Lue keskustelun säännöt.
Olisiko sinusta oikein? Vieraasta kotonasi
09.12.2016 |
Ei ole nyt oikein ajankohtainen, mutta pääsiäisen ajasta. Olisi lapsesi ensimmäinen vuosi jolloin hän jo ymmärtäisi/osaisi etsiä piilotettuja pääsiäismunia. Olisit ostanut niitä ja valmistautunut piilottamaan. Sinä pääsiäissunnuntaina sitten kun niitä piilotetaan äitisi olisi kylässä (äidin paikalle voi laittaa periaatteessa kenen tahansa vieraan) ja kertoisit hänelle, että tällaista olet suunnitellut. Niin sitten ollessasi keittiössä tekemässä jotain kuulisit yhtäkkiä, kuinka olohuoneessa on menossa täyttä häkää munienetsintä lasten kanssa! (Siis noin 3v ja 1v:n) Eli sinusta viis veisattaisiin. Sinulla ei olisi oikeutta olla mukana. Sinä olisit näille muille täysin yhden tekevä. Sinä voisit vaikka lähteä siitä ulos lenkille ja helvettiin, kyllähän se riittää, että muilla on hauskaa. Mille tuntuisi? Mitä tekisit?
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta äidistäni ei kukaan muu kuin minä ja isäni ole kunnolla nähnyt tuota luonteenpiirrettä, että syyttä heitä huonokäytöksisiksi, jotka sanovat hänelle jostakin. Jos äidin ystävät sanoivat hänelle jostain hän vain ajatteli, että näissä oli vikaa (mikä ei siis pidä paikkaansa, koska tunteissa ei ikinä ole vikaa, ne vain ovat) ja ystävät luulivat äitiäni niin mulavaksi ihmiseksi, mikä hän siis ei ole, vaan pelkkä esiintyjä, mutta minulle ja isälleni äiti kehtasi sanoa, että meissä on vikaa, jos hän itse meitä jotenkin loukkasi. Tyypillinen narsisti siis.
apMiksi haluat että lapsesi joutuvat viettämään aikaansa narsistin kanssa, sukulaisuus ei riitä siihen perusteeksi?
En silloin ymmärtänyt, että kyseessä on narsisti. Juurihan kerroin. Hän on opettanut minua. Jos hän tekee väärin, ja siitä sanoo, niin hän syyttää minua huonokäytöksiseksi. Luulin että vika riitoihimme on aina minun. Ja kaikkeen. Tuo tapahtui useampi vuosi sitten. Tajusin äidin narsistisuuden vasta reilu vuosi sitten.
Vielä vastauksena alkuåeräiseen kysymykseen... Minusta vieraalta olisi ihan oikein että hän viettää lasteni kanssa aikaa vaikka sitten leikkimällä heidän kanssaan pääsiäismunien piilottamista. Minusta ei kuitenkaan olisi oikein että minua kohdellaan tavalla jota en voisi sietään, sellaiset vieraat ajaisin ulos eikä he olisi meille tervetulleita. Välien katkeamisesta en syyttäisi itseäni vuosi kausia vaan jatkaisin elämää ilman kyseisten vieraiden vierailuja eteenpäin... riippumatta siitä olisiko he sukulaisia tai ei.
Se on hyvä. Olen hyvilläni puolestasi. Olisipa mullakin noin. Sinua ei ole narsisti aivopessyt.
En ylipäätään anna ihmisten aivopestä itseäni olivat he narsisteja tai eivät. Teen omat päätökseni elämässäni itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. äitini on todella pienituloinen. Silti haluaa harrastaa lajia, mutta ne hänen ystävänsä eivät tiedä ollenkaan, että äiti on köyhä. Kaikki muut ovat jotain hurreja, joilla on muhleat lompakot. Niin en mä nyt sano, että joka kissanristiäisissä pitää ihmisille jakaa, että olenpas muutn pienituloinen, mutta siis aika paljon luulis vaikeuttavan elämää esiintyä varoissaan olevana ja salailla köyhyyttä, kun kuitenkin se harrastaminen kuitenkin onnistuu, että miksi käyttää energiaa sen salailuun, en ymmärrä. Ja kun siis mä en ainakaan laskisi ystäviksni ihmisiä, joille se sit ois jokin ongelma, että oon köyhempi.
Tästäkin tulee mielikuva, että äitisi on fiksu.
