Ai että olen tyytäväinen kun tein lapset ajoissa.

Kiitos keskustelijoille hyvästä ketjusta, antoi paljon ajateltavaa...!

Olen 26, avokki 28, ollaan oltu yhdessä pari vuotta. Lasten hankinnasta on ollut puhetta paljonkin, ja mulle tuli vähän yllätyksenä, kun mies totesi tuossa jokin aika sitten että hänen mielestään esikoinen pitäisi hankkia ennen kuin olen 30 v. Sen jälkeen hedelmällisyys kuulemma lähtee niin hurjaan syöksylaskuun ja muutenkin on jo aika vanha vanhemmaksi... Mun appivanhempien kohdallahan tapahtui sellainen ihme, että saivat mun avokkini kun olivat teinejä, ja ovat edelleenkin yhdessä, todella hyvätuloisia, paljon lapsia, anopin ei tarvitse käydä töissä, on talot ja autot ja pelit. Mua taas vähän jotenkin arvelluttaa, että tuon kolmenkympin pitäisi olla joku ehdoton takaraja. En ole varma onko mulla siihen mennessä edes vielä tutkinto ulkona, olisi niin kiva harrastaa ja matkustella yhdessä, hommata omistuskämppä ja elää sellaista huoletonta elämää vähän aikaa (tällä hetkellä rahat on aika tiukassa, helpotusta näkyvissä jossain vaiheessa mutta ei ihan vielä).

Lähinnä siis mietityttää, että miten paljon se lapsi sitten oikeasti rajoittaisi olemisia ja tekemisiä ja menemisiä, mutta jos lähtee miettimään tuollaisia niin onko sitten loppujen lopuksi ikinä mitään oikeaa aikaa lapsien hankkimiselle? Ajatus äitiyslomasta tuntuu aivan kuolettavan tylsältä, ja pelottaa että vauva valvottaisi kamalasti (mä menen aina ihan sekaisin unenpuutteesta), mutta eipä se vauva-aikakaan toisaalta ikuisesti kestä... First world problems.

Olet ollut onnekas, kun olet voinut päättää itse, milloin lapsesi hankit. Itse olin 24-vuotias, kun päätimme mieheni kanssa yrittää lasta. Eipä ole kuulunut vieläkään, vaikka ikää on jo 36 vuoden verran. Itse ajattelen olevani onnekas, jos edes vielä joskus saan lapsen - iästä viis.

Pakko ihmetellä, että millaisia lapsia teillä on tai millainen elämä muutoin. Itse olen 18-v saakka käynyt töissä. Olen nyt 36 vuotias ja minulla on alle vuoden ikäinen lapsi. Kyllä työssäkäynti väsyttää ja vaatii enemmän kuin pienen vauvan kanssa oleminen. Elämäni ei ole koskaan ollut näin mukavaa kuin mitä se on tällä hetkellä. Olen aikuinen tolkun ihminen, minulla on aikaa ja rahaa kasvattaa lastani  ja tehdä myös itse asioita sekä lapsen kanssa että ilman. Ihmiset ovat erilaisia ja vaikka itse koen aina olleeni tolkun ihminen niin kyllä on ollut parempi saada lapsi nyt kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Toki tiedän niitäkin, joille lapsi parikymppisenä on varmasti ollut aivan oikea ratkaisu. Ehkä siis turhaa murehtia miten kukin on asiansa hoitanut :D

Mä olin 21v ja 22v kun sain esikoisen ja keskimmäisen ja nyt 29v odotan kolmatta. Ja ajatus on että olisi ne lapset ehtinyt tehdä myöhemminkin mutta ihan hyvä näin.

Samaa mieltä. Itse sain kolme lastani 18-22-vuotiaana ja kyllä vaan tuntuu niin mahtavalta, kun sekä pikkulapsiarki että teinimyrskyt ovat nyt ohi ja lapset ovat nuoria aikuisia, vanhimmalta heistä on jo lapsenlapsi tulossa. Korkeapalkkaista ammattia mieheni ja minä emme kumpikaan opiskelleet, minä kampaaja, hän autonasentaja, mutta ihan hyvin ollaan pärjätty. Tällä hetkellä minua vuotta vanhempi lakimies-siskoni hoitaa kaksivuotiasta esikoistaan harmaahapsisen miehensä avustuksella ja odottavat vielä kaksosia. Sanoisin, että aika raskasta hommaa reippaasti yli nelikymppisille, joilla ei todellakaan ole takana rentoja lomavuosia, vaan ankaraa uranluontia.

