Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Minä en tykkää tästä yli seksuaalisesta maailmasta. Itseäni ei ole koskaan seksi kiinnostanut ei oman puolison kanssa, saatikka muiden. On kait se nyt paljon mielekkäämpää käydä yöisdä, opiskella, kuntoilla ja tehdä kotitöitä kuin harrastaa jotakin haisevaa seksiä. On paljon antoisampaa matkustella ja nähdä kauniita paikkoja ja harrastaa kaikkia kivoja juttuja kuin toisen rumaa ja haisevaa takapuolta kaivella ja pissaeimiä hinkata yhteen. On paljon ihanampaa puuhastella puhtaassa ja kauniissa kodissa, ulkoilla ja liikkua kauniissa ja puhtaassa luonnossa, kuntoilla jne. Kuin harrastaa jotakin haisevaa seksiä. Enkä kyllä ihmisistä kään pidä. Rakastan ja nautin yksinolosta.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen aika paljon erakoitunut myös tässä korona-aikana varsinkin. Käyn kyllä eräässä harrastuksessa, jossa ollaan sosiaalisia, mutta sitäkään ei aina jaksaisi. Muuten harrastan yksin ja nautin. Työtä teen täysin etänä.

Olen huomannut, että on ihmistyyppi, joka ei siedä tätä korona-ajasta seurannutta erakoitumista. Heillä on jatkuvasti vireillä joku kokoontuminen ja yrittävät saada muita liikkeelle ja yhdessä tekemään ja iltoja viettämään. He ovat pahoillaan, kun työpaikoilla ja harrastusporukoissa ei enää ihmiset kokoonnu tarpeeksi.

Itse olen se toisenlainen. Eli erakoituja, jolla ei ole enää tarvetta kokoontua kuin muutaman kerran vuodessa. Yksin on rattoisaa ja voi tehdä mitä huvittaa, milloin huvittaa.

Tuntuisi enää vaikealta asua jonkun kanssa. Elän niin itsekeskeisesti, valvon myöhään, luen paljon, syön melko vaatimatonta ruokaa. Kaikki kulutukseen perustuva poukkoilu on saanut jäädä.

Lohdutun ajatuksella että isäni oli erakkoluonne ja äitikin lopulta melko epäsosiaalinen. Ei hänellä aitoja ystäviä ollut, esitystä enemmän. Näin sen jo melko varhain. En saanut tervettä mallia ihmissuhteisiin kotoa.

En ole ihmisvihaaja. Vertailu ja esityskulttuuri vain etoo. Mihinkään alakulttuuriin en kuulu ainakaan niin että voisin rakentaa julkisivun sille. Olkoon. Hyvä näinkin, saan aikani kulumaan oikein mainiosti.

Rakastan erakkouttaIhmisten kanssa olen pakon edessä. Välttämätön paha. Ei niistä mitään iloa ole koskaan ollut, päinvastoin. Aikani yritin olla seurallinen ja sosiaalinen. Erakkous on parasta. En vaihtaisi pois tätä enää millään. Riippumatossa parvekkeella lämpimän peiton alla surffailen netissä. Herkkuja vieressä. Niin parasta kuin olla ja voi.

Töissä saan ärsytyskynnyksen ihan täyteen ihmisistä. Vapaa-aikana nautin yksinolosta. Sauna, hyvä ruoka, lukemista, herkkuja ja oma ihana vuode. Niin parasta.

On mielikuvituksen puutetta, jos ei tykkää yksinolosta. Parasta olla omissa oloissaan omien juttujensa kanssa. Tänäänkin olen viettänyt ihanaa ja rentouttavaa vapaapäivää. Pelannut palapeliä, ratkonut ristikoita, käynyt lenkillä ja tehnyt terveellisen ruoan. Loppuillasta sauna ja ammeessa loikoilua. En ole ollut minkaanlaisessa tekemisessä kenenkään ihmisen kanssa. Omaa seuraa ei voita mikään. Maailman paras tyyppi on oma itse.

