Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Ei ihmisten kanssa voi olla. Menettää järkensä. Äärettömän ahdistavaa. Yksinolo on voimavara. 

Joo tehään silleen,tuun sulle erakkokaveriksi,kaksin yksin erakkoihminen.

Kuka on kysynyt sinun mielipidettäsi asiasta ja mistä olet saanut sellaisen käsityksen, että sinun kykysi eläytyä siihen on merkityksellistä? Voi taivas! Eikö teille syvä-autisteille ole omat linjat, täytyykö tulla syyllistämään normaaleja ihmisiä tänne? Muutenkin olisi kiva jos pidettäisiin käsitteet selvinä ja erillään, varmasti on monia autisteja jotka ovat erakkoja, mutta erakko ei todellakaan ole sama asia kuin autisti. Itse olen ihan normaali ihminen, työssäkäyvä normi-introvertti, joka on erakko. Eikö tämän ketjun voisi omistaa meidänkaltaisille ihmisille? Neuropsykiatriset häiriöt saa ihan tarpeeksi huomiota muutenkin. Mulla on herkkä klitoris ja saan ihania orgasmeja! Harrastan siis seksiä, koska se tuntuu hyvältä, toki oma dildokin kelpaa mutta joskus kaipaa vaihtelua, ilman että mies välttämättä jää ruikuttamaan jatkoa. Onko se sinulta pois? No varmaan on jos oma tavarasi on jo kuroutunut umpeen.

Eikö ole parempi rakastella ihmisten kanssa kuin vihata heitä kuten itse tunnut tekevän?  

 

Minusta on tullut vanha, kaikki ärsyttää. Parempi olla yksin. Silloin kun olin nuori, niin huomasin, että muita ärsytti minut. Ymmärrän tämän nyt. 

En jaksa minäkään enää olla kovin paljon ystävien kanssa. Yksi haluaisi että jatkuvasti mentäisiin johonkin. Olen kieltäytynyt. Tykkään olla entistä enemmän kotona omissa rauhoissani mieheni kanssa. Kai se on sitten vanhuuden merkki.

Minä olen aloittelemassa erakoitumista. Olen täyttämässä kohta 50 ja tämä on saanut pohtimaan elämää, mikä minulle tuo voimia ja iloa ja mikä tuo puolestaan surua ja kuormittaa. Tajusin, että sukulaiset ovat minulle rasite. Aina tulee riitaa, konflikteja, komentelua, sättimistä ihan tyhjästä. En vaan jaksa heitä enää. Työstäni tykkään, asiakkaat ovat ihania ja työkaverit ok, mutta se toksinen suku. Vapaa-ajalla on parasta, kun saa olla kaikessa rauhassa kotona näkemättä ja tapaamatta ketään. Lopetin kaikki sosiaaliset mediat(Facebook, insta). Sekin on tuonut rauhaa elämääni ja toivottua etäisyyttä ihmisiin.

Tämä on todella hauska ja ihana ketju. Tykkään huipusti. Ainoa sosiaalinen juttu, mistä tykkään. Muuten en sosiaalisuudesta enkä ihmisistä piittaa. Tämä ketju riittää minulle erakkouden lisäksi. Rehellistä kirjoittelua. Mies minulla on, mutta samanlainen mörökölli kuin minäkin. Puuhastelemme omia juttujamme. Onneksi käynyt siltä osin hyvä tuuri, että löytänyt toisen erakon. Viikonloppuna olisi sukulaisen tupaantuliaiset, mietin, että minkä tekosyyn keksin. Meidätkin on kutsuttu sinne. Paljon mieluummin otan parvekkeella aurinkoa senkin ajan, jos vaan paistaa. Enkä oikein pidä niistä, joilla tupaa tuliaiset ovat. On saatu kuulla kuittailua sukulaisilta ja muiltakin, kun emme ole halunneet omia lapsia. Jos olisi lapsia, niin erakkoelämä ei olisi silloin ollut mahdollista. Näin on meille hyvä. Loistava ketju tämä😀

Oma rauha parasta. Sekä aurinko ja kesä. Ihana lukea ulkona. Ikävä, jos joku tulee häiritseen. Pitää mennä piiloon. En kaipaa minkaanlaista sosiaalisuutta enkä vuorovaikutusta. Miksi pitäisi olla ystävällinen ja tervehtiä. En vaadi ihmisiltä sellaista. Mieluummin kulkekoot nokka pystyssä ohi. Kotiin en vieraita kaipaa. Enkä tykkää koskettelusta, en tarvi miestä. Kaikin puolin hyvä olla yksin. Ajatelkoot muut, mitä haluavat. 

