En enää tiedä miten jaksaa töissä - monen ihmisen tehtävät jo siirretty minulle

Onko ap nytkin töissä? Mitä työtä pystyy tekemään 20h putkeen monta päivää täysipainoisesti?

Minullekin on siirretty muiden työkollegojen työtehtäviä, ja samalla lyhennetty omaa työaikaani lomautusten muodossa, joten lienee sanomattakin selvää, ettei yhtälö toimi. Vaihdan työpaikkaa heti, kun uusi löytyy, kaikki lojaliteetti on kadonnut

Vierailija kirjoitti:

Teen lyhyttä päivää, koska olen kolmen lapsen yksinhuoltaja ja yksi lapsistani on pitkäaikaissairas, joten olen hänen omaishoitajansakin.

Ja työmatkoillakaan ei ole kyse matkustamisesta tai mistään illallisista, vaan teemme tosiaan töitä tuon koko 20 tuntia vuorokaudessa.

Liittoon en kuulu, joten liiton juristin puoleen en voi kääntyä.

ap

No Just ei noin hölmöä olekkaan. Joten tämäkin on pelkkä provo.

Ihan liian tutun oloinen tilanne. On ollut ja on todella monelle.

Itse yritin jaksaa, puhua järkeä esimiehelle ja ratkaista tilannetta hr:n ja esimiehen esimiehen kautta. Kaikki vain pahensi tilannetta.

Ainoa järkevä neuvo mitä olisi kannattanut seurata oli työterveyshuollosta, että pitkälle sairaslomalle vain ja sitten eroilmoitus.

Koska olin sellainen hemmetin työn sankari, niin en tehnyt niin. No, sitten tuli potkut seuraavissa yt:eissä koska burnoutin rajalla olevana olin riski firmalle (ja esimieheni mustamaalasi minua kaikille, ettei vain häntä syytettäisi minun ajamisestani loppuun ).

Onnistuin pelastautumaan uuteen työpaikkaan, mutta olin sen verran heikoilla kun en ollut toipunut, että vastoinkäymisten iskiessä kun kyseiseen organisaatioon iskivät myös taloudelliset säästöt, niin tulikin täysi burnout.

Siitä totaalisesta burnoutista kestikin sitten pari vuotta toipua. Ja se myös heijastui taloudelliseen tilanteeseen.

Joten en uskalla antaa sinulle neuvoja, mutta itse olisin priorisoinut tuolloin oman jaksamiseni. Koska pidemmän päälle se oma jaksaminen on se asia, joka on välttämätön elannon ansaitsemiselle.

Mutta en tiedä onko tämä oikea ratkaisu. Esimiehesi vaikuttaa ihan liian tutuntyyppiseltä, eli sellaiselta jolle järkipuhe ei mene perille, mutta kenties kannattaa yrittää ratkoa tilannetta ensin.

Saattaa olla provo, mutta juuri tuollainen tilanne on ollut ja on nytkin todella tavallinen todella monille ihmisille.

Kaikki faktat kyllä täsmäävät. Aika perusarkipäivää ollut monelle yritysssektorilla tuolta vuodesta 2008 lähtien, kun talous romahti.

Mutta jos esimiesasemasi ei sitä estä, niin liity ihmeessä liittoon. Toivottavasti kuulut edes työttömyyskassaan.

Työ rakastaa hölmöjä...Älä tee mitään liian paljon ja liian nopeasti koska silloin sinulle annetaan tietysti heti lisää töitä...älä siis ole liian tehokas ja rakenna itsetuntoa työn varaan. Esimerkiksi vankileirillä ne ihmiset kuolivat kaikkein nopeiten , jotka tekivät työnsä tunnollisesti ja nopeasti...koska tällöinhän niille annettiin yhtä nopeasti uusi työ, eli suomeksi kuormittuivat kuoliaaaksi.

Vierailija kirjoitti:

On sun pomon tehtava huolehtia etta pystyt tekemaan sulle maaratyt tehtavat. Jos et saa niita tehtya annetussa ajassa on vikaa joko tyomaarassa tai sun tehokkuudessa. 

