Onko normaalia, että erakoitunut ihminen menettää puhekykynsä?
Olen ollut niin kauan puhumatta ihmisille, että tarpeen vaatiessa en enää löydä sanoja nopeasti. Jos joudun selittämään jollekin jotakin joudun ponnistelemaan löytääkseni sanat yksinkertaisiakin lauseita varten.
En ole täysin varma mistä muutos johtuu, johtuuko se pitkään jatkuneesta lähes täydellisestä yksinäisyydestä ja siitä johtuvasta puhumattomuudesta, vai olenko muuttumassa tyhmäksi. Toisaalta, en ole täysin varma onko puhekykyni heikentynyt, sillä en enää tarkkaan muista kuinka hyvä olin ennen puhumaan. Ikää ei ole vielä neljääkymppiäkään.
Kommentit (23)
Kyllä sosiaaliset taidot tosiaan rappeutuvat mutta älä ole huolissasi ne myös palautuvat:)! Ja kirkoitat tosi elävästi. Ja minäkin olen sinä sinulle - ihminen ! Et ole yksin! Hali!
Vierailija kirjoitti:
Alzheimer?
Ei noin radikaalista muutoksesta ole kyse. Tai voihan sekin olla mahdollista, mutta hieman kaukaa haettu luullakseni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sosiaaliset taidot tosiaan rappeutuvat mutta älä ole huolissasi ne myös palautuvat:)! Ja kirkoitat tosi elävästi. Ja minäkin olen sinä sinulle - ihminen ! Et ole yksin! Hali!
Kiitos kannustuksesta! Kirjoittaminen sujuu hieman paremmin, mutta tässähän on enemmän aikaa löytää oikeat sanat. :)
Ap
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä puhu iteksesi? :O
Kyllä minä sitäkin harrastan, mutta puhun aina samoja asioita, joten sanavarastoni on kunnossa sen suhteen.
Ap
Tee nyt hyvä ihminen jotain itsellesi! Perheenjäseneni on erakoitunut ja se on ihan hirveän surullista. Kun sitten hänen kerran oli pakko olla sukuunsa yhteydessä, puhe oli ihan pihinää, sitä ei meinannut edes kuulla kunnolla, hirveän ahtaasti ja vaikeasti tuli puhe. Väistämättä tuli mieleen, että se puheilmaisu peilaa mielen ongelmia.
Eikö sinulla ole miestä? Naisilla on AINA mies.
Ihan normaalia oman kokemuksen mukaan, en usko että mistään sairaudesta tai sellaisesta on siis kyse.
Ala harrastamaan jotakin ja käy välillä esim laulamassa karaokea. Niin minä tein kun olin sinkku.
Totta kai taidot heikkenevät harjoituksen puutteessa. Sulje lääkärin kanssa pois sairaudet ja koita sen jälkeen löytää jotain mahdollisuuksia harjoittaa verbaliikkaasi. Jos et pääse ihmisten ilmoille, niin vaihtoehtoja on sittenkin. Itse olen 40-vuotias erakkoluonne. Kommunikoin kuitenkin koko ajan netin anonyymeillä matalan kynnyksen foorumeilla, joten sanat kyllä löytyvät. Kannattaa myös puhella itsekseen tai esittää jotain monologia tai vaikkapa näytelmää.
Sama vika täällä. Kun on aika yksin niin ei tule puhuttua niin paljoa ja se vähäinenkin taito tuntuu katoavan. Tuntuu, että kaikki sosiaaliset tilanteet tulee liian nopeasti eikä keksi mitään sanottavaa kun jää vaan pohtimaan sitä vastausta. Noh, ennen aina töksäytin jotain typerää vastaukseksi, että ehkä tässä asiassa on kuitenkin menty sitten lopulta parempaan suuntaan.
Terveisin Naispelko23
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sosiaaliset taidot tosiaan rappeutuvat mutta älä ole huolissasi ne myös palautuvat:)! Ja kirkoitat tosi elävästi. Ja minäkin olen sinä sinulle - ihminen ! Et ole yksin! Hali!
Kiitos kannustuksesta! Kirjoittaminen sujuu hieman paremmin, mutta tässähän on enemmän aikaa löytää oikeat sanat. :)
Ap
Ajattele toisen ihmisen kanssa samaa että otat vain aikaa löytää oikeat sanat! Kirjoittele tänne on mielenkiintoista ja tiedä vaikka kohtaisimme jossain:)!
Onnellisia on hullut ja humalaiset, joten ei se hulluuskaan välttämättä haitaksi ole.
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä puhu iteksesi? :O
En ole ap, mutta olen ollut samassa tilanteessa. En puhunut kenellekään niin pitkään aikaan että sanat alkoi unohtumaan ja puhe takkuamaan. En puhunut itsekseni, en ole ikinä harrastanut itsekseen puhumista.
Vierailija kirjoitti:
Totta kai taidot heikkenevät harjoituksen puutteessa.
Lähinnä polkupyörällä ajaminen on se juttu. Taito on tallella, mutta vähän ruosteessa.
Peter Griffin menetti puhekykynsä täysin oltuaan eksyksissä metsässä pari kuukautta
Vierailija kirjoitti:
Etkö sä puhu iteksesi? :O
Mulla on kaveri, jolla on varsin vähän ihmiskontakteja. Eikä hän puhu itsekseenkään. Joten en edes ihmettele, että sitten ihmisiä kohdatessa sitä puhetta tulee tosi vähän ja lyhyitä lauseita. Ei aloitteellisuutta lainkaan. Ja joskus, jos jotain alkaa selittää, niin käytetty sanasto on niin suppeaa, ettei siitä kuvailusta saa sitten oikein mitään irti. Eli selvää harjoituksen puutetta.
Aina voi laulaa kotioloissa. Kuka kieltää jos yksin höpöttelee. Itse nauran monesti. En oo erakko mutta tykkään olla yksin vaikka oonkin puhelias. Sielu kaipaa yksinoloa.
Tunnistan itsekin tuon yksineläjän puheen sujuvuuden ruostumisen vaikka töissä joudunkin myös puhumaan. Toisaalta kyllä joitakin pariskuntia ja perheitä seuraillessa olen joskus miettinyt että tokkopa he vaihtavat montaakaan sanaa perheenjäsenten kesken päivän kuluessa.
Alzheimer?