Mä haluaisin erakoitua. En jaksa olla ihmisten kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Miehen kuoltua myin asunnon Helsingistä ja muutin aivan vieraaseen pikkukaupunkiin. En ilmoittanut lähdöstäni kenellekään. Täällä on ollut hyvä erakoitua, kun ei tunne ketään. Olen todella tyytyväinen ratkaisuuni!

Kuulostaa upealta. Itse aion häipyä kun lapset on aikuisia. 

Kiitos tästä ketjusta💜 Antaa vahvistusta sille ajatukselle, että irtiotto "kaikesta" voi vielä joskus onnistua!

Minulle riittää kolmena päivänä viikossa sairaanhoitajan keikkatyötä ja mies minulla on. Muuta sosiaalisuutta en kaipaa. Matkoilla käyn pari kertaa vuodessa. Mieheni äidin luona viikonloppu vierailulla parin kuukauden välein. Joskus käyn Joissakin juhlissa, kylässä, syömässä, elokuvissa, konserteissa, näyttelyissä ja kaupungilla liikkeitä ja kauppoja kiertelemässä. Muut asioinnit, kaupassa käynnit, lääkäreissäkäynnit, kampaajallakäynnit jne. Tähän päälle. Ehkä olen puolierakko. Näin on hyvä minulle.

Erakoituminen on varakkaiden ja onnekkaiden luksusta. Pitää olla vi tun hyvätuloinen, että pääsee kerrostalo/lähiö-asumisesta, on varaa ylläpitää autoa jne.

Minulla on kallis ja kaunis kerrostaloasunto sekä myös kallis ja kaunis auto. Muuta en tarvi. Olen tehnyt paljon työtä niiden eteen ja maksanut niistä paljon. Muuten olen erakko. Sosiaalisia suhteita minulla ei ole eikä perhettä omasta tahdostani. Kesäisin kierrän usein Suomea autollani ja yövyn vuokramökeissä eri paikoissa matkan varrella. Kerran vuodessa käyn lomamatkalla ulkomailla. Meillä on talossa uima-allas ja kuntosali yhteisissä tiloissa, joita käytän. Poreamme on asunnossani ja oma sauna myös. Olen syntynyt puulusikka suussa ja olen ylpeä, että olen omilla tuloillani ja työlläni saanut laitettua itselleni hienon asunnon ja auton.

Paljon helpommalla pääsee ja paljon onnellisempi on erakkona. Eihän ihmissuhteet tuo muuta kuin ongelmia. Teet niin tai näin, aina on joku sanomassa. Kerrankin saa vaan ajatella itseään. Ei tarvi välittää mistään muusta kuin hoitaa vaan omat hommansa. Tervehtimiset puolin ja toisin, se riittää, ei mitään muuta. Mikään ei ole niin ihanaa, kun yöpuku päällä, lämpöiset tossusukat jalassa ja lämmin aamutakki päällä olla kotona. Syödä, nukkua ja lukea. Muuta ei tarvi

Vierailija kirjoitti:

Paljon helpommalla pääsee ja paljon onnellisempi on erakkona. Eihän ihmissuhteet tuo muuta kuin ongelmia. Teet niin tai näin, aina on joku sanomassa. Kerrankin saa vaan ajatella itseään. Ei tarvi välittää mistään muusta kuin hoitaa vaan omat hommansa. Tervehtimiset puolin ja toisin, se riittää, ei mitään muuta. Mikään ei ole niin ihanaa, kun yöpuku päällä, lämpöiset tossusukat jalassa ja lämmin aamutakki päällä olla kotona. Syödä, nukkua ja lukea. Muuta ei tarvi

Kiitos tästä. On tosi mukava lukea tyytyväisen ihmisen viesti! :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paljon helpommalla pääsee ja paljon onnellisempi on erakkona. Eihän ihmissuhteet tuo muuta kuin ongelmia. Teet niin tai näin, aina on joku sanomassa. Kerrankin saa vaan ajatella itseään. Ei tarvi välittää mistään muusta kuin hoitaa vaan omat hommansa. Tervehtimiset puolin ja toisin, se riittää, ei mitään muuta. Mikään ei ole niin ihanaa, kun yöpuku päällä, lämpöiset tossusukat jalassa ja lämmin aamutakki päällä olla kotona. Syödä, nukkua ja lukea. Muuta ei tarvi

Kiitos tästä. On tosi mukava lukea tyytyväisen ihmisen viesti! :)

Kaunis kiitos sinulle ihana ihminen🌹

Olen valinnut erakkouden ja perheettömyyden hengellisistä syistä. Henkinen tie ja rukous ovat minun juttuni.

Onnellisesti ja omasta valinnastani erakkona elän kerrostaloasunnossa. Linnassani on kaikki, mitä tarvitsen. Mitään muuta en tarvitse.

Mitenkähän sitä pärjää vanhana jossain hoitolaitoksessa, jos ei ole omaa huonettakaan, eikä mitään yksityisyyttä...Sitä mietin. Jos siis vanhaksi elän.