Suosittelen samaa mita joku aiemmin, eli joka aamu listaat paivan hommat sahkopostiin (ja piilokopio omaan henk koht postiin), aika-arvion mita niihin menee, kysymys mitka on tarkeimmat koska kaikkia ei saa tehtya ja laitat lahtemaan pomolle. Siihen paalle viikottainen 1:1 pomon kanssa missa kaytte lapi prioriteetit. 

HR ja tyosuojelun on toinen paikka mihin olet yhteydessa jos yllaoleva ei toimi. Liittoon voit olla yhteydessa jo nyt, osaavat neuvoa miten tilannetta kannattaa lahtea ratkaisemaan ennen kuin sotket esim. liiton juristia asiaan. 

Laheta kopiot kaikesta yhteydenpidosta omaan sahkopostiin sailoon. Kaikki pitaa olla kirjallisena. Kaikesta suullisesta lahetat briefin takaisin pomolle. 

Olet venynyt jo niin paljon etta tyonantaja kayttaa surutta hyvakseen, siita on vaikea paasta eroon. Etsi aktiivisesti uutta tyota samalla. 

Tuossa on vain tuo yksi parilta painajaispomolta itse saamani argumentti (kun itselleni oli aikoinaan myös siirretty kahden irtisanotun työtehtävät ja lisätty niitä): ongelma on vain siinä, että teen ne liian hitaasti!

Että tottakai kunnioitetaan 8 tunnin työpäivää (kun hr ja työterveys olivat tästä huomauttaneet) mutta sehän on vain minun vikani jos työtehtävät eivät helposti mahdu tuon raamin sisälle!

Voi v ....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi teet lyhennettyä päivää?

Kuulostaa vähän siltä, että sinusta voidaan haluta eroonkin.

Eikö ap jo sanonut että on kolmen lapsen yh ja yksi lapsista on sairas. Aika monet pienten lasten äidit tekevät 6 tuntista työpäivää tai sitten neljäpäiväistä työviikkoa.

Sitten en ymmärrä logiikkaa, että savustetaan ulos teettämällä töitä yhdellä niin, että hän uupuu. Mutta tuota tapahtuu. Mulle tapahtui. Jos olisin ollut viisas, niin olisin jo aikaisemmin lähtenyt työpaikastani tai sitten hakenut pitkää sairaslomaa. Minut nimittäin savustettiin ulos siinä vaiheessa kun olin jo rätti poikki puhki ja todella shokissa huonosta kohtelusta.

Mä olen ensimmäistä kertaa työttömäksi jäätyäni kuullut muitakin vastaavia tarinoita. Usein jo valmiiksi kiltti ja elämässä kriisejä kokenut ihminen ajetaan umpikujaan. Kaikista oudointa oli se, että aina kun sain kiitosta, niin sitä pahemmin esimies etsi minusta virheitä.

Tuulimyllyjä vastaan ei pysty aina taistelemaan. Joskus kannattaa kuunnella itseä ja hakea joko sairaslomaa tai uutta työpaikkaa. Sulla on kai se hyvä puoli asiassa, että et ole kenenkään silmätikku.

Mulla oli sellainen elämäntilanne, etten edes ajatellut potkuja vaikka kiusattiin. Elämässä oli sillä hetkellä muita huolia ja kun viimein voitin vaikeudet yksityiselämässä, niin seuraavalla viikolla kutsuttiin palaveriin töissä. Shokissa tein päätöksen ja yritin pitää pokan hakiessani lasta tarhasta. Pari päivää tunsin helpotusta ja sitten romahdin. Ensiksi luulin että se oli hyvä idea että irtisanouduin itse, koska CV näyttää paremmalta. Sitten kaduin ratkaisuani, koska jos minut olisi irtisanottu, niin olisin välttänyt karenssin ja olisin voinut käyttää työterveyden palveluita ja liikuntapalveluita neljä kuukautta ilman työvelvoitetta. Olisin päässyt puhumaan työterveyslääkärille ja saanut lähetteen työterveyspsykiatrille. Itsetuntoni oli täysin kateissa. En edes uskaltanut ilmoittautua työttömäksi. Koko ajan odotin, että tämän täytyy olla jokin erehdys ja kohta joku soittaa ja pyytää anteeksi.

Nyt tulee joulu. Rahaa tilillä on tosi vähän, koska yksinkertaisesti pelkkä TE toimistoon meno tuntui pelottavalta ja kun vihdoin menin, niin kivi tippui sydämeltä, mutta päätöstä täytyy odottaa pari viikkoa. Joudun luultavasti hakemaan toimeentulotukea hetkeksi, että vuokra tulee maksettua. Olen todella musertunut.

