Lue keskustelun säännöt.
Ai että olen tyytäväinen kun tein lapset ajoissa.
19.12.2016 |
Sain lapseni kun olin valmistunut yliopistolta ja aloittelin työuraani. Ikää oli ensimmäisen syntyessä 26-vuotta ja toisen syntyessä 28-vuotta. Rahasta toki oli aluksi tiukkaa, mutta ei se silloin niin haitannut ja nuorena jaksoi valvoa lasten takia yms. Vanhempi lapsista menee kohta lukioon ja eli kohta lähtevät omille teilleen lapset. Nyt on rahaa ja onneksi vielä terveyttäkin jäljellä ja sitten voikin vielä miettiä mitä kaikkea tässä tekisi. Kaverit tekevät nyt lapsiaan ja kun lapset ovat täysi-ikäisiä he ovatkin eläkeiässä ja nyt kun kuuntelee niin raskasta tuntuu olevan kun ikää on tullut.
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Aika tekijä olet. Minä kyllä 'vain' sain lapsen 23-vuotiaana. Ihminen saa terveen lapsen jos saa, mutta jos joku saa esim. kehitysvammaisen, niin syy ei välttämättä ole siinä tekemisen 'taidossa' tai synnyttämisensä kyvyssä.
Olemmeko me naiset itse edes naiseuttamme, johon (terveellä ihmisellä) kuuluu kyky synnyttää uutta elämää ja kohdustamme maailmaan uusi pieni ihminen,tuota ihmeellistä meille annettua kykyä itse itsellemme 'valinneet'.
Ei, kaiken olemme lahjaksi ilman mitään ansiota saaneet.
Lapset ovat Jumalan lahja ihmiselle. Käy siksi niin pahasti korvaan aina tuo 'tein'.
Ainetta ei tule maapalolle avaruudesta juurikaan lisää, joten elämän määrä maapallolla on suurinpiirtein vakio. Uusi yksilö tuhoaa olemassa olevaa elämää muodostaessaan siitä omia rakenteitaan. Käy siksi niin pahasti korvaan aina tuo ''synnyttää uutta elämää' :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon 44v enkä ole yhtään vanha pikkulapsiaikaan, vaikka välillä tuntuu että olisi pitänyt jo paljon aikaisemmin...
Mäpäs tein vähän ap:tä vanhempana, ja kun ap:n lapset lähestyvät keski-ikää, omat lapseni ovat vielä nuoruuden voimissaan. Tiedän mistä puhun, koska osa serkuistani on jo todella vanhoja. He syntyivät hyvin nuorille vanhemmille. Näinkin voi ajatella :-)
Vierailija kirjoitti:
Olen 54 v ja ei minulla ole kyllä mikään kiire päästä lapsista eroon. Mukavaa, kun on kotona vielä nuoria ja hulinaa. Mutta ehkä minulla on ollut hyvä tuuri, kun saimme mukavia lapsia, joiden seurassa viihtyy.