Ei ystävyys riipu tuloista. Äitisi itsetunto on kohdallaan
No jos ystävyys(?) ei riipu tuloista, niin miksi ne äitini ystävät eivät voi ihan rauhassa tietää, että äitini on pienituloinen eikä sen takia pääse aina mukaan, vaan keksii siihen verukkeita? Nimenomaanhan tuossa ystävyys liittyy rahaan, eli äiti esittää hyvätuloista, eikä suonkaan voi vapaasti kertoa että en pääse nyt mukaan, koska mulla ei ole rahaa. Jos kyseessä olisi aito ystävyys, ystävät hyväksyisivät äidin, vaikkei tulotaso ole samalla viivalla. Nyt he eivät tiedä sitä. En osaa sanoa miten se vaikuttaisi ystävyyteen, mutta en laske tuota ystävyydeksi, koska äiti joutuu salailemaan aika paljon ja kuluttamaan siihen energiaa. Lisäksi hän ei voi saada "ystäviltään" tukea siihen, miten raskasta köyhyys sinänsä jo on. Kun itselleni ystävyys on taakkojen jakamista myös, niin sehän ei toteudu tuossa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta äidistäni ei kukaan muu kuin minä ja isäni ole kunnolla nähnyt tuota luonteenpiirrettä, että syyttä heitä huonokäytöksisiksi, jotka sanovat hänelle jostakin. Jos äidin ystävät sanoivat hänelle jostain hän vain ajatteli, että näissä oli vikaa (mikä ei siis pidä paikkaansa, koska tunteissa ei ikinä ole vikaa, ne vain ovat) ja ystävät luulivat äitiäni niin mulavaksi ihmiseksi, mikä hän siis ei ole, vaan pelkkä esiintyjä, mutta minulle ja isälleni äiti kehtasi sanoa, että meissä on vikaa, jos hän itse meitä jotenkin loukkasi. Tyypillinen narsisti siis.
apMiksi haluat että lapsesi joutuvat viettämään aikaansa narsistin kanssa, sukulaisuus ei riitä siihen perusteeksi?
En silloin ymmärtänyt, että kyseessä on narsisti. Juurihan kerroin. Hän on opettanut minua. Jos hän tekee väärin, ja siitä sanoo, niin hän syyttää minua huonokäytöksiseksi. Luulin että vika riitoihimme on aina minun. Ja kaikkeen. Tuo tapahtui useampi vuosi sitten. Tajusin äidin narsistisuuden vasta reilu vuosi sitten.
Vielä vastauksena alkuåeräiseen kysymykseen... Minusta vieraalta olisi ihan oikein että hän viettää lasteni kanssa aikaa vaikka sitten leikkimällä heidän kanssaan pääsiäismunien piilottamista. Minusta ei kuitenkaan olisi oikein että minua kohdellaan tavalla jota en voisi sietään, sellaiset vieraat ajaisin ulos eikä he olisi meille tervetulleita. Välien katkeamisesta en syyttäisi itseäni vuosi kausia vaan jatkaisin elämää ilman kyseisten vieraiden vierailuja eteenpäin... riippumatta siitä olisiko he sukulaisia tai ei.
Se on hyvä. Olen hyvilläni puolestasi. Olisipa mullakin noin. Sinua ei ole narsisti aivopessyt.
En ylipäätään anna ihmisten aivopestä itseäni olivat he narsisteja tai eivät. Teen omat päätökseni elämässäni itse.
Voin sanoa sinulle ihan ystävällisesti, että sitä sinä et ole valinnut itse, annatko vai etkö. Et ole syntynyt tilanteeseen, jossa sinulle vain olisi käynyt niin, vai minkälaisia valintoja asian suhteen teitkään vauvana?
Enkä nyt tiedä siitä hyvästä itsetunnostakaan, kun ei ole pokkaa rikkaille kertoa, että mä olen muuten köyhä. Sitten ois hyvä itsetunto, todella rautainen, jos olisi ihan oma itsensä ja luottaisi, että silti kuuluu siihen porukkaan ja saisi hyväksynnän sellaisena kuin on.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta äidistäni ei kukaan muu kuin minä ja isäni ole kunnolla nähnyt tuota luonteenpiirrettä, että syyttä heitä huonokäytöksisiksi, jotka sanovat hänelle jostakin. Jos äidin ystävät sanoivat hänelle jostain hän vain ajatteli, että näissä oli vikaa (mikä ei siis pidä paikkaansa, koska tunteissa ei ikinä ole vikaa, ne vain ovat) ja ystävät luulivat äitiäni niin mulavaksi ihmiseksi, mikä hän siis ei ole, vaan pelkkä esiintyjä, mutta minulle ja isälleni äiti kehtasi sanoa, että meissä on vikaa, jos hän itse meitä jotenkin loukkasi. Tyypillinen narsisti siis.
apMiksi haluat että lapsesi joutuvat viettämään aikaansa narsistin kanssa, sukulaisuus ei riitä siihen perusteeksi?
En silloin ymmärtänyt, että kyseessä on narsisti. Juurihan kerroin. Hän on opettanut minua. Jos hän tekee väärin, ja siitä sanoo, niin hän syyttää minua huonokäytöksiseksi. Luulin että vika riitoihimme on aina minun. Ja kaikkeen. Tuo tapahtui useampi vuosi sitten. Tajusin äidin narsistisuuden vasta reilu vuosi sitten.
