Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Onko muita ihmisvihaajia? Täällä yksi ilmoittautuu. En vaan yhtään kestä ihmisiä. Ärsyttää kaikki.

Elämäni on aina pyörinyt töiden, opiskeluiden, kuntoilun ja kotitöiden parissa. Se aika, mikä tästä on jäänyt, niin olen halunnut vain elää itselleni. En ole kaivannut muuta sosiaalisuutta. On henkireikä I, että saan olla yksin, sen ajan, mitä näiltä kaikilta puuhilta jää. Käytän sen musiikin kuunteluun, lukemiseen, ulkoiluun, telkkarin katseluun, syömiseen ja nukkumiseen. Parasta. Ihmisiä en kaipaa. En ole koskaan pitänyt ihmisistä. Ne ovat välttämätön paha töissä ja opiskelussa. Ihmisten kanssa olemisesta seuraa vain ongelmia. Oma rauha, koti, musiikki ja lukeminen antaa minulle paljon enemmän.

Olisi kiva kuulla ihmisistä, joilla ihmissuhteet onnistuvat ja nauttivat ihmisten kanssa olosta ja jopa rakastavat ihmisiä. Minulle tulee pettymyksiä pettymysten perään. Suorastaan pelkään ihmisiä. Minun on pakko erakoitua, että säilytän järkeni. Tein vasta ihan mitättömän ja pienen virheen töissä. Tästä virheestä ei tiennyt kuin yksi ainut henkilö. On niin mukava edessäpäin. Seuraavana päivänä koko talo tiesi virheestäni. Korjasin virheen ja siitä ei aiheutunut mitään haittaa kenellekään. Tämä on kuitenkin pienintä pahaa, mitä elämässäni on sattunut. Elämä ilman ihmisiä olisi paljon helpompaa. Haaveilen niin lottovoitosta, se ratkaisisi kaikki ongelmani kerralla. Voisin erakoitua totaalisesti. Lopettaa työt heti paikalla. Talous olisi kunnossa ikuisesti. Ihmisiä en kaipaisi. Harrastaisin kotoa käsin kaikkea. Unelmia pitää olla.

Noin voi sanoa ihminen, jolla ”tarpeen tullen” on ihmisiä lähellään. Jos on oikeasti yksinäinen niin voisi pitää suunsa kiinni.

Nainen 50v. kirjoitti:

Miksiköhän me ollaan yleensä naisia,jotka halutaan erakoitua..?? oliskohan syynä se että ollaan väsyneitä palvelemaan kaikkia ihmisiä joka päivä,ja se arvostus! Kukaan ei edes huomaa kun pikkulasten äiti ei nuku paljoakaan,varsinkin jos on vaikka jonkun lapsen synttärit..kukaan ei auta! Pitää käydä töissä ja se kaikki sen lisäksi..Tuttu tunne menneisyydestä,eipä käy kateeksi teitä naisia joiden sukulaiset tulee valmiiseen pöytään..minä oon jo vanha ja lapset aikuisia..Joskus mietin että kun vuorokaudessa on vaan 24 tuntia..ja kukaan ei auta..Nainen ei saa olla väsyny ym..Jopa robotti saa hajota,mutta nainen ei..väsymyksestä.Sellasta se oli.

Naiset ovat itse tiensä valinneet ja taakkansa ottaneet. Miehille sitä vielä yritetään sysätä, aivan kuin miehet olisivat syntyneet naisia palveleemaan ehdoitta.

Vierailija kirjoitti:

Jep. Ihmisten läsnäolo/seura on paitsi ilkeää myös pahantahtoista.

Nimenomaan ja juurikin näin. Harvoin ihmisten kanssa olemisesta saa hyvänmielen. Yleensä pahanmielen ja vielä pitkäksi aikaa. Karttelen ja välttelen ihmisiä sen minkä kerkeän, jotta pysyisin kunnossa. Kotona puuhastelu, luonto, ulkoilu, lukeminen, sauna, uiminen tekee olon hyväksi. Töissäkin on niin ikävä, aina otetaan joku hampaisiin ja puhutaan pahaa. Tuntuu, että kaikki asiat käännetään pahaksi. Tosi negatiivista sakkia.

