Miehen ei kannata mennä naimisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Mauttomuuksiin ei tarvitse mielestäni sortua, mutta edellinen kirjoittaja voisi kylläkin miettiä asiaa siltä kantilta, että vaikka hän ja selvä enemmistö hänen tuttavapiirinsä miehistä on halunnut lapsia, on sellaisiakin perheenisiä olemassa, jotka ovat päätyneet isiksi tahtomattaan. Samasta kohtalosta murehtiminen ei luultavimmin johdu mistään keskeytyneestä tai väliin jääneestä kehitysvaiheesta, vaan ihan sen tosiasian tunnustamisesta, että naisella on aika paljon enemmän valtaa asiasta päätettäessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Mauttomuuksiin ei tarvitse mielestäni sortua, mutta edellinen kirjoittaja voisi kylläkin miettiä asiaa siltä kantilta, että vaikka hän ja selvä enemmistö hänen tuttavapiirinsä miehistä on halunnut lapsia, on sellaisiakin perheenisiä olemassa, jotka ovat päätyneet isiksi tahtomattaan. Samasta kohtalosta murehtiminen ei luultavimmin johdu mistään keskeytyneestä tai väliin jääneestä kehitysvaiheesta, vaan ihan sen tosiasian tunnustamisesta, että naisella on aika paljon enemmän valtaa asiasta päätettäessä.

Sellaisille miehille suosittelisin elämän ottamista haltuun uhriutumisen sijaan. Uhrimentaliteetti ei ole viehättävää eikä kunnioitettavaa kenestäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Kunnes 50 vuotiaana vaimo heittää sinut pihalle.

Veikkaanpa, että vaimo ei heitä tuota miestä pihalle - tai jos heittää, niin on harvinaisen typerä tapaus. Tämä mies todellakin näyttää kasvaneen aikuiseksi, joten hän lienee korkeassa kurssissa myös vaimonsa silmissä.

Minä muuten olen toisen aikuisen miehen vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Mauttomuuksiin ei tarvitse mielestäni sortua, mutta edellinen kirjoittaja voisi kylläkin miettiä asiaa siltä kantilta, että vaikka hän ja selvä enemmistö hänen tuttavapiirinsä miehistä on halunnut lapsia, on sellaisiakin perheenisiä olemassa, jotka ovat päätyneet isiksi tahtomattaan. Samasta kohtalosta murehtiminen ei luultavimmin johdu mistään keskeytyneestä tai väliin jääneestä kehitysvaiheesta, vaan ihan sen tosiasian tunnustamisesta, että naisella on aika paljon enemmän valtaa asiasta päätettäessä.

Sellaisille miehille suosittelisin elämän ottamista haltuun uhriutumisen sijaan. Uhrimentaliteetti ei ole viehättävää eikä kunnioitettavaa kenestäkään.

Juuri tätä minäkin olen ajanut takaa. Elämä on välillä epäreilua, samoin jotkut naiset. Silti on turha  syyttää kaikkia naisia samanlaisiksi.

Näillä ulimiehillä on mahdollisuus saada vain täysin aivoton tai alkoholisoitunut nainen itselleen. Tästä syystä he puhuvat kaikista naisista epävakaina ja elätettävinä tapauksina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Mauttomuuksiin ei tarvitse mielestäni sortua, mutta edellinen kirjoittaja voisi kylläkin miettiä asiaa siltä kantilta, että vaikka hän ja selvä enemmistö hänen tuttavapiirinsä miehistä on halunnut lapsia, on sellaisiakin perheenisiä olemassa, jotka ovat päätyneet isiksi tahtomattaan. Samasta kohtalosta murehtiminen ei luultavimmin johdu mistään keskeytyneestä tai väliin jääneestä kehitysvaiheesta, vaan ihan sen tosiasian tunnustamisesta, että naisella on aika paljon enemmän valtaa asiasta päätettäessä.

Sellaisille miehille suosittelisin elämän ottamista haltuun uhriutumisen sijaan. Uhrimentaliteetti ei ole viehättävää eikä kunnioitettavaa kenestäkään.

Vaikka sen elämän ottaisi kuinka haltuun, isäksi voi silti joutua tahtomattaan. Paitsi jos haltuun ottamisella tarkoitetaan seksistä kieltäytymistä. Faktojen tunnustaminen ei minusta ole uhriutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Mauttomuuksiin ei tarvitse mielestäni sortua, mutta edellinen kirjoittaja voisi kylläkin miettiä asiaa siltä kantilta, että vaikka hän ja selvä enemmistö hänen tuttavapiirinsä miehistä on halunnut lapsia, on sellaisiakin perheenisiä olemassa, jotka ovat päätyneet isiksi tahtomattaan. Samasta kohtalosta murehtiminen ei luultavimmin johdu mistään keskeytyneestä tai väliin jääneestä kehitysvaiheesta, vaan ihan sen tosiasian tunnustamisesta, että naisella on aika paljon enemmän valtaa asiasta päätettäessä.

