Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Onneksi on vihdoin ja viimein järki kasvanut päähäni ja olen tajunnut erakoitua. Kokoan itseäni nyt pala palalta ja parantelen ihmissuhteissa saamiltani haavoilta. Siipeen on saanut niin monta kertaa ja turpiin tullut. Miten voikin olla yksinolo niin terapeuttista. Olisin todella hyvinvoiva ihminen, jos olisin tajunnut olla aina yksin. Talouskin olisi parempi. Olisin hankkinut sellaisen ammatin, jossa tienaa hyvin ja ei tarvi olla niin paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Vapaa-aikana on paljon ihanampaa esim. Käydä lenkillä yksin, sitten saunoa, syödä sen jälkeen hyvä ruoka ja lopuksi katsoa telkkaria kuin esim. soittaa jollekin ystävälle ja jutella ja sen jälkeen saada pahamieli, kun toinen vaan loukkaa tms. Paljon ihanampaa on olla esim yksin parvekkeella teetä juoden ja lehteä lukien kuin esim. jonkun kanssa kahvilassa istumassa ja jutella turhanpäiväisiä asioita. Taloyhtiön keinussakin istun mieluummin yksin, kun, että joku naapuri tulee höplttämään omia asioita ja viereen istumaan. Ei kiinnosta ollenkaan kenenkään asiat. Ihmiset ovat häiriötekijöitä ja pilaavat elämän. Yksinolo on rikkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa ihmisiä sitten yhtään. Mitään hyvää ei ole ihmisiltä odotettavissa. Oma seura parasta. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän nauttii vain omasta seurasta. Sanotaan, että vanhukset kaipaavat seuraa. Minä en kaipaa seuraa, en nyt enkä vanhanakaan. En ole edes lapsia tehnyt, että saan olla vanhana rauhassa. En halua lapsenlapsia hoitaa ja rahaa antaa. Matkustelen itse rahani pois ja shoppailen. Matkustelu ja shoppaiku piristää minua.
Sinä ainoana kertana kun todella rakastuin yhteen ihmiseen, olikin koko homma hänelle vain pelkkää leikkimistä eivätkä tunteeni merkinneet hänelle oikeasti mitään. Kunhan narskuna nautti vain sitä että joku tykkää. Vammauduin henkisesti niin pahoin, että tulen elämään lopun elämääni ilman mitään läheisiä ihmiskontakteja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu: muuta maalle.
Ryhdy koodariksi, kirjoittajaksi, kirjanpitäjäksi tms.
Siinä se. Kaikki hyvin.
Maalla on kivaa. voit pitää eläimiä, kasvattaa juureksia, tryffeliä, mitä vaan.
Jos siis olet tosissasi.
En missään nimessä haluaisi ikinä muuttaa maalle. Minä nautin kyllä kaupungissa elämisestä ja siitä, että on ihmisiä lähellä. En vain halua puhua niille mitään tai olla niiden kanssa. Hmm. En silti halua mennä elokuviin, konsertteihin tai teatteriin. Haluan elää erakkona ihmisten keskellä. Maalla tulisin hulluksi.
ap
Itse nautin matkustelusta, näyttelyistä, konserteista, ravintoloista, kaikesta mitä elämässä on tarjolla. Mutta viihdyn näissä mieluiten itsekseni, viimeksi ennen koronaa matkasin Japania päästä päähän ja olin kolmeviikkoa Malesiassa ihan vaan aurinkorannalla.
Kun tästä koronasta päästään, ajattelin kierrellä taas Pariisin museoita ja kirppareita, sekä eläintoreja. Itselleni olisi kauhistus sulkeutua mökkiin jossain korvessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ratkaisu: muuta maalle.
Ryhdy koodariksi, kirjoittajaksi, kirjanpitäjäksi tms.
Siinä se. Kaikki hyvin.
Maalla on kivaa. voit pitää eläimiä, kasvattaa juureksia, tryffeliä, mitä vaan.
Jos siis olet tosissasi.
En missään nimessä haluaisi ikinä muuttaa maalle. Minä nautin kyllä kaupungissa elämisestä ja siitä, että on ihmisiä lähellä. En vain halua puhua niille mitään tai olla niiden kanssa. Hmm. En silti halua mennä elokuviin, konsertteihin tai teatteriin. Haluan elää erakkona ihmisten keskellä. Maalla tulisin hulluksi.
ap
Itse nautin matkustelusta, näyttelyistä, konserteista, ravintoloista, kaikesta mitä elämässä on tarjolla. Mutta viihdyn näissä mieluiten itsekseni, viimeksi ennen koronaa matkasin Japania päästä päähän ja olin kolmeviikkoa Malesiassa ihan vaan aurinkorannalla.
