Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

En vaan välitä ihmisistä yhtään. Oma rauha kaikkein tärkein.

Mä olen ollut käytännössä koko aikuisikäni 18-30v erakko, ei ole ollut ystäviä, koira ollut ainoa ystäväni ja paras sellainen koskaan. Ystäviä oli viimeksi ala ja yläasteella, ja siinä iässä ne kyllä oli tärkeitä sen myönnän kun ei ollut ainakaan mitään teennäistä shaissea silloin meininki. Mutta mitä vanhemmiksi ystävät kasvoivat niin sitä omituisemmiksi jokainen omalla tahollaan tuli, varmaan minä mukaanlukien, kaikki kehittyivät ihan erilaisiksi ja ei meillä nykyään ole mitään yhteistä enään.

Olen kurkkuani myöten täynnä sairaanhoitajantyötä. Työ on tehnyt minut lähes ihmisvihaajaksi. Kiukkuisia potilaita, hyökkääviä omaisia, huonoja työilmapiirejä, paljon vastuuta, paljon töitä ja huono palkka. Haluaisin ostaa jonkun halvan asunnon tai mökin jostakin pieneltä paikkakunnalta. Myydä oman asunnon, auton ja kaiken pääkaupunkiseudulta. Elää muualla vaatimattomasti erakkona ja tehdä vaikka siivoustyötä. Luulisin, että tulisin hyvinvoivaisemmaksi.

up

Haaveilen päivä päivältä enemmän erakoitumisesta ja katoamisesta totaalisesti. Ihmissuhteet tökkivät pahasti. Mummonmökki maalta. Ah, unelmia❤️

Olen ollut koko ikäni kiusattu. Niin kouluissa, opiskeluissa, töissä, parisuhteissa ja ystävyyssuhteissa. Nyt onnellisesti yksin. Olen introverttii, aseksuaali, absolutisti, hiljainen, hidas ja erakkoluonne. Minua on aina mustamaalattu ja keksitty perättömiä juoruja mm. että myyn huumeita, myyn itseäni jne. Olen aika traumatisoitunut kaikesta. Yksinolo on lääkettä minulle.

Ei tämä maailma iloisuuttani, ystävällisyyttäni ja auttavaisuuttani kaipaa. Erakoidun.

Miksen voi olla rikas. Erakoituisin heti paikalla. Laittaisin kotiini kaiken niin, ettei tarvisi olla ihmisten kanssa missään tekemisissä. Töissä, niin kutsuttujen ystävien ja muutenkin ihmisten kanssa tulee huono olo. Ei positiivista fiilistä. En liikkuisi kotoani minnekään. Aika ei tulisi pitkäksi ja olisin paljon onnellisempi.

Minua pidetään outona. En ole koskaan halunnut itselleni perhettä ympärille pyörimään. En puolisoa, en lapsia, en kotieläimiä. Oma vapaus ja rauha on minun juttuni. Rahasta kun tykkään. Ei ihmiset, lapset ja eläimet onnellisuuttani lisää, päinvastoin. Paljon onnellisempi olen yksin ja omia juttujani puuhastellen.

Ihana tämä erakkoketju. Paljon ihmisiä, jotka löytäneet onnen erakkoudesta. Itselläni on keikkatyö. Se on ihan ok, silloin kun on kivoja ihmisiä. Miestäni en jaksa. Usein pahantuulinen ja negatiivinen. Etsii kaikesta vikoja ja virheitä. Ei keskustele mistään, vaan olla möllöttää. Mörönkölli. Parisuhde ei todellakaan onnea tuo, ainakaan minulle. Kyllä nauttisin ja arvostaisin yksinasumista. Ihailen ja kadehdin erakoita.

Voi Luoja, viikonloppu alkaa. Olen erakkona koko viikonlopun. Kävin ostamassa hyvää ruokaa jääkaapin täyteen ja herkkujakin. Syön, nukun ja jumppaan kotona koko viikonlopun. Sekä katson elokuvia. Tämä on niin parasta. Mitään ukkoja, kakaroita ja ystäviä en vapaa-aikana kaipaa.