Perhe on paras :-)
Asutko landella? Ei riitä 300 k kahden lapsen asuntoon ja autoihin PK-seudulla....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Happyhappy young mother kirjoitti:
Happyhappy young mother kirjoitti:
Sain ensimmäisen melkein juuri kun olin valmistunut ammattikoulusta 20-vuotiaana, töitäkin olin ehtinyt tehdä. Toinen tuli neljän vuoden päästä ja siinä välissä tein töitä. Olen opiskellut toisenkin ammatin perhe-elämän ohella ja tällä hetkellä opiskelen yliopistossa kolmatta ammattiani ;) Voi sitä opiskella lisää, vaikka olisi pieniäkin lapsia. Meillä nuorin 2,5 v ja vanhin menee seuraavana vuonna kouluun. Itse valmistun yliopistosta 2-3 vuoden kuluttua eli juuri ennen kuin olen täyttämässä 30 :)
Me ajateltiin matkustella lapsien kanssa, joten ei koeta, että menetetään jotain. Paljon ollaan liikuttu nytkin, mutta vain naapurimaissa. Kohta pääsee onneksi jo pidemmällekin kun pienin ei ole enää vaipoissa ja tajuaakin jotain matkustamisesta. Ryyppäys ja rällästäminen ei ole houkuttanut sitten yläasteen, joitakin saattaa haitata se, että ei pääse juhlimaan joka viikonloppu, mutta itse olen helpottunut - niin monet bileet olen saanut peruttua lasten varjolla :DJa piti jatkaa tuota omistamisen vertailua; meillä omakotitalo, 2 autoa ja varaa reissata sekä tileillä rahaa. 20-vuotiaana asuttiin vielä kerrostalossa, mutta sitten päästiin omaan kotiin kun nuorin oli 3 :) Oli se kivaa, kun sai odottaa. Meillä kaikilla lapsilla omat huoneet. Enempää lapsia ei ole tulossa. Äitini sai minut 27-vuotiaana ja valitteli olevansa niin paljon väsyneempi kuin silloin kun sai siskoni 18-vuotiaana, vaikka nykymitassa 27-vuotiasta äitiä pidetään nuorena? Toisaalta sitä sanotaan, että 25 vuoden iässä alkaa kehon vanheneminen ja aineenvaihdunnan hidastuminen ja valvominen voi oikeasti olla vaikeampaa - samoin raskautuminen??
Buahh, 25 vuodenko iässä raskaaksi tuleminen vaikeutuu? Olen aiemmin luullut, että 35 vuotiaana vaikeutuu. Toki on yksilöllisiä eroja ja 45-vuotiaalle raskaus on jo lähinnä lottovoitto.
Vierailija kirjoitti:
Olen myös tyytyväinen, että tein ainoan lapseni 26-vuotiaana. Nyt olen 45, lapsi on aikuinen ja työelämässä on vielä paljon aikaa tehdä kaikenlaista.
Minulla taas on kaksi alaikäistä lasta, joista toinen ei ole vielä koulussakaan. Työelämässä on kaikkea kivaa tiedossa ja opiskellakin voi. Aikaa on rajallisesti, mutta eipä tässä kukaan tiedä, paljonko niitä terveitä vuosia tai vuosikymmeniä on vielä edessä. Kaiholla muistelen pitkää ja vapaata nuoruuttani. Se opetti paljon. Niin opettaa tämäkin elämänvaihe. Elämä on tässä ja nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos jotain voi tästä summata niin opiskelkaa ja valmistukaa nuorempina (ei vasta liki kolmekymppisinä) ja yrittäkää löytää se puoliso aiemmin. Monella menee "hukkaan" vuosia opiskelupaikkaa odotellessa tai puolisoa etsiessä.
Jos johonkin voi yrittää vaikuttaa, niin näihin asioihin.
Mä en kestä teitä vanhuksia jotka ootte täysin pihalla siitä miten asiat menee nykyaikana.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena äidiksi haluavat nopeasti lapsistansa eroon. Hyvin yleistä näyttää olevan.
Toki niin saa tuntea mutta olisi hyvä ymmärtää että toiset nauttii niistä lapsistaan ja vaipatkin vaihtuu samalla.
Eiköhän sekä nuorella että vanhalla ole se vastuu 18 vuotta ja sen jälkeen. Ei kukaan sitä sen nopeammin saa alta pois. Toiset kokee tuon jakson nuorempana ja toiset vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena äidiksi haluavat nopeasti lapsistansa eroon. Hyvin yleistä näyttää olevan.
Toki niin saa tuntea mutta olisi hyvä ymmärtää että toiset nauttii niistä lapsistaan ja vaipatkin vaihtuu samalla.Eiköhän sekä nuorella että vanhalla ole se vastuu 18 vuotta ja sen jälkeen. Ei kukaan sitä sen nopeammin saa alta pois. Toiset kokee tuon jakson nuorempana ja toiset vanhempana.
Ja koko ajan enenevä osa ei ollenkaan :)
Se on hyvä tehdä lapset pois alta nuorena. Ehtii, kuten nyt näkyy viiskymppisenä moni tekevän, aloittaa uuden elämän. Tässä on melkein kymmenkunta paria eronnut viidenkympin iässä. Ja eron hakijoina ovat olleet naiset. Kun vihdoin vapaus koittaa, niin pääsee baareihin ja kokeilemaan muita miehiä ja elämään vapaata elämää. Moni on aloittanut tupakoinninkin uudestaan.