Vanhuus tullut täälläkin. Nuorena olin liiankin sinisilmäinen ja positiivinen. En oikein edes ymmärtänyt ajatella mitään pahaa. Kaikki oli vaan kivaa. Pettymyksiäkin tuli, mutta oli ilojakin. Ihmettelin usein ihmisten tymöeyttä ja ilkeyttä. Että mikseivät nauti elämästä ja ole iloisia. Nyt tuntuu, että itse ajattelen kaikista pahaa ja inhoan, jos joku on epäsiisti jne. Enkä mielellään käy yleisissä vessoissa ja ajattelen esim. junassakin, että kukahan tässäkin on aiemmin istunut. Tai jos työpaikalla juon jostakin yleisestä kupista vettä, niin että onkohan kuppi puhdas jne. Ei sitä nuorempana tällaisia ajatellut. Nuoruuden lapsellinen naiivius on muuttunut vainoharhaiseksi varovaisuudeksi😀 Nuorena sitä saattoi lähteä noin vain jonkun kivan tyypin kanssa kahden kesken johonkin jatkoille juttelemaan. Enää ei tulisi mieleenkään ilman kunnoillista tutustumista lähteä mihinkään kahden kesken. Enää ei oikein osaa luottaa edes omaan lähipiiriin. Sellaista juoruilua ja selkäänpuukottamista. Parempi olla vanha, viisas ja erakko. Ihan kivaa näin. Mikäs sen parempaa kuin oma seura. 

Ihmiset ovat tosiaankin epäkohteliaita ja tympeitä. Aina alkaa se itsensä korostaminen ja toisen halventaminen. En halua enää että kukaan tulee lähelleni tai en mene itse kenenkään lähelle. Ei sellaista jaksa. Vaikka omat asiani ovat monesti paremmin kuin vastapuolella, niin alkaa se latistaminen. Ei se kivalta tunnu. Itse ei tee niin, yrittää kunnioittaa sitä toista. Sama toistuu tapasi sitten kenet vaan. Harva on fiksu ja jonka kanssa voi kivasti keskustella toisia kunnioittaen. Sukulaiset pahimpia lyttääjiä. Yksikin tätini, joka on kännissä alaikäisenä pamahtanut paksuksi, niin vinoilee minulle siitä, kun en ole hankkinut lapsia ja olen sen vuoksi hänen mielestään lapsellinen. Minun pitäisi kuulemma aikuistua ja hankkia lapsia. Poikansa on homo, vaikka en homoja millään tavalla paheksu. Kyllä omasta mielestäni ihan aikuinen olen. Käyn töissä, töiden ohessa opiskellut koko ajan eteenpäin. Vietän rauhallista elämää mieheni kanssa. Elän terveellisesti ja nautin pienistä asioista. Elämäni ei ole helppoa ollut, mutta olen säilyttänyt silti elämänilon. 

Ihana, että on muitakin erakoita😀En ole yksin. Kuulun tähän yhteisöön. Olen täällä mökillä yksin. Tuntuu, että en ole yksin, kun luen tätä ketjua. Tulee hyvälle mielelle tästä. Olette ihania

Ihminen ei saa olla liian kiltti. Se on surullista, mutta totta. Joutuu hyväksikäytetyksi jne. Minulla oli aivan äärimmäisen kiltti veli. Ei osannut pitää ollenkaan puoliaan. Oli aina koulukiusattu ja nekin kaverit, joita oli, käyttivät hyväksi. Työpaikallakin tehtiin ikäviä temppuja. Monet ehkä ajattelivat, että on vähän yksinkertainen, kun on niin nössykkä. Ihmiset ovat raadollisia, kun huomaavat, että toinen on nössykkä. Yritti taistella elämässä, kouluissa ja töissä. Sitten sairastui ja pääsi työkyvyttömyyseläkkeelle. Pari vuotta sitten löydettiin asunnoltaan kuolleena. Oli alle 50. Oli joku sydänperäinen kuolinsyy. Johtui varmaan tästä kurjasta elämästä. 

