Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kukaan muu ihmetellyt tätä: samaan aikaan miehet ovat ahtaalla parisuhteissa ja sitten myös sinkkuina syrjäytyvät?
16.12.2016 |
Olen ollut avioeron jälkeen vuosia yksin ja taidan jatkaakin tätä menoa. Alkaa tuntua siltä, että naisena on mahdollista tehdä edes etäisesti oikein siten, että ei sekaannu miehiin muuten kuin seksin vuoksi.
Ymmärrän kyllä esim. sen pointin, että mies tarvitsee äijäilyaikaa, ihan samalla tavalla itselleni on ollut tärkeää se, että olen saanut olla omissa oloissani/ystävien kanssa/mitä huvittaakin ilman parisuhteen odotuksia.
Nyt viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että naisena kannattaakin pysyä yksin. Paitsi että siihenkin löytyi Heli Vaaralan taannoisesta mielipiteestä moitittavaa: naisilla on sinkkumiehiä kohtaankin liikaa odotuksia, mikä lisää entisestään vastentahtoisesti yksin jäävien miesten joukkoa. Se herätti lähinnä huvittuneisuutta, mutta toisaalta on myös aika pelottava ajatus, että jonkun mielestä en saisi olla yksinkään ilman paheksuntaa. Mikä sitten olisi miehille hyvä, jos parisuhteessa nainen vaatii liikaa ja yksin ei haluta olla?
Tämä on entistä hämmentävämpää siksi, että omissa menneissä suhteissani miehet ovat odottaneet minulta enemmän sellaista "omistelua" ja mitä lie mammailua. Olisi pitänyt vahtia miehen tekemisiä ja kieltää lähtemästä ulos. Sitten kun tyytyväisenä elelin omaa elämääni miehen rinnalla ja ajattelin että on hienoa, kun on oma vapaus kummallakin, siitä seurasi kahdenlaisia asioita: miehet olivat epävarmoja tunteistani, koska olivat niin vapaita enkä osoittanut mustasukkaisuutta. Lisäksi erojeni jälkeen miehet ovat hakeutuneet sellaisten naisten kanssa yhteen, jotka ovat vastakohtiani ja päättävät niistä verhoista, mitä en tehnyt. Minun tapani ei siis ole todellakaan se toimiva. Mikä sitten olisi? Ihan aidosti ällistyttää se, että en tajua, miten naisena edes voisi olla oikein parisuhteessa? No, kuten sanottu, itse en kyllä edes etsi.
t. yli 40-vuotias, useammassa pitkässä parisuhteessa ollut nainen
Kommentit (203)
M41 kirjoitti:
Minä veikkaan, että Ap on ollut suhteissa heikon itsetunnon ja itseilmaisun osaamattomien miesten kanssa. Nykyajan keski-ikäiset miehet on kasvatettu feminismin varjossa, ettei omaa tahtoa tulisi tuoda ilmi vaan tyytyä naisen tahtoon. Äidit eivät ole kasvattaneet pojistaan itsenäisiä miehiä, vaan riippuvuussuhteeseen. Tämä kaava toistuu hyvin monesti.
Itse asiassa kaikkea muuta. Itseilmaisussa kyllä oli haasteita, mutta yksikään eksä ei ole ollut feministin kasvattama tai naisten jyräämä, itse asiassa heidän äitinsä olivat aika tossukoita. Huonoiten kaltaistani naista tuntuivat kestävän ne, joilla on lapsuuden kotona ollut perinteiset sukupuoliroolit ja/tai voimakas isähahmo. Siihen maailmankuvaan itsenäinen ja vapautta antava nainen ei sopinut.
