Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Vierailija kirjoitti:
Vaikka olenkin erakko ja viihdyn yksin, sellaisesta kivasta ihmisten kanssa olemisesta tulee joku kummallinen "krapula" jälkeenpäin ja se yksinolo tuntuu jotenkin vaikealta hetken aikaa. Onko muilla samanlaista? Auta armias, jos ihastumaan menee johonkuhun, mutta onneksi noita tulee äärimmäisen harvoin, lähinnä töiden kautta kun en muualla pahemmin käy.
Mulla on samanlainen kokemus. Yksinolo kuitenkin voittaa nämä krapulaa mennen tullen. On se vaan niin kuormittavaa pidemmän päälle.
Outoa, että voikin olla näin herkkä. En ole introvertti tai ekstrovertti, eikä kukaan oikein ymmärrä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Jep. Ihmisten läsnäolo/seura on paitsi ilkeää myös pahantahtoista.
Nimenomaan ja juurikin näin. Melkein jokaisesta ihmiskontaktista saa pahan mielen. Aina on joku ilkeä kommentti sanottavana. Ennen olin naiivi ja ajattelin kaikista hyvää. Aina vaan mollattiin. Masennuin ja pelkäsin ihmisiä. Nyt olen kovettunut. Osaan jo varautua, että ihmisiltä ei ole tulossa mitään hyvää. En enään välitä, vaan täräytän takaisin. Suorastaan vihaan ihmisiä ja karttelen kaikin tavoin. Oma elämä omine juttuineen on kivaa. Ihmisiä en kaipaa. Töissä on pakko käydä. Muuten elämä kirjojen, netin, musiikin, lehtien, luonnon, kotihommien, kuntoilun, telkkarin, radion, cd-soittimen, omien ajatusten ja oman parhaan seurani kanssa.
Kun heräsin aamulla ja näin uutiset sekopää presidenttista, karhun pentu ammuttiin, harvinainen valkoinen naaras kirahvi ja poikainen ammuttiin, ihmiset yskii päin toisia.
Tämä on ihmisen luonne, paha, typerä, välinpitämätön.
en tiedä miten voi erakoitua niin ettei tarttis yhteiskunnassa olla mukana. Pankkitili on pakko olla esim.
Ihmisiltä nyt ei ole mitään hyvää odotettavissa. Tuntuu niin ikävältä, kun kävin kampaajalla. En varmasti mitenkään loukannut sitä kampaajaa. Niin sanoi minulle lähtiessä, että oletko eläkkeellä, saisit eläkeläisalennuksen. Varmasti näki, etten ole eläkkeellä. Alle 40 olen ja työssäkäyvä. Tahalleen tuolla tavalla loukata. Ja paljon muitakin tapauksia samanlaisia on sattunut.
Olen niin totaalisen ja lapsenomaisen pettynyt ihmisiin. Itse toisia kunnioittavana ja reiluna tyyppinä saan vaan ihmisten taholta pettymyksiä pettymysten perään. Aivan uskomattoman törkeitä temppuja tehdään. En luota enään keneenkään. Oma itse paras ja luotettava ystävä.
Näinä hetkinä tämä aloitus on hulvaton!
Minuun ei voi korona tarttua, enkä omalta osaltani tartuta sitä muihinkaan. Olen vapaa-ajat omasta tahdostani kotonani karanteenissa. Lähikaupassa käyn kerran viikossa ja töissä. Ihmissuhteita en vapaa-ajallani harrasta. Olen pettynyt ihmisiin totaalisesti. Tämä on parasta.
Nythän aloittajalla on ihan valtion määräyksestä Koronan takia pätevä syy olla yksin, eikä tarvii tavata muita ihmisiä, sillä tottahan se on, että ilkeiden ihmisten ja toisia ihmisiä epäkohteliaasti käyttäytyvien ihmisten määrä on vaan lisääntynyt nykyaikana. Parempi olla omassa seurassa kuin kiusattuna kusipäisten ihmisten seurassa.
"En tiedä mistä tämä johtuu"
Ehkä se erakoitumishalusi johtuu siitä, että koet ihmisten tapaamisen velvollisuudeksi. Yleensähän ystäviä tavataan siksi, että se on mukavaa, rentoa ja hauskaa. Etkö ole samantyyppinen ihminen ystäviesi kanssa (esim. yksityisyyden rajojen kunnioittaminen, mielenkiinnonkohteet, huumorintaju)?
Minäkin viihdyn hyvin yksin ja olen vähän erakkotyyppinen, mutta saan kyllä iloa ystävienikin seurasta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Olen aina toivonut, että olisin ainut ihminen maapallolla. Saisi kulkea kaupoissa rauhassa. Junat ja bussit olisivat tyhjillään. Keskustassa ja ulkona olisi tilaa. Toiveeni on toteutunut.
Rakastan, nautin ja haluan olla aina ja ikuisesti yksin. Seksi on jäänne jostakin esihistorialliselta ajalta. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Kuvottaa jo ajatuksenakin.
Ihana tämä korona tilanne. Saa rauhassa erakoitua. Parasta. Kaupassakin on niin väljää ja junassa aamulla töihin mennessä. Ja töissäkin on laitettu kaikki ihmisuhdekuviot minimiin. Hammaslääkärin tarkistusaikakin peruttiin. Ei mitään matkoja pitkään aikaan eikä vierailuja. Nautin. Rahaa säästyy. Vain hyvää ruokaa ostaa ja olla kotona.
