Miehen ei kannata mennä naimisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta saa sellasen kuvan, et miehet on itsekkäistä ja tunteettomia kusipäitä, jotka vihaavat lapsiaan, haluaa naisesta vaan seksiä ja hyödykkeitä, mut ei kauhee, jos pitäis ite panostaa millään muotoa naiseen tai perheeseen.

Ideaalitilanne on, että nainen ei hanki lapsia, pysyy aina ulkonäöltään täydellisenä, keskittää elämänsä miehen palvelemiseen, käy sekä palkkatöissä että hoitaa kodin ja maksaa vähintään 50% kaikista kuluista, vaikka mies ei tee elettäkään auttaakseen kotona. Niinkö? Ainiin ja nainen ei myöskään saa valittaa miehen juomisesta, lihomisesta ja pettämisestä. Menikö nyt niin kuin te haluatte ja niin kuin oikeudenmukaista on?

Myönnän, että provosoiduin ihan huolella ja tiedän, ettei kaikki miehet ole tuollaisia, mutta näistä viesteistä vaan saa sellaisen vaikutelman, että miehiä ei kiinnosta muu kuin se, että heille itselleen kaikki on helppoa. Tiedän myös, että on naisia, jotka ovat niin säälittäviä, että hankkiutuvat tahallaan raskaaksi salaa ja tälla tavalla naruttavat miehen. Erittäin tuomittavaa, pitäisi säätää laki, joka jättää pakotien miehelle tuollaisessa tilanteessa.

Mutta tiedän paljon enemmän tapauksia, joissa mies on sanonut, että joo hankitaan lapsia, mutta sitten kun nainen on pitkällä raskaana/muksu maailmassa niin häippästäänkin takavasemmalle ja itketään, kun pitää maksaa elareita.

Mä olen käsittänyt tän keskustelun niin, että ilmeisesti aika usein miesten ja naisten odotukset ja toiveet ei ihan kohtaa elämässä ja parisuhteessa. Voi olla niin, että molemmat osapuolet jopa haluaa naimisiin, mutta naimisissa oleminen merkitsee eri asioita osapuolille. Monille naisille se merkitsee sitä, että hankitaan esimerkiksi lapsia ja eletään aika pitkälti sellasta "perinteistä" lapsiperhearkea. Joskus käy niin, että se mies ei haluakaan samaa, vaan esim. että oltaisiin vaan kahdestaan, ja molemmat kävisi töissä ja elättäisi käytännössä pitkälti itse itsensä. Kumpikaan ei välttämättä näe ja tajua, mitä itse haluaa, tai ainakaan sitä, mitä se toinen ihan oikeasti haluaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Moni mies menee naimisiin siitä huolimatta, että nainen todennäköisesti haluaa jossain vaiheessa lapsia, ja moni nainen menee naimisiin siitä huolimatta, että mies ei todennäköisesti halua lapsia (ainakaan yhtä paljon). Nämä naiset kokee ehkä, että mies on petturi, kun ei kantanutkaan vastuuta omasta osuudestaan lapsen- ja kodinhoidossa, ja miehet vuorostaan kokee, että turhaan se nainen valittaa vastuusta "projektissa", johon ryhdyttiin lähinnä naisen tahdosta. Tulevaisuutta kun ei voi kukaan ennustaa, niin pettymyksiä tulee molemminpuolin.

Miten ne odotukset voisivatkaan kohdata? Katsohan ympärillesi. Naiset seurustelevat omissa porukoissaan ja miehet omissaan. Yhtäkkiä sitten pitäisi saada tuntemattoman eliölajin edustaja saman katon alle. Yhtään tietämättä mitään sen käyttäytymisestä. Ei ihme ettei naisviihteen pilvilinnoihin rakennetut haaveet täyty jos kokemuksen tuoma arkirealismi puuttuu.

Vähän ohi mutta naisen ehkäisyn sabotointi ja lapseen painostus on hyvin yleistä väkivaltaisesta suhteissa. Menee vähän ilkeämmäksi touhu kun mitä nää vinkupetterit pelkää. Näin hieman näkökulmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta saa sellasen kuvan, et miehet on itsekkäistä ja tunteettomia kusipäitä, jotka vihaavat lapsiaan, haluaa naisesta vaan seksiä ja hyödykkeitä, mut ei kauhee, jos pitäis ite panostaa millään muotoa naiseen tai perheeseen.

Ideaalitilanne on, että nainen ei hanki lapsia, pysyy aina ulkonäöltään täydellisenä, keskittää elämänsä miehen palvelemiseen, käy sekä palkkatöissä että hoitaa kodin ja maksaa vähintään 50% kaikista kuluista, vaikka mies ei tee elettäkään auttaakseen kotona. Niinkö? Ainiin ja nainen ei myöskään saa valittaa miehen juomisesta, lihomisesta ja pettämisestä. Menikö nyt niin kuin te haluatte ja niin kuin oikeudenmukaista on?

