Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Voin pahoin ihmisten seurassa. 35 vuotiaaksi uskoin ihmisistä hyvää. Surullinen tosiasia on, että ihmiset ovat täysiä paskoja. Nauttii omasta seurasta, luonnosta, kodista jne.

Nautin suunnattomasti yksinolosta, elämästä ja kesästä. Yhtään ihmistä en kaipaa kesääni pilaamaan. Kesäloma alkoi viikko sitten. Makasin kolme päivää putkeen ja kokosin itseäni. Olin aivan piipussa. Nyt olen ollut täynnä elämäniloa. Ulkoillut, syönyt rauhassa, kuunnellut linnunlaulua, ihastellut kesää, nukkunut pitkään ja valvonut myöhään jne. Minnekään matkoille tai reissuun en lähde. Parvekkeella hoidan kukkia I ja loikoilen lepotuolissa. Nautin vasn koko kesän omasta rauhasta, hiljaisuudesta ja kiireettömyydestä. Tämän jälkeen saa taas koko vuoden raahautua puolitajuttomana töihin.

Olen aikoinani tuntenut itseni maailman yksinäisimmäksi ja surullisimmaksi ihmiseksi. Ja nykyään tunnen itseni maailman onnellisemmaksi erakoksi. Yksin olen selvinnyt elämän läpi ja saanut kaiken, mitä tarvitsen hankittua itselleni. En millään enää haluaisikaan ystäviä. On vain parhainta olla yksin.

Maailman ihaninta Juhannusta vietän ja onnellisesti yksin. Parveke, hyvä kirja, lepo tuoli, kukkia ympärillä, sokeritonta mehua juomana ja pussijauhelihakeittoa syömisenä sekä jälkiruoaksi mehujää. Aamulla kävin pitkän metsälenkin mitä upeimmassa säässä. En tykkää herkuttelusta enkä alkoholista. Ihmisistä en pidä. Eronnut olen. Lapsia enkä kotieläimiä ole halunnut. Rakastan siistiä kotia, kukkia, omaa aikaa ja rauhaa. Vietä aina kaikki juhlapäivät yksin siinä parhaimmassa seurassa eli itseni kanssa. Laatuaikaa. Hermot lepää. Inhoan sosiaalista työtäni.

Sukulaiset syyllistävöt ja pitäisi mennä käymään. Tekeepä mieli mennä, kun ensin on kettuiltu.

Mikään ei ole niin ihanaa kuin oma rauha. Kaunis, puhdas ja siisti koti. Sekä puhdas luonto. Ihmisiä, lapsia enkä eläimiä ole koskaan kaivannut ympärilleni pyörimään, elämääni pilaamaan ja sotkemaan.

Minä rakastan yksinoloa. Kaikki ihmiset ottavat vaan päähän. Ovat ärsyttäviä, rasittavia ja kuvottavia. Olen tullut niin negatiiviseksi iän myötä ihmisten kanssa. Yleensä pilaavat kaiken.

Olen kyllästynyt lähipiirini piikikkäisiin, kerskuileviin, narsistisiin ja itsekkäisiin ihmisiin. Minulta kuulemma puuttuu jämäkkyys, kun olen auttavainen, herttainen ja kiltti.

Olen iän myötä tullut itsekkääksi, haluan vaan erakoitua. Olla vaan omissa oloissaan. Hemmotella itseä. Ihmisiä en jaksa ollenkaan. Haluan vaan ulkoilla, nukkua, tehdä kotitöitä, saunoa, jumpata, syödä terveellisesti, levätä ja rentoutua. Työssä on tarpeeksi sosiaalisuutta. Oma aika on kullanarvoista. Viestitkin jo ärsyttää. Menee oma aika pilalle. Ei kiinnosta eikä innosta kenenkään jutut. Kakarajutut kaikkein vähiten kiinnostaa. Olen onnellisesti ja omasta tahdosta lapseton.

Elän vaatimatonta, askeettista ja erakkoelämää. Rakastan olla yksin. Lukea, kuunnella musiikkia ja kuntoilla. Muuta en vapaa-aikana teekkään. Minulla ei oikeastaan ole paheita. Harvoin esim. herkuttelen. Ihmisten kanssa en halua olla. Joskus olen ajatellut, että menisin luostariin. Mutta siellä ei saisi olla rauhassa. Siellä olo on aika yhteisöllistä toimintaa. Omassa kodissa voi paremmin olla erakkona. Vieraita Minulla ei käy. Pidän kotini siistinä ja tykkään, että kodissa on hyvä olla. Mutta vierailojoita en kaipaa enkä mitään muitakaan ylellisyyksiä. Tykkään syödä kevyesti ja pidän useinkin paastoja. Ulkoilla tykkään ja olla luonnon keskellä. Olen aina ollut erakkoluonne ja yksinviihtyvä. Siinä on oma hohtonsa.

Olen elämäni aikana kokenut paljon kiusaamista, hyväksikäyttöä, selkäänpuukotusta ja hylkäämisiä. 

