Lue keskustelun säännöt.
Ai että olen tyytäväinen kun tein lapset ajoissa.
19.12.2016 |
Sain lapseni kun olin valmistunut yliopistolta ja aloittelin työuraani. Ikää oli ensimmäisen syntyessä 26-vuotta ja toisen syntyessä 28-vuotta. Rahasta toki oli aluksi tiukkaa, mutta ei se silloin niin haitannut ja nuorena jaksoi valvoa lasten takia yms. Vanhempi lapsista menee kohta lukioon ja eli kohta lähtevät omille teilleen lapset. Nyt on rahaa ja onneksi vielä terveyttäkin jäljellä ja sitten voikin vielä miettiä mitä kaikkea tässä tekisi. Kaverit tekevät nyt lapsiaan ja kun lapset ovat täysi-ikäisiä he ovatkin eläkeiässä ja nyt kun kuuntelee niin raskasta tuntuu olevan kun ikää on tullut.
Kommentit (240)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
Vanhempien äitien on näköjään mahdoton ymmärtää että jos se baarittelu ja yöelämä ja "vapaus" ei hirveästi kiinosta parikymppisenä ni tuskin sitä enää nelikymppisenäkään joka viikonloppu siellä ravaa. (Tietty poikkeuksia on)
Mua ei ole ikinä kiinostanut alkoholi ja yöelämä. En myöskään menettänyt vapauttani kun tulin äidiksi nuorena, toisin kun ilmeisesti vanhat äidit sen menettää kun lapsen saavat?!? Minulla on ihana mies joka myös huolehtii lapsesta ja ihan sen verran sain tavata ystäviä kuin halusinkin
Nyt kun lapset ovat isoja en odota että alan elää nuoruuttani, eikä myöskään kukaan ystävistäni, edelleenkään ei kiinosta yöelämä ja äkkilähdöt hevon kuuseen:) tai boheemielämäntapa.
Huoh, tylsän ihmisen tylsä elämä.
Älä suotta huokaile, olen onnellinen eikä voisi vähempää kiinostaa onko elämäni jonkun muun silmissä tylsää;)
No hyvä että oot onnellinen, mä kuolisin tylsyyteen. No, toisaalta toisten tarvii olla sitä harmaata massaa jotta toiset saa loistaa!
Juu, sä todella kuulostat sellaiselta ihmiseltä joka loistaa elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
Vanhempien äitien on näköjään mahdoton ymmärtää että jos se baarittelu ja yöelämä ja "vapaus" ei hirveästi kiinosta parikymppisenä ni tuskin sitä enää nelikymppisenäkään joka viikonloppu siellä ravaa. (Tietty poikkeuksia on)
Mua ei ole ikinä kiinostanut alkoholi ja yöelämä. En myöskään menettänyt vapauttani kun tulin äidiksi nuorena, toisin kun ilmeisesti vanhat äidit sen menettää kun lapsen saavat?!? Minulla on ihana mies joka myös huolehtii lapsesta ja ihan sen verran sain tavata ystäviä kuin halusinkin
Nyt kun lapset ovat isoja en odota että alan elää nuoruuttani, eikä myöskään kukaan ystävistäni, edelleenkään ei kiinosta yöelämä ja äkkilähdöt hevon kuuseen:) tai boheemielämäntapa.
Huoh, tylsän ihmisen tylsä elämä.
Älä suotta huokaile, olen onnellinen eikä voisi vähempää kiinostaa onko elämäni jonkun muun silmissä tylsää;)
No hyvä että oot onnellinen, mä kuolisin tylsyyteen. No, toisaalta toisten tarvii olla sitä harmaata massaa jotta toiset saa loistaa!
Juu, sä todella kuulostat sellaiselta ihmiseltä joka loistaa elämässä.
Sinä ainakin loistat. Olet onnistunut elämässä, jos olet saanut otettua mällit vastaan ilman ehkäisyä. Se on sentään jotain mihin kaikki eivät pysty ja mitä voi pitää jonkinlaisena saavutuksena.
Olet saanut tehtyä itsellesi välineen joka mahdollistaa kotileikkisi. Harmillisesti vain siltä välineeltä ei koskaan kysytä haluaako hän syntyä tänne enemmän tai vähemmän kärsimään ja sitten kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain ekan 29-vuotiaana ja tokan 31 v iässä. Paras ikä, ainakin mulle!
