Lue keskustelun säännöt.
Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!
09.12.2016 |
En tiedä, mistä tämä johtuu ja voiko asialle tehdä jotain. Mä vaan väsyn ihmisten kanssa olemisesta tolkuttomasti. Jotkut saa sosiaalisesta elämästä energiaa, mutta mulla kaikki energia lähtee ihmisten kanssa olemisesta. Tykkään olla yksin, enkä ollenkaan pidä itseäni yksinäisenä. Minulla on paljon ystäviä, mutta voin hyvin nähdä niitä 1-4 kertaa koko vuoden aikana. Se riittää.
Unelmani olisi muuttaa johonkin toiseen maahan ja olla siellä ihan itsekseni. Ei olisi mitään paineita olla kenenkään kanssa ja kotimaan ystäviä näkisin ihan yhtä paljon kuin nytkin.
Ärsyttää elää tällaisessa yhteiskunnassa, jossa vain ulospäinsuuntautuneilla ja yltiösosiaalisella olemisella on jotain merkitystä.
Kommentit (1660)
Minulla ei ole vaan kerta kaikkiaan ihmiskontaktit toimineet. On niin suuri helpotus, kun on erakoitunut. Tämä on parasta, mitä minulle on tapahtunut. Minusta ei yleensä pidetä, enkä minäkään pidä kaikista. Olen ihan huomannut, miten seurani inhottaa. Vain harvat ihmiset ovat elämäni aikana pitäneet minusta. Olen itse tietenkin sitten pitänyt heistä. Minulla on vieläkin muistoissa, miten kerran eräs mies puhui minulle niin kauniisti. Hämmennyin totaalisesti ja mies sitten lähti pois. On harvinaista, että joku puhuu minulle niin kauniisti. Yleensä olen saanut aika kovaa tekstiä ihmisiltä. Nyt nautin erakkoudesta. Glögiä ja pipareita popsin tunnelmallisessa jouluisessa kodissani. Ihanaa❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajunnutkaan ennen, että miten tasapainottuu itse, kun lopettaa kaikki ihmissuhteet ja erakoituu. Olin ennen aina rauhaton ja stressaantunut. Nyt tasapainoinen ja onnellinen. Ihmisten seura oli piikikästä ja ikävää. Harvoin voimaannuttavaa. Oma äitini oli ihana. Parhaat lähtevät ensin. Äiti oli aina ihana, vaikka ei ollut helppo elämä.
Jouduin vakavan sairauden takia aika nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle. Niin kutsutut ystävät kaikkosivat nopeasti. Totesin, että paljon parempi sitten kokonaan yksin. Taloudellisesti elämä pienellä eläkkeellä ei kovin kummoista ole, mutta henkinen olo erakkona hyvä!
Minulla pyrkimys hyvään seuraan. Olen erakoitunut tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Minulla pyrkimys hyvään seuraan. Olen erakoitunut tarpeeksi.
Ja avaan vielä että ennen olin jollain tavalla sosiaalinen miellyttäjä, kyllästyin ja erakoiduin hieman. Nyt olen sitä mieltä että sosiaaliset taidot rapautuvat ellei niitä käytä. Lisäksi (huom. _hyvät_) ihmissuhteet tuovat ainakin itselleni merkitystä elämään. Kyllä sitä yksinkin ehtii olla. Jos on samanlainen ystävä joka kaipaa sitä omaakin rauhaa niin sehän olisi just hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset, voi kun voisikin erakoitua ja olla tekemisissä vain muutaman hyvän ystävän kanssa sillointällöin. Ihmissuhde draamat, sosiaaliset normit ja paskanpuhuminen... olen niin kurrkuani myöden täynnä näitä. Sama ilkeät, koppavat ivalliset ihmiset, joita löytyy työkavereistani. Huoh. Unelmaa olisi jos voisi vaan olla suurimman osan ajasta yksin, toteuttaa omia haaveita, matkustella yksin tai yhdessä toisen introvertti erakon kanssa. :D
Muuta Helsinkiin, siellä kukaan ei tule juttelemaan sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huonojen kokemusten myötä opiskelu elämässä, työelämässä, parisuhteissa ja ystävyyssuhteissa sekä myös oman lapsuudenperheen ja sukulaisten seurassa koettujen huonojen kokemusten vuoksi olen totaali erakko. Ei mitään muuta kuin ikävyyksiä. Yksin on niin maailman ihaninta olla.
