Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kukaan muu ihmetellyt tätä: samaan aikaan miehet ovat ahtaalla parisuhteissa ja sitten myös sinkkuina syrjäytyvät?
16.12.2016 |
Olen ollut avioeron jälkeen vuosia yksin ja taidan jatkaakin tätä menoa. Alkaa tuntua siltä, että naisena on mahdollista tehdä edes etäisesti oikein siten, että ei sekaannu miehiin muuten kuin seksin vuoksi.
Ymmärrän kyllä esim. sen pointin, että mies tarvitsee äijäilyaikaa, ihan samalla tavalla itselleni on ollut tärkeää se, että olen saanut olla omissa oloissani/ystävien kanssa/mitä huvittaakin ilman parisuhteen odotuksia.
Nyt viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että naisena kannattaakin pysyä yksin. Paitsi että siihenkin löytyi Heli Vaaralan taannoisesta mielipiteestä moitittavaa: naisilla on sinkkumiehiä kohtaankin liikaa odotuksia, mikä lisää entisestään vastentahtoisesti yksin jäävien miesten joukkoa. Se herätti lähinnä huvittuneisuutta, mutta toisaalta on myös aika pelottava ajatus, että jonkun mielestä en saisi olla yksinkään ilman paheksuntaa. Mikä sitten olisi miehille hyvä, jos parisuhteessa nainen vaatii liikaa ja yksin ei haluta olla?
Tämä on entistä hämmentävämpää siksi, että omissa menneissä suhteissani miehet ovat odottaneet minulta enemmän sellaista "omistelua" ja mitä lie mammailua. Olisi pitänyt vahtia miehen tekemisiä ja kieltää lähtemästä ulos. Sitten kun tyytyväisenä elelin omaa elämääni miehen rinnalla ja ajattelin että on hienoa, kun on oma vapaus kummallakin, siitä seurasi kahdenlaisia asioita: miehet olivat epävarmoja tunteistani, koska olivat niin vapaita enkä osoittanut mustasukkaisuutta. Lisäksi erojeni jälkeen miehet ovat hakeutuneet sellaisten naisten kanssa yhteen, jotka ovat vastakohtiani ja päättävät niistä verhoista, mitä en tehnyt. Minun tapani ei siis ole todellakaan se toimiva. Mikä sitten olisi? Ihan aidosti ällistyttää se, että en tajua, miten naisena edes voisi olla oikein parisuhteessa? No, kuten sanottu, itse en kyllä edes etsi.
t. yli 40-vuotias, useammassa pitkässä parisuhteessa ollut nainen
Kommentit (203)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada tähän miehistä näkökulmaa julkisen keskustelun muutamien ulostulojen lisäksi. Mitä yksilötasolla halutaan? Mikä sitten olisi hyvä?
Ulin ei ole pakko vastata, tiedämme jo että se, että naiset eivät saisi itse päättää elämästään, saati parisuhteistaan, ja miehillä olisi oikeus vaatia ja saada haluamansa kaltainen nainen. :)
Miehet haluaa naisen joka hyväksyy miehen juuri sellaisena kuin mies on.
Miehet haluaa naisen joka ei yritä koouluttaa miestä yhtään mihinkään
Miehet haluaa naisen joka on valmis pistämään miehen elämän tärkeimmäksi ihmiseksi (tietenkin sitten kun lapset tulee niin ne on tärkeimpiä mutta nekään ei saa sivuuttaa miestä).
Miehet haluaa naisen joka pitää seksistä eikä yhtäkkiä lopeta haluamasta puoleksi vuodeksi.
listaa voi jatkaa.
Vaatimukset ei todellakaan ole kovia.
Kiitoksia listauksesta. :) Mitä olet mieltä siitä kokemuksestani, että tuollainen suhde ei riittänyt? Onko "liika" vapaus joillekin miehille ehkä merkki välinpitämättömyydestä?
Ohiksena vastaan:
Mies haluaa naisen joka kunnioittaa ja antaa miehelle vapauden, mutta samalla osoittaa huolehtivansa ja rakastavansa. Siihen kuuluu että ollaan kiinnostuneita (terveellä tavalla) puolisosta ja tämän elämästä eikä välinpitämättömiä kuten sinä.
Esimerkki: Mies sanoo lähtevänsä kavereiden kanssa epämääräiselle ryyppyreissulle jonne lähtee mukaan myös vieraita naisia. Sinä toivotat vaan hyvää matkaa ja kysyt milloin mies tulee takaisin.
Tasa-arvoisessa suhteessa myös naisella on lupa lähteä vieraiden miesten mukaan ryyppyreissulle. Siitähän ei tule mitään ongelmia, kun kumpikin saa tehdä mitä haluaa.
Sellainen ero tuossa on, että nainen saa seksiä tuollaisessa tilanteessa. Mies välttämättä ei vaikka haluaisi.
Keneltä se nainen sitten sitä seksiä saa, jos ei joltain niistä miehistä? Joka siis voi olla jonkun naisen aviomies.
Ihmeellinen tuo ätmien yhtälö, jossa heteronaiset saavat seksiä aina kun haluavat, mutta miehille sitä ei koskaan heru.
Tavismies tuskin edes pääsee mukaan tuollaisille rälläysreissuille. Sen sijaan tiedättekö paljonkin naisia joille ei ole koskaan ehdoteltu jatkoja?
Niin? Mikä ihme on pointtisi? Minä ainakin olen ollut uskollinen eikä tulisi mieleenikään lähteä mukaan, ihan sama kuka ehdotteli ja mitä.
Kuten joku aiempi kirjoittaja sanoi, niin sellaisella "uskollisuudella", joka johtuu vain siitä, että kukaan ei suostu seksiin ko. ihmisen kanssa, on täysin merkityksetöntä.
ap
Se että miehen ryyppyreissu ei vastaa naisen ryyppyreissua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau, 100, olipa tosi kiinnostavaa pohdintaa! :) Olisi kiva kuulla, mitä ketjun (muut) miehet ajattelevat tästä. Tuossa tekstissä pisti silmään se, että nainen ei ole ollenkaan toimija vaan palkinto siitä, että mies on miehinen. Ehkä se selittää osan myös näistä kokemuksista siitä, että nainen vaatii liikaa (ja myös omia kokemuksiani)?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada tähän miehistä näkökulmaa julkisen keskustelun muutamien ulostulojen lisäksi. Mitä yksilötasolla halutaan? Mikä sitten olisi hyvä?
Ulin ei ole pakko vastata, tiedämme jo että se, että naiset eivät saisi itse päättää elämästään, saati parisuhteistaan, ja miehillä olisi oikeus vaatia ja saada haluamansa kaltainen nainen. :)
Miehet haluaa naisen joka hyväksyy miehen juuri sellaisena kuin mies on.
Miehet haluaa naisen joka ei yritä koouluttaa miestä yhtään mihinkään
Miehet haluaa naisen joka on valmis pistämään miehen elämän tärkeimmäksi ihmiseksi (tietenkin sitten kun lapset tulee niin ne on tärkeimpiä mutta nekään ei saa sivuuttaa miestä).
Miehet haluaa naisen joka pitää seksistä eikä yhtäkkiä lopeta haluamasta puoleksi vuodeksi.
listaa voi jatkaa.
Vaatimukset ei todellakaan ole kovia.
Kiitoksia listauksesta. :) Mitä olet mieltä siitä kokemuksestani, että tuollainen suhde ei riittänyt? Onko "liika" vapaus joillekin miehille ehkä merkki välinpitämättömyydestä?
Ohiksena vastaan:
Mies haluaa naisen joka kunnioittaa ja antaa miehelle vapauden, mutta samalla osoittaa huolehtivansa ja rakastavansa. Siihen kuuluu että ollaan kiinnostuneita (terveellä tavalla) puolisosta ja tämän elämästä eikä välinpitämättömiä kuten sinä.
Esimerkki: Mies sanoo lähtevänsä kavereiden kanssa epämääräiselle ryyppyreissulle jonne lähtee mukaan myös vieraita naisia. Sinä toivotat vaan hyvää matkaa ja kysyt milloin mies tulee takaisin.
Tasa-arvoisessa suhteessa myös naisella on lupa lähteä vieraiden miesten mukaan ryyppyreissulle. Siitähän ei tule mitään ongelmia, kun kumpikin saa tehdä mitä haluaa.
Sellainen ero tuossa on, että nainen saa seksiä tuollaisessa tilanteessa. Mies välttämättä ei vaikka haluaisi.
Keneltä se nainen sitten sitä seksiä saa, jos ei joltain niistä miehistä? Joka siis voi olla jonkun naisen aviomies.
Ihmeellinen tuo ätmien yhtälö, jossa heteronaiset saavat seksiä aina kun haluavat, mutta miehille sitä ei koskaan heru.
Tavismies tuskin edes pääsee mukaan tuollaisille rälläysreissuille. Sen sijaan tiedättekö paljonkin naisia joille ei ole koskaan ehdoteltu jatkoja?
Niin? Mikä ihme on pointtisi? Minä ainakin olen ollut uskollinen eikä tulisi mieleenikään lähteä mukaan, ihan sama kuka ehdotteli ja mitä.
