Lue keskustelun säännöt.
Ai että olen tyytäväinen kun tein lapset ajoissa.
19.12.2016 |
Sain lapseni kun olin valmistunut yliopistolta ja aloittelin työuraani. Ikää oli ensimmäisen syntyessä 26-vuotta ja toisen syntyessä 28-vuotta. Rahasta toki oli aluksi tiukkaa, mutta ei se silloin niin haitannut ja nuorena jaksoi valvoa lasten takia yms. Vanhempi lapsista menee kohta lukioon ja eli kohta lähtevät omille teilleen lapset. Nyt on rahaa ja onneksi vielä terveyttäkin jäljellä ja sitten voikin vielä miettiä mitä kaikkea tässä tekisi. Kaverit tekevät nyt lapsiaan ja kun lapset ovat täysi-ikäisiä he ovatkin eläkeiässä ja nyt kun kuuntelee niin raskasta tuntuu olevan kun ikää on tullut.
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsekkin miehenä haluan naisen joka on parhaassa synnytysiässä. Olen siis 35v.
Olen päättänyt etsiä 18-22 vuotiaan naisen josta teen lasteni äidin en todellakaan halua mitään 30v naista synnyttäjäksi.
Sehän on ihan ok jos sulla vaan sitten on varaa elättää minimitoimeentulolla elävä kouluttamaton synnyttäjäsi ja ne teidän yhteiset lapset.
On varaa.
Sitä paitsi kaunis, nuori ja vähemmän koulutettu nainen jää mielummin kotirouvaksi ja pitää huolta minun tarpeistani. En todellakaan halua modernia akateemista ura-naista ellei ole todella miellyttämishaluinen. Jos en olisi hyvin toimeentuleva ja komeahko olisi varmaan pakko tyytyä vähempään.
Hyvä, että toimeentulosi on hyvä. Voit sitten tarjota hyvän elintason lapsillesi, puolisolle ja puolison seuraavallekin miehelle. Koska kyllähän se miellyttämisenhaluinen 18-22-vuotiaskin joskus aikuistuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä pääsen vielä helpommalla, kun en tee niitä ollenkaan.
Miksi ihmeessä notkut sitten VAUVA-lehden palstalla. Vaivaako asia?
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä sellainenkin ero, että nuoret ihmiset kokee lapset jotenkin raskaaksi, kun ne lapset on eka oikeasti vaativa ja raskas asia, jota ne joutuu "tekemään".
Itselläni on todella vaativa ja paljon opiskelua vaatinut työ. Vuosia tehtiin töitä 365 päivää vuodessa. Nyt 38-vuotiaana lapsi on kuin loma. Siis tietenkin vaativaa, mutta eihän tässä ole mitään tuhansien ihmisten tai satojen tuhansien eurojen vastuuta hartioilla... Ihan leikintekoa, kirjaimellisesti <3 !
Tässä on varmaan osa totuutta. Vastuu voi olla nuorelle hankalaa, muodossa missä hyvänsä.
Onneksi opiskelin nuorena kun vielä oppi helposti.
Onneksi ei tarvi tehä niitä ollenkaan, jää aikaa röllätä tyhmiä ihmisiä täällä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten eletään taas täysillä kun lapset on aikuisia. Ei riitä aikaa edes lapsenlapsille!