Olen saanut ihmisiltä kaikenlaista negatiivista paskaa niskaan koko elämäni ajan enemmän kuin laki sallii. Ihan oikeasti. Olen itse tosi hienotunteinen ja kaunis käytöksinen. Ihan niinkuin vihattais sitä. Jatkuvasti saan kuulla kaikkea negatiivista ja ilkeää. Kaiken huippu oli, kun yhdessä työpaikassa. Eräs haukkui minua kaikille ja sitten valehteli kaikille, että olen haukkunut kaikkia. Sai sillä tavalla kaikki minun kimppuuni haukkumaan minua. Ja kaikkea muutakin ikävää on elämän varrella sattunut. Siskoni haukkuu minua koko ajan, että en ole kunnollinen ja vehtailen miesten kanssa ja en tee kotitöitä. Joka ei pidä ollenkaan paikkaansa. Ulkonäköäni, luonnettani, persoonaani ja kaikkea on arvosteltu tosi ilkeään sävyyn. Ystävät ovat tehneet katalia temppuja. Minä olen ollut ainoa, jota ei ole kutsuttu tilaisuuksiin jne. Olen niin täynnä nyt kaikkea, että joka päivä töihin menokin on täyttä tuskaa ja pelkoa. Tuntuu, että ei tarvi enään muuta kuin jonkun vielä sanoa jotakin ikävää, niin romahdan. Sitä pelkään. Olisi ihana saada lottovoitto. Erakoituisin täysin. Se on unelmani.
Vierailija kirjoitti:
Olen aina toivonut, että olisin ainut ihminen maapallolla. Saisi kulkea kaupoissa rauhassa. Junat ja bussit olisivat tyhjillään. Keskustassa ja ulkona olisi tilaa. Toiveeni on toteutunut.
Mitä sinä kaupoilla tekisit, jos olisit ainut ihminen maapallolla? Sinun pitäisi ihan itse hankkia ne tavarat sinne kauppaan ja sitten myydä ne itsellesi. Eikö olisi kätevämpi vain tehdä itselleen niitä tavaroita mitä tarvitsee, ja kasvattaa itselleen se ruoka, minkä aiot syödä?
Junista ja busseista olisi sinulle hyötyä vain jos osaisit ajaa niillä.
Kukaan ei varmaan ihmettelisi, jos tietäisi, minkä takia olen erakko ja varovainen. Olen kateellinen ihmisille, joilla on ihmissuhteet menneet aina hyvin. Minulle ei ole sitä onnea suotu. Olen itse ollut aina ystävällinen, auttavainen, kehun toisia, ostelen kaikkea ja muistan ystäviäni, en loukkaa, en puhu pahaa seläntakana, teen työt hyvin ja ilolla, suhtaudun elämään ja ihmisiin positiivisesti, en etsi muiden vikoja ja virheitä, en kaada omia huolia toisten niskaan. Olen aina saanut vaan epäystävällisyyttä ja tylyyttä takaisin. Kukaan ei kehu, vaan haukkuu ja etsii vikoja ja virheitä, kukaan ei muista minua tai osta lahjoja, minua ei kutsuta mihinkään, irvaillaan iloisuudestani jne. Tätä tekevät ystävät, työtoverit ja puolisot. Nyt en anna itsestäni enään yhtään mitään kenellekään,. Olen erakko lopun elämäni. Kasvatan kovan suojamuurin ympärilleni.
Kadun, etten erakoitunut jo nuorena. Olin sinisilmäinen ja luotin ihmisiin. Luulin, että kun on kiltti ja hyvä, niin pärjää. En edes aluksi tajunnut, että miten häijyjä monet ihmiset ovat. Menin nuorena avoliittoon. En ymmärrä, että miksi joku ihminen haluaa olla parisuhteessa sen takia, että saa tyrannisoida toista ja tehdä velkaa toisen niskaan. Vain mielessä täysi hyväksikäyttö. Nuorna ja sinisilmäisenä ajatteli, että itsessä on vika. Lopulta oli niin itsetunto luhistettu, että ei enään uskaltanut lähteä. Ja ajatteli, että miten pärjää, kun on huiputettu ja velat niskassa. Jostakin sitten tuli se voima. Aloittaa elämä tyhjä taskuna, puhtaalta pöydältä. Tämän jälkeen sitten jouduin työpaikka kiusatuksi, kun olin liian varovainen kaikessa. Ihmisiä ärsytti, kun en kertonut mitään omia asioita. Mitä kertoa, kun ei ole mitään kerrottavaa. Häpesin kaikkea. Sitten tuli työpaikan vaihto. Nyt erakkona, töissä vain käyn.
Reaali elämä ja maailma ihmisineen ei kiinnosta pätkääkään. Pakko käydä töissä rahan takia. Oma ihana elämä kodissani unelmissani, haaveissani ja fantasiamaailmoissani. Miestä, enkä lapsia halua. En jaksaisi miestä viihdyttää ja lapsia palvella. Elän itselleni.
Vaikka olenkin erakko ja viihdyn yksin, sellaisesta kivasta ihmisten kanssa olemisesta tulee joku kummallinen "krapula" jälkeenpäin ja se yksinolo tuntuu jotenkin vaikealta hetken aikaa. Onko muilla samanlaista? Auta armias, jos ihastumaan menee johonkuhun, mutta onneksi noita tulee äärimmäisen harvoin, lähinnä töiden kautta kun en muualla pahemmin käy.