Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Suosittelen erakoitumista.
Voit elää Suomessakin erakkona.
Opettelet vaan sanomaan ihmisille etten nyt jaksa nähdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai muita ihmisiä tarvitse nähdä jos ei halua?
Sama fiilis. Tosin tahtoisin olla lähellä mukavuuksia koska olen niin laiska. Huomaan että nyt kun olen vihdoin ymmärtänyt että on ok olla pitämättä ihmiskontaktista, ja entisestään uuvuttavien sairauksien kanssa, olen pikkuhiljaa ruvennut erakoitumaan ja vieraantumaan ystävistäni/tutuistani. Välillä tuntuu pahalta, kun olisi kiva jaksaa, mutta suurimmaksi osaksi vain nautin rauhastani.
Sama. Mikä työ sopisi tuohon elämäntyyliin? Jos löydän sopivan työn, toteutan ajatuksen.
Erakoidu rauhassa. Ei täällä tarvi olla sosiaalinen. Mulla pari tuttua, jotka eivät juuri kotoaan liiku ihmisten ilmoille, ellei pakko ole. Ja aivan ihania ihmisiä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai muita ihmisiä tarvitse nähdä jos ei halua?
Ei kai pitäisikään, mutta olen huomannut, että ihmiset sanovat aika pahasti, jos minulla ei ole mitään aivan käsittämättömän hyvää syytä olla näkemättä heitä. Jos siis olen lomalla tai vapaalla muuten vain, enkä halua nähdä ketään, minussa on jotain vikaa tai kavereissa on jotain vikaa, kun en halua lähteä johonkin. Se, etten jaksa, tulkitaan masennukseksi tai välinpitämättömyydeksi. Se, etten halua, on muiden mielestä vain epäkohteliasta ja tympeää käytöstä. Pitäisi olla koko ajan joku ihme veruke, hyväksyttävä syy olla lähtemättä.
Minulle täydellinen viikonloppu olisi laittaa perjantaina kaikki puhelimet ja tietokoneet kiinni, katsoa viikonloppu telkkaria tai lukea, syödä hyvin (YKSIN!), käydä lenkillä/kävelyllä/uimassa, kuunnella musiikkia. Jo se, että pitäisi mennä jonkun toisen kanssa kävelylle, huonontaa kokemusta. Nautin paljon enemmän siitä, että olen yksin.
ap
Jos voitan lotossa niin ostan maata ja rakennan mökin sinne enkä tule enää ihmisten ilmoille ihan helpolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama. Mikä työ sopisi tuohon elämäntyyliin? Jos löydän sopivan työn, toteutan ajatuksen.
Mulla on jo sellainen työ. Voin halutessani tehdä töitä täysin etänä. Käyn kuitenkin enemmän ihmisten ilmoilla töissä ihan vain senkin takia, että päivissä on rytmi ja poistun kotoani. Muuten minusta voisi liiankin helposti tulla täysi erakko, joka ei oikeasti poistuisi kotoaankaan mihinkään.
ap
Mikset sitten voi erakoitua? Itse olen 42-vuotias it-asiantuntija (nainen) ja käytännössä erakko. Minulla ei ole omasta valinnastani miestä, lapsia tai ystäviä. Vanhat vanhemmat on ainoa ihmissuhteeni, ja heitä näen ehkä kerran kuukaudessa iltapäiväkahvittelun verran.
Työpaikkani olen valinnut niin että teen lähes 100% etätyötä. Missään harrastuksissa tai muissa sosiaalisissa riennoissa en käy. Asun kyllä Helsingissä, mutta eipä niistä vieraista ihmisistä haittaa erakolle ole, koska jättävät rauhaan.
Vielä haaveilen niistä itsepalvelukassallisista kaupoista, ettei tarvitsisi jaksaa edes moikata kaupan kassaa tai sanoa "en tarvi kuittia". Tosin netti-kauppahallista paljon ruokani tilaan kotiin toimitettuna muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos voitan lotossa niin ostan maata ja rakennan mökin sinne enkä tule enää ihmisten ilmoille ihan helpolla.
