Lue keskustelun säännöt.
Te jotka ette ole koskaan halunneet lapsia, mutta odottaneet että niinkin voi tapahtua
13.12.2016 |
Olen nyt 31-vuotias. Minulla ei ole mitään lapsia vastaan, mutta lasten hankkiminen tuntuu yhtä paljon elämääni koskettavalta asialta kuin lento Marsiin. Olen pohtinut, että jos 37-vuotiaana minusta tuntuu vielä samalta, niin sitten mietin hankinko lapsen vaan päätöksellä, "että nyt se hankitaan, jos vaan vielä onnistuu." Ja jos tuntuu vahvasti siltä, että ei vieläkään pysty, niin sitten ei.
Onko muita joilla samanlaisia suunnitelmia?
Kommentit (70)
Minäkään en oikein lähtisi vertaamaan matkoihin ja luostareihin koska lapsen saaminen (naiselle) on myös niin suuri fysiologinen muutos. Se muuttaa aivotoiminnankin ihan toisenlaiseksi hormonimyrskyn vuoksi. Sitä ei siksi voi suoraan verrata muihin suuriin elämänmuutoksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika samanlainen tilanne. En ole koskaan halunnut lapsia, mutta olen tietoinen, että mieli toki saattaa muuttua. Olen nyt 34v, mies on 43v. Jos ei vuoden sisään ajatukset muutu, niin piuhat poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Kai ymmärrät, että AP:n kaltaisille naisille se lapsettomaksi jääminen ei tule olemaan mitenkään kauhein ajateltavissa oleva kohtalo, joten jos ei tule raskaaksi enää myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule. Ei elämä siihen pääty, sitten ei vaan saada omia lapsia. Itse en ainakaan tällä hetkellä (olen 32-v) halua lapsia, eivät sovi elämäntilanteeseeni juuri nyt, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta niin minulla ei ole mitään syytä hankkia nyt lasta. Kuitenkin tiedostan, että jossain vaiheessa vauvakuume voi iskeäkin, ja sitten harkitsen asiaa uudelleen. Jos ei enää onnistu niin sitten ei, onpahan yritetty ja eletty itsensä näköistä ja omatunnon mukaista elämää.
Tarkoitin lähinnä raskausajan ongelmia, joita esiintyy enemmän vanhemmilla naisilla. Moni tulee raskaaksi vielä vanhempanakin, mutta raskaudet eivät menekään hyvin.
Sinä ja yksi jälkimmäinen kommentoija ette tainneet lukea viestiäni kunnolla. En varsinaisesti keskittynyt siihen, että jos ei tule raskaaksi. Mainitsin sen vain viestini lopussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Kai ymmärrät, että AP:n kaltaisille naisille se lapsettomaksi jääminen ei tule olemaan mitenkään kauhein ajateltavissa oleva kohtalo, joten jos ei tule raskaaksi enää myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule. Ei elämä siihen pääty, sitten ei vaan saada omia lapsia. Itse en ainakaan tällä hetkellä (olen 32-v) halua lapsia, eivät sovi elämäntilanteeseeni juuri nyt, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta niin minulla ei ole mitään syytä hankkia nyt lasta. Kuitenkin tiedostan, että jossain vaiheessa vauvakuume voi iskeäkin, ja sitten harkitsen asiaa uudelleen. Jos ei enää onnistu niin sitten ei, onpahan yritetty ja eletty itsensä näköistä ja omatunnon mukaista elämää.
Tarkoitin lähinnä raskausajan ongelmia, joita esiintyy enemmän vanhemmilla naisilla. Moni tulee raskaaksi vielä vanhempanakin, mutta raskaudet eivät menekään hyvin.
Sinä ja yksi jälkimmäinen kommentoija ette tainneet lukea viestiäni kunnolla. En varsinaisesti keskittynyt siihen, että jos ei tule raskaaksi. Mainitsin sen vain viestini lopussa.
Tässä paasauksessa olisi joku järki jos.
A) se ei olisi itsestäänselvyys
B) Nämä "huolestuneet" paasaisi saman litanian niille, jotka hankkii toisen, kolmannen tai neljännen lapsen tuossa iässä. Joka on ihan tavallista. Siinä vaiheessa toki tietää, että on hedelmällinen ainakin ollut, mutta kaikki samat riskit säilyy. Jostain syystä vaan semivelat saa tän paasauksen, joka saa minut uskomaan että kyse on lähinnä paasaajan omien pelkojen projisointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Kai ymmärrät, että AP:n kaltaisille naisille se lapsettomaksi jääminen ei tule olemaan mitenkään kauhein ajateltavissa oleva kohtalo, joten jos ei tule raskaaksi enää myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule. Ei elämä siihen pääty, sitten ei vaan saada omia lapsia. Itse en ainakaan tällä hetkellä (olen 32-v) halua lapsia, eivät sovi elämäntilanteeseeni juuri nyt, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta niin minulla ei ole mitään syytä hankkia nyt lasta. Kuitenkin tiedostan, että jossain vaiheessa vauvakuume voi iskeäkin, ja sitten harkitsen asiaa uudelleen. Jos ei enää onnistu niin sitten ei, onpahan yritetty ja eletty itsensä näköistä ja omatunnon mukaista elämää.
