Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Aion nyt katkaista välit ystävääni. En vaan kerta kaikkiaan jaksa häntä enään. Hän saa minut aina niin surulliseksi viesteillään. Ei tuo mitään iloa elämääni. Olisin paljon onnellisempi ilman häntä. Olen monta kertaa laittanut ystävyyden katkolle ja aina sitten perunut sen. Toinen ystävä alkaa sitten kyselemään minulta kaikkea, että mitä on tapahtunut, kun hekin ovat keskenään ystäviä. Hänellä ei ole mitään muuta mielessä kuin sadistoimiseni. Nyt katkaisen lopullisesti. Haluan elää omaa elämääni.

Erakkous on ihanaa. Ei tarvi ajatella muuta kuin itseään. On vapaa kaikista pakkopullista.

Jotkut ihmiset luulevat tekevänsä minulle kiusaa eristämällä minut muista. Puhuvat pahaa seläntakana, mustamaalaavat jne. Eivät tiedä, että tekevät minulle palveluksen. Nautin yksinolosta. Minusta on ihanaa, että saan työpaikan kahvitauolla istua rauhassa, juoda kahvia ja lukea lehteä. En kaipaa juttuseuraa. Siskoni on myös aina puhunut minusta pahaa yhteisille tutuilleni ja he karsastavat minua sen takia. Siskoni nauttii, kun saa näin olla suosiossa ja minua katellaan. Ei tajua, että minäkin nautin. En kaipaa yhteisten tuttujemne vierailuja jne. Olen syntynyt erakoksi. Ahdistun ihmisseurasta. Käytän vapaa-aikani opiskeluun ja kuntoiluun. Mitä työnteolta aikaa jää. Tykkään myös pitää itsestäni ja kodistani muutenkin hyvää huolta. Nukun hyvin, syön terveellisesti, ulkoilen, urheilen, juon paljon vettä, tykkään terveys-, hyvinvointi-ja sisustusasioista. Olen pintaliitäjännäköinen, mutta introverttii erakko. Onnellinen sellaisena.

Erakkous on niin parasta. Ihmissuhteet ovat tuoneet elämääni niin paljon surua. Töissä on ollut selkäänpuukottajia, päällepäsmäreitä jne. Parisuhteessa narsistisia miehiä ja minua mitätöiviä, ystävyyssuhteissa omaa erinomaisuuttaan korostavia ja minua mollaa via. Ihmissuhteet eivät ole tuoneet minulle mitään hyvää. Jotkut harvat satunnaiset ihmissuhteet tuovat minulle iloja ja ne jäävät sitten siihen. Itse olen toista ihmistä kunnioittava, en minä itse ihminen. Pidetään tyhmänä. Vaikka olen korkeastikoulutettu ja asiani ovat hyvin. Pelkään jo nykyään niin paljon ihmisiä, että mitään ihmissuhteita en enään kaipaa. Ennen olin naiivi, ennen kuin kantapään kautta opin. Nyt olen varovainen. Tykkään kuntoilla, opiskella ja tehdä kotitöitä. Nautin kotona olosta. Netti, telkkari, cd-soitin, elokuvat, kirjat, radio, lehdet, tietokone ja oma itseni ovat parhaimmat ystäväni.

Älä murehdi. Itse ratkaisin vastaavanlaisen asian muuttamalla maalle lähelle vettä ja luontoa. On iso metsä ja piha missä touhuta. Hoksasin vasta yli 30vuotiaana, että minua ei kiinnosta muun maailman syke ja muille esittäminen. Nyt paljon onnellisempi kun ei todellakaan tarvitse nähdä muita ihmisiä ja saa olla omassa rauhassa.

Harkitsen muuttoa muutaman sadan kilometrin päähän, kauas sukulaisista ja perheellisistä kavereista. En kerta kaikkiaan jaksa juosta muksujen synttärijuhlissa muutaman viikon välein ja sitä "velvollisuutta", että kyllä meidän pitää tavata usein, koska asutaan lähekkäin. Jos olisi kunnolla välimatkaa, voisin vaan vedota siihen ja nähdä näitä ihmisiä vaikka kerran puolessa vuodessa.

Minulle on täysin mahdotonta käsittää, miksi ihmisillä on niin kova tarve arvostella ja kauhistella kaikkea normista poikkeavaa ja jauhaa p*skaa muista. Ei minulle tulisi mieleenkään alkaa arvostella kenenkään valitsemaa elämäntapaa, uraa, opintoja, vakaumuksia... Jos tuntuu itselle oikealta valinnalta, niin antaa mennä vaan.

