Puolison positiivisuus ja "rakentavuus" Mitä ihmettä tämä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, mahtaako puolisosi olla sellainen versioija? Eli tututkin tapahtumat kuulostavat vallan värikkäiltä hänen kertominaan, faktolla ei niin väliä, ne voi vaihtaa tarinaan paremmin sopiviin? Vaihtuuko versio aina seuran mukaan? Väittääkö kivenkovaan mustaa valkoiseksi, milteipä vasten suoria todisteita? Oletko sinä aina ja ikuisesti se kehitysprojektien kohde? Haluaako reipas puoliso, että olet kiitollinen, kun hän osoittaa näitä kehityskohteita sinussa jatkuvasti ja kannustaa sinua iloisena muuttumaan? Saako koskaan, edes hrvoin, käsitämättömiä raivareita, joiden jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Onko se tavaroiden hajottaminen jollain kummallisella logiikalla johdonmukaista? Ovatko ne asiat, joista haluaa kiitollisuudenosoituksia joskus aika kummallisia?

Aika paljon näin! Puolisolla ei ole ystäviä, ja vaikea sanoa millaisia tarinoita perheensä kuulee. Mitä olen joskus esimerkiksi puhelinkeskusteluja kuullut, niin harvoin niissäkään on paljoakaan totuutta, kuulostaa kyllä järkevämmältä ja loogisemmalta kuin itseni kanssa.

Raivareita en muista kuin kaksi, mutta eivät olleet väkivaltaisia tms. Saattoi ainakin toisen jälkeen kuitata asian sillä, että "meni vähän yli".

Mutta muuten todella osuva kuvaus!

AP

Mistä tuossa on kyse?

Olen yritänyt hakea tietoa netistä, mutta mikään ei ole tuntunut niin sopivalta kuin yllä oleva kuvaus. Juurikin siksi, että on vaikea osoittaa puolison käytöksessä tahattomuutta saati tahallisuutta. Yleensäkkin ihmisestä on jotenkin ristiriitainen kuva, kun ei pysty sanomaan uskooko itse juttuihinsa.

Myös se, että ei varsinaisesti puhu pahaa kenestäkään (puhuu ylipäätään harvoin muista) tms.

Ap

Okei, olen aika paljon ehtinyt pähkäillä asioita ja käynyt itse terapiassa jo pari vuotta. Kuvailin siis miestäni. Olen maallikko, enkä onnistunut saamaan miestä terapiaan, mutta olen saartanut ongelmaa siten, että katson pohjalla olevan piirteinä erityisherkkyyttä, huonosti tukevan kasvatuksen aiheuttamaa epävarmuutta ja lapsen ja vanhempien roolien hämärtymistä, läheisriippuvuuden piirteitä, piirteitä persoonallisuushäiröistä, lähinnä B-ryhmän, siis eniten epävakaan ja (introvertin) narsistin piirteitä, myös hieman jotain pakko-oireisuuteen viittaavaa. Nämä kaikki ovat sellaisia, jotka hyvin voivat esiintyä samalla henkilöllä. Voisit googletella näistä, jos jokin osuisi kohdilleen ja tuntuisi selittävän. -sama

Onko sillä väliä, onko joku vai molemmat hulluja? Ap, toiset ihmiset saavat sinusta ulos parhaan, toiset pahimman ja ison osan kanssa olet vaan. Olet nyt yhdessä ihmisen kanssa, jonka tämän hetkinen käytös mädännyttää elämääsi. Yksinkin olisit neutraalissa tilassa. Jos pariterapia ei auta, mieti muita vaihtoehtoja itsesi pelastamiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä väliä, onko joku vai molemmat hulluja? Ap, toiset ihmiset saavat sinusta ulos parhaan, toiset pahimman ja ison osan kanssa olet vaan. Olet nyt yhdessä ihmisen kanssa, jonka tämän hetkinen käytös mädännyttää elämääsi. Yksinkin olisit neutraalissa tilassa. Jos pariterapia ei auta, mieti muita vaihtoehtoja itsesi pelastamiseksi.

