"Se mikä ei tapa, vahvistaa" – pitääkö teidän kokemustenne perusteella paikkansa?

Kyllä se niin paha vastoinkäyminen josta melkein henki lähtee (tai tuntuu oikeasti kuolettavan pahalta) usein jättää ihmisen aika rikkonaiseksi, toki jotkut pärjäävät paremmin kuin toiset. Kriisin pitää olla omiin voimavaroihin suhteutettuna riittävän pieni (ei ylivoimainen siis) että siitä saisi jonkinlaista henkistä kasvua tms. ja ihmisten voimavarathan on yksilöllisiä. Temperamenttikin vaikuttaa ja yleinen maailmankatsomus. Sellaiset sopivankokoiset vastoinkäymiset kyllä auttavat ihmistä kasvamaan ja tekevät vahvemmaksi.

Lapsen kuolema. Mies ei kestänyt ja teki itsemurhan. Mä jäin tänne elossa olevan lapsen kanssa ja en millään jaksaisi minäkään. Mun on vaan pakko sinnitellä. Poikamme haudattiin jo 6v sitten, vieläkin on ikävä 💔

Vierailija kirjoitti:

Pitää paikkansa. Pian puoli vuotta olen toipunut vakavasta onnettomuudesta, haittoja ja vammoja jäi loppu elämäksi mutta on ihme että olen hengissä ja pystyn esim. liikkumaan.

Elämä on ihanaa ja arvostan kaikkea aivan eri tavalla. Varsinkin niitä ihania ihmisiä ympärilläni. Eli bring it on elämä, olen vahvempi!

Kunnes et enää ole. Ei ole tarkoitus lannistaa, mutta minusta on ihan hyvä tiedostaa, että on asioita joista ei selviä yksin ja on asioita joista ei välttämättä selviä ollenkaan. Muiden kokemuksia tulee "arvostaa" sellaisenaan ja arvostaa sitä omaa elämäänsä niin kauan kun se on hyvää. Isolla osalla se taitaa olla ihanaa ja hyvää ihan loppuun saakka, mutta eivät ne ole heikompia, joilla ei ole.

Ei pidä paikkaansa. Meillä yhden lapsen sekaantuminen pahasti päihteisiin kaikkine lieveilmiöineen on jättänyt jälkeensä savuavat rauniot meidän perheestä. Ilo on poistunut tunteista. Mikään ei ole enää koskaan niinkuin ennen oli tai hyvin millään tavalla jos lapsi ei raitistu kokonaan.

Minusta tuollainen kaiken pilaava asia on tehnyt äärimmäisen katkeran ja jopa pahansuopaisen ihmisen. Toivon kaikille sydämestäni kaikkea pa...aa elämään koska minullekin se osui jo kohdalle. Ajattelen joka viikko kuinka elämä on epäoikeudenmukaista ja paha ei todellakaan saa palkkaansa vasn vaatimatonta kuritetaan ja ihmiset lyövät lyötyä arnotta ja nauttien.

Ei pidä paikkaansa. Mikä ei tapa, se haavoittaa ja arpeuttaa. Lyhentää elinikää ja katkeroittaa. Sanonta on varmaan keksitty niille, jotka joutuvat lohduttamaan jossain vaikeassa tilanteessa olevaa, että nyt olisi edes jotain sanottavaa. Samaa sarjaan kuin "every cloud has a silver lining". Yhtä onttoa ja tyhmää. Lohduttamisessa keskeisintä on, että jaksaa kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se taida pitää paikkaansa. Riippuu toisaalta siitä, mitä käsitteillä "se mikä ei tapa" ja "vahvistaa" tarkoitetaan. Mutta jos ei saivarrella, niin tuo Nietzschen lause ei pidä paikkaansa tutkitustikaan.

Ilmiön paikkansapitävyyttä on tutkittu psykologian erikoisalalla, traumapsykologiassa. Tutkimukset osoittavat, että traumat haurastuttavat persoonaa, vähentävät yksilön koettua integriteettiä ja saavat yksilön suoriutumaan heikommin erilaisista tehtävistä. Traumatisoituneesta yksilöstä tulee pelokkaampi ja hän välttelee tilanteita, jotka muistuttavat häntä traumakokemuksesta.