Tämä. Lisäksi en oikein osaa ruoskia itseäni siitä että en hankkinut lapsia ollessani parikymppinen mt-ongelmainen lähes syrjäytynyt epäkypsä sekopää, jolla oli hyvin epävakaa suhde hoitamatonta bipoa sairastavan siivousallergikon kanssa, vaan vasta päälle kolmekymppisenä nyt kun olen terve, aikuinen, vakaa ja parisuhteessa ihanan, vastuuntuntoisen ja lempeän miehen kanssa. Jos ei tuu niin ei tuu mutta siitä ei olisi kyllä ollut hyötyä varsinkaan yhteiskunnalle jos olisin tehnyt pari muksua traumatisoitumaan kymmenen vuotta sitten.
Hienoa, että ette saaneet lapsia tuon sotkun keskelle nuorempina. Mutta en mä tossa viestissäni tarkoittanut sitä, että lapset pitää hankkia kaksikymppisenä sekopäänä, koska myöhemmin ei enää välttämättä onnistu.
Moni onnistuukin vanhempana. Mutta menevät tosi usein kesken ja raskaudet ovat vaikeita. Jos menettää vauvan keskenmenon tai kohtukuoleman myötä, niin siinä ei enää auta sanoa että no voi voi, jäin lapsettomaksi.
Siksi kannattaa miettiä myös niitä raskauden riskejä, kun vanhempana haluaa lasta.
Ja vielä näille ehkä-sitten-joskus-lapsenhankkijoille:
se on helppo yrityksen alussa väittää, että no "jos ei tuu niin ei tuu, ei oo maailmanloppu". Parin keskenmenon ja tuulimunan jälkeen voi mieli olla aivan toinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin minäkin olin varma etten halua lasta. Aloin haluamaan n 36 v. Tosin ei ollu mies tänään mutta tuli kuvioihin n 2 v myöhemmin. Halusin naimisiin ja lapsen. Naimisiin pääsin nopeemmin n 39 jee ja lapsen sain 44 v. Parasta elämässä. Erittäin hieno juttu. Kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Kai ymmärrät, että AP:n kaltaisille naisille se lapsettomaksi jääminen ei tule olemaan mitenkään kauhein ajateltavissa oleva kohtalo, joten jos ei tule raskaaksi enää myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule. Ei elämä siihen pääty, sitten ei vaan saada omia lapsia. Itse en ainakaan tällä hetkellä (olen 32-v) halua lapsia, eivät sovi elämäntilanteeseeni juuri nyt, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta niin minulla ei ole mitään syytä hankkia nyt lasta. Kuitenkin tiedostan, että jossain vaiheessa vauvakuume voi iskeäkin, ja sitten harkitsen asiaa uudelleen. Jos ei enää onnistu niin sitten ei, onpahan yritetty ja eletty itsensä näköistä ja omatunnon mukaista elämää.
Tarkoitin lähinnä raskausajan ongelmia, joita esiintyy enemmän vanhemmilla naisilla. Moni tulee raskaaksi vielä vanhempanakin, mutta raskaudet eivät menekään hyvin.
Sinä ja yksi jälkimmäinen kommentoija ette tainneet lukea viestiäni kunnolla. En varsinaisesti keskittynyt siihen, että jos ei tule raskaaksi. Mainitsin sen vain viestini lopussa.
Tässä paasauksessa olisi joku järki jos.
A) se ei olisi itsestäänselvyys
B) Nämä "huolestuneet" paasaisi saman litanian niille, jotka hankkii toisen, kolmannen tai neljännen lapsen tuossa iässä. Joka on ihan tavallista. Siinä vaiheessa toki tietää, että on hedelmällinen ainakin ollut, mutta kaikki samat riskit säilyy. Jostain syystä vaan semivelat saa tän paasauksen, joka saa minut uskomaan että kyse on lähinnä paasaajan omien pelkojen projisointia.
Uudelleensynnyttäjällä on jo lapsia, joten hän selviää henkisesti helpommin keskenmenoista tai kohtukuolemasta kuin lapseton. Ainokaisen menettäminen on ihan eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Kai ymmärrät, että AP:n kaltaisille naisille se lapsettomaksi jääminen ei tule olemaan mitenkään kauhein ajateltavissa oleva kohtalo, joten jos ei tule raskaaksi enää myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule. Ei elämä siihen pääty, sitten ei vaan saada omia lapsia. Itse en ainakaan tällä hetkellä (olen 32-v) halua lapsia, eivät sovi elämäntilanteeseeni juuri nyt, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta niin minulla ei ole mitään syytä hankkia nyt lasta. Kuitenkin tiedostan, että jossain vaiheessa vauvakuume voi iskeäkin, ja sitten harkitsen asiaa uudelleen. Jos ei enää onnistu niin sitten ei, onpahan yritetty ja eletty itsensä näköistä ja omatunnon mukaista elämää.
Tämä. Lisäksi en oikein osaa ruoskia itseäni siitä että en hankkinut lapsia ollessani parikymppinen mt-ongelmainen lähes syrjäytynyt epäkypsä sekopää, jolla oli hyvin epävakaa suhde hoitamatonta bipoa sairastavan siivousallergikon kanssa, vaan vasta päälle kolmekymppisenä nyt kun olen terve, aikuinen, vakaa ja parisuhteessa ihanan, vastuuntuntoisen ja lempeän miehen kanssa. Jos ei tuu niin ei tuu mutta siitä ei olisi kyllä ollut hyötyä varsinkaan yhteiskunnalle jos olisin tehnyt pari muksua traumatisoitumaan kymmenen vuotta sitten.
