Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Olen katkaissut totaalisesti välit kaikkiin. Se oli elämäni paras temppu. En ole missään tekemisissä keneenkään kanssa, enkä kaipaa ketään. Olen allerginen ihan ihmisille. Saan elää niin erakkona kuin vain olla voin. Olen onnellisempi kuin koskaan. Elän ihan vain itselleni. En halua edes tervehtiä ketään. Liikun paljon, mutta en halua olla tekemisissä ihmisten kanssa.

Minua kiusaa niin monet naiset kateudesta, että välttelen naisia viimeiseen asti.

Vierailija kirjoitti:

Minua kiusaa niin monet naiset kateudesta, että välttelen naisia viimeiseen asti.

Oletko erityisen kaunis vai miksi kiusaavat?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten muilla. Mutta itse jatkuvasti vaan tapaan piikikkäitä, pahansuopia ja ilkeitä ihmisiä. Ihan oikeasti. Aina on joku loukkaus sanottavana. Oikein kauhulla odotan Joulua, kun taasen joutuu menemään anopin luo. En millään haluaisi. Tietää jo etukäteen, että on Joulu pilalla. Ei ole muuta sanomista meille kuin että me olemme niin itsekkäitä ihmisiä, kun emme ole tehneet lapsia, emmekä ole ottaneet kotieläimiä. Mieheni jatkuvasti maksaa hänen koiransa lääkäri kuluja ja ostaa sille koiralle ruokaa ja kaikkea. Olemme myös ostaneet anopille pyykinpesukoneen, astianpesukonern, imurin, lahjakortteja, ulkomaanmatkoja jne. Ei ole mihinkään tyytyväinen. Aina vaan olemme itsekkäitä. Käymme molemmat töissä, opiskelemme vielä lisää, pidämme huolta kodistamme ja kesäpaikastamme, kuntoilemme. Ihan niinkuin olisi maailman suurin synti, että ei tee lapsia, eikä ota kotieläimiä. Töissäkin eräs ihan kysyi, että onko sinussa jokin vika. Törkeää. Itse en ikinä lsuo loukkauksia kenellekään.

'

Kai tiedätte, että ette ole velvollisia ostamaan anopille yhtään mitään? Menkää jouluna kivalle matkalle ja lähettäkää kortti anopille missä kerrotte miten mukavaa teillä on. Te kun varmasti kai osaatte nauttia jos saatte jotain hyvää? Ihmettelen miksi olette alistuneet tuollaiseen manipulointiin ja kiusaamiseen ylipäätään. Niin sinua kohdellaan miten sallit sinua kohdeltavan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten muilla. Mutta itse jatkuvasti vaan tapaan piikikkäitä, pahansuopia ja ilkeitä ihmisiä. Ihan oikeasti. Aina on joku loukkaus sanottavana. Oikein kauhulla odotan Joulua, kun taasen joutuu menemään anopin luo. En millään haluaisi. Tietää jo etukäteen, että on Joulu pilalla. Ei ole muuta sanomista meille kuin että me olemme niin itsekkäitä ihmisiä, kun emme ole tehneet lapsia, emmekä ole ottaneet kotieläimiä. Mieheni jatkuvasti maksaa hänen koiransa lääkäri kuluja ja ostaa sille koiralle ruokaa ja kaikkea. Olemme myös ostaneet anopille pyykinpesukoneen, astianpesukonern, imurin, lahjakortteja, ulkomaanmatkoja jne. Ei ole mihinkään tyytyväinen. Aina vaan olemme itsekkäitä. Käymme molemmat töissä, opiskelemme vielä lisää, pidämme huolta kodistamme ja kesäpaikastamme, kuntoilemme. Ihan niinkuin olisi maailman suurin synti, että ei tee lapsia, eikä ota kotieläimiä. Töissäkin eräs ihan kysyi, että onko sinussa jokin vika. Törkeää. Itse en ikinä lsuo loukkauksia kenellekään.

'

Kai tiedätte, että ette ole velvollisia ostamaan anopille yhtään mitään? Menkää jouluna kivalle matkalle ja lähettäkää kortti anopille missä kerrotte miten mukavaa teillä on. Te kun varmasti kai osaatte nauttia jos saatte jotain hyvää? Ihmettelen miksi olette alistuneet tuollaiseen manipulointiin ja kiusaamiseen ylipäätään. Niin sinua kohdellaan miten sallit sinua kohdeltavan. 