Vanhana lapsen tehneet vielä viiskymppisinä kykkii kotona murkkujen kanssa ja kadehtii, kun äijä ei päästä baariin ja ei saa laittaa tukkaa ja uusia vaatteita ja elää oikeaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en odota että mun lapset lähtisi äkkiä pois kotoa, että pääsisin taas elämään villiä ja vapaata keski-ikää :) Vaikka kaikki lapset alle 30-v iässä olen tehnytkin.
Mä olen onnellinen siitä, että kun lapset olen nuorena tehnyt, niin väistämättä tässä omassa elämässäni heidän kanssaan saan mahdollisimman pitkän taipaleen taivaltaa, todennäköisemmin ehdin saada lapsenlapsia vielä silloin kun itsekin olen tolkuissani ja kykenevä auttamaan jne.
Mulle "villi ja vapaa" nuoruus ei sopinut ollenkaan. Mulle se tarkoitti päämäärättömyyttä, huumesekoiluja, elämän tarkoituksettomuuden tuntua. Sanalla sanoen olin holtiton. Lapsen saanti pelasti mut, ja laittoin elämäni raiteilleen. Joten tämä on ollut mulle kaikin puolin täydellinen ratkaisu, mun elämän piti mennä näin.
Ainoa mikä harmittaa on se, että tosi moni ystävä saa lapsia vasta nyt, kun oma esikoinen on jo teini. On aika iso kynnys jaksaa tavata niitä kavereita, joilla on pieniä lapsia nyt, kun itsellä on jo se mahdollisuus normaaliin keskusteluun ilman että koko ajan joku roikkuu puntissa, tai jonkun nenää pitää pyyhkiä.
Mulle kyllä myös sopii se, että nyt on sitä rahaa käyttää omaan itseenkin, on varaa eri tavalla matkustella jne. kuin nuorena.
Mutta tärkeintä kai lienee, että jokainen elää mahdollisimman itselleen sopivaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä tehdä lapset pois alta nuorena. Ehtii, kuten nyt näkyy viiskymppisenä moni tekevän, aloittaa uuden elämän. Tässä on melkein kymmenkunta paria eronnut viidenkympin iässä. Ja eron hakijoina ovat olleet naiset. Kun vihdoin vapaus koittaa, niin pääsee baareihin ja kokeilemaan muita miehiä ja elämään vapaata elämää. Moni on aloittanut tupakoinninkin uudestaan.
Vanhana lapsen tehneet vielä viiskymppisinä kykkii kotona murkkujen kanssa ja kadehtii, kun äijä ei päästä baariin ja ei saa laittaa tukkaa ja uusia vaatteita ja elää oikeaa elämää.
Tässä mitään äijää ole mitään kieltämässä. Son lähteny jo. Voin tehdä lapsivapaina päivinä just mitä huvittaa ja baarit ei ole olleet se ykkönen, mutta ehkä vielä innostun. Mitenhän sitä tupakkia voi ostaa, kun ei niitä oo missää esillä, enkä tunne merkkejä. Mitä kandeis kokeilla alkuun? Viimeks poltin hyvin kauan sitten, eikä sit oo vaan tullu oltua kännissä ja pummattua keltää. Että näinkin voi käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni mikä tahansa aika on aina oikea tehdä/saada lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa mikä harmittaa on se, että tosi moni ystävä saa lapsia vasta nyt, kun oma esikoinen on jo teini. On aika iso kynnys jaksaa tavata niitä kavereita, joilla on pieniä lapsia nyt, kun itsellä on jo se mahdollisuus normaaliin keskusteluun ilman että koko ajan joku roikkuu puntissa, tai jonkun nenää pitää pyyhkiä.
Mulle kyllä myös sopii se, että nyt on sitä rahaa käyttää omaan itseenkin, on varaa eri tavalla matkustella jne. kuin nuorena.