Kyse ei kyllä ollut vain minun suhteistani, vaan laajemmasta ilmiöstä, mutta toki sitäkin on kiinnostavaa pohtia. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen kyllä, että suurin osa miehistä on ihan tyytyväisiä parisuhteessa. Naiset valittavat yleensä enemmän. Miehet ovat vähempään tyytyväisiä. Eroaloitteetkin tulevat suurimmaksi osaksi naisilta, eivät miehet halua erota. Sinkkuina eron jälkeen miehet eivät tunnu pärjäävän yhtä hyvin kuin naiset (toki poikkeuksiakin on). Useimmiten haluavat etsiä samantien uuden kumppanin itselleen. Jos eivät sellaista saa, niin tosiaan saattavat syrjäytyä, masentua, alkaa ryyppäämään jne... Saattavat kuolla ennnenaikaisesti.
Sitä olen kyllä ihmetellyt, että yksinäiset naiset elävät pidempään kuin perheelliset, kun miehillä tilanne taas on toisinpäin.
Tuossa on varmasti yhtä paljon syitä kuin on miehiä ja naisiakin. Terveellinen ruokavalio on yksi elinikää pidentävä tekijä. Moni sinkkumies toki syö ihan terveellisesti, mutta parisuhteessa mies syö sitä mitä nainen laittaa ruuaksi ja kun nainen haluaa laittaa terveellistä ruokaa - varsinkin, jos perheessä on lapsia - niin mies tulee syöneeksi automaattisesti terveellisesti. Miehen ei tarvitse edes miettiä ruokavaliotaan, koska nainen tekee sen miehen puolesta. Perheellinen mies joutuu yleensä myös vähentämään alkoholinkäyttöään ja moni lopettamaan tupakoinninkin vaimon vaatimuksesta. Nämä asiat pidentävät miehen elinikää. Sinkkumies voi elää ihan niinkuin itse haluaa eikä kukaan mäkätä, vaikka tissuttelisi pitkin viikkoa ja söisi roiskeläppäpizzoja joka päivä. Sinkkunaisen ruokavalio ja päihteidenkäyttö on yleensä samanlaista kuin hänellä olisi parisuhteessakin, mutta sinkkunaisella ei ole ristinään muita huolehdittavia ja lisäksi hänellä on enemmän aikaa pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan esim liikunnan ja harrastusten muodossa. Häneltä puuttuu myös uran ja perheen yhteensovittamisen aiheuttama stressi.
Naiset myös patistavat miehiään lääkäriin, jos miehellä on jotain kremppaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveän huolissaan ollaan tällä hetkellä ylipäätään valkoisesta keskiluokkaisesta heteromiehestä. Eikä siinä mitään, hyvä elämä kuuluu kaikille. Se vain että oikeassa elämässä akat ottaa turpaan ja rodullistettuja ihmisiä syrjitään, kiusataan ja estetään työpaikan saantia. Ihan niin kuin ennenkin.
Miehistä ei koskaan olla huolissaan miesten itsensä vuoksi, vaan koska miehen syrjäytyessä yhteiskunta menettää hänessä veronmaksajan, ja koska syrjäytynyt mies (tai nainen) saattaa olla uhka muiden turvallisuudelle.
Suurin osa kaikesta väkivallasta kohdistuu Suomessa miehiin, ja on aina kohdistunutkin. Eikä sen torjuntaan ja ehkäisemiseen ole silti perustettu mitään omia ohjelmia, kuten naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseen.
Ensimmäinen pointti kyseenalainen, koska ei yhteiskunta sinänsä välitä meistä yksilöinä pätkääkään. Naisissa kiinnostaa veronmaksukyky ja kyky tehdä veronmaksajia, miehissä ymmärrettävästi lähinnä se kyky maksaa ne verot.
Mutta toi toinen pointti väkivallan kohdistumisesta miehiin on kyllä validi - vaikka on niitä ohjelmia ja yhdistyksiä miehillekin, joku Lyömätön linja nyt vaikka esimerkiksi.
Juju vain on siinä että ne väkivallan tekijät ovat myös valtaosin miehiä. Ja ap:n alkuperäistä pointtia uusintaen: naiset ryhmänä eivä hirveän paljon voi mitään sille mitä miehet toisilleen tekevät.