Kuten joku aiempi kirjoittaja sanoi, niin sellaisella "uskollisuudella", joka johtuu vain siitä, että kukaan ei suostu seksiin ko. ihmisen kanssa, on täysin merkityksetöntä.
ap
Se että miehen ryyppyreissu ei vastaa naisen ryyppyreissua.
Vastauksesi ei kyllä selventänyt tuota asiaa lainkaan. Toivottavasti viitsit kirjoittaa sen verran, että muutkin saavat ajatuksestasi kiinni. :)
ap
Minäkin luulen että ongelmana on muuttunut miesihanne... Monet miehet itse ihailee vielä vanhanaikaisesti semmoisia perinteisen miehekkäitä sovinistisia miehiä. Mutta naisten mielestä se ei ole kovin hurmaavaa. Sitten miehet jakelee vielä toisilleen huonoja neuvoja, kuten että naisia saa olemalla kusipää yms. Vaikka asia on niin että jotkut miehet ovat niin naisten suosiossa, että heiltä hyväksytään jopa huonoa käytöstä. Heillä on sitten muita hyviä ominaisuuksia joilla kompensoivat sitä. Ja todella, suomalaiset naiset ei ihaile sellaista rasvatukkaista porsasmaista miehekkyyttä siihen lisättynä huonot käytöstavat ja töykeys. Tämmöiset miehet sitten katkeroituu. Nyt on muodissa hyvät käytöstavat, uteliaisuus, järkevyys, ulkonäöstä huolehtiminen ja sosiaalisuuskin. Toki kaikkia ominaisuuksia ei tarvita kerralla, jotkut ns. jännämiehet vievät naisia vain erityisellä sosiaalisuudella, ehkä ulkonäöllä ja monien ihmetykseksi jopa hyvillä käytöstavoilla ja kehuilla. Mutta toiseksi jäävät miehet, jotka ehkä joskus menestyivät naismarkkinoilla kun miehen piti vain tuoda leipä pöytään. Eli miehet jotka eivät suihkussa käy, puhu eikä pussaa ja ainoa nykyaikainen piirre on, etteivät leipää todellakaan pöytään tuo mutta naisen pitäisi silti tehdä se aamupala miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä samat miehet eivät ole ahtaalla parisuhteessa ja syrjäytymässä sinkkuina.
Jotenkin käsittäisin tilanteen sellaiseksi, että suomalaisilla miehillä on taas voimakas itsetunnon puutteen kausi menossa.
Suomalaisen kulttuurin kuvasto pitää objektiivisestikin tarkastellen yllä melko vahvaa mieskuvaa. Se ei ole samoille aineksille rakentuva, kuin välimerellinen moraalinvartija-naistenhurmaaja Don Juan, vaan protestanttiseen ankaraan työetiikkaan tukeutuva, työteliäs ja pystyvä, sisukas ja vaivojaan valittamaton Koskelan Jussi.
Tätä entistä huonommin nyky-yhteiskuntaan sopivaa kuvastoa pidetään vielä nykyisin vahvasti yllä. Omakotitalojen tee-se-itse -remontointi, autojen tuunaus ja muut "äijämäiset" harrasteet eivät saa samanlaisia merkityssisältöjä kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa (jossa korostetaan miesten leppoisaa yhdessä tekemistä ja yhdessäoloa), vaan täällä moni ymmärtää nämäkin harrastukset "hampaat irvessä" tekemiseksi ja jonkinlaisiksi kansalaisvelvollisuuksiksi. Tässä oman elämän suo-kuokka-ja Jussi -projektissa epäonnistuneet miehet tuntevat häpeää ja ennen kaikkea kehittelevät voimakkaan alemmuuskompleksin.
Tähän kuvaanhan tietenkin liittyy se, että a) elämänsä epäonnistuja ei saa eikä ansaitse vierelleen verratonta emäntähahmoa, "Koskelan Almaa" ja se, että b) oman elämänsä projektissa (tavalla tai toisella) "onnistuneet", ns. "hyvät tyypit" kokevat ansaitsevansa "palkinnoksi" vierelleen sen verrattoman emäntähahmon, vieläpä ilman vaivannäköä seurustelussa tai puolison etsinnässä ylipäätään. Viholliskuva rakennetaan esimerkiksi eteläeurooppalaisen Don Juan -hahmon pohjalle; puidaan nyrkkiä ja hakataan tattia epätoivon vallassa, kun nämä kuvitellut "alfaurokset" tai "ylemmän tason miehet" vievät näiden "hyvien tyyppien" naiset.
Tästä raivosta kumpuaa mm. voimakasta ksenofobiaa, itsetuhoisuutta, väkivaltafantasiointia, pettymystä suomalaisiin naisiin ja ihannointia alistuvammiksi ymmärrettyihin "toisiin" naisiin (thaimaalaiset, venäläiset).
Huono itsetunto estää miehiä myös yrittämästä täysillä - koska kuitenkin "ne toiset" (alfaurokset, ylemmän tason miehet, homot, "akateemiset vihervasemmistoituhipit", ulkomaalaiset SEKÄ heidän kelkkaansa lähtevät naiset) vievät kuitenkin opiskelupaikat, työpaikat, naiset, kunnon asunnot ja yhteiskunnallisen statuksen.
Juuri siksi moni itsensä syrjäyttänyt wannabe-Koskelan Jussi olisi valmis hyppäämään Trumpin tai jonkin muun äärimaskuliinisen, kovaäänisen, rivosuisen öykkärijohtajan kelkkaan saadakseen "asiat kuntoon".
Kirjoituksessa on osa totuutta, mutta suomalainen yhteiskunta on muuttunut vuosikymmenien työn tuloksena feministiseksi ja punavihreäksi. Miehiä yksilöinä vähätellään eikä heille anneta mitään itseisarvoa kun taas nainen on sankari oli hänen tilanteesta millainen tahansa. Jos menestyy hyvin työelämässä niin rikkonut lasikatot, jos on yhteiskunnan tuella elävä yksinhuoltaja niin on harmaan arjen sankari jne., esimerkkejä kyllä löytyy. Naisiin myös suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisemmin terveydenhuollon ja erilaisten tukia myöntävien organisaatioiden piirissä.
Yhteiskunta käyttää feministisen doktriinin mukaisesti paljon yhteiskunnan (velka)rahaa erityisesti naisille tärkeiden työalojen ja tukien ylläpitämiseen, jotta naisista tulee taloudellisesti itsenäisiä. Nykytilanteessa naiset eivät tarvitsekaan miestä muuhun kuin lasten siittämiseen ja yhteiskunnan tukitoimintojen (verokertymä, poliisi, pelastuslaitos jne.) ylläpitoon . Tämä näkyy hyvin tavallisen miehen arvostuksen puutteena. Toivon mukaan nyt ollaan kuitenkin lakipisteessä ja yhteiskunta palaa kohti toimivampaa tasapainotilaa jossa kumpikin sukupuoli koetaan tärkeänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada tähän miehistä näkökulmaa julkisen keskustelun muutamien ulostulojen lisäksi. Mitä yksilötasolla halutaan? Mikä sitten olisi hyvä?
Ulin ei ole pakko vastata, tiedämme jo että se, että naiset eivät saisi itse päättää elämästään, saati parisuhteistaan, ja miehillä olisi oikeus vaatia ja saada haluamansa kaltainen nainen. :)
Miehet haluaa naisen joka hyväksyy miehen juuri sellaisena kuin mies on.
Miehet haluaa naisen joka ei yritä koouluttaa miestä yhtään mihinkään
Miehet haluaa naisen joka on valmis pistämään miehen elämän tärkeimmäksi ihmiseksi (tietenkin sitten kun lapset tulee niin ne on tärkeimpiä mutta nekään ei saa sivuuttaa miestä).
Miehet haluaa naisen joka pitää seksistä eikä yhtäkkiä lopeta haluamasta puoleksi vuodeksi.
listaa voi jatkaa.
Vaatimukset ei todellakaan ole kovia.
Kiitoksia listauksesta. :) Mitä olet mieltä siitä kokemuksestani, että tuollainen suhde ei riittänyt? Onko "liika" vapaus joillekin miehille ehkä merkki välinpitämättömyydestä?
Ohiksena vastaan:
Mies haluaa naisen joka kunnioittaa ja antaa miehelle vapauden, mutta samalla osoittaa huolehtivansa ja rakastavansa. Siihen kuuluu että ollaan kiinnostuneita (terveellä tavalla) puolisosta ja tämän elämästä eikä välinpitämättömiä kuten sinä.
Esimerkki: Mies sanoo lähtevänsä kavereiden kanssa epämääräiselle ryyppyreissulle jonne lähtee mukaan myös vieraita naisia. Sinä toivotat vaan hyvää matkaa ja kysyt milloin mies tulee takaisin.
Tasa-arvoisessa suhteessa myös naisella on lupa lähteä vieraiden miesten mukaan ryyppyreissulle. Siitähän ei tule mitään ongelmia, kun kumpikin saa tehdä mitä haluaa.
Sellainen ero tuossa on, että nainen saa seksiä tuollaisessa tilanteessa. Mies välttämättä ei vaikka haluaisi.