Niin ja ap. Minäkään en kuulunut liittoon, koska ikinä uskonut saavani potkuja. Toisaalta sekään ei nyt varsinaisesti harmita, sillä haluan pian työelämään. Ongelma on että itseluottamus sai syvän haavan silloin kun sitä oli jo poikki kaikesta.

Tuo viimeinen on niin totta. Itseäni alettiin savustamaan ulos siinä vaiheessa, kun firman laajassa burnout -ohjelmassa minut määriteltiin riskiksi, eli burnoutin vaarassa olevaksi. Vakuutusyhtiö oli vaatinut noita toimia koska niin paljon nuoriakin ihmisiä oli laitettu työterveyseläkkeelle, mikä tulee isolle firmalle ja sen vakuutusyhtiölle tosi kalliiksi.

Yhdessä yössä putosin fanitetusta tähtityöntekijästä paariakastiin, joka ei osannut tehdä mitään oikein. Koska piti saada syyt irtisanoa minut seuraavissa yt :eissä. Firmassa oli jatkuvat yt:t.

Yritin taistella ja kuvittelin, että tilanteen voi ratkaista.

No, päädyin sitten pahaan burnoutin mutta vaikeinta oli saada sitä itseluottamusta takaisin.

Nuo ovat aivan mahdottomia tilanteita. Järki sanoo näistäkin kokemuksista, että parhaiten selviää kun uskaltaa lähteä lätkimään ennenkuin fyysinen ja henkinen jaksaminen on liikaa kärsinyt .

Mutta näillä työmarkkinoilla tuo on valtavan pelottavaa.

Eräällä sukulaisellani oli vastaava tilanne. Töitä vain alkoi kasautua, ja vaikka hän toistuvasti otti työtaakkansa esille esimiehensä kanssa, mitään ei tapahtunut. Siinä vaiheessa, kun hänellä alkoi jo terveyskin pettää, hän sai lopulta sanouduttua irti ja vaihdettua hieman matalammin palkattuun mutta vähemmän stressaavaan työhön. Hänen tilalleen palkattiin parin kuukauden jälkeen kaksi työntekijää.

Vierailija kirjoitti:

Työ rakastaa hölmöjä...Älä tee mitään liian paljon ja liian nopeasti koska silloin sinulle annetaan tietysti heti lisää töitä...älä siis ole liian tehokas ja rakenna itsetuntoa työn varaan. Esimerkiksi vankileirillä ne ihmiset kuolivat kaikkein nopeiten , jotka tekivät työnsä tunnollisesti ja nopeasti...koska tällöinhän niille annettiin yhtä nopeasti uusi työ, eli suomeksi kuormittuivat kuoliaaaksi.

Tai sitten hakeudut työhön, jossa ollaan johtamisen ja organisoitumisen osalta päästy 2010-luvulle.

Vierailija kirjoitti:

Monen ihmisen tehtävät siirretty yhdelle. Ei voi mitenkään pitää paikkaansa, koko porukka on näinollen laiskotellut.

Meillä tapahtui niin, että ihmisiä irtisanottiin joka vuosi, ja heidän työnsä jaettiin vaan niille, jotka "saivat" jäädä. Lopulta emme enää tienneet, oliko pahempi saada yt:ssä potkut vai pitää työpaikkansa. 

Minullekin on sanottu työkuormasta valittaessa, että pitää priorisoida. Niinpä olenkin tehnyt ja priorisoin tärkeimmät tehtävät  ensin ja muut saa odottaa. Tokihan sieltä pois jääneistä joskus nousee asioita, mutta sitten priorisoin ne uudelleen sinne kiireimpien joukkoon.

Jos et pysty tekemään, niin älä tee.

Tämä sama ongelma meilläkin töissä, porukka valittaa kun hommia kasaantuu ja ei kerkeä tekemään sitä päätyötä kun pitää juosta esimiehen asioilla, mutta silti tunnollisesti niskalimassa vääntävät kaiken jotenkin tehdyksi ja valittavat koko ajan. Miksi? Itse ainakin teen vain sen mitä ehdin ja pystyn työaikani rajoissa tekemään, pääasiallisen energiani suuntaan pääasiallista työtäni kohta, lisähommat teen jos ehdin, jos en ehdi niin totean esimiehelle että en ehdi tai jälkeenpäin sanon, että en nyt ehtinyt. Niin yksinkertaista. En ole työuupunut enkä stressaantunut.

