Lue keskustelun säännöt.
Puolison positiivisuus ja "rakentavuus" Mitä ihmettä tämä on?
01.12.2016 |
Myönnetään en koskaan ole ollut mikään päivänsäde. Puoliso sen sijaan vaikuttaa olevan onnellisien tähtien alla syntynyt.
Puoliso ei myöskään hermostu helposti.
Suhteemme aikana sen sijaan itse olen kokoajan vihaisempi, väsyneempi ja negatiivisempi. Siksi olenkin alkanut kyseenalaistaimaan sen, kummalla meillä viiraa pahemmin päästä.
Puoliso ei puhu lähes tulkoon koskaan totta, mutta toisaalta puhe on niin kaukana todellisuudesta että sitä on vaikea pitää edes valehteluna.
Kaikki mitä hän sanoo ja tekee on päällystettynä järkevyydellä ja hyvillä aikeilla.
Itsellänikin on pitkä pinna, mutta suuttuessani puoliso saa sen näyttämään siltä, että suutun turhasta ja varoittamatta. Hänen mukaansa olen tunteideni vietävissä ja pahoinpitelen häntä henkisesti.
Kuitenkin kaikki se kumppanin postiivinen puhe, mukavuus ja iloisuus näyttäytyvät itselleni manipulointina ja verhottuna kritiikkinä.
Emme juuri koskaan keskustele, vaan puoliso pitää pitkää monologia esimerkiksi siitä, miten minun tulisi toimia ja kehittää itseäni. Ja tietenkin positiiviseen ja ratkaisukeskeiseen sävyyn. Ikävä kyllä, harvat puolison luettelemista asioista ovat sellaisia, jotka esimerkiksi kokisin ongelmiksi tai olisivat edes totta.
Monet piirteet suhteessamme viittavat joko siihen, että olen itse vaikeassa psykoosissa tai siihen, että kumppanillani on vaikea persoonallisuushäiriö tai muu mt-ongelma.
Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta? Juuri sellainen positiivisuudelta näyttävä kritisointi ja myönteinen elämänasenne hämmentävät eniten, ei oikein tunnu sopivan kuvaan.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Mistä hän mielestäsi valehtelee? Se on aika olennaista. Mutta äkkiseltään sanoisin, että sinä pilaat ilmapiirinne.
Valehtelu ei varmaankaan ole oikea termi. En tiedä mitä se on. Kertoo esimerkiksi lapsuudestaan tarinoita, joista välttämättä mikään osa ei ole totta tai totuutta on hyvin vähän. Sellaisia absurdeja kummallisia asioita, keksittynä esimerkkinä voisi vaikka kertoa että oli lapsuuden kaverinsa kanssa uimassa kauniina kesäpäivänä. Paikalle lennähti yllättäen siivellinen karhu, joka kantoi lapset rantaan. Sen jälkeen puoliso on pelännyt vettä, mutta tuntenut pakkomielteistä seksuualista kiinnostusta pehmoleluihin.
Samoin yhteiset reissumme näyttävät puolison silmissä paljon todellisuutta paremmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä hän mielestäsi valehtelee? Se on aika olennaista. Mutta äkkiseltään sanoisin, että sinä pilaat ilmapiirinne.
Valehtelu ei varmaankaan ole oikea termi. En tiedä mitä se on. Kertoo esimerkiksi lapsuudestaan tarinoita, joista välttämättä mikään osa ei ole totta tai totuutta on hyvin vähän. Sellaisia absurdeja kummallisia asioita, keksittynä esimerkkinä voisi vaikka kertoa että oli lapsuuden kaverinsa kanssa uimassa kauniina kesäpäivänä. Paikalle lennähti yllättäen siivellinen karhu, joka kantoi lapset rantaan. Sen jälkeen puoliso on pelännyt vettä, mutta tuntenut pakkomielteistä seksuualista kiinnostusta pehmoleluihin.
Samoin yhteiset reissumme näyttävät puolison silmissä paljon todellisuutta paremmilta.
Tämä siis ap
Eilen ehti kommentointi sulkeutua ennen kuin taas muistin ketjun.