Keneltä se nainen sitten sitä seksiä saa, jos ei joltain niistä miehistä? Joka siis voi olla jonkun naisen aviomies.
Ihmeellinen tuo ätmien yhtälö, jossa heteronaiset saavat seksiä aina kun haluavat, mutta miehille sitä ei koskaan heru.
Tavismies tuskin edes pääsee mukaan tuollaisille rälläysreissuille. Sen sijaan tiedättekö paljonkin naisia joille ei ole koskaan ehdoteltu jatkoja?
Niin? Mikä ihme on pointtisi? Minä ainakin olen ollut uskollinen eikä tulisi mieleenikään lähteä mukaan, ihan sama kuka ehdotteli ja mitä.
Kuten joku aiempi kirjoittaja sanoi, niin sellaisella "uskollisuudella", joka johtuu vain siitä, että kukaan ei suostu seksiin ko. ihmisen kanssa, on täysin merkityksetöntä.
ap
Se että miehen ryyppyreissu ei vastaa naisen ryyppyreissua.
Vastauksesi ei kyllä selventänyt tuota asiaa lainkaan. Toivottavasti viitsit kirjoittaa sen verran, että muutkin saavat ajatuksestasi kiinni. :)
ap
Nainen saa seksiä tuollaisessa tilanteessa. Mies välttämättä ei vaikka haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada tähän miehistä näkökulmaa julkisen keskustelun muutamien ulostulojen lisäksi. Mitä yksilötasolla halutaan? Mikä sitten olisi hyvä?
Ulin ei ole pakko vastata, tiedämme jo että se, että naiset eivät saisi itse päättää elämästään, saati parisuhteistaan, ja miehillä olisi oikeus vaatia ja saada haluamansa kaltainen nainen. :)
Miehet haluaa naisen joka hyväksyy miehen juuri sellaisena kuin mies on.
Miehet haluaa naisen joka ei yritä koouluttaa miestä yhtään mihinkään
Miehet haluaa naisen joka on valmis pistämään miehen elämän tärkeimmäksi ihmiseksi (tietenkin sitten kun lapset tulee niin ne on tärkeimpiä mutta nekään ei saa sivuuttaa miestä).
Miehet haluaa naisen joka pitää seksistä eikä yhtäkkiä lopeta haluamasta puoleksi vuodeksi.
listaa voi jatkaa.
Vaatimukset ei todellakaan ole kovia.
Kiitoksia listauksesta. :) Mitä olet mieltä siitä kokemuksestani, että tuollainen suhde ei riittänyt? Onko "liika" vapaus joillekin miehille ehkä merkki välinpitämättömyydestä?
Ohiksena vastaan:
Mies haluaa naisen joka kunnioittaa ja antaa miehelle vapauden, mutta samalla osoittaa huolehtivansa ja rakastavansa. Siihen kuuluu että ollaan kiinnostuneita (terveellä tavalla) puolisosta ja tämän elämästä eikä välinpitämättömiä kuten sinä.
Esimerkki: Mies sanoo lähtevänsä kavereiden kanssa epämääräiselle ryyppyreissulle jonne lähtee mukaan myös vieraita naisia. Sinä toivotat vaan hyvää matkaa ja kysyt milloin mies tulee takaisin.
Tasa-arvoisessa suhteessa myös naisella on lupa lähteä vieraiden miesten mukaan ryyppyreissulle. Siitähän ei tule mitään ongelmia, kun kumpikin saa tehdä mitä haluaa.
Sellainen ero tuossa on, että nainen saa seksiä tuollaisessa tilanteessa. Mies välttämättä ei vaikka haluaisi.
Keneltä se nainen sitten sitä seksiä saa, jos ei joltain niistä miehistä? Joka siis voi olla jonkun naisen aviomies.
Ihmeellinen tuo ätmien yhtälö, jossa heteronaiset saavat seksiä aina kun haluavat, mutta miehille sitä ei koskaan heru.
Tavismies tuskin edes pääsee mukaan tuollaisille rälläysreissuille. Sen sijaan tiedättekö paljonkin naisia joille ei ole koskaan ehdoteltu jatkoja?
Niin? Mikä ihme on pointtisi? Minä ainakin olen ollut uskollinen eikä tulisi mieleenikään lähteä mukaan, ihan sama kuka ehdotteli ja mitä.
Kuten joku aiempi kirjoittaja sanoi, niin sellaisella "uskollisuudella", joka johtuu vain siitä, että kukaan ei suostu seksiin ko. ihmisen kanssa, on täysin merkityksetöntä.
ap
Se että miehen ryyppyreissu ei vastaa naisen ryyppyreissua.
Vastauksesi ei kyllä selventänyt tuota asiaa lainkaan. Toivottavasti viitsit kirjoittaa sen verran, että muutkin saavat ajatuksestasi kiinni. :)
ap
Nainen saa seksiä tuollaisessa tilanteessa. Mies välttämättä ei vaikka haluaisi.
Mitä sitten? Missasit ilmeisesti kokonaan pointtini: minulle on tarjottu seksiä suhteen aikana, millä ei ole mitään väliä, koska olen uskollinen. Koko homman ydin on tuossa. Jos luottaa kumppaniin, tämän mahdollisuudet seksiin eivät ole yhtä kuin seksin harrastaminen jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä samat miehet eivät ole ahtaalla parisuhteessa ja syrjäytymässä sinkkuina.
Jotenkin käsittäisin tilanteen sellaiseksi, että suomalaisilla miehillä on taas voimakas itsetunnon puutteen kausi menossa.
Suomalaisen kulttuurin kuvasto pitää objektiivisestikin tarkastellen yllä melko vahvaa mieskuvaa. Se ei ole samoille aineksille rakentuva, kuin välimerellinen moraalinvartija-naistenhurmaaja Don Juan, vaan protestanttiseen ankaraan työetiikkaan tukeutuva, työteliäs ja pystyvä, sisukas ja vaivojaan valittamaton Koskelan Jussi.
Tätä entistä huonommin nyky-yhteiskuntaan sopivaa kuvastoa pidetään vielä nykyisin vahvasti yllä. Omakotitalojen tee-se-itse -remontointi, autojen tuunaus ja muut "äijämäiset" harrasteet eivät saa samanlaisia merkityssisältöjä kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa (jossa korostetaan miesten leppoisaa yhdessä tekemistä ja yhdessäoloa), vaan täällä moni ymmärtää nämäkin harrastukset "hampaat irvessä" tekemiseksi ja jonkinlaisiksi kansalaisvelvollisuuksiksi. Tässä oman elämän suo-kuokka-ja Jussi -projektissa epäonnistuneet miehet tuntevat häpeää ja ennen kaikkea kehittelevät voimakkaan alemmuuskompleksin.
Tähän kuvaanhan tietenkin liittyy se, että a) elämänsä epäonnistuja ei saa eikä ansaitse vierelleen verratonta emäntähahmoa, "Koskelan Almaa" ja se, että b) oman elämänsä projektissa (tavalla tai toisella) "onnistuneet", ns. "hyvät tyypit" kokevat ansaitsevansa "palkinnoksi" vierelleen sen verrattoman emäntähahmon, vieläpä ilman vaivannäköä seurustelussa tai puolison etsinnässä ylipäätään. Viholliskuva rakennetaan esimerkiksi eteläeurooppalaisen Don Juan -hahmon pohjalle; puidaan nyrkkiä ja hakataan tattia epätoivon vallassa, kun nämä kuvitellut "alfaurokset" tai "ylemmän tason miehet" vievät näiden "hyvien tyyppien" naiset.
Tästä raivosta kumpuaa mm. voimakasta ksenofobiaa, itsetuhoisuutta, väkivaltafantasiointia, pettymystä suomalaisiin naisiin ja ihannointia alistuvammiksi ymmärrettyihin "toisiin" naisiin (thaimaalaiset, venäläiset).
Huono itsetunto estää miehiä myös yrittämästä täysillä - koska kuitenkin "ne toiset" (alfaurokset, ylemmän tason miehet, homot, "akateemiset vihervasemmistoituhipit", ulkomaalaiset SEKÄ heidän kelkkaansa lähtevät naiset) vievät kuitenkin opiskelupaikat, työpaikat, naiset, kunnon asunnot ja yhteiskunnallisen statuksen.
Juuri siksi moni itsensä syrjäyttänyt wannabe-Koskelan Jussi olisi valmis hyppäämään Trumpin tai jonkin muun äärimaskuliinisen, kovaäänisen, rivosuisen öykkärijohtajan kelkkaan saadakseen "asiat kuntoon".
Kirjoituksessa on osa totuutta, mutta suomalainen yhteiskunta on muuttunut vuosikymmenien työn tuloksena feministiseksi ja punavihreäksi. Miehiä yksilöinä vähätellään eikä heille anneta mitään itseisarvoa kun taas nainen on sankari oli hänen tilanteesta millainen tahansa. Jos menestyy hyvin työelämässä niin rikkonut lasikatot, jos on yhteiskunnan tuella elävä yksinhuoltaja niin on harmaan arjen sankari jne., esimerkkejä kyllä löytyy. Naisiin myös suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisemmin terveydenhuollon ja erilaisten tukia myöntävien organisaatioiden piirissä.