Että tässä olisi nyt tuhannen taalan paikka sinullekin perustaa vaikka keskusteluryhmä facebookkiin sinulle (jos olet mies) ja kaikille miespuolisille kavereillesi jossa voisitte keskenänne hiukan pohtia sitä miksi väkivalta tuntuu olevan niin miehinen ongelma?
Vinkkejä hedelmällisiksi aihealueiksi: valta, ja miten onnistuisi toiminta ihmisten kanssa ilman valtataisteluja.
Sääli, että ainakaan vielä ei ole tullut mitään erityisen pohdiskelevia kommentteja teemaan liittyen, mutta ehkä niitä tulee vielä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen ihmetellyt miten naiset voivat samaan aikaan kärsiä anoreksiasta ja lihota palloiksi. Etenkin, kun kyseessä on ihan eri naiset... Aivan kummallista.
Pointtisi olisi validi, jos olisin väittänyt, että samat miehet sekä ahdistuvat suhteissaan että syrjäytyvät yksin. Kyse oli miehistä joukkona.
Hassua, että ymmärsit pointtini mutta siltikään et ymmärtänyt sitä. :-)
Pointti tietenkin on, että lähestymistapa miehistä on yhtä epävalidi kuin jos minä ihmettelisin miksi naiset samanaikaisesti kärsivät anoreksiasta ja lihovat. Kyllähän se on selvää, että ihmettelyni olisi typerää koska kyse on eri yksilöistä ja joukkokohtaisessa tarkastelussa ei ole mitään mieltä. Ei olisi minulla, eikä ole sinullakaan.
Periaatteessa avauksesi sisältää ällistelyä siitä miksi eri miehet reagoivat johonkin asiaan eri tavoilla... Kenellekään ihmisyhteisössä elävälle ei tuon pitäisi tulla yllätyksenä.
Pointtini oli se, että nimenomaan esitetään sekä naisista että miehistä käsityksiä, jotka ovat ristiriitaisia. Esim. että naiset vaativat liikaa miehiltä parisuhteissa, mikä on väärin ja epärealistista, ja sitten myös siitä, että ollaan liian vaativia miehiä kohtaan ja jäädään ennemmin yksin.
Se, että nuo kommentit, väitteet ja odotukset ovat keskenään ristiriitaisia ja järjettömän kuuloisia samankin ihmisen suusta, oli erittäin keskeinen pointti koko aloituksessani.
En voi keskustella täällä miesten kanssa joukkona hive mind -tyyppisesti, niin olen valinnut tämän lähestymistavan. Jos se tuntuu hölmöltä, niin tokikaan ei kannata keskustelua jatkaa. :)
ap
Koeta nyt vähän kestää paremmin kritiikkiä, sinähän tuon typerän lähestymistavan valitsit enkä minä. Esillä olevat näennäisesti ristiriitaiset käsitykset eivät välttämättä ole sitä, koska:
1) käsitysten esittäjät ovat eri henkilöitä, kukaan ei välttämättä ole esittänyt kumpaakin käsitystä yhtä aikaa. Voihan joku aivan legitiimisti ajatella, että parasta jäätelöä on mangojäätelö ja jonkun toisen mielestä parasta on mansikka. Näkemykset ovat näennäisesti ristiriidassa, mutta eivät tosiasiassa ole, koska esittäjät ovat eri henkilö.
2) vaikka sama henkilö esittäisi kyseiset käsitykset, ei siinäkään välttämättä ole ristiriitaa koska jäätelömieltymys voi muuttua
3) käsitykset koskevat eri kohdehenkilöitä, jolloin on aivan luonnollista että ne ovat keskenään ristiriidassa. Jotkut miehet pitävät jalkapallosta, toiset eivät viitsi katsella sitä vaikka ilmaiseksi olisi tarjolla.