Olin sukulaisen lakkiaisissa viikonloppuna. Tuli taas niin surullinen olo. Kukaan ei juurikaan puhunut minulle. Jos joku puhui, niin katsoi ihan muualle kuin minuun. Samalla tavalla, kun käteltiin, niin katse oli muualla. Oli kuppikuntia, joissa oli hyvä meininki. Jos itse puhuin jotain, niin kukaan ei kommentoinut. Alan viettämään näkymätöntä ja hiljaista elämää ihan vaan omissa oloissani

Olen niin totaalisesti pettynyt ihmisiin. En luota enään yhtään keneenkään enkä mihinkään. Olen äärimmäisen varovainen ihmisten kanssa. Aina joku loukkaa, pahoittaa mielen jne. Pitää olla tuntosarvet pystyssä, että osaa antaa samalla mitalla takaisin.

Inhoan kakaroita ja ihmisiä. Haluan kiertää ne kaukaa.

En jaksa millään sitten ihmisiä. Vain oma rauha on parasta. Ovat harvoja ne ihmuskontaktit, jotka saavat hyvälle mielelle. Usein päinvastoin. Oma koti, netti, musiikki ja lukeminen parasta. Haluan katkaista yhteen ystävääni välit. Ei ole muuta kerrottavaa, kuin että, kuin kaunis, viisas ja rikas hän on. Saa miehen kuin miehen. On siro rakenteinen ja hoikka. Asuu hienostoalueella jne. Näitä juttuja pyörittelee. Ihan samaa luokkaa on ulkonäkö hänellä kuin minulla. Sama tasoisella asuinalueella asutaan. En itse retostele tällaisilla asioilla.

Vierailija kirjoitti:

En tajua, miksi joulukorteissa toivotetaan rauhallista joulua ja sitten kuitenkin ängetään isolla porukalla kylään ja rallatetaan niin, että pää halkeaa.

Aamen. :D   Ihana ketju, vaikkakin vanha aloitus. Minä niin symppaan ja komppaan.

Miksi aina puhutaan, että vanhukset ovat yksinäisiä. Monet haluavat olla yksin. On epäkohteliasta tyrkyttää seuraansa. Ei kait kukaan ainakaan minun seuraa kaipaa. Enkä minä kaipaa kenenkään seuraa edes vanhanakaan.

En ole siis ainut :) Itse kolmekymppinen mies ja oon jo aika hyvin erakoitunut, omasta tahdosta, en jaksa ihmisiä, sosiaalisuutta. Jännitän aina muiden seurassa, vaivaannun helposti. Käyn toki normaalisti lenkillä ihmisten ilmoilla, kaupareissut yms. Elän hyvää elämää vaikka en olekaan sosiaalinen ja ystävät jääneet jo kauas menneisyyteen. Oon välillä yhteydessä yhteen ystävään joka jo asuu muualla. Mut mulle ok jos nähdään livenä vaikka vaan kerran vuodessa.

Minulla on mukava elämä, ilman ystäviä ja sosiaalisia suhteita. Ihmissuhteet eivät ole onnistuneet kohdallani. Enkä enään sellaisia kaipaa. Eivät ole minua varten. Mies minulla on, joka on samanlainen erakko kuin minäkin, ehkä vielä pahempi. Meillä on oma asunto, kesäpaikka, auto, vene ja mukavasti rahaa, että voi elää hyvää elämää. Rakastamme omaa rauhaa ja vapautta. Tykkäämme käydä uimahallissa, kuntosalilla, kirjastossa, näyttelyissä, konserteissa, matkustella, liikkua metsässä ja luonnossa, lukea, laittaa hyvää ruokaa ja puuhastella kotona. Olemme aina joko yhdessä tai yksin, ei muita.

Olin ennen sosiaalinen. Otin yhteyttä ihmisiin. Huomasin, että seuraani ei kaivattu. Sitten erakoidun. Tämä on aivan mahtavaa. Nyt on niin päin, että jos minuun otetaan yhteyttä, niin näytän, etten seuraa kaipaa. Minulla on hyvä elämä itsekseni. Työ on ainut sosiaalisuus. Ja riittää vallan mainiosti. Ei ihan kokonaan sosiaaliset taidot unohdu. Minulla on paljon kukkia, tykkään pehmoleluista, teen erilaisia käsitöitä, maalaan ja piirrän, kirjoitan runoja, minulle tulee erilaisia lehtiä, kalastan, marjastan, sienestän, hiihdän, liikun luonnossa ja metsässä, ulkoilen, kerään ruoka- ja leivontareseptejä, syötän oravia, pupuja ja lintuja sekä joutsenia, käyn kirpputoreilla, valokuvaan, kerään astioita ja koriste-esineitä.