Sellaisille miehille suosittelisin elämän ottamista haltuun uhriutumisen sijaan. Uhrimentaliteetti ei ole viehättävää eikä kunnioitettavaa kenestäkään.

Vaikka sen elämän ottaisi kuinka haltuun, isäksi voi silti joutua tahtomattaan. Paitsi jos haltuun ottamisella tarkoitetaan seksistä kieltäytymistä. Faktojen tunnustaminen ei minusta ole uhriutumista.

No, silloin voi aina tehdä sen "miehekkään" ratkaisun, että hylkää lapsensa. Tämä on onnistunut kymmeniltä tuhansilta miehiltä, vaikka heillä on ollut jopa ihan lämmin suhde lapsen kanssa. 

Missäköhän todellisuudessa nämä DNA-testeistä jankuttajat mahtavat elää? Ei ole tarvetta, kaikista lapsista kyllä näkee ihan päälle katsomalla kuka on isä. Kaikki ovat saaneet alkunsa lomareissuilla milloin missäkin päin maailmaa, vaimon olisi pitänyt olla harvinaisen vilkasliikkeinen että olisi juuri sopivasti ovulaatiopäivänä etsinyt jostain rannalta sinislmäisen ja pellapäisen gigolon pikapanoa varten :D

Enpä usko että vaimolla olisi ollut tarvetta kaikkien näiden vuosien aikana pettää, ei minullakaan ole ollut. En myöskään usko että viiden vuoden päästä lennän yhtäkkiä pihalle, sen verran hyvin viihdymme toistemme seurassa. Surullista että täällä on näin paljon elämäänsä katkeroituneita miehiä. Kannattaa katsoa peiliin ja miettiä miksi omat tavoitteet ja haaveet eivät ole toteutuneet. Itse uskon siihen että sitä niittää mitä kylvää. Tekemällä työnsä asiallisesti ja pyrkimällä eteenpäin olen päässyt esimiesasemaan, valitsemalla kauniin ja älykkään naisen elämänkumppaniksi on töistä mukava tulla kotiin. Jos nyhjöttäisin päivät koneella paasaamassa miten vaimo loisii meikäläisen lompakolla tuskinpa olisin töiden jälkeen menossa joulukuusiostoksille ja sen jälkeen treeneihin kahden vanhimman pojan kanssa. Pojat uintitreeneihin ja minä menen salille. Sydäntä lämmittää kun kaksi kloorilta haisevaa esiteiniä kinaavat etupenkkipaikasta.

Voi katkerat pojut, kyllä teillä jää moni hieno asia elämässä kokematta ja näkemättä. Ei voi setämies muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Missäköhän todellisuudessa nämä DNA-testeistä jankuttajat mahtavat elää? Ei ole tarvetta, kaikista lapsista kyllä näkee ihan päälle katsomalla kuka on isä. Kaikki ovat saaneet alkunsa lomareissuilla milloin missäkin päin maailmaa, vaimon olisi pitänyt olla harvinaisen vilkasliikkeinen että olisi juuri sopivasti ovulaatiopäivänä etsinyt jostain rannalta sinislmäisen ja pellapäisen gigolon pikapanoa varten :D

Enpä usko että vaimolla olisi ollut tarvetta kaikkien näiden vuosien aikana pettää, ei minullakaan ole ollut. En myöskään usko että viiden vuoden päästä lennän yhtäkkiä pihalle, sen verran hyvin viihdymme toistemme seurassa. Surullista että täällä on näin paljon elämäänsä katkeroituneita miehiä. Kannattaa katsoa peiliin ja miettiä miksi omat tavoitteet ja haaveet eivät ole toteutuneet. Itse uskon siihen että sitä niittää mitä kylvää. Tekemällä työnsä asiallisesti ja pyrkimällä eteenpäin olen päässyt esimiesasemaan, valitsemalla kauniin ja älykkään naisen elämänkumppaniksi on töistä mukava tulla kotiin. Jos nyhjöttäisin päivät koneella paasaamassa miten vaimo loisii meikäläisen lompakolla tuskinpa olisin töiden jälkeen menossa joulukuusiostoksille ja sen jälkeen treeneihin kahden vanhimman pojan kanssa. Pojat uintitreeneihin ja minä menen salille. Sydäntä lämmittää kun kaksi kloorilta haisevaa esiteiniä kinaavat etupenkkipaikasta.