Minua kuvottaa, ällöttää ja oksettaa kaikki ihmiset. Ihmiset ovat vaan seksin, tupakan, alkoholin, kahvinjuonnin ja ylensyönnin perään. Ei jakseta kuntoilla, ollaan laiskoja töissä jne. En vaan jaksa elollisia olentoja ollenkaan. En halua katsella, saatikka, jos alkavat puhumaan jotakin, niin en jaksa kuunnella. Elollisista olennoista kukat, kasvit, luonto, metsä, joet, järvet jne. Ovat ihania. En tiedä, että johtuuko ihmisvihani kiusaamisesta, jota olen kokenut paljon. Ihmisiähän ärsyttää, jos joku elää puhtaasti ja hyvin. Kuntoilee sekä on tunnollinen ja ahkera. Nauttii elämästä ja on iloinen.

Töissä käyn. Vapaa-aikana erakko. Erakkous antaa minulle paljon enemmän kuin ihmiset. Jos tarvin seuraa, niin menen vaikka kahvilaan, kampaajalle, kuntosalille, lenkille, pizzeriaan tms. Tämän läheisempää ihmisseuraa en kaipaa. Olen silloin ihmisten seurassa, mutta en halua jutella tai tutustua sen kummemmin kenenkään. Kotona sitten luen, kuuntelen musiikkia, katson telkkaria jne. Tykkään sellaisesta ihmisseurasta. Läheisempää ihmisseuraa en kaipaa.

Minäkin olen jo pari vuotta suunnitellut ainakin jonkin asteista erakoitumista, ja nyt olen ehkä hiukan saanut edistettyä asiaa, sillä koronan takia muun muassa työni loppui ja on myös ollut helppo hankkiutua eroon muutamasta henkilöstä, joiden kanssa oltiin ennen koronaa yhteydessä lähes päivittäin. Toisaalta en olisi halunnut heitäkään suututtaa, mutta minkäs minä sille voin, jos he suuttuvat koronan takia ihan oudoista asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Nainen 50v. kirjoitti:

Miksiköhän me ollaan yleensä naisia,jotka halutaan erakoitua..?? oliskohan syynä se että ollaan väsyneitä palvelemaan kaikkia ihmisiä joka päivä,ja se arvostus! Kukaan ei edes huomaa kun pikkulasten äiti ei nuku paljoakaan,varsinkin jos on vaikka jonkun lapsen synttärit..kukaan ei auta! Pitää käydä töissä ja se kaikki sen lisäksi..Tuttu tunne menneisyydestä,eipä käy kateeksi teitä naisia joiden sukulaiset tulee valmiiseen pöytään..minä oon jo vanha ja lapset aikuisia..Joskus mietin että kun vuorokaudessa on vaan 24 tuntia..ja kukaan ei auta..Nainen ei saa olla väsyny ym..Jopa robotti saa hajota,mutta nainen ei..väsymyksestä.Sellasta se oli.

Naiset ovat itse tiensä valinneet ja taakkansa ottaneet. Miehille sitä vielä yritetään sysätä, aivan kuin miehet olisivat syntyneet naisia palveleemaan ehdoitta.

Mutta naiset on. Nainen voi elää ilman omaa elämää ja tappaa itsensä työllä palvellen miestä, mutta mies ei pistä tikkuakaan ristiin naisen eteen. Miestä ei ole oikein tehty mihinkään. Se vain on passattavana. Toivottavasti naiset lopettaa miesten palvelemisen. Ei pidä tehdä sellaisen eteen mitään mikä ei tee sinun eteesi.

Täällä yksi erakko ilmoittautuu. Parasta. Luxusta. Ihmisiltä olen saanut paljon enemmän pahaamieltä ja negatiivisuutta kuin hyväämieltä. Olen tajunnut, että oma itse on paras ystävä. Harmi, että siinä meni niin kauan aikaa. Osittain rikkouduin ihmissuhteissa ja työelämässä. Onneksi saan tehdä nyt itsenäistä työtä. Tajusin vaihtaa hoitoalan helvetin hankalien työkavereiden ja narsistipomojen siivittämänä ihanaan vapauteen. Oma miehenikin oli aikoinaan tyranni. Toki kivojakin ihmisiä on ollut elämän varrella, mutta ovat vähemmistöä. Oma rauha ja vapaus, siisti koti, ulkoilu, lenkkeily, metsä, sauna, hiljaisuus antavat minulle erittäin suuren ilon. Mihin ihmisiä, ystäviä tarvii!? Ei yhtään mihinkään.

