Lue keskustelun säännöt.
Te jotka ette ole koskaan halunneet lapsia, mutta odottaneet että niinkin voi tapahtua
13.12.2016 |
Olen nyt 31-vuotias. Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, mutta lasten hankkiminen tuntuu yhtä paljon elämääni koskettavalta asialta kuin lento Marsiin. Olen pohtinut, että jos 37-vuotiaana minusta tuntuu vielä samalta, niin sitten mietin hankinko lapsen vaan päätöksellä, "että nyt se hankitaan, jos vaan vielä onnistuu." Ja jos tuntuu vahvasti siltä, että ei vieläkään pysty, niin sitten ei.
Onko muita joilla samanlaisia suunnitelmia?
Kommentit (70)
Se on tuntemukseni juuri nyt, enkä aiokaan edes miettiä sitä vielä vuosiin. Odotan jos mieli muuttuu, ja sitten kalkkiviivoilla pohdin asian vielä läpi, ettei jää mikään kaduttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihan vastaa kysymykseesi, mutta itselleni lapset tuntuivat myös yhtä läheiseltä kuin lento Marsiin. Tulin raskaaksi vahingossa, ja se oli elämäni onnekkain vahinko! Lasten hankkimiseen liittyy liikaa ylimitoitetun vastuullisuuden ja vaativuuden mielikuvia. Se antaa niin paljon enemmän kuin ottaa!
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan vastaa kysymykseesi, mutta itselleni lapset tuntuivat myös yhtä läheiseltä kuin lento Marsiin. Tulin raskaaksi vahingossa, ja se oli elämäni onnekkain vahinko! Lasten hankkimiseen liittyy liikaa ylimitoitetun vastuullisuuden ja vaativuuden mielikuvia. Se antaa niin paljon enemmän kuin ottaa!
Huvittaa tällaiset itsestäänselvyydet. Totta kai se on niin, kuka muuten tekisi lapsia? Marslentokin varmasti antaisi enemmän kun ottaisi. Tässä maailmassa on miljoonia sellaisia asioita, mutta en silti aio niitä toteuttaa samasta syystä kun et sinä tai kukaan muukaan. EI se tarkoita sitä, etteikö niistä sitten tilanteen päällä ollessa löytäisi vaikka mitä puolia.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan vastaa kysymykseesi, mutta itselleni lapset tuntuivat myös yhtä läheiseltä kuin lento Marsiin. Tulin raskaaksi vahingossa, ja se oli elämäni onnekkain vahinko! Lasten hankkimiseen liittyy liikaa ylimitoitetun vastuullisuuden ja vaativuuden mielikuvia. Se antaa niin paljon enemmän kuin ottaa!
Huvittaa tällaiset itsestäänselvyydet. Totta kai se on niin, kuka muuten tekisi lapsia? Marslentokin varmasti antaisi enemmän kun ottaisi. Tässä maailmassa on miljoonia sellaisia asioita, mutta en silti aio niitä toteuttaa samasta syystä kun et sinä tai kukaan muukaan. EI se tarkoita sitä, etteikö niistä sitten tilanteen päällä ollessa löytäisi vaikka mitä puolia.
ap
Anteeksi vain, en itsekään olisi uskonut tätä tilanteessasi. Olen huomannut palstalta ennenkin, että näin ei saa sanoa. Et kuitenkaan ole harkitsemassa marslentoa vaan nimenomaan lapsia. Ja ne mullistavat elämän positiivisella tavalla varmaan enemmän kuin mikään muu. Mutta kai tätä on turha jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan vastaa kysymykseesi, mutta itselleni lapset tuntuivat myös yhtä läheiseltä kuin lento Marsiin. Tulin raskaaksi vahingossa, ja se oli elämäni onnekkain vahinko! Lasten hankkimiseen liittyy liikaa ylimitoitetun vastuullisuuden ja vaativuuden mielikuvia. Se antaa niin paljon enemmän kuin ottaa!
Huvittaa tällaiset itsestäänselvyydet. Totta kai se on niin, kuka muuten tekisi lapsia? Marslentokin varmasti antaisi enemmän kun ottaisi. Tässä maailmassa on miljoonia sellaisia asioita, mutta en silti aio niitä toteuttaa samasta syystä kun et sinä tai kukaan muukaan. EI se tarkoita sitä, etteikö niistä sitten tilanteen päällä ollessa löytäisi vaikka mitä puolia.
ap
Anteeksi vain, en itsekään olisi uskonut tätä tilanteessasi. Olen huomannut palstalta ennenkin, että näin ei saa sanoa. Et kuitenkaan ole harkitsemassa marslentoa vaan nimenomaan lapsia. Ja ne mullistavat elämän positiivisella tavalla varmaan enemmän kuin mikään muu. Mutta kai tätä on turha jatkaa.
