Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Ihmiset tuottaa vain pettymystä pettymysten perään. Erakkous parasta. Voimavara. En tarvi ihmisapinoita pilaamaan elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on käsittämättömän paljon huonoja kokemuksia ihmisistä, vaikka toki olen 43 vuoden aikana yrittänyt vaikka ja mitä. Mutta kun en sovi mihinkään niin en sovi. En tajua miksi olen inhottu tyyliin ensikatseesta tai jos olen porukassa, niin aina olen ulkopuolinen. Ja jos ihme tuurilla muhun tutustutaankin ja alan rentoutumaan, niin hetken päästä olen ilmaa, kun tulee jotain mielenkiintoisempaa. Joku virhe minussa on ja oikeastaan pelkään jo ihmisiä enkä halua lähelleni enää ketään. Enkä todellakaan ole mikään inhottava ihminen, päinvastoin superkiltti, varautunut ainoastaan. Ja varmaan sitten hiton tylsä. Ehkä mun epävarmuus myös ärsyttää. Ja joku kummallisuus siinä plussana päällä. Tässä olen totuttelemassa täydelliseen yksinoloon, koska en kestä enää yhtään pettymystä mistään suunnasta. Oon osani todellakin saanut.

Sama täällä! Ikää vain 30 mutta muuten kuin omasta kynästäni. Toki muutamia tosi mukaviakin ihmiskohtaamisia ollut, mutta pääosin tuota nenän nyrpistelyä minulle. En enää ole kovin kiinnostunut muista ihmisistä tuon johdosta.

Täällä myös yksi, jolle ollaan ilkeitä syyttä. Useamman kerran on käynyt niin, että yhtäkkiä eteeni hyökkää jostain täysin tuntematon henkilö, jota en ole sitä ennen edes huomannut, ja alkaa aukomaan päätään esimerkiksi ulkonäöstäni tai persoonastani (josta hän ei tietenkään voi tietää mitään, emmehän tunne toisiamme lainkaan). Joku olemuksessani ilmeisesti ärsyttää ihmisiä, ja he sitten kokevat oikeudekseen osoittaa sen. En käsitä tällaista käytöstä lainkaan. Ei tulisi itselleni mieleenkään hyökätä haukkumaan ventovieraita ihmisiä päin näköä! Näitä kokemuksia on niin paljon, että muiden ihmisten seura ei kiinnosta enää yhtään. Ei yhtään.

Mäkin olen niitä ihmisiä jotka ärsyttää muita, jopa ihan tuntemattomia. En tiedä mistä on kyse, ulkonäöstä (tyylin puolesta oon kyllä täysin tavis) vai mistä ihmeestä? Täällä se joskus vaikuttaa jopa siltä kuin ihmiset tunnistaisivat minut, supatellaan ja naureskellaan. En tiedä olenko jotenkin silmiinpistävän ruma tai outo vai mistä on kyse. Joskus epäilen jopa että kiusaajat levitelleet jotain kuvia ja huhuja minusta jossain (missä?) joten täysin mulle vieraillakin ihmisillä valmis mielipide minusta??? Ihmisten käytös on pahimmillaan todella outoa ja ahdistavaa. Tosin luin joskus että näillä seuduilla on "tavallista" että ihmiset on tuollaisia, siis joillain oli täysin samanlaisia kokemuksia ihmisten oudosta käytöksestä. No, mulla ei ole mitään syytä muuttaakaan täältä koska on kiva koti täällä, omaiset asuu täällä enkä työllistyisi missään. Vältän ihmisten ilmoilla liikkumista enkä ole kuin parin kaverin kanssa joskus harvoin tekemisissä.

Minusta levitettiin nuorena perätön juoru, että olen kylän lumppu. Täysin perätön juoru. Sain opiskelut loppuun ja vaihdoin asumaan isoon paikkakuntaan. Lähes erakkona kerrostalossa asustan.

Olen ollut nyt neljä kuukautta uudessa työpaikassa. Voi sitä paha puhumisen määrää. Kaikkia haukutaan takanapäin. Aina kun joku ei ole työvuorossa, niin sitä haukutaan. Johtajaa haukutaan, esimiestä haukutaan. Omaisia haukutaan. Jopa kerran yhden omaisen tuoma kakkukin haukuttiin. Tikun kanssa etsitään vikoja ja virheitä kaikista ja kaikesta. Mitähän minusta puhuvat selän takana? Keikkalaisia haukutaan ja ollaan jo yhden päivän perusteella antamassa porttikieltoa. Voi tätä haukkujen määrää. Olen silmät pyöreänä ja peloissani katsonut tätä touhua. Olisikohan parempi lähteä poissa ennenkuin sairastuu itse. Töissäkin pitäisi kuitenkin käydäkin.

Ystävään, jos luottaa voi, niin paljon sä omistat...

Vielä 12 vuotta työelämässä. Sitten myyn pääkaupungissa olevan asuntoni ja ostan unelmakodin halvemmalla pääkaupunkiseudun ulkopuolelta. Ihan uuden, tilavan ja kauniin. Sinne sitten erakoidun.