Vielä vastauksena alkuåeräiseen kysymykseen... Minusta vieraalta olisi ihan oikein että hän viettää lasteni kanssa aikaa vaikka sitten leikkimällä heidän kanssaan pääsiäismunien piilottamista. Minusta ei kuitenkaan olisi oikein että minua kohdellaan tavalla jota en voisi sietään, sellaiset vieraat ajaisin ulos eikä he olisi meille tervetulleita. Välien katkeamisesta en syyttäisi itseäni vuosi kausia vaan jatkaisin elämää ilman kyseisten vieraiden vierailuja eteenpäin... riippumatta siitä olisiko he sukulaisia tai ei.
Se on hyvä. Olen hyvilläni puolestasi. Olisipa mullakin noin. Sinua ei ole narsisti aivopessyt.
En ylipäätään anna ihmisten aivopestä itseäni olivat he narsisteja tai eivät. Teen omat päätökseni elämässäni itse.
Voin sanoa sinulle ihan ystävällisesti, että sitä sinä et ole valinnut itse, annatko vai etkö. Et ole syntynyt tilanteeseen, jossa sinulle vain olisi käynyt niin, vai minkälaisia valintoja asian suhteen teitkään vauvana?
Vanhempiani en tietenkään voi valita enkä voi valita aina sitäkään kenenkä kanssa olen tekemisissä. Voin kuitenkin valita sen miten esim. vanhempani minuun vaikuttavat, mitä vaikutteita heidän tavoistaa, elämästää, opeistaan jne. otan, mitkä hylkään tarpeettomina, satuttavina tai vahingollisina. Voin myös valita ne ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä aikuisena, pakko minun ei ole olla tekemisissä täysi-ikäisenä edes omien vanhempieni kanssa jos heidän seuransa aiheuttaisi vain pahaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta äidistäni ei kukaan muu kuin minä ja isäni ole kunnolla nähnyt tuota luonteenpiirrettä, että syyttä heitä huonokäytöksisiksi, jotka sanovat hänelle jostakin. Jos äidin ystävät sanoivat hänelle jostain hän vain ajatteli, että näissä oli vikaa (mikä ei siis pidä paikkaansa, koska tunteissa ei ikinä ole vikaa, ne vain ovat) ja ystävät luulivat äitiäni niin mulavaksi ihmiseksi, mikä hän siis ei ole, vaan pelkkä esiintyjä, mutta minulle ja isälleni äiti kehtasi sanoa, että meissä on vikaa, jos hän itse meitä jotenkin loukkasi. Tyypillinen narsisti siis.
apMiksi haluat että lapsesi joutuvat viettämään aikaansa narsistin kanssa, sukulaisuus ei riitä siihen perusteeksi?
En silloin ymmärtänyt, että kyseessä on narsisti. Juurihan kerroin. Hän on opettanut minua. Jos hän tekee väärin, ja siitä sanoo, niin hän syyttää minua huonokäytöksiseksi. Luulin että vika riitoihimme on aina minun. Ja kaikkeen. Tuo tapahtui useampi vuosi sitten. Tajusin äidin narsistisuuden vasta reilu vuosi sitten.
Vielä vastauksena alkuåeräiseen kysymykseen... Minusta vieraalta olisi ihan oikein että hän viettää lasteni kanssa aikaa vaikka sitten leikkimällä heidän kanssaan pääsiäismunien piilottamista. Minusta ei kuitenkaan olisi oikein että minua kohdellaan tavalla jota en voisi sietään, sellaiset vieraat ajaisin ulos eikä he olisi meille tervetulleita. Välien katkeamisesta en syyttäisi itseäni vuosi kausia vaan jatkaisin elämää ilman kyseisten vieraiden vierailuja eteenpäin... riippumatta siitä olisiko he sukulaisia tai ei.
Se on hyvä. Olen hyvilläni puolestasi. Olisipa mullakin noin. Sinua ei ole narsisti aivopessyt.
En ylipäätään anna ihmisten aivopestä itseäni olivat he narsisteja tai eivät. Teen omat päätökseni elämässäni itse.
Voin sanoa sinulle ihan ystävällisesti, että sitä sinä et ole valinnut itse, annatko vai etkö. Et ole syntynyt tilanteeseen, jossa sinulle vain olisi käynyt niin, vai minkälaisia valintoja asian suhteen teitkään vauvana?
Vanhempiani en tietenkään voi valita enkä voi valita aina sitäkään kenenkä kanssa olen tekemisissä. Voin kuitenkin valita sen miten esim. vanhempani minuun vaikuttavat, mitä vaikutteita heidän tavoistaa, elämästää, opeistaan jne. otan, mitkä hylkään tarpeettomina, satuttavina tai vahingollisina. Voin myös valita ne ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä aikuisena, pakko minun ei ole olla tekemisissä täysi-ikäisenä edes omien vanhempieni kanssa jos heidän seuransa aiheuttaisi vain pahaa mieltä.