Tää on niin suomalaisuuden perikuva :D
Ratkaisu: muuta maalle.
Ryhdy koodariksi, kirjoittajaksi, kirjanpitäjäksi tms.
Siinä se. Kaikki hyvin.
Maalla on kivaa. voit pitää eläimiä, kasvattaa juureksia, tryffeliä, mitä vaan.
Jos siis olet tosissasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samanlainen. Viihdyn yksin, jäin työttömäksi, kaikista parasta työttömyydessä on se, ettei tarvitse vetää roolia töissä. Vaikka talous on tiukalla, psyyke on terveempi, kun ei aina tarvitse ottaa "työroolia" ja teeskennellä olevasi sosiaalinen. Tämä pakkososiaalius töissä tekee itsestäni väsyneen ja en jaksa mitään työn ulkopuolella. Olen introvertti ja en jaksa näitä yltiösosiaalisia työympäristöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai muita ihmisiä tarvitse nähdä jos ei halua?
Ei kai pitäisikään, mutta olen huomannut, että ihmiset sanovat aika pahasti, jos minulla ei ole mitään aivan käsittämättömän hyvää syytä olla näkemättä heitä. Jos siis olen lomalla tai vapaalla muuten vain, enkä halua nähdä ketään, minussa on jotain vikaa tai kavereissa on jotain vikaa, kun en halua lähteä johonkin. Se, etten jaksa, tulkitaan masennukseksi tai välinpitämättömyydeksi. Se, etten halua, on muiden mielestä vain epäkohteliasta ja tympeää käytöstä. Pitäisi olla koko ajan joku ihme veruke, hyväksyttävä syy olla lähtemättä.
Minulle täydellinen viikonloppu olisi laittaa perjantaina kaikki puhelimet ja tietokoneet kiinni, katsoa viikonloppu telkkaria tai lukea, syödä hyvin (YKSIN!), käydä lenkillä/kävelyllä/uimassa, kuunnella musiikkia. Jo se, että pitäisi mennä jonkun toisen kanssa kävelylle, huonontaa kokemusta. Nautin paljon enemmän siitä, että olen yksin.
ap
Erakkoelämän ensi askel on sinulta vielä siis ottamatta: antaa ihmissuhteiden hävitä elämästäsi. Sen jälkeen ei ole ketään joka kyselisi mitään tai olisi kiinnostunut oletko välinpitämätön tai masentunut tai mikä.
Eli siis sinun on annettava sellaisten ihmissuhteiden katketa, joiden vaatimaa sosiaalisuutta et jaksa/halua. Se vaatii "munaa" loukata toisia, sillä kyllä he loukkaantuvat väistämättä kun teet selväksi ettet enää heidän seuraansa halua. Mutta se loukkaantuminen menee ohi, ja he jatkavat elämäänsä ilman sinua, ja sinä ilman sosiaalisuuspakkoja.
- 10
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ihan samanlainen olo. Ongelma on tosin vähän erilainen, koska minulla on mies ja neljä lasta, sosiaaliset vanhemmat ja appivanhemmat, viisi sisarusta ja miehellä seitsemän sisarusta, läheisiä serkkuja ja ystäviä ja viriilit isovanhemmat ja kivat naapurit ja ties mitä.
En saa käytännössä koskaan olla yksinäni. Tai saan, mies antaa minulle aikaa, mutta se ei ole nyt ihan sama. Jos laitan kännykän viikonlopuksi kiinni, maanantaina on sata vastaamatonta puhelua ja WhatsApp-viestiä ja huolestunutta Facebook-seinäkirjoitusta, että missä ihmeessä minä olen.
Mies on yltiösosiaalinen ja haluaisi, että meillä olisi joka päivä vieraita. Käytännössä onkin, kun puolet sukulaisista asuu lähellä ja käyvät meillä jatkuvasti. Minua ahdistaa. Jaksan vieraita yleensä puoli tuntia ja lopun ajan yritän koko ajan häipyä johonkin takavasemmalle huilaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ihmisten läsnäolo/seura on paitsi ilkeää myös pahantahtoista.