Olin kypsä ja motivoitunut, ikinä ei tullut olo, että tylsää olla kotona askartelemassa kun muut bailaa. Olin jo ehtinyt juhlia ja matkustaa, ja mikä tärkeintä opiskella vuosikausia, joten tutkinto oli valmis. Parasta oli myös se, että löysi samanhenkisiä ikätovereita, joiden kanssa oli kiva viettää aikaa.
Moni joka on saanut nuorempana kuin ihmiset yleensä, ovat olleet tosi yksinäisiä vauva-ajan ja kun pääsevät menemään, saavat kaverit lapset. Tosi hauskaa, ap?
Tuohon jälkimmäiseen on kyllä pakko todeta sivusta että kyllä niitä äitiystäviä löytyy joka ikäryhmästä. Ei lapsen nuorena saaminen tarkoita että olisi yksinäinen, monestihan luulisi nimenomaan että ne nuoret, jotka tekevät lapset nuorempina, liikkuvat sellaisessa seurassa, missä lapset tehdään keskimäärin nuorempina. Sama juttu sopii myös kypsemmällä iällä äidiksi tulleisiin, akateemiset äidit liikkuvat monesti samassa seurassa ja tulevat äideiksi myös kypsemmällä iällä.
Kyllä se minäkin 25-vuotiaana äidiksi tulleena opiskelijana löysin äitiseuraa niin samanikäisistä tuttavista, kuin samalla tapaa kerhoissa tuli hyvin juttuun niiden 35-40-vuotiaiden äitien kanssa. Jopa perhevalmennuksessa parhaiten juttu lensi 35-vuotiaan esikoista odottavan äidin kanssa. Lapsen kummeinakin niin 25-vuotias äiti sekä päälle 40-vuotias akateeminen äiti jolla itsellä pieniä lapsia.
Ei todellakaan voi sanoa että yksinäisyys pikkulapsiaikana olisi jotenkin riippuvainen äidin iästä, kyllä siihen vaikuttavat ihan muut tekijät.
25-vuotias ei minusta ole nuori äiti. Jos lapset saa oikeasti nuorena, 17-22-v. niin kyllä lähipiiri bilettää ja vaikea voi olla nuorelle äidille kun ei aina pääse, eikä kukaan ole jakamassa äitiyttä.
Itse en tuon ikäisiä kerhoissa tavannut, nykysynnyttäjien keski-ikä on 29v, joten kaikista ikäryhmistä sitä seuraa EI nyt vain löydy samalla tavalla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta taas on kiva nauttia nuoruudesta, reissata miehen kanssa, opiskella, hengata kavereiden kanssa (lähes kellään ei vielä lapsia). Ei silloin keski-ikäisenä jaksa muutenkaan hillua baareissa enää tms, niin silloin on juuri hyvä viettää kotielämää lasten kanssa. Ollaan miehen kanssa ajateltu aloittaa lapsen yrittäminen ehkä ensi kesänä. Ollaan silloin 30 ja 31. Jos tehdään useampia, niin saa olla parin vuoden ikäero, ei mielellään peräjälkeen. Mutta tämä on mun käsitys asiasta, ei absoluuttinen totuus.
Tätä ne 23-27 vuotiaina lapset saaneet eivät juuri ymmärrä, on ihan eri asia käydä yöelämässä tai vaikka opiskelijavaidossa ulkomailla nuorena ja lapsettomana kun sitten 40 vuotiaana. Kyllään sen näistä jutuistakin kuulee, hirveä kiire siihen että lasten on muutettava pois kotoa sitten kun itse on 40 v. Ihanko tosi sitten alatte viettämään sitä "nuoruutta"?
Itse ajattelen että olen saanut tulla ja mennä vapaasti ekat 20 vuotta aikuiselämästäni ja nyt on lasten aika, niin kauan kuin he minua tarvitsevat. Mielelläni haluan heidän asuvan lapsuudenkodissa opiskeluajankin jotta saavat keskittyä opiskeluun. Toki voin silloin matkustella ja tehdä omiakin juttujani, mutta elämä on kaikenkaikkiaan aivan erilaista kun on lapsia, ovat he sitten aikuisia tai lapsia, etten edes kuvittele olevani enää vapaa viettämään boheemia elämää kuten sain nuorena viettää.Lisäksi tämän ikäisenä, lähemmäs 40 v, ei enää huvita ja kiinnosta klubit ja yöelämä tai äkkilähdöt ulkomaille, ne asiat koin silloin nuorena, villinä ja vapaana.
