Mikä on ollut ikävintä, mitä narsisti on teille sanonut tai tehnyt?

Mustamaalannut, valehdellut ja käskenyt sukulaisiani välttelemään minua, koska olen kuulemma mt-ongelmainen. En ole.

Pahinta on emotionaalinen ja fyysinen välinpitämättömyys. Riippuvuus tietynlaisten ihmisten huomiosta, jolloin puolisona olet täysin kakkosluokan kansalainen. Tunteettomuus. Suhteessa ollaan yhdessä tai tehdään asioita, kun hän haluaa, mitä haluaa ja milloin haluaa. Vahvat ihmiset hän hylkää piiristänsä liian suurena uhkana. Ylimielisyys onnistumisiasi kohtaan. Pahinta on, että selviytyäksesi hänen kanssaan saatat huomata alkaneesi toistaa, heijastaa hänen käyttäytymismallia.

Ei suorasanaisesti sanonut paljoakaan ikäviä asioita, vaan teki niitä salamyhkäisesti ja "antoi ymmärtää". Pahin oli kuitenkin kun uhkasi henkeäni. Kerran jouduin puolustautumaan fyysisesti, vaikka olin jo ottanut eron.

Nämä kommentit kuulostavat liiankin tutuilta... :( Onneksi pääsin pakoon aatonaattona

Harvempi teistä on oikean narsistin uhri, ilkeitä ja hulluja ihmisiä on muutenkin.

Ja kun sanotte että jokainen tapaa luultavasti pari narsistia elämänsä aikana niin voi olla totta, mutta ette te jumalauta tiedä ketkä niitä narsisteja on, ellette ole narsistin lähipiiriä. Narsisteilla on kulissit kunnossa.

Vituttaa nämä kotidiagnoosit, kun kaksi kolmesta on jonkun mamman toimesta diagnosoitu narsistiksi.

Näin irrallisina lauseina ei kuulosta pahalta, mutta yleisin lause minun aloittamaani keskusteluun oli "miksi puhut tuollaisesta, kun se ei ole tärkeää". Tai jos sanoin mielipiteeni, niin hän muistutti, etten vaan sano sitä julkisesti jottei hän joudu häpeämään.

Vierailija kirjoitti:

Harvempi teistä on oikean narsistin uhri, ilkeitä ja hulluja ihmisiä on muutenkin.

Ja kun sanotte että jokainen tapaa luultavasti pari narsistia elämänsä aikana niin voi olla totta, mutta ette te jumalauta tiedä ketkä niitä narsisteja on, ellette ole narsistin lähipiiriä. Narsisteilla on kulissit kunnossa.

Vituttaa nämä kotidiagnoosit, kun kaksi kolmesta on jonkun mamman toimesta diagnosoitu narsistiksi.

Öh okei, ja sä et myöskään voi tietää kenen ex ihan oi-ke-as-ti on narsisti, sillä narsistin kulissit eivät pidä juuri sitä puolisoa kohtaan, mutta ne pitävät kaikkia muita - usein myös terapeutteja - kohtaan.

Mun mielestä jos se ääripää on huono että diagnosoidaan joka toinen vastaan tuleva narsistiksi niin on kyllä myös sekin ääripää mitä nykyisin näkee tosi paljon, että "öhöhöö ei kukaan ole OIKEA narsisti ja varsinkin jos toinen on niin kokenut niin ei se silloin voi vaannolla koska niitä on vain jossain elokuvissa, ei missään nimessä työpaikoilla tai opiskelupaikoilla saati puolisoina ja ystävinä...

Jooh kyllä ne narsistitkin on ihan ihmisiä ja kyllä niitä on. Suurimmalla osalla ei ole eikä tule olemaan ikinä mitään virallista diagnoosia.

Vierailija kirjoitti:

Harvempi teistä on oikean narsistin uhri, ilkeitä ja hulluja ihmisiä on muutenkin.

Ja kun sanotte että jokainen tapaa luultavasti pari narsistia elämänsä aikana niin voi olla totta, mutta ette te jumalauta tiedä ketkä niitä narsisteja on, ellette ole narsistin lähipiiriä. Narsisteilla on kulissit kunnossa.

Vituttaa nämä kotidiagnoosit, kun kaksi kolmesta on jonkun mamman toimesta diagnosoitu narsistiksi.

Rauhoitu! Sinä et voi tietää siellä ruudun takana, että kuka on tavannut aidon narsistin ja kuka ei. En oikeastaan ymmärrä, miksi tästä pitäisi hermostua niin paljon, ellei sitten ole tarvetta olla "harvinainen narsistin uhri" itse. Harmi kyllä se ei ole kovin harvinaista.