Hienoa, että ette saaneet lapsia tuon sotkun keskelle nuorempina. Mutta en mä tossa viestissäni tarkoittanut sitä, että lapset pitää hankkia kaksikymppisenä sekopäänä, koska myöhemmin ei enää välttämättä onnistu.
Moni onnistuukin vanhempana. Mutta menevät tosi usein kesken ja raskaudet ovat vaikeita. Jos menettää vauvan keskenmenon tai kohtukuoleman myötä, niin siinä ei enää auta sanoa että no voi voi, jäin lapsettomaksi.
Siksi kannattaa miettiä myös niitä raskauden riskejä, kun vanhempana haluaa lasta.
Ja vielä näille ehkä-sitten-joskus-lapsenhankkijoille:
se on helppo yrityksen alussa väittää, että no "jos ei tuu niin ei tuu, ei oo maailmanloppu". Parin keskenmenon ja tuulimunan jälkeen voi mieli olla aivan toinen.
Hassu ajatus, että sitä olisi aivan tiedostamaton tällaisista asioista. Se on elämää. Elämä ei ole aina helppoa. Se voi olla elämäni vaikein asia. Voi vaikka olla kuolemaksi. Ja se pitää vaan sitten hyväksyä se oman valinnan seuraus, että en välttämättä pärjää sen edessä.
Yritän tässä sanoa, että ei hätää - olen todennäköisesti ajatellut tätä enemmän kuin sinä. Sinä vasta mietit tällaista vaihtoehtoa, ja ensin tulee mieleen ne peikot. Minä olen peikot ottanut vastaan jo vuosia sitten.
Oletko sinä ajatellut, että lapsesi voi kuolla? Vammautua? Olla mielenterveydeltään heikko? En jaksaisi aliarvioida sinua, ettet ole, mutta olet valmis tekemään sen minulle. Älä ulkoista minuun omia tunteitasi, niin pääset pidemmälle tämän asian ajattelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Kai ymmärrät, että AP:n kaltaisille naisille se lapsettomaksi jääminen ei tule olemaan mitenkään kauhein ajateltavissa oleva kohtalo, joten jos ei tule raskaaksi enää myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule. Ei elämä siihen pääty, sitten ei vaan saada omia lapsia. Itse en ainakaan tällä hetkellä (olen 32-v) halua lapsia, eivät sovi elämäntilanteeseeni juuri nyt, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta niin minulla ei ole mitään syytä hankkia nyt lasta. Kuitenkin tiedostan, että jossain vaiheessa vauvakuume voi iskeäkin, ja sitten harkitsen asiaa uudelleen. Jos ei enää onnistu niin sitten ei, onpahan yritetty ja eletty itsensä näköistä ja omatunnon mukaista elämää.
Tämä. Lisäksi en oikein osaa ruoskia itseäni siitä että en hankkinut lapsia ollessani parikymppinen mt-ongelmainen lähes syrjäytynyt epäkypsä sekopää, jolla oli hyvin epävakaa suhde hoitamatonta bipoa sairastavan siivousallergikon kanssa, vaan vasta päälle kolmekymppisenä nyt kun olen terve, aikuinen, vakaa ja parisuhteessa ihanan, vastuuntuntoisen ja lempeän miehen kanssa. Jos ei tuu niin ei tuu mutta siitä ei olisi kyllä ollut hyötyä varsinkaan yhteiskunnalle jos olisin tehnyt pari muksua traumatisoitumaan kymmenen vuotta sitten.
Hienoa, että ette saaneet lapsia tuon sotkun keskelle nuorempina. Mutta en mä tossa viestissäni tarkoittanut sitä, että lapset pitää hankkia kaksikymppisenä sekopäänä, koska myöhemmin ei enää välttämättä onnistu.
Moni onnistuukin vanhempana. Mutta menevät tosi usein kesken ja raskaudet ovat vaikeita. Jos menettää vauvan keskenmenon tai kohtukuoleman myötä, niin siinä ei enää auta sanoa että no voi voi, jäin lapsettomaksi.
Siksi kannattaa miettiä myös niitä raskauden riskejä, kun vanhempana haluaa lasta.
Ja vielä näille ehkä-sitten-joskus-lapsenhankkijoille:
se on helppo yrityksen alussa väittää, että no "jos ei tuu niin ei tuu, ei oo maailmanloppu". Parin keskenmenon ja tuulimunan jälkeen voi mieli olla aivan toinen.
