Lapsen monikielisyys, kannattaako opettaa suomea?

Tuo aloittajan englanninkielinen teksti ei todellakaan ole niin hyvää kieltä kuin aloittaja antoi ymmärtää. Tuo on tekstiä, jossa ei ole paljon virheitä, mutta joka on tyyliin "Olin kesällä lomalla Paimiossa. Ongin ja uin paljon ja isä paistoi makkaraa. Aurinko paistoi ja leikin kissan kanssa. Tuli ilta ja menin nukkumaan. Ajatuksia?:)

Vierailija kirjoitti:

Sillä ei ole mitään merkitystä, mikä kieli on hyödyllisin. Niinkuin pari vastaajaa edellä jo sanoikin; molemmat vanhemmat puhuvat aina ja vain ainoastaan omaa äidinkieltään!

-Ulkosuomalainen itsekin-

Nico Rosberg ei esimerkiksi puhu suomea, vanhemmat saavat itse päättää mitä kieliä lapselleen puhuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä ei ole mitään merkitystä, mikä kieli on hyödyllisin. Niinkuin pari vastaajaa edellä jo sanoikin; molemmat vanhemmat puhuvat aina ja vain ainoastaan omaa äidinkieltään!

-Ulkosuomalainen itsekin-

Nico Rosberg ei esimerkiksi puhu suomea, vanhemmat saavat itse päättää mitä kieliä lapselleen puhuvat.

Yksi vanhempi ja yksi kieli on vanhaa tietoa, lukekaa aiheesta. Enää näkemys ei ole tuo eikä noin tiukka. Lapsesta ei tule kielipuoli vaikka äiti puhuisi joskus toistakin kieltä. Uskomatonta miten ihmiset eivät viitsi päivittää tietojaan!!

Silti, omaa äidinkieltä kannattaa aina suosia pääkielenä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä ei ole mitään merkitystä, mikä kieli on hyödyllisin. Niinkuin pari vastaajaa edellä jo sanoikin; molemmat vanhemmat puhuvat aina ja vain ainoastaan omaa äidinkieltään!

-Ulkosuomalainen itsekin-

Nico Rosberg ei esimerkiksi puhu suomea, vanhemmat saavat itse päättää mitä kieliä lapselleen puhuvat.

Eikä koe niin ollen olevansa yhtään suomalainen. Minusta se on sääli ja luen sen Keken tyhmyydeksi. Saksalainen äiti olisi Suomessa varmasti opettanut Nicolle saksaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä ei ole mitään merkitystä, mikä kieli on hyödyllisin. Niinkuin pari vastaajaa edellä jo sanoikin; molemmat vanhemmat puhuvat aina ja vain ainoastaan omaa äidinkieltään!

-Ulkosuomalainen itsekin-

Nico Rosberg ei esimerkiksi puhu suomea, vanhemmat saavat itse päättää mitä kieliä lapselleen puhuvat.

Yksi vanhempi ja yksi kieli on vanhaa tietoa, lukekaa aiheesta. Enää näkemys ei ole tuo eikä noin tiukka. Lapsesta ei tule kielipuoli vaikka äiti puhuisi joskus toistakin kieltä. Uskomatonta miten ihmiset eivät viitsi päivittää tietojaan!!

Silti, omaa äidinkieltä kannattaa aina suosia pääkielenä. 

Jep, on ainakin kymmenisen vuotta tiedetty jo toisin. Historian havinaa välillä näillä sivuilla. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sillä ei ole mitään merkitystä, mikä kieli on hyödyllisin. Niinkuin pari vastaajaa edellä jo sanoikin; molemmat vanhemmat puhuvat aina ja vain ainoastaan omaa äidinkieltään!

-Ulkosuomalainen itsekin-

Nico Rosberg ei esimerkiksi puhu suomea, vanhemmat saavat itse päättää mitä kieliä lapselleen puhuvat.

Yksi vanhempi ja yksi kieli on vanhaa tietoa, lukekaa aiheesta. Enää näkemys ei ole tuo eikä noin tiukka. Lapsesta ei tule kielipuoli vaikka äiti puhuisi joskus toistakin kieltä. Uskomatonta miten ihmiset eivät viitsi päivittää tietojaan!!

Silti, omaa äidinkieltä kannattaa aina suosia pääkielenä. 

Sehän riippuu aivan siitä, kuinka hyvin äiti sitä toista kieltä puhuu.

Mikset sinä puhuisi lapselle suomea, miehesi saksaa, ja lapsi oppisi sitten ranskaa päiväkodissa ja koulussa? Englantia lapsi oppisi alkuun passiivisesti kuuntelemalla vanhempien keskusteluja, ja myöhemmin sitten koulussa voisi aktivoida kielitaidon.