Naita on naita joihin ei ole oikeaa tai vaaraa. Mina kun en olisi nuorena ollut kykeneva aidiksi. Oli ihan muut jutut mielessa silloin. Lapsi tulikin sitten vasta kun olin 36v ja se oli minulle taydellinen ika. Ei ollut kiire minnekaan vaan todella NAUTIN siita kaikesta, eika ne yoheraamisetkaan vaivanneet kun nukututiin yhdessa paikkareita. Siina vaiheessa oli ollut huippu jobi Lontoon Cityssa (johon en palannut koska halusin olla kotona), olin matkustanut Amerikassa, Australiassa, Japanissa, Karbialla.... (kaukaisimmat mainittu). Olin hipannut tarpeeksi loppu elamakseni. Minulle tuo myohainen aitiys oli just se mika pitikin olla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
No eihän niitä tarvi hankkia ollenkaan. Keskimäärin tyhmemmät ihmiset hankkivat, koska toimivat enemmän vietin kuin järjen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naita on naita joihin ei ole oikeaa tai vaaraa. Mina kun en olisi nuorena ollut kykeneva aidiksi. Oli ihan muut jutut mielessa silloin. Lapsi tulikin sitten vasta kun olin 36v ja se oli minulle taydellinen ika. Ei ollut kiire minnekaan vaan todella NAUTIN siita kaikesta, eika ne yoheraamisetkaan vaivanneet kun nukututiin yhdessa paikkareita. Siina vaiheessa oli ollut huippu jobi Lontoon Cityssa (johon en palannut koska halusin olla kotona), olin matkustanut Amerikassa, Australiassa, Japanissa, Karbialla.... (kaukaisimmat mainittu). Olin hipannut tarpeeksi loppu elamakseni. Minulle tuo myohainen aitiys oli just se mika pitikin olla...
Itsellä sama juttu. Sen takia ei ole oikein yhteistä juteltavaa esim. leikkipuistossa itseäni 15 vuotta nuorempien äitien kanssa jotka ovat vasta pari vuotta sitten muuttaneet pois omasta lapsuudenkodistaan ja elävät nyt ensimmäisessä suhteessaan omassa asunnossaan. Olen kerta kaikkiaan kokenut jo niin erilaisen elämän ettei pelkät lapset ja vanhemmuus riitä yhdistäväksi tekijäksi jotta voisimme tutustua paremmin.
Minulla taas juuri päinvastoin. Kauheaa ollut katsella kun kaverit rämpivät nuorina ilman töitä, tutkintoa ja vakituista asuntoa pienten lasten kanssa. Muutetaan vuoden välein ja heitellään lasta päiväkodista toiseen. Eroja tullut monille pikkulapsivaiheessa ja se on kauheaa varsinkin äidille...lapsille pitänyt hankkia kaikki käytettynä ja laittaa vain ilmaisiin harrastuksiin.
Olen tyytyväinen, että elin kaksikymppisenä omaa elämää ja keskityin uraan. Nyt ei haittaa vaikka eroaisimmekin, olen täysin itsenäinen taloudellisesti ja pystyn pitämään tämän talon vaikka mies lähtisi ovet paukkuen. Lapsi saa vielä harrastaa mitä haluaa ilman, että raha on esteenä. Ei tarvitse murehtia yllättäviä menoja, koska voin vain ostaa vaikka uuden pesukoneen tai palkata lastenhoitajan tarvittaessa. Rahalla saa aikaa. 20-vuotiaana olisin ollut kahta työtä tekevä yh-äiti. Nyt ehdin panostaa lasten henkiseen puoleen myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä sellainenkin ero, että nuoret ihmiset kokee lapset jotenkin raskaaksi, kun ne lapset on eka oikeasti vaativa ja raskas asia, jota ne joutuu "tekemään".
Itselläni on todella vaativa ja paljon opiskelua vaatinut työ. Vuosia tehtiin töitä 365 päivää vuodessa. Nyt 38-vuotiaana lapsi on kuin loma. Siis tietenkin vaativaa, mutta eihän tässä ole mitään tuhansien ihmisten tai satojen tuhansien eurojen vastuuta hartioilla... Ihan leikintekoa, kirjaimellisesti <3 !
Niin, siis meinaat että suurimmalla osalla meistä olisi töissä tuollaiset vastuut, jos vaan lykättäisiin lastenhankintaa?
No ei sullekkaan näemmä järkeä hirveästi ole päähän tullut tuohon ikään mennessä. Omasta boksistas asioita katselet. Suurin osa meistä ei koskaan tule tekemään 365 päivää vuodessa töitä, ollen vastuussa tuhansista ihmisistä tai sadoista tuhansista euroista. Veikkaan että suurin osa ei sitä edes halua. Mitä elämää tuollainen on? No, voihan ne parhaat vuodet elämästään tuhlata tuollakin tavalla......