Voi katkerat pojut, kyllä teillä jää moni hieno asia elämässä kokematta ja näkemättä. Ei voi setämies muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Tuossa lopussa se taisi tullakin. Kun ei saada syystä tai toisesta kokea niitä asioita, annetaan toistenkin pitää tunkkinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Mauttomuuksiin ei tarvitse mielestäni sortua, mutta edellinen kirjoittaja voisi kylläkin miettiä asiaa siltä kantilta, että vaikka hän ja selvä enemmistö hänen tuttavapiirinsä miehistä on halunnut lapsia, on sellaisiakin perheenisiä olemassa, jotka ovat päätyneet isiksi tahtomattaan. Samasta kohtalosta murehtiminen ei luultavimmin johdu mistään keskeytyneestä tai väliin jääneestä kehitysvaiheesta, vaan ihan sen tosiasian tunnustamisesta, että naisella on aika paljon enemmän valtaa asiasta päätettäessä.

Sellaisille miehille suosittelisin elämän ottamista haltuun uhriutumisen sijaan. Uhrimentaliteetti ei ole viehättävää eikä kunnioitettavaa kenestäkään.

Vaikka sen elämän ottaisi kuinka haltuun, isäksi voi silti joutua tahtomattaan. Paitsi jos haltuun ottamisella tarkoitetaan seksistä kieltäytymistä. Faktojen tunnustaminen ei minusta ole uhriutumista.

No, silloin voi aina tehdä sen "miehekkään" ratkaisun, että hylkää lapsensa. Tämä on onnistunut kymmeniltä tuhansilta miehiltä, vaikka heillä on ollut jopa ihan lämmin suhde lapsen kanssa. 

Minusta olisi ihan oikeutettua, että mieheni hylkäisi minut ja lapsen, jos hankkiutuisin raskaaksi petollisin keinoin. Tilanteen selittäminen isänsä perään kyselevälle lapselle olisi vain ja ainoastaan minun ristini. Elareilta ei kuitenkaan voi kovin helpolla välttyä, ja monien lasten onneksi jotkut vedätetytkin miehet tuntevat velvollisuudekseen olla lastensa elämässä läsnä muillakin tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Mauttomuuksiin ei tarvitse mielestäni sortua, mutta edellinen kirjoittaja voisi kylläkin miettiä asiaa siltä kantilta, että vaikka hän ja selvä enemmistö hänen tuttavapiirinsä miehistä on halunnut lapsia, on sellaisiakin perheenisiä olemassa, jotka ovat päätyneet isiksi tahtomattaan. Samasta kohtalosta murehtiminen ei luultavimmin johdu mistään keskeytyneestä tai väliin jääneestä kehitysvaiheesta, vaan ihan sen tosiasian tunnustamisesta, että naisella on aika paljon enemmän valtaa asiasta päätettäessä.

Sellaisille miehille suosittelisin elämän ottamista haltuun uhriutumisen sijaan. Uhrimentaliteetti ei ole viehättävää eikä kunnioitettavaa kenestäkään.

Vaikka sen elämän ottaisi kuinka haltuun, isäksi voi silti joutua tahtomattaan. Paitsi jos haltuun ottamisella tarkoitetaan seksistä kieltäytymistä. Faktojen tunnustaminen ei minusta ole uhriutumista.

No, silloin voi aina tehdä sen "miehekkään" ratkaisun, että hylkää lapsensa. Tämä on onnistunut kymmeniltä tuhansilta miehiltä, vaikka heillä on ollut jopa ihan lämmin suhde lapsen kanssa. 

Miehekäs ratkaisu on huolehtia lapsestaan. Ei sen äidin kanssa tarvitse suhdetta jatkaa, mutta sivistynyt ihminen huolehtii jälkikasvustaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Mauttomuuksiin ei tarvitse mielestäni sortua, mutta edellinen kirjoittaja voisi kylläkin miettiä asiaa siltä kantilta, että vaikka hän ja selvä enemmistö hänen tuttavapiirinsä miehistä on halunnut lapsia, on sellaisiakin perheenisiä olemassa, jotka ovat päätyneet isiksi tahtomattaan. Samasta kohtalosta murehtiminen ei luultavimmin johdu mistään keskeytyneestä tai väliin jääneestä kehitysvaiheesta, vaan ihan sen tosiasian tunnustamisesta, että naisella on aika paljon enemmän valtaa asiasta päätettäessä.

Sellaisille miehille suosittelisin elämän ottamista haltuun uhriutumisen sijaan. Uhrimentaliteetti ei ole viehättävää eikä kunnioitettavaa kenestäkään.

Vaikka sen elämän ottaisi kuinka haltuun, isäksi voi silti joutua tahtomattaan. Paitsi jos haltuun ottamisella tarkoitetaan seksistä kieltäytymistä. Faktojen tunnustaminen ei minusta ole uhriutumista.

No, silloin voi aina tehdä sen "miehekkään" ratkaisun, että hylkää lapsensa. Tämä on onnistunut kymmeniltä tuhansilta miehiltä, vaikka heillä on ollut jopa ihan lämmin suhde lapsen kanssa. 