Ihmiset ovat niin itsekkäitä. Minä, minä ja vielä kerran minä itse ihmisiä. En jaksa kuunnella ketään. Itselläni on hyvin asiat ja voisin kerskuakin. Mutta en vaan tykkää sellaisesta. Yksinkertaisilla asioilla kerskutaan. Tyhjät tynnyrit ne eniten kolisee. Kellä onni on se onnen kätkeköön. Rakastan olla yksin. Ehdottomasti parasta.

En jaksa/siedä/tykkää/halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Vievät kaiken energian, mutta eivät anna yhtään mitään. Luxusta olla omissa oloissaan.

Niin ihana ja rentouttava viikonloppu yksin. Löhöilyä, herkuttelua, telkkaria, musiikkia, lukemista, hyvää ruokaa, ulkoilua, nukkumista ja omaa rauhaa. Huomenna sosiaaliseen työhön akut latautuneina.

Kyllä korona-aika nosti esiin aika monessa ihmisessä piilevän erakkoluonteen. Sai ikään kuin luvan kanssa vetäytyä syrjään.

Eihän kaikki ylisosiaaliset ihmiset sitä ymmärrä, miksi joku haluaa vetäytyä täysin omaan rauhaan? Erakkoluonteet saattaa pelottaa heitä. 

Onneksi elämme demokratiassa jossa kaikki aikuiset saavat olla mitä ovat, kunhan noudattavat lakia. 

Inhoan kerrostalossa asumista kesäisin. Ihmiset istuvat pihalla penkeissä, kastelevat kukkia, kakarat temmeltävät ja kirkuvat leikkipaikalla, aina on jotkut pihalla nokat vastakkain juoruamasssa jne. Talvisin saa rauhassa kulkea pihan poikki. Nautin kesästä, mutta en ihmisistä

Minä olen alkanut hiljaiseksi. En uskalla puhua enää mitään. Tuntuu, että kaikki sanomiseni käännetään pahaksi. Kärpäsestä tehdään härkänen. Teen vain työni enkä puhu mitään.

Rakastan ja nautin olla omissa oloissani. Sosiaalinentyö riittää. Tykkään siististä kodista, kuntoilusta ja ulkoilusta. Onnellisimmillani olen näin. En kaipaa sosiaalisuutta enkä kuulumisten vaihtoa. Sellainen vain lähinnä ärsyttää. Jumala on paras ystäväni.

Minä olen aina inhonnut kaikkia ihmisiä, lapsia ja eläimiä. Ja olen sen myös suoraan sanonut. Ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä minusta ajatellaan. Pääasia, että saan olla rauhassa. Rakastan yksinoloa, lukemista ja kuntoilua. Nautin kotona olosta ja luonnosta. Käytän paitaa, jossa lukee I hate People.

Vietän koko kesän vapaata. Kolme kuukautta poissa kokonaan töistä. Olen yksin mökillä. Käyn vain välillä kaupassa ja ostoksilla. Muuten täysin erakkoelämää. Olen odottanut tätä hetkeä koko vuoden. Auto on pakattuna jo valmiiksi. En käy ehkä koko kesänä kaupunkiasunnollani. Uin, saunon, ulkoilen, veneilen, liikun metsässä ja luonnossa, luen, laitan ruokaa, grillaan, nautin kukista ja mansikoista, puuhastelen pihalla ja sisällä mökissä, istun terassilla ja laiturilla, herkuttelen jäätelöllä ja mansikoilla, käyn kyläkaupassa ja ostoksilla, nautin sateesta ja auringosta, paistan lettuja, katson elokuvia ja kuuntelen musiikkia. Ketään vierailijoita ei käy mökilläni. Aivan ihana kesä edessä.

Ihmiset ovat niin kieroja, selkäänpuukottajia, mustasukkaisia, kateellisia, katkeria, narsistisia jne. Mutta ei haittaa, kun ei ole kenenkään kanssa tekemisissä. Nauttii kesästä ja elämästä. Elämässä on paljon ihanampia asioita kuin ihmiset. Syödä jätskiä yksin keinussa tyynyjen ja peiton seassa ja surffailla netissä. Voi tätä ihanuutta!

