Miksi parisuhteessa ei saisi olla haluton?

Surullista miten moni kuvittelee kuolevansa ilman seksiä :(

Fakta: Haluttomallakin on oikeus kehoonsa, ja jos parisuhteessa kunnioitetaan toista, mennään haluttomamman ehdoilla (muuten tapatte halut lopullisesti). Jos seksi on niin tärkeää että uskoo harhoissaan kuolevansa ilman, eikä omat kädet tai seksikaupan tuotteet riitä, niin erotkaa!

Halukkaammat eivät ainakaan tässä keskustelussa yritä edes asettua haluttomamman asemaan, vinkuvat vain miten "ei voi rakastaa toista, jos ei anna edes säälistä, vyää, uliuli". Ja te jotka väitätte että muka annatte tilaa jmv, sama kommentti kuin aikaisemmin haluttoman viestin: teidän versionne on vain yhden versio, puolisonne versio kertoo todennäköisesti päinvastaista.

Parisuhteessa seksi on vain pieni osa, eikä sen puute ole ongelma normaaleille ihmisille, eikä silloin jos parisuhde on muuten kunnossa. Jos parisuhde kaatuu ilman seksiä, on se ollut vain seksisuhde, ei rakkaussuhde tai sellainen jossa kunnioitetaan puolisoa.

Ja ei, ei teillä ole oikeutta painostaa puolisoa seksiin edes jouluna säälistä. Eikä ole oikeus pettää. Jos itsetyydykseen ette kykene vamman takia, niin ero on aina vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän ennenkin sanonut, mutta haluttomuus on aina parisuhteessa yhteinen ongelma. Siitä pitää puhua ja keskustella eikä koskaan lakaista maton alle.

Itse menin melko nuorena naimisiin mieheni kanssa. Toisen lapsen syntymän jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kaikki haluni lähtivät. Olin kuitenkin sitä mieltä tuolloin, että toiselle on annettava seksiä vaikka itseä ei huvittaisi. Se oli todella tuhoisaa ja tappoi kaikki positiiviset ajatukset seksistä. Sitä jatkui ehkä puoli vuotta, kunnes sovittiin miehen kanssa, ettei tässä ole mitään järkeä eikä koskaan saa näytellä miellyttääkseen toista. 

Onneksi olemme kasvaneet ihmisinä noista ajoista. Meille tärkeintä parisuhteessa on toisen kunnioittaminen, kuunteleminen, oman tilan antaminen sekä pyrkimys ymmärtää toisen tunteita ja ajatuksia. Ne on minusta meidän seksielämän peruspilarit. Vaikka toisinaan minua edelleen vaivaa haluttomuus, mies ei koskaan, ei ikinä painosta seksiin. Hän saattaa sanoa, että hänestä tuntuu pahalta kun seksiä ei ole ollut ja mitä me voitaisiin sille yhdessä tehdä. Se on tosi ihanaa, kun koskaan ei tule tunnetta, että on pakko harrastaa seksiä tai että jäisin yksin haluttomuuteni kanssa. Minulla on tapana esimerkiksi stressissä käpertyä itseeni enkä voi kuvitellakaan harrastavani silloin seksiä. Mieheni ymmärtää tämän, pyrkii vähentämään stressiäni tai vain odottaa, että stressi menisi ohi.

On ollut vapauttavaa, ettei parisuhteemme pyöri seksin ympärillä vaan ihan oikeasti tärkeää on toisen kunnioittaminen ja se, että haluaa toisen olevan onnellinen.  Läheisyyttä on myös aina ollut paljon huolimatta siitä, onko seksiä ollut vai ei. Koen tämän olleen omalle haluttomuudelleni tosi tärkeää. 

Kerro vielä, että miten sinä ymmärrät häntä? Hän ymmärtää sinua eikä ikinä painosta seksiin. Miten sinä vastavuoroisesti ymmärrät häntä?

Kun mietitte mitä voisi yhdessä tehdä, mihin te päädytte, mitä te sitten teette yhdessä?

Tähän olis kiva saada vastauksia, mutta ehkä on turha odottaa niitä. Sääli, voisi vähän avata haluttomien logiikkaa.

Kyllähän tuo aiemmin lainattu kirjoittaja jo kertoi, miten ymmärtää suhteen halukkaampaa osapuolta eli miestä. Hehän keskustelevat asiasta avoimesti ja mies voi kumppanin pahastumatta ilmaista harmiaan seksittömyydestä. Yhdessä sitten etsivät ratkaisua ongelmaan. Lisäksi kirjoittaja kertoo vielä, että haluttomina kausina pidettiin seksielämä säännöllisenä sovittujen kertojen avulla, jolloin toisen ei tarvitse ahdistua toistuvasta ehdottelusta eikä toisen täydestä seksittömyydestä. Tässä on molemminpuolista ymmärrystä kerrakseen.

Täällä on jo todettu se, että vain toisen mieliksi seksin harrastaminen ei toimi, vaikka kuinka surettaisi sen halukkaamman puolesta. Ratkaisua ongelmaan pitää etsiä niin, että miten ne halut saataisiin palaamaan. Tilannetta vain pahentaa se, jos haluton väkisin harrastaa seksiä.

Muistettava on myös se, ettei mitään ongelmaa edes ole, jos haluttomuutta ilmenee vaikka vain kuukautiskierron kolmannella viikolla keltarauhashormonin kohoamisen vuoksi. Silloinkin on kyllä hyvä selittää kumppanille, mistä tilanne johtuu. Merkitä vaikka kalenteriin valmiiksi se kierron viikko, jolloin kumppanin ei kannata tehdä aloitetta. Todellisesta ongelmaksi kasvavasta haluttomuudesta voi mielestäni puhua vasta, jos kumppani, joka ennen on halunnut seksiä säännöllisesti, haluaa enää vain satunnaisesti ja haluttomuuskaudet venyvät kuukautta pidemmiksi ajoiksi. Se, kuinka säännöllistä haluttomuus on, on ratkaisevaa. Ihan satunnainen kuukauden kuiva kausi on normaalia, mutta säännöllinen enää ei, jos aiemmin on kuitenkin seksiä useammin ollut.