Naisille olen ollut ilmainen terapeutti ja miehille esine, mutta kukaan ei suostu kohtelemaan minua ihmisenä ja siksi olen päättänyt valita yksinolon. 

Helppoa erakoitua jos lopettaa ulkonäöstä huolehtimisen päästäen lihomaan, rupsahtamaan eikä laittaudu enää mitenkään näyttäen mt-ongelmaiselta :D Mitä enemmän ikää tulee niin sitä vähemmän jaksan ihmisiä ja kun niillä on aina jotain ongelmia tai sitten minä olen niille ongelma kun en elä tai tee massan mukana. 

Voi kun olisin aina tajunnut elää yksin. Ihmisuhdekiekurst niin vastakkaisen sukupuolen, ystävien, sukulaisten, perheenjäsenten, työkavereiden jne. kanssa ovat olleet haasteellisia, ongelmaallia, tuottaneet surua, murhetta ja päänvaivaa jne. Paljon helpommalla ja paljon eheämpi olisin, jos olisin ollut aina erakko. Käynyt töissä, opiskellut, kuntoillut jne. Elänyt itselleni ja käyttänyt aikaa ja rahaa itseeni sekä kotiini. Minulla on paras ystävä, joka on it alalla. Erakkoluontoknen. Ei juurikaan häiritse. Hänellä on asiat ollut aina hyvin. On hieno työpaikka, hyvä ammatti, hieno asunto, hieno auto. Ei puolisoa ei lapsia ei juurikaan ystäviä. Tekee etätyötä, harrastaa ja matkustelee yksin. On ehjä ja vahva ihminen. Minä olen rikkinäinen jää aika köyhäkin ihan vaan kimuranttien ihmissuhdekuvioiden vuoksi. Nyt erakoidun ja laitan asiani kuntoon.

Mitä enemmän olen ihmisten kanssa tekemisissä ja eri työpaikkoja kierrellessäni, harrastuksissa ja opiskelupaikoissa jne. Sitä vähemmän haluan olla ihmisten kanssa tekemisissä ja erakkous houkuttaa enemmän ja enemmän. Olen totaalisen pettynyt ihmisiin ja en luota keneenkään. Haukutaan ja arvostellaan toisia, etsitään vikoja ja virheitä, ei hyväksytä erilaisuutta, korostetaan itseään jne. jne. Edessäpäin ollaan kivoja ja kun joku selkänsä kääntää, niin panettelu alkaa. Suorastaan olen alkanut inhoamaan ihmisiä. Rakastan yksinoloa. On voimaannuttavaa.

Mikään ei voita yksinoloa. Niin mahtavaa. Omat jutut ja oma rauha. Ulkoilu, kuntoilu, luonto, lukeminen. Oma suloinen koti ja kaunis luonto. Ihmiset vaan pilaa kaiken.

Yksinolo on ihanaa. On aina seesteinen ja hyvä olo. Kotona on rauhallista ja on harmoniassa itsensä kanssa. Ihmisten kanssa ollessa tunteet menevät laidasta laitaan. Yleensä aiheuttavat surullisia ja nehatiivista tuntemuksia. Ihmiset loukkaavat, tuovat pettymyksiä, tulee ongelmia, piikittelevä, ovat ilkikurisia, ovat itsekkäitä, aiheuttavat huolia jne. Ovat myös yleensä päällepäinkin epämiellyttäviä. Olen ollut elämäni varrella paljonkin tekemisissä ihmisten kanssa. Olin lähes aina stressaantunut ja kävin ylikierroksilla. Aina joku loukkasi, vähätteli, piikitteli jne. Kuvittelin, että pitää olla sosiaalinen. Miksi pitäisi? Rikkoa itsensä sosiaalisuudella, kun voi valita yksinolonkin. Yksinolo on tehnyt minut onnelliseksi. Olen kuin olisin turvakuplassa. En millään haluaisi ihmisten ilmoille, se on vain välttämätön paha. Olen sydämeltäni erakko.

Olen erakkoluonne. Onnellisesti ja vapaaehtoisesti erakko, se on totaalisesti minun juttuni. Olen yksinäisyyttä rakastava, se on voimavarani. Olen aseksuaali, aromanttinen, hedonisti, misantrooppi, introvertti, asosiaalinen. Rakastan rahaa ja omaa rauhaa. Koti, luonto, ulkoilu ja kuntoilu ovat elinehto. Ihmisiä välttelen ja suorastaan pelkään. Työ on välttämätön paha. Lukeminen ja sohva ihaninta, mitä tiedän.

Ihmiset ovat itsekkäitä. Minä, minä ja vielä kerran minä ihmisiä. Kaikki ovat tällaisia. En tykkää kenestäkään ihmisestä.

Olen huomannut, että ihmisten kanssa ollessa, sanot ihan mitä tahansa, niin se käännetään pahaksi.

Aika vilkasta tämä muiden kanssa keskustelu siitä miten haluaa olla yksin.