Ihmiset aiheuttavat vain ahdistusta, surua, pahaa mieltä, ongelmia, pettymyksiä, masennusta ja jopa mielenterveysongelmia. Erakoituminen upein vaihtoehto. Piti tulla paljon pettymyksiä, ennenkuin tämän tajusi. Jos olisi tajunnut aiemmin, niin olisi säästynyt monelta pahalta. Nyt olisi fyysisesti, psyykkisesti ja taloudellisesti itse kunnossa ja asiat hyvin. Kantapään kautta pitää kovapään oppia kaikki.

En ole koskaan halunnut naimisiin enkä lapsia enkä edes kotieläimiä. Työnikin on ollut aina itsenäistä ja ei ole tarvinnut olla ihmisten kanssa tekemisissä. Tykkään kävellä, pyöräillä ja lenkkeillä. Joten harrastuksissakaan ei tarvi olla ihmisten kanssa tekemisissä. Viihdyn myös hyvin kotona ja vieraita en kaipaa. Kotona riittää vaikka minkalaista hommaa. Tykkään kyllä välillä olla tekemättäkään yhtään mitään. Aina olen tykännyt olla ja asua yksin. Vieläkään en ole omaan seuraani kyllästynyt. Voin erittäin hyvin. Talous on kunnossa. Fyysisesti ja psyykkisesti terve. Ketään ihmistä en huoli itseäni ja elämääni pilaamaan.

Päivä päivältä vaan haluan olla enemmän ja enemmän yksin. Ihmisten kanssa olo ei sitten pätkääkään kiinnosta. Nuorena katsoi ihmisiä vaaleanpunaisten silmälasien läpi, nyt mustien. Yksinolo antaa paljon enemmän kuin ihmisseura. Voimavara. Ihmiset vie kaiken energian. Odotan viikonloppua. En ole millään muotoa tekemisissä kenenkään ihmisen kanssa. Sauna, lukemista, kotipuuhia, kuntoilua, itse tekemää kasvohoitoa ja jalkahoitoa sekä herkuttelua ja hyvää ruokaa. Naimisissa olen ollut ja se oli elämäni pahin moka. Oli silloin hieno ja tilava asunto, kesäpaikka, kaksi autoa. Nyt on vain pieni asunto, ei kesä paikkaa eikä autoa. Ja paljon onnellisempi olen. On oma rauha ja vapaus.

Rakastan omaa aikaa ja tilaa, hiljaisuutta, järjestystä, omaa rauhaa ja vapautta, yksinäisyyttä. Tykkään luonnosta, metsästä, merestä, ulkoilusta, lukemisesta, kuntoilusta ja kotitöistä. Nautin tauluista, kukista, kynttilöistä, huonekaluista, koristeista, esineistä, vaatteista, kengistä. Pidän musiikista, ajattelusta ja pohtimisesta, opiskelusta, netistä, radiosta, telkkarista. Sauna, poreamme, oma kuntohuone, oma terassa, oma takapiha keinuineen ja suihkulähteineen, säädettävä sänky ja lepotuoli, takka ovat ihania asioita. Mihin ihmisiä tarvii, pilaavat vaan kaiken.

Mä olen erakko. Puhun vain miehen ja lasten kanssa. Joskus pistän viestiä omille vanhemmille ja sisaruksille. Mitään muita kontakteja ei ole enkä kaipaa. Olen onnellinen, kun saan vaan puuhastella omissa oloissani.

En ole koskaan halunnut perhettä ympärille pyörimään, en lapsia enkä kotieläimiä. En ole muutenkaan omasta tahdostani tekemisissä ihmisten kanssa. Töissä käyn ja siellä saan tarpeekseni ihmisistä. En ole koskaan tykännyt ihmisistä. Yksinolo on upeinta.

Minulle on aina riittänyt tavallinen elämä, joka koostuu työstä, opiskelusta, kotitöistä ja kuntoilusta. Mitään muuta en ole kaivannut. En tupakkaa, alkoholia, seksiä, ylensyöntiä tai kahvinjuontia. Elämäni on ollut myös kurinalaista ja terveellistä, mutta minulle sopivaa elämää. Olen myös aina viihtynyt hyvin yksin. Lukeminen ja luonto on ollut mukavaa vapaa-ajan puuhastelua. En ole kaivannut myöskään perhettä tai ihmis-suhteita. Onnellinen olen näin ollut. Olen syntynyt erakoksi. Asun kerrostalokaksiossa, auto minulla on ja pyörä. Mitään muuta en ole kaivannut. Nämä maalliset mammonat riittävät minulle. Olen ikionnellinen, kun tulen töistä kotiin ja juon kupin teetä nojatuolissa istuen telkkaria katsellen ja jotain pientä naposteltavaa siinä vielä. Sauna on ihana juttu. Parvekkeella on kesäisin mahtava istua. Luonnossa liikkuminen ja lenkkeily on aivan upeata sekä pitkät kävelymatkat. Ihmissuhteista ja mammonasta en piittaa. 

