Lue keskustelun säännöt.
Ai että olen tyytäväinen kun tein lapset ajoissa.
19.12.2016 |
Sain lapseni kun olin valmistunut yliopistolta ja aloittelin työuraani. Ikää oli ensimmäisen syntyessä 26-vuotta ja toisen syntyessä 28-vuotta. Rahasta toki oli aluksi tiukkaa, mutta ei se silloin niin haitannut ja nuorena jaksoi valvoa lasten takia yms. Vanhempi lapsista menee kohta lukioon ja eli kohta lähtevät omille teilleen lapset. Nyt on rahaa ja onneksi vielä terveyttäkin jäljellä ja sitten voikin vielä miettiä mitä kaikkea tässä tekisi. Kaverit tekevät nyt lapsiaan ja kun lapset ovat täysi-ikäisiä he ovatkin eläkeiässä ja nyt kun kuuntelee niin raskasta tuntuu olevan kun ikää on tullut.
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Jep. Mä tein ekani 23-vuotiaana ja loput 29-ja 30-vuotiaina ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että lapset kannattaa tehdä alle kolmekymppisenä! Koskaan ei tiedä mitä elämässä käy tai kuinka vanhaksi saa elää, mutta suurempi todennäköisyys on nuoremmalla saada nähdä lapsenlapsensa yms.
On helppo olla ehdottomasti jotain mieltä silloin, kun on sellainen puoliso, jonka kanssa on mahdollista niitä lapsia tehdä "oikeaan aikaan". Kaikilla ei vain sellaista ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon aina ajatellu että esikoisen tahtoisin 25-26v ja kuopuksen n. 30v :D
Haluan siis kaksi lasta 4-5v ikäeron lapsille, saa nähdä meneekö sinne päinkään sitten todellisuudessa. Nyt ikää 21v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
Vanhempien äitien on näköjään mahdoton ymmärtää että jos se baarittelu ja yöelämä ja "vapaus" ei hirveästi kiinosta parikymppisenä ni tuskin sitä enää nelikymppisenäkään joka viikonloppu siellä ravaa. (Tietty poikkeuksia on)
Mua ei ole ikinä kiinostanut alkoholi ja yöelämä. En myöskään menettänyt vapauttani kun tulin äidiksi nuorena, toisin kun ilmeisesti vanhat äidit sen menettää kun lapsen saavat?!? Minulla on ihana mies joka myös huolehtii lapsesta ja ihan sen verran sain tavata ystäviä kuin halusinkin
Nyt kun lapset ovat isoja en odota että alan elää nuoruuttani, eikä myöskään kukaan ystävistäni, edelleenkään ei kiinosta yöelämä ja äkkilähdöt hevon kuuseen:) tai boheemielämäntapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pääsen vielä helpommalla, kun en tee niitä ollenkaan.
Miksi ihmeessä notkut sitten VAUVA-lehden palstalla. Vaivaako asia?
Notkuuhan täällä sellaisiakin, joiden lapset eivät enää aikoihin ole olleet vauvoja, jos nyt ihan pedanteiksi ruvetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
Vanhempien äitien on näköjään mahdoton ymmärtää että jos se baarittelu ja yöelämä ja "vapaus" ei hirveästi kiinosta parikymppisenä ni tuskin sitä enää nelikymppisenäkään joka viikonloppu siellä ravaa. (Tietty poikkeuksia on)
Mua ei ole ikinä kiinostanut alkoholi ja yöelämä. En myöskään menettänyt vapauttani kun tulin äidiksi nuorena, toisin kun ilmeisesti vanhat äidit sen menettää kun lapsen saavat?!? Minulla on ihana mies joka myös huolehtii lapsesta ja ihan sen verran sain tavata ystäviä kuin halusinkin
Nyt kun lapset ovat isoja en odota että alan elää nuoruuttani, eikä myöskään kukaan ystävistäni, edelleenkään ei kiinosta yöelämä ja äkkilähdöt hevon kuuseen:) tai boheemielämäntapa.
Huoh, tylsän ihmisen tylsä elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
30v on oikein hyvä ikä hankkia lapsia. Kannattaa nauttia siitä nuoruudesta kunnolla, elämän parasta aikaa.
Olen itse nyt 27v enkä tosiaankaan voisi kuvitella itseäni äidiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sain ainokaiseni 25-vuotiaana yllätysraskauden myötä, enkä voisi olla onnellisempi, vaikka senaikainen miesystävä ei pysynytkään rinnalla. En ole koskaan erityisemmin pitänyt lapsista tai suunnitellut hankkivani lasta, mutta tyttäreni syntyminen muutti elämäni täysin. <3 Tällä hetkellä tyttö on 13-vuotias.