Et sinä sitä ole voinut vauvana hallita tai valita miten vanhempasi sinuun vaikuttavat. Olet uskonut monta asiaa kyseenalaistamatta niitä. Sen jälkeen rakennat sille perustalle. Jos sillä on väitetty jotakin sinua vahingollista, uskot, että se on totta.
ap
En jaksa lukea kokk ketjua, mutta miksi et juossut keittiöön katsomaan kun munia etsittiin niin olisit ehtinyt mukaan???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta äidistäni ei kukaan muu kuin minä ja isäni ole kunnolla nähnyt tuota luonteenpiirrettä, että syyttä heitä huonokäytöksisiksi, jotka sanovat hänelle jostakin. Jos äidin ystävät sanoivat hänelle jostain hän vain ajatteli, että näissä oli vikaa (mikä ei siis pidä paikkaansa, koska tunteissa ei ikinä ole vikaa, ne vain ovat) ja ystävät luulivat äitiäni niin mulavaksi ihmiseksi, mikä hän siis ei ole, vaan pelkkä esiintyjä, mutta minulle ja isälleni äiti kehtasi sanoa, että meissä on vikaa, jos hän itse meitä jotenkin loukkasi. Tyypillinen narsisti siis.
apMiksi haluat että lapsesi joutuvat viettämään aikaansa narsistin kanssa, sukulaisuus ei riitä siihen perusteeksi?
En silloin ymmärtänyt, että kyseessä on narsisti. Juurihan kerroin. Hän on opettanut minua. Jos hän tekee väärin, ja siitä sanoo, niin hän syyttää minua huonokäytöksiseksi. Luulin että vika riitoihimme on aina minun. Ja kaikkeen. Tuo tapahtui useampi vuosi sitten. Tajusin äidin narsistisuuden vasta reilu vuosi sitten.
Vielä vastauksena alkuåeräiseen kysymykseen... Minusta vieraalta olisi ihan oikein että hän viettää lasteni kanssa aikaa vaikka sitten leikkimällä heidän kanssaan pääsiäismunien piilottamista. Minusta ei kuitenkaan olisi oikein että minua kohdellaan tavalla jota en voisi sietään, sellaiset vieraat ajaisin ulos eikä he olisi meille tervetulleita. Välien katkeamisesta en syyttäisi itseäni vuosi kausia vaan jatkaisin elämää ilman kyseisten vieraiden vierailuja eteenpäin... riippumatta siitä olisiko he sukulaisia tai ei.
Se on hyvä. Olen hyvilläni puolestasi. Olisipa mullakin noin. Sinua ei ole narsisti aivopessyt.
En ylipäätään anna ihmisten aivopestä itseäni olivat he narsisteja tai eivät. Teen omat päätökseni elämässäni itse.
Voin sanoa sinulle ihan ystävällisesti, että sitä sinä et ole valinnut itse, annatko vai etkö. Et ole syntynyt tilanteeseen, jossa sinulle vain olisi käynyt niin, vai minkälaisia valintoja asian suhteen teitkään vauvana?
Vanhempiani en tietenkään voi valita enkä voi valita aina sitäkään kenenkä kanssa olen tekemisissä. Voin kuitenkin valita sen miten esim. vanhempani minuun vaikuttavat, mitä vaikutteita heidän tavoistaa, elämästää, opeistaan jne. otan, mitkä hylkään tarpeettomina, satuttavina tai vahingollisina. Voin myös valita ne ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä aikuisena, pakko minun ei ole olla tekemisissä täysi-ikäisenä edes omien vanhempieni kanssa jos heidän seuransa aiheuttaisi vain pahaa mieltä.
Et sinä sitä ole voinut vauvana hallita tai valita miten vanhempasi sinuun vaikuttavat. Olet uskonut monta asiaa kyseenalaistamatta niitä. Sen jälkeen rakennat sille perustalle. Jos sillä on väitetty jotakin sinua vahingollista, uskot, että se on totta.
ap
Et voiteiää mitä olen kokenut lapsuudessani. Enkä oikein edes usko että sen asian kertominen kuuluisi tähän ketjuun. Aika monela lapsuudessa on asioita jotka halausi olevan toisin, vanhemmat tai ehkä muut läheiset eivät toimineet edes riittävän hyvällä tavalla. Aikuisena lapsuuden traumat on silti jätettävä taakseen ja jatkettava omilla valinnoilla.
Joskus traumojen käsittely vaatii ammattiapua, toisinaan niistä selviää omin voimin esim. ystävien tuella tai oman aikuisiän perheensä turvin. Traumojen käsittely minusta kuitenkin ehdottomasti kannattaa tehdä heti kun se on mahdollista, vain siten ne voi jättää taaksensa ja jatkaa "puhtaalta pöydältä" eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta äidistäni ei kukaan muu kuin minä ja isäni ole kunnolla nähnyt tuota luonteenpiirrettä, että syyttä heitä huonokäytöksisiksi, jotka sanovat hänelle jostakin. Jos äidin ystävät sanoivat hänelle jostain hän vain ajatteli, että näissä oli vikaa (mikä ei siis pidä paikkaansa, koska tunteissa ei ikinä ole vikaa, ne vain ovat) ja ystävät luulivat äitiäni niin mulavaksi ihmiseksi, mikä hän siis ei ole, vaan pelkkä esiintyjä, mutta minulle ja isälleni äiti kehtasi sanoa, että meissä on vikaa, jos hän itse meitä jotenkin loukkasi. Tyypillinen narsisti siis.
apMiksi haluat että lapsesi joutuvat viettämään aikaansa narsistin kanssa, sukulaisuus ei riitä siihen perusteeksi?
