Oletko joskus katkaissut välit ystävään ja miksi? Onko teihin joku ystävä joskus katkaissut välit?

No yleensä jos en saa juteltua asioista niin kuin aikuiset ihmiset niin joutaa roskakoriin. Itse pyrin positiiviseen ilmapiiriin ja jos joku minusta ärsyyntyy niin toivon että sen kertoo eikä vittuile takaisin, koska se aiheuttaa nopeasti vain lisää riitaa. Lisäksi olen kokenut kateellisuutta ja halveksuntaa sekä alistamista. En tuollaista käytöstä voi sietää... Yritän selvittää tilanteen ja annan anteeksi jos se saadaan keskusteltua. Hyvät ystävät, olen tehnyt virheitä ja osaan pyytää anteeksi. Arvostan kovasti paria ystävää jotka olen tuntenut pidemmän aikaa. He antavat anteeksi ja antavat mahdollisuuden korjata virheet. Lisäksi pyrin tuomaan heidän elämään rikkautta. Minulle riittää noin 10 hyvää ystävää joiden kanssa voin jakaa ilot ja surut ja joihon luotan. Luottamus tosin rakentuu pitkällä aikavälillä. Uusien ystävien kohdalla se ei aina ole mahdollista heti. Ystäviä löytyy ihan ala-asteelta saakka ja lapsuudenkavereitakin on vaikka niiden kanssa ei juuri ole enään yhteistä, mutta soittelen ja olen muuten yhteyksissä. Oikeastaan on aina tarttunut yksi ystävä sieltä täältä elämään mukaan. En ikinä tyrkytä ystävyyttäni, mutta jos on samanlaiset mielenkiinnot ja muutenkin samanlainen ajatusmaailma niin yleensä löytyy jotain keskusteltavaa/tekemistä. Pärjään myös yksin ja olen matkustellut aika paljon sekä muuttanut paikkakunnalta toiselle. Voisi olla enemmän sidoksia ystäviin jos olisi aina asunut samalla paikkakunnalla. En kuitenkaan kadu mennyttä elämää. Olen onnellinen reissaaja ja uskon vielä löytäväni paikkani tässä suomen maassa viiden vuoden sisään. Tiedän jo tietyt asiat, osa on auki vielä.

Riitojen kautta on mennyt välit vaikka miten monesti. Yleensä toisen käytös on alkanut vituttaa niin rankasti, että kun olen muutaman kuukauden vihaani padonnut, olen lopulta räjähtänyt ja kertonut suoraan mikä rassaa ja yleensä haukkunut koko ihmisen päälle.

Hyvä taktiikka jos ei oikeasti halua toisesta enää koskaan kuulla.

Kyllä olen koska yksi haukkui läheistäni pedofiiliksi.

Olen, kerran.

Tämä ystävä oli vaan niin raskas. Eihän hän itselleen mitään voi, mutta oli siis ilmeieesti masentunut ja negatiivisin ihminen jonka olen tavannut. Hän etsi aina minun ja muiden puheista jotain piiloviestejä, oli siis aivan vainoharhainen. Riitaa tuli, koska hän ymmärsi (halusi ymmärtää) aina kaiken väärin.

Jaksoin monta vuotta. Sitten vaan enää en. Olin vain roskis, johon hän kaatoi loppumatonta pahaa oloaan eikä suostunut missään näkemään mitään hyvää ikinä.

Koin kyllä syyllisyyttä siitäkin, etten enää jaksanut. Hän vaan vei minustakin kaikki voimavarat.

Vierailija kirjoitti:

Olen, kerran.

Tämä ystävä oli vaan niin raskas. Eihän hän itselleen mitään voi, mutta oli siis ilmeieesti masentunut ja negatiivisin ihminen jonka olen tavannut. Hän etsi aina minun ja muiden puheista jotain piiloviestejä, oli siis aivan vainoharhainen. Riitaa tuli, koska hän ymmärsi (halusi ymmärtää) aina kaiken väärin.

Jaksoin monta vuotta. Sitten vaan enää en. Olin vain roskis, johon hän kaatoi loppumatonta pahaa oloaan eikä suostunut missään näkemään mitään hyvää ikinä.