Myönnän, että provosoiduin ihan huolella ja tiedän, ettei kaikki miehet ole tuollaisia, mutta näistä viesteistä vaan saa sellaisen vaikutelman, että miehiä ei kiinnosta muu kuin se, että heille itselleen kaikki on helppoa. Tiedän myös, että on naisia, jotka ovat niin säälittäviä, että hankkiutuvat tahallaan raskaaksi salaa ja tälla tavalla naruttavat miehen. Erittäin tuomittavaa, pitäisi säätää laki, joka jättää pakotien miehelle tuollaisessa tilanteessa.

Mutta tiedän paljon enemmän tapauksia, joissa mies on sanonut, että joo hankitaan lapsia, mutta sitten kun nainen on pitkällä raskaana/muksu maailmassa niin häippästäänkin takavasemmalle ja itketään, kun pitää maksaa elareita.

Mä olen käsittänyt tän keskustelun niin, että ilmeisesti aika usein miesten ja naisten odotukset ja toiveet ei ihan kohtaa elämässä ja parisuhteessa. Voi olla niin, että molemmat osapuolet jopa haluaa naimisiin, mutta naimisissa oleminen merkitsee eri asioita osapuolille. Monille naisille se merkitsee sitä, että hankitaan esimerkiksi lapsia ja eletään aika pitkälti sellasta "perinteistä" lapsiperhearkea. Joskus käy niin, että se mies ei haluakaan samaa, vaan esim. että oltaisiin vaan kahdestaan, ja molemmat kävisi töissä ja elättäisi käytännössä pitkälti itse itsensä. Kumpikaan ei välttämättä näe ja tajua, mitä itse haluaa, tai ainakaan sitä, mitä se toinen ihan oikeasti haluaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Moni mies menee naimisiin siitä huolimatta, että nainen todennäköisesti haluaa jossain vaiheessa lapsia, ja moni nainen menee naimisiin siitä huolimatta, että mies ei todennäköisesti halua lapsia (ainakaan yhtä paljon). Nämä naiset kokee ehkä, että mies on petturi, kun ei kantanutkaan vastuuta omasta osuudestaan lapsen- ja kodinhoidossa, ja miehet vuorostaan kokee, että turhaan se nainen valittaa vastuusta "projektissa", johon ryhdyttiin lähinnä naisen tahdosta. Tulevaisuutta kun ei voi kukaan ennustaa, niin pettymyksiä tulee molemminpuolin.

Projekti, johon ryhdyttiin lähinnä naisen tahdosta... Onko nämä sekä miehet että naiset jotenkin älyllisesti vajaavaisia? Miksi haluista, toiveista ja vaatimuksista ei ole keskustelu jo hyvissä ajoin? Perhe ei ole sen enempää naisen kuin miehenkään projekti yksin, kun siihen lähdetään yhteisin toiveen ja haluin. Vaatimukset ja rajoittavat tekijät käydään läpi ennen minkään perheen perustamista.

Vierailija kirjoitti:

Vähän ohi mutta naisen ehkäisyn sabotointi ja lapseen painostus on hyvin yleistä väkivaltaisesta suhteissa. Menee vähän ilkeämmäksi touhu kun mitä nää vinkupetterit pelkää. Näin hieman näkökulmaa.

Onko tämä joku kilpailu siitä, kuka on ilkein tai julmin? Eikö voi todeta, että molemmat teot on väärin? Samalla logiikalla, jota kommenttisi ilmentää, perustellaan mm. väitettä, ettei tasa-arvotyölle ole enää Suomessa tarvetta, kun muualla on asiat vielä huonommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta saa sellasen kuvan, et miehet on itsekkäistä ja tunteettomia kusipäitä, jotka vihaavat lapsiaan, haluaa naisesta vaan seksiä ja hyödykkeitä, mut ei kauhee, jos pitäis ite panostaa millään muotoa naiseen tai perheeseen.

Ideaalitilanne on, että nainen ei hanki lapsia, pysyy aina ulkonäöltään täydellisenä, keskittää elämänsä miehen palvelemiseen, käy sekä palkkatöissä että hoitaa kodin ja maksaa vähintään 50% kaikista kuluista, vaikka mies ei tee elettäkään auttaakseen kotona. Niinkö? Ainiin ja nainen ei myöskään saa valittaa miehen juomisesta, lihomisesta ja pettämisestä. Menikö nyt niin kuin te haluatte ja niin kuin oikeudenmukaista on?

