Lue keskustelun säännöt.
Lapsen monikielisyys, kannattaako opettaa suomea?
05.12.2016 |
Odotamme ensimmäistä lastamme mieheni kanssa, mutta en ole varma mitä kieliä opettaa lapselle.
Mieheni on kaksikielinen saksa/ranska. Me asumme Ranskassa ja puhumme keskenämme englantia (puhumme kuitenkin molemmat kaikkia kolmea kieltä sujuvasti).
Lapsi tulee ainakin oppimaan saksaa ja ranskaa. Mieheni aikoo puhua hänelle saksaa. Hänen muut sukulaiset puhuvat ranskaa ja lisäksi asumme Ranskassa
En ole varma pitäisikö minun puhua englantia vai suomea lapselle. Puhun englantia todella hyvin (asuin 5 vuotta Englannissa ennen Ranskaan muuttoa)
Pelkään että neljä kieltä on liikaa lapselle, joten en ole varma haluanko puhua molempia. Suomen kieltä ei oikeastaan tarvitse missään muualla, joten kallistuisin ehkä englantiin, mutta en ole varma.
Mielipiteitä?
Kommentit (119)
Kaverilla oli tilanne, että hän puhuu suomea, mies kieltä A, yhteinen kieli on englanti ja asuvat kolmannessa maassa. Lisäksi lasten päiväkoti on eri kielinen kuin maa ( ei ollut vaihtoehtoja). Mies päätti ettei puhu omaa kieltään vaan englantia. Nyt lapset puhuvat neljää kieltä, joista yksikään ei ole miehen äidinkieli ja hän katuu ratkaisuaan syvästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englantia tietenkin, ei suomella tee mitään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin vanhempi puhuu lapselle ainoastaan omaa äidinkieltään! Myös kaksikielisillä on aina ero siinä kumpi on itselle läheisempi kieli.
Älkää miettikö hyötynäkökohtia, älkää opettako lapselle kieliä.
Muissa vaihtoehdoissa voi pahimmillaan käydä niin, ettei lapsella ole äidinkieltä ollenkaan eikä hän opi kieliä muutenkaan kunnolla.
Tämä on monikielisten perheiden perusohje
Turhaa pelottelua että lapsesta tulisi kielipuoli. Oletko tavannut tai kuullut sellaisen oikeasti tapahtuneen?
Näitä on kyllä esim. Ruotsissa paljon. Kun vanhemmat puhuu tankeroruotsia lapsille että lapset sopeutuis. Lapsi oppii puhumaan kyllä paikallisen kuuloisesti, mutta sanavarasto voi olla kymmeniätuhansia sanoja köyhempi kuin muilla ja kirjoittaminen ei suju.
Puheterapeutti kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä, joten pahoittelen, jos tämä on jo sanottu useampaan kertaan.
Ihan ehdottomasti lapselle on puhuttava omaa äidinkieltä, jolla tunneilmaisu tulee luontevimmin. Ja tunneilmaisuun vastaamalla (vuorovaikutus) lapsi oppii kielen. Ja mitä vahvempi oma äidinkieli lapsella on, sitä helpommin lapsi oppii myös muita kieliä.
Työssäni puheterapeuttina tapaan valitettavasti näitä lapsia, joilla ei ole sitä omaa äidinkieltä, koska vauvasta asti on puhuttu joko eri kieliä epäjohdonmukaisesti tai sitten jotain muuta kuin sitä omaa äidinkieltä. Ja kuntoutus on hankalaa ja kestää vuosikaudet ja lapsen koulutie on yhtä takkuamista ja oppimisvaikeutta.
Eli et missään tapauksessa lähde nyt solkottamaan vauvalle englantia, "koska siitä on enemmän hyötyä"!
Jotenkin tuntuu, että sinulla on puheterapeuttina jäänyt jokin kurssi käymättä, sillä nykyään ei enää uskota tiukkaan yksi vanhempi ja yksi kieli -näkemykseen. Yksi vanhempi voi puhua useita kieliä eikä siitä lapsi mene sekaisin.
Toisaalta en ole tiennyt että puhetterapeutti auttaa kieliasioissa, luulin että vain puheongelmissa. :)
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä näitä kommentteja "tunnesiteestä" englanti on paljon hyödyllisempi ja jos ap lle on puhuttu englantia jo lapsena ja nyt sitä puhuu sujuvasti olisi paljon fiksumpaa opettaa lapselle englantia
Jos ymmärrät ettet ymmärrä niin kannattaisiko perehtyä vähän asiaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu siltä, että tämän ketjun aloittaja (tai sitten joku hänen hengenheimolaisensa) on ennenkin jankannut tästä samasta asiasta eikä suostu millään uskomaan sitä, että vanhempien pitää puhua lapsilleen omaa äidinkieltään. Monikielisessä perheessä muut kielet tulevat joka tapauksessa aikanaan ilman ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Puheterapeutti kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä, joten pahoittelen, jos tämä on jo sanottu useampaan kertaan.