Meillä on perheessämme hieman samantyylinen tilanne. Itse puhun lapsille suomea, mieheni omaa äidinkieltään, ja lisäksi on vielä asuinmaamme kieli sekä mieheni ja minun keskenämme käyttämä englanti. Lapset puhuvat suomea, isänkieltä ja asuinmaan kieltä ja toistaiseksi ymmärtävät, mutta eivät juurikaan puhu englantia (ovat pieniä, eli eivät ole vielä opiskelleet englantia koulussa).

Vaikka puhunkin sujuvaa englantia (ja muuten myös mieheni äidinkieltä), niin en silti koskaan vakavasti harkinnut puhuvani jompaa kumpaa niistä kielistä lapsilleni. Vaikka vierasta kieltä osaisi kuinka sujuvasti, niin se on silti edelleen sitä - vieras kieli. Äidinkieli on kuitenkin aina se sydämen kieli, ja minä ainakin haluan, että se, mitä puhun omille rakkailleni tulee nimenomaan sydämestä. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotamme ensimmäistä lastamme mieheni kanssa, mutta en ole varma mitä kieliä opettaa lapselle.

Mieheni on kaksikielinen saksa/ranska. Me asumme Ranskassa ja puhumme keskenämme englantia (puhumme kuitenkin molemmat kaikkia kolmea kieltä sujuvasti).

Lapsi tulee ainakin oppimaan saksaa ja ranskaa. Mieheni aikoo puhua hänelle saksaa. Hänen muut sukulaiset puhuvat ranskaa ja lisäksi asumme Ranskassa

En ole varma pitäisikö minun puhua englantia vai suomea lapselle. Puhun englantia todella hyvin (asuin 5 vuotta Englannissa ennen Ranskaan muuttoa)

Pelkään että neljä kieltä on liikaa lapselle, joten en ole varma haluanko puhua molempia. Suomen kieltä ei oikeastaan tarvitse missään muualla, joten kallistuisin ehkä englantiin, mutta en ole varma.

Mielipiteitä?

Käännäpä tuo lätinä enkuksi niin katotaan mitä osaat

No ilmeisesti se englanti ei kuitenkaan niin luontevasti suju kun ei ap kyennyt tuota englanniksi kääntämään.

Eiköhän tämä ollut ihan provo kun käännäöstehtävä jäikin suorittamatta. Kun se osaaminen olikin kuviteltua.

Vai olitkohan itse? Ehkäpä ap:lla on parempaa tekemistä, kuin käyttää aikaansa johonkin typerään käännökseen todistaakseen randomille palstalla vittuilijalle kielitaitonsa? 

Eikös se Jungeri just sanonut, että tää on kuoleva kieli.

Joten ei kannata opettaa suomea. Ei sitä kukaan enää tuhannen vuoden kuluttua ymmärrä.

AP, mietipä, millä kielellä reagoit ajattelematta, jos suutut oikein maan perusteellisesti. Tai jos joudut suuren tunnekuohun valtaan, kun kuulet vaikka suru-uutisen. Se kieli, jolla reagoit tällaisissa voimakkaissa tunnetiloissa, on sinun tunnekielesi. Ja sitä sinun pitää puhua myös lapsellesi. Johdonmukaisesti.

Toiseksi ihan toisenlainen peruste. Asuvatko sinun vanhempasi Suomessa? Onko sinulla täällä muitakin läheisiä sukulaisia, sisaruksia jne.? Osaavatko he puhua ihan luonnikkaasti jotain mainitsemaasi vierasta kieltä? Jos eivät, niin lapsellasi pitää olla aina tulkki, kun hän keskustelee esim. mummin ja ukin kanssa. Minusta se olisi todella surullista. Sinä riistäisit lapseltasi kontaktin isovanhempiinsa ja muihin sukulaisiinsa ja toisaalta riistäisit isovanhemmilta kontaktin lapsenlapseen.