Vanhempien äitien on näköjään mahdoton ymmärtää että jos se baarittelu ja yöelämä ja "vapaus" ei hirveästi kiinosta parikymppisenä ni tuskin sitä enää nelikymppisenäkään joka viikonloppu siellä ravaa. (Tietty poikkeuksia on)
Mua ei ole ikinä kiinostanut alkoholi ja yöelämä. En myöskään menettänyt vapauttani kun tulin äidiksi nuorena, toisin kun ilmeisesti vanhat äidit sen menettää kun lapsen saavat?!? Minulla on ihana mies joka myös huolehtii lapsesta ja ihan sen verran sain tavata ystäviä kuin halusinkin
Nyt kun lapset ovat isoja en odota että alan elää nuoruuttani, eikä myöskään kukaan ystävistäni, edelleenkään ei kiinosta yöelämä ja äkkilähdöt hevon kuuseen:) tai boheemielämäntapa.
Huoh, tylsän ihmisen tylsä elämä.
Älä suotta huokaile, olen onnellinen eikä voisi vähempää kiinostaa onko elämäni jonkun muun silmissä tylsää;)
No hyvä että oot onnellinen, mä kuolisin tylsyyteen. No, toisaalta toisten tarvii olla sitä harmaata massaa jotta toiset saa loistaa!
Juu, sä todella kuulostat sellaiselta ihmiseltä joka loistaa elämässä.
Sinä ainakin loistat. Olet onnistunut elämässä, jos olet saanut otettua mällit vastaan ilman ehkäisyä. Se on sentään jotain mihin kaikki eivät pysty ja mitä voi pitää jonkinlaisena saavutuksena.
Olet saanut tehtyä itsellesi välineen joka mahdollistaa kotileikkisi. Harmillisesti vain siltä välineeltä ei koskaan kysytä haluaako hän syntyä tänne enemmän tai vähemmän kärsimään ja sitten kuolemaan.
Pitäisköhän sun hieman perehtyä biologiaan ja psykologiaan jotta ymmärtäisit että se mällien vastaanotto se helpoin juttu on lapsen odotuksessa, synnytyksessä ja kasvattamisessa.
Ap on hassu 😋
Minä olen tyytyväinen että en tehnyt lapsia liian nuorena, varsinkaan sen kamalan kontrolloivan eksän kanssa. Puistattaa ajatuskin.
Iloitsen myös siitä että sain elää nuoruutta pitkään vielä senkin jälkeen kun siitä eksästä tuli eksä.
Sain lapseni kolmekymppisenä ja tämä sopii minulle. Jollekin muulle sopii joku muu paremmin.
Ärsyynnyn aina jos joku selittää miten pitää kaikkien elää ja milloin perustaa perhe tai miten kuuluu pukeutua missäkin iässä tai jotain muuta yhtä typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on niin makuasia. Minä sain esikoisen 24-vuotiaana ja toinen syntynee ennen kuin täytän ensivuoden alussa 27. Lapsilla tulee olemaan n. 3 v ikäero ja minä reippaasti alle 30v, kun lapsiluku täynnä. Mulla aina ollut haaveena saada muksut tehtyä, ennen kuin täytän 30. 40-vuotiaana mulla on sit teini-ikäiset lapset, ja se tuntuu hyvältä. Nyt jaksaa taas vauva-arkea, kun esikoinen on niin omatoiminen jo. Miehen sisko taas on mun kanssa samana vuonna syntynyt ja meni nyt vasta naimisiin. Opiskeluja hänellä jäljellä 1,5 v, eikä halua vielä lapsia. Ei kait tähän olen olemassa oikeaa vastausta? Paitsi että joidenkn tutkimuksien mukaan naisen hedelmällisyys alkaa laskea 35 ikävuoden jälkeen, jotenka siihen pitäisi ainakin tähdätä lasten ajoitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapset itse ovat todenneet, että oli aika kiva lapsuus kahden vanhuksen kanssa. Jos isä ja äiti olivatkin ryppyisiä kääkkiä, niin talous oli kunnossa, rahaa riitti ihan mihin tahansa harrastukseen ja toinen tärkeä vanhempien antama asia oli aika. Kun on vanha ja väsynyt 34v ikäinen, niin ei pääse mihinkään bilettämään tai reissuun, joten sitä oli lasten kanssa vuositolkulla. Kuunteli, keskusteli, ohjasi ja opasti.