Kun tästä koronasta päästään, ajattelin kierrellä taas Pariisin museoita ja kirppareita, sekä eläintoreja. Itselleni olisi kauhistus sulkeutua mökkiin jossain korvessa.
Tämä on sitä hienointa ja parasta erakkoelämää. Tykkäsin niin tästä kirjoituksesta❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen erakko. Käyn töissä, opiskelen, matkustelen, harrastan, istun kahviloissa ja ravintoloissa, kierrän näyttelyitä, konsertteja, shoppailen, mökkeilen jne. Aina vaan yksin olen kaikkialla.
Itse olen sosiaalinen ja jatkuvasti saan ihmisiltä kaikkea negatiivista osakseni. Jos soitan jollekin, niin ei vastata puheluun. Jos menen iloisesti jutteleen, niin on kiire jonnekin. Jos tervehdin jotakin, niin kääntää pään pois. Jos menen käymään jonkun luona, niin on sen näköinen, että etkö jo lähde pois jne. Minua inhotaan sosiaalisuuteni vuoksi. Saan kuulla usein olevani liian puhelias, teko pirteä jne. Katsotaan toisia, pyöritellään päätä ja mulkoillaan. En millään saa itselleni ystäviä. Mielelläni olisin ihmisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikset muuttaisi maaseudulle? Tai ainakin johonkin pieneen kaupunkiin tai taajamaan. Saisit kulkea väljästi, eikä siellä ole mitään kahviloita. Olisi oma piha ja halvat kulut. Itse kyllä viihdyn kaupungissa mutta joskus kaipaa rauhaa.
Eiköhän vaan kannata vuokrata mökki. Kyllä sen saa yksinkin vuokrata. Semmoinen voi olla yllättävänkin lähellä.
Olen erakko, mutta tykkään silti olla paikoissa, missä on ihmisiä, mutta en halua jutella niiden kanssa tms. Nautin olla yksin väkijoukossa. Tykkään matkustella ja kulkea maailmalla yksin. On ihanaa kadulla kulkea suuren väkijoukon keskellä, kierrellä nähtävyyksiä, shoppailla, istua kahviloissa ja ravintoloissa, käydä näyttelyissä, konserteissa, elokuvissa, teattereissa, oopperoissa. Nautin myös kotimaassa olemisesta. Tykkään käydä kuntosalilla, uimahallissa, kirjastossa, kirkossa. Niissä on ihmisiä, mutta itse olen omissa oloissani ihmisten keskellä. Tykkään myös käydä kampaajalla, kosmetologilla, hierojalla, kylpylöiissa. Mutta en juurikaan juttele siellä työntekijöiden kanssa, vaan nautin hoidoista. Kotonani tykkään olla myös, mutta minulla ei oikeastaan koskaan käy vieraita. Kotona luen, katson telkkua, teen kotitöitä, kuuntelen musiikkia, saunon, surffailen netissä jne. Olen sosiaalisilta taidoiltani kömpelö. Olen jo kouluajoista asti ollut syrjäänvetäytyvä ja ollut omissa oloissani. Olen ollut myös koulu-, opiskelu--sekä työpaikkakiusattu. En ollenkaan kärsi yksinolosta, vaan nautin. Päinvastoin koen useimmat ihmiset häiriötekijöitä. Varsinkin ne kiusaajat. Oma seura on kivaa. En jää paitsi mistään ilman ihmisseuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on hyvin pienet piirit. Työpaikka kolmen kilometrin päässä. Lähikauppa 200 metrin päässä. Posti, apteekki, terveysasema puolen kilometrin päässä. Isompi ostoskeskus kilometrin päässä. Kuntosali ja uimahalli 3oo metrin päässä. Kävelyreitit lähtee kotiovelta mukavasti. Erakkona elelen näiden piirien sisällä. Koen elämäni hyväksi. En muuta kaipaa.