Myönnän, että provosoiduin ihan huolella ja tiedän, ettei kaikki miehet ole tuollaisia, mutta näistä viesteistä vaan saa sellaisen vaikutelman, että miehiä ei kiinnosta muu kuin se, että heille itselleen kaikki on helppoa. Tiedän myös, että on naisia, jotka ovat niin säälittäviä, että hankkiutuvat tahallaan raskaaksi salaa ja tälla tavalla naruttavat miehen. Erittäin tuomittavaa, pitäisi säätää laki, joka jättää pakotien miehelle tuollaisessa tilanteessa.

Mutta tiedän paljon enemmän tapauksia, joissa mies on sanonut, että joo hankitaan lapsia, mutta sitten kun nainen on pitkällä raskaana/muksu maailmassa niin häippästäänkin takavasemmalle ja itketään, kun pitää maksaa elareita.

Mä olen käsittänyt tän keskustelun niin, että ilmeisesti aika usein miesten ja naisten odotukset ja toiveet ei ihan kohtaa elämässä ja parisuhteessa. Voi olla niin, että molemmat osapuolet jopa haluaa naimisiin, mutta naimisissa oleminen merkitsee eri asioita osapuolille. Monille naisille se merkitsee sitä, että hankitaan esimerkiksi lapsia ja eletään aika pitkälti sellasta "perinteistä" lapsiperhearkea. Joskus käy niin, että se mies ei haluakaan samaa, vaan esim. että oltaisiin vaan kahdestaan, ja molemmat kävisi töissä ja elättäisi käytännössä pitkälti itse itsensä. Kumpikaan ei välttämättä näe ja tajua, mitä itse haluaa, tai ainakaan sitä, mitä se toinen ihan oikeasti haluaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Moni mies menee naimisiin siitä huolimatta, että nainen todennäköisesti haluaa jossain vaiheessa lapsia, ja moni nainen menee naimisiin siitä huolimatta, että mies ei todennäköisesti halua lapsia (ainakaan yhtä paljon). Nämä naiset kokee ehkä, että mies on petturi, kun ei kantanutkaan vastuuta omasta osuudestaan lapsen- ja kodinhoidossa, ja miehet vuorostaan kokee, että turhaan se nainen valittaa vastuusta "projektissa", johon ryhdyttiin lähinnä naisen tahdosta. Tulevaisuutta kun ei voi kukaan ennustaa, niin pettymyksiä tulee molemminpuolin.

Projekti, johon ryhdyttiin lähinnä naisen tahdosta... Onko nämä sekä miehet että naiset jotenkin älyllisesti vajaavaisia? Miksi haluista, toiveista ja vaatimuksista ei ole keskustelu jo hyvissä ajoin? Perhe ei ole sen enempää naisen kuin miehenkään projekti yksin, kun siihen lähdetään yhteisin toiveen ja haluin. Vaatimukset ja rajoittavat tekijät käydään läpi ennen minkään perheen perustamista.

Sepä se. Harmi vaan, kun ihmiset ei osaa erota tarpeeksi ajoissa. Monesti halutaan niin kovin jotain asiaa, esim. viettää loppuelämä yhdessä/perustaa perhe juuri "tämän" ihmisen kanssa, ettei ajatella järkevästi eikä oikeasti kuulla sitä, mitä se toinen haluaa. Monet on myös yksinkertaisesti liian vässyköitä. On helpompi antaa periksi kuin erota.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta saa sellasen kuvan, et miehet on itsekkäistä ja tunteettomia kusipäitä, jotka vihaavat lapsiaan, haluaa naisesta vaan seksiä ja hyödykkeitä, mut ei kauhee, jos pitäis ite panostaa millään muotoa naiseen tai perheeseen.

Ideaalitilanne on, että nainen ei hanki lapsia, pysyy aina ulkonäöltään täydellisenä, keskittää elämänsä miehen palvelemiseen, käy sekä palkkatöissä että hoitaa kodin ja maksaa vähintään 50% kaikista kuluista, vaikka mies ei tee elettäkään auttaakseen kotona. Niinkö? Ainiin ja nainen ei myöskään saa valittaa miehen juomisesta, lihomisesta ja pettämisestä. Menikö nyt niin kuin te haluatte ja niin kuin oikeudenmukaista on?

Myönnän, että provosoiduin ihan huolella ja tiedän, ettei kaikki miehet ole tuollaisia, mutta näistä viesteistä vaan saa sellaisen vaikutelman, että miehiä ei kiinnosta muu kuin se, että heille itselleen kaikki on helppoa. Tiedän myös, että on naisia, jotka ovat niin säälittäviä, että hankkiutuvat tahallaan raskaaksi salaa ja tälla tavalla naruttavat miehen. Erittäin tuomittavaa, pitäisi säätää laki, joka jättää pakotien miehelle tuollaisessa tilanteessa.