Jotenkin hassua, että minusta tulee kohta mummi ja minun aina niin kypsä ja vastuullinen isosiskoni vasta perustaa perhettä. Toivottavasti sitten päälle 10 vuoden päästä ne teinit eivät syö vanhaa rouvaa elävältä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mieltä. Itse sain kolme lastani 18-22-vuotiaana ja kyllä vaan tuntuu niin mahtavalta, kun sekä pikkulapsiarki että teinimyrskyt ovat nyt ohi ja lapset ovat nuoria aikuisia, vanhimmalta heistä on jo lapsenlapsi tulossa. Korkeapalkkaista ammattia mieheni ja minä emme kumpikaan opiskelleet, minä kampaaja, hän autonasentaja, mutta ihan hyvin ollaan pärjätty. Tällä hetkellä minua vuotta vanhempi lakimies-siskoni hoitaa kaksivuotiasta esikoistaan harmaahapsisen miehensä avustuksella ja odottavat vielä kaksosia. Sanoisin, että aika raskasta hommaa reippaasti yli nelikymppisille, joilla ei todellakaan ole takana rentoja lomavuosia, vaan ankaraa uranluontia.

Jotenkin hassua, että minusta tulee kohta mummi ja minun aina niin kypsä ja vastuullinen isosiskoni vasta perustaa perhettä. Toivottavasti sitten päälle 10 vuoden päästä ne teinit eivät syö vanhaa rouvaa elävältä.

Ihmeellistä arvostelua sinulta siskoasi kohtaan. Miksi et vain kunnioita siskosi valintoja? Siskollesi ura on selvästi ollut todella tärkeä ja hän on valinnut toisin kuin sinä. Ei tee hänen valinnoista huonompia kuin sinun vaikka se asenne kirjoituksestasi huokuu. Miksi teinit söisivät elävältä vanhan rouvan jos hän teininsä oikein kasvattaa ymmärtävät he kunnioittaa vanhoja vanhempiaan. Kasvatuksesta sekin on kiinni eikä siitä missä iässä lapset on saanut. 

Itsekkin miehenä haluan naisen joka on parhaassa synnytysiässä. Olen siis 35v.

Olen päättänyt etsiä 18-22 vuotiaan naisen josta teen lasteni äidin en todellakaan halua mitään 30v naista synnyttäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin miehenä haluan naisen joka on parhaassa synnytysiässä. Olen siis 35v.

Olen päättänyt etsiä 18-22 vuotiaan naisen josta teen lasteni äidin en todellakaan halua mitään 30v naista synnyttäjäksi.

Sehän on ihan ok jos sulla vaan sitten on varaa elättää minimitoimeentulolla elävä kouluttamaton synnyttäjäsi ja ne teidän yhteiset lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekkin miehenä haluan naisen joka on parhaassa synnytysiässä. Olen siis 35v.

Olen päättänyt etsiä 18-22 vuotiaan naisen josta teen lasteni äidin en todellakaan halua mitään 30v naista synnyttäjäksi.

Sehän on ihan ok jos sulla vaan sitten on varaa elättää minimitoimeentulolla elävä kouluttamaton synnyttäjäsi ja ne teidän yhteiset lapset.

On varaa.

Sitä paitsi kaunis, nuori ja vähemmän koulutettu nainen jää mielummin kotirouvaksi ja pitää huolta minun tarpeistani. En todellakaan halua modernia akateemista ura-naista ellei ole todella miellyttämishaluinen. Jos en olisi hyvin toimeentuleva ja komeahko olisi varmaan pakko tyytyä vähempään.

Mä sain esikoisen 30-vuotiaana ja seuraavan 33-vuotiaana. Koen, että sain verrattaen vanhana lapset, kun esim. lapsilla on koulutovereita, joiden vanhemmat ovat mua 10 v nuorempia. Mut en näköjään sit saanutkaan hirveen vanhana tän ketjun perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Sain lapseni suhteellisen vanhana 34v eikä se ollutkaan niin helppoa mitä ajattelin - raskaaksi tuleminen siis. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että kannattaisi tehdä ainakin se ensimmäinen ennen 30v. Ei siksi etteikö lasta jaksa vanhempana tai että ne pitää jotenkin tehdä pois muun elämän alta (koska yleensä yli 30v on eletty jo niin vapaasti, ettei kadotettua nuoruutta tarvitse enää myöhemmin etsiä). Mutta ihan siksi, että kaikki eivät yksinkertaisesti saa lasta niin helposti enää vaikkapa +35-vuotiaana. Tämähän on tilastollinen tosiasia eikä sitä muuta se fakta, että muutamat ikätoverit tulevat raskaaksi heti. Yllättävän yleistä tuo vanhempien äitien lapsettomuus ja raskaaksi tulemisen vaikeus on, kun asioista on laajasti keskustellut ystävien ja tuttujen kanssa.

Ikävä kyllä sinun tavallasi ajatellen syntyy lapsia rikkinäisiin perheisiin. Kaikki eivät löydä sitä kumppania juuri oikean ikäisenä, tuntuu kuin se olisi sinulle jokin liiketoimi?

