Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Rakastan, nautin ja haluan olla, asua ja elää yksin. Kaunis koti ja oma rauha. Töissä saan ihmisapinoista ihan tarpeeksi. Vapaa-aikana en kaipaa kenenkään seuraa.

Odotan innolla Joulua. Saan olla viisi ihanaa päivää yksin ja omassa parhaassa seurassani. Saa olla poissa töistä ja erossa ihmisistä. Laitan kaiken niin, ettei viiteen päivään tarvitse nokkaa ulkomaailmaan pistää. En käy kaupassa, en ulkona enkä yhtään missään. Syön, nukun ja luen. Kännykän pistän kiinni koko Joulun ajaksi, tuskin edes katson telkkaria tai kuuntelen radiotakaan. Kotini on vain jouluvalaistuksessa, ei mitään muita valoja. Tietokonettakaan en avaa. Vietän stressinpoisto Joulun. Joulun jälkeen lähden pirteänä töihin ja ulkomaailmaan.

Meillä on miehemme kanssa ihana erakkoluolakoti. Töissä vaan käymme. Muuten emme ole tekemisissä kenenkään kanssa. Kodissamme on viisi huonetta. Keittiö, vaatehuone, sauna ja kylpyhuone+poreamme sekä vessa. Erillinen vessa. kodinhoitohuone. Molemmilla omat huoneet, joissa molemmilla omat televisiot ja radiot sekä tietokoneet. Yksi huone on kuntoilu laitteille ja siellä päädyssä lukunurkkaus, jossa on sohva, jalkalamppu ja kirjahylly. Yksi huone vaatehuoneen, jossa on lipastoja, kenkähyllyköitä ja vaatekaappeja sekä iso kampays- ja peilipöytä. Olohuoneessa iso televisio, cd-soitin, keinutuoli, nahkainen hierontanojatuoli, jonka saa makuuasentoon, valkoinen takka. Pieni etupiha, jossa kaksi tuolia ja pöytä sekä iso varastotila. Iso takapiha, jossa on suihkulähde, grilli, terassi, neljä tuolia ja pöytä, iso päivänvarjo, riippukeinu pehmusteilla ja tyynyillä, ulkosauna, ulkoporeamme. Vietämme kaiken vapaa-ajan vaan kotonamme. Emme käy yhtään missään. Ainoastaan kävelyllä ja kaupassa. Tilaamme kaikki muut, paitsi ruokaostokset netistä. Sitten aina silloin tällöin kampaamokäynnit, lääkäreissäkäynnit. Matkustamme kaksi kertaa vuodessa. Olemme toteuttaneet näin unelmamme. Kotimme on meidän unelma. Saatamme eläkkeelle päästyämme ostaa mökin. Nautimme suunnattomasti elämästämme näin.

Ap muuta Helsingin Itäkeskukseen, siellä ei paljon ihmisiä näy.

Mä niin odotan että pääsen muuttamaan italiaan täältä mörrimöykkyjen maasta.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut nyt neljä kuukautta uudessa työpaikassa. Voi sitä paha puhumisen määrää. Kaikkia haukutaan takanapäin. Aina kun joku ei ole työvuorossa, niin sitä haukutaan. Johtajaa haukutaan, esimiestä haukutaan. Omaisia haukutaan. Jopa kerran yhden omaisen tuoma kakkukin haukuttiin. Tikun kanssa etsitään vikoja ja virheitä kaikista ja kaikesta. Mitähän minusta puhuvat selän takana? Keikkalaisia haukutaan ja ollaan jo yhden päivän perusteella antamassa porttikieltoa. Voi tätä haukkujen määrää. Olen silmät pyöreänä ja peloissani katsonut tätä touhua. Olisikohan parempi lähteä poissa ennenkuin sairastuu itse. Töissäkin pitäisi kuitenkin käydäkin.

Mä ainakin avaisin suuni ja sanoisin että on todella törkeää haukkua koko ajan muita ihmisiä.

Meillä on töissä huono ilmapiiri. Yksi ihminen ainakin haukkuu minulle kaikkia ja sitten sanoo, että se ja se sanoi sinusta sellaista. En tiedä, onko totta vai valehteleeko. Edessäpäin on niin kiva kaikille. Tosi ärsyttävä. Yksi haukkuu koko ajan nuorta opiskelijaa, joka on kiva ja suloinen. Ärsyttää, kun hänessä on nuoruudeniloa. Yksi kyttää ja etsii virheitä. Tonkii laatikoita ja kauhistelee, kun kaikki on sekaisin. Yksi patistaa erästä 30 kymppistä lapsetonta naista lapsentekoon, vaikka vaikuttaa elämäänsä tyytyväiseltä ilman lapsia. Kokkia haukutaan, vaikka on hyvä työssään. Käyttää kuulemma kaikkiin rukiin samoja mausteita. Miksi aina pitää puhua kaikista pahaa?