Mutta tiedän paljon enemmän tapauksia, joissa mies on sanonut, että joo hankitaan lapsia, mutta sitten kun nainen on pitkällä raskaana/muksu maailmassa niin häippästäänkin takavasemmalle ja itketään, kun pitää maksaa elareita.

Mä olen käsittänyt tän keskustelun niin, että ilmeisesti aika usein miesten ja naisten odotukset ja toiveet ei ihan kohtaa elämässä ja parisuhteessa. Voi olla niin, että molemmat osapuolet jopa haluaa naimisiin, mutta naimisissa oleminen merkitsee eri asioita osapuolille. Monille naisille se merkitsee sitä, että hankitaan esimerkiksi lapsia ja eletään aika pitkälti sellasta "perinteistä" lapsiperhearkea. Joskus käy niin, että se mies ei haluakaan samaa, vaan esim. että oltaisiin vaan kahdestaan, ja molemmat kävisi töissä ja elättäisi käytännössä pitkälti itse itsensä. Kumpikaan ei välttämättä näe ja tajua, mitä itse haluaa, tai ainakaan sitä, mitä se toinen ihan oikeasti haluaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Moni mies menee naimisiin siitä huolimatta, että nainen todennäköisesti haluaa jossain vaiheessa lapsia, ja moni nainen menee naimisiin siitä huolimatta, että mies ei todennäköisesti halua lapsia (ainakaan yhtä paljon). Nämä naiset kokee ehkä, että mies on petturi, kun ei kantanutkaan vastuuta omasta osuudestaan lapsen- ja kodinhoidossa, ja miehet vuorostaan kokee, että turhaan se nainen valittaa vastuusta "projektissa", johon ryhdyttiin lähinnä naisen tahdosta. Tulevaisuutta kun ei voi kukaan ennustaa, niin pettymyksiä tulee molemminpuolin.

Projekti, johon ryhdyttiin lähinnä naisen tahdosta... Onko nämä sekä miehet että naiset jotenkin älyllisesti vajaavaisia? Miksi haluista, toiveista ja vaatimuksista ei ole keskustelu jo hyvissä ajoin? Perhe ei ole sen enempää naisen kuin miehenkään projekti yksin, kun siihen lähdetään yhteisin toiveen ja haluin. Vaatimukset ja rajoittavat tekijät käydään läpi ennen minkään perheen perustamista.

Mutta hyvänen aika! Etkö sinä nyt ymmärrä suurta rakkautta? Silloin kaikki menee loistavasti, ja kyllä se toinen muuttaa mielensä, kun minä sitä tarpeeksi rakastan! Juu, lehmät lentävät. Miehet, katsokaa ihan oikeasti ensin, miten nainen suhtautuu lapsiin, vaikka se olisikin "ei vielä" (vielä-sanan  kohdalla kannattaa lähteä lujaa  karkuun)! Ja naiset! Älkää luottako siihen, että saisitte miehen pään käännetyksi. Vastahakoinen isä ei TODELLAKAAN ole paras isä sinun lapsillesi, vaikka muuten miten ihana olisikin - se pitäisi ymmärtää jo ennen kuin syöksyy ummessa silmin saman katon alle. Minun mielestäni se on yksi ensimmäisistä molemmin puolin tarkistettavista asioista, ennen kuin ehtii kiintyä toiseen liikaa. Ei kehtaa? Sitten kehtaa kuitenkin pettyä tai pettää luottamuksen? "Me ymmärrämme toisiamme sanoittakin"? Valitettavasti olen nähnyt liikaa esimerkkejä siitä, että ihmiset ovatkin ymmärtäneet  toisensa väärin.

Vaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta saa sellasen kuvan, et miehet on itsekkäistä ja tunteettomia kusipäitä, jotka vihaavat lapsiaan, haluaa naisesta vaan seksiä ja hyödykkeitä, mut ei kauhee, jos pitäis ite panostaa millään muotoa naiseen tai perheeseen.

Ideaalitilanne on, että nainen ei hanki lapsia, pysyy aina ulkonäöltään täydellisenä, keskittää elämänsä miehen palvelemiseen, käy sekä palkkatöissä että hoitaa kodin ja maksaa vähintään 50% kaikista kuluista, vaikka mies ei tee elettäkään auttaakseen kotona. Niinkö? Ainiin ja nainen ei myöskään saa valittaa miehen juomisesta, lihomisesta ja pettämisestä. Menikö nyt niin kuin te haluatte ja niin kuin oikeudenmukaista on?