Nimenomaan tässä oli pointtina se, että esim. minulle ei kerta kaikkiaan ole ollut mahdollista hankkia lapsia ennen kuin päälle kolmekymppisenä. Tietysti ihan mistä vaan syystä mieli voi joskus muuttua mutta siitä ei tule muuttumaan koskaan että lasten lykkääminen päälle kolmekymppiseksi on ollut ehdottomasti paras vaihtoehto minun, mahdollisten lasten ja yhteiskunnan kannalta. Tällä olen ottanut siis pääasiassa kantaa siihen, mitä hedelmöityshoidoista totesit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Kai ymmärrät, että AP:n kaltaisille naisille se lapsettomaksi jääminen ei tule olemaan mitenkään kauhein ajateltavissa oleva kohtalo, joten jos ei tule raskaaksi enää myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule. Ei elämä siihen pääty, sitten ei vaan saada omia lapsia. Itse en ainakaan tällä hetkellä (olen 32-v) halua lapsia, eivät sovi elämäntilanteeseeni juuri nyt, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta niin minulla ei ole mitään syytä hankkia nyt lasta. Kuitenkin tiedostan, että jossain vaiheessa vauvakuume voi iskeäkin, ja sitten harkitsen asiaa uudelleen. Jos ei enää onnistu niin sitten ei, onpahan yritetty ja eletty itsensä näköistä ja omatunnon mukaista elämää.
Tarkoitin lähinnä raskausajan ongelmia, joita esiintyy enemmän vanhemmilla naisilla. Moni tulee raskaaksi vielä vanhempanakin, mutta raskaudet eivät menekään hyvin.
Sinä ja yksi jälkimmäinen kommentoija ette tainneet lukea viestiäni kunnolla. En varsinaisesti keskittynyt siihen, että jos ei tule raskaaksi. Mainitsin sen vain viestini lopussa.
Tässä paasauksessa olisi joku järki jos.
A) se ei olisi itsestäänselvyys
B) Nämä "huolestuneet" paasaisi saman litanian niille, jotka hankkii toisen, kolmannen tai neljännen lapsen tuossa iässä. Joka on ihan tavallista. Siinä vaiheessa toki tietää, että on hedelmällinen ainakin ollut, mutta kaikki samat riskit säilyy. Jostain syystä vaan semivelat saa tän paasauksen, joka saa minut uskomaan että kyse on lähinnä paasaajan omien pelkojen projisointia.
Ja en projisoi omia pelkojani semiveloille. Onhan se monille itsestäänselvyys, että raskaudessa on paljon riskejä; käsi ylös ne, jotka todella uskovat riskien osuvan omalle kohdalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Kai ymmärrät, että AP:n kaltaisille naisille se lapsettomaksi jääminen ei tule olemaan mitenkään kauhein ajateltavissa oleva kohtalo, joten jos ei tule raskaaksi enää myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule. Ei elämä siihen pääty, sitten ei vaan saada omia lapsia. Itse en ainakaan tällä hetkellä (olen 32-v) halua lapsia, eivät sovi elämäntilanteeseeni juuri nyt, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta niin minulla ei ole mitään syytä hankkia nyt lasta. Kuitenkin tiedostan, että jossain vaiheessa vauvakuume voi iskeäkin, ja sitten harkitsen asiaa uudelleen. Jos ei enää onnistu niin sitten ei, onpahan yritetty ja eletty itsensä näköistä ja omatunnon mukaista elämää.
Tämä. Lisäksi en oikein osaa ruoskia itseäni siitä että en hankkinut lapsia ollessani parikymppinen mt-ongelmainen lähes syrjäytynyt epäkypsä sekopää, jolla oli hyvin epävakaa suhde hoitamatonta bipoa sairastavan siivousallergikon kanssa, vaan vasta päälle kolmekymppisenä nyt kun olen terve, aikuinen, vakaa ja parisuhteessa ihanan, vastuuntuntoisen ja lempeän miehen kanssa. Jos ei tuu niin ei tuu mutta siitä ei olisi kyllä ollut hyötyä varsinkaan yhteiskunnalle jos olisin tehnyt pari muksua traumatisoitumaan kymmenen vuotta sitten.
Hienoa, että ette saaneet lapsia tuon sotkun keskelle nuorempina. Mutta en mä tossa viestissäni tarkoittanut sitä, että lapset pitää hankkia kaksikymppisenä sekopäänä, koska myöhemmin ei enää välttämättä onnistu.
Moni onnistuukin vanhempana. Mutta menevät tosi usein kesken ja raskaudet ovat vaikeita. Jos menettää vauvan keskenmenon tai kohtukuoleman myötä, niin siinä ei enää auta sanoa että no voi voi, jäin lapsettomaksi.
Siksi kannattaa miettiä myös niitä raskauden riskejä, kun vanhempana haluaa lasta.
Ja vielä näille ehkä-sitten-joskus-lapsenhankkijoille:
se on helppo yrityksen alussa väittää, että no "jos ei tuu niin ei tuu, ei oo maailmanloppu". Parin keskenmenon ja tuulimunan jälkeen voi mieli olla aivan toinen.
Hassu ajatus, että sitä olisi aivan tiedostamaton tällaisista asioista. Se on elämää. Elämä ei ole aina helppoa. Se voi olla elämäni vaikein asia. Voi vaikka olla kuolemaksi. Ja se pitää vaan sitten hyväksyä se oman valinnan seuraus, että en välttämättä pärjää sen edessä.
Yritän tässä sanoa, että ei hätää - olen todennäköisesti ajatellut tätä enemmän kuin sinä. Sinä vasta mietit tällaista vaihtoehtoa, ja ensin tulee mieleen ne peikot. Minä olen peikot ottanut vastaan jo vuosia sitten.
Oletko sinä ajatellut, että lapsesi voi kuolla? Vammautua? Olla mielenterveydeltään heikko? En jaksaisi aliarvioida sinua, ettet ole, mutta olet valmis tekemään sen minulle. Älä ulkoista minuun omia tunteitasi, niin pääset pidemmälle tämän asian ajattelussa.