Ja sitten vielä se, että jos yksi haluaa seksiä joka päivä ja toinen haluaa kerran viikossa, ei se toinen mikään haluton ole, kun kerran säännöllisesti kuitenkin haluaa ja tarvitsee seksiä. Silloin useammin haluavan pitää miettiä, pystyykö hän tyytymään harvempaan tahtiin. Jos ei, niin sitten on väärä kumppani. Jos kumppanilla on ihan tavallinen, aktiivinen seksuaalisuus, jota toteuttaa viikoittain, ei tätä saa haluttomuudesta syyllistää, vaikka itsellä libido olisi vielä korkeampi. Uutta kumppania vain etsimään, jos ei pysty vanhan kanssa muuten katkeroitumatta elämään.

Käyttäjä1923 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan, jos Liisa on parisuhteessa Matin kanssa, Liisan ja Matin tunteet toisiaan kohtaan määrittävät suhteen parisuhteeksi, vaikka ilmenemismuodot olisivatkin vähäyhdyntäiset tai jopa yhdynnöttömät. Tarvitseeko Liisan miettiä, ovatko he parisuhteessa, jos seksiä ei ole, jos asia ei ole hänelle ongelma? Ei tarvitse.

-

Huomasitko edes, kuinka jätit Matin pois laskennasta? Teitkö sen tarkoituksella? Liisan ei tarvitse miettiä mitään muuta kuin Liisan mielipidettä? Ihan sama onko se Matille ongelma?

Totta helvetissä tarvitsee, Liisa ei ole itsensä kanssa suhteessa, vaan Matin.

-

Sinäkään et halua siltä hypoteettisesti yksikätiseltä puoliskoltasi seksiä (koska laukeaminen on helppoa suorittaa itse, ja yksikätisen kanssa seksi on varmaankin hiukan rajallista eikä niin kokonaisvaltaista, ainakaan sen yksikätisen näkökulmasta). Sinä haluat, että hän HALUAA tyydyttää sinut. Halun kohteena oleminen kertoo, että olet komea, haluttava, tärkeä, rakas, ja jos haluan juuri sinua, olet mielestäni enemmän kuin kaikki kilpakosijat.

Tärkeä ja rakas juurikin, komeudesta/kauneudesta sen ei tarvitse kertoa mitään. Jos on päättänyt olla suhteessa, ja nyt tarkoitan vakavaa suhdetta, useimmille avioliittoa, silloin ei ole kilpakosijoita. Molemmat ovat päättäneet, että nyt ollaan yhdessä, nyt haluamme olla toisiamme varten.

Rakkaus on valinta.

Lainatakseni bloggaajaa "Pappi ei kysy vihkiseremoniassa: ”onko hyvä fiilis?” Hän kysyy: ”tahdotko?”"

-

PS.

Sanoit aiemmin ettei mikään laki määrää seksiin tms. Näinhän se on, mutta ei siitä ole kauaa kun avioliittovelvollisuuksia oli ihan laissakin. Nykyään se on kumppaneiden moraali ja rakkaus joka määrittää velvollisuudet. Lisään vielä, että "velvollisuus" ei tarvitse ole negatiivissävytteinen sana ollenkaan. Velvollisuus niin isäinmaata kuin kumppania kohtaan, tulee rakkaudesta. Se on kunnia suorittaa velvollisuuksiaan, ei ulkoapäin tuleva pakote, vaan sisältä.

Ja siis, tosi kauniisti kirjoitit velvollisuudesta. Sanana se ikävä kyllä, nonetheless, sulkee ulkopuolelleen mahdollisuuden valita tai olla oman halunsa ohjattavissa. Löytyisikö tähän joku parempi sana? Avio...huomaavaisuus? Aviomahdollisuudet? Avio... autahan nyt vähän. Jokin kuvaamaan sitä, että löydettyään elämänmittaisen kumppaninsa, on etuoikeutettu tuottamaan tälle iloa niin itse halutessaan ja tämän halutessa.

Avioetuoikeus?

Mikä näitä ihmisiä oikein vaivaa? Naimisissa puoliso on etuoikeutettu ruumiiseesi? Jos menet naimisiin, et voi päättää haluatko vai et? En tajua.

"Velvollisuus" olisi se, ettei voi päättää haluaako vai ei. Suoritettava on. Ei kovin hyvä sana.

Avioetuoikeus sen sijaan voisi tarkoittaa esim, että olen etuoikeutettu, kun olen kanssasi suhteessa, jossa saan niin halutessamme (siis kun kumpikin haluaa) tuottaa toisillemme mielihyvää.

Aikaisemmat keskustelunkäänteet avannevat kunkin osapuolen kantoja asiaan.

On kai aivan samantekevää miksi asiaa kutsutaan ja miten aikaisemmat keskustelunkäänteet "avannevat"mitään, kun kyse on siitä, onko ihmisellä oikeus omaan ruumiiseensa vai onko se luovutettu pois jossain vaiheessa. Emme asu Iranissa.

Jos luet hieman tarkemmin, huomaat, että "etuoikeus"-sanaa käytetään tässä yhteydessä merkityksellä "ilo ja kunnia", vrt. "minulla on onni ja etuoikeus esitellä teille arvostettu kollegani, joka juuri keksi lääkkeen syöpään". Samoin kannanotoissa korostettiin _kummankin_ osapuolen halukkuutta. Mielestäni tämä täyttää kirkkaasti kunkin itsemääräämisoikeuden määritelmän.

Mutta jos konteksti on lukijalle yhdentekevä, asian ymmärtämistä on vaikea saavuttaa, tämä on aivan totta.

Miten teille käy kun halut loppuvat kun vanhuus koittaa, parisuhde oli sitten siinä.

En ymmärrä näitä ihmisiä jotka toitottaa muille että parisuhde määritellään seksin kautta ja mitä vähemmän seksiä sitä huonommin parisuhteella menee.

Oletteko ihan ehjiä sisältä?

Parisuhteessa se haluton on ahdistuneempi osapuoli, uskokaa vaan. Te haluajat näette vain omat tarpeenne.

Onneksi olemme mieheni kanssa aikuisia ihmisiä emmekä luule enään teinien tavoin että seksiä KUULUU Antaa tai saada. Meillä sitä joko on tai ei ole, elämän tilanteesta riippuen. Ei antajia tai ottajia!

Tiedän tunteen, en ole päässyt siitä vielä eroon, vaatii työtä löytää oma itsensä uudelleen ja olla sinut itsensä kanssa. Aloita jokin uusi harrastus. Ja aloittakaa terapia yhdessä.

