Lue keskustelun säännöt.
Ai että olen tyytäväinen kun tein lapset ajoissa.
19.12.2016 |
Sain lapseni kun olin valmistunut yliopistolta ja aloittelin työuraani. Ikää oli ensimmäisen syntyessä 26-vuotta ja toisen syntyessä 28-vuotta. Rahasta toki oli aluksi tiukkaa, mutta ei se silloin niin haitannut ja nuorena jaksoi valvoa lasten takia yms. Vanhempi lapsista menee kohta lukioon ja eli kohta lähtevät omille teilleen lapset. Nyt on rahaa ja onneksi vielä terveyttäkin jäljellä ja sitten voikin vielä miettiä mitä kaikkea tässä tekisi. Kaverit tekevät nyt lapsiaan ja kun lapset ovat täysi-ikäisiä he ovatkin eläkeiässä ja nyt kun kuuntelee niin raskasta tuntuu olevan kun ikää on tullut.
Kommentit (240)
Mun mielestä lapsia ei pidä tehdä jos miettii koska niistä pääsee eroon jo ennen kuin ne on syntyneetkään. :P
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä lapsia ei pidä tehdä jos miettii koska niistä pääsee eroon jo ennen kuin ne on syntyneetkään. :P
Näin ei varmasti kukaan ajattele. Pikkulapsiaika on raskaampaa ja elämä helpottuu sen jälkeen. Ei sen ajan ylittäminen/sen odottaminen tarkoita että lapsesta haluaa eroon.
Vierailija kirjoitti:
Mitä sairauksia tai huonoja elämäntapoja teillä on, jotka ette esim. 35-vuotiaina muka enää jaksaisi äitiyttä? Olen ihmeissäni.
Minulla on kolme eksoottista sisätautia, joista kaksi uusinta on puhjennut vasta lapsen saamisen jälkeen. Onneksi, koska muuten lapsi olisi jäänyt hankkimatta.
Sain hänet 22-vuotiaana, 16 vuotta sitten. En todellakaan jaksaisi - enkä haluaisi! - enää valvoa tai istuskella hiekkalaatikolla. Teinin kanssa välillä kipinät lentävät, mutta ei tämä ole läheskään niin uuvuttavaa kuin pikkulapsen jatkuva holhoaminen ja tarvitseminen.
Minusta nämä keskustelut ovat aina yhtä mustavalkoisia. Omasta puolestani voin sanoa, että olen hurjan onnellinen. En ole menettänyt mitään, bilehile-elämä ei ollut minua varten edes nuorena. Matkustelua tai opiskelua (täälläkin gradu tekeillä) lapsen olemassaolo ei ole koskaan estänyt. Ehkä se päätoiminen äitiys on sitten niille monilapsisten perheiden äideille.
Väsyneimmät ihmiset jotka olen ikinä nähnyt, ovat olleet kaksikymppiset tuoreet vanhemmat. Tuore isä vielä huusi vauvalle kun tämä parkui. Ei nuoret vanhemmat automaattisesti jaksa.
Sanoisin, että kenenkään ei kannata pikkulapsiajan perusteella tehdä suuntaan tai toiseen päätöstä vanhemmaksi ryhtymisestä. Valintaa punnitessaan kannattaa miettiä koko pakettia lapsen syntymästä oman elämänsä loppuun. Ei kannata antaa vauvakuumeen tai vauvojen söpöyden sumentaa arvostelukykyään, sillä vauvavuosi on ajallisesti aivan mitätön osa vanhemmuutta. Ja toisaalta tuttavapiirin paskavaipoille nenää nyrpistellessä kannattaa pohtia, miltä aikanaan tulee tuntumaan seurata vuosikymmeniä läheistensä mahdollisesti ainutlaatuista ystävyyttä aikuisten lastensa kanssa, äiti-tytärmatkoja tai keskusteluntäytteisiä, lämminhenkisiä perheillallisia. Harva katuvista veloista katuu kolmekymppisenä katsoessaan kavereidensa rimpuilua uhmaikäisten kiljukaulojen kanssa, kyllä se yleensä tulee myöhemmin, jos se on tullakseen. Kaikki eivät tietenkään kadu. Toisaalta taas hempeisiin vauvajuttuihin hurahtanut ei välttämättä vakavasti pohdi, miten sitova asia lapsi lopulta on, ja miten ne koliikki-itkut ja alkuvuosien sählingit eivät luultavasti tule olemaan läheskään vaikein asia vanhemmuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa. Olis se mies niin vois tehdäkin.