En silloin ymmärtänyt, että kyseessä on narsisti. Juurihan kerroin. Hän on opettanut minua. Jos hän tekee väärin, ja siitä sanoo, niin hän syyttää minua huonokäytöksiseksi. Luulin että vika riitoihimme on aina minun. Ja kaikkeen. Tuo tapahtui useampi vuosi sitten. Tajusin äidin narsistisuuden vasta reilu vuosi sitten.
Vielä vastauksena alkuåeräiseen kysymykseen... Minusta vieraalta olisi ihan oikein että hän viettää lasteni kanssa aikaa vaikka sitten leikkimällä heidän kanssaan pääsiäismunien piilottamista. Minusta ei kuitenkaan olisi oikein että minua kohdellaan tavalla jota en voisi sietään, sellaiset vieraat ajaisin ulos eikä he olisi meille tervetulleita. Välien katkeamisesta en syyttäisi itseäni vuosi kausia vaan jatkaisin elämää ilman kyseisten vieraiden vierailuja eteenpäin... riippumatta siitä olisiko he sukulaisia tai ei.
Se on hyvä. Olen hyvilläni puolestasi. Olisipa mullakin noin. Sinua ei ole narsisti aivopessyt.
En ylipäätään anna ihmisten aivopestä itseäni olivat he narsisteja tai eivät. Teen omat päätökseni elämässäni itse.
Voin sanoa sinulle ihan ystävällisesti, että sitä sinä et ole valinnut itse, annatko vai etkö. Et ole syntynyt tilanteeseen, jossa sinulle vain olisi käynyt niin, vai minkälaisia valintoja asian suhteen teitkään vauvana?
Vanhempiani en tietenkään voi valita enkä voi valita aina sitäkään kenenkä kanssa olen tekemisissä. Voin kuitenkin valita sen miten esim. vanhempani minuun vaikuttavat, mitä vaikutteita heidän tavoistaa, elämästää, opeistaan jne. otan, mitkä hylkään tarpeettomina, satuttavina tai vahingollisina. Voin myös valita ne ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä aikuisena, pakko minun ei ole olla tekemisissä täysi-ikäisenä edes omien vanhempieni kanssa jos heidän seuransa aiheuttaisi vain pahaa mieltä.
Et sinä sitä ole voinut vauvana hallita tai valita miten vanhempasi sinuun vaikuttavat. Olet uskonut monta asiaa kyseenalaistamatta niitä. Sen jälkeen rakennat sille perustalle. Jos sillä on väitetty jotakin sinua vahingollista, uskot, että se on totta.
ap
Tai tietenkin lapsissa on eroja siinä, miten paljon he kyseenalaistavat asioita, mutta se ei ole mikään oikeutus vanhemman olla ei-lapsen luottamuksen arvoinen ja opettaa tälle vääristyneitä ajatusmalleja. Jos jälkikasvu aikanaan kertoo, että opettamasi asiat olivat vääristyneitä, niin jos edes silloinkaan vanhempi ei osaa tai halua kasvaa ja myöntää, että olet muuten oikeassa VAAN jatkaa vaan sitä samaa syyttämistä, että sinä käyttäydyt huonosti, koska loukkaannuit ja sinua ei hyväksy kukaan muukaan koska syyttelet heitäkin turhasta niin lapsi voi tarvita vaikka olisi aikuinen aika paljon apua irtaantuakseen sairaan ihmisen vaikutuksesta. Minä olen luottavainen ihminen ja se ei oikeuta äitiä tai ketään muutakaan väärinkäytöksiin. Heitä kuuluu rangaista. Eihän varastaminenkaan ole oikein tilaisuuden ollessa mahdollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisit soittanut poliisin.
Ja tietysti lasu nimettömänä...
Ja ehdottomasti "jätä se sika"!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta äidistäni ei kukaan muu kuin minä ja isäni ole kunnolla nähnyt tuota luonteenpiirrettä, että syyttä heitä huonokäytöksisiksi, jotka sanovat hänelle jostakin. Jos äidin ystävät sanoivat hänelle jostain hän vain ajatteli, että näissä oli vikaa (mikä ei siis pidä paikkaansa, koska tunteissa ei ikinä ole vikaa, ne vain ovat) ja ystävät luulivat äitiäni niin mulavaksi ihmiseksi, mikä hän siis ei ole, vaan pelkkä esiintyjä, mutta minulle ja isälleni äiti kehtasi sanoa, että meissä on vikaa, jos hän itse meitä jotenkin loukkasi. Tyypillinen narsisti siis.
apMiksi haluat että lapsesi joutuvat viettämään aikaansa narsistin kanssa, sukulaisuus ei riitä siihen perusteeksi?