Haluttomuus/ seksittömyys. Ei ole normaalin parisuhteen rakennuspalikka.

Vertaisin sitä jopa pettämiseen.

Tietysti se kun yhteen menee ja siinä vaiheessa jo sopii, että nyt viisivuotta seksiä ja sitten ei mitään ja niin otatko mut puolisoksesi siltikin voisi olla reilua.

Vain hyvin harva parisuhde voi olla vähäseksinen/seksitön onnellisesti kaikilla muilla se on tasapainoilua.

Tiedän miehet olemme idiootteja jossain vaiheessa elämää mutta kun ikää karttuu mieskin yllättävää kyllä kehittyy.

Miehenä en muista vanhoja loukkauksia. Vaimot muistaa kaiken jo seurustelu ajoilta.

Miehelle jokainen uusi aamu on mahdollisuus. Vaimoille uusi päivä on aikaa miettiä menneisyyttä.

Paratiisin lankeemus kai tuon aiheutti ettei nainen kykene unohtamaan.

Väittäisin, ettei kukaan oikeasti halua olla seksitön eikä kukaan halua olla lihava.

Olen seurannut ketjua alusta asti koska aihe koskettaa minua. Minä olen se suhteen haluton. Ja tiedän sille myös syyn. Minulla se on e pillerit. Olemme myös kumppanini kanssa puhuneet paljon asiasta. Aluksi ajattelin että tämä menee ohi, odotan vain, kyllä se siitä, ja luulin haluttomuuden syyksi sen että meillä kummallakin oli seksitauti suhteen alussa. Se oli henkisesti raskasta, ja ajattelin että en halua sen takia kun tunnen itseni niin likaiseksi. Mutta vaikka olen nykyään asian kanssa sujut, en ole asiaa murehtinut piiitkään aikaan, ja tautikin saatiin hoidettua pois, ymmärrän sen että maailma ei siihen kaatunut, halut eivät palanneet. Sitten yksi kaunis päivä päätin kunnolla lukea (olin siis kyllä lukenut sivuvaikutukset, mutta en kunnolla ajatuksella, omaa tyhmyyttä) niin sieltä löytyi haluttomuus. Nyt vaan enään täytyisi mennä lääkäriin, miettiä vaihtiehtoinen ehkäisy keino (tarvitsen pillerit kamaliin kuukautiskipuihin) ja toivoa että halut tulevat takaisin. Olen ollut hyvin seksuaalinen ihminen, rakastan seksiä kumppanini kanssa, haluan häntä, en vain seksiä. Hän sanoo ymmärtävänsä, mutta se tuntuu valheelta. Että tässä yksi näkökulma. Ja kamalaa tämä on minullekkin. Minua raastaa sisältä haluttomuus, minä haluan rakastaa ja tyydyttää kumppaniani, mutta en vain pysty, en saa halujani nouseen vaikka yrittäisin. Tämä ei ole helppoa.

HEL-NYC kirjoitti:

Minusta on outoa, että olisin parisuhteessa ihmisen takia, joka ei haluaisi minun voivan hyvin. Miksi minäkään olisin mennyt naimisiin miehen kanssa, jonka en haluaisi elävän mahdollisimman ihanaa elämää? Ymmärrän, että joka suhteessa on niitä joka haluavat enemmän ja niitä jotka haluavat vähemmän. En minäkään jaksa niin usein kuin mieheni, mutta mielestäni suhteessa tulee tehdä kompromisseja - mies ei vonkaa, vaan uskoo jos sanon ei ja jos minua ei aina kiinnosta, niin pyrin useammin antamaan jotain (käsihoidon tai suuhoidon), koska haluan tyydyttää miestäni. Nautin siitä, että hän nauttii. En voi käsittää suhdetta jossa ei nauttisi sen rakkaimpansa nautinnosta? Ei tarvitse varmasti joka päivä varata aikaa siihen, mutta tasapainoisessa suhteessa luulisi että pyrkisi toteuttamaan puolisonsa toiveet useammin kuin tyrmäämään? Tämä toki menee myös toisinpäin, haluttomammalla on varmasti muita tarpeita ja toiveita, jotka halukkaampi osapuoli varmasti haluaa tyydyttää. Siitähän tässä on kyse, että haluaa rakkaalleen hyvää. 

Tämä on ihan terve suhtautuminen. Moni mies kuitenkin kinuaa ja painostaa halutonta puolisoaan yhdyntään ja sehän tekee kipeää sekä henkisesti että fyysisesti jos ei sitä halua. Eli miksi halukas sitten haluaa omilla haluillaan tuottaa ihan fyysistäkin kipua? Sitä minä en ymmärrä. Ymmärrän kyllä sen, että puolisoa voi esim kädellä tyydyttää. Tosin jos nainen ei nauti käsi-tai suuseksin SAAMISESTA (eli mies on haluton) niin miten nainen voi saada seksuaalista tyydytystä kun ei ole erektiota miehellä? Minä en saa tyydytystä miehen kanssa kuin yhdynnästä, joten jos sitä ei ole, niin olen puutteessa. En kuitenkaan syyttäisi tästä miestä. Haluttomat jaksot kuuluvat elämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole itse haluton, päin vastoin olen haluavampi osapuoli, mutta kerran olen harrastanut seksiä silloin kun ei itseäni ei tehnyt mieli, koska ajattelin että uhraudutaan sitten kun mies kerran on niin kiimassa. En tee näin toista kertaa, sattui nimittäin ihan saamarin paljon, vaikka olikin liukkaria. Sattui myös pari päivää paikat sen jälkeen. Se tunne kun penis osuu kohdunkaulaan, ai hitto. Normaalisti näin ei tapahdu, kai naisenkin värkki pitenee kiihotuksen seurauksena.

Itse aiheeseen, kyllähän parisuhteessa saa olla haluton, jos kumppanille se on okei. Mä en varmaan kestäisi kyllä kovin kauaa sitä että seksiä on vähän, joten jos avoin suhde ei kävisi niin haluaisin erota. Vastentahtoinen seksi on kamalaa, tulin sen itsekin huomanneeksi, joten sitä on kohtuutonta kenenkään vaatia. Vähän kyllä oma syy silloinkin jos jää itse kärvistelemään seksittömään suhteeseen. 

Ota pyyllyyn sitten. Tai suuhun. Jos perinteinen sattuu niin kamalasti, etkä pysty innostumaan edes vähäsen.