Niin hullulta kun se saattaakin vaikuttaa kerrotun valossa, rakastam puolisoani. En ole aiemmin tuntenut ketään kohtaan yhtä voimakkaasti.

Haluaisin vain päästä varmuuteen siitä, että puoliso on parantumaton itsekäs, eikä pysty rakastamaan minua oikeasti tai tiedostaisi ongelmansa niin, että asioita voisi ainakin helpottaa jos nyt ei korjata kokonaan.

Siihen asti taidan vain roikkua löyhässä hirressä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, mahtaako puolisosi olla sellainen versioija? Eli tututkin tapahtumat kuulostavat vallan värikkäiltä hänen kertominaan, faktolla ei niin väliä, ne voi vaihtaa tarinaan paremmin sopiviin? Vaihtuuko versio aina seuran mukaan? Väittääkö kivenkovaan mustaa valkoiseksi, milteipä vasten suoria todisteita? Oletko sinä aina ja ikuisesti se kehitysprojektien kohde? Haluaako reipas puoliso, että olet kiitollinen, kun hän osoittaa näitä kehityskohteita sinussa jatkuvasti ja kannustaa sinua iloisena muuttumaan? Saako koskaan, edes hrvoin, käsitämättömiä raivareita, joiden jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Onko se tavaroiden hajottaminen jollain kummallisella logiikalla johdonmukaista? Ovatko ne asiat, joista haluaa kiitollisuudenosoituksia joskus aika kummallisia?

Aika paljon näin! Puolisolla ei ole ystäviä, ja vaikea sanoa millaisia tarinoita perheensä kuulee. Mitä olen joskus esimerkiksi puhelinkeskusteluja kuullut, niin harvoin niissäkään on paljoakaan totuutta, kuulostaa kyllä järkevämmältä ja loogisemmalta kuin itseni kanssa.

Raivareita en muista kuin kaksi, mutta eivät olleet väkivaltaisia tms. Saattoi ainakin toisen jälkeen kuitata asian sillä, että "meni vähän yli".

Mutta muuten todella osuva kuvaus!

AP

Mistä tuossa on kyse?

Olen yritänyt hakea tietoa netistä, mutta mikään ei ole tuntunut niin sopivalta kuin yllä oleva kuvaus. Juurikin siksi, että on vaikea osoittaa puolison käytöksessä tahattomuutta saati tahallisuutta. Yleensäkkin ihmisestä on jotenkin ristiriitainen kuva, kun ei pysty sanomaan uskooko itse juttuihinsa.

Myös se, että ei varsinaisesti puhu pahaa kenestäkään (puhuu ylipäätään harvoin muista) tms.

Ap

Okei, olen aika paljon ehtinyt pähkäillä asioita ja käynyt itse terapiassa jo pari vuotta. Kuvailin siis miestäni. Olen maallikko, enkä onnistunut saamaan miestä terapiaan, mutta olen saartanut ongelmaa siten, että katson pohjalla olevan piirteinä erityisherkkyyttä, huonosti tukevan kasvatuksen aiheuttamaa epävarmuutta ja lapsen ja vanhempien roolien hämärtymistä, läheisriippuvuuden piirteitä, piirteitä persoonallisuushäiröistä, lähinnä B-ryhmän, siis eniten epävakaan ja (introvertin) narsistin piirteitä, myös hieman jotain pakko-oireisuuteen viittaavaa. Nämä kaikki ovat sellaisia, jotka hyvin voivat esiintyä samalla henkilöllä. Voisit googletella näistä, jos jokin osuisi kohdilleen ja tuntuisi selittävän. -sama

Narsismi osuu osittain hyvin. Hankalaksi tekee juuri se, että on vaikea osoittaa miehen tekoja tahalliseksi manipuloinniksi. Samoin kuin väkivaltaisuus ja muista pahan puhuminen tai kadehtiminen näyttää puuttuvan.