Yhteiskunta käyttää feministisen doktriinin mukaisesti paljon yhteiskunnan (velka)rahaa erityisesti naisille tärkeiden työalojen ja tukien ylläpitämiseen, jotta naisista tulee taloudellisesti itsenäisiä. Nykytilanteessa naiset eivät tarvitsekaan miestä muuhun kuin lasten siittämiseen ja yhteiskunnan tukitoimintojen (verokertymä, poliisi, pelastuslaitos jne.) ylläpitoon . Tämä näkyy hyvin tavallisen miehen arvostuksen puutteena. Toivon mukaan nyt ollaan kuitenkin lakipisteessä ja yhteiskunta palaa kohti toimivampaa tasapainotilaa jossa kumpikin sukupuoli koetaan tärkeänä.
Kerrotko tarkemmin mikä itseisarvo miehillä pitäisi olla?
Oletko vahvistusharhan lumoissa kun sanot että naiset on sankareita vaikka mitä tekisivät?
Jätätkö tarkoituksellisesti huomioimatta KAIKEN naisiin kohdistuvan negatiivisen paskan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä samat miehet eivät ole ahtaalla parisuhteessa ja syrjäytymässä sinkkuina.
Jotenkin käsittäisin tilanteen sellaiseksi, että suomalaisilla miehillä on taas voimakas itsetunnon puutteen kausi menossa.
Suomalaisen kulttuurin kuvasto pitää objektiivisestikin tarkastellen yllä melko vahvaa mieskuvaa. Se ei ole samoille aineksille rakentuva, kuin välimerellinen moraalinvartija-naistenhurmaaja Don Juan, vaan protestanttiseen ankaraan työetiikkaan tukeutuva, työteliäs ja pystyvä, sisukas ja vaivojaan valittamaton Koskelan Jussi.
Tätä entistä huonommin nyky-yhteiskuntaan sopivaa kuvastoa pidetään vielä nykyisin vahvasti yllä. Omakotitalojen tee-se-itse -remontointi, autojen tuunaus ja muut "äijämäiset" harrasteet eivät saa samanlaisia merkityssisältöjä kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa (jossa korostetaan miesten leppoisaa yhdessä tekemistä ja yhdessäoloa), vaan täällä moni ymmärtää nämäkin harrastukset "hampaat irvessä" tekemiseksi ja jonkinlaisiksi kansalaisvelvollisuuksiksi. Tässä oman elämän suo-kuokka-ja Jussi -projektissa epäonnistuneet miehet tuntevat häpeää ja ennen kaikkea kehittelevät voimakkaan alemmuuskompleksin.
Tähän kuvaanhan tietenkin liittyy se, että a) elämänsä epäonnistuja ei saa eikä ansaitse vierelleen verratonta emäntähahmoa, "Koskelan Almaa" ja se, että b) oman elämänsä projektissa (tavalla tai toisella) "onnistuneet", ns. "hyvät tyypit" kokevat ansaitsevansa "palkinnoksi" vierelleen sen verrattoman emäntähahmon, vieläpä ilman vaivannäköä seurustelussa tai puolison etsinnässä ylipäätään. Viholliskuva rakennetaan esimerkiksi eteläeurooppalaisen Don Juan -hahmon pohjalle; puidaan nyrkkiä ja hakataan tattia epätoivon vallassa, kun nämä kuvitellut "alfaurokset" tai "ylemmän tason miehet" vievät näiden "hyvien tyyppien" naiset.
Tästä raivosta kumpuaa mm. voimakasta ksenofobiaa, itsetuhoisuutta, väkivaltafantasiointia, pettymystä suomalaisiin naisiin ja ihannointia alistuvammiksi ymmärrettyihin "toisiin" naisiin (thaimaalaiset, venäläiset).
Huono itsetunto estää miehiä myös yrittämästä täysillä - koska kuitenkin "ne toiset" (alfaurokset, ylemmän tason miehet, homot, "akateemiset vihervasemmistoituhipit", ulkomaalaiset SEKÄ heidän kelkkaansa lähtevät naiset) vievät kuitenkin opiskelupaikat, työpaikat, naiset, kunnon asunnot ja yhteiskunnallisen statuksen.
Juuri siksi moni itsensä syrjäyttänyt wannabe-Koskelan Jussi olisi valmis hyppäämään Trumpin tai jonkin muun äärimaskuliinisen, kovaäänisen, rivosuisen öykkärijohtajan kelkkaan saadakseen "asiat kuntoon".
Kirjoituksessa on osa totuutta, mutta suomalainen yhteiskunta on muuttunut vuosikymmenien työn tuloksena feministiseksi ja punavihreäksi. Miehiä yksilöinä vähätellään eikä heille anneta mitään itseisarvoa kun taas nainen on sankari oli hänen tilanteesta millainen tahansa. Jos menestyy hyvin työelämässä niin rikkonut lasikatot, jos on yhteiskunnan tuella elävä yksinhuoltaja niin on harmaan arjen sankari jne., esimerkkejä kyllä löytyy. Naisiin myös suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisemmin terveydenhuollon ja erilaisten tukia myöntävien organisaatioiden piirissä.
Yhteiskunta käyttää feministisen doktriinin mukaisesti paljon yhteiskunnan (velka)rahaa erityisesti naisille tärkeiden työalojen ja tukien ylläpitämiseen, jotta naisista tulee taloudellisesti itsenäisiä. Nykytilanteessa naiset eivät tarvitsekaan miestä muuhun kuin lasten siittämiseen ja yhteiskunnan tukitoimintojen (verokertymä, poliisi, pelastuslaitos jne.) ylläpitoon . Tämä näkyy hyvin tavallisen miehen arvostuksen puutteena. Toivon mukaan nyt ollaan kuitenkin lakipisteessä ja yhteiskunta palaa kohti toimivampaa tasapainotilaa jossa kumpikin sukupuoli koetaan tärkeänä.
Kerrotko tarkemmin mikä itseisarvo miehillä pitäisi olla?
Oletko vahvistusharhan lumoissa kun sanot että naiset on sankareita vaikka mitä tekisivät?
Jätätkö tarkoituksellisesti huomioimatta KAIKEN naisiin kohdistuvan negatiivisen paskan?
Niin, itse kirjoitin tämän aloituksen juurikin siksi, että tuntuu näitä julkisuudessa viime aikoina olleita avautumisia lukeneena, ettei nainen ole suomalaiselle miehelle hyvä ja toimi oikein, oli sitten sinkku tai parisuhteessa. Ne(kin) tekstit ovat kaukana siitä, että naista ihannoitaisiin kaikissa tilanteissa. Vanhasen aikana syyllistettiin meitä naisia synnyttämättömyydestä ja julistettiin "synnytystalkoot". *oksennus*
Meistä itse kukin katsoo maailmaa hieman eri vinkkelistä, ja niinpä se näyttää aika erilaiselta. Kiinnostavia pointteja kyllä molemmilla tuossa yllä. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä samat miehet eivät ole ahtaalla parisuhteessa ja syrjäytymässä sinkkuina.
Jotenkin käsittäisin tilanteen sellaiseksi, että suomalaisilla miehillä on taas voimakas itsetunnon puutteen kausi menossa.
Suomalaisen kulttuurin kuvasto pitää objektiivisestikin tarkastellen yllä melko vahvaa mieskuvaa. Se ei ole samoille aineksille rakentuva, kuin välimerellinen moraalinvartija-naistenhurmaaja Don Juan, vaan protestanttiseen ankaraan työetiikkaan tukeutuva, työteliäs ja pystyvä, sisukas ja vaivojaan valittamaton Koskelan Jussi.
Tätä entistä huonommin nyky-yhteiskuntaan sopivaa kuvastoa pidetään vielä nykyisin vahvasti yllä. Omakotitalojen tee-se-itse -remontointi, autojen tuunaus ja muut "äijämäiset" harrasteet eivät saa samanlaisia merkityssisältöjä kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa (jossa korostetaan miesten leppoisaa yhdessä tekemistä ja yhdessäoloa), vaan täällä moni ymmärtää nämäkin harrastukset "hampaat irvessä" tekemiseksi ja jonkinlaisiksi kansalaisvelvollisuuksiksi. Tässä oman elämän suo-kuokka-ja Jussi -projektissa epäonnistuneet miehet tuntevat häpeää ja ennen kaikkea kehittelevät voimakkaan alemmuuskompleksin.
Tähän kuvaanhan tietenkin liittyy se, että a) elämänsä epäonnistuja ei saa eikä ansaitse vierelleen verratonta emäntähahmoa, "Koskelan Almaa" ja se, että b) oman elämänsä projektissa (tavalla tai toisella) "onnistuneet", ns. "hyvät tyypit" kokevat ansaitsevansa "palkinnoksi" vierelleen sen verrattoman emäntähahmon, vieläpä ilman vaivannäköä seurustelussa tai puolison etsinnässä ylipäätään. Viholliskuva rakennetaan esimerkiksi eteläeurooppalaisen Don Juan -hahmon pohjalle; puidaan nyrkkiä ja hakataan tattia epätoivon vallassa, kun nämä kuvitellut "alfaurokset" tai "ylemmän tason miehet" vievät näiden "hyvien tyyppien" naiset.