Kiitos, ihanasta kirjoituksesta❤️ Juurikin näin😸

Olen täynnä vihaa. Anteeksi, että sanon näin. En vaan kestä enään ihmisiä pätkääkään. Olen saanut tarpeekseni sosiaalisuudesta ja mänteistä ihmisistä. Näen punaista monta kertaa päivän aikana. On pakko erakoitua, että pääsen tasapainoon.

Vierailija kirjoitti:

Olen täynnä vihaa. Anteeksi, että sanon näin. En vaan kestä enään ihmisiä pätkääkään. Olen saanut tarpeekseni sosiaalisuudesta ja mänteistä ihmisistä. Näen punaista monta kertaa päivän aikana. On pakko erakoitua, että pääsen tasapainoon.

Sinun ei missään nimessä tarvitse pyydellä vihaasi anteeksi. Viha on viesti ja sen sanoma on, että olet saanut tarpeeksesi huonosta kohtelusta ja rajojesi rikkomisesta. Etkä enää aio sietää kumpaakaan. Erakoituminen on itse asiassa tervettä ja omaa paranemista edistävää, vaikka meille kovin halutaan muuta tolkuttaa. Muiden ihmisten harrastama härkkiminen, neuvominen ja päsmäröinti on kuin tulehtuneen haavan nyppimistä.

Ihmiset ovat enimmäkseen tyhmiä ja rasittavia. Olen yrittäjä ja mun on pakko olla joka päivä ystävällinen ja hymyilevä asiakkaille, vaikka olisin kuinka väsynyt ja rasittunut. Aamulla ahdistaa ja työpäivän jälkeen olen ihan naatti. Perhettäkin on, mutta he eivät ärsytä, olen mielellään kyllä näiden rakkaitteni seurassa. Samoin on yksi ihana ystävä, joka tapaan mielellään vähintään parin viikon välein. Sitten on iäkäs, muistisairas äitini, jota mun pitää huoltaa ja hoivata päivittäin. Että voi ihminen käydä hermoille. Ymmärrän, että hän ei voi itselleen mitään, mutta melkoisesti pitää purra hammasta, kun jokapäiväinen valitus alkaa mitä erilaisemmista asioista, lähinnä siitä mitä minä olen tehnyt väärin tai jättänyt kokonaan tekemättä. Sitten vielä yhtä iäkkäät ja sairaat appivanhemmat, jotka ovat miehen harteilla ja tietysti vähän minunkin. Kummankaan sisarukset ei ehdi/pysty juurikaan auttamaan. Yhteiskunnan palvelut on ne minimit.

Tässä jo olis mulle sosiaalista kuormitusta ihan riittävästi. Sitten on vielä muu suku, pitäisi kyläillä, soitella, osallistua jos jonkinlaisiin kissanristiäisiin. Mulla ei tulisi ikävä yhtäkään sukulaista, vaikka en enää koskaaan heitä näkisi. Sama pätee perheystäviin ja ihmiseen, jotka haluavat jostain syystä olla mun ystäviä. Mua ärsyttää ja väsyttää kyllä ihan vieraatkin ihimiset esim. kaupassa toikkaroimassa ja käytäviä tukkimassa. Samoin puolitutut, jotka haluaisin ohittaa vain sanomalla hei, mutta he jäävät jaarittelemaan kaikkea turhaa.'

Mua ärsyttää sanomalehtien jutut, koska olen yleensä eri mieltä, enkä aina oikein luota esim. ylen juttuihin. Radioa ei pysty kuuntelemaan, kun se on joko huutoa tai vinkumista ja toimittajat puolueellisia heti alkajaisiksi. Sama pätee telkkariin, heti tietää kenen "puolella" toimittaja on, tuntuu, että tässä maassa on jokaisesta asiasta vain yksi totuus, joka on pakko hyväksyä.

Haluaisin myös erakoitua ja viihdyn maalla, mutta perhe ei halua muuttaa. Olisi ihanaa muuttaa vaikka ulkomaillekin, mutta en haluaisi asua niin kaukana lapsista. JOskus mietin tosissaan, että voisi muuttaa vaikka Viroon, oliskohan siellä yhtään vapaampi ilmapiiri? Saisi ainakin olla paremmin rauhassa sukulaisilta ja tutuilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen täynnä vihaa. Anteeksi, että sanon näin. En vaan kestä enään ihmisiä pätkääkään. Olen saanut tarpeekseni sosiaalisuudesta ja mänteistä ihmisistä. Näen punaista monta kertaa päivän aikana. On pakko erakoitua, että pääsen tasapainoon.

