"Se mikä ei tapa, vahvistaa" – pitääkö teidän kokemustenne perusteella paikkansa?
Kertokaa pitääkö lause paikkansa teidän omien kokemustenne perusteella ja kertokaa suurin piirtein millainen kärsimys / koettelemus oli kyseessä.
Kommentit (47)
Ei pidä paikkaansa.
Tänä vuonna olen käynyt läpi kaksi oikeudenkäyntiä liittyen avioeroon ja lasten huoltajuuteen. Lasten isä on ollut väkivaltainen ja sain lopulta lähetysmiskiellon hänelle. Lisäksi olin vakavassa auto-onnettomuudessa ja olen vielä vuoden 2017 sairaslomalla ja kuntoutuksessa aivovamman ja siitä aiheutuneen epilepsian takia. Tämä aiheuttaa taloudellisia vaikeuksia ja katkaisi lupaavasti alkaneen akateemisen urani, koska en voi toimia unelmieni projektissa, jonka rahoitus ulottuu vain ensi vuodelle.
Että se, mikä ei tapa, vituttaa suuresti. Mites teillä muilla on mennyt?
En tiedä, mutta ainakin yksi asia on aivan varmaa :
SE MIKÄ TAPPAA , EI VAHVISTA 😀👍
Ei pidä paikkaansa. Kokemukset voivat vahvistaa, mutta on kokemuksia ja tilanteita jotka tuhoavat. Esim. sotilaiden tai raiskattujen naisten PTSD.
Itsemurhat ovat erinomainen esimerkki siitä, että sanonta ei anneta kellekään enempää kuin jaksaa kantaa, ei pidä paikkaansa.
Riippuu, jotkut vastoinkäymiset vahvistavat, toiset rikkovat.
Tavallaan joo. Yksi perheenjäseneni kuoli ja aluksi olin varma, etten voi selvitä hänen kuolemastaan järjissäni. Mutta olenpas vain edelleen elävien kirjoissa ja täysissä järjissäni. Olin siis vahvempi kuin luulin. Toisaalta taas sitten tavallaan ei, koska vahvan selviäjäfiiliksen alla minusta tuntuu siltä, että olen kuitenkin jollakin tavalla palasista kasaan kursittu, eikä yhtä ehjäksi ja kestäväksi kuin aiemmin. Eli kestäisinkö toista isoa kolausta särkymättä, en tiedä.
Ai esim koulu- tai muut kiusatut jotka tekevät itsarin, heitä se kokemus vahvisti? Idioottimaista ällöpositiivista progandaa tämä lausahdus, niinkuin suurin osa muustakin mitä keskiverto ihminen suustaan päästää ja kutsuu filosofiaksi.
Eräs niistä typerimmistä sanonnoista. (enemmän olen kuullut muuten miesten sitä käyttävän kuin kenenkään naisten)
Sehän mikä näet ei ihan tapa (...sillä kertaa ),voi silti esim. vammauttaa vaikka pysyvästi tai vaikka sairastuttaa vakavamman kerran.
Sanontaa käyttävät yleensä jonkun turhan ja typerän riskin ottajat.
Sillä he yleensä syrjäyttävät tai vaientavat kaikki viisaammat neuvot esim. jonkun kyseessä olevan uhkayrityksen suhteen .
Pelle Hermanni tekee tempun kirjoitti:
En tiedä, mutta ainakin yksi asia on aivan varmaa :
SE MIKÄ TAPPAA , EI VAHVISTA 😀👍
Harjoitus jossain aivan liian riskialttiissa tekee joko mestarin -tai vainajan...
Pitää paikkansa. Pian puoli vuotta olen toipunut vakavasta onnettomuudesta, haittoja ja vammoja jäi loppu elämäksi mutta on ihme että olen hengissä ja pystyn esim. liikkumaan.
Elämä on ihanaa ja arvostan kaikkea aivan eri tavalla. Varsinkin niitä ihania ihmisiä ympärilläni. Eli bring it on elämä, olen vahvempi!
Käytän tuota sanontaa joskus nähdäkseni edes jonkun positiivisen puolen pitkäaikaisessa sairastelussa. Mutta ei se oikeasti mene niin, jatkuva sairastelu lannistaa ja masentaa, ja usein itken sitä miksen saa olla yhtä terve kuin muut ja miten sairastelu on pilannut koko elämän.