Keskeinen pointtisi perustuu näköharhaan, koska kohtelet puolta ihmiskuntaa yhtenä joukkona ja kieltäydyt näkemästä heitä yksilöinä. Jos minä väittäisit, että naiset ovat pettureita lompakkoloisia, niin varmasti älähtäisit ettei saa yleistää ja naiset ovat keskenään erilaisia. Siitä huolimatta pidät kiinnostavana ja keskeisenä lähestymistapaa, joka on aivan yhtä yksilöpakoinen ja viittaat vielä ettei tarvitse keskustella, ellei tätä lähestymistapaa pidä järkevänä. Olet sinä kyllä aikas veikeä, tiestikös. Vaarallinen haitallisuudessasi, koska ruokit stereotypioita, mutta jotenkin silti veikeä.
Tämä viimeisinhän oli 100 % totta. Alapeukuttajat eivät tainneet viestiä edes lukea.
Niin mistäköhän ap tässä siis halusi puhua? Omista kokemuksistaan, miesten/naisten elämän rankkuudesta, siitä kuinka kollektiivinen mielipide ohjailee hänen elämäänsä vai jostain ihan muusta? Olisin kiitollinen selvennyksistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin mistäköhän ap tässä siis halusi puhua? Omista kokemuksistaan, miesten/naisten elämän rankkuudesta, siitä kuinka kollektiivinen mielipide ohjailee hänen elämäänsä vai jostain ihan muusta? Olisin kiitollinen selvennyksistä.
Tätä on jo käsitelty ja myönsin, että lähestymistavassa on haasteensa. Kannattaa lukea koko ketju.
Harmillista, jos et päässyt mukaan keskustelun ideaan siinä määrin, että olisit kommentoinut aloituksen aihetta jostai näkökulmasta. Onneksi aika moni muu pääsi. :)
ap
No miehet eivät ole täysin homogeeninen joukko. Toiset syrjäytyy ja toiset kukoistaa eron jälkeen. Toiset ahdistuu tiiviissä parisuhteessa ja toiset ei. Eikä naisten tarvitse olla mitenkään erityisesti jotta miehillä on hyvä olla. Olkaa vaan ihan niinkuin haluatte ja me miehetkin tehdään ihan samoin ja välillä sitten polut kohtaavat. Semmoista rauhanomaista rinnakkaiseloa!
Rakkaudella naisia kohtaan,
Lare
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja taas joku illitteraatti on aloittanut keskustelun palstalla:
"Kukaan muu ihmetellyt tätä...?"
Aloittaja!
Kirjoituksesi lopussa väität olevasi yli 40-vuotias nainen, joka on ollut monessa pitkässä parisuhteessa. Ovatko aivosi pudonneet matkan varrelle, vai miksi kirjoitat kuin pikkulapsi?
Tuo otsikkosi kysymyslause "Kukaan muu ihmetellyt tätä...?" on käsittämätöntä ulostetta. Yritätkö kysyä: "Onko kukaan muu ihmetellyt tätä...?"?
Mene takaisin peruskoulun ala-asteelle.
On ikävää, että moni kirjoittaja pilaa keskustelun erittäin mielenkiintoisesta aiheesta sietämättömän surkealla ja infantiililla kielellä.
PPKP kirjoitti:
Ja taas joku illitteraatti on aloittanut keskustelun palstalla:
"Kukaan muu ihmetellyt tätä...?"
Aloittaja!
Kirjoituksesi lopussa väität olevasi yli 40-vuotias nainen, joka on ollut monessa pitkässä parisuhteessa. Ovatko aivosi pudonneet matkan varrelle, vai miksi kirjoitat kuin pikkulapsi?
Tuo otsikkosi kysymyslause "Kukaan muu ihmetellyt tätä...?" on käsittämätöntä ulostetta. Yritätkö kysyä: "Onko kukaan muu ihmetellyt tätä...?"?
Mene takaisin peruskoulun ala-asteelle.
On ikävää, että moni kirjoittaja pilaa keskustelun erittäin mielenkiintoisesta aiheesta sietämättömän surkealla ja infantiililla kielellä.
Olet pöljä. Toivottavasti tuli tarpeeksi selkeästi, jotta sinäkin ymmärrät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heh, voihan se olla että olen täysi ääliö enkä osaa lainkaan kirjoittaa.