Sen puolesta puhuu taas monikin asia.

Pitää varmaan selvittää ihan itseni takia. Jos tilanne ei parane, hukkaan taas väistämättä vuosia lisää turhan toivon takia.

Puolisosi kuulostaa sekopäältä, miksi olet ihmisen kanssa joka valehtelee koko ajan, elääkö hän tässä todellisuudessa?

Kuulostaa eräältä tuttavaltani. Hän on jo eläkeikäinen, mutta käsittääkseni aina ollut sellainen, ihmiset ihastuu herkästi mutta kun todellinen luonne paljastuu, välit katkeavat kokonaan. Moni siis hylkää hänet kun tajuaa hänen oikeasti manipuloivan kaikkea ja kaikkia, elää jotenkin irtaantuneena todellisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa eräältä tuttavaltani. Hän on jo eläkeikäinen, mutta käsittääkseni aina ollut sellainen, ihmiset ihastuu herkästi mutta kun todellinen luonne paljastuu, välit katkeavat kokonaan. Moni siis hylkää hänet kun tajuaa hänen oikeasti manipuloivan kaikkea ja kaikkia, elää jotenkin irtaantuneena todellisuudesta.

Joo, kuulostaa tutulta. Säälittävää sinänsä, että ne tarinat olivat yksi osa sitä mihin ihastuin puolisossani. En silloin ymmärtänyt, että miten hallitseva osa ne ovatkaan.

Eikä se vieläkään haittaisi, jos edes joskus uskaltaisi todellisuuteen, edes sen verran että voisi huomata muidenkin halut ja tarpeet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Puolisosi kuulostaa sekopäältä, miksi olet ihmisen kanssa joka valehtelee koko ajan, elääkö hän tässä todellisuudessa?

Ei elä, en sitten tiedä että onko kuitenkin tietoinen vallitsevasta todellisuudesta.

Ap

Ap, puolisosi käyttää sinuun henkistä väkivaltaa!!!! Tuollaista se juuri on, jos henkilö on hyvä manipuloimaan. Havahdu, ennen kuin on liian myöhäistä! Puhun kokemuksesta, ja aloituksesi on kuin omat tunteeni menneessä suhteessa juuri ennen kuin pahin alkoi.

Millainen olit ennen puolisoasi? Olitko silloinkin "psykoottinen, kehityksen tarpeessa, syyllinen"? Ei ole ihmekään että ajattelet olevasi psykoosissa ja sekaisin jos elät tuollaisen henkilön kanssa, jonka todellisuus on täysin vääristynyt ja joka syyttää sinua kaikesta.

Molemmat psykiatrille. Puoliso nyt ainakin vaatii lääkityksen ja Ap ainakin terapiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, mahtaako puolisosi olla sellainen versioija? Eli tututkin tapahtumat kuulostavat vallan värikkäiltä hänen kertominaan, faktolla ei niin väliä, ne voi vaihtaa tarinaan paremmin sopiviin? Vaihtuuko versio aina seuran mukaan? Väittääkö kivenkovaan mustaa valkoiseksi, milteipä vasten suoria todisteita? Oletko sinä aina ja ikuisesti se kehitysprojektien kohde? Haluaako reipas puoliso, että olet kiitollinen, kun hän osoittaa näitä kehityskohteita sinussa jatkuvasti ja kannustaa sinua iloisena muuttumaan? Saako koskaan, edes hrvoin, käsitämättömiä raivareita, joiden jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Onko se tavaroiden hajottaminen jollain kummallisella logiikalla johdonmukaista? Ovatko ne asiat, joista haluaa kiitollisuudenosoituksia joskus aika kummallisia?

Aika paljon näin! Puolisolla ei ole ystäviä, ja vaikea sanoa millaisia tarinoita perheensä kuulee. Mitä olen joskus esimerkiksi puhelinkeskusteluja kuullut, niin harvoin niissäkään on paljoakaan totuutta, kuulostaa kyllä järkevämmältä ja loogisemmalta kuin itseni kanssa.