Olen todella pettynyt ihmisiin. Itse kilttinä ihmisenä saan vaan jatkuvalla mitalla ihmisiltä piikittelyä, ilkeilyä, hyväksikäyttöä, negatiivista arvostelua jne. osakseni ja kaiken lisäksi vielä syyttä suotta. Minulla olisi paremminkin vara haukkua heitä. Hienotunteisena ihmisenä en sitä tee. En vaan jaksa olla enää kenenkään kanssa. En jaksa sitä pahantahtoisuutta ja ilkeyttä. Mieluummin olen yksin ja säilytän mielenterveyteni. Elän terveellisesti ja pidän itsestäni hyvää huolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostin lennot italiaan ja todella haluan mennä maahan missä ihmiset haluavat elää kanssakäymisessä muiden kanssa. Olen niin lopen kyllästynyt tähän yhden totuuden suomeen.
Ihan oikeasti, olen saanut niin paljon kakkaa niskaan ihmisiltä, että ei ole tosikaan. Ja vielä ihan syyttä suotta. Minua on esim. haukuttu sen vuoksi vaikka miten paljon, kun en ole halunnut tehdä omia lapsia. Olen viallinen, itsekäs, laiska, vastuuntunnoton jne. Vaikka koko elämäni ajan on ollut yhtäaikaa työt, opiskelut, kuntoilut ja kotityöt. En polta, en juo, syön terveellisesti, kuntoilen, olen eri järjestöissä mukana jne. Siskoni, jolla on kaksi lasta ja on niiden kanssa ollut ikänsä kotona, niin haukkuu minua jatkuvasti. Nyt on onneksi välit poikki, kun sanoin, että olet laiska luuseri. Ihana, saan olla nyt rauhassa. Isäni on aivan kamala ilkeyksissään. Olen auttanut häntä, vaikka kuinka paljon, niin haukut saan vaan palkaksi. Kukat ja suklaatkin, joita vien ovat vääränlaisia. Hän ei puutu lisääntymisasioihini, vaan on muuten ilkeä. Kyttää tekemisiäni ja etsii vikoja ja virheitä. Piruilee niistä. Ystäväni kerskuu omilla asioillaan ja halveksii minua. Töissä on piikittelevä päällepäsmäri pottuilemassa. Olen niin väsynyt ihmisiin. Paljon onnellisempi olen yksin. Miten muilla on niitä mukavia ystäviä ja ihmisiä ympärillä, mutta minua ei niillä ole siunattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KAUNIS, PUHDAS ELÄMÄ JA KOTI❤️MINÄ RAKASTAN OLLA YKSIN❤️TERVEYS, HYVINVOINTI, KUNTOILU, LUONTO, ULKOILU, OPISKELU, MATKUSTELU, TYÖ💎KAIKKI KAUNIIT ASIAT, ESINEET JA PAIKAT🎀EI SEKSIÄ, TUPAKKAA, YLENSYÖNTIÄ, KAHVIA JA ALKOHOLIA🤮
Minä rakastan olla yksin. En tykkää kenestäkään. Parasta. On huikeaa vaan elää harmoniassa itsensä kanssa. Ketään en halua mielenrauhaani järkyttämään. Sosiaalisuus on taakse jäänyttä elämää. Toi minulle pääosin surua. Nyt eläkkeelle päästyäni vaan nautin yksinäisyydestä, rauhasta ja hiljaisuudesta. Kerrostaloasunto minulla on ja siirtolapuutarhamökki sekä pyörä. Nämä ovat rakkaimmat ilonaiheeni. Yhtä rakkaita minulle kuin joillekin ystävät. Tänäänkin olen viettänyt fantastista seuraa siinä parhaimmassa seurassa, itseni kanssa. Nukuin pitkään. Join aamuteet ja luin lehteä tovin aikaa. Peseydyin ja laitoin rennot vaatteet päälle. Kuuntelin musiikkia ja jumppasin kotona. Söin parvekkeella ruoan. Katsoin elokuvan. Luin kirjaa. Vietin aikaa tietokoneella. Tänään valvon taas illalla myöhään ja nukun aamulla pitkään. Nautin lämpimästä ja pimeästä kesäillasta ihanasti kotonani. Kyllä elämä on huikeaa, kun sen oikein oivaltaa. Erakkous on totaalisesti minun juttuni ja onneni lähde sekä yksinäisyys voimavarani.