Minusta olisi ihan oikeutettua, että mieheni hylkäisi minut ja lapsen, jos hankkiutuisin raskaaksi petollisin keinoin. Tilanteen selittäminen isänsä perään kyselevälle lapselle olisi vain ja ainoastaan minun ristini. Elareilta ei kuitenkaan voi kovin helpolla välttyä, ja monien lasten onneksi jotkut vedätetytkin miehet tuntevat velvollisuudekseen olla lastensa elämässä läsnä muillakin tavoin.

Toki ja lapsi voi kantaa ristinsä yksin rasittamatta äitiään asialla.

Silti jostain kummasta on paljon enemmän miehiä, jotka avioeron myötä jättävän vaimon lisäksi myös lapsensa, ne, jotka on ihan tietoisesti yhdessä hankittu. Äidit tekevät näin yleensä vain siinä vaiheessa, kun heillä on joku vakava ongelma.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Mauttomuuksiin ei tarvitse mielestäni sortua, mutta edellinen kirjoittaja voisi kylläkin miettiä asiaa siltä kantilta, että vaikka hän ja selvä enemmistö hänen tuttavapiirinsä miehistä on halunnut lapsia, on sellaisiakin perheenisiä olemassa, jotka ovat päätyneet isiksi tahtomattaan. Samasta kohtalosta murehtiminen ei luultavimmin johdu mistään keskeytyneestä tai väliin jääneestä kehitysvaiheesta, vaan ihan sen tosiasian tunnustamisesta, että naisella on aika paljon enemmän valtaa asiasta päätettäessä.

Sellaisille miehille suosittelisin elämän ottamista haltuun uhriutumisen sijaan. Uhrimentaliteetti ei ole viehättävää eikä kunnioitettavaa kenestäkään.

Vaikka sen elämän ottaisi kuinka haltuun, isäksi voi silti joutua tahtomattaan. Paitsi jos haltuun ottamisella tarkoitetaan seksistä kieltäytymistä. Faktojen tunnustaminen ei minusta ole uhriutumista.

No, silloin voi aina tehdä sen "miehekkään" ratkaisun, että hylkää lapsensa. Tämä on onnistunut kymmeniltä tuhansilta miehiltä, vaikka heillä on ollut jopa ihan lämmin suhde lapsen kanssa. 

Minusta olisi ihan oikeutettua, että mieheni hylkäisi minut ja lapsen, jos hankkiutuisin raskaaksi petollisin keinoin. Tilanteen selittäminen isänsä perään kyselevälle lapselle olisi vain ja ainoastaan minun ristini. Elareilta ei kuitenkaan voi kovin helpolla välttyä, ja monien lasten onneksi jotkut vedätetytkin miehet tuntevat velvollisuudekseen olla lastensa elämässä läsnä muillakin tavoin.

Itse asiassa minustakin se olisi oikeutettua, koska olisin itse toiminut vastuuttomasti. Tosin itse miettisin vastentahtoisenakin isänä, pystyykö niin vastuuton äiti huolehtimaan kunnolla myös isän biologisesta lapsesta. Olen vain keskittynyt itse selittämään, että kaikki naiset eivät todellakaan  ole samanlaisia, kuten monet tuntuvat syyttävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teillä on outo oletus että miehellä on aina enemmän varakkuutta kuin naisella ja oletus siitä vielä että miehellä ei pitäis olla mitään vastuuta omasta lisääntymisestään.

On tyhmää mennä naimisiin ilman avioehtoa ja on tyhmää paneskella ilman ehkäisyä! Kyllähän niistä omista virheistä pitää kantaa vastuu.

Vasta sitten kun keksitään 100% varma ehkäisy on ehkäisy miehen vastuulla

Täällä oli tänään taas ketju, jossa todisteltiin miesten ylivertaisuutta naisiin nähden ihan joka asiassa. Jokaisessa samanlaisessa ketjussa kehutaan, miten miehet tekevät lähes kaikki keksinnöt. Miten h*lvetissä nämä viisaat miehet eivät vieläkään ole keksineet miehille sopivaa ehkäisymenetelmää?

Jos joskus markkinoille tulee miesten e-pilleri, jolla on sama ehkäisyteho kuin naisten pillereissä, niin haluaisipa nähädä naisen, joka luottaa miehen sanaan "joo, mä syön pillereitä, joten pannaan paljaalla". Saa olla melkoisen sekopäinen tai ympäripäissään oleva nainen, jos tuota uskoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisen miehen ei ikinä kannata mennä naimisiin.

Miehen ei kannata tehdä lapsia. Mutta jos kuitenkin tekee niin pysy poissa avioliitosta ja vaadi AINA DNA testiä. Ennen kuin olet saanut DNA testin niin lähde siitä olettamuksesta että nainen on pettänyt sinua ja lapsi ei ole sinun.