Aikaisemminhan suomalaiset naiset eivät Keski-Euroopassa opettaneet lapsilleen omaa äidinkieltään, koska aviomies ja hänen sukulaisensa kuulemma kielsivät jyrkästi sen, koska eivät itse ymmärtäneet suomea. Sama tilanne, vielä surullisempi kenties, oli Ruotsissa. Kouluviranomaiset yrittivät kaikin keinoin kitkeä pois suomen kieltä väittäen, ettei lapsi muka oppisi kunnolla ruotsia, jos hän osaisi omaa kieltään. Heikosti koulutetut vanhemmat tottelivat hätäpäissään viranomaisia ja yrittivät solkata ruotsia, mistä seurauksena oli, etteivät monet lapset oppineet koskaan kunnolla mitään kieltä eikä heillä ollut vanhempien tai sukulaisten kanssa yhteistä kieltä. Tutkimukset kuitenkin todistavat, että kun osaa hyvin äidinkielen, sen helpommin omaksuu myös uusia kieliä. Oman kielen osaaminen ei estä ympäristön kielen oppimista.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman on tärkeää puhua lapselle omaa tunnekieltään. Siis sitä kieltä, joka tulee luontevimmin ja jolla on helpointa hellitellä. Mielestäni täysin turhaa pohtia sitä, mistä on lapselle eniten hyötyä. Kieliä ehtii oppia vaikka kuinka paljon elämän aikana ja jos kotoa tulee pari-kolme kieltä "lahjaksi", on oppiminen hänelle jatkossa helppoa.

Puhu ihmeessä suomea, se on arvokasta kulttuuriperintöä mitä siinä samalla siirtää. En usko että englantisi on niin hyvä kuin kuvittelet, sori vaan. Itse asunut nyt 20 v briteissä ja puoliso ja lapset englanninkielisiä, mutta parhaiten omat tunteet ilmaistuu edelleen suomeksi, koska suomalainen identiteetti ei koskaan poistu minusta, ainakin niin toivon.

Vierailija kirjoitti:

AP, mietipä, millä kielellä reagoit ajattelematta, jos suutut oikein maan perusteellisesti. Tai jos joudut suuren tunnekuohun valtaan, kun kuulet vaikka suru-uutisen. Se kieli, jolla reagoit tällaisissa voimakkaissa tunnetiloissa, on sinun tunnekielesi. Ja sitä sinun pitää puhua myös lapsellesi. Johdonmukaisesti.

Toiseksi ihan toisenlainen peruste. Asuvatko sinun vanhempasi Suomessa? Onko sinulla täällä muitakin läheisiä sukulaisia, sisaruksia jne.? Osaavatko he puhua ihan luonnikkaasti jotain mainitsemaasi vierasta kieltä? Jos eivät, niin lapsellasi pitää olla aina tulkki, kun hän keskustelee esim. mummin ja ukin kanssa. Minusta se olisi todella surullista. Sinä riistäisit lapseltasi kontaktin isovanhempiinsa ja muihin sukulaisiinsa ja toisaalta riistäisit isovanhemmilta kontaktin lapsenlapseen.

Aikaisemminhan suomalaiset naiset eivät Keski-Euroopassa opettaneet lapsilleen omaa äidinkieltään, koska aviomies ja hänen sukulaisensa kuulemma kielsivät jyrkästi sen, koska eivät itse ymmärtäneet suomea. Sama tilanne, vielä surullisempi kenties, oli Ruotsissa. Kouluviranomaiset yrittivät kaikin keinoin kitkeä pois suomen kieltä väittäen, ettei lapsi muka oppisi kunnolla ruotsia, jos hän osaisi omaa kieltään. Heikosti koulutetut vanhemmat tottelivat hätäpäissään viranomaisia ja yrittivät solkata ruotsia, mistä seurauksena oli, etteivät monet lapset oppineet koskaan kunnolla mitään kieltä eikä heillä ollut vanhempien tai sukulaisten kanssa yhteistä kieltä. Tutkimukset kuitenkin todistavat, että kun osaa hyvin äidinkielen, sen helpommin omaksuu myös uusia kieliä. Oman kielen osaaminen ei estä ympäristön kielen oppimista.

Näin on. Eräs sukulaiseni, joka avioitui britin kanssa, ei puhunut lapsilleen suomea, koska mies kielsi sen. Siksipä lapsille ei ole kehittynyt mitään siteitä Suomeen, eivät koskaan pystyneet kommunikoimaan suomalaisten sukulaisten kanssa jne. Minusta se tuntuu jopa suomalaisen kulttuurin väheksymiseltä, jos Suomesta kotoisin oleva ihminen ei siirrä mitään suomalaisuutta jälkeläisilleen. Ei näitäkään sukulaislapsia kiinnosta mitkään Suomen asiat.

Vierailija kirjoitti:

Eikös se Jungeri just sanonut, että tää on kuoleva kieli.

Joten ei kannata opettaa suomea. Ei sitä kukaan enää tuhannen vuoden kuluttua ymmärrä.

Jungneri nyt saa juosta jorpakkoon mielipiteidensä kanssa. En keksi juuri turhempaa julkkista.

Ei todellakaan kannata tuhlata yhtään lapsen aivokapasiteetista ja opiskeluajasta tarpeettoman kielen, kuten suomen, opetteluun.