Myönnän että olen jollakin tavoin alkanut ottaa etäisyyttä henkisesti puolisooni ja olen myös melko ärtynyt lähes jatkuvasti.
Voin ylipäätään huonosti.
Puoliso saattaa tuhota omaisuuttani päivittäin, hänen mukaansa vahingossa tai muuten ajattelemattomuuttaan (ei tiennyt että esimerkiksi työpaperit ovat tärkeitä).
Puoliso on kuitenkin meistä se sovittelevampi. Toisaalta riitojen jälkeen jää aina sellainen tunne, ettei ole ymmärtänyt toimineensa väärin tai välitä siitä. Kaikkeen on olemassa aina yksi ja oikea ratkaisu ja se on aina puolison oma. Saattaa myös tarjota "kompromisseja" jotka tuntuvat palvelevan ainoastaan häntä.
Ap
Tsekkaa läheisriippuvaisuus.
Terapiaa suosittelen, meillä kotona vähän sama tilanne. Huomioi että puoliso saattaa alkaa sekoilemaan ja isosti kun sinä saat maata jalkojesi alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä molemmilla viiraa päästä.
Psyykkisesti terve ihminen ei nosta itseään toista paremmaksi. Hänen tehtävä ei ole kasvattaa sinua. Eikä monologi ole muuta kuin oman itsensä korostamista.
Teillä on valta- ja valkankäyttö pielessä.
Sinä olet negatiivinen ja turhautunut höttöilevään puolisoon. Siis puoliso oikeasti runoilee lapsuustapahtumia jostain yksisarvisista ja lallallaa? Siis mitä ihmettä olet hänessä ikinä nähnyt? Ja puolisosi on siis aivan sekaisin jos tuollaisia rupattelee arkisesti eikä kyse ole vitseistä. En osaa sanoa sinusta muuta, koska jos puoliso on noin sekaisin, ei ole ihme jos sinulla keittää. Mutta ratkaisu on erota tai hankkia lääkitys ainakin tälle satuja näkevälle, mieluiten molemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö ketään muuta hämmennytä tuo siivellinen karhu -tarina? Ja vielä seksuaalisella aspektilla? Tuo puolisohan on aivan skitsofrenian syövereissä tms. jos on tosissaan? Miten ap et ole saman tien kiikuttanut hoitoon puolisoa kun nuo puheet alkoivat? Onko puoliso töissä?
Vierailija kirjoitti:
Tsekkaa läheisriippuvaisuus.
Terapiaa suosittelen, meillä kotona vähän sama tilanne. Huomioi että puoliso saattaa alkaa sekoilemaan ja isosti kun sinä saat maata jalkojesi alle.
Olen aina ajatellut läheisriippuvuuden jotenkin yksinolemisen pelkona ja epäterveenä miellyttämisen haluna. Nyt kun luin juttuja, niin pätisi itseeni osittain hyvinkin ( syyllistyminen, vaikea kertoa omista toiveistaan ja haluistaan) ja ne osat joita en koe omikseni näyttäisivät pätevän puolisoon (kontrolloinin halu, kiitollisuuden vaatimus).
Pitää perehtyä lisää aiheeseen. Voi kuitenkin olla että parisuhdeterapiasta on turha haaveilla. Puoliso kun omasta mielestään tunnistaa hyvin ongelmansa (ongelmanne) eikä hänellä ole niiden kanssa paljoakaan tekemistä ( ratkeavat kun puolison ulkonäkö alkaa olemaan paras mahdollinen ja itse kehityn myös sisäisesti niin etten enää stressaa turhia tai ole muuten ikävä).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö ketään muuta hämmennytä tuo siivellinen karhu -tarina? Ja vielä seksuaalisella aspektilla? Tuo puolisohan on aivan skitsofrenian syövereissä tms. jos on tosissaan? Miten ap et ole saman tien kiikuttanut hoitoon puolisoa kun nuo puheet alkoivat? Onko puoliso töissä?
Ei kerro tosissaan, yleensä jutut alkavat aika vakavasti ja uskottavasti. Saattaa vaikka "avautua" jostakin vakavasta aiheesta ja vie jutun melko pitkälle ennen kuin päätyy esimerkiksi karhu-tarinan lopputulokseen, joka vie pohjan koko jutulta.