______________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Wau! Uskontoa höystettynä kevyellä ja väärintulkittuna kielenä sekä tutkimustiedon lyömisellä.

Tiedätkö käsitteen resiliteetti? Sitä ei synny ellei haasta itseään, traumasta VOI myös toipua.

Sama suomeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se taida pitää paikkaansa. Riippuu toisaalta siitä, mitä käsitteillä "se mikä ei tapa" ja "vahvistaa" tarkoitetaan. Mutta jos ei saivarrella, niin tuo Nietzschen lause ei pidä paikkaansa tutkitustikaan.

Ilmiön paikkansapitävyyttä on tutkittu psykologian erikoisalalla, traumapsykologiassa. Tutkimukset osoittavat, että traumat haurastuttavat persoonaa, vähentävät yksilön koettua integriteettiä ja saavat yksilön suoriutumaan heikommin erilaisista tehtävistä. Traumatisoituneesta yksilöstä tulee pelokkaampi ja hän välttelee tilanteita, jotka muistuttavat häntä traumakokemuksesta.

______________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Wau! Uskontoa höystettynä kevyellä ja väärintulkittuna kielenä sekä tutkimustiedon lyömisellä.

Tiedätkö käsitteen resiliteetti? Sitä ei synny ellei haasta itseään, traumasta VOI myös toipua.

Yksilön resiliteetti riippuu hyvin monesta asiasta. Esim. vaikean lapsuuden kokeneilla (lasinen, pahoinpitelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä yms) se resiliteetti on lannistettu heti alussa. Tutkimukset osoittavat että ne lapset, joilla oli yksi kannustava aikuinen, oli se sitten vaikka mummo, naapuri tai opettaja, pärjäävät elämässä paremmin ja selviävät helpommin (lapsuuden) traumoistaan. 

Se, että traumoista voi selvitä, ei tarkoita että niistä selviää. On olemassa traumoja, joista yksikään ihminen ei selviä (esim. Blanche Monnierin tapaus) ja taas traumoja, joista suurin osa selviää (raiskaus, sota, pahoinpitely).

Käyttäisin resiliteettiä käsitteenä tässä tapauksessa hyvin varovaisesti, vaikka se ehdottoman kiinteästi tähän liittyykin.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se taida pitää paikkaansa. Riippuu toisaalta siitä, mitä käsitteillä "se mikä ei tapa" ja "vahvistaa" tarkoitetaan. Mutta jos ei saivarrella, niin tuo Nietzschen lause ei pidä paikkaansa tutkitustikaan.

Ilmiön paikkansapitävyyttä on tutkittu psykologian erikoisalalla, traumapsykologiassa. Tutkimukset osoittavat, että traumat haurastuttavat persoonaa, vähentävät yksilön koettua integriteettiä ja saavat yksilön suoriutumaan heikommin erilaisista tehtävistä. Traumatisoituneesta yksilöstä tulee pelokkaampi ja hän välttelee tilanteita, jotka muistuttavat häntä traumakokemuksesta.

______________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Wau! Uskontoa höystettynä kevyellä ja väärintulkittuna kielenä sekä tutkimustiedon lyömisellä.

Tiedätkö käsitteen resiliteetti? Sitä ei synny ellei haasta itseään, traumasta VOI myös toipua.

Sama suomeksi?

mikä osuus? Tämä oli kommentti mielestäni kummalliseen pseudotieteellisyyteen ja auktoriteettisotkuiluun. Hyvin kitkerä, voit olla varma. Miten luulet että puolimaailmaa voi olla traumatisoitunut peruuttamattomasti ( sodat, nälkä..). Hyvin kapeakatseista, ja ks kritiikki ydin alussa. Älä sotke uskontoa ja tiedettä noin, se on vastenmielistä.

Tämäkin asia riippuu varmasti lähtökohdista, joskus pitää paikkansa ja joskus ei. Jos on saanut pisarankin aitoa rakkautta osakseen, voi selvitä vaikkapa lapsuuden hyväksikäytöstä, vanhemman alkoholismista, sisaruksen kuolemasta ja ex-puolison pahoinpitelystä suhteellisen vähäisin vaurioin. Terapian avulla tietysti, mutta kuitenkin. Itse sanoisin olevani näiden kokemusten myötä vahvempi ja esimerkiksi arjen pienet ongelmat ja vastoinkäymiset eivät liikauta minussa mitään. Nautin tasaisesta, "tylsästä" elämästä varmasti enemmän kuin moni muu vähemmällä päässyt.