Minun lapseni on kuollut (raskauden aikana). Joten kyllä, olen ajatellut asiaa ehkä enemmän kuin sinä. Olen kokenut sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Kai ymmärrät, että AP:n kaltaisille naisille se lapsettomaksi jääminen ei tule olemaan mitenkään kauhein ajateltavissa oleva kohtalo, joten jos ei tule raskaaksi enää myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule. Ei elämä siihen pääty, sitten ei vaan saada omia lapsia. Itse en ainakaan tällä hetkellä (olen 32-v) halua lapsia, eivät sovi elämäntilanteeseeni juuri nyt, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta niin minulla ei ole mitään syytä hankkia nyt lasta. Kuitenkin tiedostan, että jossain vaiheessa vauvakuume voi iskeäkin, ja sitten harkitsen asiaa uudelleen. Jos ei enää onnistu niin sitten ei, onpahan yritetty ja eletty itsensä näköistä ja omatunnon mukaista elämää.
Tarkoitin lähinnä raskausajan ongelmia, joita esiintyy enemmän vanhemmilla naisilla. Moni tulee raskaaksi vielä vanhempanakin, mutta raskaudet eivät menekään hyvin.
Sinä ja yksi jälkimmäinen kommentoija ette tainneet lukea viestiäni kunnolla. En varsinaisesti keskittynyt siihen, että jos ei tule raskaaksi. Mainitsin sen vain viestini lopussa.
Tässä paasauksessa olisi joku järki jos.
A) se ei olisi itsestäänselvyys
B) Nämä "huolestuneet" paasaisi saman litanian niille, jotka hankkii toisen, kolmannen tai neljännen lapsen tuossa iässä. Joka on ihan tavallista. Siinä vaiheessa toki tietää, että on hedelmällinen ainakin ollut, mutta kaikki samat riskit säilyy. Jostain syystä vaan semivelat saa tän paasauksen, joka saa minut uskomaan että kyse on lähinnä paasaajan omien pelkojen projisointia.Ja en projisoi omia pelkojani semiveloille. Onhan se monille itsestäänselvyys, että raskaudessa on paljon riskejä; käsi ylös ne, jotka todella uskovat riskien osuvan omalle kohdalle?
No voi että. Jos sinä et ole ihminen, joka voisi uskoa niitä riskejä kohdalleen, niin ei se tarkoita, etteikö sellaisia ole.
Edelleen nyt peräänkuuluttaisin, että sun ajattelu ei ole mikään universaali totuus ja ymmärrys, johon kaikki sitten pääsee joskus. Ne on sun ajatuksia ja sä oot ajatellut elämäsi sulle tärkeiden asioiden kautta. Mä oon ajatellut elämäni itselleni tärkeiden asioiden kautta, ja jos ne ei kohtaa, niin en mäkään lähde sulle sanomaan, että sä et nyt varmaan vaan TAJUU sitä kaikkea mitä minä. Sori, mutta mun ei tarvitsekaan. Onneksi kenenkään ei, kun ihmiset tekee omat valintansa omien intressien, pohdintojen ja riskienhallinnan pohjalta.
Olisi aika tahditonta, jos nyt yrittäisin tunkea sun kurkusta mulle itsestäänselvää ajatusta, että entäs jos et vaan tajua, miten paljon parempaa elämä on ilman niitä lapsia? Että et voi tietää ja ymmärtää, kun sulla on noi hormoonit sekottamassa? Että et oo elänyt näin pitkään ilman lapsia, niin et ymmärrä? Ja kai sä nyt tajuat, että lapsi voi kuolla? Ja se ei kuule paljoo lohduta, että oot ajatellut sen etukäteen.
Noi on kaikki ihan älyttömiä ajatuksia SULLE, ja mä kunnioitan sitä. Mikä lukko sulla estää saman mua kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Kai ymmärrät, että AP:n kaltaisille naisille se lapsettomaksi jääminen ei tule olemaan mitenkään kauhein ajateltavissa oleva kohtalo, joten jos ei tule raskaaksi enää myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule. Ei elämä siihen pääty, sitten ei vaan saada omia lapsia. Itse en ainakaan tällä hetkellä (olen 32-v) halua lapsia, eivät sovi elämäntilanteeseeni juuri nyt, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta niin minulla ei ole mitään syytä hankkia nyt lasta. Kuitenkin tiedostan, että jossain vaiheessa vauvakuume voi iskeäkin, ja sitten harkitsen asiaa uudelleen. Jos ei enää onnistu niin sitten ei, onpahan yritetty ja eletty itsensä näköistä ja omatunnon mukaista elämää.
Tarkoitin lähinnä raskausajan ongelmia, joita esiintyy enemmän vanhemmilla naisilla. Moni tulee raskaaksi vielä vanhempanakin, mutta raskaudet eivät menekään hyvin.
Sinä ja yksi jälkimmäinen kommentoija ette tainneet lukea viestiäni kunnolla. En varsinaisesti keskittynyt siihen, että jos ei tule raskaaksi. Mainitsin sen vain viestini lopussa.
Tässä paasauksessa olisi joku järki jos.