Ihan varmasti sitten 40- 50 vuotiaina alkavat matkustelemaan ja "nauttimaan elämästä" kun ekat 20-25  vuotta aikuiselämästä on menneet sumussa lasten kanssa. Veikkaan että siinä vaiheessa ovat niin urautuneet elämäänsä ettei sitä enää räväkästi repäistä mitään reppureissauskaukomatkoja. Ehkä jossain Virossa käydään...Monet nuorena lapset saaneet ovat kyllä ikävuosiaan paljon vanhemman näköisiä ja oloisia, niin jutuiltaan kuin muutekin. 

Täällä samantien aletaan hehkuttamaan että "kyllä me reissaamme 3 lapsen kanssa useamman kerran ulkomaille", en kyllä usko ainakaan lähipiirini kokemusten mukaan sen olevan kovinkaan yleistä. Kyllä tulee rahat vastaan aika monella kun opiskellaan jne.  Ja edelleen, se reissaaminen on AIVAN erilaista pikkulasten kanssa kuin itsekeen tai aikuisporukalla. Esimerkiksi itse haluan yhä uudelleen ja uudelleen pohjois- Espanjaan vaeltamaan Camino de Santiagon, no on se ihan erilaista/mahdotonta tehdä pikkulapsen kanssa. Samoin haaveissa on lähteä uudelleen kiertelemään etelä-Amerikkaa. En kuitenkaan viitsi lasta ottaa sinne mukaan.  

Vierailija kirjoitti:

Sain lapseni kun olin valmistunut yliopistolta ja aloittelin työuraani. Ikää oli ensimmäisen syntyessä 26-vuotta ja toisen syntyessä 28-vuotta. Rahasta toki oli aluksi tiukkaa, mutta ei se silloin niin haitannut ja nuorena jaksoi valvoa lasten takia yms. Vanhempi lapsista menee kohta lukioon ja eli kohta lähtevät omille teilleen lapset. Nyt on rahaa ja onneksi vielä terveyttäkin jäljellä ja sitten voikin vielä miettiä mitä kaikkea tässä tekisi. Kaverit tekevät nyt lapsiaan ja kun lapset ovat täysi-ikäisiä he ovatkin eläkeiässä ja nyt kun kuuntelee niin raskasta tuntuu olevan kun ikää on tullut.

Hienoa että olet tehnyt oikeita ratkaisuja elämässä ap. Mutta älä kiillota sädekehääsi sillä, että vain sinun tapasi on oikea tapa elää. Esimerkiksi minä en olisi voinut kuvitellakaan sinun ratkaisuasi. Oli kivaa tehdä uraa ja matkustella ja sen jälkeen saada lapsi. Nyt ei ole mihinkään kiire, kaikkein vähiten siihen milloin lapset muuttavat pois kotoa ;)

Hienoa että sulla kaikki on mennyt hyvin ja olet tyytyväinen ratkaisuusi. Mutta en ymmärrä, että miksi kehumimen pitää tehdä toisen kustannuksella, dissata näitä, jotka ovat päätyneet perustamaan perheen vasta myöhemmällä iällä.

Itse en henkilökohtaisesti ikinä olisi ollut vamis esim. kaksikymppisenä äidiksi. Itselläni oli tärkeämpää itse ensin elää elämää ja kasvaa ihmisenä. Halusin matkustella, opiskella, mokailla, juhlia, asua yksin, itsenäistyä. Asiat jotka eivät ihan heti ole mahdollisia lapsen kanssa.

"Tehdä lapsia" kuulostaa todella WT:lle.

Lapsia saadaan, niitä ei "tehdä/tehtailla".

Hyvä juttu jos kaikki ollaan nyt niin tyytyväisiä ja parhaimpia kaikista, tiedetään toistemme valinnoista paremmin kuin omistakaan. 😂 Hyvä me kaikki!

Jätitkö tarkoituksella urasi tilanteen mainitsematta? 

Onkohan tässä sellainenkin ero, että nuoret ihmiset kokee lapset jotenkin raskaaksi, kun ne lapset on eka oikeasti vaativa ja raskas asia, jota ne joutuu "tekemään".

Itselläni on todella vaativa ja paljon opiskelua vaatinut työ. Vuosia tehtiin töitä 365 päivää vuodessa. Nyt 38-vuotiaana lapsi on kuin loma. Siis tietenkin vaativaa, mutta eihän tässä ole mitään tuhansien ihmisten tai satojen tuhansien eurojen vastuuta hartioilla... Ihan leikintekoa, kirjaimellisesti <3 !

Kaikki nyt ei elä lapsia varten, tai että sais "ne pois alta" mahdollisimman pian. Ihan kuin lapset olisi välttämättömyys kuten työ.

Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.

Vierailija kirjoitti:

"Tehdä lapsia" kuulostaa todella WT:lle.

Lapsia saadaan, niitä ei "tehdä/tehtailla".

Voi kyllä se vaan voi jollain olla ihan vain lapsen tekemistä.

T. 5 kertaa raskaana, 1 varhainen km. Kaikki ekalla yrittämällä.