No eihän se perinteinen satu silloin jos nainen on kiihottunut. Miksi se on vaikeaa ymmärtää, että ennen yhdyntää molempien on oltava kiihottuneita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole itse haluton, päin vastoin olen haluavampi osapuoli, mutta kerran olen harrastanut seksiä silloin kun ei itseäni ei tehnyt mieli, koska ajattelin että uhraudutaan sitten kun mies kerran on niin kiimassa. En tee näin toista kertaa, sattui nimittäin ihan saamarin paljon, vaikka olikin liukkaria. Sattui myös pari päivää paikat sen jälkeen. Se tunne kun penis osuu kohdunkaulaan, ai hitto. Normaalisti näin ei tapahdu, kai naisenkin värkki pitenee kiihotuksen seurauksena.

Itse aiheeseen, kyllähän parisuhteessa saa olla haluton, jos kumppanille se on okei. Mä en varmaan kestäisi kyllä kovin kauaa sitä että seksiä on vähän, joten jos avoin suhde ei kävisi niin haluaisin erota. Vastentahtoinen seksi on kamalaa, tulin sen itsekin huomanneeksi, joten sitä on kohtuutonta kenenkään vaatia. Vähän kyllä oma syy silloinkin jos jää itse kärvistelemään seksittömään suhteeseen. 

Ota pyyllyyn sitten. Tai suuhun. Jos perinteinen sattuu niin kamalasti, etkä pysty innostumaan edes vähäsen.

Pyllyyn ottaminen sattuu ja aiheuttaa pidätysongelmia. Suuhun ottaminen vie sen saman ajan väsyneeltä ja harvemmin innostaa edes vähäsen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ennemminkin kysyisin, että voiko haluunsa edes vaikuttaa..? Olisihan se kiva haluta, mutta jos ei vaan haluta niin..?

Yhden amerikkalaisen naisen kirjan luin kymmenisen vuotta sitten, en löytänyt sitä nyt. Siinä hän kertoi parantaneensa haluttomuutensa harrastamalla seksiä miehensä kanssa joka päivä vuoden ajan. Oli päättänyt että näin hän tekee ja jossain vaiheessa tätä "projektia" hän löysi uudelleen seksuaalisuutensa ja halunsa, jopa rakkautensa mieheen.

Nyt löytyi netistä vain tämä, eri nainen joka kirjoitti seksi-joka-päivä aiheesta.

http://www.goodhousekeeping.com/life/relationships/a40163/sex-with-my-h…

Pikkasen erilainen asenne kuin joillakin.

Mutta kun se haluton seksi voi sattua! En minä pysty ottamaan miestä sisääni, ellen ole kiihottunut. Mieskin varmaan tyytyväinen jos nainen itkee kivusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi, läheisyys ja romantiikka ei ole "vain yksi osa-alue" parisuhteessa. Jona ei tätä tajua, olkoon hiljaa. Tai kokeilkoon ainakin ensin parisuhdetta, jossa edellämainittuja asioita ei saa. Kerta vuodessa olisi yhtä tyhjän kanssa.

Ohis

Joo tänne on tultu olemaan hiljaa, jos käsket. Jos toinen parisuhteessa kokee saavansa liian vähän seksiä, hän lähtee kävelemään. Ihan itse, ovesta ulos, tai sitten tekee seksin puolisolle haluttavaksi. Haluta ei voi väkisin tai toisen vinkumisesta.

Voi lähteä, mutta monesti se haluton alkaa vinkua siinä vaiheessa, että miksi minut jätettiin. Täälläkin jotkut tuntuvat olettavan, että seksi on vain yksi pieni osa elämää ja ilman sitä pitäisi tyytyä olemaan ja elää selibaatissa. Ilman muuta kannatan näin kyllä lähtemään, jos parisuhde ei ole oikea parisuhde, ja näin tekisin itsekin.

Onhan seksi ihana ja tärkeä asia. Mutta nykyään jo pieni haluttomuuskausi on kriisi. Esim jos nainen ei vuoteen halua seksiä synnytyksestä niin jo mietitään eroa. Vaikka limakalvot olisivat niin kuivat että seksi sattuu, vaikka synnytyksessä olisi tapahtunut jotain sellaista, joka vaatii toipumista useamman kuukauden tai äiti on niin väsynyt vauvan heräämisestä, tai imetys aiheuttaa haluttomuutta. Tämäkin ongelma ratkeaa itsestään sitten kun lapsi on vanhempi ja äidin hormonit tasoittuvat. Mutta edes sitä vertaa ei voi mies odottaa, että äiti ehtii toipua synnytyksestä ja saada halun takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän ennenkin sanonut, mutta haluttomuus on aina parisuhteessa yhteinen ongelma. Siitä pitää puhua ja keskustella eikä koskaan lakaista maton alle.

Itse menin melko nuorena naimisiin mieheni kanssa. Toisen lapsen syntymän jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kaikki haluni lähtivät. Olin kuitenkin sitä mieltä tuolloin, että toiselle on annettava seksiä vaikka itseä ei huvittaisi. Se oli todella tuhoisaa ja tappoi kaikki positiiviset ajatukset seksistä. Sitä jatkui ehkä puoli vuotta, kunnes sovittiin miehen kanssa, ettei tässä ole mitään järkeä eikä koskaan saa näytellä miellyttääkseen toista. 

Onneksi olemme kasvaneet ihmisinä noista ajoista. Meille tärkeintä parisuhteessa on toisen kunnioittaminen, kuunteleminen, oman tilan antaminen sekä pyrkimys ymmärtää toisen tunteita ja ajatuksia. Ne on minusta meidän seksielämän peruspilarit. Vaikka toisinaan minua edelleen vaivaa haluttomuus, mies ei koskaan, ei ikinä painosta seksiin. Hän saattaa sanoa, että hänestä tuntuu pahalta kun seksiä ei ole ollut ja mitä me voitaisiin sille yhdessä tehdä. Se on tosi ihanaa, kun koskaan ei tule tunnetta, että on pakko harrastaa seksiä tai että jäisin yksin haluttomuuteni kanssa. Minulla on tapana esimerkiksi stressissä käpertyä itseeni enkä voi kuvitellakaan harrastavani silloin seksiä. Mieheni ymmärtää tämän, pyrkii vähentämään stressiäni tai vain odottaa, että stressi menisi ohi.