Tämä on kuitenkin poikkeuksetta kaikkien ihmissuhteiden ja sosiaalisten kokoontumisten ongelma, että ihmiset kokevat oikeudekseen päsmäröidä ja taivastella minun elämäntilannettani (tai jonkun muun, joka ei heidän mielestään elä "oikein"). Olen lapseton sinkku, on kaksi lemmikkiä, pyrin tekemään enimmäkseen etätyötä, harrastan yksin ja viihdyn enimmäkseen yksin. Tämän ei pitäisi olla keneltäkään pois. Vaan kun ilmeisesti on.

Minulla on elämässäni pari ihmistä, joiden kanssa aidosti viihdyn, koska heillä ei ole jatkuva tarve tunkea nokkaansa muiden asioihin ja osaavat suhtautua elämään riittävän rennosti. Eivät ajattele, että kaikkien pitäisi elää samalla tavalla tai jakaa heidän käsityksensä siitä, millaista on hyvä elämä. Näiden ihmisten kanssa ei myöskään ole mitään jatkuvaa yhteydenpitopakkoa ja tapaamisvälitkin saattavat venyä todella pitkiksi. Kumpaakaan osapuolta ei haittaa. Molemminpuolinen kunnioitus on avain hyvään ihmissuhteeseen, muuta ei tarvita.

Vierailija kirjoitti:

Minulle on täysin mahdotonta käsittää, miksi ihmisillä on niin kova tarve arvostella ja kauhistella kaikkea normista poikkeavaa ja jauhaa p*skaa muista. Ei minulle tulisi mieleenkään alkaa arvostella kenenkään valitsemaa elämäntapaa, uraa, opintoja, vakaumuksia... Jos tuntuu itselle oikealta valinnalta, niin antaa mennä vaan.

Tämä on kuitenkin poikkeuksetta kaikkien ihmissuhteiden ja sosiaalisten kokoontumisten ongelma, että ihmiset kokevat oikeudekseen päsmäröidä ja taivastella minun elämäntilannettani (tai jonkun muun, joka ei heidän mielestään elä "oikein"). Olen lapseton sinkku, on kaksi lemmikkiä, pyrin tekemään enimmäkseen etätyötä, harrastan yksin ja viihdyn enimmäkseen yksin. Tämän ei pitäisi olla keneltäkään pois. Vaan kun ilmeisesti on.

Minulla on elämässäni pari ihmistä, joiden kanssa aidosti viihdyn, koska heillä ei ole jatkuva tarve tunkea nokkaansa muiden asioihin ja osaavat suhtautua elämään riittävän rennosti. Eivät ajattele, että kaikkien pitäisi elää samalla tavalla tai jakaa heidän käsityksensä siitä, millaista on hyvä elämä. Näiden ihmisten kanssa ei myöskään ole mitään jatkuvaa yhteydenpitopakkoa ja tapaamisvälitkin saattavat venyä todella pitkiksi. Kumpaakaan osapuolta ei haittaa. Molemminpuolinen kunnioitus on avain hyvään ihmissuhteeseen, muuta ei tarvita.

Olipa kauniisti, tasokkaasti ja hienosti kirjoitettu. Juurikin näin. Sinulla on upea elämä. Nauti siitä🧡💚💙

Vierailija kirjoitti:

Minulle on täysin mahdotonta käsittää, miksi ihmisillä on niin kova tarve arvostella ja kauhistella kaikkea normista poikkeavaa ja jauhaa p*skaa muista. Ei minulle tulisi mieleenkään alkaa arvostella kenenkään valitsemaa elämäntapaa, uraa, opintoja, vakaumuksia... Jos tuntuu itselle oikealta valinnalta, niin antaa mennä vaan.

Tämä on kuitenkin poikkeuksetta kaikkien ihmissuhteiden ja sosiaalisten kokoontumisten ongelma, että ihmiset kokevat oikeudekseen päsmäröidä ja taivastella minun elämäntilannettani (tai jonkun muun, joka ei heidän mielestään elä "oikein"). Olen lapseton sinkku, on kaksi lemmikkiä, pyrin tekemään enimmäkseen etätyötä, harrastan yksin ja viihdyn enimmäkseen yksin. Tämän ei pitäisi olla keneltäkään pois. Vaan kun ilmeisesti on.

Minulla on elämässäni pari ihmistä, joiden kanssa aidosti viihdyn, koska heillä ei ole jatkuva tarve tunkea nokkaansa muiden asioihin ja osaavat suhtautua elämään riittävän rennosti. Eivät ajattele, että kaikkien pitäisi elää samalla tavalla tai jakaa heidän käsityksensä siitä, millaista on hyvä elämä. Näiden ihmisten kanssa ei myöskään ole mitään jatkuvaa yhteydenpitopakkoa ja tapaamisvälitkin saattavat venyä todella pitkiksi. Kumpaakaan osapuolta ei haittaa. Molemminpuolinen kunnioitus on avain hyvään ihmissuhteeseen, muuta ei tarvita.