Kaksikielisyys, etenkin englanti+ranska, on erittäin hyödyllistä ja tarjoaa hyvät avaimet menestykseen, jos opiskelumotivaatiota lapsella ja tulevaisuuden nuorella aikuisella riittää yliopistoon asti. Etenkin mikäli puhuu molempia äidinkielen tasoisesti, kuten tällaisten lasten kanssa yleensä asian laita on. Siihen voi vielä lisätä esimerkiksi espanjan myöhemmällä iällä. Tai jos todella haluaa rakentaa menestyjän, niin kiinan, mutta kiinaa tulisi oppia heti lapsuudesta asti.

Suomen opettaminen olisi täysin turhaa. Suomessa vieraillessaan pärjää ihan hyvin englannilla. Nico Rosbergkin puhuu viittä eri kieltä, mutta ei suomea. Eihän hänellä ole mitään tarvetta osata suomea, sillä Suomeen tuskin kukaan länsieurooppalainen edes haluaa muuttaa.

Toivottavasti tämä ketju oli vitsi eikä ap:n englanti ole oikeasti tuolla tasolla...

Englannin kyllä oppii myöhemminkin, sitä tulee niin kaikkialta nykyään. Viihteestä, kirjallisuudesta, lastenohjelmista, peleistä, internetistä jne...

Jos sinua pelottaa neljän kielen liiallisuus, mutta puhut kuitenkin hyvin myös asuinmaanne kieltä ranskaa, niin mitä jos vaihdatte miehenne kanssa puhutun kielen ranskaksi. Mies puhuu lapselle saksaa, sinä suomea ja yhdessä puhutte ranskaa. Englannin lapsi oppii sitten aikanaan koulussa.

Tadaa: lapselle puhutaan kahta tunnekieltä ja lisäksi hän kuulee kolmatta kotikieltä myös ympäristöstä, mikä jonkin verran paikannee sitä että vanhemmat eivät välttämättä puhu sitä natiivisti. Englannin oppimista voitte sitten myöhemmin vaikka sparrata. Vaihtaa vaikka sen yhteisen kotikielen sitten taas englantiin, kun se enkku alkaa koulussa ja kolme muuta kieltä on jo hanskassa.

Mitä takeita siitä on, että lapsi hyötyisi juuri englannista ja ranskasta? Hänhän voi haluta vaikka muuttaa Suomeen opiskelemaan, tai myöhemmin muuten vaan kiinnostuu toisen vanhempansa kotimaasta ja lähtee etsimään juuriaan.

On erittäin tärkeää, että vanhemmat puhuvat lapselle omaa äidinkieltään. Vanhemmat eivät "opeta" kieliä, vaan lapselle kehittyy minuus, identiteetti, suhde maailmaan ja itseensä, abstrakti käsityskyky sekä kielellinen hahmotuskyky kommunikaatiossa, ensisijaisesti ja ensin vanhempien kanssa. Erittäin hyväkään vieraan kielen taito ei korvaa äidinkieltä tässä asiassa. Tässä asiassa ei missään nimessä kannata ajatella eri kielten näennäistä hyödyllisyyttä tai levinneisyyttä – tärkeintä lapselle on oppia ilmaisukanava omille tunteilleen ja omaksua kielellinen identiteetti. Ei meistä kukaan voi äidinkieltään "valita".

Suomi ja saksa ovat siis itsestäänselvät ensimmäiset vaihtoehdot lapsellenne. Ympäristön kielen eli ranskan lapsi oppii uskomattoman näppärästi, vaikkei sitä kukaan "opettaisi" ja vaikka lapsi olisi esim. saksankielisessä tarhassa. Lähipiirissäni on monia kolmikielisiä pikkulapsia, ja ympäristön kielen lapset ovat oppineet melko sujuvasti 3-5-vuotiaana, kun kavereiden, telkkarin ja yleensäkin ympäristön merkitys kasvaa.

Herkkyysiässä lapset oppivat kielen nopeasti, mutta yhtä nopeasti kieli voi myös unohtua. Kuinka hyvin kaikki kolme kieltä pysyvät lapsella hallussa aikuisikään saakka, riippuu paljolti vanhempien viitseliäisyydestä, johdonmukaisuudesta, tuesta ja mahdollistamisesta.

Muita kieliä, kuten englantia, lapsi voi oppia sitten formaalissa kielenopetuksessa (koulussa) sekä netin, populaarikulttuurin ja muun median välityksellä niinkuin yksiielisetkin lapset. Vanhemmat voivat toki tukea kielen opiskelussa, mutta varsinaiseksi opettajaksi ei välttämättä kannata ryhtyä.