Nyt on kuopus muuttamassa pois kotoa ja vanhuksia kun ollaan, niin on sen verran sukanvarressa säästöjä, että ostettiin hänellekin oma koti Helsingin kantakaupungista. Isommat sisarukset ovat jo omansa saaneet. Mukava on heillä elellä velattomassa asunnossa, ei ole pelkoa vuokrarästeistä tai siitä, että joutuu yllättäen muuttamaan.
Muutama tuttu on surkutellut, miten ankeaa meillä on, kun ei ole lapsenlapsia, vaikka mittarissa on vuosia jo yli 50. Heille kun iloa tuovat kohta jo 40v täyttävien lastensa lastenlapset eli muutama ikätoveri on jo ennättänyt isomummoksi asti. Semmoinen on ollut tahti, ettei siinä paljoa ole kouluja käyty.
Tuo taloudellinen aspekti ihmetyttää - miksi "mummoäidit" aina nostavat sen esiin? Katsos, kun nuorenakin lapsen saaneet kouluttautuvat ja vaurastuvat. Ei se omistusasunto kantakaupungista ole mikään itseisarvo. Yhtälailla arvo on se, että meillä lapsi on saanut elää ja tutustua myös kaikkiin isoisovanhempiin. Isovanhemmat ovat "nuoria", asuvat lähellä ja kiinnostuneita lapsesta. Kaikki olemme akateemisia.
T. Lapsen 24v saanut
Minua ei ihmetytä, koska helpompaahan se kouluttautuminen kaikin tavoin tarkasteltuna on ennen lapsia. Hienoa on, että sinä olet saanut kouluttautua/kouluttaudut parhaillasi, mutta jollakin ihmisillä tulee talous, aikaresurssit, tukiverkkojen puute jne, vastaan, eikä kouluttautuminen näin ollen olekaan enää mahdollista. Omstusasunto kantakaupungissa ei ole mikään hyvän vanhemmuuden määre tietenkään, mutta tiettyjä aineellisia tarpeita eivät kaksi köyhää kykene välttämättä lapsen elämässä täyttämään. Rahalla saa esim. tarvittaessa parempia terveyspalveluja. Eikä tarkoitukseni ole arvostella kenekään lapsentekoa mitenkään, vaan halusin vain avata omaa käsitystäni tästä "taloudellisesta aspektista".
Me olemme saaneet lapset kesken opiskelujen. Molemmille otettiin jo ennen syntymää vakuutus. Saamme me köyhätkin siis parempaa terveyspalvelua, jos tarve vaatii. Kaikki tuntuvat unohtavan sellaisen seikan, että kouluttautuneillakaan ei välttämättä ole hyvä palkka. He voivat elää ihan yhtälailla köyhyydessä kuin opiskelijatkin.
Mutta ymmärrän pointtisi. Onhan se taloudellisesti vakaampaa kun on sitä rahaa enemmän. Jos olisimme odottaneet tähän hetkeen kun olemme töissä, ei meille enää sitä lasta välttämättä tulisi. Vuosi ollaan yritetty tuloksetta. Emme siis enää opiskele tainole köyhyysrajoilla, vaan hyvin toimeentulevia ja koimme, että kolmas olisi tervetullut. Olen siis todella kiitollinen, että uskalsimme ajoissa ryhtyä tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen tyytyväinen valintaamme tehdä lapsi melko nuorena. Olimme 25- ja 26-vuotiaita, kun lapsemme syntyi. Minusta on ihanaa, että lapsi on täällä ja saamme jakaa elämämme hänen kanssaan. Vauva-ajan halusin nopeasti alta pois, sillä vauvat herättävät minussa lähinnä inhoa, mutta sen jälkeen olen kyllä nauttinut tästä täysillä. En odota sitä, että lapsi lähtee ja olen "vapaa". Toivon, että meillä on läheiset välit vielä, kun hän on aikuinen ja voimme matkustaa ja tehdä asioita yhdessä.
No mikä se aidosti oikea ikä tehdä lapsia on?