On ollut vapauttavaa, ettei parisuhteemme pyöri seksin ympärillä vaan ihan oikeasti tärkeää on toisen kunnioittaminen ja se, että haluaa toisen olevan onnellinen.  Läheisyyttä on myös aina ollut paljon huolimatta siitä, onko seksiä ollut vai ei. Koen tämän olleen omalle haluttomuudelleni tosi tärkeää. 

Kerro vielä, että miten sinä ymmärrät häntä? Hän ymmärtää sinua eikä ikinä painosta seksiin. Miten sinä vastavuoroisesti ymmärrät häntä?

Kun mietitte mitä voisi yhdessä tehdä, mihin te päädytte, mitä te sitten teette yhdessä?

Tähän olis kiva saada vastauksia, mutta ehkä on turha odottaa niitä. Sääli, voisi vähän avata haluttomien logiikkaa.

Kyllähän tuo aiemmin lainattu kirjoittaja jo kertoi, miten ymmärtää suhteen halukkaampaa osapuolta eli miestä. Hehän keskustelevat asiasta avoimesti ja mies voi kumppanin pahastumatta ilmaista harmiaan seksittömyydestä. Yhdessä sitten etsivät ratkaisua ongelmaan. Lisäksi kirjoittaja kertoo vielä, että haluttomina kausina pidettiin seksielämä säännöllisenä sovittujen kertojen avulla, jolloin toisen ei tarvitse ahdistua toistuvasta ehdottelusta eikä toisen täydestä seksittömyydestä. Tässä on molemminpuolista ymmärrystä kerrakseen.

Täällä on jo todettu se, että vain toisen mieliksi seksin harrastaminen ei toimi, vaikka kuinka surettaisi sen halukkaamman puolesta. Ratkaisua ongelmaan pitää etsiä niin, että miten ne halut saataisiin palaamaan. Tilannetta vain pahentaa se, jos haluton väkisin harrastaa seksiä.

Muistettava on myös se, ettei mitään ongelmaa edes ole, jos haluttomuutta ilmenee vaikka vain kuukautiskierron kolmannella viikolla keltarauhashormonin kohoamisen vuoksi. Silloinkin on kyllä hyvä selittää kumppanille, mistä tilanne johtuu. Merkitä vaikka kalenteriin valmiiksi se kierron viikko, jolloin kumppanin ei kannata tehdä aloitetta. Todellisesta ongelmaksi kasvavasta haluttomuudesta voi mielestäni puhua vasta, jos kumppani, joka ennen on halunnut seksiä säännöllisesti, haluaa enää vain satunnaisesti ja haluttomuuskaudet venyvät kuukautta pidemmiksi ajoiksi. Se, kuinka säännöllistä haluttomuus on, on ratkaisevaa. Ihan satunnainen kuukauden kuiva kausi on normaalia, mutta säännöllinen enää ei, jos aiemmin on kuitenkin seksiä useammin ollut.

Ja sitten vielä se, että jos yksi haluaa seksiä joka päivä ja toinen haluaa kerran viikossa, ei se toinen mikään haluton ole, kun kerran säännöllisesti kuitenkin haluaa ja tarvitsee seksiä. Silloin useammin haluavan pitää miettiä, pystyykö hän tyytymään harvempaan tahtiin. Jos ei, niin sitten on väärä kumppani. Jos kumppanilla on ihan tavallinen, aktiivinen seksuaalisuus, jota toteuttaa viikoittain, ei tätä saa haluttomuudesta syyllistää, vaikka itsellä libido olisi vielä korkeampi. Uutta kumppania vain etsimään, jos ei pysty vanhan kanssa muuten katkeroitumatta elämään.

Tämä.

Se ei ole haluttomuutta, jos toinen haluaa jerran viikossa, vaikka toinen haluaisi kerran päivässä. Kumpikin ovat normaaleja. Mutta jos se enemmän haluava alkaa tuossa painostaa ja syyllistää toista väkisin useammin, niin saadaan aikaan paha kriisi, joka lopettaa halut painostetulta kokonaan.

Missä on normaali itsehillintä nykyään tai oma käsi? Kaikki tarpeet pitäisi saada heti tyydytettyä. Eihän ihminen voi syödä loputtomasti joka päivä suklaalevyjäkään vaikka mieli tekisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi, läheisyys ja romantiikka ei ole "vain yksi osa-alue" parisuhteessa. Jona ei tätä tajua, olkoon hiljaa. Tai kokeilkoon ainakin ensin parisuhdetta, jossa edellämainittuja asioita ei saa. Kerta vuodessa olisi yhtä tyhjän kanssa.

Ohis

Joo tänne on tultu olemaan hiljaa, jos käsket. Jos toinen parisuhteessa kokee saavansa liian vähän seksiä, hän lähtee kävelemään. Ihan itse, ovesta ulos, tai sitten tekee seksin puolisolle haluttavaksi. Haluta ei voi väkisin tai toisen vinkumisesta.

Voi lähteä, mutta monesti se haluton alkaa vinkua siinä vaiheessa, että miksi minut jätettiin. Täälläkin jotkut tuntuvat olettavan, että seksi on vain yksi pieni osa elämää ja ilman sitä pitäisi tyytyä olemaan ja elää selibaatissa. Ilman muuta kannatan näin kyllä lähtemään, jos parisuhde ei ole oikea parisuhde, ja näin tekisin itsekin.

Onhan seksi ihana ja tärkeä asia. Mutta nykyään jo pieni haluttomuuskausi on kriisi. Esim jos nainen ei vuoteen halua seksiä synnytyksestä niin jo mietitään eroa. Vaikka limakalvot olisivat niin kuivat että seksi sattuu, vaikka synnytyksessä olisi tapahtunut jotain sellaista, joka vaatii toipumista useamman kuukauden tai äiti on niin väsynyt vauvan heräämisestä, tai imetys aiheuttaa haluttomuutta. Tämäkin ongelma ratkeaa itsestään sitten kun lapsi on vanhempi ja äidin hormonit tasoittuvat. Mutta edes sitä vertaa ei voi mies odottaa, että äiti ehtii toipua synnytyksestä ja saada halun takaisin.