Tästä raivosta kumpuaa mm. voimakasta ksenofobiaa, itsetuhoisuutta, väkivaltafantasiointia, pettymystä suomalaisiin naisiin ja ihannointia alistuvammiksi ymmärrettyihin "toisiin" naisiin (thaimaalaiset, venäläiset).
Huono itsetunto estää miehiä myös yrittämästä täysillä - koska kuitenkin "ne toiset" (alfaurokset, ylemmän tason miehet, homot, "akateemiset vihervasemmistoituhipit", ulkomaalaiset SEKÄ heidän kelkkaansa lähtevät naiset) vievät kuitenkin opiskelupaikat, työpaikat, naiset, kunnon asunnot ja yhteiskunnallisen statuksen.
Juuri siksi moni itsensä syrjäyttänyt wannabe-Koskelan Jussi olisi valmis hyppäämään Trumpin tai jonkin muun äärimaskuliinisen, kovaäänisen, rivosuisen öykkärijohtajan kelkkaan saadakseen "asiat kuntoon".
Kirjoituksessa on osa totuutta, mutta suomalainen yhteiskunta on muuttunut vuosikymmenien työn tuloksena feministiseksi ja punavihreäksi. Miehiä yksilöinä vähätellään eikä heille anneta mitään itseisarvoa kun taas nainen on sankari oli hänen tilanteesta millainen tahansa. Jos menestyy hyvin työelämässä niin rikkonut lasikatot, jos on yhteiskunnan tuella elävä yksinhuoltaja niin on harmaan arjen sankari jne., esimerkkejä kyllä löytyy. Naisiin myös suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisemmin terveydenhuollon ja erilaisten tukia myöntävien organisaatioiden piirissä.
Yhteiskunta käyttää feministisen doktriinin mukaisesti paljon yhteiskunnan (velka)rahaa erityisesti naisille tärkeiden työalojen ja tukien ylläpitämiseen, jotta naisista tulee taloudellisesti itsenäisiä. Nykytilanteessa naiset eivät tarvitsekaan miestä muuhun kuin lasten siittämiseen ja yhteiskunnan tukitoimintojen (verokertymä, poliisi, pelastuslaitos jne.) ylläpitoon . Tämä näkyy hyvin tavallisen miehen arvostuksen puutteena. Toivon mukaan nyt ollaan kuitenkin lakipisteessä ja yhteiskunta palaa kohti toimivampaa tasapainotilaa jossa kumpikin sukupuoli koetaan tärkeänä.
Kerrotko tarkemmin mikä itseisarvo miehillä pitäisi olla?
Oletko vahvistusharhan lumoissa kun sanot että naiset on sankareita vaikka mitä tekisivät?
Jätätkö tarkoituksellisesti huomioimatta KAIKEN naisiin kohdistuvan negatiivisen paskan?
Suurin osa miehistä on (aiemmin) osallistunut yhteiskunnan rakentamiseen ja yhteiskuntarauhan turvaamiseen vaikka heillä on jo pidempään ollut huonompi todennäköisyys löytää puoliso ja perustaa perhe kuin naisilla. Nyt on ollut havaittavissa hanskojen laittamista tiskiin nuoremman polven miehissä. Työpaikoista ja naisista on koko ajan tiukentuva kilpailu ja vain parhaat onnistuvat. Miksi siis parantaa naisten asemaa vielä entisestään jos ei pääse nauttimaan kehityksestä mitenkään itse.
En halua vähätellä naisten kokemia ongelmia tai heidän panostaan yhteiskunnan hyväksi, mutta kyllä ihan objektiivisestikin tarkasteltuna suomalainen yhteiskunta on huomattavasti naismyönteisempi tällä hetkellä. Tästä kertovat mm. Heli Vaarasen ja muiden vastaavien ulostulot miesten yhä pahenevaan kaltoinkohteluun liittyen.
P.S. Mistä negatiivisesta pa*kasta sinä oikein puhut?
Vierailija kirjoitti:
Hirveän huolissaan ollaan tällä hetkellä ylipäätään valkoisesta keskiluokkaisesta heteromiehestä. Eikä siinä mitään, hyvä elämä kuuluu kaikille. Se vain että oikeassa elämässä akat ottaa turpaan ja rodullistettuja ihmisiä syrjitään, kiusataan ja estetään työpaikan saantia. Ihan niin kuin ennenkin.
Valehtelija. Suomessa naiset ovat Ruotsin ohella MAAILMAN tasa-arvoisimpia, esimerkiksi tytöt pärjäävät koulussa paremmin kuin pojat eivätkä joudu edes armeijaan. Toisekseen suurin ongelma ulkomaisissa ihmisissä ei ole heidän kaltoinkohtelunsa vaan se, että heille annetaan niin paljon ilmaiseksi ja vaatimatta mitään, etteivät integroidu yhteiskuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä samat miehet eivät ole ahtaalla parisuhteessa ja syrjäytymässä sinkkuina.
Jotenkin käsittäisin tilanteen sellaiseksi, että suomalaisilla miehillä on taas voimakas itsetunnon puutteen kausi menossa.
Suomalaisen kulttuurin kuvasto pitää objektiivisestikin tarkastellen yllä melko vahvaa mieskuvaa. Se ei ole samoille aineksille rakentuva, kuin välimerellinen moraalinvartija-naistenhurmaaja Don Juan, vaan protestanttiseen ankaraan työetiikkaan tukeutuva, työteliäs ja pystyvä, sisukas ja vaivojaan valittamaton Koskelan Jussi.
Tätä entistä huonommin nyky-yhteiskuntaan sopivaa kuvastoa pidetään vielä nykyisin vahvasti yllä. Omakotitalojen tee-se-itse -remontointi, autojen tuunaus ja muut "äijämäiset" harrasteet eivät saa samanlaisia merkityssisältöjä kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa (jossa korostetaan miesten leppoisaa yhdessä tekemistä ja yhdessäoloa), vaan täällä moni ymmärtää nämäkin harrastukset "hampaat irvessä" tekemiseksi ja jonkinlaisiksi kansalaisvelvollisuuksiksi. Tässä oman elämän suo-kuokka-ja Jussi -projektissa epäonnistuneet miehet tuntevat häpeää ja ennen kaikkea kehittelevät voimakkaan alemmuuskompleksin.
Tähän kuvaanhan tietenkin liittyy se, että a) elämänsä epäonnistuja ei saa eikä ansaitse vierelleen verratonta emäntähahmoa, "Koskelan Almaa" ja se, että b) oman elämänsä projektissa (tavalla tai toisella) "onnistuneet", ns. "hyvät tyypit" kokevat ansaitsevansa "palkinnoksi" vierelleen sen verrattoman emäntähahmon, vieläpä ilman vaivannäköä seurustelussa tai puolison etsinnässä ylipäätään. Viholliskuva rakennetaan esimerkiksi eteläeurooppalaisen Don Juan -hahmon pohjalle; puidaan nyrkkiä ja hakataan tattia epätoivon vallassa, kun nämä kuvitellut "alfaurokset" tai "ylemmän tason miehet" vievät näiden "hyvien tyyppien" naiset.
Tästä raivosta kumpuaa mm. voimakasta ksenofobiaa, itsetuhoisuutta, väkivaltafantasiointia, pettymystä suomalaisiin naisiin ja ihannointia alistuvammiksi ymmärrettyihin "toisiin" naisiin (thaimaalaiset, venäläiset).
Huono itsetunto estää miehiä myös yrittämästä täysillä - koska kuitenkin "ne toiset" (alfaurokset, ylemmän tason miehet, homot, "akateemiset vihervasemmistoituhipit", ulkomaalaiset SEKÄ heidän kelkkaansa lähtevät naiset) vievät kuitenkin opiskelupaikat, työpaikat, naiset, kunnon asunnot ja yhteiskunnallisen statuksen.
Juuri siksi moni itsensä syrjäyttänyt wannabe-Koskelan Jussi olisi valmis hyppäämään Trumpin tai jonkin muun äärimaskuliinisen, kovaäänisen, rivosuisen öykkärijohtajan kelkkaan saadakseen "asiat kuntoon".
Kirjoituksessa on osa totuutta, mutta suomalainen yhteiskunta on muuttunut vuosikymmenien työn tuloksena feministiseksi ja punavihreäksi. Miehiä yksilöinä vähätellään eikä heille anneta mitään itseisarvoa kun taas nainen on sankari oli hänen tilanteesta millainen tahansa. Jos menestyy hyvin työelämässä niin rikkonut lasikatot, jos on yhteiskunnan tuella elävä yksinhuoltaja niin on harmaan arjen sankari jne., esimerkkejä kyllä löytyy. Naisiin myös suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisemmin terveydenhuollon ja erilaisten tukia myöntävien organisaatioiden piirissä.