Muakin ärsyttää ihmisissä sellainen seikka ikäänkuin pitäisi aina olla kertomassa niitä mielipiteitä ja asioita jotka he haluavatkin kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Tällaisen luonteen ja psykiatrian potilaan asemassa olevana voin sanoa, että ei oo helppoo. (Keskivaikea masennus)

Tekis mieli valehdella että joo käyn joka päivä ihmisten ilmoilla.

Se olisi helpompaa kuin totuus.

He ei oikein ymmärrä että jotkut ihmiset tykkää enemmän omasta rauhasta.

Tuo on kyllä niin typerää, että mt-ammattilaiset yrittävät pakottaa kaikkia sosiaalisuuteen. Ikään kuin sosiaalisuus olisi joku terveyden mitta ja hyvän elämän perusta.

En halua mitenkään kerskua itselläni. Mutta olen aivan liian kiltti ja hienotunteinen tähän maailmaan. Koko ajan vaan tapaan ihan päinvastaisia ihmisiä. Loukkaavat jne. Sekin on joillekin liikaa, että en polta enkä juo. Parempi olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

Mitenkähän sitä pärjää vanhana jossain hoitolaitoksessa, jos ei ole omaa huonettakaan, eikä mitään yksityisyyttä...Sitä mietin. Jos siis vanhaksi elän.

Ja se että, vanhuksia patistetaan kaiken maailman viriketoimintaan, ulkoilemaan ja päiväsaliin. Jos haluaa olla omassa huoneessa, niin ei anneta. Luullaan, että on masentunut. Edes silloin saisi olla rauhassa ja levätä. Tai muuten vaan olla omassa huoneessaan, lukea, kutoa tms. Koko ajan pitäisi olla toisten seurassa.

Olen korviani myöten täynnä sosiaalista ja seksististä maailmaa. Kumpikaan edellämainituista ei ole minun juttujani. Kuvottaa jo ajatuksenakin. Yksinolo on luxusta.

Ihminen joka ei pidä muista ihmisistä on usein sellainen joka ei pidä itsestäänkään, koska ihmisten kanssa joutuu kohtaamaan itsensä ja asettua alttiiksi kritiikille. Toiset valitsee suojellakseen itsetuntoaan erakkoelämän, toiset taas pukeutuvat ihmisten ilmoilla juuri tietynlaisiin vaatteisiin, jotkut meikkaavat oikean naamansa piiloon. Kaikessa tässä on kyse vain siitä, että yritämme suojella itseämme muiden ihmisten kritiikiltä. Ihminen kuvittelee olevansa maailman keskipiste.

Tämäkin ketju on tehty ajatuksella, ettemme kaipaisi kommunikointia muiden ihmisten kanssa. Sikäli se on aina ristiriitainen ajatelma, sillä mehän kirjoitamme tänne saadaksemme muilta ihmisiltä jonkinlaisen noteerauksen. Jokainen haluaa sisimmässään tulla huomatuksi, mutta liian moni on liian ankara itselleen ja ajattelee, ettei ole tarpeeksi kaunis, älykäs ja/tqi menestynyt jotta uskaltaisi kohdata muut ihmiset. Ihminen ajattelee aivan liikaa itseään vaikka me kehittyneimpänä eläinlajina pystyisimme keskittymään myös muihin. Todellisuudessa ihminen on onnellisimmillaan kun hän saa auttaa muita, mutta liian moni miettii liikaa itseään ja vaikka halua muiden auttamiseen olisi, voi ankaruus itseään kohtaan (joka myös huonona itsetuntona tunnetaan) aiheuttaa sen, ja useimmiten aiheuttaakin, ettei uskalleta/kehdata tarjota apua muille.

Itsekeskeisyys on kaiken pahan alku ja juuri.

Ihmisten seura lähes aina tuo pahanmielen ja tekee surulliseksi. Onko muilla tällaisia kokemuksia? Yksinolosta saa voimaa. Nytkin olen viettänyt kolme vapaapäivää täysin yksin. On kevyt ja hyvä olo.

Haluaisin niin vaan olla yksin. Pannu on ihan täynnä miestäni. Varmasti on hänelläkin minua. Ihailen ja kadehdin niin erakoitua, sinkkuja ja yksinäisiä. Oma rauha ja vapaus. Olen jo toista kertaa naimisissa ja sama paskaa toistuu. Jos ja kun ero tulee. Elän sen jälkeen lopun elämäni yksin. En iki maailmassa enään asu yhdessä kenenkään kanssa. Olen jo ajatuksissani yksin ihanassa kodissani. Ah, unelmia❤️

Asun siskoni kanssa vanhempieni talossa, jotka ovat kuolleet. Tämä on yhtä helvettiä. Hän on uskovainen ja minä en. Pukeudun värikkäästi ja meikkaan. En ole kuitenkaan mikään bilettäjä. Hänen mielestä olen hutsu ja hunsvontti. Koko ajan haukkuu minua. Osaisin arvostaa yksinasumista.