Tiivistit täydellisesti sen, mikä minuakin häiritsee ihmisten välisessä kanssakäymisessä: alituinen tarve arvostella ja ruotia muita ihmisiä. En itsekään jaksa aina pohtia syntyjä syviä tai kehitellä villejä tulevaisuuden skenaarioita - arkipuuhista ja päivän polttavista aiheista puhuminen on näille erittäin jees vastapainoa - mutta en pidä siitä, kuinka niin monien "kevyt keskustelu" on juoruilua. Ikävintä on se, että pahan puhuminen tarttuu helposti. Näin on käynyt myös itselleni, etenkin väsyneenä tai muuten huonommassa vireystilassa. Tämä on johtanut siihen, etten halua olla mukana enää missään porukoissa, varsinkaan kovin puheliaissa ja tiiviissä sellaisissa. Ne ovat useimmiten niitä pahimpia juoru- ja kiusaamispesiä. Olen joskus yrittänyt vaihtaa puheenaihetta, kun jotakuta on alettu haukkumaan tai vastaavasti minulle on alettu vihjailla, että minun tulisi elää elämääni jotenkin toisin. Se ei ole silti auttanut, sillä kukaan muu ei ole tähän täkyyn tarttunut ja olen vain saanut tosikon tai ylpeän leiman.

Saattaisin viihtyä ihmisten seurassa nykyistä enemmän, jos juttujen taso olisi inhimillisempi. Toisaalta viihdyn kyllä yksin pitkiäkin aikoja kerrallaan, eli en varsinaisesti kärsi omissa oloissani olemisesta. Välillä ehkä rupeaa vaan omien ajatusten pyörittely käymään vähän yksitoikkoiseksi :p

Vierailija kirjoitti:

Älä murehdi. Itse ratkaisin vastaavanlaisen asian muuttamalla maalle lähelle vettä ja luontoa. On iso metsä ja piha missä touhuta. Hoksasin vasta yli 30vuotiaana, että minua ei kiinnosta muun maailman syke ja muille esittäminen. Nyt paljon onnellisempi kun ei todellakaan tarvitse nähdä muita ihmisiä ja saa olla omassa rauhassa.

Olen niin kateellinen. Kuulostaa ihanalta elämäsi. Sitten, kun saan lottovoiton, niin toteutan tuollaisen elämän.

Olen hyvää vauhtia erakoitumassa. Ei vaan kerta kaikkiaan kiinnosta ihmiset ja heidän lapsensa. Eikä heidän juttunsa ja mitkään riennot, kyläilyt ja pippalot. Hyvin harvoin jaksan lähteä mihinkään ja sen jälkeen olenkin sitten ihan poikki, en mitenkään piristynyt. Ei luontevaa oleilua ja jutustelua, vaan ahdistavaa. Oma kerrostaloasunto on niin unelmapaikka. Kaikkein paras erakoitumiseen. Mitään vieraita en luokseni halua häiritsemään. Kuppi teetä ja telkkari päälle. Ah❤️

Tämä maailma ei minua kaipaa, enkä minä tätä maailmaa.

En tykkää seksistä, en alkoholista, en tupakasta, en ylensyönnistä, en huumeista, en kahvista, en biletyksestä enkä bailaamisesta, en ravintoloissa istumisesta enkä pyörimisestä. Tykkään kuntoilla. Joten olen erakko. Ihmiset eivät pidä tällaisesta.

Elän kurinalaista, askeettista erakko elämää. Minulla ei ole mitään muita paheita kuin ainoastaan lauantaisin herkkupäivä. Eikä ole seksuaalisiakaan tarpeita. Tykkään henkisistä asioista. Olen kuin nunna, mutta en asu luostarissa. Nunnana elän kerrostalossa. Tämä on juuri sopiva elämäntapa minulle. Tykkään kuunnella hengellistä musiikkia, istua kynttilöiden valossa, meditoida, joogata ja lukea hengellistä kirjallisuutta. Jotenkin tuntuu, että ihmiset ovat niin seksuaalisia ja paheellisia, etten kuulu heidän joukkoon.

Olen sosiaalisella alalla ja naimisissa. Lapsia ja kotieläimiä ei onneksi ole. Haaveilen erakkoudesta. Miehestä ei ole haittaa, mutta muuten haluaisin erakoitua. Voisin olla aina vaan kotona. Nautin kotona olosta. Työssäkäynnistä en tykkää sitten yhtään. Haluaisin olla alalla, jolla voi tehdä etätyötä kotoa käsin. En tykkää olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Erakkous on minun juttuni.