Olen erakoitumisprosessin alussa, mutta jo helpottaa. Oikeasti kannattaa kuunnella itseään, eikä ole mikään pakko hengailla muiden kanssa. Minua saa kutsua tylsäksi, mutta mieluummin vaikka luen kirjaa kotona kuin pakkoseurustelisin joidenkin hyypiöiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Introverttinä samansuuntaisia ajatuksia, somessa näkyvä toisten sosiaalisuus kauhistuttaa , mutta joskus tuntuu, että olisi normaalia olla samanlainen. Onko yleisempää, että naiset tarvitsevat kanalauman ympärilleen henkiseksi tueksi ja heitä kutsutaan ystäviksi huolimatta siitä kuinka kateellisia he toisilleen ehkä ovatkin ?
Itken nytkin kun olen niin erakoitunut tästä yhteiskunnasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itken nytkin kun olen niin erakoitunut tästä yhteiskunnasta!
Älä itke, vaan Nauti. Yksinolo on ihanaa. Rahaakaan ei tarvi juurikaan mihinkään. Kun lukee ja kuuntelee musiikkia. On kotona ja nauttii. Välillä käy kävelemässä.
Ihmisten seura ei kiinnosta sitten pätkääkään. Haluan olla ihan vaan omissa oloissani. Ennen otin huolta ja vastuuta kaikesta. Kukaan ei arvostanut. Niin helpottavaa, saa nyt elää vain itselleen. Ei tarvi välittää kenestäkään yhtään mitään. Ei tarvi olla hyvä kenellekään ja saada haukut palkaksi. Oma hyvinvointi nyt etusijalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on suuri haave, ostaa pieni ja halpa talo maaseudulta. Laittaa se oikein kauniiksi. Tehdä siitä itselleni oma kaunis nukkekoti. Se olisi salapaikkani. Viettäisin aina välillä aikaa siellä. En kertoisi siitä kenellekään. Viettäisin siellä hiljaiseloa. Ulkoilisin siellä ja lueskelisin. Kerrostaloasunnon pitäisin kuitenkin itselläni, jossa pääasiallisesti asuisin.
Pitää jaksaa olla kaikkien kanssa tai olet kiusaaja. Muistakin se.
Ihmisten kanssa ollessa, kukaan ei oikeasti ajattele kenestäkään mitään hyvää. Silti pitäisi olla tekemisissä. Näyttelemistä koko sosiaalisuus.
Ihmiset ja elämä ovat kohdelleet minua niin kaltoin. On vaikea olla tekemisissä ihmisten kanssa. Tuntuu kyllä ihanalta ja hyvältä, jos joku on ystävällinen ja kiva. Osaan arvostaa.
On kumma. Vaikka on töissä ihmisten kanssa. Käymässä vierailulla jossakin. Puhuu puhelimessa jonkun kanssa. Niin aina tulee pahamieli. Onko sitä itse tullut kaikkien elämässä tapahtuneiden ihmissuhteiden ikävyyksien takia, niin kriittiseksi, että ajattelee kaiken pahana vai mistä. Ei ollenkaan ihmissuhteet tuo hyvää mieltä. Jotkut pahimman mielipahan aiheuttajat tyrkyttävät seuraansa ja kuvittelevat, että ovat parasta seuraa.
Toteutin unelmani. Ostin Iisalmesta yksiön. Todella halpa. Vuonna 1980 valmistunut. 30,5 neliötä. 30 000 euroa. Myin auton ja Helsingin asuntoni sekä kaikki hyvät huonekaluni. Rahaa jäi kivasti. Nautin olostani pari vuotta. Sitten voin jotain työtä täältä etsiä, jos en saa ammattia vastaavaa työtä. Kukaan ei tunne minua täällä. Elän onnellisena erakkona. Olin lähes burnoutissa.
Höpönpöpö. Minua ei pätkääkään liikuta mitä muut ajattelee minusta. Minä viihdyn itsekseni koska ihmiset on rasittavia ja typeriä, hirveää ajanhukkaa. Nautin omasta seurastani ja puuhistani. Inhoan pakkososiaalistamista ja muuta puuduttavaa tylsyyttä. Ikinä ei ole ihmisiä ikävä, mutta seurassa tulee kyllä ikävä kotiin. Kotiin tuleminen ja ensimmäinen mukillinen kahvia omassa kodissa onkin ainoa hyvä puoli ihmisten tapaamisessa, että muistaa miten hienoa on olla yksin ja miten turhia ihmiskontaktit on.