Toimii vain jossakin tilanteessa niin että kokenut pärjää, siinä missä untuvikko joutuu pulaan. Työtehtävässä jos olet ollut jossain liemessä ennenkin tiedät mitä tehdä. Ne kriisit on vahvistaneet sut kohtaamaan tyynesti seuraavat.

Ei pidä paikkasa. Mun itsestäni riippumattomat huonot perhesuhteet on pilanneet mun koko elämän - olen läheisriippuvainen, paniikkihäiriöinen ja suunnattoman ahdistunut suurimman osan aikaa. Olen surkea ihmissuhteissa ja pelkään kuollakseni hylkäämistä. En osaa irrottaa huonoista ja vahingollisistakaan ihmisistä, mikä tuhoaa mielenterveyttäni entisestään. Olen todennäköisesti myös masentunut ja saanut niin pahoja paniikkikohtauksia alkoholin vaikutuksen alaisena, että ne ovat alkaneet muistuttaa psykoosioireita. Siltikin juon enkä saa aikaiseksi hakea apua enkä halua puhua perheelleni tilanteestani. He eivät luultavasti ymmärrä, että voin näin huonosti heidän takiaan. Olen kauniiksi ja älykkääksi kehuttu 20-vuotias nainen, "elämänsä alussa", mutta mä en näe mitään tulevaisuutta. Se mikä ei tapa, saa toivomaan kuolemaa.

Onneksi tämä loppuu kohta.

Ei todellakaan. Jos on liikaa vaikeuksia sitä päinvastoin heikkenee ja heikkenee kunnes lopulta murtuu.

Ei pidä paikkaansa. Se mikä ei tapa, ei tapa, vaa sitä jää henkiin mutta ei vahvistuneena vaan epämääräisesti kituen.

Ylipäätään, vaikeudet ei vahvista. Sitä heikkenee pikkuisen joka kerta.

Tämä puolen vuosisadan elämänkokemuksella.

Pitää ja ei, enimmäkseen ei. 

Usein vaikeudet on kyllä laskeneet itsetuntoa, saaneet mut "hukkaamaan itseni" ja voimaan huonosti. Siitä nouseminen on vaikeaa ja jonkinlaiset jäljet jää. Toisaalta kyllä olen aina myös oppinut jotain vastoinkäymisistä, en esim. anna enää käyttää itseään hyväksi parin ikävän kokemuksen jälkeen yms. Toisaalta en luota ihmisiin, olen melko epäluuloinen ja olisin varmaan avoimempi ja solmisin helpommin uusia ystävyyssuhteita ilman ikäviä kokemuksiani. 

Mä olen aina ajatellut, että ihmiset jotka sanovat noin, eivät ole ikinä kohdanneet mitään oikeasti isoja vastoinkäymisiä. Siis joo, jos sun vastoinkäyminen oli, ettet päässyt ekalla sisään lääkikseen, se ehkä kasvatti sua ihmisenä ja arvostit saamaasi opiskelupaikkaa enemmän. Mutta oikeasti isot vastoinkäymiset jättävät elinikäiset arvet. Toiset arvet paranevat paremmin, toiset huonommin, mutta arpi on ja pysyy eikä koskaan ole "yhtä hyvä kuin uusi". Sen tietää uudelleen raskaana olevat sektioäiditkin ;)

"Jos se ei tapa niin se todellakin hajottaa"

Tuo sanonta ehkä kuvastaa sitä millaisen ihmisen toivotaan olevan: Nykymaailma on niin kova että aina pitäisi mennä tukka putkella eteenpäin kaikista vastoinkäymisistä huolimatta. Herkkyyttä ja heikkoutta ei suvaita, sellaiset ihmiset pyritään potkimaan jaloista, sivuuttamaan ja unohtamaan

Kovasti yksilöllistähän tuo on. Sama tapahtumakin voi jollekulle olla kamalan traumatisoiva ja jollekulle muulle ei lainkaan kauhea.