Samaa mieltä, pidän eläimistä ne ei oo rasittavia 

Vierailija kirjoitti:

Kuka on kysynyt sinun mielipidettäsi asiasta ja mistä olet saanut sellaisen käsityksen, että sinun kykysi eläytyä siihen on merkityksellistä? Voi taivas! Eikö teille syvä-autisteille ole omat linjat, täytyykö tulla syyllistämään normaaleja ihmisiä tänne? Muutenkin olisi kiva jos pidettäisiin käsitteet selvinä ja erillään, varmasti on monia autisteja jotka ovat erakkoja, mutta erakko ei todellakaan ole sama asia kuin autisti. Itse olen ihan normaali ihminen, työssäkäyvä normi-introvertti, joka on erakko. Eikö tämän ketjun voisi omistaa meidänkaltaisille ihmisille? Neuropsykiatriset häiriöt saa ihan tarpeeksi huomiota muutenkin. Mulla on herkkä klitoris ja saan ihania orgasmeja! Harrastan siis seksiä, koska se tuntuu hyvältä, toki oma dildokin kelpaa mutta joskus kaipaa vaihtelua, ilman että mies välttämättä jää ruikuttamaan jatkoa. Onko se sinulta pois? No varmaan on jos oma tavarasi on jo kuroutunut umpeen.

Vaikutat tosi hyvältä tyypiltä, tavataanko vaikka päiväkahvien merkeissä?

t. kieli-Keke (ukkomies)

Minulle on tullut ihmisfobia kaiken kokemani jälkeen. Ehdottomasti erakkous parasta. 

Olen aikoja sitten jo erakoitunut. Töissä käyn, mutta muuten elän täysin erakkona. Minulla on oma fantasiamaailma. Ei parempaa ole. Leikin olevani milloin mikäkin ja hauskaa on. Töissä olen realistinen ja jalat maassa. Vapaa-aikana yksin kuvittelen milloin mitäkin. En kaipaa ihmisseuraa. 

Rakastan erakkoutta. Nautin olostani pinkin sävyisessä kodissani. Tilaan itselleni ja kotiini kaikkea kaunista ja kivaa Sheiniltä ja Temulta. Kerään barbinukkeja. En tarvi ihmisiä. Töissäkäynti riittää sosiaalisuudeksi. Kiertelen kaupungilla, ostoskeskuksissa ja matkustelen yksin. Nautin olla omissa oloissani. 

EN kaipaa minkaanlaista sosiaalisuutta enkä vuorovaikutusta. Rakastaa itseään, niin ei tarvi toisilta ihmisiltä rakkautta. Haluan vaan olla yksin. Tympäisee jo se, että joku tulee tervehtimään. En kestäisi päivääkään seksiä vonkaavaa miestä. Pakolliset sosiaaliset kuviot riittävät. Vapaa-aikana oma rauha. Töissäkäynti vain rahan takia. Oma ihana rauha parasta. 

Haluan muuttua ihan hiljaiseksi ja syrjäytyä. Pääsee helpommalla. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aloittelemassa erakoitumista. Olen täyttämässä kohta 50 ja tämä on saanut pohtimaan elämää, mikä minulle tuo voimia ja iloa ja mikä tuo puolestaan surua ja kuormittaa. Tajusin, että sukulaiset ovat minulle rasite. Aina tulee riitaa, konflikteja, komentelua, sättimistä ihan tyhjästä. En vaan jaksa heitä enää. Työstäni tykkään, asiakkaat ovat ihania ja työkaverit ok, mutta se toksinen suku. Vapaa-ajalla on parasta, kun saa olla kaikessa rauhassa kotona näkemättä ja tapaamatta ketään. Lopetin kaikki sosiaaliset mediat(Facebook, insta). Sekin on tuonut rauhaa elämääni ja toivottua etäisyyttä ihmisiin.

Itsellä samaa sukulaisten suhteen. Mutta hyvin näyttävät pärjäävän vaikka ollaan ns kohteliaissa etäisistä väleissä.

Kävin kesällä pienellä paikkakunnalla joka sijaitse meren rannalla. Oli jotenkin hieno fiilis. Vapautunut.

Kotona ottaa päähän naapurit jotka kyttää. Lenkille lähtiessä tulee aina joku tuttu vastaan vaikka yritän vältellä. Ylipäätään hirveä stressi päällä koko ajan. Liikenne ja muu melu.