"Se mikä ei tapa, vahvistaa" – pitääkö teidän kokemustenne perusteella paikkansa?

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se taida pitää paikkaansa. Riippuu toisaalta siitä, mitä käsitteillä "se mikä ei tapa" ja "vahvistaa" tarkoitetaan. Mutta jos ei saivarrella, niin tuo Nietzschen lause ei pidä paikkaansa tutkitustikaan.

Ilmiön paikkansapitävyyttä on tutkittu psykologian erikoisalalla, traumapsykologiassa. Tutkimukset osoittavat, että traumat haurastuttavat persoonaa, vähentävät yksilön koettua integriteettiä ja saavat yksilön suoriutumaan heikommin erilaisista tehtävistä. Traumatisoituneesta yksilöstä tulee pelokkaampi ja hän välttelee tilanteita, jotka muistuttavat häntä traumakokemuksesta.

______________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Wau! Uskontoa höystettynä kevyellä ja väärintulkittuna kielenä sekä tutkimustiedon lyömisellä.

Tiedätkö käsitteen resiliteetti? Sitä ei synny ellei haasta itseään, traumasta VOI myös toipua.

Yksilön resiliteetti riippuu hyvin monesta asiasta. Esim. vaikean lapsuuden kokeneilla (lasinen, pahoinpitelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä yms) se resiliteetti on lannistettu heti alussa. Tutkimukset osoittavat että ne lapset, joilla oli yksi kannustava aikuinen, oli se sitten vaikka mummo, naapuri tai opettaja, pärjäävät elämässä paremmin ja selviävät helpommin (lapsuuden) traumoistaan. 

Se, että traumoista voi selvitä, ei tarkoita että niistä selviää. On olemassa traumoja, joista yksikään ihminen ei selviä (esim. Blanche Monnierin tapaus) ja taas traumoja, joista suurin osa selviää (raiskaus, sota, pahoinpitely).

Käyttäisin resiliteettiä käsitteenä tässä tapauksessa hyvin varovaisesti, vaikka se ehdottoman kiinteästi tähän liittyykin.  

Muistaakseni meistä kahdesta minä olen se, joka käsitettä käyttää ja sinä harrastat. Hauraus ei tarkoita lopullista tuhoa, illuusio on, että elämässä kohtuutta. Sanonta mielestäni kuvaa sitä, että ihminen tsemppaa itseään. Olen näemmä vähemmistössä näin kuullen sen, mutta ei haittaa.

Minulle toimii: Niin kauan kuin elämää on, on toivoa. Aina.

Ei todellakaan pidä paikkaansa! Kuka idiootti tuon sanonnan on keksinyt? Minun mielenterveys ja toimintakyky on ainakin merkittävästi heikentynyt kaikista vastoinkäymisistä (koulukiusaus, seksuaalinen hyväksikäyttö, keskenmenot... muutaman mainitakseni).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

HEL-NYC kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se taida pitää paikkaansa. Riippuu toisaalta siitä, mitä käsitteillä "se mikä ei tapa" ja "vahvistaa" tarkoitetaan. Mutta jos ei saivarrella, niin tuo Nietzschen lause ei pidä paikkaansa tutkitustikaan.

Ilmiön paikkansapitävyyttä on tutkittu psykologian erikoisalalla, traumapsykologiassa. Tutkimukset osoittavat, että traumat haurastuttavat persoonaa, vähentävät yksilön koettua integriteettiä ja saavat yksilön suoriutumaan heikommin erilaisista tehtävistä. Traumatisoituneesta yksilöstä tulee pelokkaampi ja hän välttelee tilanteita, jotka muistuttavat häntä traumakokemuksesta.

______________________________________________________________________________________________________

** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **

Wau! Uskontoa höystettynä kevyellä ja väärintulkittuna kielenä sekä tutkimustiedon lyömisellä.

Tiedätkö käsitteen resiliteetti? Sitä ei synny ellei haasta itseään, traumasta VOI myös toipua.

Yksilön resiliteetti riippuu hyvin monesta asiasta. Esim. vaikean lapsuuden kokeneilla (lasinen, pahoinpitelyä, seksuaalista hyväksikäyttöä yms) se resiliteetti on lannistettu heti alussa. Tutkimukset osoittavat että ne lapset, joilla oli yksi kannustava aikuinen, oli se sitten vaikka mummo, naapuri tai opettaja, pärjäävät elämässä paremmin ja selviävät helpommin (lapsuuden) traumoistaan. 

Se, että traumoista voi selvitä, ei tarkoita että niistä selviää. On olemassa traumoja, joista yksikään ihminen ei selviä (esim. Blanche Monnierin tapaus) ja taas traumoja, joista suurin osa selviää (raiskaus, sota, pahoinpitely).

Käyttäisin resiliteettiä käsitteenä tässä tapauksessa hyvin varovaisesti, vaikka se ehdottoman kiinteästi tähän liittyykin.  

Muistaakseni meistä kahdesta minä olen se, joka käsitettä käyttää ja sinä harrastat. Hauraus ei tarkoita lopullista tuhoa, illuusio on, että elämässä kohtuutta. Sanonta mielestäni kuvaa sitä, että ihminen tsemppaa itseään. Olen näemmä vähemmistössä näin kuullen sen, mutta ei haittaa.

Minulle toimii: Niin kauan kuin elämää on, on toivoa. Aina.

Niin niin...ja "suurin rakkaudenosoitus on antautuminen"?

Ei ole pitänyt mulle paikkaansa.

Sairastuin skitsofreniaan ja erosin miehestäni, meillä on tytär, joka oli tuolloin 10-vuotias. Skitsofrenia pysyy hoidossa lääkkeillä hyvin, mutta tekoni ovat aiheuttaneet minulle niin paljon syyllisyyttä, että sairastuin masennukseen ja jouduin masennuksen vuoksi jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle 40-vuotiaana, kun en enää jaksanut huolehtia enää mistään. 

En koe, että elämäni olisi mitenkään vahvistunut vaan heikentynyt.

Se voi pitää paikkansa, mutta sanonta on silti älytön, koska maksettu hinta on usein suhteettoman korkea sen vahvistumisen arvoon verrattuna.

Se mikä ei tapa tekee vain saatanan kipeäksi. Vastoinkäymiset ei vahvista vaan katkeroittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai esim koulu- tai muut kiusatut jotka tekevät itsarin, heitä se kokemus vahvisti?

Ei vaan tappoi. Jos ei olisi tehnyt itsaria, olisi vahvistunut.

Kyse on virheiden kautta oppimisesta. Ihan kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti.

En tehnyt itsaria, mutta en vahvistunut. Edelleenkin voimani kuluvat siihen, että yritän vain jotenkin pitää itseäni kasassa.

T. Entinen koulukiusattu.