Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta pahalta säästyy, kun erakotuu. On aikaa myös huolehtia itsestään. Ihana, että on tällainen valinta olemassa.
Minulla on se etten välitä oikein mistään jos olen pitkään yksin (käyn kyllä töissä). Jää tehtäviä tekemättä,tavaoita kasaantuu, hiukset kasvavat yli, juutun sisälle.
Että vaikka ihmisiin liittyy ristiriitaa niin ei erakkouskaan ongelmatonta ole. En myös halua alkaa ajatella muita "pahoina". En siis halua ruveta valehtelemaan itseäni lohduttaakseni. On paljon tyyppejä jotka voisin halutakin ystäväksi, en vaan osaa olla itse aloitteellinen. Viime kerran kun olin erehdyin toisen luonteesta ja se masentaa.
Eli erakkous ei voi perustua itsepetokseen eikä ihmisvihaan. Johonkin harrastamiseen tai luovaan työhön taas hyvinkin. Siihen että osaa nauttia ihmisten läheisyydestä kun tilaisuus osuu.
Toi lause "että osaa nauttia ihmisten läheisyydestä kun tilaisuus osuu" kolahti todella ja kuvaa täysin mun omaa tilannettani. Edustan kuitenkin ilmeisesti jotain kummallista "maksimalismia" läheisyyden tarpeessa, koska tarvitsen aina tosi fyysistä ja "lihallista" läheisyyttä, pelkkä henkinen toveruus ei riitä -- se vain rasittaa pidemmän päälle. Tästä syystä seksi on mulle niin tärkeetä vaikka erakko olenkin. Että jonkun hikinen, vahva kroppa on liimautuneena omaani ja työntyy mun sisään kesäyössä -- se on elämän suola! Ja mielellään irtosuhteita nimenomaan ukkomiesten kanssa, niin ei jää turhia odotuksia tai velvollisuuksia ja voi turvallisesti palata omaan erakkoarkeen, joka tosiaan on ihanaa ja ainut mahdollinen elämäntapa minulle. Onko muilla tällaista?
Mikään ei ole niin ihanaa kuin elellä erakkona 110 neliön asunnossa ja välillä viettää aikaa 97 neliön mökissä. Rakastan omaa tilaa ja omaa aikaa. Ihmisiä en ole Koskas jaksanut, vaikka olisivat kuinka kivojakin.
Olen kirjoittanut tähän lankaan aiemminkin, mutta en voi lopettaa erakkouttani. Asun pienessä pitäjässä suurkaupungin kupeessa ja sanoin vanhemmilleni, ettei kiinnosta tulla mukaan mökille. Kuitenkin koko suku kokoontuu siellä, mitä järkeä? Ja korkit aukeavat viinapulloissa... jäin kotikulmille, yksin asun siis erakkona. Ei kavereita, ei suhteita. Paras päätös koskaan. Suurin osa lähtenyt mökeilleen ja hotellitkin muualla loppuunvarattuja juuri juhannusviikonloppuna, niin täällä on hiirenhiljaista. Kävin heittämässä maastopyörällä aamulenkin, uin järvessä ilman ihmisiä iholla.
Illemmalla laitoin ruokaa, vatsa on täynnä. Sitten uudestaan pyöräilemään, uin lammessa ja pyöräilin metsäisässä maisemassa itseni ähkyyn. Oli niin ihanaa pienessä kunnassa, kerrankin sai kuulla linnunlaulun, joka ei peittynyt liikennemelulla. Olisipa juhannus läpi vuoden... tippaakaan olusia tai alkoa, aamu ei mene selvitellessä huonoa oloa. Jonkun verran kuitenkin sorruin limsaan, mutta se sallittakoon juhannuksena... rakastan olla erakko. Ei ihmisiä, ei puhelinsoittoja, vain juhannuksen viettoa yksin. Kaupassa todella ruahallista kerrankin.
Haluaisin, että elämä olisi tällaista joka päivä. Erakkous on laatuaikaa. En halua ihmissuhteita.
Nyt vielä kunnollinen teeseremonia ja LP-levyjä koneeseen, niin voi nauttia hyvästä musiikista vaikka tuntejakin vielä. Mikään ei häiritse elämääsi, kun erakoidut kotiisi yksin, etkä omista suhteita tai kavereita. Anna musiikin viedä, nauti joka hetkestä, niin minäkin. On oikeasti mukavaa miten hyvin ihminen voi selvitä yksin, eikä rahaakaan paljoa kulu, kun ei mene edes matkoihin tai hotelleihin. Kotona on mukavaa erakkona, ei tästä halua minkäänlaista lomaa.