A) se ei olisi itsestäänselvyys
B) Nämä "huolestuneet" paasaisi saman litanian niille, jotka hankkii toisen, kolmannen tai neljännen lapsen tuossa iässä. Joka on ihan tavallista. Siinä vaiheessa toki tietää, että on hedelmällinen ainakin ollut, mutta kaikki samat riskit säilyy. Jostain syystä vaan semivelat saa tän paasauksen, joka saa minut uskomaan että kyse on lähinnä paasaajan omien pelkojen projisointia.Ja en projisoi omia pelkojani semiveloille. Onhan se monille itsestäänselvyys, että raskaudessa on paljon riskejä; käsi ylös ne, jotka todella uskovat riskien osuvan omalle kohdalle?
No voi että. Jos sinä et ole ihminen, joka voisi uskoa niitä riskejä kohdalleen, niin ei se tarkoita, etteikö sellaisia ole.
Edelleen nyt peräänkuuluttaisin, että sun ajattelu ei ole mikään universaali totuus ja ymmärrys, johon kaikki sitten pääsee joskus. Ne on sun ajatuksia ja sä oot ajatellut elämäsi sulle tärkeiden asioiden kautta. Mä oon ajatellut elämäni itselleni tärkeiden asioiden kautta, ja jos ne ei kohtaa, niin en mäkään lähde sulle sanomaan, että sä et nyt varmaan vaan TAJUU sitä kaikkea mitä minä. Sori, mutta mun ei tarvitsekaan. Onneksi kenenkään ei, kun ihmiset tekee omat valintansa omien intressien, pohdintojen ja riskienhallinnan pohjalta.
Olisi aika tahditonta, jos nyt yrittäisin tunkea sun kurkusta mulle itsestäänselvää ajatusta, että entäs jos et vaan tajua, miten paljon parempaa elämä on ilman niitä lapsia? Että et voi tietää ja ymmärtää, kun sulla on noi hormoonit sekottamassa? Että et oo elänyt näin pitkään ilman lapsia, niin et ymmärrä? Ja kai sä nyt tajuat, että lapsi voi kuolla? Ja se ei kuule paljoo lohduta, että oot ajatellut sen etukäteen.
Noi on kaikki ihan älyttömiä ajatuksia SULLE, ja mä kunnioitan sitä. Mikä lukko sulla estää saman mua kohtaan?
No ensinnäkin ongelma on se, että sä teet musta jotain oletuksia, vaikket tiedä musta mitään.
1) minä olen ihminen, joka todellakin uskoi riskin osuvan omalle kohdalle ja se osuikin
2) se lukko, mikä estää on ehkä se, että tiedän mitä siitä seuraa, jos menettää lapsen raskausaikana
ja se, mitä siitä seuraa, on useimmiten jotain niin kamalaa, etten voi olla siitä hiljaa ja hyssytellä, että kyllä kaikki hyvin käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ajatellut samoin. Koska en ole tähän mennessä lasta kaivannut, en ala sellaista varmuuden vuoksi tulevaisuuden varalle pykäämään. Jos myöhemmin alan haluta, yritän sitten, tulee jos tulee. Miehen kanssa on puhuttu että jos lasta ei sitten tule, niin antaa olla, ei lähdetä lapsettomuushoitoihin. Ei ole niin jumalattoman tärkeä asia etteikö ilmankin elämä olisi hyvää.
Tympii varoittelijat, jotka kuvittelevat lapsetta jäämisen olevan kaikille aivan surkea ja hirveä kohtalo, kun ei se ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille teille "sitten-joskus-ehkä-lapsenhankkijoille":
(mikään ei ole niin tyhmästi sanottu kuin "hankin lapsen" tai "teen lapsen".)
Jos olette onnekkaita, ja tulette raskaaksi vielä 35-v. täytettyänne, niin se on vasta alkua. Raskaus yllättää monet: vaikeudellaan. Vanhempana raskausdiabetes puhkeaa useammin kuin nuorena. Vanhempana tulee keskenmenoja herkemmin ja keskenmeno voi tulla vasta rv 20 (silloin kun moni on jo kertonut aivan kaikille ja kuvittelee saavansa terveen vauvan syliin sitten lasketun ajan tienoilla), synnytys saattaa käynnistyä jo rv 28 ja saattekin kilon painoisen keskosen. Synnytys voikin johtaa sektioon, josta ette toivukaan, ettekä voi enää saada toista lasta vaikka haluaisitte. Kohdustanne voi löytyä rakennepoikkeamia, ettekä voikaan saada lasta enää ollenkaan.
Ja kaikille, jotka alatte yrittää lasta alulle reilusti yli kolmekymppisinä; älkää hakeutuko hedelmöityshoitoihin julkiselle. Menkää yksityiselle, saatte nopeammin apua ja on reilumpaa, että maksatte itse siitä, ette haluatte lapsia vasta myöhemmällä iällä.
Lapsia ei tehdä eikä hankita, niitä saadaan. Se ei ole klisee vaan totuus.