Vierailija kirjoitti:
Siinä, jos halutaan tehdä lapset nuorina tavallaan "alta pois", ei ole kyse aina siitä, että halutaan päästä lapsista mahdollisimman nuorena eroon. Pikkulapsiaika on vain joitain vuosia, sitä seuraa arki koululaisten kanssa, sitten teini-ikä. Noin 18 vuotta lapsuutta eri vaiheineen, sitten useimmiten monia vuosikymmeniä elämää aikuisen lapsen kanssa. Tämä voi tulla monelle yllätyksenä, mutta kaikki vanhemmat eivät ole ns. "vauva-/pikkulapsi-ihmisiä". Useimmat rakastavat lapsiaan alusta asti, mutta monille pikkulapsi-aika ei todellakaan ole vanhemmuuden auvoisinta aikaa. Moni sen sijaan saa paljon suhteesta isoihin tai aikuisiin lapsiin. Ja aika lyhythän tuo pikkulapsiaika onkin, olisi aika lyhytnäköistä vain sen yksin antaa määrittää, haluaako lapsia vai ei. Jos joku haluaa tehdä lapset nuorena "pois vaivoista", sillä usein tarkoitetaan nimenomaan tuota pikkulapsivaihetta. Harvalla lienee unelmana olla nelikymppisenä lapsistaan vieraantunut, etäinen pubiruusu. Moni sen sijaan ei malta odottaa sitä, että pääsee viettämään aikaa ja harrastamaan isojen tai aikuisten lasten kanssa. Oikeasti vihdoin tutustua näihin ajattelevina ihmisinä, eikä pelkkinä lapsina.
Tätä juuri on vanhempien äitien vaikea ymmärtää.
Ei kukaan pakosta tee lapsia nuorena että pääsevät nelikymppisenä elämään uutta nuoruutta, kukahan tuonkin lauseen on keksinyt. Ihan yhtä kauan se nuori äiti hoitaa sitä lastansa kuin vanhempikin äiti.
Itse tykkään kun nyt kolmekymppisenä lapset on isoja ja elämä on erilaista kun vaippaiässä, en jaksaisi enää vaippaiaikaa kun tiedän millaista elämä nyt on. Silloin kun omat lapset oli taaperoita tykkäsin nähdä kuinka oppivat asioita ja kokivat kaikkea uutta, ihan samallakailla kun koin asiat kuin vanhemmat äidit nyt..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua aina kyrpii nämä "onneksi tein lapset nuorena/kolmekymppisenä/vanhempana" jutut. Jokaiselle kun se oikea aika tehdä lapsia on eri.
Itse aloitin nuorena ja silti ketuttaa tämäkin keskustelu. Se kun ei ole oikea aika kaikille muille. Jotkut haluavat elää huolettomasti ja vapaasti pitempään kun taas jotkut haluavat enemmän vakiintua ja elää perhe-elämää. Jotkut vaan ei voi kuvitella olevansa nuorena äiti/isä mutta se aika tulee myöhemmin. Jotkut ei halua lapsia ollenkaan ja sekin on okeij.
Toki molemmissa ajankohdissa on puolensa, mutta jokainen tehköön silloin kun itsestä parhaimmalta tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
Vanhempien äitien on näköjään mahdoton ymmärtää että jos se baarittelu ja yöelämä ja "vapaus" ei hirveästi kiinosta parikymppisenä ni tuskin sitä enää nelikymppisenäkään joka viikonloppu siellä ravaa. (Tietty poikkeuksia on)
Mua ei ole ikinä kiinostanut alkoholi ja yöelämä. En myöskään menettänyt vapauttani kun tulin äidiksi nuorena, toisin kun ilmeisesti vanhat äidit sen menettää kun lapsen saavat?!? Minulla on ihana mies joka myös huolehtii lapsesta ja ihan sen verran sain tavata ystäviä kuin halusinkin
Nyt kun lapset ovat isoja en odota että alan elää nuoruuttani, eikä myöskään kukaan ystävistäni, edelleenkään ei kiinosta yöelämä ja äkkilähdöt hevon kuuseen:) tai boheemielämäntapa.
Huoh, tylsän ihmisen tylsä elämä.
Älä suotta huokaile, olen onnellinen eikä voisi vähempää kiinostaa onko elämäni jonkun muun silmissä tylsää;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työkaverin tyttö sai ekan lapsen 17 vuotiaana, käviköhän lukiota vuoden. Kun on kiva saada lapset nuorena.