Minulle sanoi, että en kelpaa kellekään miehelle, koska en siivoa kuten hän vaati ja mä uskoin kaiken, koska hän oli äitini. Kun joku täällä sanoi, että eihän noita kukaan ota tosissaan. Narsistin tai ainakin narsistisesti käyttäytyvän äidin lapsena kasvaneena voin sanoa, että kyllä ottaa.

Jos et alkuun uskokaan, niin hän selittää kaikki epäonnistumisesi miesten kanssa noilla omilla selityksillään ja alat uskoa niihin itsekin, koska tottahan se on, et kelvannut.

Ja sama liittyy ystäville kelpaamiseen, minulle on sanottuw, että älä ihmettele jos ystäväsi sinut jättää ja kaikkea on sanottu. En halua enää hankkia ystäviä, koska ilmeisesti jos he minut jättää se on aina minun vikani. Vaikka minä olen ollut näkevinäni vikaa muissakin kuin vain itsessäni, mutta sen vian itsessään myöntäjiä en juuri ole tavannut.

Kerran kun anoppi tuli yllätysvierailulle ja me oltiin miehen kanssa tosi väsyneitä oltu ja emme olleet tehneet sellaista voeraskoreaa siivousta vaan oli vähän jotain tavaroita ja astioita hujan hajan, niin anoppi alkoi tästä tylyttämään että kun "me ei KOSKAAN siivota eikä KOSKAAN tuuleteta niin täällä haisee jo ihan eteisessä P. " Ja tähän kaikki kuinka me ja meidän tuleva jälkeläinen on jo sairastunut ihan varmasti peruuttamattomasti...

Ja mikään tuosta ei kyllä todellakaan pitänyt paikkaansa koska kyllä me siivotaan yleensä ihan normaalisti, sillä kerralla ainoa sotku oli vaan että jotkut tavarat ei ollut paikoillaan. Ymmärrän että se kauhistuttaa joitakin siivoushulluja mutta tuossakin oli kyllä ilmiselvä tarkoitus vain loukata ja ilkkua sekä vähätellä kykyjäni mahdollisena tulevana äitinä.

Vierailija kirjoitti:

Adoptioäidin sanoja: Että olen hänen elämänsä suurin virhe. Ja etten tule koskaan kelpaamaan kenellekään koska olen niin hirveä.

Tämähän on vain totuus.

Pahinta mitä narsisti on tehnyt?

Silmittömän raivokohtauksen vallassa jahtasi takaa keittiöveitsi kädessä ja yritti tappaa. (useita kertoja)

Tai sitten se, kun manipuloi itseään vahvemman pahoinpitelemään mut "rangaistukseksi" ja katseli itse tunteettomana ja halveksuvasti irvistellen vieressä kun huusin kivusta ja kauhusta. (useita kertoja)

Sanonut?

Tosi vaikea valita kaikista sanomisista. Ehkä se klassinen, "tappaisit itsesi" kun olin pikkutyttö.

Nämä esimerkit ovat narsistiäidistä.

Keittämäni kahvi oli liian vahvaa, nämä sanat kuuluivat diagnosoidun narsistin suusta. :(

Vierailija kirjoitti:

Minulle sanoi kerran eräs, että olen naiivi ja se on yleensä syynä siihen, jos joku ei halua olla tekemisissä kanssani.

Minullekin on lueteltu syitä, miksi joku ei halua olla kanssani tekemisissä. Niitä ovat mm. olleet se, jos en kampaa tukkaani, se, jos en siivoa kotiani kuten sanoja halusi, myös se, jos intän asioista (vaikka toinen olisi väärässä. Eri asia on, haluaisinko itsekään olla sellaisen kanssa, joka ei voi myöntää virheitään.) En muutnkaan ymmärrä tätä narsististen henkilöiden hinkua syyttää, milloin minun kanssani ei haluta olla tekemisissä (hänen mukaansa). Aivan kuin mä olisin halunnut olla hänen, äitini kanssa tekemisissä. Mutta eihän mulla ollut teininä parempiakaan vaihtoehtoja. Itsetunto jo sen verran hajalla, että olisin tarvinnut tukea, jos olisin pois kotoa joutunut, en minnekään itsekseni "pärjäämään". Mutta sellaista tukea ei nyt ollut.

Työpaikkaa ei kuulemma saa, jos kampaa hiuksia niin, että ponnari hapsottaa siitä sivuilta, kun ne osa hiuksista ei yllä siistiin ponnariin.

Ja kaikki tämä on aina minun vikaani, jos joku em. syistä torjuu.

Mun äiti sanoi Yo-papereitani, että "paska paperit" ka 8.

Varmaan äitini oli maailman tasapainoisia ja parhain äiti (omasta mielestä) ja joidenkin palstailijoiden mukaan.