Raivareita en muista kuin kaksi, mutta eivät olleet väkivaltaisia tms. Saattoi ainakin toisen jälkeen kuitata asian sillä, että "meni vähän yli".

Mutta muuten todella osuva kuvaus!

AP

Mistä tuossa on kyse?

Olen yritänyt hakea tietoa netistä, mutta mikään ei ole tuntunut niin sopivalta kuin yllä oleva kuvaus. Juurikin siksi, että on vaikea osoittaa puolison käytöksessä tahattomuutta saati tahallisuutta. Yleensäkkin ihmisestä on jotenkin ristiriitainen kuva, kun ei pysty sanomaan uskooko itse juttuihinsa.

Myös se, että ei varsinaisesti puhu pahaa kenestäkään (puhuu ylipäätään harvoin muista) tms.

Ap

Okei, olen aika paljon ehtinyt pähkäillä asioita ja käynyt itse terapiassa jo pari vuotta. Kuvailin siis miestäni. Olen maallikko, enkä onnistunut saamaan miestä terapiaan, mutta olen saartanut ongelmaa siten, että katson pohjalla olevan piirteinä erityisherkkyyttä, huonosti tukevan kasvatuksen aiheuttamaa epävarmuutta ja lapsen ja vanhempien roolien hämärtymistä, läheisriippuvuuden piirteitä, piirteitä persoonallisuushäiröistä, lähinnä B-ryhmän, siis eniten epävakaan ja (introvertin) narsistin piirteitä, myös hieman jotain pakko-oireisuuteen viittaavaa. Nämä kaikki ovat sellaisia, jotka hyvin voivat esiintyä samalla henkilöllä. Voisit googletella näistä, jos jokin osuisi kohdilleen ja tuntuisi selittävän. -sama

Narsismi osuu osittain hyvin. Hankalaksi tekee juuri se, että on vaikea osoittaa miehen tekoja tahalliseksi manipuloinniksi. Samoin kuin väkivaltaisuus ja muista pahan puhuminen tai kadehtiminen näyttää puuttuvan.

Sen puolesta puhuu taas monikin asia.

Pitää varmaan selvittää ihan itseni takia. Jos tilanne ei parane, hukkaan taas väistämättä vuosia lisää turhan toivon takia.

Ei sen tarvitse olla tiedostettua ja tahallisen manipuloivaa ollakseen hyvin satuttavaa ja hajottavaa. Kaikki eivät myöskään ole koskaan fyysisesti väkivaltaisia. Jotkut dramaattiset (epävakaa/narsisti) ovat myös niin toimintakykyisiä, että sitä purkauksellista ja hallitsematonta käytöstä on aika vähän, mutta pinnan alla on padottua raivoa ja vääristynyttä ajattelua. Meillä on kyllä tuota kadehtimista ihan avoimestikin ja, jos ei pahan puhumista, niin syyttelyä jä väheksyntää muita ihmisiä kohtaan. Se, kun jutuissa ei näytä olevan tolkkua, mutta tahallisuutta ei pysty mitenkään sieltä kaivamaan, siinä voi olla osansa lohkomisella. Ikävä käytös ja muut ikävät asiat, naps, "unohdetaan", eikä sitä voi sitten käsitellä, samoin ilmeiset motiivit häviävät jonnekin ja korvautuvat monimutkaisilla ja epätodennäköisillä. Kaikki kuulostaa niin hyvältä. Persoona on jotenkin osissa, dissosioitu. Se on varmaan vähän joku automaatio se todellisuuden parantelu, vähän niinkuin torakalla on takapäässä ylimääräiset aivot, jotka pistävät juoksemaan.

Joku persoonallisuushäiriö ellei peräti skitsofrenia. Käykö kumppani töissä?

Vierailija kirjoitti:

Ap, puolisosi käyttää sinuun henkistä väkivaltaa!!!! Tuollaista se juuri on, jos henkilö on hyvä manipuloimaan. Havahdu, ennen kuin on liian myöhäistä! Puhun kokemuksesta, ja aloituksesi on kuin omat tunteeni menneessä suhteessa juuri ennen kuin pahin alkoi.

