Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ovat niin kieroja, selkäänpuukottajia, mustasukkaisia, kateellisia, katkeria, narsistisia jne. Mutta ei haittaa, kun ei ole kenenkään kanssa tekemisissä. Nauttii kesästä ja elämästä. Elämässä on paljon ihanampia asioita kuin ihmiset. Syödä jätskiä yksin keinussa tyynyjen ja peiton seassa ja surffailla netissä. Voi tätä ihanuutta!

Itse kyllä tajuan eläväni turvakuplassa yksinäisyydessäni. Tiedän kuitenkin että suoria ja rehellisiä ihmisiä on, ehjempiä kuin itse olen. Koetan kuitenkin päästä yhä paremmin selville niistä syistä mitkä estävät minua menemästä heitä kohti.

Olen elänyt eristyneen lapsuuden syrjäkylällä tekopyhien ihmisten keskellä. Sieltä juontaa peruskyynisyyteni josta haluaisin eroon.

Näennpaljon sosiaalisia unia, toki myös painajaisia. Unistani tajuan nykyisen elämäntapani tietynlaisen köyhyyden. Mahdoton silti sanoa pystynkö tätä muuttamaan toiseksi, kun oma kasvuympäristöni työnsi minut ikävuodet 15-40 nk semihulluksi erakoksi (pershäiriödg on helposti täyttynyt). Tiedän kuotenkin muutamia tapoihin liittyviä asioita joita haluan edelleen työstää. Ehkä jokaisella on taipumusta itsepetokseen? Aidosti hyvä ihmisyys ei ole helppoa yksinkään. Haluaisin ikääntyä niin, että voisin aidosti arvostaa itseäni. Sen saavuttaminen vaatii vielä kasvamista.

Olen kuitenkin toiveikas kun muistelen niitä aikoja missä olen joskus ollut.

Ihmisten kanssa tulee ongelmia, pettymyksiä, surua, murhetta, mielenterveysongelmia, väsymystä, päänsärkyä ja kaikkia pahoja ja negatiivisia oireita. Ei kiltti ihminen voi olla ihmisten kanssa tekemisissä. Parempi piiloutua kämppäänsä.

Kunpa minulla olisi varaa ja voisin muuttaa omaan mökkiini. Keskellä kaunista maisemaa, metsää. En kuitenkaan koskaan tule omistamaan sellaista, mutta voin unelmoida.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa minulla olisi varaa ja voisin muuttaa omaan mökkiini. Keskellä kaunista maisemaa, metsää. En kuitenkaan koskaan tule omistamaan sellaista, mutta voin unelmoida.

Kyllä voit toteuttaa unelmasi. Mökin ja tontin saa tosi halvalla pohjoisesta. Alat vain toteuttamaan unelmaasi.

Olen aina nauttinut kaikesta maailman kauneudesta. Ihmisistä en niinkään ole piitannut. Tuntuu, että pilaavat kaiken. Olen aina rakastanut kauniita paikkoja, kauniita esineitä, kauniita vaatteita jne. Kyllä on kauniita ihmisiäkin, mutta kun suunsa avaavat, niin kauneus katoaa. Puhuvat niin hassuja. Kyllä kaunis luonto ja rauha on kaiken A ja O. Mökki, järvi ja luonto ovat vaan niin parasta.

Olen erakoitunut ihmissuhteissa tapahtuneiden ongelmien, väärinkäsitysten, pettymysten jne. Seurauksena. Voin sanoa, että elämäni parhainta aikaa elän. En kaipaa seuraa. Nautin suunnattomasti rauhasta ja omista jutuistani. Voin hyvin psyykkisesti ja fyysisesti.

Minulle on valtava voimavara yksinolo. Nautin suunnattomasti. Voisin vallan mainiosti viettää loppuelämäni yksin. Enkä tuntisi itseäni ollenkaan yksinäiseksi. Harmi ettei siihen ole mahdollisuutta. Yksin ollessani tunnen itseni rikkaaksi ja onnelliseksi. Ihmisten seura ihan niinkuin latistaa minut.

Odotan niin kovin eläkkeelle pääsyä ja sitten ostan itselleni mieheni kanssa oikean unelma erakkoasunnon. Vielä on eläkkeelle 9 vuotta ja kymmenen kuukautta aikaa. Jotenkuten raadan siihen asti. Olen ihan terve vielä ja toivottavasti sitten eläkkeelläkin on terveyttä. En poistu kotoani minnekään. Laitan sinne kaikki, mitä tarvitsen. Kuten esim. Poreamme, uima-allas, kuntoilulaitteet, sauna tietenkin, oma iso piha, kasvimaa, perunamaa, mansikkamaa, marjapensaita, kasvihuone, metsää ja joki lähellä, kanoja jne. Siellä marjastan, sienestän, ongin, laitan ruokaa, saunon, uin, kuntoilen, kävelen jne. Ihana unelma elämä odottaa.