Minä en ole parisuhteessa vuotta ilman seksiä, joten en myöskään laita naista paksuksi. Aika yksinkertaista minusta. Seksi on tärkeämpää kuin se, että saa jonkun jolle jättää perintöä. Kunpa useammat miehet ymmärtäisivät tämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tämän ennenkin sanonut, mutta haluttomuus on aina parisuhteessa yhteinen ongelma. Siitä pitää puhua ja keskustella eikä koskaan lakaista maton alle.

Itse menin melko nuorena naimisiin mieheni kanssa. Toisen lapsen syntymän jälkeen sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja kaikki haluni lähtivät. Olin kuitenkin sitä mieltä tuolloin, että toiselle on annettava seksiä vaikka itseä ei huvittaisi. Se oli todella tuhoisaa ja tappoi kaikki positiiviset ajatukset seksistä. Sitä jatkui ehkä puoli vuotta, kunnes sovittiin miehen kanssa, ettei tässä ole mitään järkeä eikä koskaan saa näytellä miellyttääkseen toista. 

Onneksi olemme kasvaneet ihmisinä noista ajoista. Meille tärkeintä parisuhteessa on toisen kunnioittaminen, kuunteleminen, oman tilan antaminen sekä pyrkimys ymmärtää toisen tunteita ja ajatuksia. Ne on minusta meidän seksielämän peruspilarit. Vaikka toisinaan minua edelleen vaivaa haluttomuus, mies ei koskaan, ei ikinä painosta seksiin. Hän saattaa sanoa, että hänestä tuntuu pahalta kun seksiä ei ole ollut ja mitä me voitaisiin sille yhdessä tehdä. Se on tosi ihanaa, kun koskaan ei tule tunnetta, että on pakko harrastaa seksiä tai että jäisin yksin haluttomuuteni kanssa. Minulla on tapana esimerkiksi stressissä käpertyä itseeni enkä voi kuvitellakaan harrastavani silloin seksiä. Mieheni ymmärtää tämän, pyrkii vähentämään stressiäni tai vain odottaa, että stressi menisi ohi.

On ollut vapauttavaa, ettei parisuhteemme pyöri seksin ympärillä vaan ihan oikeasti tärkeää on toisen kunnioittaminen ja se, että haluaa toisen olevan onnellinen.  Läheisyyttä on myös aina ollut paljon huolimatta siitä, onko seksiä ollut vai ei. Koen tämän olleen omalle haluttomuudelleni tosi tärkeää. 

Kerro vielä, että miten sinä ymmärrät häntä? Hän ymmärtää sinua eikä ikinä painosta seksiin. Miten sinä vastavuoroisesti ymmärrät häntä?

Kun mietitte mitä voisi yhdessä tehdä, mihin te päädytte, mitä te sitten teette yhdessä?

Tähän olis kiva saada vastauksia, mutta ehkä on turha odottaa niitä. Sääli, voisi vähän avata haluttomien logiikkaa.

Kyllähän tuo aiemmin lainattu kirjoittaja jo kertoi, miten ymmärtää suhteen halukkaampaa osapuolta eli miestä. Hehän keskustelevat asiasta avoimesti ja mies voi kumppanin pahastumatta ilmaista harmiaan seksittömyydestä. Yhdessä sitten etsivät ratkaisua ongelmaan. Lisäksi kirjoittaja kertoo vielä, että haluttomina kausina pidettiin seksielämä säännöllisenä sovittujen kertojen avulla, jolloin toisen ei tarvitse ahdistua toistuvasta ehdottelusta eikä toisen täydestä seksittömyydestä. Tässä on molemminpuolista ymmärrystä kerrakseen.

Täällä on jo todettu se, että vain toisen mieliksi seksin harrastaminen ei toimi, vaikka kuinka surettaisi sen halukkaamman puolesta. Ratkaisua ongelmaan pitää etsiä niin, että miten ne halut saataisiin palaamaan. Tilannetta vain pahentaa se, jos haluton väkisin harrastaa seksiä.

Muistettava on myös se, ettei mitään ongelmaa edes ole, jos haluttomuutta ilmenee vaikka vain kuukautiskierron kolmannella viikolla keltarauhashormonin kohoamisen vuoksi. Silloinkin on kyllä hyvä selittää kumppanille, mistä tilanne johtuu. Merkitä vaikka kalenteriin valmiiksi se kierron viikko, jolloin kumppanin ei kannata tehdä aloitetta. Todellisesta ongelmaksi kasvavasta haluttomuudesta voi mielestäni puhua vasta, jos kumppani, joka ennen on halunnut seksiä säännöllisesti, haluaa enää vain satunnaisesti ja haluttomuuskaudet venyvät kuukautta pidemmiksi ajoiksi. Se, kuinka säännöllistä haluttomuus on, on ratkaisevaa. Ihan satunnainen kuukauden kuiva kausi on normaalia, mutta säännöllinen enää ei, jos aiemmin on kuitenkin seksiä useammin ollut.

Ja sitten vielä se, että jos yksi haluaa seksiä joka päivä ja toinen haluaa kerran viikossa, ei se toinen mikään haluton ole, kun kerran säännöllisesti kuitenkin haluaa ja tarvitsee seksiä. Silloin useammin haluavan pitää miettiä, pystyykö hän tyytymään harvempaan tahtiin. Jos ei, niin sitten on väärä kumppani. Jos kumppanilla on ihan tavallinen, aktiivinen seksuaalisuus, jota toteuttaa viikoittain, ei tätä saa haluttomuudesta syyllistää, vaikka itsellä libido olisi vielä korkeampi. Uutta kumppania vain etsimään, jos ei pysty vanhan kanssa muuten katkeroitumatta elämään.

Tämä.

Se ei ole haluttomuutta, jos toinen haluaa jerran viikossa, vaikka toinen haluaisi kerran päivässä. Kumpikin ovat normaaleja. Mutta jos se enemmän haluava alkaa tuossa painostaa ja syyllistää toista väkisin useammin, niin saadaan aikaan paha kriisi, joka lopettaa halut painostetulta kokonaan.

Missä on normaali itsehillintä nykyään tai oma käsi? Kaikki tarpeet pitäisi saada heti tyydytettyä. Eihän ihminen voi syödä loputtomasti joka päivä suklaalevyjäkään vaikka mieli tekisi.

Seksuaalinen yhteensopimattomuus on käsittääkseni aika yleinen (ja hyvä) syy erota.