Toistan, olisipa juhannus vielä huomennakin ja ylihuomenna. Rakastan hiljenevää maalaiskaupunkia.
Paljon mieluummin tilaan itselleni ja kotiini kaikkea kivaa Temulta kuin olen ihmisten kanssa tekemisissä. Antavat minulle paljon enemmän iloa kuin ihmiset. Olen materialisti.
Olen niin onnellisesti erakko kuin olla ja voi ja mieheni samanlainen. Vihdoinkin kaksi erakkoa löytäneet toisensa. Molemmilla ollut raskaita ihmissuhteita tätä ennen. Meitä kumpaakaan ei alko eikä tupakka kiinnosta eikä seksikään. Hyvä elämä muuten yhdessä. Olen niin onnellinen, että on löytynyt samanlainen kumppani. Kaksi erakkoa yhdessä, huipputiimi. Teemme paljon kuitenkin töitä. Töiden puolesta joudumme koko ajan opiskelemaankin lisää. Kuntoilemme ja pidämme itsestämme ja kodistamme hyvää huolta. Yritän ennen tätä etsiä samanlaista miestä kuin itse, jota ei seksi kiinnosta. On kuin olisi neulaa etsinyt heinäsuovasta. Sain vielä suvun silmissä hutsun maineen, kun yritin löytää sopivaa miestä. Eivät tajunneet, mistä kenkä puristaa. Nyt olen ylpeästi tullut ulos kaapista aseksuaalina. Eikä sitä tarvi enää kertoakaan kenellekään kun ei ole enää kenenkään kanssa tekemisissä. Nyt on hyvä olla. Paistaa se päivä näköjään vielä risukasaankin. Vaikka olen erakko, niin on kuitenkin kiva, kun on sielunkumppani rinnalla.
Itse en ymmärrä edes, että miten ystäviä saadaan? Olen ihan tavallinen ihminen. Jos esim. laitan facebookin kaveripyynnön jollekin entiselle opiskelukaverille, niin se vaan hylkää pyyntöni. Jos menen vaikka juttelemaan jollekin entiselle työkaverilleni esim. kaupassa, niin on tosi kiireinen. Jos harrastuksessa yritän tehdä tuttavuutta jonkun kanssa, niin on yrmeän oloinen. Jos soitan jollekin sukulaiselkeni tai sisaruksilleni, niin on ylimielinen tai kerskuu omilla asioillaan. Kun tervehdin kerrostalossa asuvaa naapurini, niin ei ole huomaavinaan. Pitkäaikainen kirjeystäväni lopetti yhtäkkiä kirjeenvaihdon. jne. jne. En todellakaan tiedä, että miten saisin ystäviä. Olen luovuttanut jo asian suhteen enkä enää tyrkytä itseäni. Olen aina ihan monttu auki, kun toiset työpaikoilla kertovat kivoista viikonlopuista ystävien, perheenjäsenten ja sukulaisten kanssa. Se on käsittämättömän vaikea laji minulle, että on ystäviä, perheenjäseniä jne. joiden kanssa viettää aikaa. Nautin kyllä yksinolosta nykyään. Hyvä kirja ja hyvä elokuva pienen napostelun kanssa on mahtavaa. Olen olosuhteiden pakosta erakoitunut. Mutta tyytyväinen näin. Olen onnellinen niiden puolesta, joilla on ihania ihmisiä ympärillä.
Miten olen voinut olla niin tyhmä, että en ole aiemmin ymmärtänyt erakoitua. Olen kestänyt aivan liian kauan kaikennäköistä ilkeilyä.miten helppoa on elämä nyt. Huolehtia vain itsestään ja elää vain itselleen. En ole koskaan voinut näin hyvin. Ei parempaa seuraa ole kuin oma itse, Jumala ja raha. Raha korvaa kaiken rakkauden. Eikä sitä tarvi olla kuin sen verran, että on asunto, auto, ruokaa, vaatetta ja vähän muuhunkin kivaan sekä säästöä, jos jotain ylimääräistä sattuu tarvimaan.ihmiset ovat rasittavia ja ärsyttäviä. Ei terve ihminen ihmisseuraa kaipaa.