En ole koskaan onnistunut ihmissuhteissa. Nykyään rakastan erakkoutta. Pakko on töissä käydä, mutta sisäisesti erakko olen silti. En tule ollenkaan juttuun ihmisten kanssa.

Onneksi olen saanut katkaistua kaikki sillat takanani. Nyt saan olla rauhassa erakkona. Ei tarvi enää väkipakolla olla ihmisten kanssa tekemisissä. Eläkkeellä ei tarvi enää ihmissuhteita, ei työpaikkoja, ei opiskelupaikkoja eikä jonninjoutavia kissanristiäisiä. Saa rauhassa elää itselleen. Vihdoinkin on vapaa kaikista sosiaalisista kuvioista ja ympyröistä. Saa ihan suoraan sanoa, että haluaa olla rauhassa että seura ei kiinnosta. Ei tarvi pelätä, että menettää työpaikan, kun joku suuttuu ja loukkaantuu eikä tarvi pelätä, vaikka minkalaisia juoruja pistettäis liikkeelle. En kaipaa mitään muuta kuin omaa rauhaa ja yksinoloa. Lepoa ja unta. Syömistä ja nukkumista. Lukemista ja musiikkia. Kotonaoloa ja hiljaisuutta. Saunomista ja itsensä hemmottelua.

Minusta on tullut erakko. En enää uskalla lähestyä ketään. Ennen tykkäsin jutella ja olla ihmisten kanssa. Usein sain kylmäää kyytiä. Ihmiset tykkää olla erakkona. Nyt olen erakko erakkojen joukossa. Lähinnä pelkään ihmisiä. Vetäydyin kuin kuoreeni, kun joku yrittää lähestyä. Olen nyt itse se tympeä ja tyly.

Jokaisen ihmisen sisällä on piru.

Vierailija kirjoitti:

Kirjanpitäjähän joutuu olemaan asiakkaiden kanssa paljon tekemisissä, ellei tee jotain konsernikirjanpitoa. 

Koodarista nyt puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Ihmisten läsnäolo/seura on paitsi ilkeää myös pahantahtoista.

Suuri osa ihmisistä on k-päitä. Rakastan yksin oloa. Minullakin on muutama pitkäaikainen tosiystävä, jotka eivät vie energiaa vaan lataamme akkujamme molemmin puolin, ja tapaamme välillä useammin, välillä pari kertaa vuodessa. Sukulaisia näen joskus vain vuosien välein.

Vapaa-aikana luen, kirjoitan, opiskelen, katson leffoja, kuljen luonnossa, valokuvaan. Nautin. Ihanaa. En haluaisi olla pintaliidon rakastaja, mutta suon jokaiselle oikeuden olla oma AITO itsensä ja elää omalla itselleen istuvalla tavallaan.

Minulla on ollut uskomattoman huono tuuri ja kova elämä nimenomaan toisten ihmisten osalta. Minua on haukuttu enemmän kuin laki sallii. Olen ajautunut erakkouteen. Minulla on nyt vahva suojamuuri ympärilläni ihmisiä vastaan. Olen kova kuin kivi. Sydämeni ja kotini portit eivät aukene kenellekään. Ihan syyttä suotta haukuttu. En ymmärrä, mikä minussa ärsyttää. Kerran ihan rukoilin, että aina kun joku on ilkeä, niin kostaispa Karma hänelle ja saisi näpäytyksen. Sitten niin alkoi tapahtumaankin. Ihan pelästyin. En ole paha enkä ilkeä irse, mutta rajansa kaikella haukkumisella. Iso siskoni on ollut pahin piikittelijä. Hänelle tuli syöpä. Entinen miesystäväni oli täysi piru. Hän joutui kolariin. Työpaikalla oli pahimmanlaatuinen ilkimys, joka otti minut silmätikukseen. Oli ehkä kateellinen, kun olen nopea ja hyvä työssäni. Alkoi levittämään valheita. Hänelle tuli ero. Nykyinen anoppini on hirveä. Huomauttelee joka asiasta. Hänkin ajoi kolarin. Ystäväni haukkuu minua pinnalliseksi, kun on itse uskovainen. Sai burnoutin töissä ja jäi sairaslomalle. Tuntuu niinkuin olisin paholaisten ympäröimänä. Joillakin tuntuu, että on vaan ihania ja vieläkin ihanampia ihmisiä ympärillä. Minulle niitä ei ole siunaantunut. Juna-asemalkakin olin yksi päivä, niin eiköhän tullut täysin outo ukko haukkua räksyttämään viereen. Olin liian värikkäästi pukeutunut ja häntä otti silmiin se. Ei kuulemma voi sietää vaaleanpunaista pantteri, kun minulla oli pinkkiä päällä. Se on lempivärini. Puheääntäni on haukuttu teennäiseksi, hymyilen liikaa, olen kuulemma ikiteini jne. jne. Nyt on vaan mittari I tullut täyteen. Olen ihmisvihaaja ja erakko tästä lähtien. Mies on kuvioissa vielä toistaiseksi.

