Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Olen aina inhottu. En kerrassaan ymmärrä, mistä se johtuu. Olen rikkoutunut, mutta erakkous on pikku hiljaa alkanut parantamaan minua. Olen aina ollut positiivinen ja iloinen, vaikka elämäni on ollut täynnä vastoinkäymisiä. Opiskeluissa olen ollut hyvä, mutta se on vaatinut paljon työtä. Olen joutunut kiusatuksi. Töissä olen ahkera. Joitakin ärsyttää ja vinoilevat. Ex mieheni oli narsisti. Haukkui joka käänteessä. Siskoni on aina aliarvioinut minua. Monet ystävät ovat puukottaneet selkään. Kirjeenvaihtoystävä lopetti ystävyyden, kun meni naimisiin, eikä kutsunut edes häihin, vaikka on oltu kymmenen vuotta kirjeystäviä ja tavattukin. Toisella ystävällä kuoli äiti, joka oli läheinen minunkin kanssani ja jopa kävin auttamassa häntä. Kuoli, niin kutsui kaikki muut tutut hautajaisiin, mutta ei minua. En ole koko elämäni aikana kuullut mitään hyvää itsestäni miltään suunnalta. Itse haluan sanoa aina kaikille jotakin kaunista, niin ei mitenkään noteerata. Pidetään vähäjärkisenä. Erakkous on parasta, mitä minulle on tapahtunut. Oma itse paras ystävä. Kotona on kiva olla. Minulle tuli niin hyvä olo, kun Facebookissa on Pyhä Mary. Hän on joka paikassa yksin, poissa ihmisten keskuudesta. On kauniit vaatteet päällä, kukkia ja koristeita ympärillä. On milloin luolassa, kirkossa, alttarilla, luonnossa, metsässä jne. Aina yksin. Sädekehä ympärillä. Ajattelin, että hän on viaton ja puhdas, poissa paheelliseen ihmisten keskeltä. Vertasin häntä itseeni. Tuli hyvä olo. Rauhoitti mieltä. Tämä kuulostaa varmasti omahyväiseltä, mutta jotakin puolustuskeinoa pitää keksiä kaiken kokemani jälkeen.

Ennen rakastin ihmisiä. Nyt kaiken kokemani jälkeen, olen ihmisvihaaja. Kun on kova, kylmä ja kyyninen, niin pärjää elämässä. Ennen käytettiin hyväksi ja vedettiin kuin pässiä narusta. Nyt lähes kostan takaisin kaiken kokemani vääryyden.

Minulle on tapahtunut ihmissuhteissa aivan uskomattoman ikäviä asioita. Minussa täytyy olla joku vika. Ihan törkeitä asioita. En uskalla olla juuri kenenkään kanssa enään tekemisissä. Erakkous on parasta. En enään muuhun vaihtaisi. Haluan säilyttää järkeni.

Hei teille kaikille superintroverttierakoitujille!

Ystävän pyyntö: kertokaa "lähimmäisille" mitä ajattelette ja tunnette. On paljon helpompaa kaikille kun tietää missä mennään. Toimintatapanne saattavat tuntua todella loukkaavilta, kun kaikkiin ehdotuksiin tulee jatkuvia tyrmäyksiä, eikä syytä osaa arvata.

Joten, ystävyyden nimissä, pidetään toisiamme tälläkin tapaa arvossa.

T. Yksi tosi helpottunut joka ei enää tunne mitään tarvetta pitää yhteyttä ihmisiin, jotka pitävät sitä raskaana.

Ihmisistä 99 % on aivan perkeleestä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän sietää kenenkään seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmisistä 99 % on aivan perkeleestä. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän sietää kenenkään seuraa.

Todellakin näin on. Nuorena on naiivi ja sinisilmäinen. Katsoo ihmisiä ruusunpunaisten silmälasien läpi. Tulee pettymyksiä. Iän myötä huomaa miten paskoja ihmiset ovat. Keneenkään seuraa ei kaipaa. Yksinolo parasta. Säilyttää mielenrauhan.