Ap, sinulla on yksi ainoa vaihtoehto. Vaihda työpaikkaa.

Työmatkoilla oikeasti tehdään tosi pitkiä päiviä. Ei nyt ihan 20 tuntia, mutta kyllä olen itse tehnyt 8-24 töitä putkeen yhdellä ruokatauolla. Joskus pääsimme klo 21 hotellille ja palasimme tekemään töitä aamuyöllä, jotta tarvittavat asiat tehdään yön aikana ja ei sotke asiakkaan bisneksiä niin paljon.

Lisäksi työmatkat minullakin alkaa kotoa 5:15, jolloin taksi nappaa kyytiin ja vie koneeseen. Olen sitten 8-9 aikaan Saksassa toimistolla. Sieltä kentälle kuuden jälkeen ja parin lennon kautta kotona vasta klo 01 aamuyöllä. Ja taas aamulla töihin. Nuo on tosi rankkoja, kun päiväseltään käydään Keski-Euroopassa

Vierailija kirjoitti:

Minullekin on siirretty muiden työkollegojen työtehtäviä, ja samalla lyhennetty omaa työaikaani lomautusten muodossa, joten lienee sanomattakin selvää, ettei yhtälö toimi. Vaihdan työpaikkaa heti, kun uusi löytyy, kaikki lojaliteetti on kadonnut

Kannattaa vaihtaa siksikin, että kuulostaa siltä, että tuollainen firma loppuu jossain vaiheessa. Eihän tuo voi johtaa kuin pienenemiseen ja pienenemiseen. Kohta on vain yksi työntekijä, ja sekin burn out.

Ongelma on tuossa työn ja perheen yhdistämisessä. On olemassa lapsettomia, jotka voisivat tehdä hommia kellon ympäri toisin kuin ap. Ei nykyään tunneta mitään empatiaa perhetilannetta tai muuta yksityiselämää kohtaan vaan katsotaan pelkkää tulosta. Jos ap tekee lyhennettyä päivää ja varmaankin on pois myös töistä enemmän huomiota tarvitsevan lapsen takia, niin kuvio on ihan selvä. Jos todella saat äidiltä apua ja työ on välttämätön, niin ala paiskimaan töitä enemmän. Voi tosin olla jo myöhäistä.

Kuulostaa liiankin tutulta.

Onkohan liki kaikki Suomen työttömät näitä poispotkittuja, joiden jäljellejääneet työkaverit joutuu tekemään vastaavasti 2-3 ihmisen hommat? Ei ole ihme, ettei Suomella mene hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on tuossa työn ja perheen yhdistämisessä. On olemassa lapsettomia, jotka voisivat tehdä hommia kellon ympäri toisin kuin ap. Ei nykyään tunneta mitään empatiaa perhetilannetta tai muuta yksityiselämää kohtaan vaan katsotaan pelkkää tulosta. Jos ap tekee lyhennettyä päivää ja varmaankin on pois myös töistä enemmän huomiota tarvitsevan lapsen takia, niin kuvio on ihan selvä. Jos todella saat äidiltä apua ja työ on välttämätön, niin ala paiskimaan töitä enemmän. Voi tosin olla jo myöhäistä.

Noniin just, taas tätä. Lapsettomallahan ei tietenkään ole mitään omaa elämää, voi tehdä töitä 24/7, kun ei ole lapsia, juupajuu.

Ainahan sitä potkuilla uhataan tuollaisissa surkeissa työpaikoissa, mutta vähät siitä. Moiseen hommaan ja firmaan nyt ei kuitenkaan asiantuntijoita tuosta vain saada palkattua, ja työntekijöiden vaihtuminen on sellaisissa tehtävissä muutenkin iso juttu, kun uudella tyypillä on opettelemista.

Itse totesin vähän samantyyppisessä uhkailutilanteessa, että jos tiedät toisen yhtä hyvän tekijän samalla palkalla, niin voin lainata puhelinta - soita tällä. Ei soittanut.