En jaksa provosoitua enkä tämän enempää kommentoi näihin, koska siitä seuraa vain jankkaamista. Mutta toki voit(te) keskittyä kirjoitusvirheitteni tarkasteluun ihan siinä laajuudessa, kuin se tuntuu hyvältä.
Hieman kyllä mietityttää, miksi minua eri tavoin moittivat eivät lainkaan keskity itse aiheeseen. Onko se kenties liian vaikea tai ärsyttävä? Epäilen, että tähän ei tule selvyyttä. ^_^
ap
Vierailija kirjoitti:
PPKP kirjoitti:
Ja taas joku illitteraatti on aloittanut keskustelun palstalla:
"Kukaan muu ihmetellyt tätä...?"
Aloittaja!
Kirjoituksesi lopussa väität olevasi yli 40-vuotias nainen, joka on ollut monessa pitkässä parisuhteessa. Ovatko aivosi pudonneet matkan varrelle, vai miksi kirjoitat kuin pikkulapsi?
Tuo otsikkosi kysymyslause "Kukaan muu ihmetellyt tätä...?" on käsittämätöntä ulostetta. Yritätkö kysyä: "Onko kukaan muu ihmetellyt tätä...?"?
Mene takaisin peruskoulun ala-asteelle.
On ikävää, että moni kirjoittaja pilaa keskustelun erittäin mielenkiintoisesta aiheesta sietämättömän surkealla ja infantiililla kielellä.
Olet pöljä. Toivottavasti tuli tarpeeksi selkeästi, jotta sinäkin ymmärrät.
Itse olet, kun puolustelet tuollaista otsikon kaltaista kielen raiskaamista. Mutta Sinä ja kaltaisesihan halveksittekin ihan avoimesti ja kursailemattomasti lukijoita(nne) näillä typerillä ja kuluneilla anglismeillanne (Anybody seen... / heard... / been... jne).
Satunnaiset, tahattomat ja harmittomat näppäilyvirheet ovat asia erikseen, eivät ne ketään haittaa. Otin siis tuossa yllä esille aivan tahallisen ja tietoisen "katu-uskottavan" sekä "cool'in" tyylilajin valinnan. Se on lasten tyylilaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kiva saada tähän miehistä näkökulmaa julkisen keskustelun muutamien ulostulojen lisäksi. Mitä yksilötasolla halutaan? Mikä sitten olisi hyvä?
Ulin ei ole pakko vastata, tiedämme jo että se, että naiset eivät saisi itse päättää elämästään, saati parisuhteistaan, ja miehillä olisi oikeus vaatia ja saada haluamansa kaltainen nainen. :)
Miehet haluaa naisen joka hyväksyy miehen juuri sellaisena kuin mies on.
Miehet haluaa naisen joka ei yritä koouluttaa miestä yhtään mihinkään
Miehet haluaa naisen joka on valmis pistämään miehen elämän tärkeimmäksi ihmiseksi (tietenkin sitten kun lapset tulee niin ne on tärkeimpiä mutta nekään ei saa sivuuttaa miestä).
Miehet haluaa naisen joka pitää seksistä eikä yhtäkkiä lopeta haluamasta puoleksi vuodeksi.
listaa voi jatkaa.
Vaatimukset ei todellakaan ole kovia.
Kiitoksia listauksesta. :) Mitä olet mieltä siitä kokemuksestani, että tuollainen suhde ei riittänyt? Onko "liika" vapaus joillekin miehille ehkä merkki välinpitämättömyydestä?
Ohiksena vastaan:
Mies haluaa naisen joka kunnioittaa ja antaa miehelle vapauden, mutta samalla osoittaa huolehtivansa ja rakastavansa. Siihen kuuluu että ollaan kiinnostuneita (terveellä tavalla) puolisosta ja tämän elämästä eikä välinpitämättömiä kuten sinä.
Esimerkki: Mies sanoo lähtevänsä kavereiden kanssa epämääräiselle ryyppyreissulle jonne lähtee mukaan myös vieraita naisia. Sinä toivotat vaan hyvää matkaa ja kysyt milloin mies tulee takaisin.