Koin kyllä syyllisyyttä siitäkin, etten enää jaksanut. Hän vaan vei minustakin kaikki voimavarat.

Samanlainen tarina. Sillä erotuksella, että hän ei ollut masenutunut. Oli vain loputtoman negatiivinen ihminen, joka eli valituksilla ja ongelmilla. Ennen pitkää tällaisen henkilön lähellä sairastuu itsekin.

Olen jättänyt entisen parhaan ystäväni kun viimein myönsin itselleni hänen olevan sairas narsisti. Tapasin vuosia myöhemmin testatakseni onko muuttunut. Ei ollut, sama sairas ihminen kuin ennekin. Katosin vain elämästä. Ei hän olisi hyväksynyt minkäänlaisia syitä koska vika on aina muissa. Hän on täydellinen.

Pistin välit poikki vainoharhaisen ja negatiivisen ihmisen kanssa, koska hänen seura sai minut usein niin ahdistuneeksi että lopulta en löytänyt muuta vaihtoehtoa.

Pari kertaa avasin patoni ennenkuin luovutin tuon ihmisen suhteen ja olen voinut itse paljon paremmin kun ei tatvitse kuunnella päivittäistä sekoilua.

Yhteydenpito vaan jäi kun oltiin ihan erilaisissa elämäntilanteissa, ehkä vähemmällä yrityksellä minun puoleltani. En vaan jaksanut silloin mitään ylimääräistä. Ystävä on sittemmin yrittänyt lämmitellä välejä pariin otteeseen, mutta en ole osoittanut vastakaikua koska en oikeastaan kaipaa häntä enää elämääni.

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito vaan jäi kun oltiin ihan erilaisissa elämäntilanteissa, ehkä vähemmällä yrityksellä minun puoleltani. En vaan jaksanut silloin mitään ylimääräistä. Ystävä on sittemmin yrittänyt lämmitellä välejä pariin otteeseen, mutta en ole osoittanut vastakaikua koska en oikeastaan kaipaa häntä enää elämääni.

Kuulostat kamalalta ihmiseltä. Toivottavasti et sitten ota "ystävääsi" yhteyttä kun sinulla menee huonosti. Itsellä kaksikin tällaista "ystävää" ollut, kun eivät enää tarvitse sinua heittävät roskiin, sitten luulevat että voivat myöhemmin kaivaa esille, jos sattuvat tarvitsemaan, juu ei kiitos. 

Itse olen tarkoituksella "häivyttänyt" yjden ihmisen elämästäni. Siis sillain, että pikkuhiljaa vain lopetin yhteydenpidon.

Ensimmäistä en vaan jaksanut. En millään. Kuuntelin 10 vuotta puhetta laihdutuksesta ja elämänmuutoksesta. Mitään ei koskaan tapahtunut eikä lopulta osannut keskustella mistään muusta kuin ruoan kaloreista. Vaikka kuinka yritti ohjata keskustelua muualle niin aina mystisten aasinsiltojen kautta päädyttiin siihen samaan laihdutus/elämäntapamuutos/kalorit- kehään. Viimeinen niitti oli se, kun rupesi karppaushulluuden aikana kommentoimaan MINUN syömisiä. On se nyt *ttu, kun ei aikuinen akka saa hilloviineriään nauttia ilman, että toinen vieressä kauhistelee hiilareita ja kaloreita. Huh..

Yksi kaveri toivotti hyvät jatkot sen jälkeen kun en kerennyt enkä jaksanut kuunnella hänen miesvuodatusta noin joka päivä. Hän otti useamman kerran viikossa yhteyttä vatuloidakseen onko eräs mies hänestä kiinnostunut vai ei. Jokainen teko ja tekemättä jättäminen piti puhkianalysoida, muttei se johtanut mihinkään. Yritin sanoa, että mitäpä jos kysyt mieheltä asiasta suoraan. Mutta herrajumala sentään, ei hän sellaista voi tehdä! Halusi vaan jatkaa vatulointia minun kanssa. Sitten kun pari kertaa jätin vastaamatta koska en kerennyt  (olin töissä ja luennoilla) ja välillä en vaan yksinkertaisesti enää jaksanut vatulointia, hän veti herneet nenäänsä kun ei minua koskaan kiinnosta hänen asiansa. Toivotti hyvää loppuelämää ja minä huokaisin helpotuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito vaan jäi kun oltiin ihan erilaisissa elämäntilanteissa, ehkä vähemmällä yrityksellä minun puoleltani. En vaan jaksanut silloin mitään ylimääräistä. Ystävä on sittemmin yrittänyt lämmitellä välejä pariin otteeseen, mutta en ole osoittanut vastakaikua koska en oikeastaan kaipaa häntä enää elämääni.