Olen totaali erakko. Erakkous on täysin minun juttuni. Yksinäisyys voimavarani. Kaikenlaiset sosiaaliset suhteet koen rasitteita, jopa tervehtimiset, puhumattakaan muusta. Olen myös aseksuaali ja aromanttinen. Minulta puuttuu täysin myös hoivavietti, en osaa, enkä tunne mitään tarvetta paijata lapsia ja eläimiä. Rakastan, nautin ja haluan olla aina vaan yksin, en kyllästy ikinä omaan seuraani. Tykkään lukea, opiskella, katsoa telkkaria, ulkoilla, surffailla netissä, ajatella ja pohtia. Minua on paljon kiusattu elämäni aikana, enkä yhtään ihmettele.

Sama, olen jo sitä hyvää vauhtia tehnytkin. Fyysisesti ihan ok, mutta henkisesti... En edes tiedä, olen nykyään vihainen, masentunut, alakuloinen, mikään ei kiinnosta, kaverit kaikonneet jo ajat sitten. en saa mitään tyydytystä tai nautintoa ihmisten kanssa olemisesta, päinvastoin se rasittaa, vie voimia. sosiaalisuus ahdistaa ja varsinkin jos tulee joku yllättävä tilanne, että pitäisi kommunikoida jonkun tuntemattoman kanssa. Olen luovuttanut jo oikeastaan tämän puolen kanssa, ei vaan jaksa, ei pysty...

Munn äidin suku on hyvin ekstrovertttia. En mä oleee introvertti. Koulukiusaaaminen teki minusta sellaisen. Ja adhd. Eiii pysty otttamaan vastaaan eikä kylene ajatttelemaaan. Mun isän veljen pojallla oli adhd ja opiskelee nyt yliopistosssa.

Yksinäisyys, erakkous, oma itse, enkelit, Jumala ja kaunis kotini. Hyvä setti. Muuta en kaipaa. Töissä käyn rahan takia.

Erakkous haaveena. Tulevaisuuden unelmani. Unelmia pitää olla. Oma koti olisi suloinen vankilani.

Olen kokenut parisuhteissa, ystävyyssuhteissa ja sukulaisuussuhteissa niin kakkamaisia juttuja, että en itse tekisi kenellekään sellaista. Joten nyt olen päättänyt erakoitua. Sen verran pitää ajatella omaa mielenterveyttä kaiken jälkeen. Ihmissuhteet eivät vain kerta kaikkiaan ole minua varten. Oma seura paras seura tämän jälkeen. Luonto, metsä, ulkoilu, rannat, ostoskeskukset, hieronnat, kampaajat, kosmetologit, uimahallit, kuntosalit, kirjastot, opiskelu, kuntoilu, lukeminen, kaikki elämän kivat asiat, mutta vain omassa seurassa. Yhtään pettymystä en enään halua. Ihanaa elämää itsekseni.

Haluan erakoitua ystävästäni. On omasta mielestään kaikessa minua parempi ja kauniimpi. Kehuu omalla ulkonäöllään ja kaikella. Olen korkeammin koulutettu kuin hän. Asun paremmalla alueella kuin hän. Olen paremman näköinen kuin hän jne. Kaikin tavoin kauniimpi ja parempi kuin hän. Koko ajan halveksii minua ja kehuu itseään. Itse en tee niin. Haluan todellakin päästä hänestä eroon. En vaan jaksa. Tai kohta sanon suorat sanat ja se ei ole sitten mukavaa kuultavaa. Parempi vain lopettaa yhteydenpito.

Erakkona on ihanaa. Elän terveellistä, säännöllistä ja hyvää elämää. Nukun, syön, ulkoilen, urheilen ja juon. Pidän itsestäni ja kodistani erittäin hyvää huolta. Työ riittää sosiaalisuudeksi. Nautin ja rakastan elämääni ja itseäni. Olen onnellinen näin.