En silloin ymmärtänyt, että kyseessä on narsisti. Juurihan kerroin. Hän on opettanut minua. Jos hän tekee väärin, ja siitä sanoo, niin hän syyttää minua huonokäytöksiseksi. Luulin että vika riitoihimme on aina minun. Ja kaikkeen. Tuo tapahtui useampi vuosi sitten. Tajusin äidin narsistisuuden vasta reilu vuosi sitten.
Vielä vastauksena alkuåeräiseen kysymykseen... Minusta vieraalta olisi ihan oikein että hän viettää lasteni kanssa aikaa vaikka sitten leikkimällä heidän kanssaan pääsiäismunien piilottamista. Minusta ei kuitenkaan olisi oikein että minua kohdellaan tavalla jota en voisi sietään, sellaiset vieraat ajaisin ulos eikä he olisi meille tervetulleita. Välien katkeamisesta en syyttäisi itseäni vuosi kausia vaan jatkaisin elämää ilman kyseisten vieraiden vierailuja eteenpäin... riippumatta siitä olisiko he sukulaisia tai ei.
Se on hyvä. Olen hyvilläni puolestasi. Olisipa mullakin noin. Sinua ei ole narsisti aivopessyt.
En ylipäätään anna ihmisten aivopestä itseäni olivat he narsisteja tai eivät. Teen omat päätökseni elämässäni itse.
Voin sanoa sinulle ihan ystävällisesti, että sitä sinä et ole valinnut itse, annatko vai etkö. Et ole syntynyt tilanteeseen, jossa sinulle vain olisi käynyt niin, vai minkälaisia valintoja asian suhteen teitkään vauvana?
Vanhempiani en tietenkään voi valita enkä voi valita aina sitäkään kenenkä kanssa olen tekemisissä. Voin kuitenkin valita sen miten esim. vanhempani minuun vaikuttavat, mitä vaikutteita heidän tavoistaa, elämästää, opeistaan jne. otan, mitkä hylkään tarpeettomina, satuttavina tai vahingollisina. Voin myös valita ne ihmiset joiden kanssa olen tekemisissä aikuisena, pakko minun ei ole olla tekemisissä täysi-ikäisenä edes omien vanhempieni kanssa jos heidän seuransa aiheuttaisi vain pahaa mieltä.
Et sinä sitä ole voinut vauvana hallita tai valita miten vanhempasi sinuun vaikuttavat. Olet uskonut monta asiaa kyseenalaistamatta niitä. Sen jälkeen rakennat sille perustalle. Jos sillä on väitetty jotakin sinua vahingollista, uskot, että se on totta.
apEt voiteiää mitä olen kokenut lapsuudessani. Enkä oikein edes usko että sen asian kertominen kuuluisi tähän ketjuun. Aika monela lapsuudessa on asioita jotka halausi olevan toisin, vanhemmat tai ehkä muut läheiset eivät toimineet edes riittävän hyvällä tavalla. Aikuisena lapsuuden traumat on silti jätettävä taakseen ja jatkettava omilla valinnoilla.
Joskus traumojen käsittely vaatii ammattiapua, toisinaan niistä selviää omin voimin esim. ystävien tuella tai oman aikuisiän perheensä turvin. Traumojen käsittely minusta kuitenkin ehdottomasti kannattaa tehdä heti kun se on mahdollista, vain siten ne voi jättää taaksensa ja jatkaa "puhtaalta pöydältä" eteenpäin.
Ei se liity sinuun persoonana, kun sanoin, mitä lapsi ei pysty kyseenalaistamaan. Hi vain pysty. Miten pystyisi, kun ainoa mitä tietää siitä asiasta on se minkä juuri sillä hetkellä oppii. Aika alentavaa epäillä, että olisin jotenkin hautonut traumojen selvittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika alentavaa epäillä, että olisin jotenkin hautonut traumojen selvittämistä.
Haluttomuudesta en ukso olevan useinkaan kysymys siinä että traumoja ei lähdetä selvittämään. Et ehkä ole läytänyt oikeita tapoja tai ihmisiä ympärillesi joiden kanssa traumoja olisi mahdollista selvittää. En usko että onnistut siinä esim. äitisi kanssa.
Energiaa kuluu usein turhaan siihen että jäädään kiinni menneeseen. On oman energiansa tuhlausta miettiä mitkä olisi sopiva rangaistus esim. vanhemille siitä että he eivät toimineet oikein. Energia kannattaa suunnata mieluummin siihen miten traumaattisista kokemuksista pääsee yli ja eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun huomasit leikin alkaneen, mikäköhän esti sinua keskeyttämästä hommasi ja liittyvän mukaan/huikkaavan että odottakaa minuakin?
Ai niin, se että sinä olet päättänyt haluavasi olla koko elämäsi marttyyri ja uhriutua joka hemmetin asiasta jolle JOKAINEN täysjärkinen viittaisi kintaalla.