Sinun ei missään nimessä tarvitse pyydellä vihaasi anteeksi. Viha on viesti ja sen sanoma on, että olet saanut tarpeeksesi huonosta kohtelusta ja rajojesi rikkomisesta. Etkä enää aio sietää kumpaakaan. Erakoituminen on itse asiassa tervettä ja omaa paranemista edistävää, vaikka meille kovin halutaan muuta tolkuttaa. Muiden ihmisten harrastama härkkiminen, neuvominen ja päsmäröinti on kuin tulehtuneen haavan nyppimistä.

Kiitos ymmärryksestä ja kivasta viestistä❤️

Erakkoudesta ei ole mitään pahaa, väärää tai vikaa. Jos se tulee täydestä sydämestä ja on oma valinta, kuten minulla. Minua on nimitelty oudoksi, vialliseksi ja erakoksi. Ehkä se on vastareaktio sille, kun en halua olla tekemisissä. Kyllä ihanien ihmisten kanssa haluan olla joskus tekemisissä, mutta en arvostelevien. Nautin suunnattomasti olla omissa oloissani. Nuorena en kyllä olisi uskonut, että minusta tulee erakko. Minulla ei kuitenkaan mitenkään erikoisen mukavaa ole ihmisten seurassa koskaan ollut. Enemmänkin on ikäviä muistoja sosiaalisuudesta. Pikku hiljaa vaan kaikki ihmissuhteet ovat loppuneet. Täytyy todeta, että elän nyt elämäni parasta aikaa. Ei mitään velvollisuuksia ja kissanristiäisiä. Pakolliset asioinnit vain. Muuten olen lähes aina kirja tai läppäri nenän edessä vuoteessa köllöttelemässä. Vapaa-aikani vietän näin. Osa-aikaisesti vielä töissä käyn. Kesällä tykkään paljon ulkoilla.

En todellakaan kaipaa enään yhtään tuntemaani ihmistä elämääni. Ei kyllä tule ketään ikävä. Enkä halua uusia tuttavuuksia. Töissä on vielä pakko käydä. Vapaa-ajat vietän yöpuku päällä, syön ja luen. Aivan parasta.

Ei sitten kiinnosta yhtään ihmiset ja heidän elämänsä. Olla vain omissa oloissaan. Ei varmasti minunkaan elämä ja asiat kiinnosta ketään. Luonto, metsä, ulkoilu ja kotona olo on ihanaa ja ainoastaan omassa seurassa. Mikään ei tympäise niin paljon kuin se, että joku alkaa kertomaan omista lapsistaan. En ole halunnut omia lapsia ja ei kiinnosta kenenkään lasten touhut. Eikä myöskään kenenkään koirien touhut.

Inhoan yli pirteää naapurini, joka tulee aina juttelemaan. Kertoo koiristaan ja lapsistaan ummet ja lammet. Kyselee, että milloin sinä aiot hankkia kotieläimiä ja lapsia. Eikö ne olisi niin kivoja. En ole hankkimassa kumpaakaan. Sitten sanoo, että ketä sinä hemmottelet. Lässyn, lässyn ja lässyn. Näyttelee niin herttaista ja lämmintä. Tukkii niitä kakaroita ja koiria ihailtavaksi. Jos ei kiinnosta niitä rapsutella, niin ihmettelee, että oletko kiireinen vai allerginen. En ole kumpaakaan.

Ei kiinnosta udella toisten asioita, enkä halua kertoa omia asioitani. En tykkää myöskään, että minun asioita udellaan ja en kiinnosta kuunnella kenenkään asioita.

En tiedä, mikä minuun on mennyt. Tuntuu vaan, että kaikki ihmiset ovat jotenkin likaisia, sottaisia. Kuvottava jne. En vaan voi olla kenenkään kanssa tekemisissä. Varsinkin lapsiperheet tuntuvat niin likaisilta. Haluan olla vaan omassa siistissä kodissani.

Odotan Joulua ja saan nauttia vain omasta ihanasta rauhasta, kauniista jouluisesta kodista, jouluruoista, joulunusiikista, telkkarista ja rentoutua täysin. Lataan akkuja ja kerään Voimia työhön ja muuhun sosiaalisuuteen taas. Viisi päivää joulun aikaan vietän ypöyksin. Aion myös ulkoilla. Ihmisten kanssa en ole missään tekemisissä koko sinä aikana. Pistän kännykän kiinni. Ei voi kukaan terrorisoida joulutervehdyksillä. Sellaisia rauhanhäiritsijöitä en kaipaa.

Minä ja suloinen pehmoleluni yhdessä, aina ja ikuisesti. Menemme nyt yöunille. Kaksi erakkona on löytänyt toisensa.