Nyt on lapsia monta, äiti täytti 30 v. Päivääkään ei ole tehnyt työtä, kun on aina ollut äitiyslomalla tai raskaana.
Lasten isäkin jäi kotiin, kun palkkatulo vaikutti tukien määrään. On kiva kesäisin ottaa pari vanhinta poikaa ja kalastella.
Aina työntää laiska hoitoon muualle, jopa minulle vaikka ei olla ylin10 v nähty.
Työkaveri sanoi suoraan hän on sanonut kukaan hänen ystävistään ei hoida tyttären lapsia, jos tytär soittaa, sano suoraan ei.
Päivän puheenaiheet ovat miten voi saada enemmän tukiaisia ja isomman asunnon. Päivällä työkaveri näytti tyttärensä kirjoitusta, kun valtio riistää heiltä .
Toisen työkaverin lapsi opiskelee , miehensä myös opiskelee, ovat n 25 v, 3 lapsen vanhempia. Yliopistossa kirjoilla jne jne. On kiva saada lapset opiskeluaikana, saa hyvät tuet ja työnantaja arvostaa kun ei jää äitiyslomalle ja lapset eivät sairastelee niin paljon kun vauva-ajat ovat takana.
Kumpikaan ei saa opiskeluja eteenpäin, kun ilmainen päivähoito ei ole montaa tuntia, koska eivät ole suorittaneet kursseja. Kesätöitä ei haeta, kun on kiva että lapsilla on pitkä loma.
Makuja on monenlaisia .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
Vanhempien äitien on näköjään mahdoton ymmärtää että jos se baarittelu ja yöelämä ja "vapaus" ei hirveästi kiinosta parikymppisenä ni tuskin sitä enää nelikymppisenäkään joka viikonloppu siellä ravaa. (Tietty poikkeuksia on)
Mua ei ole ikinä kiinostanut alkoholi ja yöelämä. En myöskään menettänyt vapauttani kun tulin äidiksi nuorena, toisin kun ilmeisesti vanhat äidit sen menettää kun lapsen saavat?!? Minulla on ihana mies joka myös huolehtii lapsesta ja ihan sen verran sain tavata ystäviä kuin halusinkin
Nyt kun lapset ovat isoja en odota että alan elää nuoruuttani, eikä myöskään kukaan ystävistäni, edelleenkään ei kiinosta yöelämä ja äkkilähdöt hevon kuuseen:) tai boheemielämäntapa.
Huoh, tylsän ihmisen tylsä elämä.
Älä suotta huokaile, olen onnellinen eikä voisi vähempää kiinostaa onko elämäni jonkun muun silmissä tylsää;)
No hyvä että oot onnellinen, mä kuolisin tylsyyteen. No, toisaalta toisten tarvii olla sitä harmaata massaa jotta toiset saa loistaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanaa kun ei ole lapsia, saanut aina tehdä ja mennä niinkuin haluaa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
Vanhempien äitien on näköjään mahdoton ymmärtää että jos se baarittelu ja yöelämä ja "vapaus" ei hirveästi kiinosta parikymppisenä ni tuskin sitä enää nelikymppisenäkään joka viikonloppu siellä ravaa. (Tietty poikkeuksia on)
Mua ei ole ikinä kiinostanut alkoholi ja yöelämä. En myöskään menettänyt vapauttani kun tulin äidiksi nuorena, toisin kun ilmeisesti vanhat äidit sen menettää kun lapsen saavat?!? Minulla on ihana mies joka myös huolehtii lapsesta ja ihan sen verran sain tavata ystäviä kuin halusinkin
Nyt kun lapset ovat isoja en odota että alan elää nuoruuttani, eikä myöskään kukaan ystävistäni, edelleenkään ei kiinosta yöelämä ja äkkilähdöt hevon kuuseen:) tai boheemielämäntapa.
Huoh, tylsän ihmisen tylsä elämä.
Älä suotta huokaile, olen onnellinen eikä voisi vähempää kiinostaa onko elämäni jonkun muun silmissä tylsää;)
Niin!
Mitä sitten jos joku ihminen on tylsä? Ei sinun tarvitse hänen kanssaan tekimisissä olla kun hänhän on kotona.
Vierailija kirjoitti:
No minä pääsen vielä helpommalla, kun en tee niitä ollenkaan.