Voisin olla aina vaan kotona ja erakkona. En tarvi mitään muuta. En tarvi edes autoa, kesämökkiä tai matkoja. Ulkoilla voin parvekkeella. Talvella en tykkää ulkoilla. Asunnossani on sauna, se on tarpeeksi luxusta minulle. Rahaa menee vain ruokaan ja asumiskuluihin ja vähän muuhunkin. Rakastan lukemista ja telkun katsomista. Ihmisistä en piittaa. Syön terveellisesti ja jumppaan kotona. Pizza ja kokous on silloin tällöin ylellistä. Nautin elämästäni. Oma rauha on kaiken A ja O. Pahin painajaiseni olisi olla julkkis tai kuuluisa. Olen paljon onnellisempi näin.
Olin ennen ihana, ystävällinen ja kiva ihminen. Rakastin lähes ihmisiä. Sain tympeyttä osakseni paljon. Mitä siihen tulet asennetta jne. Jotkut jopa käytti hyväksi. Autoin ja olin ymmärtäväinen. Olin muutenkin iloinen ja nautin elämästä. Olen muuttunut paljon. Olen varovainen nyt ihmisten kanssa. Lähes pelkään. Jos joku tulee, niin ajattelen, että mitähän tuollakin on mielessään. Enkä haluakaan enää yhteyksiä. Mieluummin olen yksin. Jos joku tulee, niin itselläni on se asenne nyt, että lähde hiiteen. Uskon sanontaan, että kiusatusta tulee kiusaaja. Vaikka en itse sillä tavalla varsinaisesti ole kiusattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta pahalta säästyy, kun erakotuu. On aikaa myös huolehtia itsestään. Ihana, että on tällainen valinta olemassa.
Minulla on se etten välitä oikein mistään jos olen pitkään yksin (käyn kyllä töissä). Jää tehtäviä tekemättä,tavaoita kasaantuu, hiukset kasvavat yli, juutun sisälle.
Että vaikka ihmisiin liittyy ristiriitaa niin ei erakkouskaan ongelmatonta ole. En myös halua alkaa ajatella muita "pahoina". En siis halua ruveta valehtelemaan itseäni lohduttaakseni. On paljon tyyppejä jotka voisin halutakin ystäväksi, en vaan osaa olla itse aloitteellinen. Viime kerran kun olin erehdyin toisen luonteesta ja se masentaa.
Eli erakkous ei voi perustua itsepetokseen eikä ihmisvihaan. Johonkin harrastamiseen tai luovaan työhön taas hyvinkin. Siihen että osaa nauttia ihmisten läheisyydestä kun til
Ei, mulla ei ole tapana satuttaa muita naisia. Jos johonkin petokseen ryhdyn niin petän silloin puolisoani syystä,että hän petti ensin. En halua olla kenenkään toisen naisen syvä suru ja kyyneleet.
Tuntuu kuin monen ihmisen sisällä asuisi pieni paholainen. Ihmisten kanssa olo on ironista. En tykkää ihmisistä.
En tykkää ihmisistä, kun niile on se seksi niin tärkeää. Itseäni ei kiinnosta. Ei millään uskota sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai muita ihmisiä tarvitse nähdä jos ei halua?
Ei kai pitäisikään, mutta olen huomannut, että ihmiset sanovat aika pahasti, jos minulla ei ole mitään aivan käsittämättömän hyvää syytä olla näkemättä heitä. Jos siis olen lomalla tai vapaalla muuten vain, enkä halua nähdä ketään, minussa on jotain vikaa tai kavereissa on jotain vikaa, kun en halua lähteä johonkin. Se, etten jaksa, tulkitaan masennukseksi tai välinpitämättömyydeksi. Se, etten halua, on muiden mielestä vain epäkohteliasta ja tympeää käytöstä. Pitäisi olla koko ajan joku ihme veruke, hyväksyttävä syy olla lähtemättä.