Sääliksi käy, todella paljon. Ja ei siis sinua, joka uhriutumisellasi aiheutat minussa enemmän aggressioita kuin moni muu palstalainen, vaan kaikkia jotka joutuvat olemaan hetkeäkään tekemisissä kanssasi.
Se on ihan mun sääntöni tuohon pääsiäismunien piilottamiseen lasteni kanssa ekaa kertaa ikinä, että meillä ei vieras aloita sitä ja vie kyseistä hetkeä minulta. Sä voit laittaa teille sellaiset säännöt kun sä haluat. Ja ongelma ei ollut se sinänsä, miksi tämä on haavana vieläkin, että äiti toimi noin, vaan se, että hän syytti minua siitä, että suutuin, eli miksi minun olisi pitänyt sääliä häntä siinä, kun hän oli juuri loukannut minua?
Juu, ei sinun tarvitse sääliä. Ei sinun ole pakko tehdä yhtään mitään, kuten esimerkiksi noudattaa satoja ystävällisiä neuvoja joita olet palstalta saanut.
Voit tehdä ihan niin kuin sinua huvittaa, aivan kuten olet tähänkin asti tehnyt. Se kuitenkin on toiminut niin hyvin, vai mitä?
Sinun ei myöskään ole pakko lopettaa tänne kirjoittelua, mutta hermoparkojeni vuoksi toivon, että sinut jo blokattaisiin täältä ikihyviksi tai ihmiset (minä mukaanlukien) tajuaisivat jättää vastaamatta sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika alentavaa epäillä, että olisin jotenkin hautonut traumojen selvittämistä.
Haluttomuudesta en ukso olevan useinkaan kysymys siinä että traumoja ei lähdetä selvittämään. Et ehkä ole läytänyt oikeita tapoja tai ihmisiä ympärillesi joiden kanssa traumoja olisi mahdollista selvittää. En usko että onnistut siinä esim. äitisi kanssa.
Energiaa kuluu usein turhaan siihen että jäädään kiinni menneeseen. On oman energiansa tuhlausta miettiä mitkä olisi sopiva rangaistus esim. vanhemille siitä että he eivät toimineet oikein. Energia kannattaa suunnata mieluummin siihen miten traumaattisista kokemuksista pääsee yli ja eteenpäin.
Sanoin hautoa traumoja, en että olla haluton niitä selvittämään. En todellakaan ole hautonut traumoja, että tämänkin vois selvittää, mutta kun musta on niin kivaa kärsiä tästä.
En kyllä kaksikymppiseksi asti "halunnutkaan" selvittää käytökseni syitä, koska äiti oli saanut minut uskomaan, että kaikki vika on minussa. Mutta kun 25:na menin terapiaan niin koska se oli kognitiivista niin siellä ei pystytty muuttamaan tuota uskomustani, vaikka olin jo tiedostanut, etä käytökseni johtuu äidistä, ei ole sellaista, jossa mä olen se huono.
Eli en susoittele kognitiivista melkein kellekään. Siinä oltiin ihan niin kuin juu mun ongelmat olis jossain mitä mä teen. Ei osattu ajatella, että ne on kyllä ihan siinä, mitä mulle on sanottu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun huomasit leikin alkaneen, mikäköhän esti sinua keskeyttämästä hommasi ja liittyvän mukaan/huikkaavan että odottakaa minuakin?
Ai niin, se että sinä olet päättänyt haluavasi olla koko elämäsi marttyyri ja uhriutua joka hemmetin asiasta jolle JOKAINEN täysjärkinen viittaisi kintaalla.
Sääliksi käy, todella paljon. Ja ei siis sinua, joka uhriutumisellasi aiheutat minussa enemmän aggressioita kuin moni muu palstalainen, vaan kaikkia jotka joutuvat olemaan hetkeäkään tekemisissä kanssasi.
Se on ihan mun sääntöni tuohon pääsiäismunien piilottamiseen lasteni kanssa ekaa kertaa ikinä, että meillä ei vieras aloita sitä ja vie kyseistä hetkeä minulta. Sä voit laittaa teille sellaiset säännöt kun sä haluat. Ja ongelma ei ollut se sinänsä, miksi tämä on haavana vieläkin, että äiti toimi noin, vaan se, että hän syytti minua siitä, että suutuin, eli miksi minun olisi pitänyt sääliä häntä siinä, kun hän oli juuri loukannut minua?
Juu, ei sinun tarvitse sääliä. Ei sinun ole pakko tehdä yhtään mitään, kuten esimerkiksi noudattaa satoja ystävällisiä neuvoja joita olet palstalta saanut.
Voit tehdä ihan niin kuin sinua huvittaa, aivan kuten olet tähänkin asti tehnyt. Se kuitenkin on toiminut niin hyvin, vai mitä?
Sinun ei myöskään ole pakko lopettaa tänne kirjoittelua, mutta hermoparkojeni vuoksi toivon, että sinut jo blokattaisiin täältä ikihyviksi tai ihmiset (minä mukaanlukien) tajuaisivat jättää vastaamatta sinulle.