Monesti perustuu vielä mahdollisesti saatavaan hyötyyn. Ei hyödyttömien kanssa monikaan vaivaudu kaveeraamaan. Se on sellainen ns. siipiveikko-ilmiö. Mitä enemmän mahdollisesti on saatavilla, sitä kiinnostavanpi kaverina.
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu: muuta maalle.
Ryhdy koodariksi, kirjoittajaksi, kirjanpitäjäksi tms.
Siinä se. Kaikki hyvin.
Maalla on kivaa. voit pitää eläimiä, kasvattaa juureksia, tryffeliä, mitä vaan.
Jos siis olet tosissasi.
En missään nimessä haluaisi ikinä muuttaa maalle. Minä nautin kyllä kaupungissa elämisestä ja siitä, että on ihmisiä lähellä. En vain halua puhua niille mitään tai olla niiden kanssa. Hmm. En silti halua mennä elokuviin, konsertteihin tai teatteriin. Haluan elää erakkona ihmisten keskellä. Maalla tulisin hulluksi.
ap
Kirjanpitäjähän joutuu olemaan asiakkaiden kanssa paljon tekemisissä, ellei tee jotain konsernikirjanpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai muita ihmisiä tarvitse nähdä jos ei halua?
Ei kai pitäisikään, mutta olen huomannut, että ihmiset sanovat aika pahasti, jos minulla ei ole mitään aivan käsittämättömän hyvää syytä olla näkemättä heitä. Jos siis olen lomalla tai vapaalla muuten vain, enkä halua nähdä ketään, minussa on jotain vikaa tai kavereissa on jotain vikaa, kun en halua lähteä johonkin. Se, etten jaksa, tulkitaan masennukseksi tai välinpitämättömyydeksi. Se, etten halua, on muiden mielestä vain epäkohteliasta ja tympeää käytöstä. Pitäisi olla koko ajan joku ihme veruke, hyväksyttävä syy olla lähtemättä.
Minulle täydellinen viikonloppu olisi laittaa perjantaina kaikki puhelimet ja tietokoneet kiinni, katsoa viikonloppu telkkaria tai lukea, syödä hyvin (YKSIN!), käydä lenkillä/kävelyllä/uimassa, kuunnella musiikkia. Jo se, että pitäisi mennä jonkun toisen kanssa kävelylle, huonontaa kokemusta. Nautin paljon enemmän siitä, että olen yksin.
ap
Erakkoelämän ensi askel on sinulta vielä siis ottamatta: antaa ihmissuhteiden hävitä elämästäsi. Sen jälkeen ei ole ketään joka kyselisi mitään tai olisi kiinnostunut oletko välinpitämätön tai masentunut tai mikä.
Eli siis sinun on annettava sellaisten ihmissuhteiden katketa, joiden vaatimaa sosiaalisuutta et jaksa/halua. Se vaatii "munaa" loukata toisia, sillä kyllä he loukkaantuvat väistämättä kun teet selväksi ettet enää heidän seuraansa halua. Mutta se loukkaantuminen menee ohi, ja he jatkavat elämäänsä ilman sinua, ja sinä ilman sosiaalisuuspakkoja.
- 10
Tässä taitaakin olla ongelman ydin. En ole yksinäinen, enkä halua olla yksinäinen. Minulla on paljon hyviä ystäviä, mutta jaksan heidän seuraansa sen 1-4 kertaa vuodessa. Jos alkaisin katkaista välejäni, menettäisin muitakin ystäviä, koska moni tuntee toisensa ja keskustelevat keskenään.
ap
Että se olisi vapaaehtoista, ei pakollista? muiden kanssa tekemisissä oleminen
Itselläni on pieni punainen mökki Kuusamossa tähtitaivaan alla, puusauna jossa saunon useita tunteja päivässä. Kalastan ahvenia jäällä, ihailen revontulia.
Jep. Ihmisten läsnäolo/seura on paitsi ilkeää myös pahantahtoista.