Mutta tärkeintä kai lienee, että jokainen elää mahdollisimman itselleen sopivaa elämää.
Mutta eiks ne pienet lapset oo kuitenkin suloisia nähdä? Äkkiä sen nenän nyt pyyhkäsee. Tai sitten näet ystäviäs ilman lapsia, jos ei niitä jaksa.
Rahaa olisi kieltämättä kiva olla enemmän, mutta kun ei jaksa masentua siitäkään, ettei pääse jatkuvalla syötöllä matkustamaan niin sitten ei.
Minä taas olen onnellinen, että panostin enemmän hyvän, ihanan, kouluttautuneen, henkisestikin terveen ja isäksi sopivan miehen etsimiseen enkä tehnyt lapsia jonakin suosituspisteenä ensimmäiselle vastaan tulevalle. Olemme tyytyväisiä ja ainokaisemme saa sellaisen hoivan ja koulutuksen kuin haluamme.
En olisi halunnut lapsia ennen loppututkintoa ja kunnon tuloja. Toisaalta ymmärrän, jos joku haluaa tulla äidiksi nuorena, mutta siihen se nuoruus sitten menee - tai hoito pitää ulkoistaa sukulaisille milloin milläkin varjolla. Mitä nuorempi liitto, sitä todennäköisemmin ero tulee ja yksinhuoltajan elämä ei kyllä voi olla muuta kuin työtä vuorotta....
Yleensä onnellisia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä ei vaivaa muiden valinnat eikä tarve arvostella niitä. Omien empiiristen havaintojen mukaan useimmiten muita dissaavat vanhat äidit, joilla vain 1 lapsi. Heillä on tarve korostaa harrastuksia ja koulutusta ja lapsensa etuoikeutettua asemaa. Toiseksi useiten kuulee nuorten, vähän koulutettujen, useiden lasten äitien kauhistelevan "mummoäitejä". Näistä havainnoista olen tehnyt jotain päätelmiä.. mun omassa ystäväpiirissä on kaikenikäisiä äitejä ja erilaisia tilanteita, vanhemmuuden laatu ei näytä olevan iästä kiinni!
T. 26v kahden äiti pian maisteri, muutama köyhempi vuosi takana mut varaa ollu hoitaa lapset kotona 3v ja saavat harrastaa mitä ikinä haluavat ja säästöjä myös koulutusta varten. Parisuhde myös voi loistavasti ja elämä hymyilee!
Sain 19 -vuotiaan lapsen, mutta paras ikä mun mielestä olisi joku 26-34. Ehtisi vaikka asua ulkomailla ja kasvaisi ihmisenä. Ihminenhän kehittyy jatkuvasti ja olen erilainen nyt kuin 20 -vuotiaana. Vielä kun lapsen isä häipyi, siinä oli vähän liian iso kasvunpaikka kaksikymppiselle tytölle. Hienosti kyllä selvisin ja haluan lisää lapsia. Lapset ovat ihania!
Vierailija kirjoitti:
Sinäkö ajoissa? Okei. Mulla oli kolme lasta tehty jo 24-vuotiaana.
Minulla oli kolme lasta kun olin vielä 20v
Esikoisen saadessani olin 19v.
Kuopuksen syntyessä olin 33v.
Ekat alkaa muutaman vuoden sisään muuttaa pois kotoa, mutta onneksi pienemmät jäävät vielä vähäksi aikaa.
Se on kyllä totta, että nuorempana jaksoi vauvojen kanssa valvoa paljon paremmin kuin 33-vuotiaana. Nyt 37v en todellakaan jaksaisi enää vauvarumbaan lähteä, ihanaa kun lapset on jo isoja, osa melkein aikuisia ja voi olla läheiset suhteet heihin nyt ja vielä pitkään kun itsekin on niin nuori :)
Mitään muuta argumenttia ei tähän voinut odottaakaan.
Se lasten kasvatus on sentään jotain mihin valtaosa ei pysty ja mitä voi pitää jonkinlaisena saavutuksena. On onnistunut jossain missä tavis ei.