Vierailija kirjoitti:
Väsyneimmät ihmiset jotka olen ikinä nähnyt, ovat olleet kaksikymppiset tuoreet vanhemmat. Tuore isä vielä huusi vauvalle kun tämä parkui. Ei nuoret vanhemmat automaattisesti jaksa.
Et sitte ole hirveästi nähnyt, kyllä monen pikkulapsen vanhemmat on yleensä väsyneitä iästä riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä monen kanssa täällä: ei ole yhtä ainoaa oikeaa aikaa tulla vanhemmaksi. Mutta totuus on, että sen jälkeen kun on lapsen saanut, ei koskaan voi tavoittaa enää sitä huoletonta elämänasennetta mikä on seurausta siitä, ettet ole lopulta vastuussa kuin itsestäsi. Lasten aikuistuminen ei vie mennessään heidän pärjäämisestä huolehtimista ja kaikessa myötäelämistä. Ja sitten tulee kuvaan lapsenlapset ja uudet velvollisuudet ja odotukset, joihin on vastattava. Tiiviisti työelämässä kamppaileva nelikymppinen mummo elää kaikkea muuta kuin täydellisen vapauden hetkeä.. takana kiireiset vuodet äitinä ja nyt uudet velvollisuudet ja eläkkeeseen huikeat 25 vuotta..Siksi ehkä sanoisin omalle lapselleni, että älä kiirehdi vaan nauti pitkään nuoruuden vapaudesta. Lapsien ja aikuiselämän muiden velvollisuuksien myötä vapaudella on aina näkyvät rajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
Vanhempien äitien on näköjään mahdoton ymmärtää että jos se baarittelu ja yöelämä ja "vapaus" ei hirveästi kiinosta parikymppisenä ni tuskin sitä enää nelikymppisenäkään joka viikonloppu siellä ravaa. (Tietty poikkeuksia on)
Mua ei ole ikinä kiinostanut alkoholi ja yöelämä. En myöskään menettänyt vapauttani kun tulin äidiksi nuorena, toisin kun ilmeisesti vanhat äidit sen menettää kun lapsen saavat?!? Minulla on ihana mies joka myös huolehtii lapsesta ja ihan sen verran sain tavata ystäviä kuin halusinkin
Nyt kun lapset ovat isoja en odota että alan elää nuoruuttani, eikä myöskään kukaan ystävistäni, edelleenkään ei kiinosta yöelämä ja äkkilähdöt hevon kuuseen:) tai boheemielämäntapa.
Huoh, tylsän ihmisen tylsä elämä.
Älä suotta huokaile, olen onnellinen eikä voisi vähempää kiinostaa onko elämäni jonkun muun silmissä tylsää;)
No hyvä että oot onnellinen, mä kuolisin tylsyyteen. No, toisaalta toisten tarvii olla sitä harmaata massaa jotta toiset saa loistaa!
Kuolisit tylsyyteen jos et saa alkoholia ja hillua yöelämässä..
Juu en kaipaa sitä että voin kännipäissäni "loistaa" yöelämässä, saan kiksini ihan jostain muusta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä sain esikoiseni 33-vuotiaana, 8 kk sitten, ja en ole koskaan ollut onnellisempi. En ole kokenut vauva-aikaa erityisen rankkana vaan päinvastoin ihanana taukona työstä. Lapsen kanssa jaksaa touhuta ja siitä nauttii ihan erilailla kuin olisi nuorena jaksanut.
Vierailija kirjoitti:
Olet ollut onnekas, kun olet voinut päättää itse, milloin lapsesi hankit. Itse olin 24-vuotias, kun päätimme mieheni kanssa yrittää lasta. Eipä ole kuulunut vieläkään, vaikka ikää on jo 36 vuoden verran. Itse ajattelen olevani onnekas, jos edes vielä joskus saan lapsen - iästä viis.
Miljoona yläpeukkua tälle! Lapsien "hankinta" ei ole itsestäänselvyys, joten jostain ikäasioista on aika turha kiistellä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku nauttii vapaudesta, toiset haaveilevat perheestä (alle kolmekymppisenä) ja perheen lomareissuista ja sitä kuinka saa katsoa lasten kasvamista.
Ihmiset ovat erilaisia. Itse kuulun jälkimmäiseen ryhmään. Olen 28, 2-vuotiaan äiti. En odota sitä aikaa kun "tuosta pääsee eroon". Elämäni on ihanaa, vaikka se ei täydellistä olekaan (rahahuolia jne, käydään kyllä töissä 😀 Ihan vaan tarkennuksena ettei joku tästäkin ala syyttelemään).