Vierailija kirjoitti:

> Halukkaammat eivät ainakaan tässä keskustelussa yritä edes asettua haluttomamman asemaan

> Parisuhteessa seksi on vain pieni osa

Lol.

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän ettei kaikilla seksi ja rakkaus kulje käsikädessä. Puolisoni on tärkein ihminen elämässäni. Silti en välitä seksistä, en ole edes alussa halunnut kovin usein.

Jaan aikalailla kaiken elämässäni puolisoni kanssa. Ihana ihminen, läheinen ja ymmärtävä, todella rakas.

En vain ole koskaan pitänyt fyysisestä läheisyydestä. Lasten kanssa yritän jotain läheisyyttä, mitä isompi lapsi sitä vähemmän. Miehen kanssa koetan herätellä halujani mutta oikeasti niitä on vain tietyssä kuukautiskierron vaiheessa. Teen aloitteenkin välillä vaikkei yhtään huvittaisi, yleensä lopulta tykkään seksistä jos siihen ryhdyn mutta olen myös helpottunut "nyt se on pariksi päiväksi hoidettu!" Uskon että meitä on muitakin.

Puoliso on hyvin fyysinen, pyrkii joka välissä halailemaan ja pitää huolen että lapset saa läheisyyttä. Ikävä etten voi antaa hänelle enempää, rakastan mutten halua. Rasittavampaa tämä on minulle kuin hänelle, päästää toinen toisinaan lähelle vaikken halua. Ahdistaa ja kiukuttaa jos liian usein liian lähekkäin.

Mitään traumaa ei löydy vaan tämä on ominaisuus joka kuuluu minuun. En ole kylmä ihminen vaan päinvastoin turhankin herkkä, kaikille rakkauden osoittaminen ei vaan ole sitä fyysistä. Olen silti ihan yhtä hyvä ihminen ja tunteeni ovat sallittuja. Toivoisin että puolison halut iän myötä vähän hiipuisivat niin oltaisiin lähempänä kompromissia. Kumpikaan meistä ei ole "parempi" tai "oikeanlainen" eikä kyse ole rakkauden määrästä, ikävä tulee jos yhtään erossa ollaan. Läheisyyden tarve voi olla ihmisillä erilainen myös parisuhteessa.

Minä taas väitän, että miehellesi se tuska on moninkerroin suurempi. Huomaa kyllä, ettet pysty lainkaan asettumaan toisen ihmisen asemaan.

Toivottavasti olet myös sanonut miehellesi, ettei enempää ole tiedossa. Hänellä pitäisi olla mahdollisuus valita sellainen, joka häntä oikeasti haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän ettei kaikilla seksi ja rakkaus kulje käsikädessä. Puolisoni on tärkein ihminen elämässäni. Silti en välitä seksistä, en ole edes alussa halunnut kovin usein.

Jaan aikalailla kaiken elämässäni puolisoni kanssa. Ihana ihminen, läheinen ja ymmärtävä, todella rakas.

En vain ole koskaan pitänyt fyysisestä läheisyydestä. Lasten kanssa yritän jotain läheisyyttä, mitä isompi lapsi sitä vähemmän. Miehen kanssa koetan herätellä halujani mutta oikeasti niitä on vain tietyssä kuukautiskierron vaiheessa. Teen aloitteenkin välillä vaikkei yhtään huvittaisi, yleensä lopulta tykkään seksistä jos siihen ryhdyn mutta olen myös helpottunut "nyt se on pariksi päiväksi hoidettu!" Uskon että meitä on muitakin.

Puoliso on hyvin fyysinen, pyrkii joka välissä halailemaan ja pitää huolen että lapset saa läheisyyttä. Ikävä etten voi antaa hänelle enempää, rakastan mutten halua. Rasittavampaa tämä on minulle kuin hänelle, päästää toinen toisinaan lähelle vaikken halua. Ahdistaa ja kiukuttaa jos liian usein liian lähekkäin.

Mitään traumaa ei löydy vaan tämä on ominaisuus joka kuuluu minuun. En ole kylmä ihminen vaan päinvastoin turhankin herkkä, kaikille rakkauden osoittaminen ei vaan ole sitä fyysistä. Olen silti ihan yhtä hyvä ihminen ja tunteeni ovat sallittuja. Toivoisin että puolison halut iän myötä vähän hiipuisivat niin oltaisiin lähempänä kompromissia. Kumpikaan meistä ei ole "parempi" tai "oikeanlainen" eikä kyse ole rakkauden määrästä, ikävä tulee jos yhtään erossa ollaan. Läheisyyden tarve voi olla ihmisillä erilainen myös parisuhteessa.

Minä taas väitän, että miehellesi se tuska on moninkerroin suurempi. Huomaa kyllä, ettet pysty lainkaan asettumaan toisen ihmisen asemaan.

Toivottavasti olet myös sanonut miehellesi, ettei enempää ole tiedossa. Hänellä pitäisi olla mahdollisuus valita sellainen, joka häntä oikeasti haluaa.

No kyllä se haluton yhdyntä satuttaa miljoona kertaa enemmän kuin se, ettei saa aina seksiä kun haluaa. Haluton yhdyntä tuntuu pahalta myös fyysisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi, läheisyys ja romantiikka ei ole "vain yksi osa-alue" parisuhteessa. Jona ei tätä tajua, olkoon hiljaa. Tai kokeilkoon ainakin ensin parisuhdetta, jossa edellämainittuja asioita ei saa. Kerta vuodessa olisi yhtä tyhjän kanssa.

Ohis

Joo tänne on tultu olemaan hiljaa, jos käsket. Jos toinen parisuhteessa kokee saavansa liian vähän seksiä, hän lähtee kävelemään. Ihan itse, ovesta ulos, tai sitten tekee seksin puolisolle haluttavaksi. Haluta ei voi väkisin tai toisen vinkumisesta.

Voi lähteä, mutta monesti se haluton alkaa vinkua siinä vaiheessa, että miksi minut jätettiin. Täälläkin jotkut tuntuvat olettavan, että seksi on vain yksi pieni osa elämää ja ilman sitä pitäisi tyytyä olemaan ja elää selibaatissa. Ilman muuta kannatan näin kyllä lähtemään, jos parisuhde ei ole oikea parisuhde, ja näin tekisin itsekin.