Vierailija kirjoitti:
Nuorena äidiksi haluavat nopeasti lapsistansa eroon. Hyvin yleistä näyttää olevan.
Toki niin saa tuntea mutta olisi hyvä ymmärtää että toiset nauttii niistä lapsistaan ja vaipatkin vaihtuu samalla.
Tätä mä en nyt oikein tajua, ihan yhtä kauan se nuori äiti hoitaa kuin vanhakin..
Mä halusin lapset nuorena koska löysin ihanan miehen ja koin olevani siihen valmis. Pystyin hoitamaan lapset opiskelun ohessa ja ei ollut kiire töihin koska ei ollut asuntolainaa vaan olin lasten kanssa kotona 3- vuotiaaksi.
Vakituisen työpaikan jälkeen asuntolaina ja työura on nousukiidossa kun lapset on tehty:)
Ei se kaikille sovi mutta ei mulla kiire eroon lapsista ole, ihan loppuun asti heistä pidän huolen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä minä minä minä minäää....äääää
Kiva juttu ap. Mä tein/sain esikoisen 30-vuotiaana, koska aloin haluta lasta vasta 29-vuotiaana. Sain sitten toisen 35-vuotiaana ja kolmatta vielä yritetään , tulee jos tulee. Minusta äitiys on hauskaa ja luonteva osa elämää, joten en koe että se olisi pitänyt jotenkin suorittaa "alta pois" nopeasti. En olisi myöskään ikinä halunnut alle 3v ikäeroa lapsille, koska halusin keskittyä rauhassa molempiin.
Omat lapset sain 27v ja 32v. Yhtään aikaisemmin en olisi tehnyt.
Ihanku lapset olis joku paha asia, "äkkiä pois alta!" ja "ei tarvi onneksi enää katsella vaipparumbaa" jne.. Siis miksi edes teitte lapsia, eihön niitä ole pakko tehdä? Miksi ihmiset tekevät vanhemmuudesta jotain pelkkää suorittamista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onkohan tässä sellainenkin ero, että nuoret ihmiset kokee lapset jotenkin raskaaksi, kun ne lapset on eka oikeasti vaativa ja raskas asia, jota ne joutuu "tekemään".
Itselläni on todella vaativa ja paljon opiskelua vaatinut työ. Vuosia tehtiin töitä 365 päivää vuodessa. Nyt 38-vuotiaana lapsi on kuin loma. Siis tietenkin vaativaa, mutta eihän tässä ole mitään tuhansien ihmisten tai satojen tuhansien eurojen vastuuta hartioilla... Ihan leikintekoa, kirjaimellisesti <3 !
Niin, siis meinaat että suurimmalla osalla meistä olisi töissä tuollaiset vastuut, jos vaan lykättäisiin lastenhankintaa?
No ei sullekkaan näemmä järkeä hirveästi ole päähän tullut tuohon ikään mennessä. Omasta boksistas asioita katselet. Suurin osa meistä ei koskaan tule tekemään 365 päivää vuodessa töitä, ollen vastuussa tuhansista ihmisistä tai sadoista tuhansista euroista. Veikkaan että suurin osa ei sitä edes halua. Mitä elämää tuollainen on? No, voihan ne parhaat vuodet elämästään tuhlata tuollakin tavalla......
Olen ehkä ääriesimerkki, mutta ystävissäni on paljon samanlaista porukkaa; juristeja, johtajia jne. Mutta tuhlata? Ihmiset, jotka haluavat (ja kestävät) vastuuta, nauttivat siitä. Mielummin hengitän ja koen elämää joka solullani, kuin istun verkkarit jalassa kuhmuisella sohvalla salkkareita tuijottaen. Voihan sitä niinkin parhaat vuodet elämästään tuhlata :D
Oman ainokaisen sain ollessani 29v.
Kyllä niitä voi ihan tietoisesti tehdä. Seksillä tai hedelmöityshoidoilla.