Yhteiskunta käyttää feministisen doktriinin mukaisesti paljon yhteiskunnan (velka)rahaa erityisesti naisille tärkeiden työalojen ja tukien ylläpitämiseen, jotta naisista tulee taloudellisesti itsenäisiä. Nykytilanteessa naiset eivät tarvitsekaan miestä muuhun kuin lasten siittämiseen ja yhteiskunnan tukitoimintojen (verokertymä, poliisi, pelastuslaitos jne.) ylläpitoon . Tämä näkyy hyvin tavallisen miehen arvostuksen puutteena. Toivon mukaan nyt ollaan kuitenkin lakipisteessä ja yhteiskunta palaa kohti toimivampaa tasapainotilaa jossa kumpikin sukupuoli koetaan tärkeänä.
En väittäisi suomalaista yhteiskuntaa punavihreäksi.
Jos voisit palata kultaiselle 1970-luvulle hetkeksi, verrata sen ajan Suomea nykypäivän Suomeen paljastuisi hyvin nopeasti, että elämme poliittisesti varsin oikeistolaisessa Suomessa. Feminismi - no jaa, onhan tietysti naisliike saanut aikaan mm. naisten koulutustason nousun, tasavertaiset perusoikeudet kaikille jne. mutta tuskin sentään elämme läpifeministisoituneessa yhteiskunnassa. Tässäkin asiassa radikaalein kärki on taittunut tai taittumassa.
Fakta on se, että naiset ovat muuttuneet.
Fakta on mielestäni myös se, että miehet EIVÄT ole muuttuneet. Se, mikä on (näennäisesti) miesten arvostuksen puutetta, on mielestäni ennemminkin paikallaanpysyneen mieskuvan arvostuksen puutetta. Naiskuva on muuttunut radikaalisti 1960-luvulta nykypäivään. Stereotyyppinen suomalainen mieskuva - ja sen mukaisesti toimivat miehet - EI ole muuttunut, korkeintaan rinnalle on tullut hiukan toisenlaisten arvojen mukaan elävä "isämies"; keskiluokkainen, koulutettu, tasa-arvoisuuteen pyrkivä ja perhekeskeistä elämää viettävä mies. Aitoja "pehmomiehiä" Suomessa on hyvin, hyvin harvassa.
Mitään "tasapainotilaa" ei sukupuolten välisen tasa-arvoistumisen myötä pyritä saavuttamaan. Tavoitteena on vain yksinkertaisesti samanlaiset oikeudet molemmille sukupuolille. Itse asiassa feminismin mainstream-linjaan kuuluvat (eivät siis radikaalifeministit, joita Suomessa on hyvin vähän) ovat ylipäätään varsin reiluja myös miehiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä samat miehet eivät ole ahtaalla parisuhteessa ja syrjäytymässä sinkkuina.
Jotenkin käsittäisin tilanteen sellaiseksi, että suomalaisilla miehillä on taas voimakas itsetunnon puutteen kausi menossa.
Suomalaisen kulttuurin kuvasto pitää objektiivisestikin tarkastellen yllä melko vahvaa mieskuvaa. Se ei ole samoille aineksille rakentuva, kuin välimerellinen moraalinvartija-naistenhurmaaja Don Juan, vaan protestanttiseen ankaraan työetiikkaan tukeutuva, työteliäs ja pystyvä, sisukas ja vaivojaan valittamaton Koskelan Jussi.
Tätä entistä huonommin nyky-yhteiskuntaan sopivaa kuvastoa pidetään vielä nykyisin vahvasti yllä. Omakotitalojen tee-se-itse -remontointi, autojen tuunaus ja muut "äijämäiset" harrasteet eivät saa samanlaisia merkityssisältöjä kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa (jossa korostetaan miesten leppoisaa yhdessä tekemistä ja yhdessäoloa), vaan täällä moni ymmärtää nämäkin harrastukset "hampaat irvessä" tekemiseksi ja jonkinlaisiksi kansalaisvelvollisuuksiksi. Tässä oman elämän suo-kuokka-ja Jussi -projektissa epäonnistuneet miehet tuntevat häpeää ja ennen kaikkea kehittelevät voimakkaan alemmuuskompleksin.
Tähän kuvaanhan tietenkin liittyy se, että a) elämänsä epäonnistuja ei saa eikä ansaitse vierelleen verratonta emäntähahmoa, "Koskelan Almaa" ja se, että b) oman elämänsä projektissa (tavalla tai toisella) "onnistuneet", ns. "hyvät tyypit" kokevat ansaitsevansa "palkinnoksi" vierelleen sen verrattoman emäntähahmon, vieläpä ilman vaivannäköä seurustelussa tai puolison etsinnässä ylipäätään. Viholliskuva rakennetaan esimerkiksi eteläeurooppalaisen Don Juan -hahmon pohjalle; puidaan nyrkkiä ja hakataan tattia epätoivon vallassa, kun nämä kuvitellut "alfaurokset" tai "ylemmän tason miehet" vievät näiden "hyvien tyyppien" naiset.
Tästä raivosta kumpuaa mm. voimakasta ksenofobiaa, itsetuhoisuutta, väkivaltafantasiointia, pettymystä suomalaisiin naisiin ja ihannointia alistuvammiksi ymmärrettyihin "toisiin" naisiin (thaimaalaiset, venäläiset).
Huono itsetunto estää miehiä myös yrittämästä täysillä - koska kuitenkin "ne toiset" (alfaurokset, ylemmän tason miehet, homot, "akateemiset vihervasemmistoituhipit", ulkomaalaiset SEKÄ heidän kelkkaansa lähtevät naiset) vievät kuitenkin opiskelupaikat, työpaikat, naiset, kunnon asunnot ja yhteiskunnallisen statuksen.
Juuri siksi moni itsensä syrjäyttänyt wannabe-Koskelan Jussi olisi valmis hyppäämään Trumpin tai jonkin muun äärimaskuliinisen, kovaäänisen, rivosuisen öykkärijohtajan kelkkaan saadakseen "asiat kuntoon".
Kirjoituksessa on osa totuutta, mutta suomalainen yhteiskunta on muuttunut vuosikymmenien työn tuloksena feministiseksi ja punavihreäksi. Miehiä yksilöinä vähätellään eikä heille anneta mitään itseisarvoa kun taas nainen on sankari oli hänen tilanteesta millainen tahansa. Jos menestyy hyvin työelämässä niin rikkonut lasikatot, jos on yhteiskunnan tuella elävä yksinhuoltaja niin on harmaan arjen sankari jne., esimerkkejä kyllä löytyy. Naisiin myös suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisemmin terveydenhuollon ja erilaisten tukia myöntävien organisaatioiden piirissä.
Yhteiskunta käyttää feministisen doktriinin mukaisesti paljon yhteiskunnan (velka)rahaa erityisesti naisille tärkeiden työalojen ja tukien ylläpitämiseen, jotta naisista tulee taloudellisesti itsenäisiä. Nykytilanteessa naiset eivät tarvitsekaan miestä muuhun kuin lasten siittämiseen ja yhteiskunnan tukitoimintojen (verokertymä, poliisi, pelastuslaitos jne.) ylläpitoon . Tämä näkyy hyvin tavallisen miehen arvostuksen puutteena. Toivon mukaan nyt ollaan kuitenkin lakipisteessä ja yhteiskunta palaa kohti toimivampaa tasapainotilaa jossa kumpikin sukupuoli koetaan tärkeänä.
Kerrotko tarkemmin mikä itseisarvo miehillä pitäisi olla?
Oletko vahvistusharhan lumoissa kun sanot että naiset on sankareita vaikka mitä tekisivät?
Jätätkö tarkoituksellisesti huomioimatta KAIKEN naisiin kohdistuvan negatiivisen paskan?
Suurin osa miehistä on (aiemmin) osallistunut yhteiskunnan rakentamiseen ja yhteiskuntarauhan turvaamiseen vaikka heillä on jo pidempään ollut huonompi todennäköisyys löytää puoliso ja perustaa perhe kuin naisilla. Nyt on ollut havaittavissa hanskojen laittamista tiskiin nuoremman polven miehissä. Työpaikoista ja naisista on koko ajan tiukentuva kilpailu ja vain parhaat onnistuvat. Miksi siis parantaa naisten asemaa vielä entisestään jos ei pääse nauttimaan kehityksestä mitenkään itse.
En halua vähätellä naisten kokemia ongelmia tai heidän panostaan yhteiskunnan hyväksi, mutta kyllä ihan objektiivisestikin tarkasteltuna suomalainen yhteiskunta on huomattavasti naismyönteisempi tällä hetkellä. Tästä kertovat mm. Heli Vaarasen ja muiden vastaavien ulostulot miesten yhä pahenevaan kaltoinkohteluun liittyen.
P.S. Mistä negatiivisesta pa*kasta sinä oikein puhut?