Elämän kova koulu ja kantapään kautta oppiminen on tehnyt minusta äärimmäisen varovaisen ihmisten kanssa. En luota keneenkään. Ihan jonkun epähuomiossa sanotun asian vuoksi voi saada sosiaalisen kirouksen päälleen. Juoru leviää. Korona on ollut parasta aikaa. Saisi kestää ikuisesti. Voin pahoin ihmisten kanssa. Kulahtaneitä ihmisiä tupakit suussa.

Kuulostaa todella tutulta monet kommentit. Itse olen hoitoalalla, mielenterveystyössä ja monet kuvittelee, että hoidettavat ovat raskaita työssäni mutta ei...raskaita on erittäin itsekäs akkaporukka jotka puhuu puhuu ja puhuu ja kuvittelee että heitä tulisi kuunnella koko työpäivän ajan. Omasta elämästään itsekkäitä asioitaan ilman vastavuoroisuutta. Olen töissä tietysti asiallisesti ja normaalisti sosiaalinen, mutta mikä ihme on kun kuvitellaan että pitäisi jaksaa olla koko ajan kiinnostunut hoitajien henkilökohtaisesta elämästä? Työasioista vaikea puhua tai kysyä kun kaikki suureen ääneen paasaa omista jutuistaan. 

Minulla on töissä minua nuorempi ja kokemattomampi työkaveri. On alkanut kyttäämään tekemisiäni ja komentelemaan minua. Olen tarkka työssäni ja teen työni nopeammin kuin hän. Kyttää, että teenkö hyvin ja kun olen aikaisemmin valmis, niin alkaa komentelemaan ja juoksuttamaan, että teetkö sen, kun olet jo valmis. Tätä on jatkunut jo puoli vuotta. Nyt alkaa olla mittariniI täysi. Yritän päästä toiseen soluun töihin. Se olisi hyvä ratkaisu.

Miten erakot vietätte joulua? Haluatteko olla yksin ja rauhassa? Minulla erakkous huipentuu erakkojouluun. Parasta❤️

Nuorena olin niin täynnä elämäniloa ja lapsen mieltä, en edes huomannut, jos joku oli ilkeä. Iän myötä olen kriittinen ja huomaan pienimmänkin piikin. On hyvä, että suojaa itseään. On tosi asia ja surullinen asia, että kaikki ihmiset eivät ole kilttejä ja hyväntahtoisia. Olen myös huomannut sen, että ihania ja kilttejä ihmisiä helposti kiusataan. Vanhainkodissakin on eräs ilkeä mummo ja ottanut kiusattavakseen kiltin mummon. Onneksi toiset ovat kiltin mummon puolella.

Minusta elämä on tehnyt ihmisvihaajan. Pettymykset, palveluammatti, ihmissuhteissa tapahtuneet ikävyydet. Olen itse nyt samanlainen kuin minulle on oltu. En vastaa puheluihin enkä viesteihin. Teen ohareita. En ole kuulevinaan, kun joku sanoo jotain. Jos joku tulee jutteleen, niin ajattelen pahasti jne. Aivan kuten minua on kohdeltu. Pitkään vei, että muutuin tällaiseksi. Tavallaan kostan, helpottaa oloa.

En ymmärrä, miten olen kokenut niin kovia ihmisten ihmissuhteissa. Olen ollut aina kiusattu koulussa, opiskeluaikana ja työelämässä. Teen työni hyvin. En tupakoi enkä kapakoi. Kuntoilen. Olen kiltti. Ihme, että jaksan vasn päivästä toiseen ja menen eteenpäin.

Olen kurkkuani myöten täynnä, että minua haukutaan itsekkääksi, laiskaksi, lastenvihaajaksi, hulttioksi jne. Ihan vaan sen takia, että en ole halunnut lisääntyä. Olen ahkera ja kunnon kansalainen. Käyn töissä, opiskelen, kuntoilen, teen kotitöitä. Nautin ulkoilusta ja lukemisesta. En polta, en juo, elän terveellisesti. En juo edes kahvia tai syö epäterveellisesti. Tykkään sisustaa ja rakastan vaatteita, koruja, laukkuja ja kenkiä. Olen erakkoluonne ja naimisissa. Tykkään hiljaisuudesta, järjestyksestä, omasta ajasta ja tilasta. Onko tämä solvaa itseni kateutta ihmisiltä, joilla on lapsia vai mitä? Enhän minäkään hauku heitä sen takia, että heillä on lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Odotan innolla Joulua. Saan olla viisi ihanaa päivää yksin ja omassa parhaassa seurassani. Saa olla poissa töistä ja erossa ihmisistä. Laitan kaiken niin, ettei viiteen päivään tarvitse nokkaa ulkomaailmaan pistää. En käy kaupassa, en ulkona enkä yhtään missään. Syön, nukun ja luen. Kännykän pistän kiinni koko Joulun ajaksi, tuskin edes katson telkkaria tai kuuntelen radiotakaan. Kotini on vain jouluvalaistuksessa, ei mitään muita valoja. Tietokonettakaan en avaa. Vietän stressinpoisto Joulun. Joulun jälkeen lähden pirteänä töihin ja ulkomaailmaan.