Kuulostat kamalalta ihmiseltä. Toivottavasti et sitten ota "ystävääsi" yhteyttä kun sinulla menee huonosti. Itsellä kaksikin tällaista "ystävää" ollut, kun eivät enää tarvitse sinua heittävät roskiin, sitten luulevat että voivat myöhemmin kaivaa esille, jos sattuvat tarvitsemaan, juu ei kiitos. 

Kiitos.

On mennyt jo todella huonosti, mukaanlukien juuri siihen aikaan kun yhteydenpitomme katkesi. Sitä ennenkään en "turvautunut" ystävääni tai hakenut hänestä omaan pahaan oloon helpotusta.

Ehkä emme siis olleet tosiystäviä, vaan olosuhteiden vaikutuksesta toistemme seuraan ajautuneita kavereita, joiden elämät erkanivat täysin eri suuntiin?

Vierailija kirjoitti:

On se nyt *ttu, kun ei aikuinen akka saa hilloviineriään nauttia ilman, että toinen vieressä kauhistelee hiilareita ja kaloreita. Huh..

:-'D

Yksi pitkäaikainen ystävä muuttui ilkeäksi. Vain kun meillä oli/on eräästä asiasta erilainen mielipide, asiasta keskustellessamme alkoi suorastaan vittuilemaan. No annoin sen vielä mennä, mutta sitten ihan muista asioistakin normaalisti jutellessa tämä ystävä alkoi tehdä ilkeitä kommentteja liittyen siihen meidän erimielisyyteemme. No kun tämä tarpeeksi kauan jatkui ja se ihminen muuttui muutenkin tympeäksi ja tiuskivaksi, päätin sitten lopulta antaa koko tyypin olla.

Olisin voinut kuvitella että olisimme tämän ihmisen kanssa olleet ystäviä loppuelämän ajan, ikäväkin on, mutta en jaksa mitään turhasta kiukuttelua ja mun pitämistä jotenkin huonompana ihmisenä.

katkaisin välit kun tajusin miten olen ollut syrjässä. Toiset ystävät olivat keskenään kummeja lapsilleen, meitä lapsettomana ei kutsuttu edes käymään kylässä. Tämän ymmärsin jotenkin, mutta kun saimme lapsia ei yhäkään kutsua synttäreille jne... Tasakymmenen vuosijuhlia viettäessä pari vuotta sitten hehkuteltiin ja pyydeltiin osallistumaan kimppalahjoihin, odotin itse omana syntymäpäivänä että minuakin muistettaisiin edes jotenkin, mutten saanut edes tekstaria tai korttia näiltä samoilta "ystäviltä". Lisäniitti oli että muutama kk synttäreistä eräs "ystävä" vielä paukautti päin näköä tavatessa, että edellisellä viikolla oli erään synttärit ja että  nyt juhlittu sitten  kaikkien tasakympit, joo tuntu kivalta kuulla kun itseä ei edes onniteltu :(

Vierailija kirjoitti:

katkaisin välit kun tajusin miten olen ollut syrjässä. Toiset ystävät olivat keskenään kummeja lapsilleen, meitä lapsettomana ei kutsuttu edes käymään kylässä. Tämän ymmärsin jotenkin, mutta kun saimme lapsia ei yhäkään kutsua synttäreille jne... Tasakymmenen vuosijuhlia viettäessä pari vuotta sitten hehkuteltiin ja pyydeltiin osallistumaan kimppalahjoihin, odotin itse omana syntymäpäivänä että minuakin muistettaisiin edes jotenkin, mutten saanut edes tekstaria tai korttia näiltä samoilta "ystäviltä". Lisäniitti oli että muutama kk synttäreistä eräs "ystävä" vielä paukautti päin näköä tavatessa, että edellisellä viikolla oli erään synttärit ja että  nyt juhlittu sitten  kaikkien tasakympit, joo tuntu kivalta kuulla kun itseä ei edes onniteltu :(

Kiusaajia! Eihän tuollaisten kanssa kannata olla tekemisissä. 

up

Olen.  Samanlaisia syitä kuin muillakin täällä. Pikkuhiljaa muut kaverit jäivät pois, koska ystävyys tämän henkilön kanssa oli niin intensiivinen. En tavallaan itse edes huomannut kuinka paljon hän vei tilaa.