En vaihtaisi tätä ikipäivänä lapsettoman tilanteeseen. Tätä halusin ja onnellinen olen (vaikka vauvavuosi olikin helvettiä) 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
Vanhempien äitien on näköjään mahdoton ymmärtää että jos se baarittelu ja yöelämä ja "vapaus" ei hirveästi kiinosta parikymppisenä ni tuskin sitä enää nelikymppisenäkään joka viikonloppu siellä ravaa. (Tietty poikkeuksia on)
Mua ei ole ikinä kiinostanut alkoholi ja yöelämä. En myöskään menettänyt vapauttani kun tulin äidiksi nuorena, toisin kun ilmeisesti vanhat äidit sen menettää kun lapsen saavat?!? Minulla on ihana mies joka myös huolehtii lapsesta ja ihan sen verran sain tavata ystäviä kuin halusinkin
Nyt kun lapset ovat isoja en odota että alan elää nuoruuttani, eikä myöskään kukaan ystävistäni, edelleenkään ei kiinosta yöelämä ja äkkilähdöt hevon kuuseen:) tai boheemielämäntapa.
Huoh, tylsän ihmisen tylsä elämä.
Älä suotta huokaile, olen onnellinen eikä voisi vähempää kiinostaa onko elämäni jonkun muun silmissä tylsää;)
No hyvä että oot onnellinen, mä kuolisin tylsyyteen. No, toisaalta toisten tarvii olla sitä harmaata massaa jotta toiset saa loistaa!
Kuolisit tylsyyteen jos et saa alkoholia ja hillua yöelämässä..
Juu en kaipaa sitä että voin kännipäissäni "loistaa" yöelämässä, saan kiksini ihan jostain muusta..
Varmasti! Voin vaan kuvitella kuinka saat kiksejä kun Prismassa sattuu oleen jauheliha tarhouksessa tai kun uutistenlukija heittää jonkun hassunhauskan vitsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
Vanhempien äitien on näköjään mahdoton ymmärtää että jos se baarittelu ja yöelämä ja "vapaus" ei hirveästi kiinosta parikymppisenä ni tuskin sitä enää nelikymppisenäkään joka viikonloppu siellä ravaa. (Tietty poikkeuksia on)
Mua ei ole ikinä kiinostanut alkoholi ja yöelämä. En myöskään menettänyt vapauttani kun tulin äidiksi nuorena, toisin kun ilmeisesti vanhat äidit sen menettää kun lapsen saavat?!? Minulla on ihana mies joka myös huolehtii lapsesta ja ihan sen verran sain tavata ystäviä kuin halusinkin
Nyt kun lapset ovat isoja en odota että alan elää nuoruuttani, eikä myöskään kukaan ystävistäni, edelleenkään ei kiinosta yöelämä ja äkkilähdöt hevon kuuseen:) tai boheemielämäntapa.
Huoh, tylsän ihmisen tylsä elämä.
Älä suotta huokaile, olen onnellinen eikä voisi vähempää kiinostaa onko elämäni jonkun muun silmissä tylsää;)
Niin!
Mitä sitten jos joku ihminen on tylsä? Ei sinun tarvitse hänen kanssaan tekimisissä olla kun hänhän on kotona.
No onneksi! Välillä tosin töissä joutuu kahvipöydässä jutteleen näiden harmaavarpusten kanssa ja meinaa nukahtaa pystyyn kun niillä ei oo mitään sanottavaa.
Voi johtua kuule ihan muista syistä se ettei niillä ole sulle mitään sanottavaa:D
Sanoin ettei mua ole alkoholi, yöelämä ja äkkilähdöt kiinnostaneet ja sanoit että mun elämä on tylsää, siis tietämättä mun elämästä mitään muuta.
Voin tämän perusteella vaan kuvitella miten "loistat" jos noi asiat tekee ihmisestä kiinnostavan ja mistä juttelet ja todeta että meitä on tosiaan moneen junaan:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep. Mä tein ekani 23-vuotiaana ja loput 29-ja 30-vuotiaina ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että lapset kannattaa tehdä alle kolmekymppisenä! Koskaan ei tiedä mitä elämässä käy tai kuinka vanhaksi saa elää, mutta suurempi todennäköisyys on nuoremmalla saada nähdä lapsenlapsensa yms.
