Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Asun kaupungin keskustassa ja elän kuin haamu, vailla ystäviä tai ketään. Tämä on oma valintani, nautin tästä vapaudesta kun ei tarvitse kantaa huolta muista ihmisistä. Käyn raksalla töissä ja se onkin melko itsenäistä työtä eikä tarvitse tuoda töitä kotiin. Kodistani olen tehnyt linnakkeen, jossa kaikki mukavuudet ja harrastukset. Aion hankkia vielä kissan kaveriksi. Tällä tavoin olen päättänyt elää, vailla huolta huomisesta, vaikka loppuun asti.

HienoaIhanaa elämää linnaasi😀

Haluan pysytellä aika lailla syrjässä kaikesta ja olla hiljaa omissa oloissani. Niin ei tule ongelmia, väärinymmärryksiä ja riitoja. Yksinolo ja oma rauha sitä parasta. Vain välttämätön paha ihmisten kanssa. Ei kiinnosta niiden elämä, sairaudet, lapset, toisista pahan puhumiset, omahyväisyys tms. Laadukkaampaa käyttää aika itselleen ja töissä tehdä töitä, eikä mitään turhia lätinöitä. Harvoin ihmisiltä mitään hyvää saa. En kaipaa tervehtimisiä ja säästä puhumista. Päivä paistaa tai ei paista ilman niitäkin. 

Parempi, kun erakoitua ja muuttuu ihan hiljaiseksi ja elelee vaan omissa oloissaan. Säästyy monelta pahalta. Mutta töissä olen kyllä aina tykännyt käydä. 

En itse usko kenenkään puheita ja olen varma, että kukaan ei usko minunkaan puheita. Ollaan näennäisen ystävällisiä päällisin päin, mutta ajatellaan kaikkea pahaa kuitenkin toisista pohjimmiltaan. Heti, kun selkänsä kääntää, niin puukkoa tulee takaapäin. Luotto on mennyt kaikkiin. Erakkous on paras elämäntapa. Yksinolo on rikkaus. Kun sen on oivaltanut, niin siitä ei halua enää luopua. Jos luottaa ihmisiin, niin putoaa korkealta ja kovaa. Kun ei luota eikä ole tekemisissä, niin mielenrauha säilyy. 

Minun ympärillä on aina pyörinyt ilkeitä ihmisiä. En ymmärrä, että mitä pahaa olen tehnyt, että karma kostaa näin. Anoppi, siskoni, työkaverini, ex mieheni, entinen kaverini älyttömän ilkeitä ihmisiä. Sitten, kun mitta tulee täyteen, niin sanon niin pahasti, että pääsee eroon. Olisi voimavara, jos olisi siunattu mukavilla ihmisillä ympärillä. En enää uskokaan, että sellaista onnea elämä minulle toisi. Enkä halua enää oikein ollakaan kenenkään kanssa. Yksinolo on ihanaa kaiken jälkeen. Arvostan tällaista mahdollisuutta. 

Monelta pahalta säästyy, kun erakotuu. On aikaa myös huolehtia itsestään. Ihana, että on tällainen valinta olemassa. 

Minäkin vaihdoin koiralenkkireittiä jotta en varmasti näe naapureita yms. Ihana kävellä koirien kanssa rauhassa.

En oikein edes ymmärrä, että miten muuten voisin elää kuin erakkona. Olen aikoinani yrittänyt tutustua ihmisiin. Ottanut yhteyttä. Mennyt käymään kylässä jne. Mutta olen saanut ikävää kohtelua. Jotenkin tuntuisi enää omituiselta olla ihmisten kanssa tekemisissä. Olen tavallinen työssäkäyvä ihminen. Vapaa-ajat vietän itsekseni. 

Vaikka vanha ketju niin sama juttu.En jaksa enää ihmisiä ja teennäisyyttä.Olen onnellinen mieheni kanssa ja yksin.

Tälläkin hetkellä olen yksin pienessä mökissäni keskellä metsää.Sade ropisee kattoon ja kynttilä palaa.ihmisiä ei lähimaillakaan.Olen niin onnellinen täällä.Harkitsemme kaupunkitalon myyntiä ja tänne jäämistä pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vanha ketju niin sama juttu.En jaksa enää ihmisiä ja teennäisyyttä.Olen onnellinen mieheni kanssa ja yksin.

Tälläkin hetkellä olen yksin pienessä mökissäni keskellä metsää.Sade ropisee kattoon ja kynttilä palaa.ihmisiä ei lähimaillakaan.Olen niin onnellinen täällä.Harkitsemme kaupunkitalon myyntiä ja tänne jäämistä pysyvästi.

Varmasti ihanaa siellä mökissä

Voisin vaikka loputtomiin olla mökillä. Muitakin mökkejä on täällä, mutta sopivan etäisyyden päässä. Ei ole häiriöksi. Täällä on lähes melkein hiirenhiljaista. Täysin oma rauha ja vapaus. Onnellista erakkoelämää. Välillä piipahdan kylällä ja äkkiä takaisin. Kaupoissa käyn ja ruoan laitan täällä. En jää edes mihinkään kahville tai syömään. Uin, saunon, syön, teen pihahommia ja sisähomnia, ulkoilen, luen, katson telkkua, nautin luonnosta. Minulta ei puutu yhtään mitään enkä kaipaa yhtään mitään. 