En siis usko että uskoo satuihinsa itsekkään, mutta varmaan koskaan ei puolison suusta ole tullut mitään sellaista johon voisi uskoa tai pitää edes suurimmalta osalta totena.
Puoliso on pääsääntöisesti työtön, mutta uskoo elättävänsä meitä (olen itse töissä).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Teillä molemmilla viiraa päästä.
Psyykkisesti terve ihminen ei nosta itseään toista paremmaksi. Hänen tehtävä ei ole kasvattaa sinua. Eikä monologi ole muuta kuin oman itsensä korostamista.
Teillä on valta- ja valkankäyttö pielessä.
Näin ajattelen itsekkin, ympäristö vain näyttäisi olevan toista mieltä. Olen se inhottava akka, joka syyttää viatonta ressukkaa ties mistä, toisen teot(sanat) kun ovat puhdasta ja pyyteetöntä ritarillisuutta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, mahtaako puolisosi olla sellainen versioija? Eli tututkin tapahtumat kuulostavat vallan värikkäiltä hänen kertominaan, faktolla ei niin väliä, ne voi vaihtaa tarinaan paremmin sopiviin? Vaihtuuko versio aina seuran mukaan? Väittääkö kivenkovaan mustaa valkoiseksi, milteipä vasten suoria todisteita? Oletko sinä aina ja ikuisesti se kehitysprojektien kohde? Haluaako reipas puoliso, että olet kiitollinen, kun hän osoittaa näitä kehityskohteita sinussa jatkuvasti ja kannustaa sinua iloisena muuttumaan? Saako koskaan, edes hrvoin, käsitämättömiä raivareita, joiden jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Onko se tavaroiden hajottaminen jollain kummallisella logiikalla johdonmukaista? Ovatko ne asiat, joista haluaa kiitollisuudenosoituksia joskus aika kummallisia?
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, mahtaako puolisosi olla sellainen versioija? Eli tututkin tapahtumat kuulostavat vallan värikkäiltä hänen kertominaan, faktolla ei niin väliä, ne voi vaihtaa tarinaan paremmin sopiviin? Vaihtuuko versio aina seuran mukaan? Väittääkö kivenkovaan mustaa valkoiseksi, milteipä vasten suoria todisteita? Oletko sinä aina ja ikuisesti se kehitysprojektien kohde? Haluaako reipas puoliso, että olet kiitollinen, kun hän osoittaa näitä kehityskohteita sinussa jatkuvasti ja kannustaa sinua iloisena muuttumaan? Saako koskaan, edes hrvoin, käsitämättömiä raivareita, joiden jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Onko se tavaroiden hajottaminen jollain kummallisella logiikalla johdonmukaista? Ovatko ne asiat, joista haluaa kiitollisuudenosoituksia joskus aika kummallisia?
Aika paljon näin! Puolisolla ei ole ystäviä, ja vaikea sanoa millaisia tarinoita perheensä kuulee. Mitä olen joskus esimerkiksi puhelinkeskusteluja kuullut, niin harvoin niissäkään on paljoakaan totuutta, kuulostaa kyllä järkevämmältä ja loogisemmalta kuin itseni kanssa.
Raivareita en muista kuin kaksi, mutta eivät olleet väkivaltaisia tms. Saattoi ainakin toisen jälkeen kuitata asian sillä, että "meni vähän yli".
Mutta muuten todella osuva kuvaus!
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Patologinen valehtelija ja sosiopaatti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, mahtaako puolisosi olla sellainen versioija? Eli tututkin tapahtumat kuulostavat vallan värikkäiltä hänen kertominaan, faktolla ei niin väliä, ne voi vaihtaa tarinaan paremmin sopiviin? Vaihtuuko versio aina seuran mukaan? Väittääkö kivenkovaan mustaa valkoiseksi, milteipä vasten suoria todisteita? Oletko sinä aina ja ikuisesti se kehitysprojektien kohde? Haluaako reipas puoliso, että olet kiitollinen, kun hän osoittaa näitä kehityskohteita sinussa jatkuvasti ja kannustaa sinua iloisena muuttumaan? Saako koskaan, edes hrvoin, käsitämättömiä raivareita, joiden jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Onko se tavaroiden hajottaminen jollain kummallisella logiikalla johdonmukaista? Ovatko ne asiat, joista haluaa kiitollisuudenosoituksia joskus aika kummallisia?