Anteeksi vain, mutta ollaanko me jostain asiasta eri mieltä :D ? Lapsen saanti olisi varmaan ihan supermegapositiivinen ja ihana ja paras ja hattara asia. Mun ei ihan aidosti ole mitään vaikeutta ymmärtää sitä. Olen myös sellainen ihminen, että kalastaja-alukselle muuttaminen Jäämerelle tai luostariin vetäytyminen tuottaisi mulle suurta iloa ja upeita, positiivisia kokemuksia. Kyllä säkin varmaan löydät kaikkea "mahdollista" upeeta, mitä et vaan toteuta, koska muut asiat tulee ensin?
Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan vastaa kysymykseesi, mutta itselleni lapset tuntuivat myös yhtä läheiseltä kuin lento Marsiin. Tulin raskaaksi vahingossa, ja se oli elämäni onnekkain vahinko! Lasten hankkimiseen liittyy liikaa ylimitoitetun vastuullisuuden ja vaativuuden mielikuvia. Se antaa niin paljon enemmän kuin ottaa!
Huvittaa tällaiset itsestäänselvyydet. Totta kai se on niin, kuka muuten tekisi lapsia? Marslentokin varmasti antaisi enemmän kun ottaisi. Tässä maailmassa on miljoonia sellaisia asioita, mutta en silti aio niitä toteuttaa samasta syystä kun et sinä tai kukaan muukaan. EI se tarkoita sitä, etteikö niistä sitten tilanteen päällä ollessa löytäisi vaikka mitä puolia.
ap
Anteeksi vain, en itsekään olisi uskonut tätä tilanteessasi. Olen huomannut palstalta ennenkin, että näin ei saa sanoa. Et kuitenkaan ole harkitsemassa marslentoa vaan nimenomaan lapsia. Ja ne mullistavat elämän positiivisella tavalla varmaan enemmän kuin mikään muu. Mutta kai tätä on turha jatkaa.
Ymmärrä väärin ja uhriudu. Normipäivä vauvapalstalla menossa.
Mä olen odotellut sitä vauvakuumetta tai edes etäistä hinkua saada jälkikasvua. Kaverit on osa kuumeilleet teini-ikäisestä. Vaan ei kuulu eikä näy, vaikka olen ihan yrittämällä yrittänyt. Tällä hetkellä olen aika varma, että en ikinä halua lapsia. Toki minäkin olen vain biologinen olento ja se kuuluisa kello voi pärähtää kolmekymppisenä. Lapsia en aio hankkia ellen oikeasti niitä sataprosenttisesti halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan vastaa kysymykseesi, mutta itselleni lapset tuntuivat myös yhtä läheiseltä kuin lento Marsiin. Tulin raskaaksi vahingossa, ja se oli elämäni onnekkain vahinko! Lasten hankkimiseen liittyy liikaa ylimitoitetun vastuullisuuden ja vaativuuden mielikuvia. Se antaa niin paljon enemmän kuin ottaa!
Huvittaa tällaiset itsestäänselvyydet. Totta kai se on niin, kuka muuten tekisi lapsia? Marslentokin varmasti antaisi enemmän kun ottaisi. Tässä maailmassa on miljoonia sellaisia asioita, mutta en silti aio niitä toteuttaa samasta syystä kun et sinä tai kukaan muukaan. EI se tarkoita sitä, etteikö niistä sitten tilanteen päällä ollessa löytäisi vaikka mitä puolia.
ap
Anteeksi vain, en itsekään olisi uskonut tätä tilanteessasi. Olen huomannut palstalta ennenkin, että näin ei saa sanoa. Et kuitenkaan ole harkitsemassa marslentoa vaan nimenomaan lapsia. Ja ne mullistavat elämän positiivisella tavalla varmaan enemmän kuin mikään muu. Mutta kai tätä on turha jatkaa.
Anteeksi vain, mutta ollaanko me jostain asiasta eri mieltä :D ? Lapsen saanti olisi varmaan ihan supermegapositiivinen ja ihana ja paras ja hattara asia. Mun ei ihan aidosti ole mitään vaikeutta ymmärtää sitä. Olen myös sellainen ihminen, että kalastaja-alukselle muuttaminen Jäämerelle tai luostariin vetäytyminen tuottaisi mulle suurta iloa ja upeita, positiivisia kokemuksia. Kyllä säkin varmaan löydät kaikkea "mahdollista" upeeta, mitä et vaan toteuta, koska muut asiat tulee ensin?
Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
Toki ymmärrän, mutta edelleen, lapset oli se mitä kysyit. Ja niihin liittyvä elämänmullistus on paljon vaikeampi selittää ja ymmärtää kuin koko muu, koska siinä tulee mukana biologia ja hormonit. Omat lapseni ovat siis jo isoja enkä kirjoittele pikkulapsihuumassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan vastaa kysymykseesi, mutta itselleni lapset tuntuivat myös yhtä läheiseltä kuin lento Marsiin. Tulin raskaaksi vahingossa, ja se oli elämäni onnekkain vahinko! Lasten hankkimiseen liittyy liikaa ylimitoitetun vastuullisuuden ja vaativuuden mielikuvia. Se antaa niin paljon enemmän kuin ottaa!
Huvittaa tällaiset itsestäänselvyydet. Totta kai se on niin, kuka muuten tekisi lapsia? Marslentokin varmasti antaisi enemmän kun ottaisi. Tässä maailmassa on miljoonia sellaisia asioita, mutta en silti aio niitä toteuttaa samasta syystä kun et sinä tai kukaan muukaan. EI se tarkoita sitä, etteikö niistä sitten tilanteen päällä ollessa löytäisi vaikka mitä puolia.
ap
Anteeksi vain, en itsekään olisi uskonut tätä tilanteessasi. Olen huomannut palstalta ennenkin, että näin ei saa sanoa. Et kuitenkaan ole harkitsemassa marslentoa vaan nimenomaan lapsia. Ja ne mullistavat elämän positiivisella tavalla varmaan enemmän kuin mikään muu. Mutta kai tätä on turha jatkaa.
Anteeksi vain, mutta ollaanko me jostain asiasta eri mieltä :D ? Lapsen saanti olisi varmaan ihan supermegapositiivinen ja ihana ja paras ja hattara asia. Mun ei ihan aidosti ole mitään vaikeutta ymmärtää sitä. Olen myös sellainen ihminen, että kalastaja-alukselle muuttaminen Jäämerelle tai luostariin vetäytyminen tuottaisi mulle suurta iloa ja upeita, positiivisia kokemuksia. Kyllä säkin varmaan löydät kaikkea "mahdollista" upeeta, mitä et vaan toteuta, koska muut asiat tulee ensin?
Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
Toki ymmärrän, mutta edelleen, lapset oli se mitä kysyit. Ja niihin liittyvä elämänmullistus on paljon vaikeampi selittää ja ymmärtää kuin koko muu, koska siinä tulee mukana biologia ja hormonit. Omat lapseni ovat siis jo isoja enkä kirjoittele pikkulapsihuumassa.
Minulla on aikusia lapsia, ja olen myös tehnyt lähetystyötä Etelä-Amerikassa. Ne kosteat aamut kun viidakko herää, surut ja onnet, hymyilevät kasvot, tuhannet tunteet ja muistot... Se elämänmullistus oikeasti on vaikeampi selittää kuin lapset. Ne positiiviset tunteet, ja negatiivisetkin.
Ja silti muut pystyy varmaan ymmärtämään, miten paljon tuo työ voi antaa. Minkä ainutlaatuisella tavalla positiivisen elämän! Mutta en silti ihmettele, että kaikki ihmiset eivät lähde sitä tavoittelemaan. Lapset on sama asia. Elämässä tehdään ne jutut, joita halutaan. Eikä vilkuilla sivuille muiden tunteiden mukana.
Ja sinulle, jolle vastaan: ei varsinkaan ulkoisteta omia tunteita muiden tunteiksi. Sinä olet sinä ja on tärkeää että tunnet rajan muiden ja itsesi välillä. Sen jälkeen tämän asian ymmärtäminen on helppoa ja hauskaa kuin lapsenteko - tai viidakossa kävely!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ihan vastaa kysymykseesi, mutta itselleni lapset tuntuivat myös yhtä läheiseltä kuin lento Marsiin. Tulin raskaaksi vahingossa, ja se oli elämäni onnekkain vahinko! Lasten hankkimiseen liittyy liikaa ylimitoitetun vastuullisuuden ja vaativuuden mielikuvia. Se antaa niin paljon enemmän kuin ottaa!