Minulle täydellinen viikonloppu olisi laittaa perjantaina kaikki puhelimet ja tietokoneet kiinni, katsoa viikonloppu telkkaria tai lukea, syödä hyvin (YKSIN!), käydä lenkillä/kävelyllä/uimassa, kuunnella musiikkia. Jo se, että pitäisi mennä jonkun toisen
Ootko tosi nuori vai miksi koet olevasi muille selityksen velkaa? Ei on ihan kokonainen lause. Jo Suomessa muutto vieraalle paikkakunnalle riittää siihen, ettei tarvii ketään tavata, kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai muita ihmisiä tarvitse nähdä jos ei halua?
Ei kai pitäisikään, mutta olen huomannut, että ihmiset sanovat aika pahasti, jos minulla ei ole mitään aivan käsittämättömän hyvää syytä olla näkemättä heitä. Jos siis olen lomalla tai vapaalla muuten vain, enkä halua nähdä ketään, minussa on jotain vikaa tai kavereissa on jotain vikaa, kun en halua lähteä johonkin. Se, etten jaksa, tulkitaan masennukseksi tai välinpitämättömyydeksi. Se, etten halua, on muiden mielestä vain epäkohteliasta ja tympeää käytöstä. Pitäisi olla koko ajan joku ihme veruke, hyväksyttävä syy olla lähtemättä.
Minulle täydellinen viikonloppu olisi laittaa perjantaina kaikki puhelimet ja tietokoneet kiinni, katsoa viikonloppu telkkaria tai lukea, syödä hyvin (YKSIN!), käydä lenkillä/kävelyllä/uimassa, kuunnella mus
Mä oon feidannut itseni pikku hiljaa pois raskaista ihmissuhteista. En vastaa puheluihin enkä nyt enää viesteihinkään. Mua on käytetty niin paljon hyväksi ja selkäänpuukotettu, että nyt on mun vuoro.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monelta pahalta säästyy, kun erakotuu. On aikaa myös huolehtia itsestään. Ihana, että on tällainen valinta olemassa.
Minulla on se etten välitä oikein mistään jos olen pitkään yksin (käyn kyllä töissä). Jää tehtäviä tekemättä,tavaoita kasaantuu, hiukset kasvavat yli, juutun sisälle.
Että vaikka ihmisiin liittyy ristiriitaa niin ei erakkouskaan ongelmatonta ole. En myös halua alkaa ajatella muita "pahoina". En siis halua ruveta valehtelemaan itseäni lohduttaakseni. On paljon tyyppejä jotka voisin halutakin ystäväksi, en vaan osaa olla itse aloitteellinen. Viime kerran kun olin erehdyin toisen luonteesta ja se masentaa.
Eli erakkous ei voi perustua itsepetokseen eikä ihmisvihaan. Johonkin harrastamiseen tai luovaan työhön taas hyvinkin. Siihen että osaa nauttia ihmisten läheisyydestä kun til
En pysty eläytymään muuten kuin että mulle tulisi todella likainen ja ruma olo tuollaisesta.
Miksi ihmeessä joku randompaneminen antaisi mitään merkitystä elämään? En ole koira.
Elän vihdoinkin itselleni. On vaan niin parasta. Käytän kaiken vapaa-ajan ja rahat itselleni. Enää ei kukaan hauku syyttä suotta, eikä tarvi olla kenenkään energiasyöpön kanssa tekemisissä, eikä joudu millään muotoa hyväksikäytetyksi.
Haluan erakoitua uskovaisesta suvustani, jotka harrastavat seksiä niin kuin eläimet ja lisääntyvät kuin punasilmäkanit ja ovat kotona lasten kanssa. Kehtaavat minua haukkua itsekkääksi, hunsvontiksi ja vaikka miksi, kun en tunne tarvetta lisääntyä. Vaikka olen työssäkäyvä ja kunnon kansalainen. Ja kaikki muut asiat kiinnostavat enemmän kuin seksi. Mieskin minulla on, eikä ole mikään seksinvonkaaja.
Erakkous parasta ja tervemenoa kyltti ovelle sekä en kaipaa seuraa paita päälle.
En enää jaksa ihmisiä. Aina vaan saa osakseen ikävää käytöstä ja kaikenlaista omahyväisyyttä.
Ihmiset ovat inhottavia. Halveksivat toisia ja kehuvat itsellään, vaikka ei olisi aihetta. Aina ollaan itseä korostamassa ja toista halveksimassa. En jaksa olla ihmisten kanssa. Tulen huonovointiseksi. Itse en korosta itseäni ja ollaa toista. Viihdyn erakkona.