Hyvin mahdollista. Vaikeaa on kyllä. Puoliso syyttää itseäni henkisestä väkivallasta ja toisaalta siihen on helppo uskoa. Olen pari kertaa suhteen aikana mököttänyt (jota yleisesti pidetään pahimpana henkisen väkivallan muotona, koska olen ollut liian väsynyt tai/ja vihainen puhuakseni, tätä on aina edeltänyt pitkään jatkunut kiusanteko puolison puolelta. Se ei tosin sulje pois sitä faktaa, että puoliso kokee sen väkivaltana.

On myöskin vaikea muotoilla asioita siten, etteivät ne kuulostaisi puolisosta syytöksiltä tai halulta loukata.

Puolison puolelta henkinen väkivalta tuntuu olevan paljon vaikeammin todistettavaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Millainen olit ennen puolisoasi? Olitko silloinkin "psykoottinen, kehityksen tarpeessa, syyllinen"? Ei ole ihmekään että ajattelet olevasi psykoosissa ja sekaisin jos elät tuollaisen henkilön kanssa, jonka todellisuus on täysin vääristynyt ja joka syyttää sinua kaikesta.

Voin myöntää, että itsellänikin on ollut ja on ongelmansa. Olen näistä kumppanin kanssa avoimesti puhunut, vaikka ei ehkä olisi pitänyt. Nyt olen aina itse se hullu, vailla sananvaltaa.

Olen aina ollut mm. Helposti syyllistyvä, uhriutuva ja liian "kiltti".

Tiedostan nämä ja yritän aktiivisesti vaikuttaa näihin. Puoliso on onnistunut kyllä löytämään paljon uusiakin puolia itsestäni, kuten sosiaalisten tilanteiden pelon. Ennen olin hyvinkin ulospäinsuuntautunut ja ennen kaikkea vähemmän ahdistunut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, mahtaako puolisosi olla sellainen versioija? Eli tututkin tapahtumat kuulostavat vallan värikkäiltä hänen kertominaan, faktolla ei niin väliä, ne voi vaihtaa tarinaan paremmin sopiviin? Vaihtuuko versio aina seuran mukaan? Väittääkö kivenkovaan mustaa valkoiseksi, milteipä vasten suoria todisteita? Oletko sinä aina ja ikuisesti se kehitysprojektien kohde? Haluaako reipas puoliso, että olet kiitollinen, kun hän osoittaa näitä kehityskohteita sinussa jatkuvasti ja kannustaa sinua iloisena muuttumaan? Saako koskaan, edes hrvoin, käsitämättömiä raivareita, joiden jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Onko se tavaroiden hajottaminen jollain kummallisella logiikalla johdonmukaista? Ovatko ne asiat, joista haluaa kiitollisuudenosoituksia joskus aika kummallisia?

Aika paljon näin! Puolisolla ei ole ystäviä, ja vaikea sanoa millaisia tarinoita perheensä kuulee. Mitä olen joskus esimerkiksi puhelinkeskusteluja kuullut, niin harvoin niissäkään on paljoakaan totuutta, kuulostaa kyllä järkevämmältä ja loogisemmalta kuin itseni kanssa.

Raivareita en muista kuin kaksi, mutta eivät olleet väkivaltaisia tms. Saattoi ainakin toisen jälkeen kuitata asian sillä, että "meni vähän yli".

Mutta muuten todella osuva kuvaus!

AP

Mistä tuossa on kyse?

Olen yritänyt hakea tietoa netistä, mutta mikään ei ole tuntunut niin sopivalta kuin yllä oleva kuvaus. Juurikin siksi, että on vaikea osoittaa puolison käytöksessä tahattomuutta saati tahallisuutta. Yleensäkkin ihmisestä on jotenkin ristiriitainen kuva, kun ei pysty sanomaan uskooko itse juttuihinsa.