Huvittaa tällaiset itsestäänselvyydet. Totta kai se on niin, kuka muuten tekisi lapsia? Marslentokin varmasti antaisi enemmän kun ottaisi. Tässä maailmassa on miljoonia sellaisia asioita, mutta en silti aio niitä toteuttaa samasta syystä kun et sinä tai kukaan muukaan. EI se tarkoita sitä, etteikö niistä sitten tilanteen päällä ollessa löytäisi vaikka mitä puolia.
ap
Anteeksi vain, en itsekään olisi uskonut tätä tilanteessasi. Olen huomannut palstalta ennenkin, että näin ei saa sanoa. Et kuitenkaan ole harkitsemassa marslentoa vaan nimenomaan lapsia. Ja ne mullistavat elämän positiivisella tavalla varmaan enemmän kuin mikään muu. Mutta kai tätä on turha jatkaa.
Anteeksi vain, mutta ollaanko me jostain asiasta eri mieltä :D ? Lapsen saanti olisi varmaan ihan supermegapositiivinen ja ihana ja paras ja hattara asia. Mun ei ihan aidosti ole mitään vaikeutta ymmärtää sitä. Olen myös sellainen ihminen, että kalastaja-alukselle muuttaminen Jäämerelle tai luostariin vetäytyminen tuottaisi mulle suurta iloa ja upeita, positiivisia kokemuksia. Kyllä säkin varmaan löydät kaikkea "mahdollista" upeeta, mitä et vaan toteuta, koska muut asiat tulee ensin?
Ymmärrätkö mitä ajan takaa?
Toki ymmärrän, mutta edelleen, lapset oli se mitä kysyit. Ja niihin liittyvä elämänmullistus on paljon vaikeampi selittää ja ymmärtää kuin koko muu, koska siinä tulee mukana biologia ja hormonit. Omat lapseni ovat siis jo isoja enkä kirjoittele pikkulapsihuumassa.
Jos olisit aidosti joskus tuntenut kuten minä, niin sillä marslennolla ja lapsella ei ole mitään eroa. Ei mitään.
Lapset on elämän suola.
Nostaa verenpainetta ja tappaa hitaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset on elämän suola.
Nostaa verenpainetta ja tappaa hitaasti.
H
Ai kauhee :DD tyrskähti aamupuurot pitkin pöytää :D
Elämäni suurin virhe oli tehdä lapsi, vaikka hyvin tiesin, etten ollut koskaan kaivannut lasta elämääni.
Jatkuva unenpuute, kroonistuneet uniongelmat, ei juuri vapaa-aikaa, kamalat arkiaamut päiväkotirumban vuoksi, iltapäivän kiire taas hakemaan tarhasta. Viikonloppunakaan ei ole lepoa vaan jäisellä hiekkalaatikolla seisoskelua. Jatkuvaa pyykki-, ruoanlaitto- ja siivouskierrettä. Kenenkään kanssa et voi jutella, kun lapsi vaatii huomiota koko ajan. Kaikki romantiikka on kadonnut elämästä. Seksi on pikainen suoritus, ja silloinkin ärsyttää, kun mieluummin sitä nukkuisi. Tätä jatkunut nyt 4 vuotta. Minä olen vanhentunut varmaan 10 vuotta.
Odotan aikaa kun lapsi on aikuinen. Sitten nukun, vedän kännit ja nukun taas. Ja häivyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Vierailija kirjoitti:
Elämäni suurin virhe oli tehdä lapsi, vaikka hyvin tiesin, etten ollut koskaan kaivannut lasta elämääni.
Jatkuva unenpuute, kroonistuneet uniongelmat, ei juuri vapaa-aikaa, kamalat arkiaamut päiväkotirumban vuoksi, iltapäivän kiire taas hakemaan tarhasta. Viikonloppunakaan ei ole lepoa vaan jäisellä hiekkalaatikolla seisoskelua. Jatkuvaa pyykki-, ruoanlaitto- ja siivouskierrettä. Kenenkään kanssa et voi jutella, kun lapsi vaatii huomiota koko ajan. Kaikki romantiikka on kadonnut elämästä. Seksi on pikainen suoritus, ja silloinkin ärsyttää, kun mieluummin sitä nukkuisi. Tätä jatkunut nyt 4 vuotta. Minä olen vanhentunut varmaan 10 vuotta.
Odotan aikaa kun lapsi on aikuinen. Sitten nukun, vedän kännit ja nukun taas. Ja häivyn.