Kesä, mökki, aurinko, vene, järvi, sauna, musiikki, ruoka ja kukat ovat mahtavaa seuraa. Ketään en kaipaa tätä asetelmaa pilaamaan. Vietän kesän näin.

Ei kait nyt ihmisistä voi tykätä. Kunhan työnsä tekee. Ei kait minustakaan kukaan tykkää. Riittää, että kaikki hoitavat työnsä. Ei sen kummempia tykkää isiä tarvita. Hyvä, että voi sietää ketään. Rahan takia kait sitä töissä käydään, vaikka olisi kuinka hoitoalallakin. Tuskin kellään mitään kutsumusta mihinkään työhön ole. Itse en ainakaan löydä ihmisistä mitään hyvää. Vain pakon edestä olen tekemisissä.

Minä rakastan olla omassa kodissani. Kotini on täynnä iloa. Ihmisiä en sinne iloani pilaamaan kaipaa. Herään joka aamu onnellisena. Päivän vietän onnellisena. Ja illalla pistän onnellisena nukkumaan. Olen onnellinen erakko. Kotini on sekä työpaikkani että kotini. Luojan kiitos, että saan tehdä etätöitä. Parasta.

Olen kyllä tässä koronan aikana vetäytynyt enemmän omiin oloihini. Erakoksi en voi kyllä itseäni ainakaan vielä kutsua, mutta kiinnostus viettää aikaa ihmisten kanssa on kyllä pudonnut entisestään. Syynä tähän ei ole se, että vihaisin tai pelkäisin muita ihmisiä, mutta suurin osa ihmisistä ei ole kovin kiinnostavia ja ovat ajatusmaailmaltaan ihan erilaisia. Monet ovat myös ihan suoraan sanottuna typeriä ja rasittavia, ja tällaisten ihmisten kanssa ei jaksa viettää kovin paljoa aikaa ellei ole pakko. Sellaiset hypersosiaaliset ihmiset jotka vaahtoavat jatkuvasti jostain ovat myös ärsyttäviä jos heitä joutuu kuuntelemaan paljon.

On minulla tosin ollut aina vaikeuksia muodostuu pysyviä ihmissuhteita, ja läheisiä kavereita ei ole koskaan juurikaan ollut. Olen tämän vuoksi oppinut ajan myötä nauttimaan omasta seurastani. Nyt korona-aikana olen vain oppinut nauttimaan yksin olosta entistä enemmän.

Monia asioita voi myös tehdä ihan hyvin yksinkin. Esim. kävin viime kesänä pitkällä erävaellusreissulla yksin. Tuollaiseen tietysti liittyy omat riskinsä, mutta toisaalta se itsenäisyyden tunne jota tuollainen aiheuttaa on aika vapauttavaa.

Opiskelijana tuli toisinaan käytyä aika paljon opiskelijabileissä ja tapahtumissa, mutta tuntuu ettei noista lopulta jäänyt juuri mitään käteen. Lähinnä lyhytkestoisia ja pinnallisia ihmissuhteita, jotka lakkaavat olemasta sillä hetkellä kun noissa riennoissa käymisen lopettaa.

Vierailija kirjoitti:

Odotan niin kovin eläkkeelle pääsyä ja sitten ostan itselleni mieheni kanssa oikean unelma erakkoasunnon. Vielä on eläkkeelle 9 vuotta ja kymmenen kuukautta aikaa. Jotenkuten raadan siihen asti. Olen ihan terve vielä ja toivottavasti sitten eläkkeelläkin on terveyttä. En poistu kotoani minnekään. Laitan sinne kaikki, mitä tarvitsen. Kuten esim. Poreamme, uima-allas, kuntoilulaitteet, sauna tietenkin, oma iso piha, kasvimaa, perunamaa, mansikkamaa, marjapensaita, kasvihuone, metsää ja joki lähellä, kanoja jne. Siellä marjastan, sienestän, ongin, laitan ruokaa, saunon, uin, kuntoilen, kävelen jne. Ihana unelma elämä odottaa.

Voin sanoa että yhdeksän vuoden päästä eletään aikaa jolloin kukaan ei omista enää edes omia mökkejään. Nauti nyt kun vielä ehdit. Itse myisin kaiken ja reissailisin.