Monta tuntia päivässä piti olla analysoimassa hänen elämäänsä. 

Tapaamiset piti lisäksi aina olla sellaisia vähintään puolen päivää kestäviä.  Olin jotenkin niin syvällä tässä ystävyydessä etten edes tajunnut kuinka kieroutunut suhde meillä oli. Olin siis käytännössä jatkuvasti käytettävissä hänen ongelmilleen.  Kerran hän oli sitten saanut hyviä uutisia työrintamalta, joista oli lähettänyt itselleni viestiä.

Olin kuitenkin sellaisessa paikassa, jossa nettiyhteys oli huono ja saatoin päästä fb:n mutta se ei ladannut viestejä näkyviin. Vastapuolelle tämä siis saattoi näyttää, että olin viestit nähnyt.  Vihdoin kun viestin näin n. päivän viiveellä ja soitin perään niin hän oli jo ehtinyt loukkaantumaan vastaamattomuudesta. Oli kuulemma ehtinyt muutaman kaverin kanssa vielä käsitellä asiaa ja päivitellä kuinka minua ei selkeästikään kiinnosta hänen asiansa ja taidan olla kateellinen. 

Tästä sain kimmokkeen päästää kyseisestä ihmisestä irti. Mielestäni  käytös oli todella epäkunnioittavaa ja selkeästi hän kaipasi vain yleisöä omille jutuilleen.  Ottaen huomioon, että käytin elämästäni enemmän aikaa hänen elämänsä kuin omani puimiseen. Jälkeenpäin olen ollut todella kiitollinen tästä surkeasta nettiyhteydestä. Luultavasti en olisi ikinä muuten uskaltanut katkaista välejä kuin tämän tapauksen johdosta. 

Itselläni on eräs ystävä, ja vaikea sanoa, mikä tämän ystävyyden tila on?

Nuorempina vietimme paljon aikaa yhdessä, matkustelimme jne. Itse avioiduin ja muutin toiselle paikkakunnalle ja yhteydenotot harvenivat, joskus soitto ja joulukortit, kerran ystävä kävi meillä. Vuosia sitten tapasin tämän ystävän sukulaisnaisen ja hän pyysi minua pitämään ko ystävään yhteyttä, hän kertoi tämän ystäväni olevan kovin yksinäinen ja masentunut, tämä ystäväni on edelleen sinkku.

Muutama vuosi sitten muutin takaisin samalle paikkakunnalle ja olin taas aktiivinen häneen päin. Olemme käyneet muutaman kerran  kahvilla, mutta olen huomannut, että kanssakäyminen on jäykkää ja hän ei kerro mitään itsestään. Vuorovaikutus on täysin minun varassani. Ennen kesää ehdotin tapaamista, mutta silloin hän kertoi olevansa kiireinen. Silloin sovimme, että hän ottaa yhteyttä, kun hänellä on paremmin aikaa. Panin tekstiviestin juhannuksena, toivotin hyvää kesää ja toivoin, että hän ottaisi yhteyttä sitten kun on aikaa. No mitään ei ole kuulunut ja mietin, pitääkö minun olla häneen yhteydessä? Mielessäni tämän sukulaisnaisen pyyntö. Vai annanko sitten olla, enkä ota enää yhteyttä?

Vierailija kirjoitti:

Yhteydenpito vaan jäi kun oltiin ihan erilaisissa elämäntilanteissa, ehkä vähemmällä yrityksellä minun puoleltani. En vaan jaksanut silloin mitään ylimääräistä. Ystävä on sittemmin yrittänyt lämmitellä välejä pariin otteeseen, mutta en ole osoittanut vastakaikua koska en oikeastaan kaipaa häntä enää elämääni.

Entäs jos se toinen kaipaa?