Sometimes I feel like Howard Stern. "An average fan listens him 1,6 hrs a day. Why? Answer most commonly given: I want to know what he'll say next.
An average Stern hater listens him 2,5 hrs a day. Why? Answer most commonly given: I want to know what he'll say next."
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun huomasit leikin alkaneen, mikäköhän esti sinua keskeyttämästä hommasi ja liittyvän mukaan/huikkaavan että odottakaa minuakin?
Ai niin, se että sinä olet päättänyt haluavasi olla koko elämäsi marttyyri ja uhriutua joka hemmetin asiasta jolle JOKAINEN täysjärkinen viittaisi kintaalla.
Sääliksi käy, todella paljon. Ja ei siis sinua, joka uhriutumisellasi aiheutat minussa enemmän aggressioita kuin moni muu palstalainen, vaan kaikkia jotka joutuvat olemaan hetkeäkään tekemisissä kanssasi.
Se on ihan mun sääntöni tuohon pääsiäismunien piilottamiseen lasteni kanssa ekaa kertaa ikinä, että meillä ei vieras aloita sitä ja vie kyseistä hetkeä minulta. Sä voit laittaa teille sellaiset säännöt kun sä haluat. Ja ongelma ei ollut se sinänsä, miksi tämä on haavana vieläkin, että äiti toimi noin, vaan se, että hän syytti minua siitä, että suutuin, eli miksi minun olisi pitänyt sääliä häntä siinä, kun hän oli juuri loukannut minua?
Juu, ei sinun tarvitse sääliä. Ei sinun ole pakko tehdä yhtään mitään, kuten esimerkiksi noudattaa satoja ystävällisiä neuvoja joita olet palstalta saanut.
Voit tehdä ihan niin kuin sinua huvittaa, aivan kuten olet tähänkin asti tehnyt. Se kuitenkin on toiminut niin hyvin, vai mitä?
Sinun ei myöskään ole pakko lopettaa tänne kirjoittelua, mutta hermoparkojeni vuoksi toivon, että sinut jo blokattaisiin täältä ikihyviksi tai ihmiset (minä mukaanlukien) tajuaisivat jättää vastaamatta sinulle.
Ei tarvitse sääliä äitiäni tai muitakaan, mutta olisihan elämä helpompaa, jos kykenisin. Siis antaa olla, jos joku loukkaa, eikä ota onkeensa korjausta. Mutta se olisi vaatinut sen, että lapsena olisin saanut kiukutella ja osoittaa negatiivisia tunteitani kokien, ettei se uhkaa hoitajani kiintymystä minuun. Kun minulta jo silloin odotettiin muiden aikuistasoista ymmärrystä, (siis antaa olla, jos joku loukkaa, eikä ota onkeensa korjausta), niin ei mulle annettu mitään mahdollisuuksia kehittyä ymmärtämään ensin itseäni, mikä lienee pohja muiden ymmärtämiselle.
Huh, olipa surullinen viestiketju. Tuli ihan henkisesti paha olo lukiessa :( Lämpimästi toivon, että ap saa apua ja että hänen omat lapsensa eivät joudu kovin paljon kärsimään tästä vaikeasta äiti-lapsi-suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Siinä oltiin ihan niin kuin juu mun ongelmat olis jossain mitä mä teen. Ei osattu ajatella, että ne on kyllä ihan siinä, mitä mulle on sanottu.
Elämäsi ja käytöksesi minustakin kuulostaa melko ongelmalliselta. Käytöksen syyt voi löytyä traumaattisesta lapsuudesta, mutta se ei poista sitä että vain sinä voit muuttaa omaa käyttäytymistä ja usein vain omaasi... et esim. äitisi käyttäytymistä vaikka haluaisitkin että hän toimisi ja olisi toiminut toisin.
Olipa ärsyttävästi kirjoitettu juttu.
En ole huonokäytöksinen. Mistä äitini ojentaa minua tuossa esimerkissäsi? Tässä pääsisäismunaesimerkissä hän ojensi minua siitä, etä sanoin hänelle, että toi ei ollut okei, että sä et pyytänyt mua mukaan ja sekään ei ollut okei, ettet kysynyt minulta mikä on sinun roolisi koko leikissä, onko se yleisön vai piilottajan rooli? Mulla on oikeus se määritellä, koska olimme meillä, minun ostamani munat. Minun lapseni.
Tiöanne eskaloituu vain siksi, että äiti syyttää minun käytöstäni huonoksi, koska en voi sietää sitä, että hän käveli ylitseni. Tajuatko? Mitään ADD:tä ei psykiatri diagnosoinut, se voi johtua tästä kuormituksesta ja paineesta, jossa olen ollut, että mulla on niitä oikrita. Tai sitten on niin lieviä piirteitä, ettei niitä voitu diagnosoida. Yhtäkaikki, add ei ole mikään oikotie syytä toista ihmistä hänen tunteistaan. Ne pitää ymmärtää ja ellei ymmärrä, pitää ymmärtää jättää asia sikseen. Äitini, ei mun.