämistä. Jos tätä halua ei ole, niin miten voi esim olla yhdynnässä? Eli jos haluton suostuu haluttomaan yhdyntään kerran viikossa, on se mielestäni aika kamalaa, nimittäin itseäni sattuisi olla haluttomassa yhdynnässä. Ja moni vaatii nimenomaan yhdyntää haluttomalta puolisoltaan. Itse rakastan yhdyntää, mutta en ala sitä haluttomana harrastamaan.

Tuo mun mielestä kertoo vaan sen että et ole rakastunut puolisoosi, eli hän on sinulle vain rakas ystävä tai sukulainen. Rakastelu on tutkimustenkin mukaan se joka lisää rakkauden tunnetta, ei se ole turhaan ollut aina merkki parisuhteesta. Toki voi harrastaa seksiä ilman tunteita (minä en) mutta jos se on niin myös parisuhteessa, ei parisuhde ole mikään rakkaussuhde. Se ei ole se villakoiran ydin, että haluttomalta toinen vaatii että pitäisi yhdyntöjä olla, vaan se, että haluton ei halua puolisoaan vaikka väittää että muka rakastaa, se on valheellista vedättämistä joka satuttaa vielä lisää henkisesti. En käsitä sitä että miten joku voi olla haluamatta orgasmia. Ja jos haluttomuus johtuu siitä että orgasmia ei saa, eli seksi on huonoa, turha puolisoa on vedättää parisuhteeseen alunperinkään niin että toinen vielä rakastuu ja näin on ansassa. On molemmille parempi että etsivät paremmin seksuaalisesti yhteensopivan puolison.

Sekoitat nyt aika lahjaakkasti seksin ja rakkauden. Seksiä tehdään seksuaalisesta halusta ja halusta nauttia kumppanin kanssa. Haluttoman kanssa seksi ei ilmennä tätä. Rakkaudesta ei edes voi antaa, koska onnistunut yhdyntä edellyttää kiihottumista.

Kyllä, ihan tarkoituksella sekoitan seksin ja rakkauden, koska ne kuuluukin sekoittaa. Jos rakastaa puolisoaan, haluaa nauttia seksuaalisuudesta tämän kanssa. Jos muka rakastaa puolisoaan mutta ei halua seksuaalisesti, niin jotain on todellakin vialla, ja siihen pitää etsiä ratkaisu vaikka lääkäristä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä nykyisin vaimoni kanssa seksiä on maksimissaan kerran kuukaudessa, itseäni haluttaisi päivittäin ja joudunkin tyytymään käsitöihin useasti viikossa. Parisuhteessa on kaikki muuten hyvin, enkä asian takia halua erota, mutta tämä asia syö pikkuhiljaa sisältä päin. Yritän ymmärtää vaimoani, mutta välillä se on hyvin hankalaa. Pitäisi olla ennustaja että tietäisi milloin vaimoa haluttaa, koska jos kysyn väärinä päivinä on vastaus että älä aina jaksa ruikuttaa, mutta jos en tee mitään en myöskään koskaan saa mitään.

Seksi antaa miehelle, ainakin minulle, voimia, tyytyväisyyttä ja onnellisuutta, sekä nukun paljon paremmin, jolloin olen pirteämpi. Tällöin myös jaksan paremmin parisuhteessa sekä lapsieni kanssa. Kun elää puutteessa on enemmänkin ärtynyt ja väsynyt, ja sitten pitäisi panostaa ja jaksaa kaikkea muuta, ja tämä on välillä ylipääsemätöntä ja hermot palaa turhankin usein.

Eli seksi ei ole pelkkää seksiä vaan paljon muutakin, näin miehisestä näkökulmasta.

Onko vaimo synnyttänyt vuoden sisällä?

Mitä ratkaisua haluat tilanteeseen? Vaimo  antaa velvollisuudesta niin, että häntä sattuu? tms?

Moni sinkku elää jatkuvassa puutteessa vuodesta toiseen.

Pienin lapsemme on jo koulussa. Kyseessä ei ole edes kivut, vaan vain että häntä ei enää haluta. Olemme tästä kyllä keskustelleet ja hän tietää tilanteen, mutta siihen se on jäänytkin.