Jos olette yhdessä niin älä IKINÄ anna naisen jäädä kotiin vaan vaadi että hän menee heti töihin. Sillä jos nainen jää kotiin niin hän saa huoltajuuden aivan varmasti.

Älä ikinä osta naisen kanssa yhteistä asuntoa, autoa tai mitään muutakaan isoa.

Älä maksa naisen kuluja vaan vaadi että hän maksaa puolet kaikesta koko ajan.

Erittäin hyvä kirjoitus

No minusta kauheen hakala tapa lähestyä asiaa, kannattaisko mieluummin hommata velanainen jolla on hyvä ura (lääkäri, lakimies tjsp) ja tehdä avioehto? Sitä en kyllä tiedä miksi fiksu nainen ottaisi parisuhteeseen noin nihilistisesti suhtautuvan miehen joka ei harkitsekaan luottavansa häneen.

Koska siihen että nainen on vela ei voi luottaa. Mitä kun nainen yhtäkkiä haluaakin hankkia lapsia? Niin on monta kertaa käynyt.

Avioehto ei ole ehdoton ja oikeus aika hekärsti sen kumoaa.

Miehellä on vain liikaa menetettävää jos nainen pettääkin hänet. Jos mies menee naimisiin niin naisen lapsi on miehen vaikka mies ei olisi biologinen isä.

Jos lapsi on biologisesti miehen niin nainen voi erota miehestä ja mennä uusiin naimisiin ja näin estää biologisen isän oikeudet.

Käytännössä kun nainen tulee raskaaksi oli keinot mikä tahansa niin miehellä ei ole enää mitään oikeuksia. Siksi siihen tilanteeseen ei pidä miehen ikinä antautua.

Kaikki miehet jotka ovat luottaneet naisen hoitamaan ehkäisyyn ovat päätyneet isiksi.

Ihmettelen näitä kommentteja, joissa syytetään miestä tyhmäksi, kun mies on luottanut naiseen, joka on luvannut hoitaa ehkäisyn ja hankkiutuukin tarkoituksella raskaaksi. Eikö luottamuksen pitäisi olla parisuhteen perusta? Varaudutteko itsekin omissa suhteissanne jatkuvasti siihen, että toinen onkin epäluotettava vedättäjä? Syyttäisittekö naiset itse itseänne omasta tyhmyydestänne, jos miehenne väittäisi laittavansa kondomin ja vetelisikin paljaalla loppuun asti? Tai mies väittäisi hankkineensa vasektomian, mutta juttu olisikin valetta, ja tulisitte raskaaksi vasten tahtoanne? Kyllä minusta parisuhteessa pitää voida luottaa toisen sanaan.

Yleensä nainen alkuun sanoo ettei halua lapsia ja hoitaa ehkäisyn.Parin vuoden päästä nainen muuttaa mieltään ja hankkiutuu omin luvin raskaaksi eikä puhu miehelle mitään ennen testitulosta.

Varmasti joskus on näin käynyt mutta että yleensä perheet perustettaisiin näin :D

Raskaus on isolle osalle naisista pelkkä ilmoitusasia josta ei vaivauduta kertomaan miehelle ennen testitulosta.

No eikai siitä voi kertoa ennenkuin itse tietää olevansa raskaana, eli on testin tehnyt :D Jeesus mikä ääliö.

Sen suunnittelustakaan ei kerrota miehelle.Jeesus mikä ääliö.

Minä en sitten varmaan ole nainen kun olemme yhdessä sopineet lasten tekemisestä. Jännä!

Ymmärrätkö eron käsitteiden "iso osa" ja "kaikki" välillä?

Enemmän tuntuu olevan hakusessa miesten ymmärrys käsitteiden "hyvin pieni osa" ja "iso osa"/"kaikki" välillä, kun suurin osa lapsista syntyy muka vastentahtoisille miehille valehtemalla...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Mauttomuuksiin ei tarvitse mielestäni sortua, mutta edellinen kirjoittaja voisi kylläkin miettiä asiaa siltä kantilta, että vaikka hän ja selvä enemmistö hänen tuttavapiirinsä miehistä on halunnut lapsia, on sellaisiakin perheenisiä olemassa, jotka ovat päätyneet isiksi tahtomattaan. Samasta kohtalosta murehtiminen ei luultavimmin johdu mistään keskeytyneestä tai väliin jääneestä kehitysvaiheesta, vaan ihan sen tosiasian tunnustamisesta, että naisella on aika paljon enemmän valtaa asiasta päätettäessä.

Sellaisille miehille suosittelisin elämän ottamista haltuun uhriutumisen sijaan. Uhrimentaliteetti ei ole viehättävää eikä kunnioitettavaa kenestäkään.

Vaikka sen elämän ottaisi kuinka haltuun, isäksi voi silti joutua tahtomattaan. Paitsi jos haltuun ottamisella tarkoitetaan seksistä kieltäytymistä. Faktojen tunnustaminen ei minusta ole uhriutumista.