Aika paljon näin! Puolisolla ei ole ystäviä, ja vaikea sanoa millaisia tarinoita perheensä kuulee. Mitä olen joskus esimerkiksi puhelinkeskusteluja kuullut, niin harvoin niissäkään on paljoakaan totuutta, kuulostaa kyllä järkevämmältä ja loogisemmalta kuin itseni kanssa.
Raivareita en muista kuin kaksi, mutta eivät olleet väkivaltaisia tms. Saattoi ainakin toisen jälkeen kuitata asian sillä, että "meni vähän yli".Mutta muuten todella osuva kuvaus!
AP
Mistä tuossa on kyse?
Olen yritänyt hakea tietoa netistä, mutta mikään ei ole tuntunut niin sopivalta kuin yllä oleva kuvaus. Juurikin siksi, että on vaikea osoittaa puolison käytöksessä tahattomuutta saati tahallisuutta. Yleensäkkin ihmisestä on jotenkin ristiriitainen kuva, kun ei pysty sanomaan uskooko itse juttuihinsa.
Myös se, että ei varsinaisesti puhu pahaa kenestäkään (puhuu ylipäätään harvoin muista) tms.
Ap
N41 kirjoitti:
Patologinen valehtelija ja sosiopaatti.
Mitä eroa on sosiopaatilla ja narsistilla?
Tuohan kuulostaa ihan seinähullulta?
dfgdfgfd kirjoitti:
Tuohan kuulostaa ihan seinähullulta?
Joo, en vain tiedä kumpi meistä on hullumpi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, mahtaako puolisosi olla sellainen versioija? Eli tututkin tapahtumat kuulostavat vallan värikkäiltä hänen kertominaan, faktolla ei niin väliä, ne voi vaihtaa tarinaan paremmin sopiviin? Vaihtuuko versio aina seuran mukaan? Väittääkö kivenkovaan mustaa valkoiseksi, milteipä vasten suoria todisteita? Oletko sinä aina ja ikuisesti se kehitysprojektien kohde? Haluaako reipas puoliso, että olet kiitollinen, kun hän osoittaa näitä kehityskohteita sinussa jatkuvasti ja kannustaa sinua iloisena muuttumaan? Saako koskaan, edes hrvoin, käsitämättömiä raivareita, joiden jälkeen on kuin mitään ei olisi tapahtunut? Onko se tavaroiden hajottaminen jollain kummallisella logiikalla johdonmukaista? Ovatko ne asiat, joista haluaa kiitollisuudenosoituksia joskus aika kummallisia?
Aika paljon näin! Puolisolla ei ole ystäviä, ja vaikea sanoa millaisia tarinoita perheensä kuulee. Mitä olen joskus esimerkiksi puhelinkeskusteluja kuullut, niin harvoin niissäkään on paljoakaan totuutta, kuulostaa kyllä järkevämmältä ja loogisemmalta kuin itseni kanssa.
Raivareita en muista kuin kaksi, mutta eivät olleet väkivaltaisia tms. Saattoi ainakin toisen jälkeen kuitata asian sillä, että "meni vähän yli".Mutta muuten todella osuva kuvaus!
APMistä tuossa on kyse?
Olen yritänyt hakea tietoa netistä, mutta mikään ei ole tuntunut niin sopivalta kuin yllä oleva kuvaus. Juurikin siksi, että on vaikea osoittaa puolison käytöksessä tahattomuutta saati tahallisuutta. Yleensäkkin ihmisestä on jotenkin ristiriitainen kuva, kun ei pysty sanomaan uskooko itse juttuihinsa.
Myös se, että ei varsinaisesti puhu pahaa kenestäkään (puhuu ylipäätään harvoin muista) tms.
Ap
dm
Mistä hän mielestäsi valehtelee? Se on aika olennaista. Mutta äkkiseltään sanoisin, että sinä pilaat ilmapiirinne.