Päiväkoti ja vanhempien siirtyminen työelämään lapsen saatuaan
Suomen mallin jo tiedämme. Tärkeämpää on, että on vahva nainen ja työtä tekevä isä, jotka voivat jatkaa töitä niin pian kuin mahdollista normaalisti vauvavuoden jälkeen. Mielestäni tämä ei ole lapsen etu. Pieni lapsi tarvitsee mielestäni ensisijaisesti vielä äidin ja isän turvaa ja hellyyttä eikä päiväkotiryhmiä, jonne hän ehtii kuitenki.
Saksassa about 20 % äideistä käy kokopäivätöissä eli siellä on jotenkin luonnollisempi lähestymistapa koko asiaan eli on normi, että äiti saa jatkaa osapäivätöitä lasten syntymisen jälkeen. Suomessakin olisi hyvä, että olisi sosiaalisesti hyväksyttävää, että vanhempi niin äiti kuin isä voisi jatkaa osa-aikaisesti seuraavat vuodet. Täällä kuitenkin sosiaalinen hyväksyntä moiselle ontuu tai heittelee. Saksassa voi mennä koko syyslukukausi päiväkotiin tutustumiselle eli lapsi on koko syksyn vain 1-3 h hoidossa eli mennään lapsentahtisesti.
Tänäänkin julkaistiin jokin tutkimus, jossa yllätyttiin siitä, että lapsi kaipaa hellyyttä eskarissakin kokeakseen olonsa turvalliseksi. Tämä ei sovi suomalaiseen mentaliteettiin. Täällä halutaan ratkaista ongelmat ukoisesti koulutuksella. Mieluummin palkataan koulutettuja henkilöitä ja korostetaan kuinka lapset tarvitsevat koulutettua henkiökuntaa. Lapset tarvitset päiväkotiin ja eskariin turvallisia aikuisia, jotka osaavat antaa turvaa ja hellyyttä, koska eivät saa sitä päivän aikana töissä käyvilltä vanhemmilta. Se on ensisijaista, sitten on muu.
Koulussa jatkuu tämä lasten yksijääminen ei alkaa itseohjautuvuus siinä, missä lapsi tarvitsisi vielä aikuista tukemaan oppimistaan ja näyttämään ja opastamaan. Itseohjautuvuus voisi toimia vasta peruskoulun viimeisillä luokilla.
Pisatulokset menevät alas kuin lehmän häntä. Lasten- ja nuorten pahoinvointi kasvaa ja oli suurta jo ennen koronaa. Nämä lapset itseohjautuvat eikä heitä enää saisi oikein kasvattaakaan. Rajoja ei osata pitää. Eikö rajat ja rakkaus ollut enenkin tärkeitä?
Lapsi tarvitsee aikuista sinne päiväkotiin, eskariin ja kouluun. Ei välttämättä koulutettua henkilökuntaa vaan aikuista, joka on läsnä. Riittävästi käsiä, apua, turvaa ja hellyyttä sekä rajoja. Ei yksinjäämistä ja itseohjautuvuutta.
Mielestäni yhteiskuntana meidän täytyisi muuttua perhemyönteisemmäksi. Ollaan oltu mukamassa lapsimyönteisiä, mutta perheet on unohdettu. Jos ei ymmärretä perheen hyvnvoinnin merkitystä ja korosteta perheen merkitystä, niin ei myöskään lapset voi hyvin.
Kommentit (136)
Tulevaisuuden agendahan on että lapset valtiolle.
Kyllähän osa-aikatyö Suomessa on täysin hyväksyttyä, jos vaan kassa kestää. Esim. nuorista lääkäreistä todella moni tekee osa-aikatyötä lasten ollessa pieniä.
Juuri sopivasti aivan äskettäin tuli (Vasemmistoliiton?) tilaama tutkimus, jossa todettiin että kodinhoidontuella kotona olevat lapset ovat äärimmäisessä syrjäytymisriskissä ja aloittavat rikollisen uransa jo varhain. Tämän pohjalta voidaan sitten tehdä päätös khtuen lakkauttamisesta, jotta äidit saataisiin nopeasti takaisin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Juuri sopivasti aivan äskettäin tuli (Vasemmistoliiton?) tilaama tutkimus, jossa todettiin että kodinhoidontuella kotona olevat lapset ovat äärimmäisessä syrjäytymisriskissä ja aloittavat rikollisen uransa jo varhain. Tämän pohjalta voidaan sitten tehdä päätös khtuen lakkauttamisesta, jotta äidit saataisiin nopeasti takaisin töihin.
Sellaista ei edes ole olemassa kuin kodinhoidontuki.
Ja tässähän ei puhuta edes siitä, etteikö äidit palaisi töihin.