Kuinka pitkään tämä miesten pariutumisvaikeus on kestänyt, jos sitä on jatkunut jo pidempään? Nelikymppiset naiset tuntuvat jäävän kyllä herkemmin yksin kuin ikäisensä miehet, kun omaa lähipiiriä katsoo. Se oli mielenkiintoista taannoisessa Vaaralan avauksessa, että *naisten sinkkuus = syy miesten sinkkuuteen = miesten sinkkuus on naisten vika*. Toisaalta asiaa voisi miettiä myös niin, että *mies ei panosta itseensä tai haluttavuuteensa = miesten sinkkuus on syy naisten sinkkuuteen = naisten sinkkuus on miesten vika*. Näkökulmakysymys. :)
Jos syys miesten sinkuksi jäämiseen on se, että he eivä kelpaa, miten tukisimme miehiä kehittämään itseään? Millä auttaisimme miehiä pois suorituskeskeisyydestä ja lisäisimme erilaisten elämäntapojen arvostusta miesten kohdalla? Tuntuisi nimittäin, että se voisi olla yksi ratkaisu tähän.
Kun mietin hyvin laajaa tuttavapiiriäni, niin parisuhteeseen ovat päässeet ihan kaikenlaiset miehet eli koulutetut ja kouluttamattomat, lihavat ja treenatut, mukavat ja ikävät tyypit. Mikään "jännyys" tai erityiset naiselle tarjottavat asiat eivät yhdistä näitä miehiä. Silti heillä on jotain, mitä pariutumattomilta puuttuu, mitä?
Samalla tavalla voi miettiä minusta, joka olen ollut naisena jo vuosia yksin. :) Selkein syy on lapsettomuusvalinta, se rajaa suurimman osan miehiä pois (koska heillä on jo lapsia). Olen miettinyt muitakin syitä, kuten aloituksessa mainitsin. Se on sitten oma valintani, jos esimerkiksi miehet huolivat vain miestä "mammailevan" naisen enkä aio muuttua sellaiseksi. Sittenpä olen ilman miestä, kuten nytkin. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada tähän miehistä näkökulmaa julkisen keskustelun muutamien ulostulojen lisäksi. Mitä yksilötasolla halutaan? Mikä sitten olisi hyvä?
Ulin ei ole pakko vastata, tiedämme jo että se, että naiset eivät saisi itse päättää elämästään, saati parisuhteistaan, ja miehillä olisi oikeus vaatia ja saada haluamansa kaltainen nainen. :)
Miehet haluaa naisen joka hyväksyy miehen juuri sellaisena kuin mies on.
Miehet haluaa naisen joka ei yritä koouluttaa miestä yhtään mihinkään
Miehet haluaa naisen joka on valmis pistämään miehen elämän tärkeimmäksi ihmiseksi (tietenkin sitten kun lapset tulee niin ne on tärkeimpiä mutta nekään ei saa sivuuttaa miestä).
Miehet haluaa naisen joka pitää seksistä eikä yhtäkkiä lopeta haluamasta puoleksi vuodeksi.
listaa voi jatkaa.
Vaatimukset ei todellakaan ole kovia.
Kiitoksia listauksesta. :) Mitä olet mieltä siitä kokemuksestani, että tuollainen suhde ei riittänyt? Onko "liika" vapaus joillekin miehille ehkä merkki välinpitämättömyydestä?
Ohiksena vastaan:
Mies haluaa naisen joka kunnioittaa ja antaa miehelle vapauden, mutta samalla osoittaa huolehtivansa ja rakastavansa. Siihen kuuluu että ollaan kiinnostuneita (terveellä tavalla) puolisosta ja tämän elämästä eikä välinpitämättömiä kuten sinä.
Esimerkki: Mies sanoo lähtevänsä kavereiden kanssa epämääräiselle ryyppyreissulle jonne lähtee mukaan myös vieraita naisia. Sinä toivotat vaan hyvää matkaa ja kysyt milloin mies tulee takaisin.
Tasa-arvoisessa suhteessa myös naisella on lupa lähteä vieraiden miesten mukaan ryyppyreissulle. Siitähän ei tule mitään ongelmia, kun kumpikin saa tehdä mitä haluaa.
Sellainen ero tuossa on, että nainen saa seksiä tuollaisessa tilanteessa. Mies välttämättä ei vaikka haluaisi.
Keneltä se nainen sitten sitä seksiä saa, jos ei joltain niistä miehistä? Joka siis voi olla jonkun naisen aviomies.
Ihmeellinen tuo ätmien yhtälö, jossa heteronaiset saavat seksiä aina kun haluavat, mutta miehille sitä ei koskaan heru.
Tavismies tuskin edes pääsee mukaan tuollaisille rälläysreissuille. Sen sijaan tiedättekö paljonkin naisia joille ei ole koskaan ehdoteltu jatkoja?
Niin? Mikä ihme on pointtisi? Minä ainakin olen ollut uskollinen eikä tulisi mieleenikään lähteä mukaan, ihan sama kuka ehdotteli ja mitä.
Kuten joku aiempi kirjoittaja sanoi, niin sellaisella "uskollisuudella", joka johtuu vain siitä, että kukaan ei suostu seksiin ko. ihmisen kanssa, on täysin merkityksetöntä.
ap
Se että miehen ryyppyreissu ei vastaa naisen ryyppyreissua.
Vastauksesi ei kyllä selventänyt tuota asiaa lainkaan. Toivottavasti viitsit kirjoittaa sen verran, että muutkin saavat ajatuksestasi kiinni. :)
ap
Nainen saa seksiä tuollaisessa tilanteessa. Mies välttämättä ei vaikka haluaisi.
Mitä sitten? Missasit ilmeisesti kokonaan pointtini: minulle on tarjottu seksiä suhteen aikana, millä ei ole mitään väliä, koska olen uskollinen. Koko homman ydin on tuossa. Jos luottaa kumppaniin, tämän mahdollisuudet seksiin eivät ole yhtä kuin seksin harrastaminen jonkun muun kuin oman kumppanin kanssa.
ap
Rikkinäisissä kengissä kulkevat rikas saituri ja kerjäläinen ovat samassa asemassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä samat miehet eivät ole ahtaalla parisuhteessa ja syrjäytymässä sinkkuina.
Jotenkin käsittäisin tilanteen sellaiseksi, että suomalaisilla miehillä on taas voimakas itsetunnon puutteen kausi menossa.
Suomalaisen kulttuurin kuvasto pitää objektiivisestikin tarkastellen yllä melko vahvaa mieskuvaa. Se ei ole samoille aineksille rakentuva, kuin välimerellinen moraalinvartija-naistenhurmaaja Don Juan, vaan protestanttiseen ankaraan työetiikkaan tukeutuva, työteliäs ja pystyvä, sisukas ja vaivojaan valittamaton Koskelan Jussi.
Tätä entistä huonommin nyky-yhteiskuntaan sopivaa kuvastoa pidetään vielä nykyisin vahvasti yllä. Omakotitalojen tee-se-itse -remontointi, autojen tuunaus ja muut "äijämäiset" harrasteet eivät saa samanlaisia merkityssisältöjä kuin esimerkiksi Pohjois-Amerikassa (jossa korostetaan miesten leppoisaa yhdessä tekemistä ja yhdessäoloa), vaan täällä moni ymmärtää nämäkin harrastukset "hampaat irvessä" tekemiseksi ja jonkinlaisiksi kansalaisvelvollisuuksiksi. Tässä oman elämän suo-kuokka-ja Jussi -projektissa epäonnistuneet miehet tuntevat häpeää ja ennen kaikkea kehittelevät voimakkaan alemmuuskompleksin.
Tähän kuvaanhan tietenkin liittyy se, että a) elämänsä epäonnistuja ei saa eikä ansaitse vierelleen verratonta emäntähahmoa, "Koskelan Almaa" ja se, että b) oman elämänsä projektissa (tavalla tai toisella) "onnistuneet", ns. "hyvät tyypit" kokevat ansaitsevansa "palkinnoksi" vierelleen sen verrattoman emäntähahmon, vieläpä ilman vaivannäköä seurustelussa tai puolison etsinnässä ylipäätään. Viholliskuva rakennetaan esimerkiksi eteläeurooppalaisen Don Juan -hahmon pohjalle; puidaan nyrkkiä ja hakataan tattia epätoivon vallassa, kun nämä kuvitellut "alfaurokset" tai "ylemmän tason miehet" vievät näiden "hyvien tyyppien" naiset.
Tästä raivosta kumpuaa mm. voimakasta ksenofobiaa, itsetuhoisuutta, väkivaltafantasiointia, pettymystä suomalaisiin naisiin ja ihannointia alistuvammiksi ymmärrettyihin "toisiin" naisiin (thaimaalaiset, venäläiset).
Huono itsetunto estää miehiä myös yrittämästä täysillä - koska kuitenkin "ne toiset" (alfaurokset, ylemmän tason miehet, homot, "akateemiset vihervasemmistoituhipit", ulkomaalaiset SEKÄ heidän kelkkaansa lähtevät naiset) vievät kuitenkin opiskelupaikat, työpaikat, naiset, kunnon asunnot ja yhteiskunnallisen statuksen.
Juuri siksi moni itsensä syrjäyttänyt wannabe-Koskelan Jussi olisi valmis hyppäämään Trumpin tai jonkin muun äärimaskuliinisen, kovaäänisen, rivosuisen öykkärijohtajan kelkkaan saadakseen "asiat kuntoon".