Myönnän, että provosoiduin ihan huolella ja tiedän, ettei kaikki miehet ole tuollaisia, mutta näistä viesteistä vaan saa sellaisen vaikutelman, että miehiä ei kiinnosta muu kuin se, että heille itselleen kaikki on helppoa. Tiedän myös, että on naisia, jotka ovat niin säälittäviä, että hankkiutuvat tahallaan raskaaksi salaa ja tälla tavalla naruttavat miehen. Erittäin tuomittavaa, pitäisi säätää laki, joka jättää pakotien miehelle tuollaisessa tilanteessa.

Mutta tiedän paljon enemmän tapauksia, joissa mies on sanonut, että joo hankitaan lapsia, mutta sitten kun nainen on pitkällä raskaana/muksu maailmassa niin häippästäänkin takavasemmalle ja itketään, kun pitää maksaa elareita.

Mä olen käsittänyt tän keskustelun niin, että ilmeisesti aika usein miesten ja naisten odotukset ja toiveet ei ihan kohtaa elämässä ja parisuhteessa. Voi olla niin, että molemmat osapuolet jopa haluaa naimisiin, mutta naimisissa oleminen merkitsee eri asioita osapuolille. Monille naisille se merkitsee sitä, että hankitaan esimerkiksi lapsia ja eletään aika pitkälti sellasta "perinteistä" lapsiperhearkea. Joskus käy niin, että se mies ei haluakaan samaa, vaan esim. että oltaisiin vaan kahdestaan, ja molemmat kävisi töissä ja elättäisi käytännössä pitkälti itse itsensä. Kumpikaan ei välttämättä näe ja tajua, mitä itse haluaa, tai ainakaan sitä, mitä se toinen ihan oikeasti haluaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Moni mies menee naimisiin siitä huolimatta, että nainen todennäköisesti haluaa jossain vaiheessa lapsia, ja moni nainen menee naimisiin siitä huolimatta, että mies ei todennäköisesti halua lapsia (ainakaan yhtä paljon). Nämä naiset kokee ehkä, että mies on petturi, kun ei kantanutkaan vastuuta omasta osuudestaan lapsen- ja kodinhoidossa, ja miehet vuorostaan kokee, että turhaan se nainen valittaa vastuusta "projektissa", johon ryhdyttiin lähinnä naisen tahdosta. Tulevaisuutta kun ei voi kukaan ennustaa, niin pettymyksiä tulee molemminpuolin.

Projekti, johon ryhdyttiin lähinnä naisen tahdosta... Onko nämä sekä miehet että naiset jotenkin älyllisesti vajaavaisia? Miksi haluista, toiveista ja vaatimuksista ei ole keskustelu jo hyvissä ajoin? Perhe ei ole sen enempää naisen kuin miehenkään projekti yksin, kun siihen lähdetään yhteisin toiveen ja haluin. Vaatimukset ja rajoittavat tekijät käydään läpi ennen minkään perheen perustamista.

Mutta hyvänen aika! Etkö sinä nyt ymmärrä suurta rakkautta? Silloin kaikki menee loistavasti, ja kyllä se toinen muuttaa mielensä, kun minä sitä tarpeeksi rakastan! Juu, lehmät lentävät. Miehet, katsokaa ihan oikeasti ensin, miten nainen suhtautuu lapsiin, vaikka se olisikin "ei vielä" (vielä-sanan  kohdalla kannattaa lähteä lujaa  karkuun)! Ja naiset! Älkää luottako siihen, että saisitte miehen pään käännetyksi. Vastahakoinen isä ei TODELLAKAAN ole paras isä sinun lapsillesi, vaikka muuten miten ihana olisikin - se pitäisi ymmärtää jo ennen kuin syöksyy ummessa silmin saman katon alle. Minun mielestäni se on yksi ensimmäisistä molemmin puolin tarkistettavista asioista, ennen kuin ehtii kiintyä toiseen liikaa. Ei kehtaa? Sitten kehtaa kuitenkin pettyä tai pettää luottamuksen? "Me ymmärrämme toisiamme sanoittakin"? Valitettavasti olen nähnyt liikaa esimerkkejä siitä, että ihmiset ovatkin ymmärtäneet  toisensa väärin.

Hassua, että kuvittelet kaikkien miesten olevan vastahakoisia isiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vaimo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta saa sellasen kuvan, et miehet on itsekkäistä ja tunteettomia kusipäitä, jotka vihaavat lapsiaan, haluaa naisesta vaan seksiä ja hyödykkeitä, mut ei kauhee, jos pitäis ite panostaa millään muotoa naiseen tai perheeseen.

Ideaalitilanne on, että nainen ei hanki lapsia, pysyy aina ulkonäöltään täydellisenä, keskittää elämänsä miehen palvelemiseen, käy sekä palkkatöissä että hoitaa kodin ja maksaa vähintään 50% kaikista kuluista, vaikka mies ei tee elettäkään auttaakseen kotona. Niinkö? Ainiin ja nainen ei myöskään saa valittaa miehen juomisesta, lihomisesta ja pettämisestä. Menikö nyt niin kuin te haluatte ja niin kuin oikeudenmukaista on?