Esimerkiksi minun lapsuudessani eksyin kerran metsään serkkuni kanssa serkkuni mökin läheisyydessä. Olimme molemmat noin kahdeksanvuotiaita, en tarkemmin muista mutta koulussa olimme jo molemmat koska kouluun piti mennä mökkireissun jälkeen. Minusta eksyminen oli ensin pelottavaa ja itketti, mutta sitten vain lähdimme taas liikkeelle ja vähän omia jälkiä seuraten ja ääniä kuulostellen löysimme sitten takaisin tielle ja paikkaan jonka tunnistimme, ja osasimme omin avuin takaisin mökille missä serkkuni äiti olikin jo vihaisena ja huolissaan meitä odottamassa. Kerroimme eksyneemme ja sitten saimme kuumaa kaakaota ja pullaa (mikä minulle oli ihan huippujuttu kun kaakao oli meidän perheessä sellainen herkku jota harvoin sai), ja siihen se sitten jäi.

Vasta vuosia myöhemmin minulle selvisi että serkulleni tuo eksyminen oli ollut aivan kamala juttu josta tuli yksinjäämisen ja metsänpelko ja painajaisia pitkäksi aikaa. Serkkuni oli myös kokenut äitinsä reaktion jotenkin välinpitämättömäksi, kun minusta taas meitä oli oikein hemmoteltu. Muutenkin minulle koko eksymisjuttu oli enemmän sellainen osaamisen ja onnistumisen tunteita tuonut tapaus jola muistan jopa kehuskelleeni koulussa. Eksyttiin, mutta sitten osattiin ihan itse löytää reitti takaisin kotiin eikä meille edes oltu vihaisa. En osaa sanoa kumman muistot asiasta ovat lähempänä totuutta. Mutta niin ovat ihmiset erilaisia.

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se taida pitää paikkaansa. Riippuu toisaalta siitä, mitä käsitteillä "se mikä ei tapa" ja "vahvistaa" tarkoitetaan. Mutta jos ei saivarrella, niin tuo Nietzschen lause ei pidä paikkaansa tutkitustikaan.

Ilmiön paikkansapitävyyttä on tutkittu psykologian erikoisalalla, traumapsykologiassa. Tutkimukset osoittavat, että traumat haurastuttavat persoonaa, vähentävät yksilön koettua integriteettiä ja saavat yksilön suoriutumaan heikommin erilaisista tehtävistä. Traumatisoituneesta yksilöstä tulee pelokkaampi ja hän välttelee tilanteita, jotka muistuttavat häntä traumakokemuksesta.

______________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Wau! Uskontoa höystettynä kevyellä ja väärintulkittuna kielenä sekä tutkimustiedon lyömisellä.

Tiedätkö käsitteen resiliteetti? Sitä ei synny ellei haasta itseään, traumasta VOI myös toipua.

Yksilön resiliteetti riippuu hyvin monesta asiasta. Esim. vaikean lapsuuden kokeneilla (lasinen, pahoinpitelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä yms) se resiliteetti on lannistettu heti alussa. Tutkimukset osoittavat että ne lapset, joilla oli yksi kannustava aikuinen, oli se sitten vaikka mummo, naapuri tai opettaja, pärjäävät elämässä paremmin ja selviävät helpommin (lapsuuden) traumoistaan. 

Se, että traumoista voi selvitä, ei tarkoita että niistä selviää. On olemassa traumoja, joista yksikään ihminen ei selviä (esim. Blanche Monnierin tapaus) ja taas traumoja, joista suurin osa selviää (raiskaus, sota, pahoinpitely).

Käyttäisin resiliteettiä käsitteenä tässä tapauksessa hyvin varovaisesti, vaikka se ehdottoman kiinteästi tähän liittyykin.  

Muistaakseni meistä kahdesta minä olen se, joka käsitettä käyttää ja sinä harrastat. Hauraus ei tarkoita lopullista tuhoa, illuusio on, että elämässä kohtuutta. Sanonta mielestäni kuvaa sitä, että ihminen tsemppaa itseään. Olen näemmä vähemmistössä näin kuullen sen, mutta ei haittaa.