No, silloin voi aina tehdä sen "miehekkään" ratkaisun, että hylkää lapsensa. Tämä on onnistunut kymmeniltä tuhansilta miehiltä, vaikka heillä on ollut jopa ihan lämmin suhde lapsen kanssa. 

Minusta olisi ihan oikeutettua, että mieheni hylkäisi minut ja lapsen, jos hankkiutuisin raskaaksi petollisin keinoin. Tilanteen selittäminen isänsä perään kyselevälle lapselle olisi vain ja ainoastaan minun ristini. Elareilta ei kuitenkaan voi kovin helpolla välttyä, ja monien lasten onneksi jotkut vedätetytkin miehet tuntevat velvollisuudekseen olla lastensa elämässä läsnä muillakin tavoin.

Toki ja lapsi voi kantaa ristinsä yksin rasittamatta äitiään asialla.

Silti jostain kummasta on paljon enemmän miehiä, jotka avioeron myötä jättävän vaimon lisäksi myös lapsensa, ne, jotka on ihan tietoisesti yhdessä hankittu. Äidit tekevät näin yleensä vain siinä vaiheessa, kun heillä on joku vakava ongelma.  

Näin on. Se on minustakin väärin ja vastuutonta. Ehkäpä miehet eivät koe samalla tavalla "sijoittaneensa" lapseen, kun eivät ole kantaneet ja synnyttäneet tätä, vaikka ovat lapsia halunneetkin. Monet myös sysäävät hoitovastuun äidille, jolloin kiintymyssuhde saattaa jäädä molemminpuolin pinnallisemmaksi. Toki on olemassa myös niitä äitejä, jotka "omivat" hoitovastuun itselleen, jolloin mies jää kolmanneksi pyöräksi. Yhtä kaikki: jos on lapsia halunnut ja ollut mukana päättämässä niiden pitämisestä, niistä pitää pitää myös huolta.

Kirjoittaja on saanut murrosikäisenä omalta isoisältään neuvon että jos on kypsä seksiin naisen kanssa niin on kypsä myös isäksi. satunnaisien tuttavuuksien kanssa ei kannata eksyä lakanoiden väliin, itseään ja kumppania on kunnioitettava sen verran että ketä tahansa ei lähde höyläämään ja taudeilta välttyy kun käyttää kondomia. 17-vuotiaasta tähän päivään saakka vaarin neuvoilla on pärjätty hyvin.

Taidan tuttavapiirini kanssa elää eri todellisuudessa kuin nämä isäksi vasten tahtoaan huijatut. Kyllä jokaisella peruskoulusta läpi päässeellä pitäisi olla biologian perusfaktat tiedossa. Jollekin voi tietysti tulla yllätyksenä että kahden heteron välisen seksin perustarkoitus on lisääntyminen. Laajassa tuttavapiirissäni lapset ovat yleensä ihan tekemällä tehtyjä, suurinta osaa on yritetty pitkään ja jotkut ovat saaneet alkunsa pitkien ja kalliiden hedelmöityshoitojen kautta.

Lähipiiristä löytyy myös eronneita, uusperheitä ja viikonloppuisiä, eikä yksikään näistä isistä lasten tekemistä kadu, päinvastoin. Oma lapsi on parasta elämässä. Mutta kuten sanottu, elämme eri todellisuudessa kuin nämä pojut joita naiset ja aikuisen miehen elämä ja vastuut kaikkine riskeineen kovasti pelottaa.

Ja jos noin kovasti pelottaa niin parempi pysyä kotona ja jättää elämän eläminen niille, joilta se luonnistuu ilman jatkuvaa riskianalyysia, DNA-testien vaatimista ja pahimman pelkäämistä.

75

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?[/quote]

Mauttomuuksiin ei tarvitse mielestäni sortua, mutta edellinen kirjoittaja voisi kylläkin miettiä asiaa siltä kantilta, että vaikka hän ja selvä enemmistö hänen tuttavapiirinsä miehistä on halunnut lapsia, on sellaisiakin perheenisiä olemassa, jotka ovat päätyneet isiksi tahtomattaan. Samasta kohtalosta murehtiminen ei luultavimmin johdu mistään keskeytyneestä tai väliin jääneestä kehitysvaiheesta, vaan ihan sen tosiasian tunnustamisesta, että naisella on aika paljon enemmän valtaa asiasta päätettäessä.[/quote]

Vaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tavallisen perheenisän näkökulmasta tämä keskustelu on kyllä harvinaisen absurdi. Oikeassa elämässä tällaisia uikuttavia nöösipoikia ei tule vastaan. Jos mietin omaa, 90 % miesvaltaista työyhteisöäa ja laajaa, miesvoittoista kaveripiiriä niin ei sieltä löydy yhtäkään äijää jonka elämän keskiössä olisi naimisiinmenon ja väkisin/salaa raskautuvan naisen välttely.