Iän myötä minusta on tullut kamala. Minua kuvottaa, ällöttää ja jopa oksettaa kaikki ihmiset, eläimet ja lapset. Elän itse erittäin terveellisesti ja kotini on hyvin siisti. Minulle luonnollista tällainen. En ollenkaan kestä epäsiisteyttä, epäterveellisiä elämäntapoja ja laiskuutta. Lapsetkin ovat niin lihavia, sottaisia ja isoäänisiä. Nautin suunnattomasti elämästäni yksinäni, kotona olosta, ulkoilusta, luonnosta, kuntoilusta jne. Mutta tuntuu, että ihmiset pilaavat kaiken. Näen vain ihmisissä kaikkea ärsyttävää ja inhottavaa. Nuorena en ollut tällainen. Enemmänkin minua pidettiin outona, kun olin ahkera, tykkäsin käydä töissä, opiskella, kuntoilla, pitää kodin siistinä. Ei alkoholi, tupakka, mässäily, hengailu, kahvi, kuppilat kiinnostaneet. Onko tämä nyt vastareaktio sille. Siisteys, terveys, hyvinvointi, hygienia ja ahkeruus on minulle tärkeitä asioita. Toista tällaista yhtä paheetonta ja kurinalaista elämää elävää ihmistä ei oikein ole. Töissä kaikki lähes polttavat, herkuttelevat, käyttävät alkoholia. Ovat lihavia. Tuntuu jotenkin, etten kuulu tähän maailmaan.
Yksinäisyys on paras ystäväni. Viihdyn erittäin hyvin kotonani. Voisin vain päivät pitkät olla kotona. Aikani kuluisi loistavasti telkkarin, netin, kirjojen, lehtien, radion, muutaman kuntoilu laitteen, saunan, nojatuolin ja itseni parissa. En ole eläissäni pitänyt ihmisistä. Sosiaalinen työni on välttämätön paha. Töissä käyn vain rahan takia. Jotta saan vapaa-aikanani nauttia ihanasta kodissa olosta ja omasta rauhasta. Kotonani on kaikki, mitä tarvitsen ja mitään muuta en tarvitse. Autosta ja kesämökistä en ole koskaan piitannut. Tunnen yksin ollessani ja kotonani oloni kuninkaalliseksi. Ihmisten seurassa en tunne oloani kotoisaksi. Usein voin jopa pahoin. En myöskään kaipaa alkoholin, tupakan, herkuttelun ja juhlimisen tuomia iloja. Vaatimaton elämä riittää minulle. Ja nautin siitä. Elämän pienet ilot ovat minulle juhlaa, kuten esim. Sauna, sänky, terveellinen ruoka, hyvä elokuva ja kirja, kauniisti laitettu parveke, kukat, musiikki, piirtäminen, runot, itse tehdyt kasvo-, käsi-, jalka- ja vartalohoidot, pitkät yöunet, lämpimät villasukat, ihana oloasu, verkkokauppaostokset jne. Elämä on täynnä kaikkea pientä ja kivaa.
I LOVE TO BE ALONE FOREVER❤️❤️❤️
Pitkäaikainen ketipinor käyttö teki minusta yksinäisen erakon.Erakkoelämää alkaen toukokuu 2010.
Todellakin, kun olen lukenut tätä ketjua, niin olen pysähtynyt oikein miettimään, että en minäkään ihmissuhteista ole paljon mitään hyvää saanut. Paljon enemmän pahaamieltä. Mielelläni vietän aikaa yksin. Hoitotyötä teen työkseni. Jatkuvasti vaan työkavereiden, omaisten ja potilaiden kanssa tulee ongelmia. Samoin anoppini on tympeä. Sisarukseni aiheuttavat jatkuvasti riitaa milloin mistäkin asiasta. Vapaa-aikani olen usein yksin ja saan siitä valtavasti voimaa. Mies minulla on, mutta ei sekään helpoimmasta päästä ole. Voisin ihan hyvin elää ilman miestä. Nuorena ajattelee, että pitää olla mies, ystäviä, sosiaalinen jne. Iän myötä huomaa, että yksinäisyys onkin paras juttu. Hoitoala oli ihan väärä valintakin minulle. Täytyy olla onnellinen, että sillä alalla riittää töitä. Etätyötä tekisin mielelläni. Olen vähän kateellinen eräälle kivalle ystävälleni. On sinkku, tekee etätyötä, ei omasta tahdosta puolisoa eikä lapsia, kaunis naisellinen koti, käyttää vapaa-ajan ja rahat itseensä jne. Elää sellaista elämää, jota minä haluaisin elää. Nuorena valitsin kaiken väärin, en uskaltanut kulkea omia polkujani.