Haluan lopettaa kaikenlaisen yhteydenpidon ihmisten kanssa. On pakko ajatella vihdoin ja viimein omaa itseä. En saa ihmisten kanssa olemisesta mitään hyvää. Ainoastaan ja vaan pahaa mieltä. Erakkona olen onnellinen. Kukaan ei ole pilaamassa päivääni. Töissä on pakko käydä, mutta siellä olen varovainen ihmisten kanssa. Välttelen sen, minkä kerkeän. Olen itse ollut aina ystävällinen, auttavainen, reilu, antelias, toista kunnioittava ja huomioiva jne. Vain kaikkea päinvastaista olen saanut takaisin. Kukaan ei ikinä sano mitään positiivista tai hyvää minulle, ei auta missään, ei anna mitään lahjaa tms. Nyt on hyvyysmittarini täynnä. Alan elämään vain ja ainoastaan itselleni. En enään katkeroittaa itseäni enempää. Ei kukaan saa enään minultakaan mitään kaunista ja hyvää sanaa tai lahjaa tms. Vain kaikesta ajattelen itseäni ja omaa parasta ja se on tässä tapauksessa erakoituminen

En tykkää ihmisistä, lapsista, enkä eläimistä. En halua niitä ympärilleni pyörimään ja elämääni pilaamaan. En halua olla missään yhteydessä kenenkään kanssa. Tartuttavat minuun saastaa ja likaa. Ovat epäsiistejä ja epämiellyttäviä. Laiskoja luusereita. Seksuaalisia ja paheellisia. Nautinnonhaluisia ja mukavuudenhaluisia. Polttavat tupakkaa, syövät ylen, juovat kahvia, bilettävät ja bailaavat, käyvät ravintoloissa istumassa ja pyörimässä, käyttävät alkoholia, harrastavat seksiä ja tekevät kaiken maailman paheita. Eivät käy töissä, eivät opiskele, eivätkä kuntoile, että pysyisi kunnossa. Ovat laiskoja. Eivät pysty opiskelemaan korkealle ja vaativaan työelämään. Ovat heikkolahjaisia. Kotikin on kuin sikolätti, kun siellä on kakarat ja hurtat sotkemassa. Ja tehdään kaiken maailman paheita. Täit, kirput ja kihomadot juoksevat pitkin seiniä. Itse olen ainut viaton, kiltti, ahkera ja puhdas. Ei ole koskaan kiinnostanut seksi, tupakka, alkoholi, ylensyönti, kahvinjuonti, biletys tai bailaus, ravintoloissa istuminen ja pyöriminen, eikä mitkään muutkaan paheet. Olen aina tykännyt käydä töissä, opiskella, kuntoilla ja tehdä kotitöitä. En ole laiska, enkä heikkolahjainen. Haluan olla yhteydessä vain Jumalan ja enkelien kanssa. Minua haukutaan ja mustamaalataan. Ärsyttää, kun olen puhdas. Minun pitäisi haukkua muita.

En jaksa ihmisiä. Ovat millaisia tahansa. Kivoja tai vähemmän kivoja. Ei vaan kiinnosta. Vaikka olen sairaanhoitaja. Työni teen kunnolla, mutta mitään tunteita ei ole ihmisiä kohtaan.

Olen tullut erittäin varovaiseksi ihmisten kanssa ja pelkään ihmisiä. Miten voivatkin saada niin paljon pahaamieltä aikaiseksi. Kaikki hyvättekonikin käännetään pahaksi. Olen ollut sosiaalinen ja iloinen ihminen. Olen tykännyt jutella ihmisten kanssa, ostella lahjoja, muistaa, kutsua kylään, pitää yhteyttä jne. Minut on ihan kuin nujerrettu, on niin paljon saanut ikävää osakseni. On pakko alkaa erakoksi ja mykäksi, jotta mielenterveys säilyy.

Onko muut kokeneet samaa? Aina vaan saa ilkeilyä, pahaamieltä, piikittelyä jne kaikkea negatiivista ihmisten kanssa olemisesta. Niin parempi yksin.

Olen täynnä pettymystä, vihaa, katkeruutta ja surua. Miten voikaan ihmiset kohdella kilttiä ihmistä näin julmasti. Olen aina luullut, että kun on kiltti ja hyvä toisille. Niin saa samaa takaisin. Aivan päinvastoin. Joka suunnalta vaan tullut kakkaa niskaan. Luulen, että erakkous alkaa pikku hiljaa parantamaan minua. Ikinä en enään ihmisten kanssa halua olla tekemisissä. Työasiat hoidan. Hyvästi maailma, ihana erakko elämä alkakoon🏛️