Myös se, että ei varsinaisesti puhu pahaa kenestäkään (puhuu ylipäätään harvoin muista) tms.

Ap

Okei, olen aika paljon ehtinyt pähkäillä asioita ja käynyt itse terapiassa jo pari vuotta. Kuvailin siis miestäni. Olen maallikko, enkä onnistunut saamaan miestä terapiaan, mutta olen saartanut ongelmaa siten, että katson pohjalla olevan piirteinä erityisherkkyyttä, huonosti tukevan kasvatuksen aiheuttamaa epävarmuutta ja lapsen ja vanhempien roolien hämärtymistä, läheisriippuvuuden piirteitä, piirteitä persoonallisuushäiröistä, lähinnä B-ryhmän, siis eniten epävakaan ja (introvertin) narsistin piirteitä, myös hieman jotain pakko-oireisuuteen viittaavaa. Nämä kaikki ovat sellaisia, jotka hyvin voivat esiintyä samalla henkilöllä. Voisit googletella näistä, jos jokin osuisi kohdilleen ja tuntuisi selittävän. -sama

Narsismi osuu osittain hyvin. Hankalaksi tekee juuri se, että on vaikea osoittaa miehen tekoja tahalliseksi manipuloinniksi. Samoin kuin väkivaltaisuus ja muista pahan puhuminen tai kadehtiminen näyttää puuttuvan.

Sen puolesta puhuu taas monikin asia.

Pitää varmaan selvittää ihan itseni takia. Jos tilanne ei parane, hukkaan taas väistämättä vuosia lisää turhan toivon takia.

Ei sen tarvitse olla tiedostettua ja tahallisen manipuloivaa ollakseen hyvin satuttavaa ja hajottavaa. Kaikki eivät myöskään ole koskaan fyysisesti väkivaltaisia. Jotkut dramaattiset (epävakaa/narsisti) ovat myös niin toimintakykyisiä, että sitä purkauksellista ja hallitsematonta käytöstä on aika vähän, mutta pinnan alla on padottua raivoa ja vääristynyttä ajattelua. Meillä on kyllä tuota kadehtimista ihan avoimestikin ja, jos ei pahan puhumista, niin syyttelyä jä väheksyntää muita ihmisiä kohtaan. Se, kun jutuissa ei näytä olevan tolkkua, mutta tahallisuutta ei pysty mitenkään sieltä kaivamaan, siinä voi olla osansa lohkomisella. Ikävä käytös ja muut ikävät asiat, naps, "unohdetaan", eikä sitä voi sitten käsitellä, samoin ilmeiset motiivit häviävät jonnekin ja korvautuvat monimutkaisilla ja epätodennäköisillä. Kaikki kuulostaa niin hyvältä. Persoona on jotenkin osissa, dissosioitu. Se on varmaan vähän joku automaatio se todellisuuden parantelu, vähän niinkuin torakalla on takapäässä ylimääräiset aivot, jotka pistävät juoksemaan.

Tuo väheksyntä saattaa ehkä näkyä hieman, siinä muodossa että kuvittelee lähes kaikkien elävän itseään huonommin. Tähän liittyy myös voimakasta kaksinaismoralismia.

Yleensä väheksyntä kohdistuu kuitenkin ainoastaan minuun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Joku persoonallisuushäiriö ellei peräti skitsofrenia. Käykö kumppani töissä?

Skitsofreniaan on hieman vaikea uskoa, mutta jokin persoonallisuushäiriö tai usemman sekamuoto epäilemättä.

Käy töissä harvoin, hänellä on kuitenkin halutessaan aina töitä. Yleensä ei halua.

Ap

N41 kirjoitti:

Patologinen valehtelija ja sosiopaatti. 

Kumpi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sillä väliä, onko joku vai molemmat hulluja? Ap, toiset ihmiset saavat sinusta ulos parhaan, toiset pahimman ja ison osan kanssa olet vaan. Olet nyt yhdessä ihmisen kanssa, jonka tämän hetkinen käytös mädännyttää elämääsi. Yksinkin olisit neutraalissa tilassa. Jos pariterapia ei auta, mieti muita vaihtoehtoja itsesi pelastamiseksi.