Myönnän, että provosoiduin ihan huolella ja tiedän, ettei kaikki miehet ole tuollaisia, mutta näistä viesteistä vaan saa sellaisen vaikutelman, että miehiä ei kiinnosta muu kuin se, että heille itselleen kaikki on helppoa. Tiedän myös, että on naisia, jotka ovat niin säälittäviä, että hankkiutuvat tahallaan raskaaksi salaa ja tälla tavalla naruttavat miehen. Erittäin tuomittavaa, pitäisi säätää laki, joka jättää pakotien miehelle tuollaisessa tilanteessa.

Mutta tiedän paljon enemmän tapauksia, joissa mies on sanonut, että joo hankitaan lapsia, mutta sitten kun nainen on pitkällä raskaana/muksu maailmassa niin häippästäänkin takavasemmalle ja itketään, kun pitää maksaa elareita.

Mä olen käsittänyt tän keskustelun niin, että ilmeisesti aika usein miesten ja naisten odotukset ja toiveet ei ihan kohtaa elämässä ja parisuhteessa. Voi olla niin, että molemmat osapuolet jopa haluaa naimisiin, mutta naimisissa oleminen merkitsee eri asioita osapuolille. Monille naisille se merkitsee sitä, että hankitaan esimerkiksi lapsia ja eletään aika pitkälti sellasta "perinteistä" lapsiperhearkea. Joskus käy niin, että se mies ei haluakaan samaa, vaan esim. että oltaisiin vaan kahdestaan, ja molemmat kävisi töissä ja elättäisi käytännössä pitkälti itse itsensä. Kumpikaan ei välttämättä näe ja tajua, mitä itse haluaa, tai ainakaan sitä, mitä se toinen ihan oikeasti haluaa, ennen kuin on liian myöhäistä. Moni mies menee naimisiin siitä huolimatta, että nainen todennäköisesti haluaa jossain vaiheessa lapsia, ja moni nainen menee naimisiin siitä huolimatta, että mies ei todennäköisesti halua lapsia (ainakaan yhtä paljon). Nämä naiset kokee ehkä, että mies on petturi, kun ei kantanutkaan vastuuta omasta osuudestaan lapsen- ja kodinhoidossa, ja miehet vuorostaan kokee, että turhaan se nainen valittaa vastuusta "projektissa", johon ryhdyttiin lähinnä naisen tahdosta. Tulevaisuutta kun ei voi kukaan ennustaa, niin pettymyksiä tulee molemminpuolin.

Projekti, johon ryhdyttiin lähinnä naisen tahdosta... Onko nämä sekä miehet että naiset jotenkin älyllisesti vajaavaisia? Miksi haluista, toiveista ja vaatimuksista ei ole keskustelu jo hyvissä ajoin? Perhe ei ole sen enempää naisen kuin miehenkään projekti yksin, kun siihen lähdetään yhteisin toiveen ja haluin. Vaatimukset ja rajoittavat tekijät käydään läpi ennen minkään perheen perustamista.

Mutta hyvänen aika! Etkö sinä nyt ymmärrä suurta rakkautta? Silloin kaikki menee loistavasti, ja kyllä se toinen muuttaa mielensä, kun minä sitä tarpeeksi rakastan! Juu, lehmät lentävät. Miehet, katsokaa ihan oikeasti ensin, miten nainen suhtautuu lapsiin, vaikka se olisikin "ei vielä" (vielä-sanan  kohdalla kannattaa lähteä lujaa  karkuun)! Ja naiset! Älkää luottako siihen, että saisitte miehen pään käännetyksi. Vastahakoinen isä ei TODELLAKAAN ole paras isä sinun lapsillesi, vaikka muuten miten ihana olisikin - se pitäisi ymmärtää jo ennen kuin syöksyy ummessa silmin saman katon alle. Minun mielestäni se on yksi ensimmäisistä molemmin puolin tarkistettavista asioista, ennen kuin ehtii kiintyä toiseen liikaa. Ei kehtaa? Sitten kehtaa kuitenkin pettyä tai pettää luottamuksen? "Me ymmärrämme toisiamme sanoittakin"? Valitettavasti olen nähnyt liikaa esimerkkejä siitä, että ihmiset ovatkin ymmärtäneet  toisensa väärin.

Hassua, että kuvittelet kaikkien miesten olevan vastahakoisia isiä. 