Kirjoituksessa on osa totuutta, mutta suomalainen yhteiskunta on muuttunut vuosikymmenien työn tuloksena feministiseksi ja punavihreäksi. Miehiä yksilöinä vähätellään eikä heille anneta mitään itseisarvoa kun taas nainen on sankari oli hänen tilanteesta millainen tahansa. Jos menestyy hyvin työelämässä niin rikkonut lasikatot, jos on yhteiskunnan tuella elävä yksinhuoltaja niin on harmaan arjen sankari jne., esimerkkejä kyllä löytyy. Naisiin myös suhtaudutaan lähtökohtaisesti myönteisemmin terveydenhuollon ja erilaisten tukia myöntävien organisaatioiden piirissä.
Yhteiskunta käyttää feministisen doktriinin mukaisesti paljon yhteiskunnan (velka)rahaa erityisesti naisille tärkeiden työalojen ja tukien ylläpitämiseen, jotta naisista tulee taloudellisesti itsenäisiä. Nykytilanteessa naiset eivät tarvitsekaan miestä muuhun kuin lasten siittämiseen ja yhteiskunnan tukitoimintojen (verokertymä, poliisi, pelastuslaitos jne.) ylläpitoon . Tämä näkyy hyvin tavallisen miehen arvostuksen puutteena. Toivon mukaan nyt ollaan kuitenkin lakipisteessä ja yhteiskunta palaa kohti toimivampaa tasapainotilaa jossa kumpikin sukupuoli koetaan tärkeänä.
Kerrotko tarkemmin mikä itseisarvo miehillä pitäisi olla?
Oletko vahvistusharhan lumoissa kun sanot että naiset on sankareita vaikka mitä tekisivät?
Jätätkö tarkoituksellisesti huomioimatta KAIKEN naisiin kohdistuvan negatiivisen paskan?
Suurin osa miehistä on (aiemmin) osallistunut yhteiskunnan rakentamiseen ja yhteiskuntarauhan turvaamiseen vaikka heillä on jo pidempään ollut huonompi todennäköisyys löytää puoliso ja perustaa perhe kuin naisilla. Nyt on ollut havaittavissa hanskojen laittamista tiskiin nuoremman polven miehissä. Työpaikoista ja naisista on koko ajan tiukentuva kilpailu ja vain parhaat onnistuvat. Miksi siis parantaa naisten asemaa vielä entisestään jos ei pääse nauttimaan kehityksestä mitenkään itse.
En halua vähätellä naisten kokemia ongelmia tai heidän panostaan yhteiskunnan hyväksi, mutta kyllä ihan objektiivisestikin tarkasteltuna suomalainen yhteiskunta on huomattavasti naismyönteisempi tällä hetkellä. Tästä kertovat mm. Heli Vaarasen ja muiden vastaavien ulostulot miesten yhä pahenevaan kaltoinkohteluun liittyen.
P.S. Mistä negatiivisesta pa*kasta sinä oikein puhut?
"Nyt on ollut havaittavissa hanskojen laittamista tiskiin nuoremman polven miehissä. Työpaikoista ja naisista on koko ajan tiukentuva kilpailu ja vain parhaat onnistuvat."
No, hyvä jos laittavat hanskoja tiskiin - jää sitten enemmän avoimia duunipaikkoja meille reippaille (nuorille) naisille. Kun kerran täälläkin jotkut itkevät, että "miehet maksavat veroja ja naiset vain elävät tuilla". Saadaan sekin tilanne korjattua kun naiset työllistyvät paremmin, saavat palkkaa ja maksavat enemmän veroja! :)
Mitä "tiukentuvaan kilpailuun naisista" tulee, niin EVVVK. Ja eikös tässäkin keskustelussa ole tullut kommenttia miesoletetuilta, että naiset vain haluavat sitoa miehet kotiin ja muuttaa heidät ja sitten tulee väkisin niitä lapsia ja mitä kaikkea? Sehän on sitten vain hyvä, jos miehetkin älyävät jättää parisuhteet kokeilematta ja uskaltautuvat elämään omillaan sekä ottamaan vastuuta omasta elämästään.
Itse en ole ikinä halunnut parisuhdetta, koska haluan säilyttää vapauteni mennä ja tulla ja olla kotonani omissa oloissani ilman ketään perässähiihtäjää tai muuta riippakiveä. Mulla ei ole edes viherkasveja, koska ne kuolisivat kumminkin vailla hoitoa. :D
Vierailija kirjoitti:
Fakta on se, että naiset ovat muuttuneet.
Fakta on mielestäni myös se, että miehet EIVÄT ole muuttuneet. Se, mikä on (näennäisesti) miesten arvostuksen puutetta, on mielestäni ennemminkin paikallaanpysyneen mieskuvan arvostuksen puutetta. Naiskuva on muuttunut radikaalisti 1960-luvulta nykypäivään. Stereotyyppinen suomalainen mieskuva - ja sen mukaisesti toimivat miehet - EI ole muuttunut, korkeintaan rinnalle on tullut hiukan toisenlaisten arvojen mukaan elävä "isämies"; keskiluokkainen, koulutettu, tasa-arvoisuuteen pyrkivä ja perhekeskeistä elämää viettävä mies. Aitoja "pehmomiehiä" Suomessa on hyvin, hyvin harvassa.
Tämä kuulostaa järkeenkäyvältä ja selittäisi tätä ristiriitaa arvostuksessa. Kuten tuossa aiemmin mainitsin, yksi ratkaisu voisi olla mieheyden sisällön käsittäminen laajemmaksi kuin se on nyt, jotta kaikenlaisille miehille olisi tilaa eivätkä he nääntyisi yrittäessään olla perinteisiä äijiä, jos eivät sellaisia ole. Miten tähän päästäisiin? Miehet, mitä ajatuksia?
ap
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt miten naiset voivat samaan aikaan kärsiä anoreksiasta ja lihota palloiksi. Etenkin, kun kyseessä on ihan eri naiset... Aivan kummallista.
Hyvä kuittaus, joka tiivistää vauva-palstan tason. Analyyttisyys loistaa poissaolollaan ja välillä myös perusjärki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt miten naiset voivat samaan aikaan kärsiä anoreksiasta ja lihota palloiksi. Etenkin, kun kyseessä on ihan eri naiset... Aivan kummallista.
Hyvä kuittaus, joka tiivistää vauva-palstan tason. Analyyttisyys loistaa poissaolollaan ja välillä myös perusjärki.
Olitpa nokkela komppaaja! Et tosin ihan niin nokkela, että olisit lukenut ap:n vastaukset tuohon liittyen. Ja päädyit tekemään juuri sitä, mistä av:ta moitit. No, täällä olemme kaikki, joten moite osuu aina maaliin. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän huolissaan ollaan tällä hetkellä ylipäätään valkoisesta keskiluokkaisesta heteromiehestä. Eikä siinä mitään, hyvä elämä kuuluu kaikille. Se vain että oikeassa elämässä akat ottaa turpaan ja rodullistettuja ihmisiä syrjitään, kiusataan ja estetään työpaikan saantia. Ihan niin kuin ennenkin.
Valehtelija. Suomessa naiset ovat Ruotsin ohella MAAILMAN tasa-arvoisimpia, esimerkiksi tytöt pärjäävät koulussa paremmin kuin pojat eivätkä joudu edes armeijaan. Toisekseen suurin ongelma ulkomaisissa ihmisissä ei ole heidän kaltoinkohtelunsa vaan se, että heille annetaan niin paljon ilmaiseksi ja vaatimatta mitään, etteivät integroidu yhteiskuntaan.
Odottelinkin tätä "mutta entäs PAKKOARRRRRMEIJJA sitten???22?" -korttia.
Suomalaisia miehiä ja poikia ei ilmiselvästi loppupeleissä kiinnosta pätkääkään päästä eroon asevelvollisuudesta - vuonna 2014 päättynyt "Ohi on" -kansalaisaloitekampanja keräsi vuodessa vaivaiset 5700 allekirjoitusta.
Jos tämä oikeasti on sinulle tärkeää ja sydämenasia, niin liity toki Rauhanpuolustajiin, Sadankomiteaan tai muuhun vastaavaan järjestöön ja organisoi uusi kansalaisaloite!
http://www.ohion.fi/
Alue: Aihe vapaa
No esimerkiksi sanoa suoraan oma mielipide tyyliin että sinusta on huono ajatus lähteä kyseiselle reissulle ja onkohan mies yhtään miettynyt tarkemmin matkan tarkoitusta. Ilman mitään ehtoja tai nalkutusta. Fiksu mies miettii tilannetta uudelleen ja todennäköisesti peruu reissun jos rakastaa sinua.
Miehet monesti toimivat tällaisissa asioissa lyhytnäköisesti ja saattavat esim. kaveriporukassa jossa on sinkkuja mukana innostua jostain rymyreissusta harmaan arjen vastineeksi. Toki niitä omia menoja on hyvä olla, mutta ei ihan kaikkeen tarvitse lähteä mukaan jos kotona on puoliso ja/tai lapsia.
Ja ennen kuin joku nainen taas ylianalysoi, niin en tarkoita miesten olevan ajattelemattomia hölmöilijöitä tai tahdottomia ohjailtavia.