Moni sinkuista taatusti elää vuosia puutteessa, mutta moni sinkku ei elä joka päivä seksikkään naisen kanssa, jonka kanssa olisi kiva tehdä jotain muutakin kuin katsella televisio. Tämän lisäksi sinkuilla on paljon muitakin virikkeitä kuin velvollisuudet jälkipolvien ja vaimon suhteen, elämä on siis muutenkin paljon raskaampaa (ja antoisampaakin) kuin sinkuilla, ja välillä kaipaisi yhteisiä hetkiä henkilön kanssa jonka kanssa elää parisuhteessa..

Tosin en uskonutkaan monen tämän palstan feministisen naisen ymmärtävänkään asian miehistä näkökulmaa (huomaa alapeukuista)..

siis jos nainen on haluton niin kyllä silloin se haluton yhdyntä tuntuu usein kivuliaalta sekä FYYSISESTI että henkisesti. Eli jos nainen alkaa haluttomana antamaan, häntä saattaa sattua jollakin tavalla. Kyse ei ole mistään feminismistä vaan siitä, että yhdynnän ei pitäisi aiheuttaa kenellekään henkistä tai fyysistä tuskaa.

Jos rakastelu oman rakkaan kanssa aiheuttaa kipua pitää mennä lääkäriin, tai ottaa ero, eikä tuomita puolisoa olemaan se ikävä ihminen joka joutuu ottamaan eron jotta ei tuhlaisi elämäänsä ilman rakkautta.

N42

Mutta kun siinä ei ole lääketieteellisesti mitään ongelmaa, jos naista sattuu, kun hän antaa ilman kiihottumista. ongelma ratkeaa sillä, että nainen alkaa seksiin vain silloin kun on kiihottunut.

No pitäisikö naisen sitten avata suunsa ja kertoa tämä miehelle, että hän tietää mistä on kyse. Kyllä ne miehetkin ymmärtää, jos niille puhuu.

Lisäksi myös liukuvoiteet yms.. on tällä vuosisadalla keksitty, jotka voivat auttaa kuivuudesta johtuviin ongelmiin.

Mutta kun se liukuvoide ei tuo sitä kiihottuneisuutta! Eikä se turvota pimppiä tai lisää verenkiertoa vulvan alueelle tai tee mieltä kiihottuneeksi! Mikä ihme siinä on, että ajatellaan, että nainen on valmis yhdyntään kun se mies saa tungettua jollakin konstilla sen kyrvän sisään, esim liukkarilla? Ovatko nämä liukkariehdottelijat yhtään kiinnostuneita siitä, että nauttiiko nainen ja onko nainen kiihottunut vaan ovatko he pelkästään kiinnostuneita siitä, miten naisen saa haarat auki makamaan miehen alla??? Ei nimittäin ihme, että naista ei seksi kiinnosta kun yhdyntään valmistaminen on sama kuin liukkarin pruuttaaminen rakoon.

No eipä tässä puhuttu siitä että liukkari auttaisi haluttomuuteen, mutta se että liukkaria käyttää auttaa kuivuuteen. Ja kun rakastellaan, yleensä kiihotus tulee viimeistään siinä kohtaa, suudelmat, koskettelut ja se edestakainen liike emättimessä, on yleensä sellaisia asioita jotka saa aikaan kiihotusta. Yleisin vika on siellä korvien välissä, ja jos kropan saa mukaan jotenkin, voi mielikin tulla perässä kun huomaa kuinka toinen haluaa ja rakastaa.

Niin että raiskattukin alkaa yleensä kiihottumaan  viimeistään siinä vaiheessa kun se edestakainen liike? Voi elämä...

Miksi pitää verrata rakkaimman ihmisen kanssa rakastelua raiskaukseen??? Kun on ollut esileikit, eli ollaan rentoutuneessa ja hiukan kiihottuneessa tilassa, niin kyllä se edestakainen liike useimpia kiihottaa lisää.

Parisuhteeseen mennään : 1. taloudellisesta hyödystä 2. yksin kuolemisen pelosta 3. säännöllisestä seksistä

Vai mitä?