Kumman paljon on hajontaa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas ajattelen asiaa siltä kantilta, että onneksi omat lapseni ovat jo aikuisia nyt, kun kaikista lapsiperheiden tuista leikataan. Ja talolaina maksettu eikä ole muutakaan velkaa, kun hinnat nousee ja verohelpotukset loppuu eikä palkat nouse paitsi kansanedustajilla. Joten nyt olen tyytyväinen, että enää meitä on täällä minä ja mies. Ja on vara antaa lapsille sitten vähän kalliimpiakin joulu- ja synttärilahjoja.
Minä olen ihan tyytyväinen, että olen 27-vuotias vela. Saa ja ehtii oikeasti elämään, tää on ihanaa!
Siinähän sinä olet oikeassa, että on sitten myöhemmin aikaa mennä ja tehdä, mutta et sä niitä nuoruusvuosia takas saa. Elämä on siinä vaiheessa varmasti aika erilaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lapsen 26-vuotiaana. Olen käynyt ammattikoulun, en ole töissä alalla johon opiskelin. Palkka (brutto) 2700 e/kk. Voisihan se enemmänkin olla, mutta olen tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain ekan 29-vuotiaana ja tokan 31 v iässä. Paras ikä, ainakin mulle!
Olin kypsä ja motivoitunut, ikinä ei tullut olo, että tylsää olla kotona askartelemassa kun muut bailaa. Olin jo ehtinyt juhlia ja matkustaa, ja mikä tärkeintä opiskella vuosikausia, joten tutkinto oli valmis. Parasta oli myös se, että löysi samanhenkisiä ikätovereita, joiden kanssa oli kiva viettää aikaa.
Moni joka on saanut nuorempana kuin ihmiset yleensä, ovat olleet tosi yksinäisiä vauva-ajan ja kun pääsevät menemään, saavat kaverit lapset. Tosi hauskaa, ap?
Tuohon jälkimmäiseen on kyllä pakko todeta sivusta että kyllä niitä äitiystäviä löytyy joka ikäryhmästä. Ei lapsen nuorena saaminen tarkoita että olisi yksinäinen, monestihan luulisi nimenomaan että ne nuoret, jotka tekevät lapset nuorempina, liikkuvat sellaisessa seurassa, missä lapset tehdään keskimäärin nuorempina. Sama juttu sopii myös kypsemmällä iällä äidiksi tulleisiin, akateemiset äidit liikkuvat monesti samassa seurassa ja tulevat äideiksi myös kypsemmällä iällä.
Kyllä se minäkin 25-vuotiaana äidiksi tulleena opiskelijana löysin äitiseuraa niin samanikäisistä tuttavista, kuin samalla tapaa kerhoissa tuli hyvin juttuun niiden 35-40-vuotiaiden äitien kanssa. Jopa perhevalmennuksessa parhaiten juttu lensi 35-vuotiaan esikoista odottavan äidin kanssa. Lapsen kummeinakin niin 25-vuotias äiti sekä päälle 40-vuotias akateeminen äiti jolla itsellä pieniä lapsia.
Ei todellakaan voi sanoa että yksinäisyys pikkulapsiaikana olisi jotenkin riippuvainen äidin iästä, kyllä siihen vaikuttavat ihan muut tekijät.
25-vuotias ei minusta ole nuori äiti. Jos lapset saa oikeasti nuorena, 17-22-v. niin kyllä lähipiiri bilettää ja vaikea voi olla nuorelle äidille kun ei aina pääse, eikä kukaan ole jakamassa äitiyttä.
Itse en tuon ikäisiä kerhoissa tavannut, nykysynnyttäjien keski-ikä on 29v, joten kaikista ikäryhmistä sitä seuraa EI nyt vain löydy samalla tavalla...
Olin 21v kun sain ensimmäisen. Löysin kyllä itseni ikäistä seuraa omasta kaupungistani, siis äitejä myöskin. Kyllä esim. netissä on paljon ryhmiä nuorille vanhemmille. Miksi tämä ikäni olisi ollut vaikea saada lapsi? En minä ole ikinä hinkunut bilettämään. Eikä lähipiiriini ole koskaan bilettäjät kuuluneetkaan, sillä he ovat niin erilaista seuraa mitä itse olen. Nyt olisi aikaa jo mennä kun lapset ovat isompia, mutta ei huvita vaikka yksinystäväni baariseuraksi kysyikin. Viihdyn kotona tehden omia hommiani, minä mielummin vaikka neulon ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mikä se aidosti oikea ikä tehdä lapsia on?
Kumman paljon on hajontaa....