Kai ymmärrät, että AP:n kaltaisille naisille se lapsettomaksi jääminen ei tule olemaan mitenkään kauhein ajateltavissa oleva kohtalo, joten jos ei tule raskaaksi enää myöhemmällä iällä, niin sitten ei tule. Ei elämä siihen pääty, sitten ei vaan saada omia lapsia. Itse en ainakaan tällä hetkellä (olen 32-v) halua lapsia, eivät sovi elämäntilanteeseeni juuri nyt, enkä ole koskaan kokenut minkäänlaista vauvakuumetta niin minulla ei ole mitään syytä hankkia nyt lasta. Kuitenkin tiedostan, että jossain vaiheessa vauvakuume voi iskeäkin, ja sitten harkitsen asiaa uudelleen. Jos ei enää onnistu niin sitten ei, onpahan yritetty ja eletty itsensä näköistä ja omatunnon mukaista elämää.
Tarkoitin lähinnä raskausajan ongelmia, joita esiintyy enemmän vanhemmilla naisilla. Moni tulee raskaaksi vielä vanhempanakin, mutta raskaudet eivät menekään hyvin.
Sinä ja yksi jälkimmäinen kommentoija ette tainneet lukea viestiäni kunnolla. En varsinaisesti keskittynyt siihen, että jos ei tule raskaaksi. Mainitsin sen vain viestini lopussa.
Tässä paasauksessa olisi joku järki jos.
A) se ei olisi itsestäänselvyys
B) Nämä "huolestuneet" paasaisi saman litanian niille, jotka hankkii toisen, kolmannen tai neljännen lapsen tuossa iässä. Joka on ihan tavallista. Siinä vaiheessa toki tietää, että on hedelmällinen ainakin ollut, mutta kaikki samat riskit säilyy. Jostain syystä vaan semivelat saa tän paasauksen, joka saa minut uskomaan että kyse on lähinnä paasaajan omien pelkojen projisointia.Ja en projisoi omia pelkojani semiveloille. Onhan se monille itsestäänselvyys, että raskaudessa on paljon riskejä; käsi ylös ne, jotka todella uskovat riskien osuvan omalle kohdalle?
No voi että. Jos sinä et ole ihminen, joka voisi uskoa niitä riskejä kohdalleen, niin ei se tarkoita, etteikö sellaisia ole.
Edelleen nyt peräänkuuluttaisin, että sun ajattelu ei ole mikään universaali totuus ja ymmärrys, johon kaikki sitten pääsee joskus. Ne on sun ajatuksia ja sä oot ajatellut elämäsi sulle tärkeiden asioiden kautta. Mä oon ajatellut elämäni itselleni tärkeiden asioiden kautta, ja jos ne ei kohtaa, niin en mäkään lähde sulle sanomaan, että sä et nyt varmaan vaan TAJUU sitä kaikkea mitä minä. Sori, mutta mun ei tarvitsekaan. Onneksi kenenkään ei, kun ihmiset tekee omat valintansa omien intressien, pohdintojen ja riskienhallinnan pohjalta.
Olisi aika tahditonta, jos nyt yrittäisin tunkea sun kurkusta mulle itsestäänselvää ajatusta, että entäs jos et vaan tajua, miten paljon parempaa elämä on ilman niitä lapsia? Että et voi tietää ja ymmärtää, kun sulla on noi hormoonit sekottamassa? Että et oo elänyt näin pitkään ilman lapsia, niin et ymmärrä? Ja kai sä nyt tajuat, että lapsi voi kuolla? Ja se ei kuule paljoo lohduta, että oot ajatellut sen etukäteen.
Noi on kaikki ihan älyttömiä ajatuksia SULLE, ja mä kunnioitan sitä. Mikä lukko sulla estää saman mua kohtaan?
No ensinnäkin ongelma on se, että sä teet musta jotain oletuksia, vaikket tiedä musta mitään.
1) minä olen ihminen, joka todellakin uskoi riskin osuvan omalle kohdalle ja se osuikin
2) se lukko, mikä estää on ehkä se, että tiedän mitä siitä seuraa, jos menettää lapsen raskausaikana
ja se, mitä siitä seuraa, on useimmiten jotain niin kamalaa, etten voi olla siitä hiljaa ja hyssytellä, että kyllä kaikki hyvin käy.
Ja kaikki on ollut siitä samaa mieltä. Mutta tuota taustaa vasten ymmärrän, että et pysty ajattelemaan tätä niin neutraalisti kuin toivoisin. Mutta toistan: älä huoli, älä stressaa. Me kaikki joudutaan elämään valintojemme kanssa, pyrit ehkä hyvään mutta vaikutat lähinnä siltä, että en olisi ajatellut tätä asiaa.
Ja en oikein tiedä, mitä oikein haluat? Olisiko parempi hankkia epätoivottu lapsi? Kokonainen ihminen, jonka pelkkä olemassaolon ajattelu saa madot myörimään ihoni alla? Inho, ällötys, viha jopa, on olleet aina minun tunteitani raskautta ja omaa lasta kohtaan... Tällaistako toivoisit lapselle? Minä totta vie en, koska kuten sanoin, lapset yleisesti ottaen on mainio asia. Oma lapsi ei. Joten kovasti haluaisin odottaa sellaista hetkeä, että oikeasti HALUAISIN sen lapsen.
Vaan halusitko vaan kertoa ne riskit? Kerroin, että tuttuja ovat - joten ei hätää.
Vai mikä sinulla nyt oli motivaationa tässä sangen alentuvalla tavalla toteutetussa valistuksessa?