Yhteiskunnan paine sosiaaliseen elämään on iso. Täytyy päivittää someen hienoja kuvia kun ollaan yhdessä paljuissa ja laskettelurinteissä. Muuten olet outo, jos et näin tee.

Mäkin yritin elää kovasti niinkuin muut. Jo nuorena päätin, etten halua naimisiin, en perhettä. Kuitenkin ajauduin näin tekemään ja olin todella ahdistunut koko avioliittoni ajan. 

Nyt keski-ikäisenä vihdoinkin saan ja uskallan elää sellaista elämää, mitä haluan. Väsyn ihmisiin, meteliin todella nopeasti. Nyt uskallan jo kieltäytyä ja sanoa ei. Kaksi kaveriani ovat jo jääneet matkasta pois, koska en jaksa enää yhtään tyhjänpäiväistä olemista ja jonninjoutavaa juttelua. Töissä on vielä käytävä, se onkin ainoa sosiaalinen elämäni. Pelkkä kännykän piippaus saa mut ahdistumaan. Some on oikea ahdistusten keidas.

Nykyään matkustan yksin ja tykkään ihan hirveesti. Käyn vaelluksilla yksin, nukun keskellä korpea riippukeinussa ja tunnen olevani vapaa ja onnellinen. Kun pääsen töistä vapaaksi, erakoidun konkreettisesti kokonaan.

En ole koskaan ollut somessa, keskustelupalstoilla kirjoittelen, mutta eipä näidenkään taso usein päätä huimaa. Muutama hyvä kaveri on whatappissa, muuten en pidä yhteyttä käytännössä kehenkään. Töissä joutuu olemaan sosiaalinen, mutta muut ajat olen yksin. Tarvitsen omaa rauhaa ja tilaa.

Puuhailen omien tutkimusten ja keräilyn parissa ja tuntuu, että ajattelen monista asioista niin eri tavoilla kuin valtaosa, ja olen kiinnostunut niin eri asioista, etten siksikään juuri saa kunnon henkistä yhteyttä kehenkään. Muutaman kerran olen seurustellut, mutta enemmän se oli sellaista "ihan kiva nainen"-tyyppistä, ei mitään ehdotonta rakkautta. Mahtaako se monella muullakaan sen kummempaa olla?

En enää jaksa yrittää mitään ihmissuhteitakaan, vaikka tietysti harmittaa, että paljon iloa ja hyvää on jäänyt kokematta, kun ei sitä oikeaa ole löytynyt. Nyt yli 40-vuotiaana ei enää tunne sellaista pakkoakaan, että pitäisi puolisoa tai seurustelua etsiä. Lapsia en ole koskaan halunnut.

Minua ei oikein kiinnosta muut ihmiset, vaikka periaatteessa suhtaudun heihin ihan positiivisesti. Touhuilen omiani ennemmin, kesällä matkustan yksin ja mökkeilen yksin. Katson erakko-ohjelmia telkkarista ja haaveilen olevani jossain Alaskan erämaassa :) Tämä omakotitalo mukavuuksilla käy silti ihan hyvin, kunhan ei kukaan soittele tai koputtele ovelle. En vaadi muilta mitään, enkä pidä siitä, että minulta vaaditaan. Pitää saada olla vapaa.

Tykkään yksin olosta ihan mahdottomasti. Ihmiset usein pyrkivät seuraani ja ajattelevat, että ilahduttavat minua. Eivät tarkoita pahaa. Sanovat ihan, että tulivat piristämään minua. Ajattelevat, että olen yksinäinen. Olen heille kiltti, keitän kahvit ja keskustelen. Kyllä monesti heidän seuransa piristääkin. Kivoja ihmisiä ovat suurimmaksi osaksi. Pyytävät minua kylään, lenkkiseuraksi jne. Tykkään kuitenkin kaikkein eniten lenkkeillä yksin. Jotenkin ehkä säälivät minua, ajattelevat että olen surullinen, yksinäinen ja masentunut tai ujo. Olen introverttii ja tuttavapiirini sosiaalista. Tykkään olla paljon kotona, lukea. Tykkään ulkoilla. Inhoan juhlia ja kyläilyjä. Minulle riittää oma kerrostaloasuntoni. Kesäpaikkaa en ole halunnut hankkia. Matkustelustakaan en oikein tykkää. Kodin olen laittanut viihtyisäksi. Joku luulee, että olen köyhä, kun en matkustele eikä ole kesäpaikka. Mutta en ole halunnut. Näin on hyvä.