Kyllä olen saanut kokea itse ja nähnyt myös omin silmin toisten kohdalla ihmisten pahuuden, julmuuden ja ilkeyden. Parempi, kun pysyy omissa oloissaan. Nauttii elämästä ilman ihmisten tuomaa pettymystä. Onneksi saan tehdä etätyötä nykyisin ja asun korvessa.

Erakkoelämä parasta, olet yksin aina, kotona yksiössä. Minua on kiusattu yläasteella ja 15-vuotiaana halusin olla erakko. Silloin sitä tunsi sydämessäin, että oli rauhallista, kun ei ollut turhia kavereita koulun ulkopuolella. Erakkona elän myös 30-vuotiaana nyt, ei suhteita, ei kavereita. Vanhempia näen 1 krt vko, koska eivät hekään täällä kotonani käy,miksi ravata siellä joka välissä. Erakkona on mahtavaa.

Voi asua ahtaasti ja säästää rahaa.

Voi asua niin pihisti kuin voi.

Erakkona ei tarvitse matkalaukkua, kun erakkoelämästä ei halua rantalomia.

Minä olen erakko. Ikuisesti.

Minä olen erakko mutta en ole kuitenkaan aina kotona. Teen kaikenlaista, mutta yksin. Rahaakaan ei kulu paljon kuin vain asumiseen ja ruokaan sekä muihin pakollisiin menoihin. Kaikki muut, mitä teen ovat ilmaisia. Kuten esim. Ulkoilu, avantouiminen talvella ja kesällä meressä uiminen, kirjasto, pyöräily, lenkkeily, kävely, luontoretket, näyteikkunaostokset, itseopiskelu, runojen kirjoittelu, lukeminen, hiihto, luistelu jne. Nämä töiden lisäksi. Ihmisiä on töissä ja joka paikassa, mutta en niiden kanssa ole tekemisissä. Autoa enkä mökkiä omista.

Anpppini on täysi piru. Miten voikin ola ihminen niin ilkeä. Uskon kyllä sen oman kantapään kautta kokeneena, että anopit ovat hirviöitä. Ei turhaan puhuta siitä, että anopit ja miniät eivät tule toimeen keskenään. Mieheni on täysi lammas sen kynsissä. Olisin jo ajat sitten katkaissut välit häneen, mutta mieheni takia en ole voinut. Onneksi en ole tehnyt koskaan lapsia. Ja sekös anoppia eniten rassaa, että kun pääsee elämässä niin helpolla, kun ei ole edes lapsia. En samanlaisia pikku piruja ole halunnut ympärilleni pyörimään kuin on anoppini. Minä olen sitä paitsi vielä ahkera, aina ollut työelämässä ja opiskellut siinä ohessa. Itse on maannut kotona miehen elätettävänä monet vuodet. Eikä ole käynyt ollenkaan töissä. En voi käsittää miestäni. Nytkin n kutsunut sen helvetin kääkän mökillemme viikoksi ja vielä Juhannuksen aikaan. Tietää jo etukäteen, että Juhannus on pilalla. Onneksi en käytä alkoholia, voisi olla viimeinen Juhannus molemmilla.

Minusta on tullut erakko ja nyt nautin siitä. Olin ennen sosiaalinen. Huomasin, että minusta ei pidetty, kun menin juttelemaan tai otin yhteyttä. Välillä sanottiin tosi pahastikin. En enää uskalla lähestyäkään ihmisiä. Kävin myös tiheästi ennen vanhempienikin luona, luulin, että tykkäävät kun käy kylässä ja autoinkin heitä aina jotenkin samalla. Isäni ihan suoraan sanoi lopulta, että harvenna käyntejä, haluavat olla rauhassa. Nyt itse olen sellainen kaiken kokemani jälkeen, että jos joku ottaa yhteyttä, vaikka soittaa, niin en edes vastaa. Näen ihmiset jotenkin nyt pelottavina.