Se mikä ei tapa tekee sinnikkäämmäksi ja kidututtaa.
Ei pidä ottaa väärin sanontaa, jos selviää jostain vaikeasta, on muuttunut. Ja muutos ihmisenä on liian vaikea usein ilman pakkoa tehdä. Uudet kengät, jotka hankaavat mutta käyttö saa ne kivun jälkeen istumaan. Niin minä sen kuulen. Hauraus ja vahvuus ovat hyvin läheistä sukua keskenään, väitän.
Sekä mikä ei tapa, rikkoo ja pahasti.Kohtuullinen määrä vastoinkäymisiä vahvistaa, mutta juuri ja juuri hengissä selviytynyt on niin sirpaleilla että mikä tahansa voi olla se viimeinen pisara.
Esim. koko lapsuutensa pahoinpidelty ja pilkattu ihminen tuskin vahvistuu.Toisen poskensa saattaa kääntää loppuikänsä, mutta sitä tuskin voi vahvuudeksi sanoa.
Ei se taida pitää paikkaansa. Riippuu toisaalta siitä, mitä käsitteillä "se mikä ei tapa" ja "vahvistaa" tarkoitetaan. Mutta jos ei saivarrella, niin tuo Nietzschen lause ei pidä paikkaansa tutkitustikaan.
Ilmiön paikkansapitävyyttä on tutkittu psykologian erikoisalalla, traumapsykologiassa. Tutkimukset osoittavat, että traumat haurastuttavat persoonaa, vähentävät yksilön koettua integriteettiä ja saavat yksilön suoriutumaan heikommin erilaisista tehtävistä. Traumatisoituneesta yksilöstä tulee pelokkaampi ja hän välttelee tilanteita, jotka muistuttavat häntä traumakokemuksesta.
______________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Vierailija kirjoitti:
Ai esim koulu- tai muut kiusatut jotka tekevät itsarin, heitä se kokemus vahvisti?
Ei vaan tappoi. Jos ei olisi tehnyt itsaria, olisi vahvistunut.
Kyse on virheiden kautta oppimisesta. Ihan kaikkea ei pidä ottaa kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei se taida pitää paikkaansa. Riippuu toisaalta siitä, mitä käsitteillä "se mikä ei tapa" ja "vahvistaa" tarkoitetaan. Mutta jos ei saivarrella, niin tuo Nietzschen lause ei pidä paikkaansa tutkitustikaan.
Ilmiön paikkansapitävyyttä on tutkittu psykologian erikoisalalla, traumapsykologiassa. Tutkimukset osoittavat, että traumat haurastuttavat persoonaa, vähentävät yksilön koettua integriteettiä ja saavat yksilön suoriutumaan heikommin erilaisista tehtävistä. Traumatisoituneesta yksilöstä tulee pelokkaampi ja hän välttelee tilanteita, jotka muistuttavat häntä traumakokemuksesta.
______________________________________________________________________________________________________
** Jumala syntyi ihmiseksi Pojassa, Jeesuksessa Kristuksessa, sovitti ihmisten synnit Golgatan ristillä ja nousi kuolleista! Joka uskoo Jeesukseen sovittajanaan ja herranaan, perii ikuisen elämän. **
Wau! Uskontoa höystettynä kevyellä ja väärintulkittuna kielenä sekä tutkimustiedon lyömisellä.
Tiedätkö käsitteen resiliteetti? Sitä ei synny ellei haasta itseään, traumasta VOI myös toipua.
Käytin tuota sanontaa neljätoistavuotiaana. En enää.
Minulla ei ole kovin rankkoja kokemuksia elämässäni ollut, vain keskenmeno kauan sitten. Ei se tietenkään ollut minua tappaakaan, mutta kyllä se muutti minua. Toivoakseni parempaan suuntaan, en pitänyt asioita niin itsestäänselvyyksinä sen jälkeen. Muista ihmisistä en osaa sanoa, usein ne katkerimmat on niitä, joille on kyllä osunut vaikeuksia elämäänsä. Ehkä he ovat vahvoja ihmisiä, mutta ainakin tekevät siitä ison numeron.