Ja kun lukee uutisia ja näkee missä tilassa varhaiskasvatus Suomessa on, se on lapselle vihonviimeinen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Juuri sopivasti aivan äskettäin tuli (Vasemmistoliiton?) tilaama tutkimus, jossa todettiin että kodinhoidontuella kotona olevat lapset ovat äärimmäisessä syrjäytymisriskissä ja aloittavat rikollisen uransa jo varhain. Tämän pohjalta voidaan sitten tehdä päätös khtuen lakkauttamisesta, jotta äidit saataisiin nopeasti takaisin töihin.
Se kotihoidontukihan ei edellytä että vanhempi oliis poissa työelämästä, vaan vain sen, että lapsi ei ole kunnallisessa päivähoidossa.
Meillä se mahdollisti sen, että saatoimme limittää työmme, lapset olivat ns kotihoidossa 4- ja 6-vuotiaiksi. He kävivät kerhoissa, puistotädillä ja harrastuksissa ja välillä palkkasimme hoitajaa kotiin, jos työt menivät päällekkäin.
Tietenkin on, mutta yhteiskunta ei tue riittävästi siihen. Molemmat lapsen vanhemmat voisivat tehdä lyhennettyä työaikaa, mutta sitä paheksutaan - sitä ei tueta. Tuodaan esille kuink olisi tärkeää laittaa muksu sinne päiväkotiin, missä ei ole riittävästi aikuisia turvaamaan edes lapsen päiväkotipäivä. Lapsi kaipaa sitä turvaa, syliä ja huolenpitoa. Täällä jäädään jumiin siihen, että täytyy olla hoitajilla riittävä koutus. Ei tarvitse vanhemmillakaan olla tiettyä koulutusta, jotta voivat lapsia hankkia.
Perheverotus mahdollistaisi sen että toinen vanhemmista olisi kotona lapsen kanssa. Yhden palkalla ei perhettä Suomessa elätä.
Vierailija kirjoitti:
Juuri sopivasti aivan äskettäin tuli (Vasemmistoliiton?) tilaama tutkimus, jossa todettiin että kodinhoidontuella kotona olevat lapset ovat äärimmäisessä syrjäytymisriskissä ja aloittavat rikollisen uransa jo varhain. Tämän pohjalta voidaan sitten tehdä päätös khtuen lakkauttamisesta, jotta äidit saataisiin nopeasti takaisin töihin.
Oli aika "huippu" tutkimus. Siinähän nähtiin jo riskinä, että jos 1-vuotias on kotihoidontuella kotona hoidossa, niin sehän nostaa jo riskiä tähän rikollisuuteen. Ihan sairasta. Iman kotihoidon tukeakin lasta voi hoitaa kotona jos se kodinhoidon tuki on noin vaarallienn :D. Joka tapauksessa 1-vuotias kaipaa vielä eniten sitä vanhempaa, huolenpitoa, rakkautta ja läheisyysttä eikä sitä, että jätetään päväkotiin ilman riittävää syliä.
Miten Suomessa ajatellaan asioita näin kieroutuneesti? Kenen etu tämä on? Ei ainaakaan lasten. Toivottavasti tähän herättäisiin. Täällä pitäisi olla maailman onnellisinta kansaa, mutta täällä lasten- ja nuorten pahoinvointi vain kasvaa. Älykkyysosamäärä laskee ja pisatulokset tippuvat. Täällä ajatellaan liian laitosmaisesti. Jos lapsi tarvitsee turvaa ja syliä, niin ajatellaan, että nyt varhaiskasvatukseen ja eskariin tarvitaan lisää psykologista osaamista. Väärin, sinne tarvitaan lisää välittäviä aikuisia koulutuksesta riippumatta siitä, mikä on koulutus.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on, mutta yhteiskunta ei tue riittävästi siihen. Molemmat lapsen vanhemmat voisivat tehdä lyhennettyä työaikaa, mutta sitä paheksutaan - sitä ei tueta. Tuodaan esille kuink olisi tärkeää laittaa muksu sinne päiväkotiin, missä ei ole riittävästi aikuisia turvaamaan edes lapsen päiväkotipäivä. Lapsi kaipaa sitä turvaa, syliä ja huolenpitoa. Täällä jäädään jumiin siihen, että täytyy olla hoitajilla riittävä koutus. Ei tarvitse vanhemmillakaan olla tiettyä koulutusta, jotta voivat lapsia hankkia.
Siihenhän saa jopa rahallista kompensaatiota. Ja jokainen päättää itse lapsestaan, ei kannata kuunnella noita horinoita.
Sitäpaitsi se että molemmat tekee lyhennettyä, mahdollistaa jopa sen että lapsi ei mene päivähoitoon ollenkaan tai on siellä todella vähän.