Niin hullulta kun se saattaakin vaikuttaa kerrotun valossa, rakastam puolisoani. En ole aiemmin tuntenut ketään kohtaan yhtä voimakkaasti.

Haluaisin vain päästä varmuuteen siitä, että puoliso on parantumaton itsekäs, eikä pysty rakastamaan minua oikeasti tai tiedostaisi ongelmansa niin, että asioita voisi ainakin helpottaa jos nyt ei korjata kokonaan.

Siihen asti taidan vain roikkua löyhässä hirressä.

Ap

Suhde jota kuvaat, ei ole rakkautta. On tärkeää että ymmärrät, että rakkaus ei tunnu noin pahalta.

Välillänne on manipulointia, henkistä väkivaltaa, riippuvuutta ja syyllisyyttä. Tunteesi on riippuvuutta, ei rakkautta.

Olin itse tuollaisessa suhteessa, ja vasta puoli vuotta erosta tajusin mikä taakka lähti.

Hälytysmerkki on se, kun alat itse epäillä mielenterveyttäsi. Sitä ei pidä uskoa, vaan juosta lujaa ja pelastaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, mahtaako puolisosi olla sellainen versioija? Eli tututkin tapahtumat kuulostavat vallan värikkäiltä hänen kertominaan, faktolla ei niin väliä, ne voi vaihtaa tarinaan paremmin sopiviin? Vaihtuuko versio aina seuran mukaan? Väittääkö kivenkovaan mustaa valkoiseksi, milteipä vasten suoria todisteita? Oletko sinä aina ja ikuisesti se kehitysprojektien kohde? Haluaako reipas puoliso, että olet kiitollinen, kun hän osoittaa näitä kehityskohteita sinussa jatkuvasti ja kannustaa sinua iloisena muuttumaan? Saako koskaan, edes hrvoin, käsitämättömiä raivareita, joiden jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Onko se tavaroiden hajottaminen jollain kummallisella logiikalla johdonmukaista? Ovatko ne asiat, joista haluaa kiitollisuudenosoituksia joskus aika kummallisia?

Aika paljon näin! Puolisolla ei ole ystäviä, ja vaikea sanoa millaisia tarinoita perheensä kuulee. Mitä olen joskus esimerkiksi puhelinkeskusteluja kuullut, niin harvoin niissäkään on paljoakaan totuutta, kuulostaa kyllä järkevämmältä ja loogisemmalta kuin itseni kanssa.

Raivareita en muista kuin kaksi, mutta eivät olleet väkivaltaisia tms. Saattoi ainakin toisen jälkeen kuitata asian sillä, että "meni vähän yli".

Mutta muuten todella osuva kuvaus!

AP

Mistä tuossa on kyse?

Olen yritänyt hakea tietoa netistä, mutta mikään ei ole tuntunut niin sopivalta kuin yllä oleva kuvaus. Juurikin siksi, että on vaikea osoittaa puolison käytöksessä tahattomuutta saati tahallisuutta. Yleensäkkin ihmisestä on jotenkin ristiriitainen kuva, kun ei pysty sanomaan uskooko itse juttuihinsa.

Myös se, että ei varsinaisesti puhu pahaa kenestäkään (puhuu ylipäätään harvoin muista) tms.