Ihan ehdottomasti lapselle on puhuttava omaa äidinkieltä, jolla tunneilmaisu tulee luontevimmin. Ja tunneilmaisuun vastaamalla (vuorovaikutus) lapsi oppii kielen. Ja mitä vahvempi oma äidinkieli lapsella on, sitä helpommin lapsi oppii myös muita kieliä.
Työssäni puheterapeuttina tapaan valitettavasti näitä lapsia, joilla ei ole sitä omaa äidinkieltä, koska vauvasta asti on puhuttu joko eri kieliä epäjohdonmukaisesti tai sitten jotain muuta kuin sitä omaa äidinkieltä. Ja kuntoutus on hankalaa ja kestää vuosikaudet ja lapsen koulutie on yhtä takkuamista ja oppimisvaikeutta.
Eli et missään tapauksessa lähde nyt solkottamaan vauvalle englantia, "koska siitä on enemmän hyötyä"!
Jotenkin tuntuu, että sinulla on puheterapeuttina jäänyt jokin kurssi käymättä, sillä nykyään ei enää uskota tiukkaan yksi vanhempi ja yksi kieli -näkemykseen. Yksi vanhempi voi puhua useita kieliä eikä siitä lapsi mene sekaisin.
Toisaalta en ole tiennyt että puhetterapeutti auttaa kieliasioissa, luulin että vain puheongelmissa. :)
En ole tuo jolle vastasit, mutta ulkosuomalaisena tiedän että tuo ei toimi. Jossain vaiheessa lapset yrittää yleensä kapinoida vanhempien kieltä vastaan muutenkin ja puhua paikallista kieltä vanhemmille, koska eivät halua erottua joukosta. Jos lapselle puhuu montaa kieltä se jota käytetään vain äidin kanssa, hiipuu pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kyllä uskon, että lapsi voi oppia neljääkin kieltä, eli kannattaa puhua molempia.
Minusta tuntuu siltä, että tämä aloittaja (tai sitten joku hänen hengenheimolaisensa) on ennenkin jankannut tällä palstalla tästä asiasta eikä suostu millään uskomaan, että lapselle kannattaa ja pitää puhua omaa äidinkieltään. Monikielisessä perheessä muut kielet tulevat joka tapauksessa aikanaan vähällä vaivalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että lapsi ei osaa suomea, ei kyllä estä kommunikointia suomalaisten ihmisten kanssa. Tunnekielestäkin voidaan olla montaa mieltä. Itse olen asunut puolet elämästäni Suomessa, puolet Yhdysvalloissa. Ei sillä suomen kielellä nyt enää suurta merkitystä ole. Opetin sen kyllä lapsilleni, mutta nyt se on jäänyt, kun ovat teinejä, koska Suomessa käyminen usein on liian kallista eikä täällä ole muita suomenkielisiä. Suomen kielellä ja kulttuurilla ei yksinkertaisesti ole paljoa merkitystä, kun asuu koko elämänsä maapallon toisella puolella.
Vierailija kirjoitti:
Se, että lapsi ei osaa suomea, ei kyllä estä kommunikointia suomalaisten ihmisten kanssa. Tunnekielestäkin voidaan olla montaa mieltä. Itse olen asunut puolet elämästäni Suomessa, puolet Yhdysvalloissa. Ei sillä suomen kielellä nyt enää suurta merkitystä ole. Opetin sen kyllä lapsilleni, mutta nyt se on jäänyt, kun ovat teinejä, koska Suomessa käyminen usein on liian kallista eikä täällä ole muita suomenkielisiä. Suomen kielellä ja kulttuurilla ei yksinkertaisesti ole paljoa merkitystä, kun asuu koko elämänsä maapallon toisella puolella.