Mistä sinä sellaisen käsityksen sait? Minä tarkoitin vain niitä miehiä, jotka ovat jo osoittautuneet vastahakoisiksi, en suinkaan kaikkia. Esim. oma mieheni ei ollut lainkaan vastahakoinen kahden lapsen isäksi, ja hyvä isä hän on ollutkin pojilleen. Kolmanteen vastahakoinen olisi ollut hyvin lievä ilmaisu. Niinpä totesin, että asia selvä, ja ne kaksi lasta saivat riittää minullekin.

Miehen ei kannata mennä naimisiin Suomessa eikä edes muuttaa yhteen naisen kanssa. Kun nainen rupeaa valittaan (suurin osa naisista rupeaa) niin siitä ei pääse eroon kuin erittäin kalliisti.

Vaimostaan eronnut mies ei saa tutkituttaa isyyttään, vaikka epäilee yhteisten lasten syntyneen ex-vaimon uskottomuuden seurauksena.

Oikeuden mukaan on tärkeää, että vuosien aikana vakiintuneita perhesuhteita ei rikota isyystutkimuksella.

Näin linjasi Helsingin hovioikeus, joka antoi ratkaisun tunteita herättävässä riidassa. Samansisältöiseen ratkaisuun oli päätynyt aiemmin Hyvinkään käräjäoikeus.

Jutussa oli kyse vuosina 2001–13 naimisissa olleen pariskunnan riidasta. Liiton aikana pariskunnalle syntyi kolme lasta.

Mies vaati oikeudessa, että hänen isyytensä alaikäisten lasten osalta kumotaan.

Mies kertoi, että oli saanut tietää vaimonsa uskottomuudesta, kun pariskunta oli käynyt vuonna 2012 yhdessä perheterapiassa.

Miehen epäilykset isyydestään voimistuivat, kun hän sai vuonna 2013 tekstiviestin vaimon uudelta miesystävältä.

Viestissä uusi miesystävä kysyi, onko epäilijässä miestä sanomaan lapsille, ettei hän ole heidän isänsä.

Naisen mukaan lapset ovat varmuudella ex-miehen. Uskottomuus oli tapahtunut naisen mukaan kuusi vuotta nuorimman lapsen syntymän jälkeen. Mies oli samaisena vuonna muuttanut omaan asuntoon.

Lapset olivat syntyneet vuosia ennen avioeroa.

Myös uuden miesystävän näkemys tuki naisen tarinaa. Oikeudessa miesystävä sanoi lähettäneensä viestin, koska oli huolissaan miehen ja lasten väleistä. Tarkoituksena ei ollut asettaa toisen miehen isyyttä kyseenalaiseksi, hän tähdensi.

Hyvinkään käräjäoikeuden mukaan isyyden selvittäminen oikeuden määräämällä oikeusgeneettisellä tutkimuksella ei ole tarkoitettu avioeron aiheuttaman uskottomuusepäilyn selvittämiseen.

Miehen epäilys siitä, etteivät lapset olleetkaan häneen, perustui käräjäoikeuden mukaan epämääräisiin olettamuksiin.

Lasten edun mukaista oli säilyttää vakiintuneet olosuhteet. Sukulaisuussuhteen katkeaminen voisi olla lapselle järkyttävä kokemus, linjasi oikeus.

Myöskään hovioikeuden mukaan riittäviä perusteluita isyyden kumoamiskanteelle ei ollut.

Isyyslain mukaan isän tai äidin on laitettava kanne vireille kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä.

Painavissa perusteluissa kanteen voi nostaa myöhemminkin. Lapsen kanneoikeudelle ei ole asetettu määräaikaa.

Mies ei nostanut kannetta isyyslain mukaisessa määräajassa, joten oikeus hylkäsi kanneoikeuden.

Miehen mukaan hän ei ollut viivytellyt kanteen nostamisessa, koska oli saanut epäilyksiä herättäneen tekstiviesti vasta vuonna 2013. Hän oli laittanut asian vireille kuuden kuukauden sisällä tästä.

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/316057-eroisa-havisi-isyysriid…

Eli miehiä haukutaan kun ne ei hoida lapsiaa eikä maksa elatusmaksujaan. Mutta samalla isillä ei ole mitään oikeuksia.

Miehen ei todellakaan kannata tehdä lapsia tässä maassa.

Vierailija kirjoitti:

Vaimostaan eronnut mies ei saa tutkituttaa isyyttään, vaikka epäilee yhteisten lasten syntyneen ex-vaimon uskottomuuden seurauksena.

Oikeuden mukaan on tärkeää, että vuosien aikana vakiintuneita perhesuhteita ei rikota isyystutkimuksella.

Näin linjasi Helsingin hovioikeus, joka antoi ratkaisun tunteita herättävässä riidassa. Samansisältöiseen ratkaisuun oli päätynyt aiemmin Hyvinkään käräjäoikeus.