No, minä ainakin nautin tästä korona-ajasta. Tämä on ihan täydellistä, kun ei edes tarvitse keksiä tekosyitä introverttiydelle. Nauttikaa tekin, erakkoveljet ja siskot!

En millään jaksa ihmisiä. Saatikka, jos tulevat vielä juttelemaan. Ärsyttää niiden pärstät ja äänet. Olisi niin ihana hautautua vain kotiin. Töissä on pakko käydä. Olen niin kateellinen etätyötä tekeville. Oma rauha antaa minulle paljon enemmän kuin ihmisapinoiden seura. Maapallolla on aivan liikaa ihmisiä. Olen allerginen ihmisille. Ovat yleensä vielä pahantahtoisia, ilkeitä ja kerskuvia. Sanotaan, että vanhukset kaipaavat seuraa. Minä ainakin, kun tulen vielä vanhemmaksi, niin haluan olla rauhassa. Jos joku änkeää viereen höpöttämään ja seuraa pitämään, niin saa kyllä äkkilähdön. Jotkut kuvittelee, että se oma seura on niin hienoa, että tuppaudutaan seuraksi. Itse en koskaan tyrkytä omaa seuraani kenellekään. En kuvittele itsestäni liikoja.

Ihmiset ovat niin negatiivisia, pahantahtoisia ja ilkeitä. Meillä on töissä yksi ihana ihminen. Positiivinen, iloinen, hauska, hymyilevä jne. Häntä on alettu syrjimään. Aivan ihana ihminen. Jotkut jopa inhoavat häntä. Yrittävät väkisellä keks jotain negatiivista sanottavaa hänestä. Itse tykkään hänestä. Olisipa kaikki ihmiset sellaisia. Piristävä tapaus. Valoisa ja ei puhu pahaa muista.

Helppoa, et sita enä kellekkään ja jos joku aoittaa et vaan ehdi tai jaksa. Ei kauan kestä kunnes ei kukaan ole enää yhteydessä. Etkä puhu kellekkään. Poistut epäsosiaalisista medioistakin. Kauppaan vain öisin. Et käy missään töissä jne.

Kyl se siitä. Jos jonnekki pakotetaan niin vaan kiroilet ja öriset yms ihmisten haukkumista ja ulosteen levittämistä seinille niin ei haluta uudestaan.

Hyvinvointini on lähtenyt huimaan nousuun, kun olen katkaissut ihmissuhteeni. Mies ja työ on enää jäljellä. Koin ihmissuhteissa hyväksikäyttöä, pettymyksiä, halveksuntaa. Itsensä korostamista ja kaikenlaista pahanmielen aiheuttajaa. En kokenut iloa, hyvää mieltä, onnistumisia, turvallisuutta tai hauskuutta. Tämä on surullista, mutta totta. En kaipaa enää ihmissuhteita. Harmi, etten tajunnut tätä aiemmin. Annoin pilata itseäni ja elämääni. Paljon enemmän saan yksinäisyydestä, luonnosta, metsästä, ulkoilusta, jumpasta, saunasta, musiikista, kotiaskareista, lukemisesta voimaa itselleni. Tuntuu, että ne alkavat parantamaan minua ihmissuhteista aiheutuneista vaurioista. Meillä on haaveena, kun pääsemme eläkkeelle, niin muutamme pois pääkaupunkiseudulta kauas halvempaan paikkakuntaan asumaan, ja ostamme täysin uuden asunnon sieltä ja erakoidumme sinne täysin. Ei mitään yhteyksiä ihmisten kanssa. Kauppareissut, pienet matkat ja mökkireissu ovat ainoat yhteytemme ulkomaailmaan. Se riittää. Onneksi mieheni on erakkoluontoinen. Tätä unelmaa kohti mentäessä jaksaa vielä pakertaa huonoilmapiirisessä työpaikassa.

En vain ole onnistunut ihmissuhteissa. En parisuhteissa, ystävyyssuhteissa, en työelämässä. Minusta vaan ei kertakaikkiaan pidetä. Tosi kovaa kyytiä olen saanut. Välillä olen ollut rikki. Erakkous parantaa minua pikku hiljaa. Nyt pelkään jo onneksi niin paljon ihmisiä onneksi, etten enää joudu petetyksi. Osaan jo varautua. Voin sanoa nyt, että yksin on hauskaa. Olisinpa tiennyt tämän aina. Minulla on myös haaveena työelämän loputtua vaihtaa paikkakuntaa ja asuntoa, johon täysin erakoidun. Ostan oikein viihtyisän asunnon.

Olen siivooja. Meitä on vain kaksi siivoojaa yhdessä paikassa. Jostakin syystä minua alettiin kehumaan siinä paikassa ja toista siivoojaa en niin kehuttu. Hän suuttui tästä niin minulle, että kävi mustamaalaamassa minua siellä kaikille. Enää ei kehuta, vaan tuntuu, että on alettu savustamaan ulos. Pelkään töihin menoa.