Tällainen perus-DI nyt tietenkään mistään psykologiasta paljoa ymmärrä, mutta väkisinkin tulee mieleen että aloittajalla on jäänyt joku normaaliin nuoruusikään ja aikuisuuteen kuuluva kehitysvaihe välistä. Aikuinen mies kantaa vastuun omista valinnoistaan ja huolehtii lapsistaan ja perheestään, eikä kyttää tuleeko kaikki varmasti maksettua 50-50. Itselläni on kolme lasta, neljäskin saisi minun puolestani vielä tulla iltatähdeksi. Jokainen lapsi on rakkaudella suunniteltu ja tehty, ja jokaisen kasvamisen seuraaminen ja kasvattaminen on ollut helvetin hieno kokemus. Jos mietin että olisinko tässä iässä (45) mieluummin onnellisessa avioliitossa vai pyörisin sinkkuna yössä ja tinderissä kuukausittain vaihtuvien seuralaisten kanssa 20 vuotta nuorempien kollegojen tavoin niin ei ole vaikea valinta. Tämän miehen kannatti ehdottomasti mennä naimisiin ja saada kokea yhdessä puolison kanssa elämän hienoimmat asiat.

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Mauttomuuksiin ei tarvitse mielestäni sortua, mutta edellinen kirjoittaja voisi kylläkin miettiä asiaa siltä kantilta, että vaikka hän ja selvä enemmistö hänen tuttavapiirinsä miehistä on halunnut lapsia, on sellaisiakin perheenisiä olemassa, jotka ovat päätyneet isiksi tahtomattaan. Samasta kohtalosta murehtiminen ei luultavimmin johdu mistään keskeytyneestä tai väliin jääneestä kehitysvaiheesta, vaan ihan sen tosiasian tunnustamisesta, että naisella on aika paljon enemmän valtaa asiasta päätettäessä.

Sellaisille miehille suosittelisin elämän ottamista haltuun uhriutumisen sijaan. Uhrimentaliteetti ei ole viehättävää eikä kunnioitettavaa kenestäkään.

Juuri tätä minäkin olen ajanut takaa. Elämä on välillä epäreilua, samoin jotkut naiset. Silti on turha  syyttää kaikkia naisia samanlaisiksi.

Järkevä ihminen toimii niin että hän ei joudu ongelmiin. Jos tiedät että nainen voi huijata sinut isäksi niin pysy kaukana niistä naisista.

Minusta jopa isän oikeudet voisi lopettaa kokonaan. Jos mies on niin tyhmä että luottaa naiseen niin hän ei ansaitse lasta.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoittaja on saanut murrosikäisenä omalta isoisältään neuvon että jos on kypsä seksiin naisen kanssa niin on kypsä myös isäksi. satunnaisien tuttavuuksien kanssa ei kannata eksyä lakanoiden väliin, itseään ja kumppania on kunnioitettava sen verran että ketä tahansa ei lähde höyläämään ja taudeilta välttyy kun käyttää kondomia. 17-vuotiaasta tähän päivään saakka vaarin neuvoilla on pärjätty hyvin.

Taidan tuttavapiirini kanssa elää eri todellisuudessa kuin nämä isäksi vasten tahtoaan huijatut. Kyllä jokaisella peruskoulusta läpi päässeellä pitäisi olla biologian perusfaktat tiedossa. Jollekin voi tietysti tulla yllätyksenä että kahden heteron välisen seksin perustarkoitus on lisääntyminen. Laajassa tuttavapiirissäni lapset ovat yleensä ihan tekemällä tehtyjä, suurinta osaa on yritetty pitkään ja jotkut ovat saaneet alkunsa pitkien ja kalliiden hedelmöityshoitojen kautta.

Lähipiiristä löytyy myös eronneita, uusperheitä ja viikonloppuisiä, eikä yksikään näistä isistä lasten tekemistä kadu, päinvastoin. Oma lapsi on parasta elämässä. Mutta kuten sanottu, elämme eri todellisuudessa kuin nämä pojut joita naiset ja aikuisen miehen elämä ja vastuut kaikkine riskeineen kovasti pelottaa.

Ja jos noin kovasti pelottaa niin parempi pysyä kotona ja jättää elämän eläminen niille, joilta se luonnistuu ilman jatkuvaa riskianalyysia, DNA-testien vaatimista ja pahimman pelkäämistä.

75

Oletko tehnyt DNA testit lapsille?

Mauttomuuksiin ei tarvitse mielestäni sortua, mutta edellinen kirjoittaja voisi kylläkin miettiä asiaa siltä kantilta, että vaikka hän ja selvä enemmistö hänen tuttavapiirinsä miehistä on halunnut lapsia, on sellaisiakin perheenisiä olemassa, jotka ovat päätyneet isiksi tahtomattaan. Samasta kohtalosta murehtiminen ei luultavimmin johdu mistään keskeytyneestä tai väliin jääneestä kehitysvaiheesta, vaan ihan sen tosiasian tunnustamisesta, että naisella on aika paljon enemmän valtaa asiasta päätettäessä.