Kuulostaapa ankealta. Miksi sinne hiekkalaatikolle pitää mennä jos se on tylsää? Tehkää jotain sellaista mistä molemmat tykkäävät. Miksi edes käyttää sanaa "päiväkotirumba"? Jo tuo sana itsessään tuo mieleen kaaoksen. Jos aamut eivät suju, mieti mitä voisit tehdä jotta ne sujuisivat. Ja jos seksi on pelkkää suorittamista niin tarvitseeko sitä harrastaa ollenkaan sen miehen kanssa? Menkää vaikka pariterapiaan. Omaa aikaa on sen verran kuin on. Sopeudu ja tajuat että elämäsi on ainutlaatuinen. Vai haluatko käyttää sen haaveilemalla jostain jota et ehkä saa? Kun lapsesi muuttaa pois kotoa olet taas uuden vaiheen edessä johon sinun täytyy sopeutua.
Kaikkea hyvää
T. Totaaliyksinhuoltaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on elämän suola.
Nostaa verenpainetta ja tappaa hitaasti.
H
Ai kauhee :DD tyrskähti aamupuurot pitkin pöytää :D
Mutta on siinä totuuden siementäkin , jotenkin noin se menee
Vierailija kirjoitti:
Elämäni suurin virhe oli tehdä lapsi, vaikka hyvin tiesin, etten ollut koskaan kaivannut lasta elämääni.
Jatkuva unenpuute, kroonistuneet uniongelmat, ei juuri vapaa-aikaa, kamalat arkiaamut päiväkotirumban vuoksi, iltapäivän kiire taas hakemaan tarhasta. Viikonloppunakaan ei ole lepoa vaan jäisellä hiekkalaatikolla seisoskelua. Jatkuvaa pyykki-, ruoanlaitto- ja siivouskierrettä. Kenenkään kanssa et voi jutella, kun lapsi vaatii huomiota koko ajan. Kaikki romantiikka on kadonnut elämästä. Seksi on pikainen suoritus, ja silloinkin ärsyttää, kun mieluummin sitä nukkuisi. Tätä jatkunut nyt 4 vuotta. Minä olen vanhentunut varmaan 10 vuotta.
Odotan aikaa kun lapsi on aikuinen. Sitten nukun, vedän kännit ja nukun taas. Ja häivyn.
Tuo on juuri se kuva, joka vanhemmuudesta useimmiten annetaan :D Ehkä sillä halutaan pelotella vastuuttomia lisääntyjiä. Jos tuo kirjoittajan kohdalla on koko totuus, kannattaa hakea apua.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Kai ymmärrät, että AP:n kaltaisille naisille se lapsettomaksi jääminen ei tule olemaan mitenkään kauhein ajateltavissa oleva kohtalo, joten jos ei tule raskaaksi enää myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule. Ei elämä siihen pääty, sitten ei vaan saada omia lapsia. Itse en ainakaan tällä hetkellä (olen 32-v) halua lapsia, eivät sovi elämäntilanteeseeni juuri nyt, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta niin minulla ei ole mitään syytä hankkia nyt lasta. Kuitenkin tiedostan, että jossain vaiheessa vauvakuume voi iskeäkin, ja sitten harkitsen asiaa uudelleen. Jos ei enää onnistu niin sitten ei, onpahan yritetty ja eletty itsensä näköistä ja omatunnon mukaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Kai ymmärrät, että AP:n kaltaisille naisille se lapsettomaksi jääminen ei tule olemaan mitenkään kauhein ajateltavissa oleva kohtalo, joten jos ei tule raskaaksi enää myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule. Ei elämä siihen pääty, sitten ei vaan saada omia lapsia. Itse en ainakaan tällä hetkellä (olen 32-v) halua lapsia, eivät sovi elämäntilanteeseeni juuri nyt, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta niin minulla ei ole mitään syytä hankkia nyt lasta. Kuitenkin tiedostan, että jossain vaiheessa vauvakuume voi iskeäkin, ja sitten harkitsen asiaa uudelleen. Jos ei enää onnistu niin sitten ei, onpahan yritetty ja eletty itsensä näköistä ja omatunnon mukaista elämää.
Tämä. Lisäksi en oikein osaa ruoskia itseäni siitä että en hankkinut lapsia ollessani parikymppinen mt-ongelmainen lähes syrjäytynyt epäkypsä sekopää, jolla oli hyvin epävakaa suhde hoitamatonta bipoa sairastavan siivousallergikon kanssa, vaan vasta päälle kolmekymppisenä nyt kun olen terve, aikuinen, vakaa ja parisuhteessa ihanan, vastuuntuntoisen ja lempeän miehen kanssa. Jos ei tuu niin ei tuu mutta siitä ei olisi kyllä ollut hyötyä varsinkaan yhteiskunnalle jos olisin tehnyt pari muksua traumatisoitumaan kymmenen vuotta sitten.
Älä tee lasta. Se on sellainen hyppy tuntemattomaan ja vastuu painaa joka sekunti.