Itselläkin on kokemusta eksistä, jotka halusivat että olen heille toinen äiti. Ensimmäisessä suhteessani kun olimme vielä teini-ikäisiä ja asuimme kumpikin vielä kotona, ongelmia ei ollut koska kotona oli se äiti huolehtimassa ja minä olin se tyttöystävä. Ongelmat alkoivat kun muutimme yhteen. Hänellähän normaalisti äiti siivosi viikoittain huoneen vielä 18-vuotiaanakin eikä hän ikinä joutunut tekemään mitään kotitöitä. Ikinä. Tämä oli ensirakkauteni ja kauan meni tajuta että minä olin vain toinen äiti hänelle. Hän oli tottunut siihen että naiset hoitavat kaiken ja hän saa keskittyä pelailemaan pelejä kaiken vapaa-aikansa. Näitä on tullut vastaan myöhemminkin elämässä, mutta onneksi osasin olla varovainen eikä nämä myöhemmät ehtineet edetä kovin pitkälle.
Yhteistä näille kaikille tapaamilleni henkilöille oli se, että heidän äitinsä oli monesti kontrolloiva (olivat tottuneet että joku toinen hoitaa asiat heidän puolestaan tai kertoo heille mitä pitää tehdä). Ja jos esimerkiksi lähtivät kavereiden kanssa juhlimaan ja minä kysyin jostain asiasta (esim. tiedätkö kuinka myöhään menee) tai vaikka yritin soittaa, nämä kuvittelivat että yritin kontrolloida heitä (ikinä en kieltänyt heitä menemästä mihinkään, ei olisi tullut mieleenkään). Ja vaikka tavallaan yrittivät pakottaa minua kontrolloimaan heitä, he halusivat kuitenkin päättää omista rahoistaan (eli tuhlata kaiken heti kun sitä tuli, ostaa tuliterät tietokoneet ja puhelimet sun muut).
Aloin jo pelätä että eikö normaaleja, itsenäisiä miehiä ole olemassakaan, kunnes tapasin mieheni. Mieheni oli taas tottunut kontrolloiviin, mustasukkaisiin naisiin joten häneltä meni hetki tajuta että olen eri maata ja olemme kumpikin vapaita ja itsenäisiä vaikka seurustelemmekin. :D
Jotenkin vain tuntuu että miehet ovat tottuneet siihen että naiset hoitavat kaiken. Ja naiset ovat tottuneet hoitamaan kaiken. Kun asia ei sitten näin menekään niin ollaan ihan hukassa. Jos nainen ei haluakaan miestä jota joutuisi hoitamaan kuin lasta niin naisella vain on liian kovat vaatimukset. Ikinä ei puhuta siitä että miehillä olisi liian kovat vaatimukset tai vaikka vain huono itsetunto. Eräs tuttavani on sanonut, ettei ikinä aio lähestyä naista, vaan haluaa naisen joka lähestyy häntä. Asia olisi ihan ok jos tämä olisi ainoa kriteeri, mutta kun se ei todellakaan ole. Hän ei ole valmis ottamaan elämäänsä omiin käsiinsä vaan passiivisena odottelee että joku hoitaa asian. Nykyaikana ollaan totuttu että kun piirrät viivan paperille niin sitä ylistetään aivan mahtavana teoksena. Kun osaat laskea 1+1 niin saat suklaalevyn palkinnoksi. Kun pääset kokeesta läpi niin saat uuden puhelimen (kärjistettyjä esimerkkejä tietenkin). Kun oikea elämä ei olekaan niin helppoa ja sormea liikauttamalla ei saakaan haluamaansa niin lamaannutaan täysin. Yritetään yhdesti tai kahdesti lähestyä naista ja kun tulee torjutuksi, niin saa naiset sitten itse hoitaa lähestymisen. Syytetään sokeasti vain kaikkia muita paitsi itseä. Minut on kasvatettu näin, joku toinen ihminen on opettanut minulle näin, joten se ei voi olla väärin. Lapsenakin sain uuden lelun aina kun halusin, miks en nytkin saisi? Ei minun lapsenakaan tarvinnut tehdä asian eteen mitään, miksi nyt pitäisi?