Koko ajan harvempi ja harvempi mies haluaa naimisiin tai lapsia. Se on hyvä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisen miehen ei ikinä kannata mennä naimisiin.

Miehen ei kannata tehdä lapsia. Mutta jos kuitenkin tekee niin pysy poissa avioliitosta ja vaadi AINA DNA testiä. Ennen kuin olet saanut DNA testin niin lähde siitä olettamuksesta että nainen on pettänyt sinua ja lapsi ei ole sinun.

Jos olette yhdessä niin älä IKINÄ anna naisen jäädä kotiin vaan vaadi että hän menee heti töihin. Sillä jos nainen jää kotiin niin hän saa huoltajuuden aivan varmasti.

Älä ikinä osta naisen kanssa yhteistä asuntoa, autoa tai mitään muutakaan isoa.

Älä maksa naisen kuluja vaan vaadi että hän maksaa puolet kaikesta koko ajan.

Erittäin hyvä kirjoitus

No minusta kauheen hakala tapa lähestyä asiaa, kannattaisko mieluummin hommata velanainen jolla on hyvä ura (lääkäri, lakimies tjsp) ja tehdä avioehto? Sitä en kyllä tiedä miksi fiksu nainen ottaisi parisuhteeseen noin nihilistisesti suhtautuvan miehen joka ei harkitsekaan luottavansa häneen.

Koska siihen että nainen on vela ei voi luottaa. Mitä kun nainen yhtäkkiä haluaakin hankkia lapsia? Niin on monta kertaa käynyt.

Avioehto ei ole ehdoton ja oikeus aika hekärsti sen kumoaa.

Miehellä on vain liikaa menetettävää jos nainen pettääkin hänet. Jos mies menee naimisiin niin naisen lapsi on miehen vaikka mies ei olisi biologinen isä.

Jos lapsi on biologisesti miehen niin nainen voi erota miehestä ja mennä uusiin naimisiin ja näin estää biologisen isän oikeudet.

Käytännössä kun nainen tulee raskaaksi oli keinot mikä tahansa niin miehellä ei ole enää mitään oikeuksia. Siksi siihen tilanteeseen ei pidä miehen ikinä antautua.

Kaikki miehet jotka ovat luottaneet naisen hoitamaan ehkäisyyn ovat päätyneet isiksi.

Ihmettelen näitä kommentteja, joissa syytetään miestä tyhmäksi, kun mies on luottanut naiseen, joka on luvannut hoitaa ehkäisyn ja hankkiutuukin tarkoituksella raskaaksi. Eikö luottamuksen pitäisi olla parisuhteen perusta? Varaudutteko itsekin omissa suhteissanne jatkuvasti siihen, että toinen onkin epäluotettava vedättäjä? Syyttäisittekö naiset itse itseänne omasta tyhmyydestänne, jos miehenne väittäisi laittavansa kondomin ja vetelisikin paljaalla loppuun asti? Tai mies väittäisi hankkineensa vasektomian, mutta juttu olisikin valetta, ja tulisitte raskaaksi vasten tahtoanne? Kyllä minusta parisuhteessa pitää voida luottaa toisen sanaan.

Yleensä nainen alkuun sanoo ettei halua lapsia ja hoitaa ehkäisyn.Parin vuoden päästä nainen muuttaa mieltään ja hankkiutuu omin luvin raskaaksi eikä puhu miehelle mitään ennen testitulosta.

Varmasti joskus on näin käynyt mutta että yleensä perheet perustettaisiin näin :D

Raskaus on isolle osalle naisista pelkkä ilmoitusasia josta ei vaivauduta kertomaan miehelle ennen testitulosta.

No eikai siitä voi kertoa ennenkuin itse tietää olevansa raskaana, eli on testin tehnyt :D Jeesus mikä ääliö.

Sen suunnittelustakaan ei kerrota miehelle.Jeesus mikä ääliö.

Minä en sitten varmaan ole nainen kun olemme yhdessä sopineet lasten tekemisestä. Jännä!

Ymmärrätkö eron käsitteiden "iso osa" ja "kaikki" välillä?

Enemmän tuntuu olevan hakusessa miesten ymmärrys käsitteiden "hyvin pieni osa" ja "iso osa"/"kaikki" välillä, kun suurin osa lapsista syntyy muka vastentahtoisille miehille valehtemalla...

Ihan sama vaikka yksi miljoonasta naisesta huijaisi. Sillä jos se kohtalo tulee itselle niin sitten ei auta kuin köysi kaulaan.

Viisas ei laita itseään tilanteeseen missä hänellä ei ole oikeuksia ja häntä voidaan huijata