Myös se, että "minä en saanut käydä kouluja" tai kun disko oli Jenkeissä miehensä kanssa niin äiti valittavalla äänellä "minä en tuossa iässä saanut matkustella". Harva varmaan v 52 edes matkusteli missään.

Poika lähti unelmamatkalleen just tänään - olisko pitänyt sanoa "hyvän matkan sijaan" että "minä en saanut tuossa iässä matkustella" ja perään vielä, " se on kiitä löhölomia" yms ja naama vituralla nämä sanoisin...että näin meillä muinoin.

Yllättävän moni täällä huomaa narsismin toisessa. Olen tavannut muutaman, mutta he ovat puhuneet pahaa ja keksittyjä valheita selän takana niin, että olen saanut tietää vasta harvakseltaan ulkopuolisilta vuosien päästä. Jatkaa varmaan vieläkin, vasta 9 vuotta vainonnut eli tuskin päässyt kunnolla edes alkuun.

Väkivalta oli pahinta. Myös se kun valvotti pienen lapsen äitiä yökaudet uhkailuillaan.

Sanomiset olivat vähän koomisiakin.

Sanoi mm. etten ikinä olis saanut häntä normaali-tilanteessa. Koki siis että oli mt-ongelmineen ja ulosottomiehineen ja ylipainoineen jotenkin niin puoleensavetävä, etten olisi ansainnut häntä. Oli helpotus päästä hänestä eroon. Mutta hänpä ei uskonut erostakaan, että ei kelpaa enää minulle. Varmaan rahapulassaan yritti ryömiä takaisin.

Suhteessa ei lopulta ollut mitään järkeä, kun toisen käytös osoittautui aivan mielipuoliseksi ja apu ei kelvannut, koska hän ei halunnut "että häntä haukutaan".

Ja oli alussa helppo ja mukava kaveri, mutta kun olin kiikissä (raskaana), helvetti alkoi. Riman laskemisesta terminä en oikein pidä, sillä itse tingin tuon kaverin kohdalla niin monesta asiasta, mm. koulutuksesta, tulotasosta, asioiden jämäkästä hoitamisesta loppuun asti, vastuunkantamisesta, painosta jne, ja aivan turhaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerran kun anoppi tuli yllätysvierailulle ja me oltiin miehen kanssa tosi väsyneitä oltu ja emme olleet tehneet sellaista voeraskoreaa siivousta vaan oli vähän jotain tavaroita ja astioita hujan hajan, niin anoppi alkoi tästä tylyttämään että kun "me ei KOSKAAN siivota eikä KOSKAAN tuuleteta niin täällä haisee jo ihan eteisessä P. " Ja tähän kaikki kuinka me ja meidän tuleva jälkeläinen on jo sairastunut ihan varmasti peruuttamattomasti...

Ja mikään tuosta ei kyllä todellakaan pitänyt paikkaansa koska kyllä me siivotaan yleensä ihan normaalisti, sillä kerralla ainoa sotku oli vaan että jotkut tavarat ei ollut paikoillaan. Ymmärrän että se kauhistuttaa joitakin siivoushulluja mutta tuossakin oli kyllä ilmiselvä tarkoitus vain loukata ja ilkkua sekä vähätellä kykyjäni mahdollisena tulevana äitinä.

Teillä voi olla homeongelma, jota ette itse haista, mutta hän huomaa herkistyneenä. Kannattaisi selvittää. Meilläkin kotona on ja haisee omaan nenääni oksettavan vahvana, mutta mies ja lapset eivät haista ja vastustavat muuttamista.

Kun itse en vain voi ymmärtää, mitä merkitystä ystävyydessä, idossa, oikeassa ystävyydessä on sillä, miten toinen siivoaa, tai tykkääkö se inttää tai millään tuollaisella. Mulle ainakin aidossa oikeassa ystävyydessä on merkitystä eniten sillä, että minut hyväksytään kokonaisena, sellaisena kuin olen, ja silloin mulle on aivan sama, mitä toinen on ulkoisilta ominaisuuksiltaan tai joiltain käytöstavoiltaan pikkuseikoissa joita äitini lähinnä luetteli, mutta äidilleni ne olivat joitain aivan järkyttäviä deal breakereita. Mutta aina jos ystävieni kanssa oli jotain kähinää niin nuohan ne oli ne syyt, ettei minusta tykkää kukaan. Ja oli siinä vielä muutakin, jolla äiti sai minulta itsetunnon pois ja omansa tilalle, ja hänen oli lannistaa ja lytätä minut ennen kuin tekisin kaiken kuten hän haluaa. En ole vieläkään oppinut.

Nyt olen terapiassa, että jos mun ei edes tarttis. Saadakseni hyvää elämää.