Minä olen tästä samaa mieltä. Olen nyt 34 ja koen olevani aivan liian vanha aloittamaan lasten tekoa. En todellakaan jaksaisi yövalvomisia ja muita enää. Mutta kukin tyylillään, onneksi kaikki saavat ihan itse valita tässäkin asiassa.
Minä taas en 33-vuotiaana esikoisen odottajana koe itseäni vielä yhtään vanhaksi, lastenhankintaan tai muutenkaan. : )
Kukin siis tyylillään!
Mä halusin myös lapset nuorena.
Sainkin pojan 22 vuotiaan ja kaksostytöt 25 vuotiaana.
Ajattelin että olen onnekas ja mun lapsiluku on täynnä.
No, kuinkas kävikään 35 vuotiaana rupesin haikailemaan vielä yhtä, se saatiin kun olin täyttänyt just 38 vuotta.
Mä en ehkä jaksa mennä ja touhottaa samoin kun nuorempana, mutta nauttinut olen ihan mielettömästi tästä kuopuksesta.
6 vuotias poika on nyt ja oikein "surettaa" kun huomaan että se kasvaa meistä kokoajan pois päin. Niinhän sen tietty kuuluu mennä!
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä.
T. Nelikymppinen, jolla ihan muut intressit kuin vaippojen vaihtelu ;)
No tämä pätee kyllä myös toisin päin. Minulla ne intressit oli muualla nuorena, ja vaikkei nyt enää vaippoja tarvitse vaihdella, niin erittäin tyytyväisenä seuraan ja osallistun pikkulapsen touhuihin nyt nelikymppisenä. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
Vanhempien äitien on näköjään mahdoton ymmärtää että jos se baarittelu ja yöelämä ja "vapaus" ei hirveästi kiinosta parikymppisenä ni tuskin sitä enää nelikymppisenäkään joka viikonloppu siellä ravaa. (Tietty poikkeuksia on)
Mua ei ole ikinä kiinostanut alkoholi ja yöelämä. En myöskään menettänyt vapauttani kun tulin äidiksi nuorena, toisin kun ilmeisesti vanhat äidit sen menettää kun lapsen saavat?!? Minulla on ihana mies joka myös huolehtii lapsesta ja ihan sen verran sain tavata ystäviä kuin halusinkin
Nyt kun lapset ovat isoja en odota että alan elää nuoruuttani, eikä myöskään kukaan ystävistäni, edelleenkään ei kiinosta yöelämä ja äkkilähdöt hevon kuuseen:) tai boheemielämäntapa.
Huoh, tylsän ihmisen tylsä elämä.
Älä suotta huokaile, olen onnellinen eikä voisi vähempää kiinostaa onko elämäni jonkun muun silmissä tylsää;)
No hyvä että oot onnellinen, mä kuolisin tylsyyteen. No, toisaalta toisten tarvii olla sitä harmaata massaa jotta toiset saa loistaa!
Kuolisit tylsyyteen jos et saa alkoholia ja hillua yöelämässä..
Juu en kaipaa sitä että voin kännipäissäni "loistaa" yöelämässä, saan kiksini ihan jostain muusta..
Varmasti! Voin vaan kuvitella kuinka saat kiksejä kun Prismassa sattuu oleen jauheliha tarhouksessa tai kun uutistenlukija heittää jonkun hassunhauskan vitsin.
Nyt meni jo niin tylsäksi sun juttus et toivotan hyvää yötä
Lukematta koko rimpsua vastauksia laitan ajatukseni siitä, että myöhäänkin lapsensa tehnyt voi olla valintaansa tyytyväinen. Kolme pientä parin vuoden ikäeroilla noin 40 kieppeissä tehtynä ja voin sanoa olevani tässä hetkessä erittäin onnellinen. Nuoruus meni uraa luodessa ja omaan itseensä keskittyessä. Myös materiaalisesti tilanne jo varsin erilainen kuin nuorempana. Nyt kotikeskeinen elämä tuntuu vaan mukavalta eikä ole enää poltetta iltarientoihin. Tosin ystävillänikin on pieniä lapsia, joten tämä tuntuu aivan normaalilta järjestykseltä. Kuvittelin nuorempana (=alle 35v.) etten halua ollenkaan lapsia. Sitten ensimmäisen jälkeen vasta ymmärsin kuinka nautin koko perhe-elämäkuviosta. Toki tiedostan olevani onnekas, että olen saanut kaiken haluamani siinä järjestyksessä kuin se on itselle sopinut. Ainahan se ei ole itsestään selvää ollenkaan.
Samaa mieltä, ennen lasta oli tylsää.