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut samoin. Koska en ole tähän mennessä lasta kaivannut, en ala sellaista varmuuden vuoksi tulevaisuuden varalle pykäämään. Jos myöhemmin alan haluta, yritän sitten, tulee jos tulee. Miehen kanssa on puhuttu että jos lasta ei sitten tule, niin antaa olla, ei lähdetä lapsettomuushoitoihin. Ei ole niin jumalattoman tärkeä asia etteikö ilmankin elämä olisi hyvää.
Tympii varoittelijat, jotka kuvittelevat lapsetta jäämisen olevan kaikille aivan surkea ja hirveä kohtalo, kun ei se ole.
Se on ihan ok ajatella noin, että tulee jos tulee, no big deal. Varoittelijat saattavat toki tietää, miltä se tuntuu oikeasti, jos jää ilman lasta. Tahtomattaan lapsettomaksi jääminen (vaikka kuinka olisi ajatellut, että tulee jos tulee jne.) voi yllättää vaikeudellaan. Puhumattakaan keskenmenoista.
Uskon kyllä, että löytyy niin tasapainoisia pariskuntia, jotka lapsettomuudesta ja vaikka keskenmenoistakin huolimatta kykenevät jatkamaan elämäänsä suruitta. Kovin yleistä se ei toki ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut samoin. Koska en ole tähän mennessä lasta kaivannut, en ala sellaista varmuuden vuoksi tulevaisuuden varalle pykäämään. Jos myöhemmin alan haluta, yritän sitten, tulee jos tulee. Miehen kanssa on puhuttu että jos lasta ei sitten tule, niin antaa olla, ei lähdetä lapsettomuushoitoihin. Ei ole niin jumalattoman tärkeä asia etteikö ilmankin elämä olisi hyvää.
Tympii varoittelijat, jotka kuvittelevat lapsetta jäämisen olevan kaikille aivan surkea ja hirveä kohtalo, kun ei se ole.
Se on ihan ok ajatella noin, että tulee jos tulee, no big deal. Varoittelijat saattavat toki tietää, miltä se tuntuu oikeasti, jos jää ilman lasta. Tahtomattaan lapsettomaksi jääminen (vaikka kuinka olisi ajatellut, että tulee jos tulee jne.) voi yllättää vaikeudellaan. Puhumattakaan keskenmenoista.
Uskon kyllä, että löytyy niin tasapainoisia pariskuntia, jotka lapsettomuudesta ja vaikka keskenmenoistakin huolimatta kykenevät jatkamaan elämäänsä suruitta. Kovin yleistä se ei toki ole.
Se tunneskaala on ihan erilainen, jos on halunnut sitä lasta "aina" tai "pitkään". Mä olen rakentanut omannäköisen, ei-lapsihaaveisiin perustuvan vakaan elämän. Mulla on menneisyys ja tulevaisuus ilman lapsia ajateltuna.
Muut on hypistelleet lastenvaatteita, ostaneet niitä varastoon, maalanneet huoneen, suunnitelleet perhetekemistä, miettineet nimiä ja sitä miltä ne lapset näyttää.. Koulut, harrastukset.. tulevaisuus on katsottu lapsilasien läpi. Kai siinä kaatuukin maailma pahemmin, kun lasta ei tule.
Mulle on erityisen tärkeetä olla mielekäs, lapseton tulevaisuus suunniteltuna myös. Sillä tavalla lapsettomuus voi parhaimmillaan olla vain kupru.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut samoin. Koska en ole tähän mennessä lasta kaivannut, en ala sellaista varmuuden vuoksi tulevaisuuden varalle pykäämään. Jos myöhemmin alan haluta, yritän sitten, tulee jos tulee. Miehen kanssa on puhuttu että jos lasta ei sitten tule, niin antaa olla, ei lähdetä lapsettomuushoitoihin. Ei ole niin jumalattoman tärkeä asia etteikö ilmankin elämä olisi hyvää.
Tympii varoittelijat, jotka kuvittelevat lapsetta jäämisen olevan kaikille aivan surkea ja hirveä kohtalo, kun ei se ole.
Se on ihan ok ajatella noin, että tulee jos tulee, no big deal. Varoittelijat saattavat toki tietää, miltä se tuntuu oikeasti, jos jää ilman lasta. Tahtomattaan lapsettomaksi jääminen (vaikka kuinka olisi ajatellut, että tulee jos tulee jne.) voi yllättää vaikeudellaan. Puhumattakaan keskenmenoista.
Uskon kyllä, että löytyy niin tasapainoisia pariskuntia, jotka lapsettomuudesta ja vaikka keskenmenoistakin huolimatta kykenevät jatkamaan elämäänsä suruitta. Kovin yleistä se ei toki ole.
Siis kun edelleenkään esim. meidän mentaliteetti ei ole että lapsi todellakin halutaan sitten myöhemmin, vaan että näillä näkymin ei haluta ja jos myöhemmin mieli muuttuu niin kokeillaan vieläkö onnistuu. Ei se ole sellaista riipivää tahatonta lapsettomuutta silloin kun vaihtoehdot ovay ehdoton ei ja tulee tai sit ei tule.
Joku sanoi että lapset antaa enemmän kuin ottaa, niin saanko kysyä että mitä ne sitten antaa?
Hyvä vertaus koska lapsia saaneet elää tilastollisesti pidempään kuin lapsettomat :D Lapsettomuus tappaa nopeammin?