Rakastan ja nautin olla yksin. Olen erakko. Tämä on ollut pitkän prosessin tulos. Olen ollut aina uhrautua. Töissä olin aikoinaan tunnollinen ja ahkera. Se ärsytti joitakin ja alkoivat mustamaalaamaan. Parisuhteessa aikoinani tein kaiken. Palkaksi puolisoni petti, jätti ja otti itselle auton, jonka olimme yhdessä maksaneet. Hoidin vanhaa äitiäni, kun sairastui. Palkaksi sain sisaruksiltani haukut, että havittelen itselleni perintöä. Ja ihan syyttelevät, että äitini arvoesineitä on kadonnut. Joka ei pitänyt ollenkaan paikkaansa. Kaiken kokemani jälkeen olen pikku hiljaa erakoitunut. Ja nyt täysipäiväinen erakko. Olen huomannut, että tämä on parasta. Olen ollut välillä aivan rikki kaikkien pettymysten jälkeen ihmissuhteissa. Nyt erakkouden myötä olen parantunut. En todellakaan enään kaipaa ihmissuhteita enkä lisää pettymyksiä. Sisarukseni ovat yrittäneet yhteyttä ottaa minuun. Mutta laitoin puhelinnumeron ja osoitteen salaiseksi ja estot päälle facebookiin. Facebookia en juurikaan käytä, mutta tykkään käydä sitä kautta eri yritysten sivuilla jne. Minulla on ollut niin huono tuuri ihmissuhteissa, ettei kenelläkään. Välillä olin ihan kateellinen, kun toisilla oli ihanat työyhteisöt ja puolisot. Mutta en enää. Minun juttuni on olla erakko. En enään osaa edes olla ihmisten kanssa, ahdistun. Olin eräässä juhlassa, jossa oli sukulaisiakin. Olin aivan tulisilla hiilillä koko ajan. Itkin onnesta, kun pääsin kotiin. En halua poistua enään mihinkään kotoani, kuin pakolliset jutut. Minulla on kaunis ja hyvä koti. Saan paljon iloa kirjoista, elokuvista, jumppaamisesta, musiikista, saunasta, hyvästä ruoasta, itseni hemmottelemisesta erilaisin itsetehdyin hoidoin, löhöilystä ja köllöttelystä. Voin sanoa rehellisesti, että tämä on parasta ja nautin.

Töissä nään niin älyttömästi ihmisiä ja vatvon heidän asioitaan että vapaa-ajalla on ihanaa olla ihan perheen kesken ja viihdyn myös yksin. Ystävien kanssa yhteydenpitoon ei riitä paukkuja.

En ole ikinä halunnut perhettä ympärilleni pyörimään ja elämääni pilaamaan. Töissä saan olla ihmisten ja lastenkin kanssa ihan tarpeeksi. Saan siellä sosiaalisenmittarin ihan täyteen. Vapaa-aikana tykkään vaan elää itselleni. Joskus jopa löhöän koko illan töiden jälkeen sohvalla ja nautin vaan oleilusta. En voi ymmärtää, miten jotkut jaksaa töiden jälkeen viihdyttää miestä, hoitaa lapsia ja kotieläimiä. Minulle on sanottu, että olen laiska. Mieluummin laiska, kun raadan niska limassa.

En tiedä miten muilla. Mutta itse jatkuvasti vaan tapaan piikikkäitä, pahansuopia ja ilkeitä ihmisiä. Ihan oikeasti. Aina on joku loukkaus sanottavana. Oikein kauhulla odotan Joulua, kun taasen joutuu menemään anopin luo. En millään haluaisi. Tietää jo etukäteen, että on Joulu pilalla. Ei ole muuta sanomista meille kuin että me olemme niin itsekkäitä ihmisiä, kun emme ole tehneet lapsia, emmekä ole ottaneet kotieläimiä. Mieheni jatkuvasti maksaa hänen koiransa lääkäri kuluja ja ostaa sille koiralle ruokaa ja kaikkea. Olemme myös ostaneet anopille pyykinpesukoneen, astianpesukonern, imurin, lahjakortteja, ulkomaanmatkoja jne. Ei ole mihinkään tyytyväinen. Aina vaan olemme itsekkäitä. Käymme molemmat töissä, opiskelemme vielä lisää, pidämme huolta kodistamme ja kesäpaikastamme, kuntoilemme. Ihan niinkuin olisi maailman suurin synti, että ei tee lapsia, eikä ota kotieläimiä. Töissäkin eräs ihan kysyi, että onko sinussa jokin vika. Törkeää. Itse en ikinä lsuo loukkauksia kenellekään.

Sama. Ärsyttää kun ihmiset rupeaa jotenkin säälimään ja ihmettelemään jos haluaa olla yksinään. Esim. perhe ja muut sukulaiset, joihin en sentään halua kokonaan katkaista yhteyksiä. Sehän olisi helppoa jos ei olisi yhtäkään läheistä, niin ei olisi ketään tuttua ihmettelemässä erakoitumistasi.