Vierailija kirjoitti:
Perheverotus mahdollistaisi sen että toinen vanhemmista olisi kotona lapsen kanssa. Yhden palkalla ei perhettä Suomessa elätä.
Tämä olisi hyvä malli kuten Saksassa.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Hienoa, jos sinun tuttavapiirissäsi tuo on onnistunut. Suurimmalla osalla ei onnistu, vaikka laki sanoisi mitä. Työnantajat eivät vaan jousta asian suhteen. Tämän näkee ihan tilastoista, kuinka vähän näitä tukia käytetään ja kuinka paljon Suomessa tehdään osa-aikatöitä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Osittainen hoitoraha on 103e/kk miinus verot. Sitä saa jos lapsi on alle 3v tai 1-2 luokalla, eli tosi vähän aikaa.
Kun on bruttopalkka on 2100e/kk ja ei mahista mihinkään etätöihin tai töiden limittämiseen tai edes työvuorosuunnitteluun, niin mitäpä luulet mikä on minunkaltaisten äitien mahdollisuus tehdä esim. lyhennettyä työaikaa? Ei kovin realistinen.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on, mutta yhteiskunta ei tue riittävästi siihen. Molemmat lapsen vanhemmat voisivat tehdä lyhennettyä työaikaa, mutta sitä paheksutaan - sitä ei tueta. Tuodaan esille kuink olisi tärkeää laittaa muksu sinne päiväkotiin, missä ei ole riittävästi aikuisia turvaamaan edes lapsen päiväkotipäivä. Lapsi kaipaa sitä turvaa, syliä ja huolenpitoa. Täällä jäädään jumiin siihen, että täytyy olla hoitajilla riittävä koutus. Ei tarvitse vanhemmillakaan olla tiettyä koulutusta, jotta voivat lapsia hankkia.
Niin siis haet, että yhteiskunnan pitäisi maksaa vanhemmille oman lapsen hoidosta. Ei se niin mene. Jokainen voi lyhentää työpäiväänsä, jos vaan kassa kestää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on, mutta yhteiskunta ei tue riittävästi siihen. Molemmat lapsen vanhemmat voisivat tehdä lyhennettyä työaikaa, mutta sitä paheksutaan - sitä ei tueta. Tuodaan esille kuink olisi tärkeää laittaa muksu sinne päiväkotiin, missä ei ole riittävästi aikuisia turvaamaan edes lapsen päiväkotipäivä. Lapsi kaipaa sitä turvaa, syliä ja huolenpitoa. Täällä jäädään jumiin siihen, että täytyy olla hoitajilla riittävä koutus. Ei tarvitse vanhemmillakaan olla tiettyä koulutusta, jotta voivat lapsia hankkia.
Niin siis haet, että yhteiskunnan pitäisi maksaa vanhemmille oman lapsen hoidosta. Ei se niin mene. Jokainen voi lyhentää työpäiväänsä, jos vaan kassa kestää.
Mniusta hän puhui asenneilmastosta, eikä rahasta.
Sitäpaitsi jokainen vanhempi joka hoitaa kotona lasta, SÄÄSTÄÄ valtavia summia yhteiskunnalta.
Hyväosaisten hupia nuo on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.
Osittainen hoitoraha on 103e/kk miinus verot. Sitä saa jos lapsi on alle 3v tai 1-2 luokalla, eli tosi vähän aikaa.
Kun on bruttopalkka on 2100e/kk ja ei mahista mihinkään etätöihin tai töiden limittämiseen tai edes työvuorosuunnitteluun, niin mitäpä luulet mikä on minunkaltaisten äitien mahdollisuus tehdä esim. lyhennettyä työaikaa? Ei kovin realistinen.
Työpaikkaa voi aina vaihtaa ja yleensä lapsilla on myös isä.
Miten teet osa-aikaisena, jos työnantaja ei tähän suostu? Vaihdat työpaikkaa? Aikamoinen riski tässä maailmanajassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on, mutta yhteiskunta ei tue riittävästi siihen. Molemmat lapsen vanhemmat voisivat tehdä lyhennettyä työaikaa, mutta sitä paheksutaan - sitä ei tueta. Tuodaan esille kuink olisi tärkeää laittaa muksu sinne päiväkotiin, missä ei ole riittävästi aikuisia turvaamaan edes lapsen päiväkotipäivä. Lapsi kaipaa sitä turvaa, syliä ja huolenpitoa. Täällä jäädään jumiin siihen, että täytyy olla hoitajilla riittävä koutus. Ei tarvitse vanhemmillakaan olla tiettyä koulutusta, jotta voivat lapsia hankkia.
Niin siis haet, että yhteiskunnan pitäisi maksaa vanhemmille oman lapsen hoidosta. Ei se niin mene. Jokainen voi lyhentää työpäiväänsä, jos vaan kassa kestää.