Kun siinä ei ole kyse siitä millä on merkitystä maailman mittakaavassa, vaan ajattelun kehittymisestä. Suppealla sanavarastolla ajattelu on suppeaa. Opittu kieli ei yksinkertaisesti ole niin laaja kuin äidinkieli. Luulisi että kaikki haluaisivat antaa lapsilleen mahdollisimman hyvät eväät ajatteluun, mutta ei kai sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin lopettaisin lapselle suomea. Se voi alkaa jälkeenpäin kaduttaa jos et opeta lapsellesi omaa äidinkieltäsi
En ole tuo edellinen, mutta vastaan silti. Vasta vanhemmuuden myötä olen itse ymmärtänyt kuinka paljon äidinkielellä on minulle merkitystä. Siihen perustuvat lapsuuden leikit, lorut, laulut ja sadut. Näitä ei vielä vauvan kanssa välttämättä hoksaa mutta jo taaperon kanssa on ihanaa lorutella ja leikkiä niitä samoja juttuja mitä on itse lapsena leikkinyt vaikka isovanhempien kanssa. Tai laulaa niitä samoja tuutulauluja joihin on itse aikanaan nukahtanut. Lukea omia lapsuuden lempikirjasi ja katsoa ohjelmia tai leffoja. Näihin juttuihin liittyy vahvat tunnemuistot ja ne liittävät lapsen osaksi sukupolvien ketjua.
Ja toinen ehdottoman tärkeä juttu on tuo että on mahdollisuus säilyttää siteet toiseen puoleen sukua ja maahan, joka saattaa lastasi myöhemmin elämässä kovastikin kiinnostaa vaikka se ei sinusta nyt tuntuisikaan tärkeältä.
Meillä on suvussa samanlaisten vastaavien perheiden lapsia, jotka eivät lainkaan osaa suomea. Nyt aikuisina he haluaisivat kovasti lomailla Suomessa ja pitää yllä siteitä tänne, mutta todella vaivalloistahan se on. Vaikka kaikkihan me osaamme englantia sujuvasti, kyllä se vaikka kesämökillä käy raskaaksi kun koko ajan pitää puhua vierasta kieltä. Ja sitten kun paikalla on joku kielitaidoton täytyy jonkun olla aina tulkkaamassa. Tämä oli nyt jo sivuraide kylläkin.
Teinä muuten miettisin siirtymistä englannista vaikka sitten ranskan puhumiseen keskenänne, niin olisi siinä sopassa yksi kieli vähemmän. Parasta olisi jos molemmat ymmärtäisitte toistenne kieliä niin että voisitte molemmat kotona puhua äidinkieltänne ja tulla ymmärretyksi. Ainakin kummityttöni vanhemmilla tämä tuntuu toimivan hyvin. Ovat suomalais-ranskalainen perhe ja asuvat Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheterapeutti kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä, joten pahoittelen, jos tämä on jo sanottu useampaan kertaan.
Ihan ehdottomasti lapselle on puhuttava omaa äidinkieltä, jolla tunneilmaisu tulee luontevimmin. Ja tunneilmaisuun vastaamalla (vuorovaikutus) lapsi oppii kielen. Ja mitä vahvempi oma äidinkieli lapsella on, sitä helpommin lapsi oppii myös muita kieliä.
Työssäni puheterapeuttina tapaan valitettavasti näitä lapsia, joilla ei ole sitä omaa äidinkieltä, koska vauvasta asti on puhuttu joko eri kieliä epäjohdonmukaisesti tai sitten jotain muuta kuin sitä omaa äidinkieltä. Ja kuntoutus on hankalaa ja kestää vuosikaudet ja lapsen koulutie on yhtä takkuamista ja oppimisvaikeutta.
Eli et missään tapauksessa lähde nyt solkottamaan vauvalle englantia, "koska siitä on enemmän hyötyä"!
Jotenkin tuntuu, että sinulla on puheterapeuttina jäänyt jokin kurssi käymättä, sillä nykyään ei enää uskota tiukkaan yksi vanhempi ja yksi kieli -näkemykseen. Yksi vanhempi voi puhua useita kieliä eikä siitä lapsi mene sekaisin.
Toisaalta en ole tiennyt että puhetterapeutti auttaa kieliasioissa, luulin että vain puheongelmissa. :)
En ole tuo jolle vastasit, mutta ulkosuomalaisena tiedän että tuo ei toimi. Jossain vaiheessa lapset yrittää yleensä kapinoida vanhempien kieltä vastaan muutenkin ja puhua paikallista kieltä vanhemmille, koska eivät halua erottua joukosta. Jos lapselle puhuu montaa kieltä se jota käytetään vain äidin kanssa, hiipuu pois.
Minäkin olen ulkosuomalainen, mutta meillä ei ole hiipunut lapsilta suomi minnekään.
En silti ihan tajunnut, mihin vastasit kun vain toin ilmi että nykytutkimusten valossa sillä ei ole merkitystä lapsen kieleen vaikka sama vanhempi puhuisi useita kieliä. Esim. suomenruotsalaine voi puhua lapselleen sekä suomea että ruotsia eikä ongelmia synny..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puheterapeutti kirjoitti:
En lukenut kaikkia viestejä, joten pahoittelen, jos tämä on jo sanottu useampaan kertaan.