Onhan seksi ihana ja tärkeä asia. Mutta nykyään jo pieni haluttomuuskausi on kriisi. Esim jos nainen ei vuoteen halua seksiä synnytyksestä niin jo mietitään eroa. Vaikka limakalvot olisivat niin kuivat että seksi sattuu, vaikka synnytyksessä olisi tapahtunut jotain sellaista, joka vaatii toipumista useamman kuukauden tai äiti on niin väsynyt vauvan heräämisestä, tai imetys aiheuttaa haluttomuutta. Tämäkin ongelma ratkeaa itsestään sitten kun lapsi on vanhempi ja äidin hormonit tasoittuvat. Mutta edes sitä vertaa ei voi mies odottaa, että äiti ehtii toipua synnytyksestä ja saada halun takaisin.

Paikat paranee synnytyksen jälkeen n 8 viikossa, eli siinä ajassa minkä jälkivuoto kestää. Sen jälkeen on ihan ok ruveta pikkuhiljaa palailemaan naisenelämään eikä hukuttautua mamma-maailmaan! Eri asia jos on revennyt todella pahasti (mulla 18 tikkiä ei hankaloittanut seksin aloitusta yhtään) tai on tullut jotain henkeä uhanneita komplikaatioita joista tervehtymiseen on mennyt kuukausia. Aika harvinaista kyllä.

Seksuaalinen yhteensopimattomuus on minunkin ymmärtääkseni hyvin yleinen eron syy. Vastaavasti kun oman tehty tutkimuksia onnellisista pitkistä avioliitoista, niin niitä on yleensä yhdistänyt vilkas seksielämä. Eli toisilleen seksuaalisesti sopimattomat parit ovat vuosien varrella "tilastojen" mukaan eronneet tai eivät kuitenkaan itse tunnista liittoaan onnellisiksi. Siinä mielessä kait voidaan sanoa sen seksin olevan parisuhteen liima, vaikkei missään nimessä tärkein asia. En kuitenkaan kutsuisi sitä vain yhdeksi osa-alueeksi muiden rinnalla, vaan enemmänkin eri osa-alueita yhdistäväksi liimaksi. Ehkä se parhaimmillaan luo yhteenkuuluvuutta ja hitsaa eri osa-alueita yhteen? Vastaavasti suuret libidoerot voivat aiheuttaa säröjä kokonaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän ettei kaikilla seksi ja rakkaus kulje käsikädessä. Puolisoni on tärkein ihminen elämässäni. Silti en välitä seksistä, en ole edes alussa halunnut kovin usein.

Jaan aikalailla kaiken elämässäni puolisoni kanssa. Ihana ihminen, läheinen ja ymmärtävä, todella rakas.

En vain ole koskaan pitänyt fyysisestä läheisyydestä. Lasten kanssa yritän jotain läheisyyttä, mitä isompi lapsi sitä vähemmän. Miehen kanssa koetan herätellä halujani mutta oikeasti niitä on vain tietyssä kuukautiskierron vaiheessa. Teen aloitteenkin välillä vaikkei yhtään huvittaisi, yleensä lopulta tykkään seksistä jos siihen ryhdyn mutta olen myös helpottunut "nyt se on pariksi päiväksi hoidettu!" Uskon että meitä on muitakin.

Puoliso on hyvin fyysinen, pyrkii joka välissä halailemaan ja pitää huolen että lapset saa läheisyyttä. Ikävä etten voi antaa hänelle enempää, rakastan mutten halua. Rasittavampaa tämä on minulle kuin hänelle, päästää toinen toisinaan lähelle vaikken halua. Ahdistaa ja kiukuttaa jos liian usein liian lähekkäin.

Mitään traumaa ei löydy vaan tämä on ominaisuus joka kuuluu minuun. En ole kylmä ihminen vaan päinvastoin turhankin herkkä, kaikille rakkauden osoittaminen ei vaan ole sitä fyysistä. Olen silti ihan yhtä hyvä ihminen ja tunteeni ovat sallittuja. Toivoisin että puolison halut iän myötä vähän hiipuisivat niin oltaisiin lähempänä kompromissia. Kumpikaan meistä ei ole "parempi" tai "oikeanlainen" eikä kyse ole rakkauden määrästä, ikävä tulee jos yhtään erossa ollaan. Läheisyyden tarve voi olla ihmisillä erilainen myös parisuhteessa.

Minä taas väitän, että miehellesi se tuska on moninkerroin suurempi. Huomaa kyllä, ettet pysty lainkaan asettumaan toisen ihmisen asemaan.

Toivottavasti olet myös sanonut miehellesi, ettei enempää ole tiedossa. Hänellä pitäisi olla mahdollisuus valita sellainen, joka häntä oikeasti haluaa.

No kyllä se haluton yhdyntä satuttaa miljoona kertaa enemmän kuin se, ettei saa aina seksiä kun haluaa. Haluton yhdyntä tuntuu pahalta myös fyysisesti.

Lihavoimani lauseessa puhuttiin lähelle päästämisestä, ei yhdynnästä. Olen itsekin introvertti, joten tiedän kyllä ahdistuksen lähellä olemisesta, mutta ei sentään puoliso sitä aiheuta.

Suhteuttakaa hyvät ihmiset näitä asioita. Jos toisella on selvästi enemmän haluja seksiin ja läheisyyteen, mutta vuoden kokonaissaldo on 10-15 yhdyntää ja muutaman kymmenen kertaa läheisyyttä (edes jokin kosketus), jää vielä kolmisensataa (300) päivää, jolloin halukkaampi osapuoli jää ilman. Miettii miksi ei kelpaa, ei riitä, ahdistuu siitä kun oma rakas puoliso ei pidä minkään arvoisena. Ei päästä lähelleen, ei tee aloitteita, ei koske, ei suukota. Kyllä minä väitän, että halukkaampi joutuu joustamaan ja pettymään huomattavasti useammin kuin haluton. Yleensä tasapaino seksin ja läheisyyden määrässä on paljon lähempänä haluttoman toiveita, kuin edes puoliväliä.

Keskimääräinen seksimäärä on tutkimusten mukaan kaksi kertaa viikossa. Jos haluton suostuu seksiin (käsittämätöntä, että edes puhutaan joutumisesta tai suostumisesta seksistä puolison kanssa) vaikka kerran kuussa, halukas joutuu peittämään seksuaaliset tarpeensa seitsemän kertaa kuukaudessa. Aika kaukana ollaan molempia tyydyttävästä ratkaisusta.