Elämäni on noussut huimaan nousuun, kun olen lopettanut yhteydenpidon ihmisiin. En ole suoraan sanottua saanut niiltä yhtään mitään muuta kuin kaikkea negatiivista. Paljon onnellisempi olen, kun ajattelen vain itseäni ja omaa hyvinvointiani. Koti, kuntoilu, ulkoilu, yksinäisyys on erittäin ihanaa ja antoisaa. Ihmiset tuntuvat jotenkin niin ääliöiltä. Olen itse paljon fiksumpi ja olen antanut niiden aina hyppiä silmille. En ole tajunnut elämän raadollisuutta. Luulin, että ihmiset ovat yhtä reiluja kuin olen itsekin. Kaikkea sitä kuvitteleekin. Työ riittää sosiaalisuudeksi. Tänäänkin on ollut rentouttava vapaapäivä. Ensin kuntoilua kotonani olevilla kuntoilulaitteille. Sitten sauna ja poreammeessa loikoilua ja sen jälkeen hierontanojatuolissa makoilua. Olen kuin eri ihminen. Kyllä tämä päivä ihmisten kanssa oleilun voittaa. Huomenna vahvana huonoilmapiiriseen työpaikkaan.

Korona-aika on luxusta minulle. Parasta aikaa elämässäni. Tykkään kulkea piiloutuneena maskin taa ja tykkään myös, että muillakin on kasvot. Ihmiset eivät vaan koskaan ole minua kiinnostaneet. Saa tehdä etätyötä. Ei tarvi olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Kaupoissa, kampaajalla, ostoskeskuksissa on väljää ja vähän ihmisiä. Kaikki kulkemiset ja menot on rajoitettu minimiin. Nautin luonnosta, metsästä, ulkoilusta. Rakastan olla kotona, pitää kodin siistinä, lukea, syödä hyvää tuokaa, kuunnella musiikkia, katsella telkkua, saunoa, olla vain itseni kanssa. Nautin hiljaisuudesta, rauhasta, järjestyksestä, omasta ajasta ja tilasta, yksinäisyydestä, kauniista kodistani, kukista, koristeista, tauluista, kynttilöitä. Ihana nukkua, levätä, kerätä voimia, elää vaan itselleen. Matkustelua, elokuvissa käyntejä, kahviloissa ja ravintoloissa olemista en kaipaa enkä ole tykännyt sellaisista muutenkaan. Ihmisistä en ole pitänyt koskaan. Korona on ollut mielenterveydelleni parasta lääkettä. Pelottaa, kun korona on ohi. Taas alkaa hirveä ihmismassa- ja sosiaalinen hössötys. Kammottavaa. Toivottavasti korona jatkuu koko loppu elämän. Tämä on elämää.

Toteutimme mieheni kanssa erakko haaveemme. Muutimme pois pääkaupunkiseudulta reilun tunnin ajomatkan päähän asumaan, lähes uuteen ja tilavaan asuntoon. Todella halpa asunto verrattuna pääkaupunkiseudulla oleviin asuntoihin. Kaksikerroksinen rivitalo. Yläkerrassa parveke. Yksi huone minulla. Yksi huone vaatehuoneen. Oma kylpyhuone ja vessa. Minulla on omassa käytössä koko yläkerta. Laitoin vielä pienen jääkaapinkin omaan huoneeseen, jotta voi siellä syödäkin välillä. Alakerrassa olohuone, mieheni huone, huone kuntoilulaitteille, eteinen, ruokatila, keittiö, kylpyhuone ja vessa sekä sauna. Asunnon etupulu on ostoskeskukseen päin. Ja asunnon Takapuoli on ulkoilumaastoihin päin. Aivan luxusta. Voimme molemmat tehdä työmme lähes etätyönä, joten ei tarvi ajaa töiden takia pääkaupunkiseudulle kuin noin 2-8 kertaa kuukaudessa. Nyt innolla kalustamme. asuntoa kuntoon. Möimme asuntomme pääkaupunkiseudulta ja saimme sillä rahalla uudemman, kauniimman ja tilavamman asunnon täältä. Rahaa jäi vielä niin paljon vaihdossa, että ostimme samantien uuden ja hienon autonkin. Kyllä kannatti.

kapitaalivetoisessa tiivistetyssä rakennetussa ympäristössä pesii törppöjä jotkaeivät jätä ongelmiensa keskellä muita rauhaan; on kasvtusongelmia, suoranaista tyhmyyttä,jne.