Miehet ne osaavat tuon syrjäytymisen. Itse olen samankaltainen parisuhteissa kuin ap, ja Luojan kiitos löysin sopivan miehen. Hän osaa arvostaa sitä omaa aikaa, minun omaa aikaani ja perheen yhteistä aikaa. Joku itsetuntokysymys ehkä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on entistä hämmentävämpää siksi, että omissa menneissä suhteissani miehet ovat odottaneet minulta enemmän sellaista "omistelua" ja mitä lie mammailua. Olisi pitänyt vahtia miehen tekemisiä ja kieltää lähtemästä ulos.
Tämä on sitä samaa kuin se kun naiset haluavat miehensä olevan muka vähän renttu paha poika, mutta ei sitten oikeasti kuitenkaan. Sinä määräilet että ei saa lähteä, mies karkaa puolisalassa kavereidensa kanssa saunailtaan, ja sitten sinä torut aamulla kun se tulee häntä koipien välissä takaisin kotiin lepyttelylahjan kanssa ja lopulta tulee sovintoseksiä.
Vierailija kirjoitti:
No miehet eivät ole täysin homogeeninen joukko. Toiset syrjäytyy ja toiset kukoistaa eron jälkeen. Toiset ahdistuu tiiviissä parisuhteessa ja toiset ei. Eikä naisten tarvitse olla mitenkään erityisesti jotta miehillä on hyvä olla. Olkaa vaan ihan niinkuin haluatte ja me miehetkin tehdään ihan samoin ja välillä sitten polut kohtaavat. Semmoista rauhanomaista rinnakkaiseloa!
Rakkaudella naisia kohtaan,
Lare
Lare! Olet ihana, ja kaikkea, mitä nainen voi toivoa! Tuhat suudelmaa sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Heh, voihan se olla että olen täysi ääliö enkä osaa lainkaan kirjoittaa.
En jaksa provosoitua enkä tämän enempää kommentoi näihin, koska siitä seuraa vain jankkaamista. Mutta toki voit(te) keskittyä kirjoitusvirheitteni tarkasteluun ihan siinä laajuudessa, kuin se tuntuu hyvältä.
Hieman kyllä mietityttää, miksi minua eri tavoin moittivat eivät lainkaan keskity itse aiheeseen. Onko se kenties liian vaikea tai ärsyttävä? Epäilen, että tähän ei tule selvyyttä. ^_^
ap
Esille nostamasi aihe ei ole ainakaan ärsyttävä. Vaikea se ehkä voi olla, mutta ei niin vaikeaa aihetta ole olemassakaan, ettei sitä voisi kuitenkin yrittää käsitellä.
Tuossa ensimmäisessä puheenvuorossani tässä keskusteluketjussa, joka oli lähinnä ilmausta ärtymyksestäni englannin kielen erikoisuuksien (Onko tuo "Anybody seen / thought / been..." jne. muuten englanninkaan kirjakielen mukainen rakenne?) siirtämisestä ja soveltamisesta suoraan suomeen, jo tulinkin ilmaisseeksi samalla, että itse aihe on mielenkiintoinen ja keskustelun arvoinen.
Ainakaan minä en moiti Sinua muilta kuin tuolta otsikkoa koskevilta osin.
Terveisin
Pertsa Perinteiseen Kieleen Pyrkijä
Alue: Aihe vapaa
Minä veikkaan, että Ap on ollut suhteissa heikon itsetunnon ja itseilmaisun osaamattomien miesten kanssa. Nykyajan keski-ikäiset miehet on kasvatettu feminismin varjossa, ettei omaa tahtoa tulisi tuoda ilmi vaan tyytyä naisen tahtoon. Äidit eivät ole kasvattaneet pojistaan itsenäisiä miehiä, vaan riippuvuussuhteeseen. Tämä kaava toistuu hyvin monesti.