Kuulostaa mahtavalta. Aikoinaan saatoin viettää kolme vapaapäivää tapaamatta ketään. Nollasin työn ja ihmiskontaktien tuoman stressin. Erehdyin kuitenkin perustamaan perheen. Ei pidä ymmärtää väärin, yritän hoitaa tämän kunnialla ja sopeutua mutta vasta jälkikäteen olen tajunnut että kaipaan valtavasti omaa aikaa ja rauhaa.

Lapsia on vain yksi joten välillä on onneksi hiljaistakin. En omannut riittävästi itsetuntemusta tehdessäni näitä valintoja, siksi ihailen ihmisiä jotka tekevät omanlaisiaan ratkaisuja riippumatta siitä että ympärillä toitotetaan kuinka joulu on perhejuhla tms.

Parasta aikaa oli kun nuorempana asuin ulkomailla pidempiä aikoja ja pidin kontaktit Suomeen minimissä. Aina Suomeen palattua alkaa kauhea ahdistus, joka jatkuu edelleen. Kun elämäntilanne taas sallii, pakko muuttaa jonnekin pois, missä siedettävämpi ilmasto ja pystyy taas hengittämään vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Olen kurkkuani myöten täynnä, että minua haukutaan itsekkääksi, laiskaksi, lastenvihaajaksi, hulttioksi jne. Ihan vaan sen takia, että en ole halunnut lisääntyä. Olen ahkera ja kunnon kansalainen. Käyn töissä, opiskelen, kuntoilen, teen kotitöitä. Nautin ulkoilusta ja lukemisesta. En polta, en juo, elän terveellisesti. En juo edes kahvia tai syö epäterveellisesti. Tykkään sisustaa ja rakastan vaatteita, koruja, laukkuja ja kenkiä. Olen erakkoluonne ja naimisissa. Tykkään hiljaisuudesta, järjestyksestä, omasta ajasta ja tilasta. Onko tämä solvaa itseni kateutta ihmisiltä, joilla on lapsia vai mitä? Enhän minäkään hauku heitä sen takia, että heillä on lapsia.

Voi olla kateuttakin mutta enemmän varmaan kyvyttömyyttä asettua sinun asemaasi. Ovat itse halunneet lapsia ja nauttivat siitä elämästä, eivät häiriinny melusta ja epäjärjestyksestä niin paljon kuin sinä. Sitten pitävät sinua itsekkäänä ja mukavuudenhaluisena kun et ryhdy samaan. Kateutta aiheuttaa varmasti se että elämästäsi puuttuu ne perhe-elämän raskaat ja ikävät puolet.

Mielestäni on hienoa että elät omannäköistäsi elämää ja että omaat riittävästi itsetuntemusta jättääksesi lapset tekemättä. Koska meitäkin on jotka päädyimme väärään ratkaisuun ja perustimme perheen, huomaten jälkikäteen että se ei sovikaan itselle. Itselläni on vain yksi lapsi jota rakastan yli kaiken mutta todella rankkoja hetkiä on tähän vanhemmuuteen liittynyt. Olen introvertti, tarvitsen hiljaisuutta ja omaa aikaa todella paljon.

Ihana erakko joulu ollut. Söin riisipuuroa ja luumukiisseliä sekä join glögiä. Sitten kävin haudalla. Sitten pienen lenkin ulkona. Sitten saunoin. Sitten söin jouluruokia ja vähän päästä join joulukahvit jouluherkuilla. Sitten katsoin telkkaria. Avasin lahjat. Sain niitä kaksi työpaikalta. Yhden kaukaiselta ystävältäni. Yhden läheiseltä ystävältäni. Yhden harrastuksen kautta ja yhden siskoltani. Nyt nautin lahjoista ja popsin vielä jouluherkkuja. Kohta lähden nukkumaan ja luen vielä kirjaa. Paras jouluni sitten lapsuuden joulujen jälkeen.

Haluan erakoitua. Inhoan kaikkia ihmisiä. Ovat ulkoapäin ällöttäviä tai sisäisesti inhottavia. En ymmärrä, miten nuorena olin niin sinisilmäinen ja näin kaikissa kaunista. Petyinkin kyllä pahemman kerran. Ehkä tämä ihmisinhoni johtuu nyt sitten siitä. Töissä käyn ja tuntuu, että sielläkin puhutaan vaan aina kaikista pahaa. Vaikka olisi kuin ihana ihminen, niin aina löydetään jotain pahaa sanottavaa. Mies minulla on, mutta mitään seksijuttuja en halua. Luulen myös, että minua inhoaa kaikki.