Ihan ehdottomasti lapselle on puhuttava omaa äidinkieltä, jolla tunneilmaisu tulee luontevimmin. Ja tunneilmaisuun vastaamalla (vuorovaikutus) lapsi oppii kielen. Ja mitä vahvempi oma äidinkieli lapsella on, sitä helpommin lapsi oppii myös muita kieliä.
Työssäni puheterapeuttina tapaan valitettavasti näitä lapsia, joilla ei ole sitä omaa äidinkieltä, koska vauvasta asti on puhuttu joko eri kieliä epäjohdonmukaisesti tai sitten jotain muuta kuin sitä omaa äidinkieltä. Ja kuntoutus on hankalaa ja kestää vuosikaudet ja lapsen koulutie on yhtä takkuamista ja oppimisvaikeutta.
Eli et missään tapauksessa lähde nyt solkottamaan vauvalle englantia, "koska siitä on enemmän hyötyä"!
Jotenkin tuntuu, että sinulla on puheterapeuttina jäänyt jokin kurssi käymättä, sillä nykyään ei enää uskota tiukkaan yksi vanhempi ja yksi kieli -näkemykseen. Yksi vanhempi voi puhua useita kieliä eikä siitä lapsi mene sekaisin.
Toisaalta en ole tiennyt että puhetterapeutti auttaa kieliasioissa, luulin että vain puheongelmissa. :)
En ole tuo jolle vastasit, mutta ulkosuomalaisena tiedän että tuo ei toimi. Jossain vaiheessa lapset yrittää yleensä kapinoida vanhempien kieltä vastaan muutenkin ja puhua paikallista kieltä vanhemmille, koska eivät halua erottua joukosta. Jos lapselle puhuu montaa kieltä se jota käytetään vain äidin kanssa, hiipuu pois.
Minäkin olen ulkosuomalainen, mutta meillä ei ole hiipunut lapsilta suomi minnekään.
En silti ihan tajunnut, mihin vastasit kun vain toin ilmi että nykytutkimusten valossa sillä ei ole merkitystä lapsen kieleen vaikka sama vanhempi puhuisi useita kieliä. Esim. suomenruotsalaine voi puhua lapselleen sekä suomea että ruotsia eikä ongelmia synny..
Suomenruotsalaiset nimenomaan ei tee noin. He ovat erittäin tarkkoja siitä että puhuvat lapsille ruotsia. Mitä ihmeen hyötyä lapselle on puhua kieltä jonka sanavarasto on köyhä?
Englantia ehdottomasti koska puhut miehesikin kanssa sitä. Jotenkin typerää kuvitella jos lapsi puhuisi saksaa, ranskaa ja suomea ja äiti ja isä sitten enkkua keskenään. Perheellä ei ole yhteistä kieltä, millä kaikki kolme voisivat keskustella.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä näitä kommentteja "tunnesiteestä" englanti on paljon hyödyllisempi ja jos ap lle on puhuttu englantia jo lapsena ja nyt sitä puhuu sujuvasti olisi paljon fiksumpaa opettaa lapselle englantia
Ei ole kyse kielen opettamisesta (se tapahtuu koulussa), vaan vuorovaikutuksesta lapsen ja vanhempansa välillä, sekä lapsen kognitiivisten taitojen kehittymisestä.
Meneepä monella tunteisiin tämäkin asia
Englanti olisi paljon hyödyllisempää asuinpaikkanne nähden. Ellei suunnitelmissanne tietysti ole muuttaa esimerkiksi Suomeen jossakin vaiheessa.
Tunnekieli tunnekieli, nönnönnöö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikin vanhempi puhuu lapselle ainoastaan omaa äidinkieltään! Myös kaksikielisillä on aina ero siinä kumpi on itselle läheisempi kieli.
Älkää miettikö hyötynäkökohtia, älkää opettako lapselle kieliä.
Muissa vaihtoehdoissa voi pahimmillaan käydä niin, ettei lapsella ole äidinkieltä ollenkaan eikä hän opi kieliä muutenkaan kunnolla.
Tämä on monikielisten perheiden perusohje
Turhaa pelottelua että lapsesta tulisi kielipuoli. Oletko tavannut tai kuullut sellaisen oikeasti tapahtuneen?
Päiväkodissa näkee paljonkin lapsia, jotka eivät osaa puhua mitään kieltä kunnolla, kun kotona toinen vanhempi puhuu suomea, toinen sekaisin omaa äidinkieltään ja huonoa suomea ja vanhemmat puhuvat keskenään huonoa englantia.
Englantia ehdottomastii, on se paljon kansainvälisempi kieli. Ja jos olet sen lapsena oppinut etköhän puhu sitä tarpeeksi hyvin