Samaa mieltä kanssasi !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
Vanhempien äitien on näköjään mahdoton ymmärtää että jos se baarittelu ja yöelämä ja "vapaus" ei hirveästi kiinosta parikymppisenä ni tuskin sitä enää nelikymppisenäkään joka viikonloppu siellä ravaa. (Tietty poikkeuksia on)
Mua ei ole ikinä kiinostanut alkoholi ja yöelämä. En myöskään menettänyt vapauttani kun tulin äidiksi nuorena, toisin kun ilmeisesti vanhat äidit sen menettää kun lapsen saavat?!? Minulla on ihana mies joka myös huolehtii lapsesta ja ihan sen verran sain tavata ystäviä kuin halusinkin
Nyt kun lapset ovat isoja en odota että alan elää nuoruuttani, eikä myöskään kukaan ystävistäni, edelleenkään ei kiinosta yöelämä ja äkkilähdöt hevon kuuseen:) tai boheemielämäntapa.
Huoh, tylsän ihmisen tylsä elämä.
Älä suotta huokaile, olen onnellinen eikä voisi vähempää kiinostaa onko elämäni jonkun muun silmissä tylsää;)
Niin!
Mitä sitten jos joku ihminen on tylsä? Ei sinun tarvitse hänen kanssaan tekimisissä olla kun hänhän on kotona.
No onneksi! Välillä tosin töissä joutuu kahvipöydässä jutteleen näiden harmaavarpusten kanssa ja meinaa nukahtaa pystyyn kun niillä ei oo mitään sanottavaa.
Jokainen tekee omat valinnat, eikä se ole muilta pois. Ihmettelen vain miten nämä velat jaksavat jakaa täällä mielipiteitään tuohon sävyyn. Jos joku ei halua lasta ja haluaa viettää erilaista elämää, minulle ihan sama, se on hänen elämä.
Ja silläkään ei ole väliä kuka sikiää missäkin iässä. Evvk.
Ja velat, ei niistä lapsista haluta päästä eroon. Minusta on kurjaa että te velat jotka ette mitään lapsiarjesta/äitinä olosta tiedä kehtaatte edes kommentoida noin.
Voin sanoa suoraan että vauvavuosi oli kamala, en nauttinut siitä ajasta, mutta se lapsi kasvaa, en tehnyt lapsia vain jonkun vauva-ajan takia. Lapsi antaa paljon, vietän mielelläni lomani vaikka titi-nallea katsomassa jne. En kaipaa rauhallista tai seesteistä elämää, mitä kerkesin ennen lasta viettämään, se oli minusta tylsää.
Ps. Edelleen eevk saa lisääntyä ken haluaa tai olla lisääntymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä pääsen vielä helpommalla, kun en tee niitä ollenkaan.
Samaa mieltä kanssasi !
Mä taas koen että ootte jääneet paljosta paitsi kun ette ole tehneet lapsia. Oma elämäni olisi varmasti melko tunneköyhää ja merkityksetöntä jos en lapsia olisi tehnyt.
Siinä, jos halutaan tehdä lapset nuorina tavallaan "alta pois", ei ole kyse aina siitä, että halutaan päästä lapsista mahdollisimman nuorena eroon. Pikkulapsiaika on vain joitain vuosia, sitä seuraa arki koululaisten kanssa, sitten teini-ikä. Noin 18 vuotta lapsuutta eri vaiheineen, sitten useimmiten monia vuosikymmeniä elämää aikuisen lapsen kanssa. Tämä voi tulla monelle yllätyksenä, mutta kaikki vanhemmat eivät ole ns. "vauva-/pikkulapsi-ihmisiä". Useimmat rakastavat lapsiaan alusta asti, mutta monille pikkulapsi-aika ei todellakaan ole vanhemmuuden auvoisinta aikaa. Moni sen sijaan saa paljon suhteesta isoihin tai aikuisiin lapsiin. Ja aika lyhythän tuo pikkulapsiaika onkin, olisi aika lyhytnäköistä vain sen yksin antaa määrittää, haluaako lapsia vai ei. Jos joku haluaa tehdä lapset nuorena "pois vaivoista", sillä usein tarkoitetaan nimenomaan tuota pikkulapsivaihetta. Harvalla lienee unelmana olla nelikymppisenä lapsistaan vieraantunut, etäinen pubiruusu. Moni sen sijaan ei malta odottaa sitä, että pääsee viettämään aikaa ja harrastamaan isojen tai aikuisten lasten kanssa. Oikeasti vihdoin tutustua näihin ajattelevina ihmisinä, eikä pelkkinä lapsina.