Mniusta hän puhui asenneilmastosta, eikä rahasta.
Sitäpaitsi jokainen vanhempi joka hoitaa kotona lasta, SÄÄSTÄÄ valtavia summia yhteiskunnalta.
Suomen suurin ongelma on demografia. Meillä on huoltosuhde nurinniskoin. Jokaista työssäkäyvää kohden on liikaa kotonamakoilijoita. Koska ikääntyneitä ja pitkäaikaistyöttömiä ei saada töihin millään, yritetään epätoivoisesti pitää isät ja äidit töissä mahdollisuuksien mukaan. Sen vuoksi jokainen kotona lastaan hoitava vanhempi on kallis kuin saatana yhteiskunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on, mutta yhteiskunta ei tue riittävästi siihen. Molemmat lapsen vanhemmat voisivat tehdä lyhennettyä työaikaa, mutta sitä paheksutaan - sitä ei tueta. Tuodaan esille kuink olisi tärkeää laittaa muksu sinne päiväkotiin, missä ei ole riittävästi aikuisia turvaamaan edes lapsen päiväkotipäivä. Lapsi kaipaa sitä turvaa, syliä ja huolenpitoa. Täällä jäädään jumiin siihen, että täytyy olla hoitajilla riittävä koutus. Ei tarvitse vanhemmillakaan olla tiettyä koulutusta, jotta voivat lapsia hankkia.
Niin siis haet, että yhteiskunnan pitäisi maksaa vanhemmille oman lapsen hoidosta. Ei se niin mene. Jokainen voi lyhentää työpäiväänsä, jos vaan kassa kestää.
Tässä sitä mietitään onko tämä hyvä yhteiskunta kasvattaa lapsia - onko tämä hyvä yhteiskunta perheille? Yhteiskunnan etu on onnelliset perheet ja onnelliset lapset eivät lapset, jotka kärsivät näin pahoin mielenterveydenongelmista. Ei lapset, jotka kokevat turvattomuutta jo esikouluikäisinä. Lapset jotkat toivoisivat hellyyttä eskaripäivinäkin, mutta eivät sitä saa. Saavat vain opetusta. Ei ole lapsen eikä yhteiskunnan etu ajaa perheitä ja lapsia ahdinkoon. Viedä lapset hoitoon, missä ei ole riittävästi aikaa eikä turvaa, jotta vanhemmat pääsevät töhin. Onnellinen yhteiskunta on sellainen, missä pidetään huolta perheistä (sitä kautta lapsista) ja vanhuksista ja muista heikko-osaisista.
Siis samaa mieltä siitä, että vanhempien osa-aikatyötä pitäisi tukea enemmän. Meillä minä, äiti, tein osa-aikaa kun esikoinen oli pieni ja se toimi hyvin, oli lyhyet hoitopäivät. Lapsi meni kyllä hoitoon jo 1v3kk iässä. Toisen kohdalla vaihdoin työpaikkaa, joten osa-aikaisuus ei ollut mahdollista (vasta 6kk työssäolon jälkeen), eikä järkevää koska käytännössä samat työt pienemmällä palkalla. Miehellä ei ollut minkäänlaista halua lyhentää työaikaansa, enkä tietysti voinut siihen pakottaa. No, onneksi kuopus oli jo melkein 2v mennessään hoitoon ja hyvin on mennyt.
Sinällään tosin ihmettelen tuota miten aloittaja vetää PISA-tulosten huononemisen ja lasten liian varhaisen itsenäistymisen yhteen, tosiasiassahan varsinkin koululaisia hoivataan nykyään paljon enemmän kuin ikinä. Vielä vaikkapa ysärillä se itseohjautuvuus ekaluokalta alkaen oli ihan normi eikä iltapäiväkerhoja esim ollut tarjolla ollenkaan niinkuin nykyään. Ja miten muka voi tulla kenellekään yllätyksenä että eskarilaiset kaipaa hellyyttä? Kyllähän sen jokaiselle modernille vanhemmalle pitäisi olla ihan selvä juttu. Se tunnekylmä vanhemmuus on ollut normi joskus, mutta ei nykyään, nykyäänhän vanhemmat uupuu siihen että pitäisi olla tosi läsnä ja lapsentahtisesti koko ajan kaikessa, ja jotkut vetää sen sitten ihan yli.
Suomessa on mahdollisuus tehdä lyhennettyä työaikaa ihan siihen asti kun nuorin lapsi lopettaa tokan luokan ja minun tuttavapiirissä ainakin tätä on käytetty ihan rutiinisti.
Suurin osa on jopa puolittanut työaikansa, siirtynyt tekemään kotona töitä ja limittänyt työnsä.