Jutussa oli kyse vuosina 2001–13 naimisissa olleen pariskunnan riidasta. Liiton aikana pariskunnalle syntyi kolme lasta.

Mies vaati oikeudessa, että hänen isyytensä alaikäisten lasten osalta kumotaan.

Mies kertoi, että oli saanut tietää vaimonsa uskottomuudesta, kun pariskunta oli käynyt vuonna 2012 yhdessä perheterapiassa.

Miehen epäilykset isyydestään voimistuivat, kun hän sai vuonna 2013 tekstiviestin vaimon uudelta miesystävältä.

Viestissä uusi miesystävä kysyi, onko epäilijässä miestä sanomaan lapsille, ettei hän ole heidän isänsä.

Naisen mukaan lapset ovat varmuudella ex-miehen. Uskottomuus oli tapahtunut naisen mukaan kuusi vuotta nuorimman lapsen syntymän jälkeen. Mies oli samaisena vuonna muuttanut omaan asuntoon.

Lapset olivat syntyneet vuosia ennen avioeroa.

Myös uuden miesystävän näkemys tuki naisen tarinaa. Oikeudessa miesystävä sanoi lähettäneensä viestin, koska oli huolissaan miehen ja lasten väleistä. Tarkoituksena ei ollut asettaa toisen miehen isyyttä kyseenalaiseksi, hän tähdensi.

Hyvinkään käräjäoikeuden mukaan isyyden selvittäminen oikeuden määräämällä oikeusgeneettisellä tutkimuksella ei ole tarkoitettu avioeron aiheuttaman uskottomuusepäilyn selvittämiseen.

Miehen epäilys siitä, etteivät lapset olleetkaan häneen, perustui käräjäoikeuden mukaan epämääräisiin olettamuksiin.

Lasten edun mukaista oli säilyttää vakiintuneet olosuhteet. Sukulaisuussuhteen katkeaminen voisi olla lapselle järkyttävä kokemus, linjasi oikeus.

Myöskään hovioikeuden mukaan riittäviä perusteluita isyyden kumoamiskanteelle ei ollut.

Isyyslain mukaan isän tai äidin on laitettava kanne vireille kahden vuoden kuluessa lapsen syntymästä.

Painavissa perusteluissa kanteen voi nostaa myöhemminkin. Lapsen kanneoikeudelle ei ole asetettu määräaikaa.

Mies ei nostanut kannetta isyyslain mukaisessa määräajassa, joten oikeus hylkäsi kanneoikeuden.

Miehen mukaan hän ei ollut viivytellyt kanteen nostamisessa, koska oli saanut epäilyksiä herättäneen tekstiviesti vasta vuonna 2013. Hän oli laittanut asian vireille kuuden kuukauden sisällä tästä.

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/316057-eroisa-havisi-isyysriid…

Perhehän ei hajoa eikä lapsi kärsi kun lapsi rupeaa itse vaatimaan isyystestejä. Sitten se tajuaa että sille on valehdeltu sen koko ikä ja sen isä ei olekkaan sen isä. Eikä se tiedä missä oikea isä on tai minkälainen se on.

http://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/ihmiset/seela_sella_tama…

Yritin muuttaa häntä koko ajan, niin kuin kaikki naiset tekevät aina sen virheen, että yrittävät kouluttaa miestään sellaiseksi kuin heidän mielestään olisi edustavaa

Täyttä asiaa. Naisilla on sellainen järjetön ajatusmaailma että mies on naisen omasuutta ja nainen voi kouluttaa miestä kuin jotain koiraa. Tekemään sellaisia temppuja kuin nainen haluaa koska nainen haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Eli miehiä haukutaan kun ne ei hoida lapsiaa eikä maksa elatusmaksujaan. Mutta samalla isillä ei ole mitään oikeuksia.

Miehen ei todellakaan kannata tehdä lapsia tässä maassa.

Älkää tehkö! Lapsen hankkiminen on oma valinta ja vastuu.

Vierailija kirjoitti:

Nyt hieman OT mutta kiinnostaa että mikä tässä on logiikka että lapsia samaan aikaan ei haluta missään nimessä mutta kuitenkin eron sattuessa olisi saatava lasten huoltajuus? Joo elarit juu mutta jos niistä lapsista ei tykkää ja niitä ei halua niin on se nyt huomattavasti pienempi vaiva laittaa lasten elatukseen rahaa kuin olla lähivanhempi 24/7.

Ne jotka ei niitä lappsia halua niin niillä ei yleensä ole niitä lapsia. Kaksi eri ryhmää!

Miesten kannattaa teettää kastraatio.

- niksnaks!

Ekan sivun katkeruus kuormitti pienen miehen mielen ja jätin loput lukematta