Erakkoelämää kerrostaloyksiössä alkaen tuokokuu 2010.

Pitkäaikainen ketipinor käyttö on tehnyt minusta yksinäisen erakon.

Nuorena en tajunnut, miten ihmiset ovat likaisia siisesti ja ulkoisesti. Ajattelin kaikista kauniisti. Pettymyksiä tuli. Nyt en enää voi oikein ollakaan kenenkään kanssa. Jonkinlainen ällötys ihmisiä kohtaan. Lihavia ja epäsiistejä ihmisiä, huonosti käyttäytyviä lapsia, omahyväisiä kissoja jne. Viihdyn niin ihanasti yksin. Aina tulee mieleen, että pesevätkö ihmiset edes sisään ja kuin likaiset pyllytkin ovat jne. Yksi lihava tuttavani kävi kylässä. Desinfioi hänen jälkeensä tuolin ja pyyhin nojatuolinkin. Näen vain ihmisissä likaa ja saastaa. Johtuukohan tämä siitä, että nuorena olin yli laitettu. Minua aina jostakin syystä haukuttiin huoraksi sen vuoksi. Nyt sitten itse olen ihmisvihaaja.

Olenko viallinen tai outo? Ei haittaa pätkääkään ihmisten mielipiteet. En vain kertakaikkiaan kaipaa minkaanlaisia ihmisseuraa missään muodoissaan. Ihmisistä saan pelkästään pahaa mieltä. Nautin suunnattomasti erakkoudesta ja yksinolosta. Valitettavasti työ on vielä välttämätön paha toistaiseksi. Teen työni hyvin ilman turhanpäiväisiä rupatteluja. En myöskään ole lapsi- enkä ihmisrakas. Ei kenenkään kakara- ja hurtta jutut kiinnosta.

Olen niin kateellinen erakoille ja etätyötä tekeville. Töissä on niin negatiivisia ihmisiä. Kaikista puhutaan pahaa. Ei nautita yhtään työstä ja tavallisesta elämästä. Kaikki on paskaa ja mikään ei ole mitään. Tupakalla käydään vähän väliä ja syödään pullaa ja kahvia. Urheilu ei kiinnosta ketään. En jaksa tällaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Korona-aika on luxusta minulle. Parasta aikaa elämässäni. Tykkään kulkea piiloutuneena maskin taa ja tykkään myös, että muillakin on kasvot. Ihmiset eivät vaan koskaan ole minua kiinnostaneet. Saa tehdä etätyötä. Ei tarvi olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Kaupoissa, kampaajalla, ostoskeskuksissa on väljää ja vähän ihmisiä. Kaikki kulkemiset ja menot on rajoitettu minimiin. Nautin luonnosta, metsästä, ulkoilusta. Rakastan olla kotona, pitää kodin siistinä, lukea, syödä hyvää tuokaa, kuunnella musiikkia, katsella telkkua, saunoa, olla vain itseni kanssa. Nautin hiljaisuudesta, rauhasta, järjestyksestä, omasta ajasta ja tilasta, yksinäisyydestä, kauniista kodistani, kukista, koristeista, tauluista, kynttilöitä. Ihana nukkua, levätä, kerätä voimia, elää vaan itselleen. Matkustelua, elokuvissa käyntejä, kahviloissa ja ravintoloissa olemista en kaipaa enkä ole tykännyt sellaisista muutenkaan. Ihmisistä en ole pitänyt koskaan. Korona on ollut mielenterveydelleni parasta lääkettä. Pelottaa, kun korona on ohi. Taas alkaa hirveä ihmismassa- ja sosiaalinen hössötys. Kammottavaa. Toivottavasti korona jatkuu koko loppu elämän. Tämä on elämää.

Mikset muuttaisi maaseudulle? Tai ainakin johonkin pieneen kaupunkiin tai taajamaan. Saisit kulkea väljästi, eikä siellä ole mitään kahviloita. Olisi oma piha ja halvat kulut. Itse kyllä viihdyn kaupungissa mutta joskus kaipaa rauhaa.