Erakoitunut täälläkin. Huonoja ihmissuhteita takana. Vaikka kuin itse on hyvä, niin saa huonoa kohtelua. Pitäisikö alkaa oikein häijyksi ja ilkeäksi, että saisi parempaa kohtelua. Mieheni kanssa asun, mutta mieluiten asuisin yksin. Mutta on jotenkin turvallisempaa kuitenkin asua yhdessä ja yhteinen omaisuus. Ihan hyvä olla yhdessä, mieheni on hyvä, mutta kiukkuinen toisinaan ja määräilevä. Tienaa hyvin, niin tykkää ostaa kallista ja minä tykkään vähemmän kalliista. Haluaa päättää huonekalut jne. mitä ostetaan. Tilasin Temulta tosi kauniin eteisen kaapin, niin ei tykännyt siitä. Siinä mielessä olisi ihana oma asunto, oma vapaus ja rauha. Saisi elää ja asua juuri nii kuin tykkää ja haluaa. Parempi kuitenkin näin. Ei tiedä, että mitä tulee vastaan, jos nyt lähtisi ja aloittaisi oman elämän. Talous nyt kuitenkin kunnossa ja ihana asunto jne. Jokaisella on omat riesana elämässä. 

Haluan erakoitua siskostani. Joka on paljon laiskempi itse kuin minä ja aina haukkuu minua laiskaksi. Korjaa kaikki tekemiseni, vaikka teen kaiken paljon paremmin kuin hän. 

Surullista, mutta totta. Ei voi olla oikein onnellinen. Ja lähtökohtana ihmisten kanssa on se, että ovat omaneduntavoittelijoita, hyväksikäyttäjiä, ilkeitä jne. Jos haluaa nauttia elämästä, niin ainut keino siihen on erakkous ja omat jutut. 

Vierailija kirjoitti:

Monelta pahalta säästyy, kun erakotuu. On aikaa myös huolehtia itsestään. Ihana, että on tällainen valinta olemassa. 

Minulla on se etten välitä oikein mistään jos olen pitkään yksin (käyn kyllä töissä). Jää tehtäviä tekemättä,tavaoita kasaantuu, hiukset kasvavat yli, juutun sisälle. 

Että vaikka ihmisiin liittyy ristiriitaa niin ei erakkouskaan ongelmatonta ole. En myös halua alkaa ajatella muita "pahoina". En siis halua ruveta valehtelemaan itseäni lohduttaakseni. On paljon tyyppejä jotka voisin halutakin ystäväksi, en vaan osaa olla itse aloitteellinen. Viime kerran kun olin erehdyin toisen luonteesta ja se masentaa.

Eli erakkous ei voi perustua itsepetokseen eikä ihmisvihaan. Johonkin harrastamiseen tai luovaan työhön taas hyvinkin. Siihen että osaa nauttia ihmisten läheisyydestä kun tilaisuus osuu.

Ikävä kirjoittaa kesällä tällaista. Mutta olen täynnä vihaa ja kiukkua välillä kaikesta kokemastani ja ne johtuu ihmisistä. Ilman omaa syytäni. Näen ihmisissä nyt ilkeyden ja pahantahtoisuuden. Mieluiten erakoituisin. 

En tykkää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Mutta tykkään lukea kirjoja ihmisistä. Seurata somessa ihmisiä. Kahviloissa istua ja katsella ihmisiä. Kulkea ihmisvilinässä kaduilla ja ostoskeskuksissa. Matkustella ja harrastaa. Ihmisiä saa olla ympärillä, mutta en halua jutella niiden kanssa. Inhoan tervehtimisiä ja kuulumisten vaihtoa. Nytkin luen parhaillaan kirjaa Coco Chanelista. En halua kotiini koskaan vieraita. Haluan pitää kotini oman näköisenä ja se on vain minua varten. En rupea buunaamaan vieraita varten. Enkä muutenkaan halua huolehdittavakseni ihmisiä enkä itse tukeudu ihmisiin. Hoidan omat asiani ja muut hoitakoot omansa. 

Mä kans! 

Minulla oli aivan ihana äiti. Oli tosi ihana kaikille ihmisille. Silti sai ikävää kohtelua osakseen. Halusi vilpittömästi auttaa ihmisiä. Monesti käännettiin pahaksi kaikki. Ajattelin, että itse en ikinä halua olla noin kiltti ja hyvä kaikille ihmisille. Ja sekin, kun itse en ole halunnut koskaan omia lapsia. Niin siitäkin syytettiin äitiäni, että minut on lellitty pilalle, että olen niin itsekäs, etten tee lapsiakaan. Ei ole mitään tekemistä itsekkyyden ja pilallehemmottelun kanssa, jos ei tee omia lapsia. 

Minäkin olen erakko. Elämässäni on vaan ikävä kyllä tapahtunut traumaattisia ja ikäviä asioita, jotka ovat ajaneet erakkouteen. Jos tällaisia asioita ei olisi tapahtunut, niin en olisi erakoitunut. Nyt on hyvä näin. En enää osaisikaan olla ihmisten kanssa. Tuntuisi raskaalta alkaa sosiaaliseeraamaan. Nyt saa vaan keskittyä itseensä ja ihan omaan hyvinvointiin. Parasta seuraa joka juttuun on oma itse. Miksi pitäisi olla lenkkikaveri, pizzalle meno kaveri, mökkikaveri tms. Kivaa olla yksin.