Oikea ikä on silloin kun on itse valmis kantamaan vastuunsa. Toiselle on oikea ikä vanhempana ja toisille nuorempana.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan tyytyväinen, että olen 27-vuotias vela. Saa ja ehtii oikeasti elämään, tää on ihanaa!
Siinähän sinä olet oikeassa, että on sitten myöhemmin aikaa mennä ja tehdä, mutta et sä niitä nuoruusvuosia takas saa. Elämä on siinä vaiheessa varmasti aika erilaista.
Minä olen 28 ja meillä 2-vuotias ja en todellakaan kaipaa aikaa ennen lasta. Enkä odota sitä että lapsi olisi jo "niin vanha että pääsisi rientoihin". Velan on nähtävästi vaikea ymmärtää että tämä on ihanaa aikaa, parasta ikinä. Ei ehkä sinun unelmasi, mutta minun kyllä.
Heh..mä tein lapseni 26-vuotiaana, 34-vuotiaana, 36-vuotiaana ja 38-vuotiaana. Nyt ovat jo kaikki kouluiässä, vanhin omillaan. Nuorimmainenkin jo 9 v. Ihan hyvin se onnistui vanhemmallakin iällä. Oli sitä omaakin aikaa ihan riittävästi ennen noiden kolmen nuorimman syntymistä. Kukin tavallaan. Ei tuomita toisin tekeviä. ;)
Aika tekijä olet. Minä kyllä 'vain' sain lapsen 23-vuotiaana. Ihminen saa terveen lapsen jos saa, mutta jos joku saa esim. kehitysvammaisen, niin syy ei välttämättä ole siinä tekemisen 'taidossa' tai synnyttämisensä kyvyssä.
Olemmeko me naiset itse edes naiseuttamme, johon (terveellä ihmisellä) kuuluu kyky synnyttää uutta elämää ja kohdustamme maailmaan uusi pieni ihminen,tuota ihmeellistä meille annettua kykyä itse itsellemme 'valinneet'.
Ei, kaiken olemme lahjaksi ilman mitään ansiota saaneet.
Lapset ovat Jumalan lahja ihmiselle. Käy siksi niin pahasti korvaan aina tuo 'tein'.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ihan tyytyväinen, että olen 27-vuotias vela. Saa ja ehtii oikeasti elämään, tää on ihanaa!
Siinähän sinä olet oikeassa, että on sitten myöhemmin aikaa mennä ja tehdä, mutta et sä niitä nuoruusvuosia takas saa. Elämä on siinä vaiheessa varmasti aika erilaista.
Minä olen 28 ja meillä 2-vuotias ja en todellakaan kaipaa aikaa ennen lasta. Enkä odota sitä että lapsi olisi jo "niin vanha että pääsisi rientoihin". Velan on nähtävästi vaikea ymmärtää että tämä on ihanaa aikaa, parasta ikinä. Ei ehkä sinun unelmasi, mutta minun kyllä.
No mutta tässähän se ero on, velan elämä voi olla hyvää, ihanaa, mielenkiintoista ja tyydyttävää kaikin puolin ilman lasta, sinun elämäsi taas ei ilmeisesti ole ollut, koska olet kaivannut sihen uuden tekijän, lapsen. Nyt sinä elät sitä unelmaasi, jota se vela elää myös.
Minua kummastuttaa se, että lapsia yleensä "tehdään" tai "hankitaan". Itse tapasin lasteni isän 32-vuotiaana, ja kun en halunnut yh:ksi, niin eipä niitä nuorena "tehty".
Siis "tekeminen" kuulostaa minusta suunnilleen vaikkapa ruuan tekemiseltä ja hankkiminen ostamiselta tai rahan tienaamiselta, vaikka ymmärränkin, mitä sanoilla yleensä tarkoitetaan. Tottakai meilläkin ehkäistiin ja jätettiin se pois halutessamme lapsia, mutta yhtä kaikki se oli saamista, ei tekemistä eikä hankkimista, vaikka molemmat saivatkin alkunsa aivan helposti.
Voi teitä. Uudelle kierrokselle pääsette kohta, kun ymmärrätte, kuinka tyhjää elämä on. Sinne menisekä nuoruus. On se hienoa neljävitosena lähteä reppureissaamaan ja pyydellä omilta teineiltä tekstarilla lisää rahaa😂 muut teki sen nuorena.