Ap

Okei, olen aika paljon ehtinyt pähkäillä asioita ja käynyt itse terapiassa jo pari vuotta. Kuvailin siis miestäni. Olen maallikko, enkä onnistunut saamaan miestä terapiaan, mutta olen saartanut ongelmaa siten, että katson pohjalla olevan piirteinä erityisherkkyyttä, huonosti tukevan kasvatuksen aiheuttamaa epävarmuutta ja lapsen ja vanhempien roolien hämärtymistä, läheisriippuvuuden piirteitä, piirteitä persoonallisuushäiröistä, lähinnä B-ryhmän, siis eniten epävakaan ja (introvertin) narsistin piirteitä, myös hieman jotain pakko-oireisuuteen viittaavaa. Nämä kaikki ovat sellaisia, jotka hyvin voivat esiintyä samalla henkilöllä. Voisit googletella näistä, jos jokin osuisi kohdilleen ja tuntuisi selittävän. -sama

Narsismi osuu osittain hyvin. Hankalaksi tekee juuri se, että on vaikea osoittaa miehen tekoja tahalliseksi manipuloinniksi. Samoin kuin väkivaltaisuus ja muista pahan puhuminen tai kadehtiminen näyttää puuttuvan.

Sen puolesta puhuu taas monikin asia.

Pitää varmaan selvittää ihan itseni takia. Jos tilanne ei parane, hukkaan taas väistämättä vuosia lisää turhan toivon takia.

Ei sen tarvitse olla tiedostettua ja tahallisen manipuloivaa ollakseen hyvin satuttavaa ja hajottavaa. Kaikki eivät myöskään ole koskaan fyysisesti väkivaltaisia. Jotkut dramaattiset (epävakaa/narsisti) ovat myös niin toimintakykyisiä, että sitä purkauksellista ja hallitsematonta käytöstä on aika vähän, mutta pinnan alla on padottua raivoa ja vääristynyttä ajattelua. Meillä on kyllä tuota kadehtimista ihan avoimestikin ja, jos ei pahan puhumista, niin syyttelyä jä väheksyntää muita ihmisiä kohtaan. Se, kun jutuissa ei näytä olevan tolkkua, mutta tahallisuutta ei pysty mitenkään sieltä kaivamaan, siinä voi olla osansa lohkomisella. Ikävä käytös ja muut ikävät asiat, naps, "unohdetaan", eikä sitä voi sitten käsitellä, samoin ilmeiset motiivit häviävät jonnekin ja korvautuvat monimutkaisilla ja epätodennäköisillä. Kaikki kuulostaa niin hyvältä. Persoona on jotenkin osissa, dissosioitu. Se on varmaan vähän joku automaatio se todellisuuden parantelu, vähän niinkuin torakalla on takapäässä ylimääräiset aivot, jotka pistävät juoksemaan.

Tuo väheksyntä saattaa ehkä näkyä hieman, siinä muodossa että kuvittelee lähes kaikkien elävän itseään huonommin. Tähän liittyy myös voimakasta kaksinaismoralismia.

Yleensä väheksyntä kohdistuu kuitenkin ainoastaan minuun.

Ap

Meilläkin eletään paremmin ja moraalisemmin kuin muilla. Jos huomautan jostain ikävästä käytöksestä, mies heittäytyy tyhmäksi, ei myönnä mitään, eikä tunnista mitään itsessään, saattaa kuitenkin vaivihkaa kursia käytöstään. Jos tunnistaa ihan samanlaista touhua jossain muussa ihmisessä, ja on mielestään hyvä ihmistuntija, niin sitten tulee aivan täydellinen kuvaus siitä omasta käytöksestä. Minuakin syyttelee sellaisista asioista, joita tekee itse. Oikeastaan tekee tätä niin paljon, että välillä, kun tulee joku syytös, ajattelen ensiksi, että tekeekö se tätä itse. Kerran kun syytteli, että onko minulla joku toinen, nielaisin ja ajattelin, että nytkö se jo pettääkin, mutta tuskin sentään.

Toi mistä mainitsit toisessa viestissä, että puoliso löytelee uusia ominaisuuksia sinusta - olin itse aluksi todella vaikuttunut tästä piirteestä. Vähän niinkuin sellainen lapsi, jonka korvasta joku hassu tuttava "löytää" kolikon. Luulin, että ne ominaisuudet olivat siellä oikeasti. Aluksi sieltä tietenkin oli löytyvinään kaikenlaisia imartelevia piirteitä, sitten tukuittain vikoja.