Vaimo kiroilee ja haistattelee, saako jo erota?

Tiuskiminen, huutaminen ja tavaroiden heittely on henkistä väkivaltaa. Maria akatemia antaa naisille suunnattua vihanhallintaterapiaa, suosittele vaimollesi sinne yhteydenottoa. Tämä siis riippumatta siitä otatko eron vai et. Itse en sietäisi tuollaista käytöstä mieheltäni ja en olettaisi että mieheni sietäisi minulta. Lasten vuoksi kuitenkin yrittäisin auttaa puolisoa saamaan terapiaa. N28

Hei, minä olin vaimona melkein kuten vaimosi. Olin väsynyt arkeen. Aina samaa päivästä toiseen. Koin olevani tavallaan "masentunut" kun nyt näin jälkikäteen mietin millainen olin. Ihan hirveä! Koko perhettä kohtaan. Mies ei koskaan millään lailla edes yrittänyt piristää arkea, ehdottaa mitään kivaa tekemistä esim. Elokuviin menoa tai mitään. Ahdistuin vain enemmän ja enemmän. Koin valtavaa syyllisyyttä sisimmässäni kaikesta. Koin olevani huono äiti vaimo ystävä... Päällepäin näytin edelleen muille ihmisille sitä samalta liikuntaa harrastavalta ja itsestään huolta pitävältä ihmiseltä. Sydän itki sisälläni silti koko ajan;( olin vain lopen kyllästynyt kaikkeen. Kunnes löysin lopulta uuden työn ja sain siitä uutta intoa elämään. Tie oli raskas, mutta se oli käytävä jotta muutos tapahtuisi lopultakin. Pikku hiljaa huomaan olevani se entinen ihminen, vaimo johon mieheni rakastui. Neuvoni on, älä eroa. Yritä vielä. Jos vaimo tiuskii ym niin näe hänen pahan olon taakse. Älä luovuta ennen kuin on pakko. Toivon todella että löydätte toisenne uudelleen. Myös 40kympin kriisi voi olla joillain paha.. Ja näkyy näin tyytymättömyytenä. Tsemppiä!

-vaimo80

Ihan normaalia, joku vaihe vain menossa elämässä, liikaa tekemistä, liikaa stressiä, liikaa vaatimuksia, se sitten purkautuu vaikka kiroiluna pikkuasioista. Kun isot asiat rassaavat tai monista käsittelemättömistä asioista on tullut purkautumaton suma, niin silloin pikkuvastoinkäymisetkin näyttävät mammutin kokoisilta ja saavat välillä maailman sekaisin ja ottaa niin vietävästi pattiin, kun "takki ei osu naulaan, vaan valahtaa lattialle".

Vierailija kirjoitti:

Mitähän pitäisi tehdä sellaisen vaimon kanssa, joka pienenkin vastoinkäymisen sattuessa alkaa huutaa ja kiroilla ja jos minä tai lapset teemme jotain väärin, haistattelee v****a? Saattaa myös paiskoa tavaroita mutta ei kuitenkaan lyö tai muutoin pahoinpitele ihmisiä.

Meillä on kaksi esiteiniä, ja samassa taloudessa asuvana tiedän oikein hyvin, ettei niiden kanssa ole aina helppoa. Mutta yritä siinä sitten opettaa lapsille itsehillintää ja käytöstapoja, kun äidillään ei ole niitä ollenkaan. Rouva on korkeakoulutettu ja ihan ok työssä, eikä hänestä vähän hissukkamaisen olemuksen vuoksi uskoisi tällaista. Olen puhunut asiasta vaimolle useammin kuin monesti, mutta mikään ei muutu. Viimeksi kysyin, että olisiko sallittua minun esim. lyödä häntä aina kun alkaa joku asia korpeamaan, mutta se on kuulemma aivan täysin eri asia. (Myönnetään, että on eri asia, muttei aivan täysin...) Kaikkiin kotitöihin osallistun ja muutenkin arkea helpotan minkä suinkin vain kerkiän, vaikkakin motivaatio auttamiseen alkaa olla vähän niin sun näin, kun koska tahansa voi tulla palkinnoksi perkeleitä.

Sanomattakin lienee selvää, että parisuhteelle tämä ei ole tehnyt hyvää - ellei hyväksi katsota sitä, että parisuhde on käytännössä päättynyt. Joskus aiemmin minua kiusasi, ettei vaimo antanut minulle minkäänlaista läheisyyttä, mutta nyt on tunnelmat sellaiset, etten itse halua koskea häneen enää pajapihdeilläkään.

Miten on, saako tällaisesta syystä ja tällaisessa tilanteessa erota? Syy siihen, miksen haluaisi sitä missään nimessä tehdä on se tavallinen ja mainittu tuossa edempänä, eli lapset. Toisaalta en tiedä, onko tämä meidän nykysysteemikään lapsille kovin terveellinen ympäristö.

M40

Saa erota. Itsellänikin vaimo välillä yrittää lyödä, paiskoo ja kiroaa, mutta harvoin onneksi, eikä tilanne ole menossa huonompaan suuntaan. Poikkeuksena siihen mitä kirjoitit, meillä on vielä yli 10 vuoden jäljeen paljon tosi hyviä hetkiä ja loistavaa seksiä ym. joka auttaa kestämään ruuhkavuosien yleistä kurjuutta. Ilman näitä hyviä hetkiä tulisi kyllä ero varmasti.

Mun äiti huusi ja haukkui aina isää, syytti kaikesta. Välillä huusi mulle. Joka päivä toivoin, että isä ottaisi eron. Huutaminen pelottaa, se että aikuinen riehuu kuin kakara pelottaa. Säälin isääni ja vihasin äitiäni, kun pääsin muuttamaan pois, kaikki helpotti ja pystyin taas pitämään kotia turvallisena paikkana missä rauhoittua.

Edelleen vanhemmat on yhdessä ja äiti sättii isää kaikesta, nykyään tosin tivaan äidiltä perusteluja syytöksille. Mutta lapsen kannalta voin sanoa, että koulumenestys paranee kun tyrannista pääsee.